Sosiaalinen segregaatio
Sosiaalinen segregaatio tarkoittaa sitä, että eri sosiaaliluokat asuvat omilla alueillaan, köyhät köyhien alueilla ja rikkaat rikkaiden alueilla ja keskituloiset jossain siinä välissä.
Itsestäänselvyyksiäkin kannattaa kyseenalaistaa. Onko huono-osaisuus pahempi asia, jos naapurikin on huono-osainen? Voisi väittää myös päinvastoin: köyhän työttömän elämä voi olla paljon ikävämpää, jos hän on yksin eristettynä rikkaiden hyväosaisten keskuudessa. Oma köyhyys tuntuu sitä ikävämmältä, mitä enemmän oma tulotaso poikkeaa naapureiden tulotasosta.
Onko huono-osaisuus tarttuva tauti?
Professori Erik Allardt sanoi joskus vuosikymmeniä sitten, että asuinalueiden erilaistuminen on hyvä asia, kunhan vältetään sosiaalisesti leimautuneiden alueiden synty.
Kahden omalla tavallaan hyväosaisen asuinalueen, vihreän Kumpulan ja kokoomuslaisen Pakilan on aivan hyvä olla omina alueinaan, koska naapureiden kanssakäyminen sujuu paremmin.
Mutta entä nuo huono-osaisten alueet, slummit? Muuttuuko köyhyys synkemmäksi tai vaikeammin voitettavaksi, jos köyhät asuvat omilla köyhien asuinalueillaan vai tuleeko siitä vain näkyvämpi. Onko sosiaalinen sekoittaminen siis huono-osaisuuden häivyttämistä – ei pois silmistä, mutta pois tilastoista?
Kysymys on siis siitä, pysyvätkö köyhät yhtä köyhinä ja huono-osaisina, jos he asuvat sekaisin muiden ihmisten keskuudessa sen sijaan, että asuisivat omilla köyhien asuinalueillaan.
Tätäkin on tutkittu kokeellisesti. Yhdysvalloissa köyhiä arvottiin siirtymään slummeista keskiluokkaisille asuinalueille. Aikuisten työttömyydelle ei tapahtunut mitään, mutta heidän lastensa tulevaisuus parani keskimäärin selvästi.
Huono-osaisten asuinalueiden syntymistä pitää välttää jo senkin takia, että muuten edistämme köyhyyden periytymistä. Tämä on asiassa ratkaisevan tärkeä näkökohta.
Huono-osaisuus on tarttuva tauti, jolta lapsia tulee varjella.
“Huono-osaisten asuinalueiden syntymistä pitää välttää”
Nyt kun niitä kuitenkin jo on, voi palauttaa mieleen, mitä niille on usein tehty suuressa maailmassa: https://www.youtube.com/watch?v=ZNeuppsmD_k
USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että vanhempien tulotaso vaikuttaa voimakkaammin miehiin kuin naisiin. Lisäksi se, että vanhemmat ovat naimisissa, lisää lasten menestystä aikuisina.
Poikkeuksena varakkuuskäyrän yläpäässä korrelaatio aikuisena työssä olemiseen kääntyy laskuun, mutta ehkä se johtuu siitä, että riittävän varakkaiden vanhempien lasten ei tarvitse tehdä töitä 😉
Voisiko olla niin, että samat tekijät, jotka vaikuttavat stabiiliin perheeseen, vaikuttaa myös lasten menestykseen? Voisiko edes jotain ajatella periytyväksi?
Muistelisin laittaneeni linkin tähän aeimminkin…
Are mixed communities the answer to segregation and poverty?
Nämä havainnot voisi ainakin nostaa esiin tässä yhteydessä:
“Substantial money was spent in the US to see how enabling people to move from disadvantaged to more affluent neighbourhoods affected their lives but the experiment found no positive net outcomes. Those who moved did not become better off. There were some improvements in girls’ educational performance and aspirations but this was offset by worse school performance and increased crime among boys.”
“Research from the UK and Canada tracking people over time shows that the neighbourhoods they initially lived in had no influence on their prosperity later in life, while evidence from the US shows that moving people from deprived neighbourhoods to more affluent ones does not improve their economic prospects.”
