Pitääkö torjua segregaatiota vai köyhyyttä?

Seg­re­gaa­tiokeskustelus­sa nousi jälleen esil­lä kysymys siitä, onko ongel­mana vain köy­hyys eikä se, että köy­hät asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Pitäisikö tor­jua köy­hyyt­tä sen sijaan että käytetään rahaa eri tulois­t­en sekoittamiseen.

Siiv­otaanko seg­re­gaa­tion tor­jun­nal­la vain tilas­to­ja? Kun köy­hät hajasi­joite­taan, köy­hyys katoaa alueel­li­sista tilastoista.

Tämä asia ei itse asi­as­sa ole aivan yksinker­tainen. Sitä on tutkit­tu kokeel­lis­es­ti Yhdys­val­lois­sa. Link­ki artikke­li­in tässä.  Olen kir­joit­tanut tästä aiem­minkin.  Kiitos Tuuk­ka Saari­maalle läh­teen äärelle opastamisesta.

Yhdys­val­lois­sa tehti­in koe, jos­sa arvot­ti­in joukko köy­hiä per­heitä muut­ta­maan keski­t­u­lois­t­en asuinalueille. Tulok­sen mukaan van­hem­mille ei tapah­tunut mitään. Työt­tömien työt­tömyys ei helpot­tanut eikä päi­htei­den käyt­tökään. He toden­näköis­es­ti tun­si­vat itsen­sä entistä köy­hem­mik­si, kos­ka ihmi­nen ver­taa osaansa naapureihin.

Las­ten elämä sen sijaan koheni ja hei­dän sosi­aalisen nousun­sa toden­näköisyys nousi.

Tulos vas­taa sitä, mitä minäkin olisin odot­tanut, mut­ta pieni varoituk­sen sana. Koulut ovat Yhdys­val­lois­sa hyvin eri­ta­soisia. Taso­ero­ja on Suomes­sakin, mut­ta ei mitään ver­rat­tuna Yhdys­val­toi­hin. Muut­to parem­malle alueelle merk­it­si siir­tymistä aivan olen­nais­es­ti parem­paan koulu­un. Niin­pä tulos ei ole suo­raan sovel­let­tavis­sa Suomeen.

Suo­ma­laista koet­ta ei ole jär­jestet­ty, eivätkä meil­lä juris­tit täl­laista koet­ta var­maankaan hyväksy­isikään. Joudumme siis tur­vau­tu­maan ole­tuk­si­in ja yleiseen elämänkokemukseen.

Joku alan tutk­i­ja on sanonut sen näin: What you can­not see, you can­not be. Et voi vali­ta elämänu­raa, jos­ta et tiedä mitään.

Tör­mäsin tähän kauan sit­ten, kun eräs nuori nainen maakun­nas­ta oli kir­joit­tanut lois­tavasti yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa. Kysyin mitä hän aikoo tehdä ja ker­toi opiskel­e­vansa sairaan­hoita­jak­si. Niil­lä papereil­la olisi päässyt heit­tämäl­lä lääkik­seen. Hänen kuplas­saan ei men­ty lääkik­seen. Helsingis­sä olisi menty.

Köy­hyys ei ole tart­tu­va tau­ti, mut­ta näköalat­to­muus on.

Onko sil­lä merk­i­tys­tä, ketkä kohoa­vat sosi­aalis­es­ti? Eikö yhteiskun­ta ole yhtä eri­ar­voinen sen jäl­keenkin, kun toiset ovat nousseet ja toiset laskeneet?

Lähtöko­h­tien tasa-arvo on arvo sinän­sä, mut­ta kyl­lä tästä hyö­tyy koko kansan­talous. Työ­markki­noi­ta vaivaa osaamisvi­nouma, eli tarvit­taisi­in enem­män koulutet­tu­ja kuin näitä on ja vähem­män pelkän perustyön tek­i­jöitä. Kansakun­ta voi parem­min, kun senkoko lah­jakku­us­re­servi saadaan parem­min käyttöön.

 

28 vastausta artikkeliin “Pitääkö torjua segregaatiota vai köyhyyttä?”

