Kirjoitin Verde-lehteen paljon luetun pääkirjoituksen siitä, mitä Putinin sodasta seuraa. Kirjoituksen voi lukea tästä.
Kaikkea ei kirjoitukseen mahtunut enkä ehtinyt selvittää. Siksi esitän tässä pari lisänäkökohtaa.
Kirjoitin, että Putin arvioi aivan väärin koko sodan ja oikeasti kuvitteli, että huomattava osa ukrainalaisista toivottaisi venäjän armeijan ”vapauttajana”. Täydellisestä väärinarviosta kertoo sekin, että valtion omistama Ria Novosti -lehti julkaisi lauantaiaamuna ilmeisesti etukäteen kirjoitetun artikkelin, jonka lähtökohtana oli, että Ukraina on antautunut ja palautettu Äiti-Venäjän huomaan, ja ylisti tästä Putinia. Kirjoitus poistettiin nopeasti, mutta se oli jo ehtinyt tallentua Internetin syvyyksiin. Tämä moka kertoi paljon siitä, miten asioiden kuviteltiin menevän.
Jos tämän sodan jälkeen Ukraina säilyttää itsenäisyytensä, syntyy kysymys sodan tuhojen korvaamisesta. Venäjän pitäisi maksaa sotakorvauksia, mutta se saattaa olla siihen haluton. Niinpä muun maailman pitäisi periä korvaukset Venäjältä ja tilittää Ukrainalle.
Seuraava teksti voi olla joidenkin mielestä ehkä vähän ufologista, mutta se on tarkoitettu hahmotelmaksi siitä, mistä suunnasta ratkaisua voidaan etsiä. Tässä en kiinnittäisi liiaksi huomiota kansainväliseen lakin, sillä Venäjä on toiminnallaan mitätöinyt sen omalta osaltaan.
Yksi rahoituslähde voisi olla venäläisen omistuksen konfiskointi ja sen käyttäminen sotakorvauksiin. Tämä sisältäisi myös venäläisten pankkien varoja.
Toinen mahdollisuus olisi asettaa kaikelle Venäjältä tulevalle tuonnille ylimääräinen tulli, jonka tuotto maksettaisiin Ukrainaan. Mikäli kyse on tuotteista, joiden hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla, tuo tulli menee pääasiassa venäläisten maksettavaksi alempina vientihintoina.
Jos menee ja hävittää toisen maata, on aivan oikein, että joutuu sen itse maksamaan.
Helen voisi näyttää mallia.
Välittömästi Venäjän kaasuhana kiinni. Jos kaasun tuottajavaltio menee ja hyökkää naapurimaahan, niin eihän sieltä kaasua osteta.
Jos sodan jälkeen ei korvaavat energiamuodot ole käytettävissä, niin venäjän fossiili maakaasusta sotakorvaustullimaksu Ukrainalle.
Itse olen Venäjä-historia-friikki, eli lukenut ”kaikki kirjat”, keskustellut näistä asioista paljon mm. ystäväni Ohto Mannisen kanssa, joka on Suomen johtava sotahistorioitsija. Olen itsekin tehnyt historiatutkimusta alkuperäisiin venäläisiin dokumentteihin perustuen mm. Kostianvirran taistelu 1713 ja Viipurin menetys 1944. Lisäksi olen tehnyt idänkauppaa 30+ vuotta.
Tältä pohjata olen tätä mieltä ”Mitä Putinin sodan jälkeen?”
Putinin sodan jälkeen Putin ei ole enää vallassa. Kysymys kuuluu siis niin, että mikä porukka silloin on vallassa Kremlissä.
Tavallisesti Kremlissä tehdään vallanvaihdos sisäpiirin toimesta, ”bysanttisen” prosessin kautta ja yllättäen.
Kiinnostuneitten kannattaa lukea Catherine Beltonin kirja ”Putin’s People”(2020). Siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti Putinin valtaantulosta elokuussa 1999 vanhojen KGB-porukoiden toimesta ja rahoilla. Sama porukka on siellä edelleenkin puikoissa.
Ukrainan sota loppuu vain Venäjän kansan toimesta, kun tuo KGB-porukka tulee siihen tulokseen, että ”baabushkat”, eli viisaat vanhat naiset tulevat kaduille osoittamaan mieltä ja Venäjä uhkaa hajota. Meinaa tulla Punaisen torin värivallankumous.
Loppupeleissä baabushkat siis päättävät asioista Venäjällä, sillä heidän pamputtaisensa on kielletty (heidän rinnallaan oligarkiatkin ovat ihan paperia).
Mikä saa sitten baabushkat tulemaan kaduille?