“ ‘Specialised neighbourhoods’, with concentrations of similar people, have benefits. They help people find compatible neighbours and local amenities they value, provide support networks and help people – particularly less skilled people – find suitable jobs.”
“These specialised neighbourhoods may seem divisive but in large cities they are shown to lead to improved productivity, welfare and overall living standards.”
Tärkeintä olisi pistää huonot talot matalaksi ja rakentaa parempaa, tai sitten ainakin remontoida. Jos lähiöiden annetaan vain olla, niin huonosti rakennetuista ja huonoista materiaaleista tehdyistä taloista tulee niin huonoja, että kukaan, jolla on vähänkään parempaan varaa, ei alueelle enää tule ja kierre on valmis. Sitten tarjotaan populistista pelottelua alueen ihmisillä syyksi siihen, miksi vain köyhät ovat alueella, vaikka tosiasiassa talot voivat olla yksinkertaisesti vain niin huonoja, että ne karkoittavat pois.
Voisi olettaa, että positiiviset vaikutukset syntyvät paremmista kouluista ja pääsemisestä sisään sosiaalisiin verkostoihin. Näihin asuinalueen vaihtuminen “parempaan” voi vaikuttaa. Osa negatiivisista vaikutuksista on todennäköisesti seurausta suoraan perheen huonosta sosioekonomisesta asemasta. Siksi sosiaalinen sekoittaminen ei yksin riitä, vaan huono-osaisten asemaa pitäisi saada parannettua muutenkin.
Tuo kiritysvaikutus on ymmärtääkseni todettu monissa tutkimuksissa. Tavallisten koulujen eriytymistä pitäisi viimeiseen asti välttää. Muutamat huippukoulut eivät kokonaisuutta muuta.
Ei, koska kaikki on yhteiskunnan syytä. Lisäksi hyvin menestyneiden sukujen päämiehet kokoontuvat säännöllisesti Kyöpelinvuorelle jakamaan parhaat opiskelu- ja työpaikat suvun jälkikasvulle.
Onkos sitä tutkittu, että siirtyvätkö nämä parempien alueiden asukkaat sitten pois, jos heidän alueelleen siirretään “huono-osaisia”?
No, auttaisiko jos kaupunki panostaisi enemmän vanhoihin jo olemassaoleviin lähiöihin ja asukkaisiin eikä kiilusilmäisesti ahnehtisi kasvua? Kaikki kasvu ei ole hyvästä
Kaupungin hyöty syntyy siitä, että ihmisten väliset kontaktit lisääntyvät ja syntyy hyödyllisiä suhteita ja kombinaatioita
Mutta jos ihmiset eristetään toisistaan ei synny myöskään kontakteja.Kun lentää helikopterilla vartioitujsen rikkaiden saarekkeiden väliä niin kontaktit luokkien välillä ovat nolla eikä kaupunki hyödytä kuin pientä ryhmää
Eikä synny myöskään säätykiertoa, sillä vaikka kuinka mainostetaan tuottavuutta valinnan perusteella niin todellisuudessa nepotismi hallitsee eli nimitetään aina kaveri tai sukulainen.
Kuten Sipilä osoittaa
Poliittisista nimityksistä luopuminen on johtanut siihen, että ylempi luokka jakaa parhaat asemat keskenään
Sulla on varmaankin todisteita siitä, että tämä pitää paikkansa? Eilen tähän keskusteluun linkaamassani metatutkimuksessa päädyttiin siihen, että sosiaalisesta verkostosta on hyötyä, mutta lähinnä vain vertaisten keskuudessa.
Varmaankin osaisit argumentoida miksi vaikkapa toteamus:
“These specialised neighbourhoods may seem divisive but in large cities they are shown to lead to improved productivity, welfare and overall living standards.”
on ilman muuta täyttä puppua?