  1. Joku sanoi joskus parisen­tuhat­ta vuot­ta sit­ten: “köy­hät teil­lä on aina kesku­udessanne”. Kun var­al­lisu­useroista on mah­do­ton päästä eroon (naa­puris­sa aitä yritet­ti­in sata vuot­ta sit­ten tun­ne­tu­in tuloksin), niin tärkein­tä olisi antaa kaikille mahdollisuus.

    1. Pohjo­is­maid­en taloudelli­nen eri­ar­voisu­us on pienem­pi kuin Neu­vos­toli­iton, kat­so vaik­ka gini-ker­toimet Wikipedi­as­ta. Neu­vos­toli­iton ongel­mat oli­vat jos­sain muual­la kuin liian pienessä taloudel­lises­sa eriarvoisuudessa.

      1. Gini-ker­roin mit­taa tulo­ero­ja . Joi­ta ei ollut Neu­vos­toli­itossa muodol­lis­es­ti mut­ta todel­lisu­udessa NKP:n eli­it­ti naut­ti suurem­mas­ta määrästä etuuk­sia kuin tavalli­nen neu­vos­toih­mi­nen. Kyl­lä Neu­vos­toli­iton todel­liset ongel­mat oli talouden tuot­tavu­u­den pysähtymi­nen 1970-luvun lop­ul­la joka sit­ten näkyi 1980-luvun lop­ul­la kun jär­jestelmä yksinker­tais­es­ti rom­ahti. Tämähän näkyy tämänkin päivän Venäjäl­lä. Venäjä on 11. Suurin kansan­talous maail­mas­sa. Vaik­ka se voisi olla jopa 6 suurin maan suurten luon­non­va­ro­jen takia. Näin ei ole. Venäjän roo­lia maail­man­taloudessa pitäisi ver­ra­ta Kiinan ja Int­ian sekä Brasil­ian kasvu­un ja kehi­tyk­seen. Intia esimerkik­si tulee ole­maan voit­ta­ja tämänkin sodan jälkeen.

      2. Gini-ker­roin mit­taa tulo­ero­ja . Joi­ta ei ollut Neu­vos­toli­itossa muodol­lis­es­ti mut­ta todel­lisu­udessa NKP:n eli­it­ti naut­ti suurem­mas­ta määrästä etuuk­sia kuin tavalli­nen neuvostoihminen. 

        Neu­vos­toli­itossa ei ollut muodol­lis­es­ti tulo­ero­ja, kuin­ka niin? Kyl­lähän sielä oli eri töistä eri palkat, ja kuten viit­t­a­sit myös eli­it­ti joka rohmusi merkit­tävän osan var­al­lisu­ud­es­ta ja tuloista itselleen (aivan kuten nykyvenäjälläkin).

        Neu­vos­toli­itossa oli todel­lakin iso­ja ongelmia, mut­ta väitän että taloudel­lisen eri­ar­voisu­u­den puute ei todel­lakaan ollut edes ongelmien top10 listal­la. Hyvin lyhyt kat­saus Neu­vos­toli­iton vikoi­hin vaik­ka tääl­lä: https://jmkorhonen.fi/2021/09/03/tasaisempi-valta-tasajakoa-kokeiltiin-neuvostoliitossa/

  2. Tämä asumisen seg­re­gaa­tio on nähtävis­sä myös ns. paperikaupungeis­sa, jois­sa on paljon vähäo­saisu­ut­ta ja myös näköalat­to­muut­ta; vaik­ka lah­jakku­ut­ta ja sitä kaut­ta mah­dol­lisuuk­sia katkaista syr­jäy­tymisuhan sukupolvi­nen kierre, ei tähän useinkaan saa­da tukea kodista tai asum­isym­päristöstä. Erit­täin vaikea yhtälö.

