Avainsana: Kaupunkibulevardit

Suun­taansa etsivässä Viet­namis­sa on havait­tu, että maail­man Pohjo­is­maat ovat maail­man parhaat maat ja niiden pääkaupun­git maail­man parhaat kaupun­git. Sel­l­aisek­si Viet­namkin halu­aa. Tässä tarkoituk­ses­sa Ho Chi Min­hin Ful­bright ‑yliopis­to jär­jesti tänään Pohjo­is­maisen sem­i­naarin. Ker­roin siel­lä Helsin­gin viher­tymis­es­tä. Olo­suhtei­den pakos­ta esi­in­nyin etänä, valitettavasti.

Näin sen selitin.

Poli­ti­ik­ka

Helsin­gin suurin puolue on ollut viimeiset sata vuot­ta kon­ser­vati­ivi­nen puolue. toisek­si suurin oli pitkään sosi­aalidemokraat­ti­nen puolue. Nämä kak­si johti­vat Helsinkiä pitkään kak­sis­taan. Vuo­den 2000 jäl­keen vihreät ovat kas­va­neet toisek­si suurim­mak­si puolueek­si ja kil­pail­e­vat nyt suurim­man puolueen ase­mas­ta kon­ser­vati­ivien kanssa. Äänestäjät ovat äänestäneet vihreäm­män kaupun­gin puoles­ta ja se on muut­tanut kaupun­gin kehi­tys­tä merkittävästi.

Aina ei vain tiede­tä, mitä tarkoite­taan, kun halu­taan vihreäm­pää kaupunkia.

Helsin­ki on 650 000 asukkaan kaupun­ki. Metropo­lialueen asukasluku on 1,2 miljoon­aa asukas­ta. Ho Chi Minh Cityyn ver­rat­tuna Helsin­ki on siis pieni.  Helsin­gin kaupun­gin pin­ta-ala on 215 km² eli asukasti­heys on noin 3000 asukas­ta neliök­ilo­metriä kohden eli paljon vähem­män kuin muis­sa pohjo­is­mai­sis­sa pääkaupungeissa.

 

Kaupungilla on van­ha tiivis ydin, joka on raken­net­tu ennen autois­tu­mista, jol­loin liikut­ti­in lähin­nä kävellen. Niin­pä se on suun­nitel­tu tämän mukaisesti.

Vielä 60 vuot­ta sit­ten hen­gi­tysil­ma oli kan­takaupungis­sa epäter­veel­listä talo­jen hiililäm­mi­tyk­sen, roskan­polt­tou­u­nien ja auto­jen pakokaa­su­jen vuok­si. Lisäk­si liikenne häir­it­si asum­ista melun vuok­si ja muutenkin. Asun­to­jen hin­nat oli­vat kan­takaupungis­sa mata­lam­mat kuin monis­sa lähiöissä.

Lähiöitä pidet­ti­in ter­veel­lis­inä, kos­ka har­vaan raken­net­tuna niihin pääsi auringonva­l­oa eikä ilma ollut yhtä saas­tunut­ta, tuo­hon aikaan kan­takaupungis­sa. Enem­mistö ihmi­sistä asuu melko tehot­tomasti raken­ne­tuis­sa lähiöissä.

Roskan­polt­tou­u­nit on nyt kiel­let­ty, taloko­htainen läm­mi­tys on vai­h­tunut kaukoläm­pöön, lyi­jy on kiel­let­ty auto­jen polt­toaineis­sa ja katalysaat­torit ovat pakol­lisia. Auto­jen määrää kaupun­gin keskus­tas­sa on rajoitet­tu monin keinoin. Nyt asum­i­nen keskus­tan tun­tu­mas­sa on erit­täin halut­tua ja nyt asun­not ovat siel­lä selvästi kalli­impia kuin muual­la kaupungis­sa. Hyvä­tu­loinen keskilu­ok­ka on syr­jäyt­tänyt työläis­taus­taiset asukkaat, jot­ka ovat muut­ta­neet lähiöihin.