Segregaation haitallisuus ei ole ainoa opinkappale joka joudutaan kyseenalaistamaan silloin kun käytetään talouden, ei sosiologian mittareita:
The bad news is that, in choosing among macroeconomic policies, there is no robust evidence that certain policies are particularly “pro-poor” or conducive to promoting “shared prosperity” other than through their direct effects on overall economic growth.[Lähde]
Herää siis kysymys onko Ruotsissa tehty jotain oikein kun yhteiskunnasta irtautuneet on työnnetty omiin lähiöihinsä jotta muut saavat generoida lisäarvoa kaikessa rauhassa ja tuottaa ylijäämää julkisen sektorin kautta jaettavaksi.
Toisaalta, kun saadaan mitä mitataan, on tärkeää mitata oikeita asioita. Näin itsenäisyyden juhlavuonna kannattaa miettiä mitä olisi tapahtunut jos kansalais/vapaussodan jälkeen olisikin optimoitu taloudellista hyvinvointia segregaatiota lisäämällä eli kansan yhtenäisyyden kustannuksella.
Mielestäni heikommin pärjäävien aseman parantaminen on ihan kannatettava tavoite. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tavoitella mielekästä elämää. Haluan vain kyseenalaistaa sen, että ovatko käytetyt menetelmät (kustannus)tehokkaita — tai että puuttuvatko ne edes oikeisiin ongelmiin.
Onko esim. segregaatio ennemmin huono-osaisuuden ja syrjäytymisen seuraus kuin syy?
Tätä tietysti voi pohtia. Tosin tarttuisin noihin sanavalintoihin — eiköhän eriytyminen ole tapahtunut aivan itsestään luontaisista syistä ilman, että joku on ihan aktiivisesti rahdannut “epäkurantin” aineksen ghettoihin.
Ai? Eikös ennen vahnaan Pitkäsilta erotannut Helsingin käytännössä kahteen erilaiseen maailmaan?
Tavoitteena tietysti on että segregaatio ei ainakaan olisi huono-osaisuuden syynä. Jos näin olisi, menisi kansantaloudessa säätykierron puuttuessa iso osa resursseista hukkaan. Käsittääkseni vasta suuret ikäluokat saivat aikoinaan segregaation ja huono-osaisuuden syy-seuraussuhteen murrettua, eli mikään itsestäänselvyys nykytila ei ole.
Tämä sanavalinta taas on hyvä esimerkki siitä kuinka talousajattelu on meillä mennyt selkäytimeen: kyky hankkia taloudellista hyvinvointia yhteiskunnan asettamien reunaehtojen puitteissa on luontaisesti se kriteeri jolla niukkuutta jaetaan, ja segregaatio tapahtuu siis itsestään. Ei-niin-kauan sitten oli voimassa kriteerit jotka johtivat ihan toisennäköiseen hierarkiaan.
Ei Pitkänsillan yli ole ammuttu kohta sataan vuoteen. Ensin kävellen ja sitten ratikalla tultiin Pitkääsiltaa Etelä-Helsinkiin satamiin, telakalle ja tehtaisiin töihin. Maailmankuvaero on aina ihmisten korvien välissä, Pitkänsillan tapaisten symbolien korostaminen on turhanpäiväistä ja tympeää poliittista työläisromantiikkaa joka sivumennen sanoen on onneksi hyvää vauhtia matkalla Honkanummelle kannattajakuntansa mukana.
No, kun tutkimustulokset näyttävät osoittavan, ettei sosiaalisesta sekottamisesta ole juuri hyötyä ja että erityisesti köyhät hyötyvät sosiaalisesta verkostoitumisesta vertaistensa kanssa, niin lienee perusteltua esittää epäily, että onko useimmilta sosiologeilta mennyt syyt ja seuraukset nurinniskoin.
Eihän kyse ole mistään arvovalinnasta vaan pyrkimyksestä ymmärtää ja selittää vallitsevia oloja (ja jos olot eivät tyydä, niin arvovalinnat saa toki tehdä muilla perustein).
