Lisää asuntoja Helsingin keskustaan

Toimis­toti­las­ta on tulos­sa pääkaupunkiseudul­la merkit­tävää yli­tar­jon­taa. Toisaal­ta osa etä­työstä on tul­lut jäädäk­seen ja toisaal­ta suun­taus vie kohden tiivi­impiä toimis­to­ja, jois­sa on vähem­män neliöitä henkeä kohden. Omaa työhuonet­ta ei enää tarvi­ta omia mappe­ja varten. Tietokoneenkaan ei tarvitse olla oma, kos­ka tiedot ovat pilvessä.

Mon­et yri­tyk­set tähtäävät jopa 50 pros­ent­tia pienem­pi­in toim­i­tiloi­hin, mut­ta arvioikaamme, että vähen­nys on lähivu­osi­na keskimäärin vaa­ti­mat­tomasti 20 %. Se on silti pari miljoon­aa toimi­s­toneliötä. Jos näi­den tilalle tulisi asun­to­ja, syn­ty­isi koti noin 50 000 asukkaalle.

Kaavoit­ta­ja hyväksyy toimis­to­jen muut­tamisen asun­noik­si kaupun­gin laidoil­la, mut­ta ei keskus­tas­sa. Työ­paikkamäärän pitäisi siis keskus­tas­sa kas­vaa samas­sa tahdis­sa toimis­to­jen tiivistymisen kanssa. Tätä perustel­laan sil­lä, että Helsin­gin keskus­ta tar­joaa maan parhaan sijain­nin toimis­toille. Siel­lä on toim­i­tilo­ja tyhjil­lään paljon vähem­män kuin muual­la pääkaupunkiseudul­la. Jat­ka lukemista “Lisää asun­to­ja Helsin­gin keskustaan”

Nollatoleranssi murtui

Masen­tavien Ukraina-uutis­ten lomaan kat­saus koron­aan, kos­ka sil­läkin rin­ta­mal­la tapah­tuu iso­ja asioita.

Koron­akeskustelus­sa mon­et otti­vat ihan­nemaik­seen taudin tukah­dut­tamiseen tähdän­neet maat, joina mainit­ti­in aluk­si Islanti, Etelä-Korea, Kiina, Sin­ga­pore ja eri­tyis­es­ti Uusi-Seelanti.

Islanti ja Sin­ga­pore siir­tyivät taval­lis­ten maid­en joukkoon jo aiem­min, mut­ta viime viikkoina tar­tun­to­jen määrä on suo­ras­taan roi­hah­tanut Etelä-Kore­as­sa, Hongkongis­sa ja eri­ty­ses­ti Uudessa-Seelannissa.

Uudessa-See­lan­nis­sa, jos­sa tar­tun­nat oli­vat aiem­min käytän­nössä nol­las­sa, oli viimeisen seit­semän päivän aikana yli satatuhat­ta rek­isteröi­tyä tar­tun­taa. Edel­lisen seit­semän päivän jak­sol­la niitä oli vajaat vähän alle 16’000 eli tar­tun­to­jen määrä on yli kuusinker­tais­tunut viikos­sa. Uuden-See­lan­nin tar­tun­tamäärät ovat nyt korkeampia kuin ovat olleet Suomes­sa koskaan. Jat­ka lukemista “Nol­la­tol­er­anssi murtui”

Mitä Putinin sodan jälkeen?

Kir­joitin Verde-lehteen paljon lue­tun pääkir­joituk­sen siitä, mitä Putinin sodas­ta seu­raa. Kir­joituk­sen voi lukea tästä.

Kaikkea ei kir­joituk­seen mah­tunut enkä ehtinyt selvit­tää. Sik­si esitän tässä pari lisänäkökohtaa.