Hiil­i­jalan­jäl­ki

Päästöt, joi­hin kaupun­ki voi vaikut­taa, tule­vat talo­jen läm­mi­tyk­ses­tä ja liiken­teestä.  Tämän lisäk­si yksi­tyi­nen kulu­tus tuot­taa päästöjä, mut­ta niihin kaupun­gin on vaikea vaikut­taa. Siihen tarvi­taan val­tion ja Euroopan Union­in toimia.

Helsin­ki alkoi panos­taa kaukoläm­pöön 1960-luvul­la. Nyt noin 90 pros­ent­tia kaupun­gin asukkaista on kaukoläm­mön piiris­sä. Aluk­si kaukoläm­pö tuotet­ti­in kivi­hi­ilivoimaloiden hukkaläm­möstä. Vaik­ka polt­toaineena oli kivi­hi­ili, tämä oli siihen aikaan suuri ilmas­toteko, vaik­ka sitä ei sel­l­aise­na ajatel­tukaan. Kysymys ilmas­ton muu­tok­ses­ta ei ollut tuol­loin esil­lä. Kaukoläm­pöä perustelti­in rahan säästöl­lä ja puh­taam­mal­la hengitysilmalla.

Tavanomaises­sa lauhde­voimalas­sa kivi­hi­ilen ener­gias­ta saadaan sähkönä tal­teen vain 40 %. Lop­pu menee hukkaläm­pönä mereen. Kaukoläm­pöä tuot­tavas­sa CHP-laitok­ses­sa polt­toaineen ener­gias­ta saadaan hyödyk­si 90 %.

Tässä vai­heessa on var­maankin rehellistä sanoa, että toimin Helsin­gin ener­giay­htiön, Helen oy:n hal­li­tuk­sen puheenjohtajana.

Meil­lä on myös maakaa­su­voimaloi­ta, mut­ta sivu­u­tan tämän, kos­ka ongel­mana on hiili.

Vaik­ka kaukoläm­pö oli aikanaan suuri ilmas­to­toi­mi, kaukoläm­mön tuotan­to on nyt Helsin­gin suurin päästölähde. Siihen on siis tul­ta­va muu­tos. Helsingis­sä on kak­si kivi­hi­ililaitos­ta, joista toinen sul­je­taan vuon­na 2024 ja toinenkin vuon­na 2029.

Toisin kuin Kööpen­ham­i­na, me pyrimme käyt­tämään mah­dol­lisim­man vähän bio­mas­saa, kos­ka emme usko sen kestävyy­teen pitkäl­lä aikavälillä.

Avainase­mas­sa meil­lä ovat läm­pöpumput. Läm­pöpump­pu on tut­tu jääkaapista, jos­sa se siirtää läm­pöä kaapin sisältä lauh­dut­timi­in sen ulkop­uolelle. Mei­dän läm­pöpump­pu­jemme tavoite ei ole tuot­taa kylmyyt­tä vaan läm­pöä, mut­ta jotain on kuitenkin jäähdytet­tävä. Jäähdytet­täväk­si kel­paa mikä vain: ulkoil­ma, maaperä, jätevedet, merivesi, teol­lisu­u­den hukkalämpö.

Helsingis­sä tuote­taan 7 % kaukoläm­möstä jäähdyt­tämäl­lä puhdis­tet­tu jätevesi ennen sen laskemista mereen.

Meil­lä on kaukoläm­mön lisäk­si myös kaukokylmäverkko, jota käytetään jäähdyt­tämään kiin­teistöjä kaup­po­jen kylmäkalus­tei­ta ja esimerkik­si tietokone­sale­ja. Tästä syn­tyvä läm­pö käytetään myös kaukolämpönä.

Jos siis sin­ul­la on Helsingis­sä liian kuuma, ener­giay­htiö myy sin­ulle kylmyyt­tä, ja kun otat suihkun, yhtiö myy läm­mön sin­ulle takaisin. Kun suihku­vesi menee viemäri­in, se jäähdytetään uud­estaan ja sitäkin tehdään kaukolämpöä.

Kaukokylmä ei ole Helsingis­sä ole ymmär­ret­tävistä syistä mikään iso ener­gialähde talvel­la, mut­ta on kesäl­lä merkit­tävä. Viet­namis­sa poten­ti­aali kaukokylmälle voisi var­maankin olla paljon suurempi.