1) Eläkerahat eivät riitä elämiseen ja pankkeja menee nurin
2) Sodassa tapetaan viattomia pieniä lapsia, joita venäläiset rakastavat yli kaiken
3) Venäläiset hyvin tietävät, että uutiskanavissa heille koko ajan valehdellaan, mutta jossain vaiheessa ukrainalaisen veljeskansan massamurhaaminen menee liian pitkälle ja suuri määrä baabushkojen lapsia ja lapsenlapsia tulee arkuissa kotiin…
Venäjällä on tai laki, joka kieltää poliisia ampumasta naisia kohti edes katumellakoissa. Googlauksen perusteella jotkut duuman jäsenet halusivat muuttaa lakia 2015 mutta ilmeisesti tuloksetta. Kyseinen laki tukee Sepon baabushka-teoriaa – joka muutenkin on erilaisuudessaan virkistävä.
Osmo, pääkirjoituksessasi sanoit että ”Järkevien ihmisten maailmassa Suomen ei varmaankaan kannattaisi kuulua Natoon”. Kummallinen ajatus. Järkevien ihmisten maailmassa Naton jäsenyydestä ei olisi mitään haittaa.
Venäjän valintojen ymmärtämisessä auttaa suuresti jos ne asettaa venäläisen ajattelun viitekehykseen, katso eversti evp Martti J. Karin esitys Jyväskylän yliopiston yleisöluentosarjassa. Läntisen ajattelun viitekehyksessä valinnat saavat helposti ’järjettömän’ leiman.
Kari on pääesikunnan entinen apulaistiedustelupäällikkö, nykyään Jyväskylän Yliopiston opettajakuntaa.
Kiitoksia Mikko, että toit linkin tähän esitykseen. Suosittelen esityksen katsomista/kuuntelemista jokaiselle tämän blogin keskustelijalle.
Kari analysoi todella mielenkiintoisella tavalla venäläisen ja länsimaisen ajattelun perustavaa laatua olevia eroja ja erojen synnyn syitä. Erityisen herkullinen on hänen analyysinsä venäläisesen totuus- ja valhekäsitysten moninaisuudesta. Venäläinen ”taktinen totuus” selittää monia meidän mielestämme järjettömiä väitteitä.
Olen tässä viime vuosina lueskellut Venäjää käsitelleitä kirjoja mm Gesseniä, Beltonia ja Laurenia. Kirjojen kuvaukset Venäjästä ovat sopusoinnussa Karin analyysin kanssa.
Vaikka luento oli mielenkiintoinen, en jaksa ottaa sitä kovin tosissani. En nimittäin ymmärrä, miten toimintamallit periytyisivät vuosisatojen takaa erityisesti modernisoituneissa yhteiskunnissa. Ei kai kukaan ottaisi kovin tosissaan, jos väittäisi esimerkiksi, että suomalaisuuden piirteet periytyvät muinaiskäräjiltä tai suurvaltakaudelta.
Suomi ja vaikkapa Korea ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten nopeasti perinteet karisevat modernisaation edetessä. Venäjä voi olla hitaampi mutta varmasti se ei ole pysynyt paikallaan vuosisatoja.
Järkevien ihmisten maailmassa ei ehkä tarvitsisi budjetoida niin paljon rahaa sotilasmenoihin kuin Nato-maiden tulee tehdä. Mutta tokihan jo muinaiset roomalaiset sanoivat, että ihminen on ihmiselle susi.
Suomi käyttää sotilasmenoihin jo tällä hetkellä paljon enemmän kuin NATO-vaatii. Toki iso osa siitä on budjetin ulkopuolella asevelvollisten palkattomana työnä, mutta ihan yhtälailla asevelvollisten aika on kustannus kuin kantahenkilökunnalle maksettu palkkakin.
Optimismi on varmaan hyödylllistä ja hengen nostattaminen tarpeen. Eurooppa muuttuu ja Suomi muuttuu siinä samalla. Putin toimintojen toteaminen ennalta arvaamattomiksi menee kyllä pieleen. Selkeä suurvalta-asetelman palauttamiseen tähtäävä ja suoraviivainen politiikka on ollut nähtävissä. Suomeenkin kohdistuu uhkia, mutta näiden havaitseminen on jäänyt lähinnä ”tätä maata ei myyrä”- kommenttien tasolle. Juuri ketään ei ole kiinnostanut se, mitä suomea koskevia lakeja siellä on esitetty ja ajetaan läpi. Yksi ylitti uutiskynnyksen ja sekin oli sekä tulkittu että suomennettu väärin.
Tässä vaiheessa tulevaisuutta on hankala ennustaa. Se sivuutettiin, että Putin sai valko-venäjän tässä sivussa ihan epäsuoralla uhkaamisella. Sen verran kovaa vastarintaa tuli Ukrainalta heti alkuun, että ”rauhanturvaoperaatiosta” siirryttiin ydinaseilla uhkaamiseen muutamassa päivässä. Tämä menee varmasti muistojen kirjan lisäksi myös Guinessin ennätysten kirjaan. Se on uusi ryssimisen maailmanennätys!
