Tour de Napoli (3) Terracina — Minturno

Lauan­tai

Kun lähdin Ter­raci­nas­ta kohti etelää, näin paljon pyöräil­i­jöitä. Sekä maantiepyöriä että isom­pia porukoi­ta retkipyörien ja sat­u­lalaukku­jen kanssa. Reit­in­val­in­tani oli siis hyvä!

Reit­ti kul­ki rantaa mukaillen ja aika korkei­ta kukku­loi­ta väis­tellen. Otin tavoit­teek­si syödä lounas­ta Formi­as­sa, mut­ta kel­lo alkoi olla paljon ja vas­taan tuli parkkipaikalle pysäköi­ty ruokarek­ka. Ostin siitä ham­puri­laisen, mikä oli paha virhe. Roskaruo­ka teki ajamis­es­ta todel­la raskas­ta. Se edel­lyt­täisi yli tun­nin siestaa. 

Formi­as­sa pysähdyin syömään jäätelö­ca­puc­ci­non. Tosi hyvää.

Rantaa pitkin kulkevas­sa tiessä oli jo vähän nousu­jakin. Kum­mallisen raskail­ta ne tun­tu­i­v­at. Pitäisikö noi­ta vuorikyliä vielä harkita? 

 Olin suun­nitel­lut aja­vani noin 80–95 km niin että seu­raa­vana päivänä olisi lyhyt mat­ka Napoli­in. Joskus viiden mais­sa etupyörä tyh­jeni. Aikataulu alkoi mät­tää. Vai­h­doin renkaan – siinä meni viimeinen uusi vararenkaani. Tästä eteen­päin olen paikko­jen varas­sa. Melkein vier­essä oli huoltoase­ma, jos­ta sain renkaisi­in kun­non paineet. Pump­pasin myös takarenkaan, kos­ka sen asen­to kaipasi kor­jaus­ta. Pyörä pomp­pi hieman.

Heti perään tyh­jeni takaren­gas. Suun­tasin talon sei­nustalle paikkaushom­mi­in, mut­ta kun huo­masin, että talo olisikin hotel­li, kir­jauduin sisään ja päätin hoitaa renkaan paikkauk­sen aamulla. 

Saitu­ud­es­ta sakote­taan. En ollut vai­h­tanut päällysrenkai­ta, vaik­ka ne oli­vatkin vähän kulunei­ta. Oli niil­lä vielä käyt­töaikaa jäl­jel­lä. Tämä on seuraus.

Mihin Ital­ias­sa pysähtyykin, näkee anti­inkin aikaisia rau­nioi­ta. Niin nytkin.

Hotel­li­huoneen ikku­nas­ta auke­si näkymä menneisyyteen.

 

Tour de Napoli (2) Anzio – Terracina

Hesarin mielipi­desivuil­la kom­men­toin­ti­in blogikir­joi­tus­tani asun­topoli­ti­ikas­ta ja aamu meni vasti­neen kir­joit­tamiseen.  Sik­si jäin jäl­keen myös tämän matkak­er­to­muk­sen kanssa.

Lähdin vähän ennen puoltapäivää vain havaitak­seni, että eili­nen kumin­paikkaus oli epäon­nis­tunut. Tai siis ren­gas oli läh­es tyhjä. Ei kun sama uud­estaan. Illal­la hotel­lis­sa vesitesti osoit­ti, että moka oli min­un. Paik­ka vuosi. 

Kos­ka olin vis­usti päät­tänyt, että tämä mat­ka on matkailua ja val­oku­vaus­ta eikä kieli vyön alla pyöräi­lyä, joudun lyhen­tämään matkatavoitet­tani myöhäisen liik­keelle lähdön vuoksi.

Poljin lounaalle Lati­naan – kaupun­ki oli ihan OK mut­ta ei mikään matkailuihme. Söin salaatin ja pas­tan ja jatkoin kohti Ter­raci­naa. Maise­mat oli­vat paljon hauskem­pia kuin edel­lisenä päivänä. Tasankopy­öräi­lyä tämä silti edelleen olisi. Nousua vain 140 metriä 74 kilo­metrin matkalla. 

Sää läm­min ja aurinkoinen. Vas­tatu­uli ei yltynyt kohtu­ut­to­muu­teen, mut­ta repun ansios­ta tuules­ta koitu­va hait­ta on kyl­lä paljon suurem­pi kuin tavallisesti. 

Ter­raci­na oli taas yksi rantalo­mako­hde. Tur­is­tikausi alkoi olla aluil­laan, vaik­ka olin ilmeis­es­ti hotelli­ni ain­oa asukas – kuten myös edel­lisenä päivänä.