  3. ”Kansakun­ta voi parem­min, kun sen koko lah­jakku­us­re­servi saadaan parem­min käyttöön.”
    Itse olen kokenut tämän ajatuk­sen käytän­nön toteu­tuk­se­na koulu­tuk­sen hajasi­joit­tamisen – kun­nal­lis­ten keskik­oulu­jen ja sen jäl­keen lukioiden perus­tamisen sotien jäl­keen kaut­ta maan. Jos­sain san­ot­ti­in ”sotien jäl­keen Suomeen perustet­ti­in 300 lukio­ta 30 vuo­den aikana.” Kai melkein joka pitäjään. Kova oli hinku sil­loin koulu­tuk­sen perään.
    Mut­ta voisi sitä sanoa lah­jakku­us­re­servien naaraamisek­sikin, jos se oli ylhäältä ohjattua.

    1. Ris­to Salme­lalle muis­tuk­se­na että sodan jäl­keen Suomes­sa oli jälleen­raken­nus aikakausi joka kesti jon­nekin 1970-luvun alku­un asti kunnes öljykri­isi iski. Samaan aikaan luoti­in kat­ta­va maakun­ta yliopis­to­jen verkos­to jot­ta maakun­tien yliop­pi­laat eivät olisi joutuneet opiskele­maan etelän yliopis­tois­sa. Jos Salmela haikailee jon­nekin sotien jälkeisen hajasi­joit­tamisen aikakau­teen. Oleelli­nen kysymys on mis­tä näi­hin maakun­ta yliopis­toi­hin löy­tyy opet­ta­jat ja oppi­laat? Jopa pääkaupunkiseudul­la asu­vat yliop­pi­laat joutu­vat men­emään maakun­ta yliopis­toi­hin kos­ka Helsin­gin yliopis­ton kiin­tiöt ovat pienen­tyneet poli­it­tisen päätök­sen takia. Suomen suurin haaste on ulko­maalais­ten opiske­li­joiden houkut­tele­vu­us Euroopan ulkop­uolelta. Lukukausi­mak­su­ja on ehdotet­tu kun kulut on nousseet kos­ka opiske­li­joiden määrä ulko­mail­ta on nous­sut suh­teessa enem­män kuin esimerkik­si Salme­lan aikakau­teen jol­loin Suomeen raken­net­ti­in maakun­ta yliopis­to­jen verkos­to. Luon­nol­lis­es­ti ulko­maalaiset opiske­li­jat tule­vat isoi­hin kaupunkei­hin . Tämä kos­kee koko Euroop­paa. Aasi­as­ta ole­vien opiske­li­joiden houkut­tele­vu­us Euroopan ja Pohjois-Amerikan välil­lä on erit­täin kova kilpailu.

      1. Hh…m! Nämä uudet 50.-60-luvuilla avatut yliopis­tot mah­dol­lis­ti­vat sen, että vaki­in­tunei­den yliopis­to­jen pro­fes­sor­in­virko­ja “kuo­laa­vat” terävät tutk­i­jat pää­sivät nuo­ri­na näi­den uusien yliopis­to­jen pro­fes­sor­eik­si. Mm. Oulun ihme on seu­raus tästä.

        Eli yliopis­to­jen hajasi­joit­ta­mi­nen kannatti.

  4. Mielestäni pitäisi lähtöko­htais­es­ti tor­jua tuol­laista yliyleistävil­lä yleiskäsit­teil­lä kyhät­tyä käsite­re­al­is­mia, jota jo otsikon kysymys edustaa. 

    Kun jutu­ista tulee käsit­teel­lis­ten näen­näisyyk­sien keskinäis­suhtei­den määrit­te­lyä, tuskin on toivoa siitä, että jalat joskus laskeu­tu­isi­vat maan pinnalle. 

    Puks puks.

  5. Raimo Sailas ker­too muis­telmis­saan 1970-luvun val­tio­varain­min­is­ter­iöstä, jos­sa yhä työsken­teli van­han pol­ven virkamiehiä. He oli­vat yleen­sä miehiä ja nimen omaan lakimiehiä. 

    Sailak­sen tapaiset nuorem­mat virkamiehet oli­vat yliopis­tossa opiskelleet sil­loisen kansan­talousti­eteen uusimpia vir­tauk­sia, kuten key­ne­siläisyyt­tä. He uskoi­vat talous­poli­ti­ikkaa ja vaikut­tamiseen. Van­hem­mat kon­ser­vati­iviset virkamiehet halu­si­vat vain hoitaa val­tion taloutta. 