Sodan jatkuminen tilanteessa, jossa aloitus on mennyt käsikirjoituksesta poiketen pitää sisällään monenlaisia mahdollisia kehityskulkuja. Hyvää vaihtoehtoa en ole löytänyt ja Ukraina ei ole missään tapauksessa voittamassa sotaa. Venäjä taas on melko varma häviäjä. Eri skenaarioita pohdittaessa voi kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että allegro edelleen kulkee. Rajaliikenteen rajoituksia pitäisi muutenkin pohtia. Olisiko kuitenkin parempi avata rajaa enemmän?
Joitakin varmoja asiota Suomesta kannattaa varmaan todeta:
Venäjänkielinen yle on hieno ja kannatettava asia. https://yle.fi/novosti
Venäläisiin kohdistuva kaltoinkohtelu on Putinille eduksi. Huonoon kohteluun ja rasismiin ei kannata ryhtyä.
Venäläisiin kohdistuva kaltoinkohtelu on Putinille eduksi. Huonoon kohteluun ja rasismiin ei kannata ryhtyä.
Tietenkin. Tällä vuosituhannella Suomeen tulleet venäläiset (metalli- ja rakennustyöläisiä) pitää kohteliaasti saattaa rajalle. Supo valehtelee, jos se väittää pystyvänsä hallitsemaan kymmenien tuhansien henkilöiden muodostamaa uhkaa.
Työnantajat toki valittavat. Olkoon tämä tilanne opetuksena meille kaikille.
Venäläisten ei myöskään pitäisi pystyä omistamaan maata Suomesta, kuten eivät suomalaisetkaan Venäjältä minkään mielekkään etäisyyden päästä rajasta. Kaikki tällainen epäsymmetrisyys ja myönnytys ovat vihjeitä siitä, että täältä irtoaa.
Vihreiltä odottaisin heti tällaista listaa: Suomi Natoon suoralla hakemuksella, puolustusrahoihin heti selvä korotus; ilmatorjuntahanketta nopeutettava ja suurennettava; rakennettaviin Pohjanmaihin heti kaikki aseistus mille jätettiin varaus ja miinakiellosta ulos. Ja tämä hetki ei kaipaa mitään intersektionaalista höpötystä joten teidän kannattaisi laittaa johto uusiksi.
Juuri tuo ”intersektionaalinen höpötys” on lännen voima: kansalaisyhteiskunta erilaisine näkemyksilleen. Toki asiat kriisitilanteissa asettuvat mittasuhteisiinsa, yhteinen näkemys löytyy ja rivit suoristuvat.
Kolmiodraamat ja naisten navigointitaidot ovat tuhonneet miljardien edestä sotalaivoja USAssa ja Norjassa. Sevastopolissa hiljan palanut venäläinen laiva lienee sen sijaan ihan oikeasti lännen tekemä/sponsoroima sabotaasi.
Venäjän aggressiivinen politiikka paljastui 2000-luvun alussa. Siitä huolimatta Saksassa valtaa pitäneet naispoliitikot laiminlöivät Saksan sotilaallisen ja taloudellisen varautumisen, viimeisimpänä puolustusministerinä eräs EU-komissiota johtava von der Leyen.
Voin avata em. seikkojen evoluutiopsykologista taustaa jos haluat.
Venäjän perääntymistä helpottaisi, jos Nato-maat tekisivät täyskäännöksen ja rajoittaisivat mielisairauksien juhlistamista. Venäjän nykyinen messiaaninen missio ”kristillisyyden puolustajana” ja vaihtoehtona perinteisiä arvoja syövyttävälle markkinautilitarismille olisi siten täytetty. Ei liene mikään salaisuus, että erityisesti Macron on menettämässä malttinsa kaiken wokismin suhteen.
Wokismi on myös asia joka kaikista pahiten jakaa lännen nuorisoa: sen valitseminen Naton moraaliseksi standardiksi on täysin käsittämätön ratkaisu. Ellei sitten tarkoitus ole murskata kaikki omaehtoinen ajattelu ja itsenäisyys etsimällä ne, jotka eivät suostu kutsumaan peuraa hevoseksi.
Erityisesti Leyenin julistus ottaa kaikki Ukrainasta pakenevat vastaan on ilmeisen pahasti taistelutahtoa vahingoittava julistus, jota ei edes se edellinen virkaa hoitanut juoppo olisi voinut päästää suustaan.
Vinkkinä suomalaisillekin poliitikoille, että rintamakarkurit voivat osoittautua melkoiseksi ongelmajätteeksi.
Juuri näin, momiarvoisuudessa ja avoimessa yhteiskunnassa on voimaa. Ja nimimerkki Olli S:n kannattaa vähentää naisvihaa, niin kommentit otetaan vakavammin.