Arkkite­htu­uria ei vahin­gos­sakaan voi kut­sua kau­ni­ik­si. Ihan kuin meillä.

Tour de Napoli (1) Rooman lentokenttä – Anzio

Keväi­nen pyöräretkeni kohdis­tuu täl­lä ker­taa Etelä-Ital­i­aan. Joudun lähtemään aika kylmiltään, kos­ka Suomen sää ei oikein suos­in­ut maantiepyörää. Niin­pä suun­nit­telin alku­matkan rantapyöräi­lyk­si ilman mainit­tavia mäkiä.

Fil­lar­i­laukku tuli ennen mui­ta laukku­ja. Raa­hasin sen ken­tän toiseen päähän, kokosin fil­lar­in ja tal­letin laukun. Lähdin polke­maan kohti etelää pienessä tihkusateessa ja vas­tatu­u­lessa. Piti men­nä syömään muu­ta­man kilo­metrin päässä ole­vaan rav­in­to­laan, mut­ta se oli kiin­ni, kuten seu­raavakin. Lop­ul­ta Osti­as­ta löysin pizzerian.

Vuo­den ajat ovat Ital­ialaises­sa piz­zas­sa selvärajaisia

Reit­ti kul­ki lähel­lä rantaa ja välil­lä aivan meren tun­tu­mas­sa. Rantalo­mako­hteet ilman tur­is­te­ja kaiken ollessa sul­jet­tuna näyt­tävä­tai­ka kulah­taneil­ta. San­ot­tavia visuaal­isia elämyk­siä tämä ei tarjonnut.

Kun tie vähän erkaan­tui ran­nas­ta, maise­mat muut­tuvat mukavam­mik­si ja met­sä suo­jasi vastatuulelta.

Päämääräni oli Lati­nan kaupun­ki, mut­ta vähän ennen Ansion kaupunkia puhke­si ren­gas. Se vei kaikkine harmei­neen tun­nin, kos­ka en meinan­nut saa­da reiän aiheut­tanut­ta piikkiä irti päällyskumista.

Oli pakko ottaa hotel­li, kos­ka pimeys olisi koit­tanut ennen kuin olisin päässyt Latinaan.

Nav­i­gaat­tori ker­toi nousua olleen koko matkalla 90 metriä. Siitäkin osa saat­toi johtua tuulen tuot­ta­mas­ta ilman­paineen vaihtelusta. 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 10.4.2018

Asun­toko­rt­telei­den varaami­nen Kru­unuvuoren­ran­nas­ta hin­ta ja laatuk­il­pailua varten

Pöy­dältä

Mie­lenki­in­toinen kak­si­vai­heinen kil­pailu. Ensin kil­pail­laan laadul­la ja sit­ten jatkoon päässeet max neljä paras­ta kil­pail­e­vat hin­nal­la. Tämän heikkous on siinä, että jos yksi näistä on laadul­taan selvästi paras, ne huonom­mat voit­ta­vat sen tar­joa­mal­la euron enem­män kuin se laadul­taan paras. Seu­raavas­sa kil­pailus­sa var­maan laadus­ta annetaan pis­teitä ja pis­teet ote­taan ennal­ta määrätyl­lä ker­toimel­la huomioon yhdessä hin­nan kanssa.

Asun­topoli­it­tis­es­ti mie­lenki­in­toinen koplaus tässä on, että saadak­seen rak­en­taa kovan­ra­han asun­to­ja on raken­net­ta­va myös ARA- ja Hitas asun­to­ja. Oikeas­t­aan tähän tarvit­taisi­in val­tu­us­to­ta­son päätös, sil­lä tässähän kaupun­ki selvästi sub­ven­toi Hitas- ja Ara-tuotan­toa, mut­ta menkööt.

Kaupunkistrate­gian mukaan autopaikkanormis­sa pitäisi siir­tyä markki­nae­htoisu­u­teen, mut­ta siitä ei tässä ole jälkeäkään. Kru­unuvuoren­ran­nas­sa on kuulem­ma kaa­van vaa­timia kalli­ita paikko­ja tyhjil­lään, vaik­ka siel­lä ei edes ole sitä ratikkaa. Tästä min­ul­la tosin on vain yhden henkilön kertomus.

Kuninkaan­tammes­sa kaavoit­ta­jan katumusharjoitus

Vuosi­na 2013 ja 2014 tehdyis­sä kaavois­sa omako­tialueik­si kaavoite­tut ton­tit kaavoite­taan nyt puuk­er­rostaloik­si Alueen tehokku­us kaksinker­tais­tuu. Asukas­määrä nousee sadas­ta 200:aan.