Kir­joitin, että Putin arvioi aivan väärin koko sodan ja oikeasti kuvit­teli, että huo­mat­ta­va osa ukrainalai­sista toiv­ot­taisi venäjän armei­jan ”vapaut­ta­jana”. Täy­del­lis­es­tä vääri­narvios­ta ker­too sekin, että val­tion omis­ta­ma Ria Novosti ‑lehti julka­isi lauan­ta­iaa­mu­na ilmeis­es­ti etukä­teen kir­joite­tun artikke­lin, jon­ka lähtöko­htana oli, että Ukraina on antau­tunut ja palautet­tu Äiti-Venäjän huo­maan, ja ylisti tästä Putinia. Kir­joi­tus pois­tet­ti­in nopeasti, mut­ta se oli jo ehtinyt tal­len­tua Inter­netin syvyyk­si­in. Tämä moka ker­toi paljon siitä, miten asioiden kuvitelti­in menevän.

Jos tämän sodan jäl­keen Ukraina säi­lyt­tää itsenäisyyten­sä, syn­tyy kysymys sodan tuho­jen kor­vaamis­es­ta. Venäjän pitäisi mak­saa sotako­r­vauk­sia, mut­ta se saat­taa olla siihen halu­ton. Niin­pä muun maail­man pitäisi per­iä kor­vauk­set Venäjältä ja tilit­tää Ukrainalle. Jat­ka lukemista “Mitä Putinin sodan jälkeen?”

Putinin sodalla ei voi perustella turpeen polttoa

Putinin sota on nos­tanut esille Euroopan riip­pu­vu­u­den Venäjän maakaa­sus­ta. Maakaa­sua käytetään Suomes­sa vähän – itse asi­as­sa sitä käyt­tää lähin­nä Helen oy, eikä sekään käytä juuri lainkaan näil­lä hin­noil­la ja Neste öljyn jalostuksessa.

Suomen keskus­ta kuitenkin esit­tää, että maakaa­sun saan­ti­vaikeuk­sien takia on alet­ta­va taas polt­taa turvet­ta. Onko kuviteltavis­sa mitään asi­aa, joka ei Keskus­tan mielestä puoltaisi turpeen polttoa?

Aja­tus on aivan hölmö.

Maakaa­sun käyt­täjät, Helen oy tai Neste oy, eivät kumpikaan voi kor­va­ta maakaa­sua turpeella.

Huolto­var­muu­den kannal­ta turve häviää jopa kivi­hi­ilelle. En tarkoi­ta, että kivi­hi­ili on paras vai­h­toe­hto, mut­ta turpeen pudot­tamisek­si pois laskuista riit­tää jo se, että se on vai­h­toe­htona jopa kivi­hi­iltä huonom­pi. Jat­ka lukemista “Putinin sodal­la ei voi perustel­la turpeen polttoa”

Bensalasku on reaalisesti alentunut

Vuodes­ta 2006 tähän het­keen ben­salasku on autoil­i­joiden puheista huoli­mat­ta laskenut reaalis­es­ti 6.6% ja suh­teessa palkkoi­hin 18,2%

Autoalan jär­jestöt toitot­ta­vat niin koval­la äänel­lä, että ben­san hin­ta on tehnyt autoilus­ta val­ta­van paljon kalli­im­paa, että aloin itsekin uskoa asi­aan, kunnes Oskari Nok­so-Koivis­to Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selta vinkkasi min­ulle, että asia taitaa olla toisin.

Niin­pä laskin, paljonko polt­toaine mak­soi sadan kilo­metrin matkalla vuon­na 2006 ja nyt, ja kor­jasin tietysti hin­nan kulut­ta­jahin­tain­dek­sil­lä. Vuosi 2006 valikoi­tui ver­tailu­vuodek­si, kos­ka googlaa­mal­la sen vuo­den tieto tuli esille helpoiten. Tulos olisi ollut vielä vahvem­pi, jos olisin ottanut ver­tailu­vuo­den kauempaa.

95-ben­san keski­hin­ta oli Autoalan tiedo­tuskeskuk­sen mukaan vuon­na 2006 1,29 € ja tam­miku­us­sa 2022 1,89 €. Näyt­tää siis tulleen kalli­im­mak­si peräti 47 %.