    1970-luvul­la Robert Lucas osoit­ti, miten talouden toim­i­jat otta­vat huomioon, jos poli­ti­ikkaa muute­taan. Tämä puolestaan vie poli­ti­ikalta tehoa, talous ei käyt­täy­dykään, kuten laskettiin.

    Jos halu­taan tehdä akti­ivista poli­ti­ikkaa, pitäisi tietää, mis­sä ollaan ja mik­si ollaan sekä voiko tilan­net­ta muut­taa omil­la toimilla. 

    Muut­tuuko täl­laisel­la poli­ti­ikalla lop­ul­ta mikään? Joku onnekas pääsee parem­malle alueelle, joku toinen jää huonommalle.

  6. Pitää tor­jua molem­pia. Pitää huole­htia ihmis­ten yhtälai­sista mah­dol­lisuuk­sista, eri­tyis­es­ti mah­dol­lisuuk­sista koulut­tau­tua ja hyö­dyn­tää jokaises­sa piilevä osaamis­po­ten­ti­aali. Tulee myös huole­htia siitä etteivät eri­laiset väestöryh­mät erkaan­nu liiak­si toi­sis­taan. Eri­ar­vois­tu­misen ja sen aiheut­tamien hait­to­jen ehkäisyyn tarvi­taan monia toimia, joista tehokkaimpia ovat var­masti seg­re­gaa­tion tor­ju­mi­nen sekä asumises­sa että koulu­tuk­ses­sa, kuten myös köy­hyy­den tor­ju­mi­nen sekä köy­hyyt­tä ylläpitävien rak­en­tei­den määräti­etoinen purkaminen.

  7. Köy­hyy­den pois­t­a­mi­nen ehdot­tomasti tärkeäm­pää, jos se ylipään­sä onnistuu.

    Seg­re­gaa­tio pois­tuu tai ainakin heikke­nee sitä mukaa kun Orpon hal­li­tus ajaa keskilu­okkaisia ahdinkoon leikkaa­mal­la työt­tömyysko­r­vauk­sia, asum­is­tukia, eläkkeitä ym ja pakot­taa hei­dät raha­pu­las­sa muut­ta­maan halvem­pi­in asuinalueisi­in. Viiden vuo­den päästä ei ole noloa enää insinöörille asua Kor­sos­sa tai Suvelassa.

    O.S: “Tör­mäsin tähän kauan sit­ten, kun eräs nuori nainen maakun­nas­ta oli kir­joit­tanut lois­tavasti yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa. Kysyin mitä hän aikoo tehdä ja ker­toi opiskel­e­vansa sairaan­hoita­jak­si. Niil­lä papereil­la olisi päässyt heit­tämäl­lä lääkikseen.”

    Kauan sit­ten ei päässyt lääkik­seen ilman että kävi pääsykokeis­sa, vaik­ka oli kuin­ka hyvä yliop­pi­las­todis­tus. Mut­ta tun­nus­tan ilmiön. Maaseudul­la taval­lis­es­ti pojat menivät maat­alous- tai ammatik­oulu­un ja jatkoi­vat tilan hoitoa tai ryhtyivät auto- ja trak­to­ri­asen­ta­jak­si ja sitä kaut­ta yrt­täjäk­si. Tytöt opiske­li­v­at sairaan­hoita­jak­si tai opet­ta­jak­si korkein­taan. Tärkein­tä että pysyt­ti­in lähiseudul­la. Puolisokin oli usein valit­tu ennen koulu­tuk­seen lähtemistä.

    1. Täh? Omat van­hempani oli­vat maat­alo­jen tytär ja poi­ka Itä-Suomes­ta ja Etelä-Poh­jan­maal­ta. Opiske­li­v­at mies juris­tik­si ja nainen mais­terik­si, 50-luvun alus­sa Hgin yliopis­tossa. Kum­mankaan ajatuk­se­na eikä edes van­hempi­en toiveena ollut paluu kotiseudulle vaan mah­dol­lisim­man hyvään ase­maan ja virkaan. Näin oli 90-luvulle saak­ka vietet­ty­jen luokkakok­ousten perus­teel­la myös luokka­toverei­den lai­ta. Lääkäre­itä, mais­tere­i­ta, suuris­sa kaupungeis­sa asu­via. Ja puoliso useim­miten sieltä yliopis­to- tai työympyröistä.