Soininvaaraa kirjoitti: ”Järkevien ihmisten maailmassa Suomen ei varmaankaan kannattaisi kuulua Naton, mutta tilanne on toinen, jos ei voida luottaa valtion päämiesten järkeen. Putin ei ole ainoa presidentti, jonka henkistä tasapainoa on epäilty. Olihan sellainen vähän aikaa sitten myös Yhdysvalloissa.”
Raja-Erkki toteaa, että Niinistö on allekirjoittamassa tätä sopimusta ensi perjantaina.
Tätäkään ei tietysti saa sanoa ääneen, mutta natoon ollaan nyt sitten menossa ja tästä on sovittu. Yhdysvallat tekee mmna päätöksen, jonka jälkeen turvatakuut on olemassa. Turvatakuiden jälkeen hakemus menee muiden nato maiden käsittelyyn.
Suomen pitäisi olla joko selkeämmin Putinin puolella ei-sotilaallisena liittoolaisena, tai Naton ja EU: jäsenenä yhtenäisessä rintamassa Putinin valloituspolitiikkaa vastustamassa. Nykyinen ikuisesti jahkaava välitila on äärimmäisen vaarallinen ja johtaa pikaiseen sotaan Venäjää vastaan.
Suomen nykypolitiikkaan kuuluva aseiden vienti Venäjän vihollismaihin ja Nato-yhteistyö ilman turvatakuita on äärimmäisen vaarallista. Kohta kun Ukraina on valloitettu on Venäjä tänne hyökkäämässä.
Venäjän sotavoimien pelotevaikutus on kyllä rapistunut päivä päivältä sodan edetessä.
Aika monihan oli vielä vähän aikaa sitä mieltä, ettei Suomen varustautumisessa ollut mitään järkeä, koska Pihkovan maahanlaskudivisioona valloittaa koko maan kriittiset kohteet ilman mitään ennakkovaroitusta eikä pääesikunnassa keritä edes etsiä liikekannallepanosuunnitelman sisältävän kassakaapin avaimia. Ilmavoimatkin on pyyhitty ensiminuutteina taivaantuuliin massiivisin täsmäohjusiskuin.
Käytännössä Venäjällä meni kuitenkin parisen kuukautta voimien kokoamiseen rajalle, mikä ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Joukkojakin saatiin kasaan vain luokkaa 150-200 tuhatta – ja tämä ilmeisesti edustaa 75-80% maan operatiivisesta voimasta. Hyökkäyksen eteneminen on ollut aivan onnetonta, tappiot suuria ja huolto käytännössä romahtanut. Ilmeisesti myös johtamisjärjestelmässä on suuria ongelmia ja merkittävä osa viestinnästä on ihan amatööriradioilla kuunneltavissa. Kaiken lisäksi Ukrainan ilmavoimat pystyvät edelleen operoimaan kun taas venäläiset ovat kärsineet ilmasodassakin varsin suuria tappioita.
Vaikka pontentiaalista vihollista ei tietenkään pidä koskaan aliarvioida, niin vaikuttaa vahvasti siltä, että suomalaisten pelot ovat olleet aikalailla liioiteltuja. Voisipa mennä jopa väittämään, että meidän puolustuvoimat tosiaankin omasivat ihan riittävän pelotteen ainakin Venäjän vakituista ”ammattiarmerjaa” vastaan. Lisäksi tämä ”suuri ja mahtava” armeija ottaa parhaillaan sen verran raskaasti pataan, että vaikea uskoa sen operaatiokykyyn ennen vähintään parin-kolmenvuoden uudelleen rakennusta ja organisointia. Tietysti onhan optiona aina kutsua reservit riveihin ja kaivaa esiin varastoista kaikki T-62 vaunuista alkaen – ja palata Puna-armeijan ihmisaaltotaktiikoihin eikä tällaista riskiä tietysti pidä vähätellä.
Miten tätä sitten voisi järjellä selittää? No, ilmeisesti sotavoimien uudistamiseen suunnatut varat ovat etupäässä valuneet kleptokraattien taskuihin ja kuranttia kalustoa on paljon vähemmän kuin esim. harjoitukset ovat antaneet ymmärtää. Lisäksi ilmeisesti joukkojen moraali on onneton, logistiikan suunnittelu ja hallinta surkeaa – ja ennen kaikkea muutos jäykän hierarkkisesta ”kenraali päättää kaikesta” armeijasta on joko pahasti kesken tai täysin epäonnistunut. Porukkahan tuntuu seilailevan ihan missä sattuu ja kaikki koordinaatio yksiköiden ja aselaijien välillä mättää. Eipä ne mahtavat BTG:t näytä pystyvän juuri mihinkään.
Tietysti suurin moka näyttää olevan tiedustelupuolella – ja ilmeisesti vallankahvaan tarvitaan alan ammattilainen kolossaalisen mokan tekemiseksi.
…mutta joo – jokatapauksessa NATOon vaan ja heti.
” Kohta kun Ukraina on valloitettu on Venäjä tänne hyökkäämässä.”