Tämän teknolo­gian imple­men­toin­nis­sa me voisimme hyvinkin tehdä yhteistyötä.

Liikenne

Helsinkiläiset vauras­tu­i­v­at 1960-luvul­la nopeasti ja osti­vat joukol­la auto­ja. Seu­rauk­se­na oli val­tavia liiken­neru­uhkia ja paljon liiken­teen melua ja pakokaa­su­ja.  Kaupung­in­val­tu­us­to päät­ti vuona 1970, että tätä me emme halua, ja muut­ti muut­taa liiken­nepoli­ti­ikan suun­nan. Aloimme sub­ven­toi­da joukkoli­iken­net­tä, teimme bus­sikaisto­ja ja rajoitimme autoil­la tehtävää työ­matkali­iken­net­tä keskus­taan rajoit­ta­mal­la pysäköin­tipaikko­jen määrää.

Joukkoli­iken­net­tä tue­taan niin, että matkaliput peit­tävät vain 50 pros­ent­tia kuluista. Lop­un mak­sa­vat veron­mak­sa­jat kunnallisverona.

Julki­nen liikenne kul­kee pääasi­as­sa sähköl­lä. Meil­lä on metro, raitio­vaunuverkko ja rautatei­den lähili­ikenne. Enem­mistö bus­seista on diesel­busse­ja, mut­ta ne ovat kor­vau­tu­mas­sa nopeasti sähköbus­seil­la – nopeam­min kuin on suun­nitel­tu, sil­lä yksi­tyiset bus­siy­htiöt tar­joa­vat sähköbusse­ja myös reit­eille, jot­ka oli tarkoi­tus ajaa vielä diesel­bus­seil­la., kos­ka sähköbus­sit ovat taloudellisempia.

Helsin­ki ja sen naa­purikun­nat ovat rak­en­ta­mas­sa pikaraitioteille. Se on kuin raitio­vaunu, mut­ta isom­pi ja pidem­pi ja pysähtyy harvem­min, jol­loin matkanopeus on suurempi.

Poli­it­tis­ten voima­suhtei­den muu­tos näkyy siinä, että Helsin­ki panos­taa voimakkaasti pyöräi­lyyn rak­en­ta­mal­la nopeaa pyörätiev­erkkoa. Pyöräi­ly on ter­veel­listä, saas­tee­ton­ta, melu­ton­ta ja se vie vähän tilaa. Investoin­nit autoli­iken­teen hyväk­si ovat kuitenkin kym­menker­taiset ver­rat­tuna investoin­tei­hin pyöräi­lyn hyväksi.

Keskus­ta jalankulkijoille

Helsin­gin keskus­tas­sa liiken­teeltä on otet­tu tilaa jalankulk­i­joille muut­ta­mal­la katuo­ja käve­lykaduik­si. Tämä poli­ti­ik­ka ei ole ollut mitenkään ris­tiri­ida­ton­ta. Autoil­i­jat eivät ole siitä pitäneet eivätkä naa­purikun­tien asukkaat. Julkisen liiken­teen palve­lu­ta­so ei ole naa­purikun­nis­sa yhtä hyvä kuin Helsingis­sä ja sik­si autoa käytetään enemmän.

On myös pelät­ty, että keskus­tan kau­pat menet­tävät asi­akkaitaan kaupun­gin ulkop­uolisille automarketeille.

Sähköiset kulkuneu­vot

Sivu­u­tan kysymyk­sen sähköau­toista, kos­ka Oslon puheen­vuorossa aihet­ta käsitelti­in runsaasti.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että eri­laiset sähkökäyt­töiset kak­sipyöräiset ajoneu­vot ovat yleistyneet huo­mat­tavasti nopeam­min kuin sähkökäyt­töiset autot.

 

Kaik­ki eivät iloitse sähköis­ten potku­lau­to­jen ilmaan­tu­mis­es­ta kaupunkei­hin, mut­ta minä näen niis­sä kaupunkili­iken­teen tule­vaisu­u­den.  Ne ovat keveitä, vievät mität­tömän vähän tilaa, kulke­vat sähköl­lä, eikä niitä tarvitse omis­taa, kos­ka ne voi vuokra­ta helposti.