  8. Suomes­sa on käyn­nis­tet­ty uusi iso­jako suurem­pi­en kaupunkien sisäl­lä kun pien­i­t­u­loisia aje­taan sosi­aal­i­tur­valeikkauk­sil­la muut­ta­maan pois parem­pi­en ihmis­ten tieltä. Tätä tilat­ti­in vaaleis­sa. Toisen iso­jaon käyn­nisti Venäjä kun sodan takia Itä-Suomen autioi­tu­mi­nen kiihtyy. Asun­to­jen hin­nat ovat maan eri osien välil­lä reven­neet, ja muut­to­tap­pioalueil­la tul­laan purka­maan taloy­htiöitä. Pähk­inäsaaren rauhan raja piir­tyy entistä selkeäm­mäk­si. Koko maan kannal­ta kehi­tys on lähin­nä murheel­lista, kos­ka niitä jako­ja on jo riit­tävästi muutenkin.

    En muuten ymmär­rä mitä pahaa siinä on, että lah­jakkaat (naiset) hake­vat sairaan­hoita­jik­si. Täl­laiset näke­myk­set ker­to­vat siitä, mitä hoito­työstä ajatel­laan. Vähän kuin hak­isi puhe­lin­myyjäk­si. Tun­nen työn kaut­ta monia sairaan­hoita­jia, jot­ka ovat väitelleet hoitoti­eteen tai kansan­ter­veysti­eteen laitok­sel­la. Ei ole mikään katas­trofi pää­tyä sairaan­hoita­jak­si, vaik­ka var­maan nykyään suku yrit­tää jo estää sen.

  9. Olen eron­nut korkeak­oulus­ta kolmel­la vuosikymmenel­lä, jot­ta saan työttömyyskorvausta.
    Nolot­taa tosin kertoa.

    Mut­ta eiköhän se ker­ro jotain kansakun­nan tilas­ta ja eri­tyis­es­ti sen kehityksestä?

  10. Tosi­aan. Yhdys­val­lois­sa julkiset koulut rahoite­taan jokaisen koulupi­irin alueelta kerät­tävistä veroista. Varakkaal­la aluel­la myös jokaiselle ilmainen julki­nen koulu on varakas. Köy­häl­lä köy­hä. Van­hempi­en halu lait­taa lapset hyvään koulu­u­un on yksi syy joka johti asun­to­jen hin­to­jen nousu­un ja val­tavaan asuntokuplaan.

    1. Muis­tut­taisin että Yhdys­val­lois­sa koulu­jen tark­ista­jat val­i­taan vaaleil­la joten hei­dän työtä ohjailee poli­it­ti­nen val­in­ta. Yhdys­val­lois­sa koulupi­ir­i­jakoa voidaan muut­taa suo­ril­la vaaleil­la. Myös ope­tus­su­un­nitel­ma on Yhdys­val­lois­sa osaval­tio kohtainen joten val­takun­nan ope­tus­su­un­nitel­maa ei ole ole­mas­sa. Suomes­sa koulupi­ir­i­jaos­ta päät­tää lau­takun­nat ja val­tu­us­to. Suomes­sa opetushallitus
      laatii ope­tus­su­un­nitel­man jon­ka Val­tioneu­vos­to päät­tää ja eduskun­ta hyväksyy.

    2. Suomes­sa tilanne menee samaan suuntaan.
      Julk­i­sis­sa kouluis­sa on selkeä nokkimisjärjestyksensä.
      Ylä-astei­den val­in­tahier­arkia on vain peit­el­ty “pain­otet­tui­hin luokkiin”.
      Onnek­seni tyt­täreni pääsi tuollaiseen.
      Kaik­ki on siis yhä mah­dol­lista hänelle.