Höpsistä. Meidän etumme on varustaa ukrainalaisia. Jokainen tuhottu tankki on yksi vähemmän rajan takana. Mm. Murmanskiin sijoitetun 200. moottoroidun jv-prikaatin on huhuttu tuhoutuneen kokonaan. Rajan takana on siis pitkän aikaa ihan tyhjää.
Venäjän rauhan ajan maavoimista 75% on Ukrainassa ja niistä menetetään siellä ihan merkittävä osa. Sanomattakin on selvä, että siellä on venäläisten terävin kärki ja reserveistä löytyy vieläkin heikommin koulutettuja, motivoituneita ja huonommin kalustettuja joukkoja.
Vaikka Venäjä saisi ylivoimalla valloitettua merkittäviä alueita Ukrainasta, sen valvonta tulee vaatimaan jatkuvasti miehitysjoukkoja ja muodostunee uudeksi Afganistaniksi. Mitenkään ei ole kirkossa kulutettua, että tämä edes onnistuisi.
Lisäksi Venäjän ilmavoimatkin on yllättävän heikossa kunnossa. Ilmavoimien heikkoa esitystä ei oikein selitä mikään muu kuin se, etteivät he kykene monimutkaisiin ja laajoihin ilmaoperaatioihin.
Heillä ei siis ole pitkiin aikoihin kykyä käynnistää kunnollista hyökkäystä Suomen suunnalla. Juuri siksi nyt on aika hakeutua Natoon, meille on avautunut historiallinen hetki kun Venäjällä on kädet täynnä Ukrainassa.
”Kohta kun Ukraina on valloitettu on Venäjä tänne hyökkäämässä.”
Millä ja miten Putin perustelisi Suomeen hyökkäämisen? Jonkinlaisen selityksen hyökkäyksen tarpeellisuudesta hänkin sentään tarvitsee. Miten selittää, että Suomi uhkaa Venäjän turvallisuutta, miten hän saisi kansan tuen? Ukrainaa on parjattu ja paneteltu sentään viimeiset kahdeksan vuotta.
taitaa tulla osittain samat toistot mutta jotain lisää.
aika käy vähiin, mutta itse näen että tässä tilanteessa e.u. maiden pitäisi antaa suoraan sotilaallista tukea ukrainalle, eli siis joukkoja ja sotakalustoa. jostain pisteessä mitä eurooppa tekee puolustaakseen omia alueitaan, ennemmin tai myöhemmin venäjä olisi jatkannut jossain muualla, ehkä romania tai slovakia, baltia.
koska kyse on puolustus avustusta niin en näkisi hirveitä laillisia esteitä. näyttää siltä että nato ei tule ukrainan avuksi mutta e.u. voisi tulla. tuntuu vähän kummalliselta että e.u. ei voi tehdä paljoa tässä tilanteessa. tämähän on aika lailla meidän takapihalla. aseapua menee jo.
pidempi aikaisempi pointti, eu:n, mahdollisesti naton ja muiden lähellä pitäisi tehdä vakava suunnitelma venäjän hallinnon taltuttamiseksi, kyseessä on siis suunnitelma mutta ei toteutus. voi käydä kalliiksi mutta tekemättä jättäminen voi olla kalliimpaa.
taitaa olla selvä että tässä tilanteessa venäjältä pitää viedä yk:n turvallisuusneuvoston veto ja ydinaseet pitää viedä pois venäjältä.
jotain on tapahtunut putin:ssa, pitkään arvioin tuossa olevan kylmäpäinen kalle joka ajattelee ensin ja sitten toimii. nyt on selkeästi toisin. muistan yhden tapauksen jossa putin oli noin viikon tai kaksi pois ja sitä ihmeteltiin. onkohan putin:lla jokin syöpä tai pitkäkestoinen sairaus.
nyt taitaa venäjämyönteiset mennä maanrakoon huonon maineen takia, mutta silti tekisi mieli sanoa suurelle yleisöllä että media kritiikkiä on käyteyttävä jatkossakin.venäjä oli vain yksi toimija.
paksua huumoria:
https://barrelmem.s3.eu-north-1.amazonaws.com/thecraziest.jpg
Nato on puolustusliitto, sen jäsenet eivät voi mennä sooloilemaan sotilaallisesti, ei edes EU-lipun alla. Tämä on nyt todistettu EU:n, Puolan ja Naton välisessä hävittäjäepisodissa, eikä Suomenkaan enää pidä odottaa apua ilman Nato-jäsenyyttä. Sanottakoon lisäksi, että oma Nato-kanta on viimeisen vuoden aikana flipannut. Merkillisen hankalaa sanoa, milloin se tarkalleen tapahtui.