Kumtäh­denken­tän puistosuunnitelma 

Aika perus­teelli­nen his­to­ri­alli­nen kat­saus tähän suun­nitel­maan oli liitet­ty. Vaikut­ti hyvältä, mut­ta huonokun­tois­t­en puiden kaatamis­es­ta var­maan joku pahoit­taa mielensä.

Asun­to­ton­tin myymi­nen Jätkäsaaressa 

Han­ke on Saton 75-vuo­tis johlako­hde. Tont­ti myy­dään ilman tar­jouskil­pailua, mis­tä en pidä, mut­ta tämä on nyt niin palöjon myöhässä, että pitänee tyy­tyä. Tästä on myös valitet­tuy, mut­ta hallinto-oikeu­den mukaan val­i­tus ei estä kau­pan toimeen­panoa. Hin­ta on maaneliötä kohden 5300 €, mut­ta ker­rosneliötä kohden vain 1150 €. Ton­tille saa rak­en­taa 12-ker­roksisen talon.

Työikäisiksi tulevat ja menevät

Suomes­sa oli viime vuon­na 1066000 alle 18 vuo­ti­as­ta ja 1305000 ikälu­okkaan 47 – 64 vuot­ta kuu­lu­via. Seu­raa­van 18 vuo­den aikana edel­liset täyt­tävät 18 vuot­ta ja tule­vat työikään ja jälkim­mäiset täyt­tävät 65 vuot­ta. Jälkim­mäisiä on 239 000 enem­män kuin edel­lisiä. Ilman maa­han­muut­toa työikäi­nen väestö piene­nee 18 vuodessa 7,3%. Jos kukaan ei muut­taisi myöskään kun­nas­ta toiseen, työikäi­nen väestö muut­tuisi kun­nit­tain  oheisen kar­tan osoit­ta­mal­la taval­la. Koko Suomen asut­tuna pitämi­nen edel­lyt­täisi muut­toaal­toa syrjäseuduille.

Jat­ka lukemista “Työikäisik­si tule­vat ja menevät”

Mihin kaupunkia tarvitaan vuokra-asuntojen omistajana?

Kir­joituk­seni kaupun­gin markki­nahin­tais­es­ta vuokra-asun­toy­htiöstä sai niin paljon huomio­ta, että joudun perustele­maan kan­taani vähän parem­min. Joudun nyt vas­taa­maan vähän eri suunnal­ta tule­vaan kri­ti­ikki­in kuin siihen, jota odotin. Moni on kysynyt, mihin tässä tarvi­taan kaupunkia. Eikö riitä, että nämä Kojamot rak­en­ta­vat vuokrataloja?

Ylivoitot oikeaan taskuun

Asun­tomarkki­nat ovat nyt niin pahasti epä­tas­apain­os­sa, että se syn­nyt­tää kohtu­ut­to­mia ylivoit­to­ja. Jos Kojamo saa nos­te­tuk­si oman pääo­mansa tuo­ton yli kymme­nen pros­entin rak­en­ta­mal­la kaupun­gin sille myymälle maalle vuokra-asun­to­ja, joiden vuokra mak­se­taan suurelta osin asum­is- ja toimeen­tu­lo­tuke­na, minus­ta siinä siir­tyy julk­ista rahaa väärään tasku­un. Jos kaupun­ki raken­nut­taisi asun­not ja vuokraisi ne markki­nahin­taan, ne eivät olisi olen­nais­es­ti halvem­pia, kos­ka markki­nahin­ta riip­puu kysyn­nästä ja tarjonnasta.

Minä halu­an käyt­tää ne voitot, joi­ta nämä sijoit­ta­jat kah­mi­vat,  asun­to­tuotan­non lisäämiseen Helsingis­sä. Asun­to­tuotan­to on kiin­ni ton­teista ja tont­tien saami­nen raken­nuskelpoisek­si on kiin­ni kaupun­gin taloud­es­ta. Halu­an ohja­ta nuo voitot siihen, että kaupun­ki pystyy vapaut­ta­maan enem­män tont­te­ja asuntotuotantoon.

Muil­la toimi­aloil­la kohtu­ut­tomat voitot syn­nyt­tävät lisää tar­jon­taa, mikä pyyhkii voitot pois, mut­ta asun­to­tuotan­nos­sa pul­lonkaulana on tont­ti, eivätkä sijoit­ta­jien saa­mat voitot syn­nytä lisää tont­te­ja. Kaupun­gin saa­mat voitot sen sijaan synnyttävät.

Eikö ton­tit pitäisi myy­dä kalliimmalla?