      Hyvi­in koului­hin kerään­tyy sekä varakkaat van­hem­mat että parhaat opet­ta­jat. Jälkim­mäiset pysyväasti ja kehit­tävät ope­tus­taan aina vaan parem­mak­si. Rahankeruu oppimista tuke­vi­in lisä­toim­intoi­hin onnis­tuu tos­ta vaan.

      Huonoi­hin koului­hin ei löy­dy pysyviä opet­ta­jia, sijais­rum­baa ja rauhat­tomat olo­suh­teet ja kave­r­ien malli johtaa oletet­tuun lopputulokseen.
      Tuoltakin tiet­ty nousee yks kymmen­estä, mut­ta ne kolme seu­raavaa jää nousematta.

  11. Kiva jos las­ten isältä perut­tu omaisu­us 20.000 per lap­si viedään asum­is­tu­ki mieltä. Ei oo isää elät­tämässä mut­ta jos iskä olisi elos­sa toki mak­saisi lap­sille har­ras­tuk­sia ja huveja

  12. ^Saatko leskeneläket­tä Jk? Eikö sil­loin kuu­lu eläk­keen­saa­jan asum­istuen, eikä yleisen asum­istuen piiriin?

  13. Suomes­sa kaik­ki koulut ovat yhtä hyviä. Sosioekonomis­es­ti heikom­min pär­jääväl­lä alueel­la rahoi­tus oppi­las­ta kohden on jopa suurem­paa kuin parem­min pär­jäävil­lä alueil­la. Niin­pä havain­not Yhdys­val­loista tuskin yleistyvät meille.

    Koulus­sa voi toki olla enem­män järjestyshäir­iöitä, mikä heiken­tää motivoituneenkin oppi­laan mah­dol­lisuuk­sia tehokkaaseen oppimiseen. Koulu voi olla “huonom­pi” myös siinä mielessä, että lah­jakas ja motivoitunut oppi­las joutuu ope­tus­ryh­mään, jos­sa ede­tään hitaam­min, kos­ka ryh­män oppimiskyky on kokon­aisu­udessaan (tai jonkin kvan­ti­ilin kohdal­ta kat­sot­tuna) heikom­paa. Näitä ongelmia ei kuitenkaan pitäisi yrit­tää ratkoa seg­re­gaa­tio­ta vähen­tämäl­lä vaan muil­la keinoil­la, kuten järjestyk­sen ylläpitämisel­lä ja taso­ryh­mi­in eriyt­tämisel­lä. Lah­jakku­us- ja sovel­tuvu­ustesteil­lä kullekin oppi­laalle voitaisi­in löytää sopivimpia jatkok­oulu­tus- ja uranäkymiä – ken­ties teste­jä tehdään nyt liian vähän kouluis­sa ja sik­si lah­jakku­us­re­serviä ei ole saatu käyt­töön parhaal­la mah­dol­lisel­la tavalla. 

    Nykyaikana lapset ja nuoret eivät tarvitse naa­puri­in esimerkke­jä eri uravalin­noista tai elämän­strate­gioista. Jokainen näkee lop­ut­tomasti esimerkke­jä (län­si­maista) viihdet­tä seu­raa­mal­la, eloku­vis­sa, tele­vi­siosar­jois­sa, Youtube-videois­sa, videopeleissä.

    1. “Suomes­sa kaik­ki koulut ovat yhtä hyviä.”
      Ehkä 30 vuot­ta sitten.
      90-luvun säästöt ajoi­vat nykyti­lanteeseen, jos­sa “koulushop­pailu”, eri­tyis­es­ti yläas­teel­la on van­hempi­en tärkein teko jälkikasvulleen.
      Kun päästään lukioikään, shop­pailu on jo ihan viral­lista, Ressu­un oli tänä vuon­na raja 9,69.
      Ja vähän alem­pia sit­ten kymmenittäin.

      80-luvul­la tuol­laisia keskiar­vo­ja ei ollu kellään.
      Kyl­lä eriy­tymi­nen on jo tapahtunut.

