Helsingin asukasluku laski taas helmikuussa, jo neljäntenä kuukautena peräkkäin. Samalla asuntotuotanto on ollut korkeimmillaan tämän vuosituhannen aikana ja ymmärrettävistä syistä suuri määrä airbnb-asuntoja on vapautunut vuokra-asunnoiksi.
Mikä selittää tämän ristiriidan? Mahdollisia selityksiä on useita:
- Ihmiset asuvat väljemmin. Koska asunnot ovat sen kokoisia kuin ne ovat, väljemmin asumisen täytyy merkitä pienempiä asuntokuntia. Vähemmän lapsia, sinkkuja ja leskiä nyt esimerkiksi. Periaatteessa myös vähemmän alivuokralaisia, mutta niiden merkitys ei liene suuri.
- Asunnossa asutaan, mutta asukas ei ole kirjoilla Herlsingissä. Helsingissä on ollut lähes kolmekymmentätuhatta tästä syystä ”tyhjää” asuntoa. Olisiko ilmiö voinut yleistyä näin nopeasti? Lähinnä kaksi ryhmää voisi selittää tämän: Virolainen työvoima on hankkinut kämppiä täältä osittain siksi, että korona on haitannut matkustamista. Toinen ryhmä ovat Espanjan aurinkorannoilta omiin omistamiinsa asuntoihin palanneet. Kumpikaan ryhmä ei siirrä kirjojaan, koska verotus.
- Asunto on oikeasti tyhjänä. Merkittävin syy pitää asuntoa tyhjänä on se, että asukas on muuttanut ympärivuorokautiseen palveluasuntoon, eivätkä perilliset pane asuntoa vuokralle, koska vuokrasta konfiskoitaisiin 85% hoitomenoihin. Ihmettelen, että näin järjetöntä sääntöä ei saada korjatuksi. Joko tyhjästä asunnosta pitää ottaa huomioon laskennallinen vuokra niin kuin opiskelijoiden toimeentulotuessa otetaan huomioon opintolaina, vaikka sitä ei ole nostettu, tai vuokrasta pitää ottaa esimerkiksi vain puolet huomioon hoitomaksua määrättäessä tai jotain tältä väliltä.
- Asunto voi olla myös tyhjänä siksi, ettei siihen ole löyhtynyt vuokralaista sellaiseen järjettömään hintaan, jota niistä vaaditaan.
Pekka Vuori julkaisi twiitissään mielenkiintoisen kartan siitä, miten asuttujen asuntojen määrä on muuttunut kaupunginosittain, kun uusia asuntoja ei oteta huomioon. Kantakaupungissa asuttujen asuntojen määrä oli noussut merkittävästi, johtuen ilmeisesti airbnb ‑asunnoista, mutta muualla Helsingissä niiden määrä oli vähentynyt. Asuntoja oli siis tyhjänä tai niissä asui joku, joka ei ollut kirjoilla. Asumisväljyydestä ei ollut niinkään kyse, vaan siitä, ettei asunnoissa ollut kirjoilla ketään.
Katsoin tilannetta Oikotiellä. Vuoralle tarjottiin Helsingissä yli 3 800 asuntoa. Niiden ei kaikkien tarvitse olla tyhjiä, mutta varmaankin suurin osa on. Kun rajasin haun kerrostaloasuntoihin, yksiöitä oli tarjolla 1477, kaksioita 1639 ja kolmen huoneen asuntoja 552. Näihin asuttaisi helposti 6 000 henkeä.
Tein epätieteellisen kokeen ja järjestit asunnot järjestykseen joko uusimmat ensin tai vanhimmat ensin ‑periaatteella. Jälkimmäisessä tarjottiin aivan olennaisesti kalliimpia asuntoja kuin edellisessä. Harmi, ettei ollut tilastoja asunnoista, jotka olivat menneet vuokralle.
Olisiko niin onnellisesti käymässä, että Helsingin aina vain nouseva vuokrataso on saavuttanut kattonsa? Vuokralaisen kyllä saisi, jos osaisi sovittaa vuokratason järkevästi, mutta kaikki vuokranantajat eivät ole vielä tunnustaneet tosiasioita?
Ehkä he odottavat, että korona väistyy ja opiskelijat palaavat. Joutuu kyllä pettymään, jos pitää opiskelijoita odotellen tyhjillään kaksiota, josta haluaa vuokraa 1500 €/kk.
Mitä tämä merkitsee Helsingin asukasluvulle tulevaisuudessa? Uskottavin skenaario on, että vuokranantajat ottavat lusikan kauniiseen käteensä ja laskevat vuokria. Se on hyvä uutinen Helsinkiin haluaville, mutta huono uutinen niille, joilla on sijoitusasunto kehyskunnissa tai jossain Espoon tai Vantaan perukoilla.
Helsingin asukasluvun kasvu voi kuitenkin hidastua myös pitkällä aikavälillä, koska halvemmissa asunoissa on varaa asua väljemmin.
Tyhjät vuokra-asunnot ovat ilahduttava asia!