Sinänsä asian pitäisi olla tuttu, koska aihetta on pengottu jo vuonna miekka ja kypärä:
Schelling: Micromotives and Macrobehavior
Eli ihmisten ei tarvitse mitenkään tietoisesti pyrkiä syrjimään tiettyjä ryhmiä tai eristäytymään kaltaistensa pariin — periaatteessa täysin vilpittömältä vaikuttavat pyrkimykset ja miedot mieltymykset yksilötasolla sattuvat vain johtamaan yhteiskunnan tasolla ryhmien eriytymiseen omille alueille ja omiin sosiaalisiin verkostoihin.
Sinänsä tällaisen ymmärtäminen ja hyväksyminen politiikanteossa olisi ensiarvoisen tärkeää — jos eriytyminen haluttaisiin ilmiönä tehokkaasti hävittää, niin jonkun oletetun syrjinnän poistaminen ei vältämättä auta (koska kyseinen ilmiö ei selitäkään vallitsevia oloja) — pitäisi puuttua ihmisten tekemiin omaa elämää koskeviin valintohin, joita moni pitää oikeutettuina ja perusteltuina (muutetaan paikasta X paikkaan Y jotta lapsilla olisi parempi paikka kasvaa).
Onnea vaan tällaiseen yritykseen…
Jos edelleen halutaan vielä tarttua sanavalintoihin, niin niukkuuden jakaminen on juuri sellaista sosialistista retoriikkaa, jolla pyritään luomaan kuva yhteiskunnassa vallitsevasta nollasummapelistä — ja myös siten riistosta, koska onhan toki ilmi selvää, että jos joku saa ikiaikaisesti muuttumattomana pysyneestä kakusta suuremman siivun, niin jotain vilunkiahan siinä pitää olla.
Oikeastihan (vapaassa) taloudellisessa aktiivisuudessa on kyse runsauden ja hyvinvoinnin luomisesta, jossa joidenkin pärjääminen ei ole muilta pois.
Jos silloista tilannetta ei voi kutsua segregaatioksi, niin mitä sitten?
Onhan tällaista kaikkea tutkittu, kuten vaikka jo 1960-luvulla:
Schelling, Thomas C. “Models of segregation.” The American Economic Review 59.2 (1969): 488–493.
tai vähän tuoreemmin:
Fossett, Mark. “Ethnic Preferences, Social Distance Dynamics, and Residential Segregation: Theoretical Explorations Using Simulation Analysis∗.” Journal of Mathematical Sociology 30.3–4 (2006): 185–273.
Amerikkalaiset ovat aika paljon fiksaantuneet rodullisen segregaation ymmärätmiseen, mutta sama pätee yleisesti kaikenlaisiin preferensseihin.
Voivathan ihmiset elää eristäytynyttä elämää samassa talossakin.Ei suomalainen vättämättä tunne naapuriaan , ei edes tervehdi
Kuten kirjoitin, tarvitaan kanssakäymistä yksilöiden välillä
Hyvä esimerkki olivat sodan käyneet sukupolvet.Kun oli maattu samassa ojassa viisi vuotta niin syntyi yhteisiä kokemuksia ja sosiaalisia velkasuhteita riippumtta osapuolten sosiaalisesta taustasta . Niiden varassa huonommassa sosiaalisessa asemassa olevat kykenivät parantamaan asemaansa ja nouseman sosiaalisessa asemassa
Side oli luja ja niinpä 40 vuoden kuluttuakin vuorineuvos ja tulipalokommunisti saattoivat syödä ja juoda samassa pöydässä
Jos haluaa nostaa sosiaalista asemaansa niin pitää aina olla samoissa piireissä kuin jo valmiiksi korkeassa sosiaalisessa asemassa olevat
Niinpä kannattaa käydä eliittikouluja , sillä niissä syntyy elinikäisiä verkostoja
Työelämässäkin kannatta pyrkiä korkean johatjan alaiseksi, vaikka sihteeriksi , se luo nostetta
Ja jotta tuo onnistuisi pitää vanhemmilla olla jotakin kautta suhteita ja verkostoja ylempiin sosiaaliryhmiin
Segregaation vastustaminen maksaa paljon. Pitäisi olla solidia tutkimusevidenssiä, että sitä kannattaa tehdä.