      Toinen mikä on nyt entistä use­am­mal­la vas­tas­sa, on se, että jos tarvii uudelleenk­oulu­tus­ta, pitää huka­ta omaisuuten­sa (ennakkoper­in­tö ehkä ratkaisu?), jot­ta pystyy opiskele­maan. Vai­h­toe­htois­es­ti pitää tyy­tyä ammat­tik­oulu­ta­soon uudelleenkouluttautumisessa.

  14. Seg­re­gaa­tios­ta puheen ollen. Mitä itära­jan sulkeu­tu­mi­nen tekee kaakkois­ra­jan takaa tulleen rahavir­ran varas­sa eläneelle väestölle? Itä-Suomen täy­tynee köy­htyä entisestään.
    Puun tuon­nin lop­pumisel­lakin on merkit­täviä vaiku­tuk­sia. Yhden vähäpätöisen huo­masin ostaes­sani sauna­pui­ta. Klapit oli kallis­tuneet, kun met­säy­htiöt kuulem­ma pyrkii rohmua­maan kaiken puun.

  15. Tun­tuu, että seg­re­gaa­tio on vain sel­l­ainen kek­sit­ty peruste, jol­la oikeutetaan yhteisen omaisu­u­den suh­muroin­ti joillekin etuoikeute­tu­ille arval­la tai muu­toin valituille.
    Mei­dänkin per­he sai suh­muroimal­la ali­hin­taisen omakoti­talon vuokra­ton­tin, jos­ta arvioisin muiden veron­mak­sajien sub­ven­tion ole­van suu­ru­us­lu­okkaa noin 20000e tai noin 80e/kk. Useim­miten hyö­dyn­saa­jat ei ole edes mitään pien­i­t­u­loisia vaan keski­t­u­loisia. Toki moni yrit­täjä, kuten mei­dänkin per­he saa itsemme näyt­tämään pien­i­t­u­loiselle, jos tarve vaatii.

  16. OS: “Tör­mäsin tähän kauan sit­ten, kun eräs nuori nainen maakun­nas­ta oli kir­joit­tanut lois­tavasti yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa. Kysyin mitä hän aikoo tehdä ja ker­toi opiskel­e­vansa sairaan­hoita­jak­si. Niil­lä papereil­la olisi päässyt heit­tämäl­lä lääkik­seen. Hänen kuplas­saan ei men­ty lääkik­seen. Helsingis­sä olisi menty.”

    Olen samaa mieltä siitä, että ympäristö vaikut­taa paljon las­ten koulu­tuk­seen ja niihin liit­tyvi­in val­in­toi­hin, mut­ta olen eri mieltä siitä, että ero olisi tässä maakun­ta vs. Helsin­ki ‑akselil­la. Kir­joitin itse 1980-luvul­la yliop­pi­laak­si maalai­s­paikkakun­nan ain­oas­ta lukios­ta, johon pääsi 6,5 keskiar­vol­la. Kyl­lä lukios­sani pidet­ti­in itses­tään selvänä, että lukios­sa parhait­en men­estyneet läh­tivät jatka­maan opin­to­ja yliopis­toon. Vuosilu­okas­tani pääsi yliop­pi­laak­si 59 henkilöä, ja heistä ainakin 16 lähti yliopis­toon, jokainen vähin­tään 200 kilo­metrin päähän koti­paikkakunnal­tani. Näistä lähti­jöistä ainakin neljä on nyky­isin väitel­lyt oman alansa tohtorik­si. Toki suhde yliopis­toon läht­e­neet / yliop­pi­laat on paljon pienem­pi kuin jos­sain helsinkiläisessä huip­pu­lukios­sa, mut­ta näin voi olet­taakin, jos lukioon pääsee alle 7 keskiarvolla. 

    Mainit­takoon vielä, että yliopis­toon läht­eneil­lä luokkakavereil­lani yleisin isän ammat­ti on maanvil­jeli­jä ja yleisin äidin ammat­ti maat­alon emäntä.