Jos kaupun­gin maalle rak­en­t­a­mi­nen tuot­taa tuol­laisia voit­to­ja, eikö se osoi­ta, että kaupun­ki on myynyt ton­tit liian hal­val­la? Tuuk­ka Saari­maa teki tämän aivan ilmeisen kysymyk­sen. Vas­taus on, että on myy­ty liian hal­val­la. Yritän tehdä lau­takun­nan jäse­nenä tälle sen mitä voin, mut­ta kil­pailu­olo­suh­teet alal­la ovat heikot eikä val­lit­se­va kult­tuuri tue ton­teista rahas­tamista. Moni elää siinä huvit­tavas­sa väärinkäsi­tyk­sessä, että anta­mal­la ton­tit halvem­mal­la saisimme edullisem­pia asuntoja.

Lisäk­si näi­den sijoit­ta­jien tuot­to­vaa­timuk­set ovat aivan liian suuret. Sik­si kartel­lien purkau­tu­mi­nenkaan ei nos­taisi tont­tien myyn­ti­hin­taa riittävästi.

Kaupun­ki saa rahaa halvemmalla

Eläke­vaku­u­tusy­htiöi­den tuot­to­vaa­timus sijoituk­silleen on viisi pros­ent­tia. Täl­laisia tuot­to­ja saa elinkei­noelämässä, mut­ta asun­tora­hoituk­seen moinen tuot­to­vaa­timus on aivan pos­ke­ton. Kaupun­ki saa lainaa nol­lako­rol­la. Tarkoi­tus on, että tätä edullista rahaa myös käytetään. Sen takia keskus­pank­ki sitä painaa. On täysin oikein ja kohtu­ullista, että kaupun­ki käyt­tää hal­paa rahaa asumiseen.

Juuri nyt asun­to­jen markki­nahin­taan ei ole san­ot­tavaa vaiku­tus­ta sil­lä, mil­lä rahal­la kaupun­ki saa rahaa, mut­ta muut­tuu olen­naisek­si, jos suh­dan­teet kään­tyvät ja vuokrat pyrkivät laske­maan. Siinä vai­heessa yksi­tyiset alka­vat jar­rutel­la tar­jon­taa tukeak­seen vuokrata­soa. Kaupun­gin kan­nat­taa jatkaa tar­jon­nan lisäämistä, kos­ka tosin kuin sijoit­ta­jil­la,  tavoit­teena on laskea vuokria, ei nos­taa niitä.

Yksi­tyiset valit­ta­vat kaupun­gin epäreilus­ta kil­pailus­ta EU:hun

Eivät vali­ta tai vaik­ka valit­taisi­vat, eivät men­esty­isi. Asun­topoli­ti­ik­ka EU-mais­sa on kaikkea muu­ta kuin markki­nae­htoista. Mikä on sal­lit­tu Sak­salle, on sal­lit­tu myös Suomelle. Sitä pait­si eivät ole valit­ta­neet ARA-tuotan­nos­takaan. Se vas­ta epäreilusti sijoit­ta­jien kanssa kilpailee.

Oma asun­tokan­ta elinkei­nop­o­li­ti­ikan välineenä

Helsin­ki kil­pailee muiden kaupunkien kanssa yri­tys­ten pääkont­tor­eista ja Bri­tan­ni­as­ta pois häädet­tävistä EU-viras­toista ja vaik­ka mis­tä. Siinä on hyvä olla myös osoit­taa asun­to­ja tarvitseville.

Soten korjaaminen (6) Kannattaako tähdätä duopoliin?

Kos­ka epäilti­in, että yksi­tyiset sotekeskuk­set ryhtyvät kuori­maan ker­maa ja otta­vat poti­laik­seen vain help­po­ja tapauk­sia, päätet­ti­in, että niiden on tar­jot­ta­va täy­det palve­lut. Näin tul­ti­in samal­la rajan­neek­si kaik­ki pienet toim­i­jat pois niin, että meil­lä tulee alus­sa ole­maan toden­näköis­es­ti vain neljä val­takun­nal­lista toim­i­jaa ja aika pian vain kak­si, kos­ka neljän toim­i­jan oli­gop­o­li ei voi olla pysyvä tilanne. Kak­si ostaa muut pois niin kuin tapah­tui ruokakaup­po­jenkin kohdalla.

Tämä on Asian kau­nis seli­tys. Se toinen oli, ettei duop­o­lin syn­nyt­tämi­nen ollut vahinko. Tämä merk­it­see, että monil­la pie­nil­lä paikkakun­nil­la on vain yksi toim­i­ja. Jos Lärvät­sa­lon taa­ja­mas­sa on vain Mehiläi­nen, muiden Ter­veystalon ei kan­na­ta sinne omaansa pystyt­tää, ei myöskään maakun­nan. Maakun­takaan ei pysty, vaik­ka moni kuvit­telee, että se on aina rin­nakkaise­na vai­h­toe­htona, kos­ka sen palvelu­ja on rahoitet­ta­va samal­la taval­la kuin muita.