Auto­jen keskiku­lu­tus oli vuon­na 2006 8,7 litraa ja nyt (vuon­na 2021) 6,9 litraa. Niin­pä sadan kilo­metrin ajoon tarvit­tavas­ta polt­toaineesta piti mak­saa vuon­na 2006 11,22 € ja nyt 13,04 €. Euroina hin­ta on siis yhä nous­sut, mut­ta vain 16,2% Jat­ka lukemista “Ben­salasku on reaalis­es­ti alentunut”

Mitä ajattelen Covid-19 ‑pandemiasta helmikuussa 2022

Huo­mau­tan, että en ole lääkäri – tilas­toti­eteil­i­jä tosin olen – mut­ta min­ul­la on ollut etuoikeutet­tu mah­dol­lisu­us keskustel­la eri­lais­ten asiantun­ti­joiden kanssa. Yritän esit­tää väit­teitä, joi­ta ainakin merkit­tävä osa asiantun­ti­joista pitää oikeina.

Rokotteet eivät tuo laumasuojaa

Rokot­teet oli­vat toisaal­ta pet­tymys, toisaal­ta erit­täin tehokkai­ta. Ne ovat pet­tymys siinä mielessä, että ne eivät estä saa­mas­ta lievää tar­tun­taa eivätkä sen estä levit­tämästä tau­tia, joskin levit­tämi­nen vähe­nee arvi­ol­ta 80 %. (Tämä arvio on van­ha.) Sik­si ne eivät suo­jaa rokottamattomia.

Jos rokot­teet oli­si­vat estäneet myös levit­tämästä tau­tia, ei olisi niin väliä, vaik­ka kaik­ki eivät roko­tus­ta ottaisi. Epi­demia olisi hiipunut pois, kos­ka sairas­tuneen olisi ollut vaikea löytää ketään, jol­la siirtää tau­tia eteen­päin. Arvelti­in, että 80 pros­entin roko­tuskat­tavu­us riit­täisi sam­mut­ta­maan epi­demi­an, mut­ta ei riit­tänyt. Edes 100 % ei riit­täisi. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len Covid-19 ‑pan­demi­as­ta helmiku­us­sa 2022”

Reilun kaupan merkki ohjaisi lisää rahaa suoraan maatiloille

Kir­joitin pääkir­joituk­sen Verdeen maat­alouden ahdingosta.

Maat­aloudelle on käynyt vähän niin kuin sadun paimenelle, joka huusi liian mon­ta ker­taa suden tule­van. Kun susi sit­ten tuli, kukaan ei enää uskonut.

Niin kauan kuin muista — ja muista aika pitkältä ajal­ta — maat­alous on ollut hirvit­tävässä talousahdin­gos­sa. Nyt susi on tul­lut ihan oikeasti, erikä sitä oikein kukaan enää usko.

Kimmok­keen tälle pääkir­joituk­selle antoi TV-uutiset, jos­sa haas­tatelti­in sikalan pitäjää, joka tote­si, että on pakko lopet­taa. Se oli vähän huono esim­rk­ki, sil­lä jos alal­la on yli­tuotan­toa, jonkun on lopetettava.

Maat­alouden yleinen heikko kan­nat­tavu­us on asia erikseen.

Kulut­ta­jat oli­si­vat yleis­es­ti valmi­ita mak­samaan ruuas­taan enem­män, jos lisära­ha menisi vil­jeli­jälle. Ei tarvit­sisi mak­saa edes paljon. Leivän hin­nas­ta vil­jan osu­us on alle viisi pros­ent­tia, joten­pros­ent­ti enem­män nos­taisin vil­jeli­jän tulo­ja yli 20 prosenttia.

Merkit­tävä rak­en­teelli­nen ongel­ma on epä­tas­apaino kau­pas­sa. Kun osta­jia on käytän­nössä vain kak­si, näil­lä on val­ta­va markki­avoima yksit­täisi­in vil­jeli­jöi­hin nähden.

Valitet­tavasti nekäyt­tävät markki­navoimaansa hin­taó­jen painamiseen. Sen seu­rauk­se­na ne myyvät vain bulkkia bulkin hin­nal­la eivätkä luo­mukanan­mu­nia ja esimerkik­si juus­to­ja luku­unot­ta­mat­ta suos­tu mak­samaan laatu­tuot­teista enem­pää kuin huono­laa­tuis­es­ta bulkista.