    Joil­takin paperite­hda­s­paikkakun­nil­ta kotoisin olevil­ta opiskelukavereil­tani kuitenkin kuulin, että hei­dän paikkakun­nal­laan yliopis­toon lähtemistä pidet­ti­i­in todel­la poikkeuk­sel­lise­na ja tyyp­il­lisenä polku­na koulun jäl­keen nähti­in men­nä tehtaalle töi­hin. Epäilen, että maanvil­je­ly­val­taisil­la paikkakun­nil­la las­ten koulu­tus­ta on yleisem­minkin pidet­ty tärkeäm­pänä kuin paikkakun­nil­la, jois­sa on iso tehdas. Voisiko tämä liit­tyä myös siihen, että maati­la siir­tyy yleen­sä vain yhdelle per­heen lap­sista, jol­loin muiden on pakko löytää työ muual­ta, kun taas tehda­s­paikkakun­nal­la voiti­in olet­taa kaikkien per­heen las­ten pää­sevän halutes­saan tehtaaseen töihin?

    1. Tästä olen samaa mieltä kuten edel­lä kir­joitin, ja myös muutkin havain­toni kuin van­hempiani jo 50-luvul­la koske­vat vahvis­ta­vat sen. Maanvil­jelyskodeis­sa on ollut sivistys­tah­toa jo San­teri Alkion ajoista läh­tien. Las­ten koulut­ta­mi­nen on ollut mon­es­sa tapauk­ses­sa pro­jek­ti, jon­ka ”sato” on ollut tämän mah­dol­lisim­man hyvä onnis­tu­mi­nen suures­sa maail­mas­sa, ei paluu kotiseudulle, toki sin­nekin esim. lääkärik­si, nimismieheksi…

    2. “…ja tyyp­il­lisenä polku­na koulun jäl­keen nähti­in men­nä tehtaalle töihin.”

      Miltähän vuosikymmeneltä nämä tar­i­nat oli­vat kotoisin?

      Nykyään näiltä “paperite­htail­la” (eli siis vas­taa­vat per­in­teiset) kysyn­tää on uudelle työvoimalle sen ver­ran vähän, että val­taosa kuitenkin joutuu miet­timään jotain ihan muuta.

  17. > arvot­ti­in joukko köy­hiä per­heitä muut­ta­maan keski­t­u­lois­t­en asuinalueille

    Kiitos näistä seg­re­goi­tu­mista ja mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvoa käsit­tele­vistä kir­joituk­sista, näitä on aina mie­lenki­in­toista lukea. 

    Mietin, että eikö Suomes­sakin ole käytän­nössä arvot­tu joukko köy­hiä per­heitä muut­ta­maan keski­t­u­lois­t­en asuinalueille ARA-asun­to­ja käyt­täen? Lie­nee siis ole­mas­sa per­heitä, jot­ka ovat hak­e­neet ARA-asun­toa kaik­ista kaupungi­nosista, mut­ta jot­ka ovat saa­neet lop­ul­ta asun­non Kata­janokalta tai Kon­tu­las­ta melko sat­tuman­varaisin perustein. 

    Täl­lais­ten per­hei­den las­ten elämänkulkua seu­raa­mal­la voisi pal­jas­tua, vaikut­taako asuinalue lapsen koulut­tau­tu­miseen Suomes­sa. Voisin kuvitel­la, että Kru­u­nun­haan yläas­teen ope­tus ei ole vält­tämät­tä kovin paljoa parem­paa kuin Vesalan perusk­oulun, mut­ta muiden oppi­laiden esimerk­ki vaikut­taa halu­un opiskel­la ja jatko-opintopäätöksiin.

    Ver­tailun tekem­i­nen vaatisi tosin aluk­si sen selvit­tämistä, määräy­tyykö ARA-asun­non kaupungi­nosa oikeasti sat­tuman­varais­es­ti. Voihan olla, että asun­to­ja jaka­vat palk­it­se­vat tietois­es­ti tai tiedosta­mat­taan per­heitä, joil­la menee hyvin, jaka­mal­la näille asun­to­ja hyvistä kaupungi­nosista, tai voi olla, että asun­toa voi yrit­tää saa­da hyvästä kaupungi­nosas­ta kepulikonstein.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.