Uskon, että eri­laiset sähköl­lä kulke­vat kak­sipyöräiset tule­vat mullis­ta­maan kaupunkili­iken­teen. Helsingis­sä tätä rajoit­taa talvi ja lumi, mut­ta eteläm­pänä ei ole tätäkään rasitetta.

En ole ollut koskaan Ho Chi Min­hissä, mut­ta olin run­sas 10 vuot­ta sit­ten Hanois­sa. Tuli vaikutel­ma, että siir­tymi­nen sähkö­moot­toripyöri­in ja sähköpolkupyöri­in voisi paran­taa kaupun­gin ilmaa huomattavasti.

 

Tiivis vai väljä? 

Helsin­ki on ver­rat­tain väljästi raken­net­tu kaupun­ki. Tämän seu­rauk­se­na matkat ovat pitkät ja asuinaluei­den palve­lu­ta­so on heikko.

Viime aikoina kaupunkisu­un­nit­telus­sa on suosit­tu paljon tiivi­im­pää raken­net­ta: korkeampia talo­ja lähempänä toisi­aan. On alet­tu puhua 15 min­uutin kaupungista, jos­sa val­taosa päivit­täi­sistä matkoista voidaan tehdä kävellen, polkupyöräl­lä tai joukkoli­iken­teel­lä 15 minuutissa.

Helsin­gin sata­man tavar­ali­ikenne on siir­tynyt keskus­tan läheltä 15 kilo­metrin päähän Vuosaa­reen, mikä on tehnyt mah­dol­lisek­si kaavoit­taa paljon asun­to­ja keskus­tan tuntumaan.

Eräs keino tiivistää kaupunkia on ottaa moot­toritei­den nyt varaa­mat  val­ta­vat alueet rakentamiseen.

Sil­loin moot­tori­tie muut­tuu kaduk­si, jos­sa on alhainen nopeusra­joi­tus, liiken­neval­o­ja risteyk­sis­sä ja suo­jateitä. Kaik­ki eivät tästä pidä, eri­tyis­es­ti eivät ympäristökun­tien autoil­i­jat. asia on yhä riidanalainen, mut­ta Laa­jasa­lon bule­var­dia jo rakennetaan.

Tiivistämistä suosi­taan kuitenkin kaikkial­la. Tämä on jakanut myös vihre­itä. Jotkut vihreistä valit­ta­vat viher­aluei­den jäämistä rak­en­tamisen alle.

On alet­tu puhua 15 min­uutin kaupungista, jos­sa kaik­ki päivit­täin tarvit­ta­va on 15 min­uutin käve­ly­matkan, pyörä­matkan tai joukkoli­iken­nematkan päässä. Se edel­lyt­tää aivan toisen­laista kaupunkirakennetta.

Tiivistämäl­lä asuinaluei­ta ja saamme parem­mat palve­lut käve­lyetäisyy­delle, paljon parem­man palve­lu­ta­son ja joukkoli­iken­teen. Asumisen alle jää vähem­män luontoa.

Toisaal­ta se merk­it­see mon­elle, että ikku­nas­ta aukea­van kau­ni­in näköalan eteen tulee talo ja tut­tu koiran­ulkoilu­tus­puis­to menetetään.

Kallis asum­i­nen

Helsin­gin asukasluku kas­vaa nopeasti niin kuin kaikkien euroop­palais­ten pääkaupunkien. Ennen muut­ta­jat oli­vat tyy­tyivät asun­toon mis­sä hyvän­sä metropo­lialueel­la, mut­ta viime aikoina yhä use­ampi halu­aa nimeno­maan Helsinkiin.

Olemme onnis­tuneet tekemään Helsingistä halu­tun paikan asua, mut­ta tämän ikävänä puole­na on, että asum­i­nen Helsingis­sä on tul­lut kohtu­ut­toman kalliiksi.

Siihen ei mielestäni ole muu­ta ratkaisua kuin rak­en­taa Helsinki­in paljon lisää asuntoja.

Kaik­ki eivät ole tästä samaa mieltä. Kun­nal­lises­sa demokra­ti­as­sa äänioikeus on kaupun­gin nyky­isil­lä asukkail­la, ei tulevil­la asukkailla.