Tämä yhdis­tet­tynä kap­i­taa­tioma­lli­in tuot­taa ison ali­hoidon inten­si­ivin, kos­ka asi­akas ei voi vai­h­taa palve­lu­tuot­ta­jaa, jos on tyy­tymätön saa­maansa hoitoon. Tai voi vai­h­taa, mut­ta matkaa on paljon.

Entä jos hyväkyst­täisi­in ker­mankuor­in­ta, kos­ka sitä ei kuitenkaan voi estää? Se mitä ihmiset kaipaa­vat on työter­veyshuol­lon mutka­ton hoitoon­pääsy. Se kos­kee vain ter­veitä, kos­ka työter­veyshuol­lon palve­lut ovat niin ohui­ta, etteivät ne riitä kuin ter­veille. Esimerkik­si dia­betes lähetetään hoidet­tavak­si muualle.

Entä jos hyväksyt­täisi­in se, että kevyet palve­lut jär­jestetään jous­tavasti ja kevyesti ja vaa­ti­vampi hoito olisi julkisel­la puolel­la. Suurin osa Euroop­paa toimii näin.

Per­helääkäri­jär­jestelmässä on paljon hyviä puo­lia. Esimerkik­si se, että per­helääkäri huo­maa helpom­min yhtey­den isän alko­holis­min, äidin mustelmien ja lapsen oire­htimisen välil­lä. Nämä jäävät huo­maa­mat­ta hel­posti, jos isäl­lä ja äidil­lä on oma työter­veyshuolto ja lap­si on ter­veyskeskuk­sen asiakas.

Näitä kevy­itä palvelu­ja anta­maan ei tarvit­taisi jät­tior­gan­isaa­tioi­ta. Sik­si aito kil­pailu voisi säi­lyä eikä kaikkea tarvit­si antaa kan­sain­välis­ten ketju­jen hoidettavaksi.

Tästä kevyestä ker­mankuor­in­ta­hoi­dos­ta ei tietenkään mak­set­taisi sen enem­pää kuin työter­veyslääkärille nyt mak­se­taan. Yleis­lääkäri ei pääsään­töis­es­ti lähet­täisi poti­laitaan jatko­hoitoon keskus­sairaalaan vaan terveyskeskukseen.

Mei­dän ter­vey­den­huoltomme on muuten erit­täin hyvä ja kus­tan­nuste­hokas, mut­ta yleis­lääkärin vas­taan­otolle pääsem­i­nen takkuaa. Yleis­lääkärin vas­taan­oton osu­us kokon­aiskus­tan­nuk­sista on aivan mitätön, joten sen ongel­man voisi kor­ja­ta aika pienel­lä rahalla.

Voi olla, että tämä kir­joi­tus olisi pitänyt julka­ista kohdas­sa mitä soten rau­nioille, mut­ta kaipa tämä malli olisi sovitet­tavis­sa nykyiseenkin ja jopa ilman laki­in tehtäviä tark­istuk­sia. Sekä maakun­nan omat palve­lut että pör­riäiset voivat toki perus­taa ympärilleen täl­laisen per­helääkärei­den ekosysteemin.

Mut­ta aikaa tähänkin vaadittaisiin.

 

Ara- ja Hitas-asuntojen tilalle kaupungin kovan rahan vuokra-asuntoja

Sään­nöstel­lyt markki­nat toimi­vat, kun asun­to­ja on tarpeeksi

On paljon hyviä esimerkke­jä siitä, kuin­ka sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to on rauhoit­tanut ison euroop­palaisen kaupun­gin asun­toti­lanteen niin, että kaik­ki asu­vat kohtu­ullisin kus­tan­nuksin. Näille yhteistä on se, että asun­to­tuotan­to on pysynyt kaupun­gin kasvun tahdis­sa, mitä taas edesaut­taa se, ettei kaupun­ki kas­va kovin nopeasti. Jos taas asun­to­tuotan­to pysyy kaupun­gin kasvun tahdis­sa, markki­nae­htoiset ratkaisutkin toimi­vat hyvin. Asun­topoli­tik­ka toimii, kun asun­to­ja on tarpeek­si ja vain silloin

Asun­top­u­la ja hin­tasään­nöstel­ty asum­i­nen eivät sovi oikein yhteen. Joko asun­toa joutuu jonot­ta­maan tolkut­toman kauan tai sit­ten niukku­u­den jakamiseen on löy­tynyt jokin epävi­ralli­nen tapa. Tukhol­mas­sa lap­si pan­naan asun­to­jonoon jo syn­tyessään ja kos­ka edullisia asun­to­ja keskus­tas­sa ei riitä kaikille, poli­it­ti­nen eli­it­ti on päät­tänyt, että kansa naut­tii niistä edus­ta­jien­sa väl­i­tyk­sel­lä.  Muiden on tyy­dyt­tävä lail­lisu­u­den raja­mail­la ole­vi­in pimeisi­in markkinoihin.