Ydinaseilla uhkailuun alistuminen on niin häpeällistä (erityisesti kunniakultuurin viitekehyksessä, joka Venäjän kaltaisessa mafiavaltiossa vallitsee), että mielestäni se pitäisi täysin sivuuttaa ja aloittaa lentokieltoalue tai pommituskampanja. Tämä voi tietenkin mennä todella pahasti vikaankin, mutta annammeko uhkailla itseämme? Materiaaliavun antaminenkin on toki ollut jo varsin pallikas liike tässä suhteessa.
Kirjoituksesi luo toivoa tässä tilanteessa. Itä-Suomessa mökin omistavana en ihan allekirjoita sitä, että rajan läheisyys näivettäisi Itä-Suomen. Raja oli täysin kiinni 20-30-luvuilla ja kun olin lapsi Savonlinnassa, ei Neuvostoliitto näytellyt siellä mitään roolia, korkeintaan herätti pelkoa. Alue on suureksi osaksi kuulunut Ruotsi-Suomeen, ja autonomian ja tietysti myös itsenäisyyden aikana koko Suomen hallintomalli ja rakenteet periytyivät Ruotsin vallan ajalta. Tästä historiasta olisi ammennettava uudet eväät.
Omaan propagandaan uskomista tapahtuu paremmissakin piireissä. Ukrainan mahdollisuudet oikeasti voittaa vaikuttavat heikoille, jos emme tee mitään isompaa väliintuloa.
Nämä varat kannattaisi säästää kannusteeksi venäläiselle vallankumoukselle. Samaten kaikki ne enemmän tai vähemmät etniset nilviäiset, jotka jahdeillaan ovat paenneet siitä maasta, jota ovat ryöstäneet.
Annetaan venäläisten tietää, että he ja kaikki muut tietävät ettei siellä ole rehellisellä työllä rikastunut kukaan, että kaikki jotka heitä ovat hallinneet ovat tehneet niin sorrolla ja väkivallalla.
Tavallisen kansan loputon kurjistaminen ei ole niinkään tehokasta: on paljon kunniakaampaa kapinoida ylpeyden kuin nälän takia.
Edellinen kommenttini ei luonnollisestikaan ollut tarkoitettu Olli S:lle vaan Odelle (toivon herättäminen). Analyyttisenä juristinaisena en myöskään rasita palstaa pitkillä vuodatuksilla.
Vanhat ja vaivaiset jätetään yksin odottamaan nälkäkuolemaa tai pommi-iskua ja miehet taistelemaan samalla kun nuoret ja terveet jättävät Ukrainan. Juuri nämä nuoret ovat äänestäneet sen puolesta että Ukraina liittyy Natoon ja EUn. Ja nyt siis poistutaan kiireen vilkkaan maasta tyyliin pitäkää tunkkinne. Eikö näitä nuoria tarvittaisi kotijoukoissa tukemassa miehiään ja vanhoja omaisiaan ?
Suomalaiset poliitikot ovat täysin ”pihalla” odottaessaan tänne kymmeniä tuhansia Ukrainan pakolaisia. Kyllä nämä tulevat jäämään Keski-Eurooppaan.
Myös Suomi tulee Ukrainan konfliktista maksamaan korkean hinnan työttömyytenä, energian ja ruoan kallistumisena sekä investointien vähenemisenä.
Olen itse hankkinut sekä loma- että asuinkiinteistön 2000-luvun puolivälissä Natoon kuuluvasta maasta. V 2014 Ukrainan tapahtumien jälkeen kävi selväksi että tulemme näitä ”pakopaikkoja” tarvitsemaan. Eläkeläisinä meidän on mahdollisuus siirtyä nyt pois Suomesta tarkkailemaan tilannetta etäämmältä.
Kyllä tässä rytinässä Euroopan läntinen idea ja identiteetti on saanut vahvistusta. Pitäisi löytää sopivat keinot kasata omia rivejä hieman lisää sekä sitten tarjota oven taakse kättä.
Eli keskeistä olisi löytää hyvät sopimusmallit ja insentiivit, joilla Ukraina, Turkki ja Serbia pääsevät tavalla tai toisella, niin halutessaan, nykyistä lähemmäs Euroopan talousaluetta. Jonkinlainen rajaseutujen isojen maiden kevyt-ETA. EU-täysjäsenyys tai ei mitään ei ole viisasta, näiden maiden pitää ja kannattaa antaa poimia sellaisia rusinoita euro-pullasta joista yhteiset hyödyt ovat ilmiselvät. Eikä olisi pahitteeksi, jos samassa prosessissa tai ainakin samaan aikaan myös Britannian kanssa päästäisiin kauppasuhteissa lähemmäs Norjan ja Sveitsin kaltaista rinnakkaiseloa.
Tosiasioiden tunnustamisesta kannattaisi aloittaa. Vapaalla (tai ainakin viisumivapaalla) liikkumisella, tullivapauksilla on merkittäviä etuja, mutta niiden hyväksyttävyys ja toimivuus vaatii nykyistä selvästi jämerämpää, tavalla tai toisella yhteistä ja vyöhykkeellistä ulkorajavalvontaa – ja jälkimmäinen myös turvapaikanhakujärjestelmän kertakaikkista irrottamista taloudellista siirtolaisuutta tavoittelevien ihmisten asioista.