Lue koko kir­joi­tus tästä

 

Epidemialainsäädäntö on pantava kuntoon

Kir­joitin Verde-lehteen pääkir­joituk­sen siitä, että vaik­ka meil­lä koron­apoli­ti­ik­ka on ollut onnis­tunut­ta, juridi­nen jäykkyys on heiken­tänyt toimen­pitei­den osumatarkku­ut­ta ja nos­tanut hin­taa huomattavasti.

Lue lisää tästä:

https://verdelehti.fi/2022/01/27/epidemialainsaadanto-on-pantava-kuntoon/

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (15) Suurten tulojen hillitseminen

Sivut 434–355

Onko paha asia, että promille Suomen suu­rit­u­loisim­mista saa kak­si pros­ent­tia kaik­ista tuloista, eli 20-ker­tais­es­ti oman osuuten­sa? Puh­dasver­i­nen ekon­o­misti sanoo, että se ei ole ongel­ma, jos tämä ei vähen­nä muiden tulo­ja ja vaik­ka vähen­täisikin, se on korkein­taan kah­den pros­entin kokoinen ongel­ma, jota voi ver­ra­ta vaikka­pa julkisen sek­torin tehot­to­muu­den tuot­tami­in kus­tan­nuk­si­in tai taloudel­lisen kasvun hidastumiseen.

Layardin mukaan se on ongel­ma, kos­ka ihmis­ten onnel­lisu­us riip­puu suh­teel­li­sista tuloista. Kun toiset ovat rikkai­ta, omat pienet tulot tun­tu­vat pahem­mal­ta asial­ta kuin tun­tu­isi­vat, jos kaikkien muidenkin tulot oli­si­vat pieniä.

Min­un ajatuk­seni ovat lähempänä Layardia, mut­ta lisäisin tähän, että suurista tuloista on kaikille hyö­tyä, jos niitä käytetään investoin­tien ja työ­paikko­jen luomiseen. Tämän takia Ruot­sis­sa suh­taudu­taan omi­in rikkaisi­in paljon myön­teisem­min kuin Suomes­sa. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (15) Suurten tulo­jen hillitseminen”

Tapauskuolleisuus Tanskassa.

Mik­si Tan­s­ka avaa maan, vaik­ka omikron riehuu? Tapauskuolleisu­u­us voi sen selittää.

Päätin kat­sel­la koro­nan tapauskuolleisu­ut­ta — siis kuin­ka paljon kuolemia on suh­teessa havait­tui­hin tar­tun­toi­hin. En tehnyt tätä Suomen tilas­toista, kos­ka meil­lä on tar­tun­to­jen määristä aika hutera käsi­tys. Eri­tyis­es­ti nyt, kun testi­in ei pääse, elleivät oireet ole vakavia, saisimme aivan väärän esti­maatin. Yliarvioisimme tapauskuolleisu­ut­ta rankasti.

Päätin käyt­tää Tan­skan tieto­ja, kos­ka Tan­skas­sa tes­tataan kaikki.

Määrit­telin tapauskuolleisu­u­den helpoim­man mukaan. Laskin tar­tun­to­jen ja kuolemien seit­semän päivän sum­man ja viivästin tar­tun­to­ja 14 päiväl­lä ajatellen, että kuole­ma seu­raa tar­tun­nas­ta keskimäärin kol­men viikon päästä ja testi­t­u­los valmis­tuu viikon päästä tar­tun­nas­ta. Jaoin kuollei­den määrän tar­tun­to­jen määräl­lä ja ker­roin tuhan­nel­la, jol­loin sain esti­maatin tapauskuolleisu­udelle promilleina. Tämä ei ehkä kel­paisi väitöskir­jas­sa, mut­ta saa kel­va­ta näin koti­ti­las­toin­ti­in. Jat­ka lukemista “Tapauskuolleisu­us Tanskassa.”