Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (4): eroon joukkoliikenteen subventiosta

Autoli­iken­net­tä on yritet­ty vähen­tää sub­ven­toimal­la joukkoli­iken­net­tä. Tämä on kat­sot­tu suuris­sa kaupungeis­sa jopa vält­tämät­tömäk­si, kos­ka muuten liikenne ruuhkau­tu­isi pahoin. Näin tul­laan kuitenkin sub­ven­toi­neek­si liikku­mista ylipään­sä, kaupunki­rak­en­teen hajoamista ja asuinaluei­den köy­htymistä palveluista.

Jos meil­lä olisi ulkois­t­en hait­to­jen mukaiset ruuhka­mak­sut, ei olisi tarvet­ta sub­ven­toi­da joukkoli­iken­net­tä. Tämä kokon­aisu­us jar­rut­taisi kaupunki­rak­en­teen hajoamista, vähen­täisi liiken­netarvet­ta ja paran­taisi lähiöi­den palve­lu­ta­soa. Lon­toos­sa on toimit­tu suun­nilleen näin. Autoilua rajoite­taan 17 euroa/päivä tietulleil­la eikä joukkoli­iken­net­tä juuri sub­ven­toi­da. Tämän seu­rauk­se­na Lon­toon lähiöi­den palve­lu­ta­so on huo­mat­tavasti parem­pi kuin Helsingissä.

Helsin­ki käyt­tää joukkoli­iken­teen tukeen noin pros­ent­tiyk­sikön kun­nal­lisveros­ta. Ruuhka­mak­sut tuot­taisi­vat suun­nilleen yhtä paljon. Tulovero­ja voitaisi­in laskea siis kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä, jos joukkoli­iken­teen sub­ven­tio vai­hdet­taisi­in ruuhka­mak­sui­hin. Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (4): eroon joukkoli­iken­teen subventiosta”

HSL haluaa periä räikeää ylihintaa lyhyistä ratikkamatkoista

HSL esit­tää, että parin pysäkin ratikka­matkas­ta tehdään yhtä kallis kuin matkas­ta Vuosaares­ta Siun­tioon. Tämän väitetään vähen­tävän auton kyyt­töä seudul­la ja Helsinki­in autol­la tehtyjä työmatkoja.

Työ­mat­ka-autoilun vähen­e­m­i­nen ei ole mitenkään var­maa. Se on mallinnet­tu vain hin­ta­jous­ton avul­la. Helsinki­in suun­tau­tu­via työ­matko­ja on rajoitet­tu 50 vuo­den ajan rajoit­ta­mal­la työ­matko­ja palvele­via parkkipaikko­ja. Jos Vir­ta­nen luop­uu autos­ta, hänen paikkansa siir­tyy Lah­tiselle eikä liikenne vähene.

On ymmär­ret­tävää, että halu­taan laskea pitkien matko­jen kus­tan­nuk­sia — tosin HSL:kin sanoo arvios­saan, että tämä johtaa piden­tyvi­in matkoi­hin yhdyskun­tarak­en­teen hajotes­sa, mut­ta mik­si ihmeessä tämä edel­lyt­tää, että korote­taan parin pysäkin ratikka­matko­jen kus­tan­nuk­sia. Jat­ka lukemista “HSL halu­aa per­iä räikeää yli­hin­taa lyhy­istä ratikkamatkoista”

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (3): ulkoiset haitat

Edel­lisessä postauk­ses­sa käsitelti­in vain autoil­i­joiden toisilleen tuot­tamia aikakus­tan­nuk­sia. Nyt lisään muut ulkoiset kus­tan­nuk­set eli

  • Kalli­in kaupunki­ti­lan haaskaus. Tämä kuu­luu sar­jaan vai­h­toe­htoiskus­tan­nus, siis että liiken­teen viemää tilaa ei voi käyt­tää muuhun. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on aivan yhtä todel­li­nen kus­tan­nus kuin mikä muukin kustannus.
  • Yleinen viihty­isyys
  • Melu
  • Paikalliset ilmansaas­teet