Puolustuspolitiikassa tarvitaan samanlaisia askelia. Rivejä suoraksi eli Ruotsi ja Suomi luonnollisesti Natoon myös kirjaimellisesti eikä vain 90%:sesti, Turkki porstuasta takaisin peremmälle, jonkinlaisen ”mikrosiruja sisältäviä sotilastarvikkeita saa ostaa vain toisesta Nato-maasta” tyylisellä säännön runnomisella (epäilemättä runsaine poikkeuspykälineen). Sitten jokin sopiva malli (vaikkapa uhkatilanteessa ilmatilan hallinnan luovutukseen pohjautuva) joka ojentaa kättä Ukrainalle ja antaa serbeille houkuttelevia ajatuksia.
Venäjän suhteen katsotaan hieman pidemmän ajan myötä minkälaiseksi meininki naapurissa marinoituu. Sitä mukaa kun ilmeisesti tsaarin kuriirien jalkapatikan tahtiin kulkevat ikävät tosiasiat tavoittavat yksi toisensa jälkeen vastaanottopään myös Kremlin kammioissa on jonkinlaisia muutoksia luvassa.
JOSS (ja luullakseni KUN) putinisimi sortuu Venäjällä X vuoden kuluttua ja oikea ei-oligarkkinen demokratia kajastaa, niin luulen että länsivallat tekevät samoin kuin 2. maailmansodan jälkeen (eikä kuin 1.msodan jälkeen): unohtavat Länsi-Saksan sotavelat, veloittavat 10% Englannin LandLease-veloista, ja antavat rutkasti Marshall-apua. Ellei historia painosta, niin ilmastonmuutos.
Tietysti venäläiset suomesta maata ostaneet ovat turvassa. Suomalaisilla sellaista oikeutta ei koskaan ollut venäjällä. Nyt on joukko joka vaatii oikeuksiaan. Mikäs siinä.
Entä kasvihuoneen aiheuttama päästöt. Sota kaluston siirtoja, sotaharjoitukset, itse sota ja jälleen rakentamisen aiheutuvat kasvihuonepäästöt. Kuka niistä on vastuussa ja kuka maksaa? Venäjä?
Ukrainan operaatio ei ole venäläisittäin sota, vaan erikoisoperaatio. Käytetyt menetelmät ovat täysin toisenlaisia. Ilma-ase oleellisesti puuttuu, terrorin ja kauhun luomisesta (esimerkiksi carpet bombing) on pidättäydytty, ja logistiikka tapahtuu täysin avoimesti. On helppo kuvitella mitä Suomessa tapahtuisi jos keskellä metsää olisi 60 kilometrin hitaasti etenevä venäläinen sotilaskolonna.
Venäjän armeijan keskeinen voima ja pelote perustuu siihen ettei sillä ole samanlaisia moraalisia pidäkkeitä kuin mihin lännessä on totuttu. Sellainen optio että tavoitteet saavutetaan raa’alla voimalla ei näytä olevan Ukrainassa (vielä) käytettävissä. Moraalin voi olettaa olevan erityisen surkea, koska kyseessä on veljeskansa. Venäjän Euroopan puoleisissa osissa kaikilla on tuttuja tai sukulaisia Ukrainassa koska historia. Siksi tsetseenitaistelijoita.
Suomen tilannetta Ukrainan tapahtumat paradoksaalisesti helpottavat, koska se on pääosin tehnyt tyhjäksi sen informaatiovaikuttamisen johon Venäjä on pari vuosikymmentä panostanut. Suomen Nato-option realisointi ei tässä tilanteessa yllätä Venäjällä yhtään ammattisotilasta tai pätevää poliitikkoa. Henkisesti kuormittava sisäinen valehtelu käy nyt tarpeettomaksi, ja tosiasiat voidaan sekä nähdä että kuvata niiden todellisessa muodossa.
Luulen että jos Suomi nyt liittyisi Natoon, moni sotilas rajan toisella puolella huokaisisi helpotuksesta kun olisi hyvä syy olla tyhjentämättä sotilastukikohtia Ukrainaan jotta voimatasapaino säilyisi.
Sellaista johtopäätöstä ei tule tehdä ettei Venäjä pärjäisi Suomea vastaan kun se ei näytä pärjäävään Ukrainassakaan. Keinot olisivat tyystin toisenlaisia. Lopputulos olisi vain yhteinen onnettomuus, josta jälkikäteen molemmat osapuolet kyhäilisivät kasaan jonkinlaisen kuvitteellisen voiton. Tilanne on tässä suhteessa pähkähullu: luomalla riittävän sotilaallisen pelotteen Suomen puolustusvoimat suojelevat venäläisiä heiltä itseltään.