Ara-poli­ti­ikan mak­sa­vat ne pien­i­t­u­loiset, jot­ka eivät ARA-asun­toa saa

Sil­loin kun on asun­top­u­laa, niin kuin Helsingis­sä on, ARA-poli­ti­ik­ka hyödyt­tää niitä, jot­ka asun­non onnis­tu­vat saa­maan ja hait­taa kaikkia mui­ta, eri­tyis­es­ti niitä pien­i­t­u­loisia, jot­ka eivät saa, kos­ka ARA:n ansios­ta kaikkien muiden vuokrat nou­se­vat. Tukhol­mas­sa tämä näkyy eri­tyisen voimakkaasti. Asun­to­jen hin­nat vapail­la markki­noil­la ovat paljon korkeampia kuin Helsingissä.

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi ensin tilanne, jos­sa kaiken tuloisia ihmisiä asuu sekaisin tois­t­en­sa joukos­sa, osa omis­tusasun­nois­sa, osa vuokral­la ja niin, että osa vuokral­la asu­vista saa asum­is­tukea helpot­ta­maan korkean vuokran mak­samista.  Sit­ten joku, kut­sukaamme hän­tä vaik­ka nim­imerkik­si Nalle, sanoisi, että mik­si nuo köy­hät ovat mei­dän kun­non ihmis­ten talois­sa rap­pu­ja likaa­mas­sa ja asun­to­jen arvoa alen­ta­mas­sa? Eikö ole paras rak­en­taa köy­hille omat eril­liset talot ja eristää hei­dät sinne toisi­aan häir­it­semään? Jokainen näk­isi osoit­teesta, kuka mak­saa asumisen­sa itse ja kenen asum­ista yhteiskun­nan tulee tukea. Pitäisimme ehdo­tus­ta törkeänä, mut­ta nyt me innokkaasti tuemme nim­imerk­ki Nallen ajatusta.

ARA-asun­toi­hin liit­tyy vielä voimakas luk­i­tus­vaiku­tus. Kuin on edullisen asun­non ker­ran saanut, siinä on asut­ta­va, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja sijait­sisi väärässä paikas­sa. Tätä voi yrit­tää eri­laisil­la asun­non vai­h­to­jär­jeste­ly­il­lä, mut­ta kun toiset asun­not ovat selvästi edullisem­pia kuin toiset, tämäkään ei oikein toi­mi. Sään­nöstel­lyt asun­tomarkki­nat johta­vat pidem­pi­in työmatkohin

Tämän takia minä en voi ymmärtää, mik­si on niin paljon parem­pi tukea pien­i­t­u­loisia anta­mal­la heille hal­vat asun­not sen sijaan, että hei­dän vuokraansa tuet­taisi­in asum­istuel­la. Luulen, että tähän käytän­töön on päädyt­ty, kos­ka se näyt­tää halvem­mal­ta. Jos luovu­taan 300 euron tulosta, se ei näy kaupun­gin eikä val­tion bud­jetis­sa kun taas jos asum­ista tue­taan 300 eurol­la, se vaatii oman menomo­mentin, jota kauhistella.

Kun Helsingis­sä ARA-vuokrat ovat 6- 10 € neliötä halvem­pia kuin vapaara­hoit­teiset vuokrat, jostakin se raha on pois. Yhteen­sä tuo tuki vapaisi­in vuokrin ver­rat­tuna on jotain neljän­nesmil­jardin luokkaa käyt­täen tuke­na kuut­ta euroa neliöltä kuus­sa. Käytän­nössä tuki ei ole läh­eskään näin suuri, kos­ka jos poli­ti­ikas­ta luovut­taisi­in, vapaiden markki­noiden vuokrat lask­i­si­vat huomattavasti.

Kun raken­netaan uusia ARA-asun­to­ja, niiden halpu­us on seu­raus­ta kahdes­ta läh­teestä. Kaupun­ki luop­uu tont­ti­t­u­loista ja van­hat ARA-asukkaat sub­ven­toi­vat uusia vuokran­tasauk­sen kautta.

Kun kaupun­ki saa ton­teista vähem­män rahaa, sil­lä on vähem­män rahaa investoi­da uusien asun­toaluei­den infraan ja palvelui­hin eli se joutuu hidas­ta­maan asun­to­tuotan­toa. Tämä vain pahen­taa asum­isti­lan­net­ta, kos­ka pohjim­mil­laan asumisen korke­as­sa hin­nas­sa on kyse siitä että asun­to­ja on liian vähän, eikä se ratkea kuin lisää asun­to­ja rakentamalla.