Jos ole­tamme, että nuo liiken­teen ulkoiset kus­tan­nuk­set riip­puisi­vat liiken­teen määrästä suo­ravi­ivais­es­ti, edel­lisessä postauk­ses­sa ollut kuva autoil­i­joiden koke­mas­ta kokon­aishyödys­tä muut­tuisi oheisek­si kuvak­si, jos­sa on kokon­aishyö­dyn lisäk­si mukana net­to­hyö­ty. Lop­putu­los olisi, että opti­maa­li­nen liiken­teen määrä olisi vähän pienem­pi, joten sen rajoit­tamiseen tarvit­taisi­in vähän voimakkaampia toimia. Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (3): ulkoiset haitat”

Hyviä ehdokkaita Uudeltamaalla

Moni on kysel­lyt min­ul­ta vihrei­den sopivia ehdokkai­ta Uudeltamaalta.

Ehdol­la on neljä kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ovat kaik­ki hyviä, mut­ta keskenään turhan saman­laisia. Väläytän muu­ta­maa nimeä, joil­la on kovin eri vahvuuden.

 

Hesarin vaa­likone antoi min­ul­la lähim­mäk­si Janne Hir­vasvuo­pi­on, Espoos­sa asu­van saame­laisen. En ole hän­tä koskaan tavan­nut, joten vaa­likone on ain­oa läh­teeni. Todet­takoon, että sen mukaan Janne on minus­ta vähän oikealle — tämäkin akseli on kyl­lä ihan mitä sat­tuu — ja yhtä paljon urbaane­ja arvo­ja edus­ta­va kuin minä. Ei olisi odot­tanut Espoos­sa asu­val­ta saamelaiselta.

Jos halu­aa lähet­tää vihreille viestin ydin­voiman puoles­ta, voi äänestää Ville Tulkkia, joka on tehnyt työu­ransa ydin­voiman paris­sa. Kaveri toimii tieteen ja tekni­ikan vihreis­sä, Viite ry:ssä, mikä on aina hyvä suositus.

Itse kuitenkin äänestäisin erikois­lääkäri Olga Gilber­tiä Van­taal­ta. Hänet tun­nen hyvin. Hän istui vajaat kak­si vuot­ta vier­essäni HUS:n hal­li­tuk­ses­sa. Tämän vuo­den alus­ta hän on hyv­in­voin­tialueen val­tu­utet­tu. Opin tun­temaan hänet hyvänä päätök­sen­tek­i­jänä, joka säi­lyt­tää hark­in­takykyn­sä vaikeis­sakin tilanteis­sa. Tätä omi­naisu­ut­ta käytän­nön päätök­sen­teossa tarvi­taan, paljon enem­män kuin sitä hyves­ig­naloin­tia, jota some on pullollaan.

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (2) – autoilijan hyödyn maksimointi

Uno­hde­taan tois­taisek­si muut autoilun ulkois­vaiku­tuk­set ja puhutaan vain ruuhkista.

Jos laskemme autoilus­ta autoil­i­joille koitu­vaa kokon­aishyö­tyjä, tuo hyö­ty luon­nol­lis­es­ti kas­vaa aluk­si, kun auto­ja han­ki­taan enem­män. Kuitenkin, kun auto­ja tulee kovasti lisää, ruuhkat heiken­tävät koitu­vaa hyötyä.

Olkoon yhden autoil­i­jan keskimääräi­nen hyö­ty f(x), jos­sa x on autoil­i­joiden määrä. Funk­tio on pie­nil­lä x:n arvoil­la vakio, mut­ta x:n kas­vaes­sa ruuhkau­tu­misen vuok­si laskeva.

Kokon­aishyö­ty xf(x) kas­vaa aluk­si lin­eaaris­es­ti x:n kas­vaes­sa, mut­ta kasvu­vauhti alkaa ensin hidas­tua ja kään­tyy lop­ul­ta lasku­un, kun ruuhkat heiken­tävät autoil­i­jalle koitu­vaa hyö­tyä roimasti. Jos halu­amme mak­si­moi­da autoista autoil­i­joille koitu­van kokon­aishyö­dyn, rajoita­mme autoilun pis­teeseen, joka mak­si­moi kokon­aishyö­dyn. Peri­aat­teessa yksinker­taista. Käytän­nössä vähän monimutkaisempaa.

Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (2) – autoil­i­jan hyö­dyn maksimointi”

Taktisen äänestämisen ansa

Moni on innos­tunut päämin­is­teripelistä niin, että kat­soo järkeväk­si äänestää vain kolmea suur­in­ta puoluet­ta. Moni vihrei­den kan­nat­ta­ja on ilmoit­tanut äänestävän­sä demare­i­ta, kos­ka ei halua Pet­teri Orpos­ta päämin­is­ter­iä. Onko tämä järkevää?

Hal­li­tus­po­h­jan pää­vai­h­toe­hto­ja on kolme sin­imus­ta, puna­mus­ta ja sinipuna. Aika moni tak­ti­nen äänestäjä pitää näistä sinipunaa selvästi parem­pana kuin kah­ta perus­suo­ma­laisi­in nojaavaa kokoon­panoa. Jos halu­aa puna­mus­taa tai sin­imus­taa, ei kan­na­ta lukea eteenpäin.

Kokoomuk­ses­ta johtu­vista syistä vasem­mis­toli­it­to ei tai­da mah­tua sinipunaan, mut­ta kysykää kokoomus­laisil­ta. Jos tak­tiset äänestäjät heiken­tävät vihre­itä demarei­den hyväk­si, he heiken­tävät samal­la sinipunan toden­näköisyyt­tä, kos­ka vihreistä voi tul­la hal­li­tuk­seen kyken­emätön puolue.

Kokoomus ja demar­it eivät tule saa­maan yhdessä enem­mistöä. Sinipunaan tarvit­taisi­in sil­loin ruot­salaisia ja kris­til­lisiä ja mitä noi­ta seu­raavas­sa eduskun­nas­sa onkaan.  Vah­vasti por­varienem­mistöiseen hal­li­tuk­seen demarei­den on vaikea men­nä äänet­tömäk­si yhtiömiehek­si. Sil­loin puna­mus­ta vai­h­toe­hto alkaa houkut­taa. Tak­ti­nen äänestäjä onkin tak­tikoin­ut omaa tah­toaan vastaan.

Mitä isom­pi on vihreä eduskun­taryh­mä, sitä epä­to­den­näköisem­pää on, että perus­suo­ma­laiset ote­taan hal­li­tuk­seen ja päinvastoin.

Sil­lä, mikä puolue saa päämin­is­terin paikan, on tietysti suuri sym­bo­l­i­nen vaiku­tus, mut­ta poli­ti­ikan sisäl­lön kannal­ta keskeistä on hal­li­tuk­sen koko koos­t­u­mus. Päämin­is­teripuolue ei saa val­tio­varain­min­is­terin paikkaa.

 

 

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (1) ­– Ulkoisvaikutukset

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa noin viiden artikke­lin sar­jan kaupunkili­iken­teen hin­noit­telus­ta. Tämä on sar­jan johdanto.

Jot­ta tästä ei tulisi taas per­in­teistä auto­jen puoles­ta ja auto­ja vas­taan ‑keskustelua, olen suun­nitel­lut tämän niin, että autoilu­ja verote­taan yhtä paljon kuin ennenkin, mut­ta eri taval­la. Sekin nimit­täin riit­tää paran­ta­maan tilan­net­ta ratkaisevasti.

Väitän, että opti­maa­li­nen kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu tuot­taisi merkit­tävät hyödyt. Liiken­teen hin­noit­telus­sa tulisi nou­dat­taa ulkois­vaiku­tusten teo­ri­aa. Liiken­net­tä on verotet­ta­va ulkois­t­en hait­to­jen perus­teel­la ja sub­ven­toita­va ulkois­t­en hyö­ty­jen perus­teel­la. Tämä on talousti­eteen peruskauraa.

Mitä ovat liiken­teen tärkeim­mät ulkoiset haitat?