Minusta tuo Venäjän informaatiosodankäynti on täysin jätetty huomiotta. Jos Venäjä on valmis käymään miljardeilla sotaa, niin paljonko se on valmis investoimaan informaatiosodankäyntiin? Tuohan on todella halpaa huvia sotaan verrattuna. Ja molemmilla on sama päämäärä: lännen lyöminen. Uskoisin tuon informaatiosodankäynnin budjetin olevan korkea ja uskon sitä olevan kaikissa länsimaissa erikseen sekä kansainvälisillä kanavilla.
Venäjä luo itse tilanteita, mitkä tuovat vastakkainasettelua yhteiskuntiin, mutta se ei luo niitä kaikkia itse. Se myös aktiivisesti haistelee kiihtyneitä tilanteita, ja alkaa masinoimaan löylyä kiukaalle.
Selasin eri sivuja ja olen vakuuttunut seuraavista ketjuista, mitä Venäjä tekee
-koronodenialismi ja rokotekielteisyys
-armeijan reservistä eroaminen
-turvapaikkapolitiikasta naurunalaisen tekemisen
-”lännen rappeutumisen” korostamisen
-nuorten miesten sivuilla miesten haukkuminen ”hirveiksi”
Olen vakuuttunut, että Venäjän informaatiosodankäynti on todella laajaa ja systemattista.
https://www.dailywire.com/news/putin-warns-wokeness-is-destroying-the-west-it-happened-in-russia-its-evil-it-destroys-values
”Putin Warns Wokeness Is Destroying The West: It Happened In Russia, It’s Evil, It Destroys Values”
Tuossa hyvä esimerkki. Ensin Venäjä rahoittaa kulttuurisodassa molempia puolia ja sitten esittää itsensä vaihtoehdoksi ”mädäntyneelle lännelle”.
Venäjä on aktiivisessa informaatiosodassa länttä vastaan.
https://www.verkkouutiset.fi/osmo-soininvaara-ilmastopolitiikka-voi-ajaa-venajan-kaaokseen/#a13c3f7a
– Jos maailma ottaa ilmastopolitiikan tosissaan ja jos liikenne sähköistyy, öljyn hinta putoaa hyvin alas, kirjailija ja entinen ministeri Osmo Soininvaara toteaa Twitterissä.
Vihreiden veteraanipoliitikko Soininvaara muistuttaa, ettei Venäjällä ole oikein muita tuloja. Hän pohtii, miten tämä vaikuttaisi Suomessa.
– Sen talous joutuu kaaokseen. Millaista on elämä sairaan karhun naapurina, Soininvaara kysyy.
Eiköhän tämäkin sota hävitä. Tietenkin kaikki nyt kärsityt tappiot luetaan tavallisiksi. Suomalaiset firmat palauttavat normaalit suhteet itänaapuriin. Ei ukrainan tuhot ketään kiinnosta n. 2 viikon jälkeen. Mutta yritetään vielä kerran.
Lähtökohtaisesti sodat hävitään aina. Sellaista sotaa, joka olisi jäänyt plussalle ei taida olla.
Sanoin jo aikaisemmin, että Ukraina ei tule voittamaan tätä sotaa ja Venäjä häviää varmasti
chernobyl on nyt varavoiman varassa, mikä voi mennä pieleen!?
https://www.npr.org/live-updates/ukraine-chernobyl-russia-evacuation-mariupol#ukraine-says-the-chernobyl-nuclear-site-has-lost-power
Kysymys Atomistille: Onko Venäjä mielestäsi moderni yhteiskunta?
Sehän on torjunut Aleksanteri I ja Jeltsinin kausia lukuunottamatta ulkopuoliset vaikutteet tiettyjä science- ja enginering-aloja lukuunottamatta. Esim ortodoksisuus Venäjällä on paljon vanhoillisempaa kuin sen ulkopuolella.
”Ykii rahoituslähde voisi olla venäläisen omistuksen konfiskointi ja sen käyttäminen sotakorvauksiin. Tämä sisältäisi myös venäläisten pankkien varoja.”
Tämä olisi tietysti moraalisesti aivan oikein ja kuulostaa sinänsä houkuttelevalta. Sillä voisi kuitenkin olla vakavia seuraamuksia. Globaali rahoitusjärjestelmä perustuu luottamukseen: rahat pysyy tilillä tallessa vaikka millainen rosvo olisi vallassa tai tulisi minkälainen kriisi. Jos tätä luottamusta lähdetään rapauttamaan, ei siitä välttämättä hyvä heilahda. Kuka haluaa investoida maahan, jos sieltä voidaan noin vaan takavarikoida rahat? Aikoinaan sosialistiset maat tuhosivat taloudellista kehitystään kansallistamisilla: kansainvälinen raha ei liikkunut maihin joissa investoinnit eivät olleet turvassa.