On tietysti kol­maskin taho, asun­tosi­joit­ta­jat. VVO yrit­ti piiloutua julk­isu­udelta muut­ta­mal­la nimen­sä Kojamok­si. Nämä entisen yleishyödyl­liset vuokrat­aloy­htiöt, jot­ka nyt pyrkivät häpeämät­tä mak­si­moimaan tulon­sa, ovat silmi­in­pistävän hyvin men­estyviä. Min­ulle se ker­too siitä, että ne ovat saa­neet kaupungilta ton­tit liian halvalla.

Joku voi sanoa, että ei asun­non­vuokraa­jien suuria voit­to­ja pidä kauhis­tel­la, kos­ka suuret voitot houkut­tel­e­vat lisä tar­jon­taa. Pul­lonkaulana ei ole talo vaan tont­ti. Suuria tulo­ja pitäisi ohja­ta siihen, että tont­ti­tar­jon­ta lisään­tyy, siis kaupungille.

Tilanne on kaikkea muu­ta kuin tyy­dyt­tävä, kun yhteiskun­ta tukee toimeen­tu­lotuen hölmöil­lä sään­nöil­lä vuokrien nousua ja hyö­ty tästä menee yksi­ty­isi­in taskui­hin. Jos kil­pailu toimisi parem­min, vapaara­hoit­teiset vuokra-asun­not eivät halpenisi ainakaan heti, mut­ta tulot korkeas­ta asumis­es­ta tuli­si­vat kaupungille. Jos kaupun­ki olisi reilu ja viisas, se käyt­täisi nämä tulot asun­to­tar­jon­nan lisäämiseen ja tätä kaut­ta asumisen hin­nan alen­tamiseen. Siitä hyö­ty­i­sivät kaikki.

Teo­ri­as­sa tämän pitäisi onnis­tua per­imäl­lä ton­teista niin paljon, ettei asun­tosi­joit­tamisel­la tien­aisi kohtu­ut­tomasti, mut­ta jostain syys­tä tämä ei toimi.

Sik­si perus­taisin kaupun­gin oman vuokra-asun­toy­htiön, jon­ka osu­us uus­tuotan­nos­ta olisi selvästi suurem­pi kuin ARA:n nykyi­nen 20 pros­entin osu­us. Tämä vuokraisi asun­to­ja markki­nahin­taan tarkoituk­se­na tar­jon­nan avul­la painaa markki­nahin­taa alas.  Aivan niin suo­laisia vuokria ei perit­täisi, kuin nämä yleishyödyl­li­sistä eri­ty­ishyödyl­lisik­si muut­tuneet yhtiöt peri­sivät. Vuokrata­so olisi sel­l­ainen, jol­la tähdätään pitkäaikaisin vuokra­suhteisi­in, mut­ta asun­to­ja ei tarvit­sisi jonottaa.

Tämä vuokra-asun­toy­htiö tuot­taisi huo­mat­tavaa voit­toa – niin kuin nämä eri­ty­ishyödyl­liset vuokra-asun­toy­htiötkin nyt tuot­ta­vat. Sen tuo­ton kaupun­ki kor­vamerk­it­sisi asum­is­tar­jon­nan lisäämiseen.

Kaupun­gin vuokraki­in­teistöt pitäisi perus­taa asun­to-osakey­htiöik­si, jot­ta asun­to­ja voitaisi­in myy­dä vuokralaisille. Mei­dän veropoli­tikkamme on säädet­ty niin, että omis­tusasun­to­tien valin­nut tulee elämän­sä aikana mak­sa­neek­si asumis­es­taan selvästi vähem­män kuin vuokra-asun­nois­sa asu­va. Tämän halvem­man asum­is­muodon pitäisi olla myös pien­i­t­ulis­ten tavoitelta­vana. Sik­si näitä asun­to­ja pitäisi myy­dä asukkaille.

Kun osa asun­noista jopa tapauk­ses­sa myytäisi­in, niitä voitaisi­in myy­dä heti talon valmis­tut­tuakin, jol­loin eril­lis­es­tä Hitas-poli­ti­ikas­ta voitaisi­in luopua.

Siis ei tont­te­ja kovan rahan vuokrat­aloille. Kaupun­ki rak­en­takoon itse vuokrat­alo­tuotan­toa, joka vuokrat­taisi­in markki­navuokran pin­taan aset­tuvil­la vuokril­la. Tulot kor­vamerkit­täisin tar­jon­nan lisäämiseen. Päämääränä olisi painaa markki­navuokria tar­jon­nan lisäämisel­lä alas!