Minusta ei kuulost ayhtään uskomattomalta, että viisaampaa käyttöä näille rahoille olisi todennäköisesti ihan perusjutut kuten panostaminen köyhien koulutukseen, neuvoloihin ja päiväkoteihin. Aivan varmasti euro laitettuna näihin asioihin tuottaa paremman lopputuleman kuin euro laitettuna segregaation vastustamiseen “perinteisellä politiikalla”
Yhden kokonaisen paraatipaikalla olevan köyhien asukkaiden vuokrakerrostalon vuokranmenetyksillä hankkisi kyllä sinne surkulähiön kouluun lisäopettajia. Jos pinta-alaa on vaikka 1500 m² ja vuokranalennus kympin neliö, niin sehän tekee 15 000 e/kk subventiota, jolla palkkaisi ainakin kolme opettajaa.
Vuokran alennus ei ole kymppiä neliöltä, ehkä kuusi. Ei pidä liiotoitella.Lisäksi kaupungin kannalta olennaisia ovat tulot tonteista ja jostain minua huolestuttavasta syystä tonttituloissa erot eivät ole läheskään noin suuret. Sehän tietysti tarkoittaa, että niistä ökyasunnoista rahat menvät johonkin väärään taskuun.
Sattumaa ei tarvitse ottaa mukaan jos hyväksytään se itsestäänselvyys että motivaattorit näkyvät vain ja ainoastaan teoissa. Loogisempaa on siis sanoa: Koska ihminen pyrkii tietoisesti syrjimään tiettyjä ryhmiä ja eristäytymään kaltaistensa pariin, se heijastuu yksilötasolla täysin vilpittömältä vaikuttavina pyrkimyksinä ja mietoina mieltymyksinä, ja johtaa yhteiskunnan tasolla ryhmien eriytymiseen omille alueille ja omiin sosiaalisiin verkostoihin.
Tämä on vielä deskriptiivistä. Normatiiviseksi havainto muuttuu jos olemme sitä mieltä että kyseessä on luonnollinen kehityssuunta, joka tapahtuu itsestään, eikä siihen siksi ole syytä puuttua. Tämä on laissez-faire ‑yhteiskuntapolitiikkaa, jonka yksi oire on multikulturalismi, joka onneksi virallisesti kuopattiin jo vuosikymmenen vaihteessa.
Niukkuutta on olemassa ihan sosialismista riippumatta, ja jotenkin pitää määritellä kriteerit sen jakamiseen. Riistoakin on kohtuullisen vaikea olla näkemättä kun sen kohteita lennätetään Suomestakin takaisin koteihinsa harva se viikko. Myös riiston kritisointi onnistuu ihan vaikka valistuksen pohjalta.
Sosialismia tunnen hyvin huonosti, mutta luulen ettei se ole yleiskäsite kaikelle sellaiselle joka perustuu muuhun kuin taloudellisen hyötyfunktion maksimointiin.
Joopa, joo. Ihminen ei tietenkään esim. kouluttaudu hyvään ammatiin ja/tai perusta yritystä omasta mielenkiinnosta ja oman taloudellisen aseman parantamiseksi. Loogisempaa lienee tässäkin sanoa, että syynä on ihmisen tietoinen himo päästä sortaman ja riistämään heikommin pärjänneitä yksilöitä.
Eihän sen ymmärtäminen, että jokin asia on luontaista seurausta yksittäisistä muihin tarkoitusperiin perustuvista teoista, tarkoita sitä, että asia pitäisi hyväksyä. Sen sijaan on aika pöhköä kiistää mahdolliset taustaulla olevat monimutkaiset prosessit ja julistaa ongelmien syyksi vain joku yksittäinen helppo selitys.
Ei ole loogista sanoa näin, koska siitä että ihmiset kouluttautuvat hyvään ammattiin ja/tai perustavat yrityksen omasta mielenkiinnosta tai oman taloudellisen aseman parantamiseksi ei (vauraissa maissa missä inklusiiviset instituutiot ovat normi) seuraa heikommin pärjänneiden yksilöiden sortoa tai riistoa, vaan juuri päinvastoin. Taustaa: Acemoglu & Robinson: Miksi maat kaatuvat.