Päätin kirjoittaa ajatuksiani Suomen politiikasta junassa matkalla Frankfurtista Hampuriin. Juttu venähti niin pitkäksi ja Hampuri alkaa olla niin lähellä, että jaan tämän kahteen tai kolmeen osaan. Jälkimmäisessä käsittelen Orpon hallitusta.
Olen voinut pitkään huonosti seuratessani suomalaista politiikkaa. Aiempi vahvuutemme, kyky sopia vaikeistakin asioista, on vaihtunut asteittain hedelmättömäksi vastakkainasetteluksi. Taloustieteissä pidetään hyvänä pyrkiä niin sanottuun Pareto-optimiin, tilaan, jota ei voi muuttaa enää niin, etteikö jonkin osapuolen asema heikkene. Siihen asti kaikki on vain win-win ‑tilannetta. Nykyinen hallitus on tämän kehityksen huipentuma.
Sanoin joskus melkein 20 vuotta sitten Vanhasen hallituksesta, että siinä on se hyvä puoli, ettei siitä pääse enää alaspäin. On päässyt, ja monta kertaa. Kataisen hallituksesta sanoin jossain suljetussa tilaisuudessa, että se on suomen historian huonoin hallitus. Raimo Sailas oikaisi minua sanoen, että Miettusen hätätilahallitus oli vielä huonompi.
Jätän aiemmat hallitukset vähemmälle ja keskityn nykyiseen ja edelliseen. Sen kuitenkin haluan sanoa, että jos etsitään syyllistä korkeaan valtion velkaan, turhaan velanottoon syyllistyi pahiten Kataisen-Stubbin hallitus. Jatka lukemista “Pessimismiä Suomen politiikasta (1)”
Kaupungissa on laaja kävelykeskusta, mutta se ei ole erikoista, koska jokseenkin kaikissa keskieurooppalaisissa kaupungeissa on sellainen. Kaupungin erikoisuus on paljon tätä paljon laajempi pyöräilykeskusta. Kadut ovat kapeita, jalkakäytävät leveitä ja kadut autoille yksisuuntaisia, pyörille kaksisuuntaisia. Liikennemerkkiä “pyöräilykatu” ei käytetä. Ehkä sitä ei ole Belgian liikennemerkkiarsenaalissa tai se tulkitaan liian rajoittavaksi. Saksassa pyöräkadulla auto ei saa ohittaa pyörää. Suomessa määräys on väljempi. Joku juridinen sanoma oheisella liikennemerkillä varmaankin on. Nopeusrajoitus 30 km/h. 