= = = =

Muuten olen sitä mieltä, että jos ARA-asun­nos­sa asu­van tulot merkit­tävästi nou­se­vat, vuokran pitäisi nous­ta lähelle kaupungi­nosan markki­navuokraa. Se tietysti edel­lyt­tää lainmuutosta.

Asumisen tukeminen

Juho Saaren työryh­mä esit­ti, että asumisen tukem­i­nen eriytetään toimeen­tu­lotues­ta ja asum­ista tuet­taisi­in vain asum­istuen kaut­ta. Asum­istues­sa nou­datet­ta­vat vuokraka­tot eivät olisi kun­tako­htaisia vaan samat koko työssäkäyn­tialueel­la,  siis esimerkik­si Helsin­gin seudul­la. Rapor­tis­sa ennustet­ti­in tämän johta­van siihen, että pien­i­t­u­loiset siir­ty­i­sivät Helsin­gin kalli­ista asun­noista ympäryskun­tien kohtu­uhin­taisem­pi­in asun­toi­hin. Olen pitkään odot­tanut, että tuo ehdo­tus tulee jostain, mut­ta en silti olet­tanut, että se tulisi Juho Saaren ryhmältä.

Asum­is­tu­ki ei kom­pen­soi korkeam­paa vuokraa, mut­ta kan­nus­taa muut­ta­maan Helsinkiin

Vaik­ka julk­isu­udessa on pöyris­tel­ty asum­is­tuki­meno­ja nopeaa kasvua ja san­ot­tu asum­istuen nos­ta­van vuokria, todel­lisu­udessa val­tion asum­is­tu­ki ei ole syylli­nen vuokrata­son nousu­un. Ei ole, kos­ka toimeen­tu­lotuen jäljiltä vuokra­markki­nois­sa ei ole jäl­jel­lä mitään tuhottavaa.

Asum­is­tu­ki ei nos­ta vuokria siitä yksinker­tais­es­ta syys­tä, että tuki on käytän­nössä riip­puma­ton siitä, kuin­ka korkeaa vuokraa asianomainen mak­saa. Mak­simivuokrat ovat niin matalia, ettei sitä alem­pia vuokria ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa. Asum­istuen mak­simivuokrat olen liit­tänyt tämän kir­joituk­sen lop­pu­un. Jat­ka lukemista “Asumisen tukeminen”

Perustulo – negatiivinen tulovero ‑yhtenäinen perusturva – Universal credit

Halu­ja kor­ja­ta sosi­aal­i­tur­vaa kan­nus­tavaan suun­taan on nyt liik­keel­lä paljon. Kovaa huu­toa on Bri­tan­ni­as­sa käyt­töön otet­tu Uni­ver­sal credit–järjestelmä, jota esitel­lään Kris­til­lis­demokraat­tien puolue­si­h­teeri Asmo Maanselän eri­no­maises­sa kir­jas­sa Kan­nus­ta­va perus­tur­va. Kan­nat­taa lukea. Jos joskus löy­tyy vapaa­ta aikaa, arvoste­len sen täl­lä blogilla. Perus­tur­vaan liit­tyvien tulon­si­ir­to­jen – lähin­nä perus­tur­van ja asum­istuen yhdis­tämistä yhdek­si tulon­si­ir­roksi esit­tää myös Juho Saaren sosi­aal­i­tur­van uud­is­tamista poht­in­ut työryh­mä. Tässä ale­taan läh­estyä sitä, mitä esimerkik­si minä olen tarkoit­tanut perustulolla.

Perus­tu­lo ja negati­ivi­nen tulovero

Kuulee san­ot­ta­van, että perus­tu­lo on mah­do­ton, mut­ta negati­ivi­nen tulovero käy. Selvyy­den vuok­si san­ot­takoon, että ne ovat arit­meet­tis­es­ti aivan sama asia. Jos meil­lä olisi perus­tu­lo 600 €/kk ja siihen liit­tyvä lin­eaari­nen vero 40 %, se olisi aivan sama asia kuin jos verotet­ta­van tulon alara­ja olisi 1500 euroa ja sen alit­tavista tuloista mak­set­taisi­in negati­ivista veroa 40 % sum­mas­ta, jol­la tulot alit­ta­vat tuon rajan. Kan­nat­taa kokeil­la Excelil­lä, jos ei usko. Tai jos koulun matikan­tun­neil­ta on jäänyt jotain mieleen, niin näinkin sen voi todis­taa. Jat­ka lukemista “Perus­tu­lo – negati­ivi­nen tulovero ‑yht­enäi­nen perus­tur­va – Uni­ver­sal credit”