Pakokaasujen saasteet

Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (1) ­– Ulkoisvaikutukset”

Miten pientalojen lämmityksestä saadaan liki päästötöntä halvalla

Vaa­likeskusteluis­sa on väitet­ty, että talo­jen läm­mi­tyk­sen saami­nen päästöt­tömäk­si tai vähäpäästöisek­si on kohtu­ut­toman kallista. Tähän on aivan yksinker­tainen ja suh­teel­lisen edulli­nen ratkaisu: maaläm­pö sekä investointi­na halvem­pi, mut­ta käyt­tökus­tan­nuk­sil­taan vähän kalli­impi ilmaläm­pöpump­pu. Suo­ma­lainen sähkö on läh­es päästötön­tä, joten täl­lainen läm­mi­tyskin on läh­es päästötöntä

Miten köy­häl­lä on näi­hin varaa? Peri­aat­teessa sen pitäisi hoitua lainal­la. Lainan korot ja kuo­le­tuk­set voi hoitaa rahoil­la, jot­ka säästyvät nykyis­es­tä fos­si­ililäm­mi­tyk­ses­tä. Ei siis tarvi­ta val­tion tukea, vaik­ka tietysti sel­l­aisia tul­laan vaatimaan.

Entä jos talol­la on niin vähän käyt­töaikaa jäl­jel­lä, ettei investoin­ti kan­na­ta? Täl­laiseen ei saa lainaa eikä pidäkään saa­da, kos­ka talo ei riitä vaku­udek­si. Jat­ka lukemista “Miten pien­talo­jen läm­mi­tyk­ses­tä saadaan liki päästötön­tä halvalla”

Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on ris­ki, että suurim­mak­si puolueek­si nousee puolue, jon­ka mielestä kult­tuuri on turhaa elit­ismiä, Suomen pitämi­nen sivistys­val­tiona vaatii kult­tuurin puo­lus­ta­jia eduskun­taan. Vihreil­lä on Helsingis­sä ehdol­la toimit­ta­ja ja kaupung­in­val­tu­utet­tu Min­na Lind­gren, joka ei kult­tuuriväelle esit­te­lyjä tarvi­taan. Pro­movoidaan muuten piakkoin kun­ni­a­to­htorik­si kult­tuuri­an­sioiden­sa perusteella.

Kahdes­ta muus­takin ehdokkaas­ta halu­aisin muis­tut­taa. Pekka Haav­is­toa ja Maria Ohisa­loa moni pitää var­mana läpi­meni­jänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä vali­ta, ellei heitä äänestetä.

Terveydellisistä syistä en katso enää vaalikeskusteluja

Pakotin itseni kat­so­maan eilen vaali­tentin. Se oli virhe. Olin sen jäl­keen niin raivois­sani, että en saanut nuku­tuk­si ja pilalle meni tämäkin päivä.

Olen joskus ollut nois­sa keskusteluis­sa itsekin, mut­ta ei se tuol­laista ollut. Keskusteli­jat ovat huo­man­neet, että mil­laisia epä­to­tuuk­sia tai harhaan­jo­htavia väit­teitä tahansa voi esit­tää, kos­ka niistä ei tuos­sa keskustelu­for­maatis­sa jää kiinni.

Sel­l­aisia ei kukaan esit­täisi, jos tämän jäl­keen kokoon­tu­isi raati ja kävisi väit­teet yksi­tyisko­htais­es­ti läpi tai jos keskustelu olisi keskustelua, jos­sa voi esit­tää perustel­lun vastaväitteen.

Siihen ei aika riitä, kos­ka kymme­nessä sekun­nis­sa esite­tyn väärän väit­teen kumoamiseen menee aikaa paljon enem­män. Sik­si puhutaan tietois­es­ti vas­toin parem­paa tietoa.

Pahin ei täl­lä ker­taa ollut Riik­ka Purra. Hän vain puhui muuten kauheuksia.

Pahin oli Anni­ka Saarikko, mut­ta eivät Pet­teri Orpo ja San­na Marin paljonkaan jäl­keen jääneet. Jat­ka lukemista “Ter­vey­del­li­sistä syistä en kat­so enää vaalikeskusteluja”