Tour de Napoli (2) Anzio – Terracina

Hesarin mielipi­desivuil­la kom­men­toin­ti­in blogikir­joi­tus­tani asun­topoli­ti­ikas­ta ja aamu meni vasti­neen kir­joit­tamiseen.  Sik­si jäin jäl­keen myös tämän matkak­er­to­muk­sen kanssa.

Lähdin vähän ennen puoltapäivää vain havaitak­seni, että eili­nen kumin­paikkaus oli epäon­nis­tunut. Tai siis ren­gas oli läh­es tyhjä. Ei kun sama uud­estaan. Illal­la hotel­lis­sa vesitesti osoit­ti, että moka oli min­un. Paik­ka vuosi. 

Kos­ka olin vis­usti päät­tänyt, että tämä mat­ka on matkailua ja val­oku­vaus­ta eikä kieli vyön alla pyöräi­lyä, joudun lyhen­tämään matkatavoitet­tani myöhäisen liik­keelle lähdön vuoksi.

Poljin lounaalle Lati­naan – kaupun­ki oli ihan OK mut­ta ei mikään matkailuihme. Söin salaatin ja pas­tan ja jatkoin kohti Ter­raci­naa. Maise­mat oli­vat paljon hauskem­pia kuin edel­lisenä päivänä. Tasankopy­öräi­lyä tämä silti edelleen olisi. Nousua vain 140 metriä 74 kilo­metrin matkalla. 

Sää läm­min ja aurinkoinen. Vas­tatu­uli ei yltynyt kohtu­ut­to­muu­teen, mut­ta repun ansios­ta tuules­ta koitu­va hait­ta on kyl­lä paljon suurem­pi kuin tavallisesti. 

Ter­raci­na oli taas yksi rantalo­mako­hde. Tur­is­tikausi alkoi olla aluil­laan, vaik­ka olin ilmeis­es­ti hotelli­ni ain­oa asukas – kuten myös edel­lisenä päivänä.

Arkkite­htu­uria ei vahin­gos­sakaan voi kut­sua kau­ni­ik­si. Ihan kuin meillä.

3 vastausta artikkeliin “Tour de Napoli (2) Anzio – Terracina”

  1. Kiin­nit­täisin huomioni siihen, että tuol­la on katupui­ta. Helsingis­sä ei vahin­gos­sakaan kat­so­ta edes kuvia omas­ta kaupungista ja esimerkik­si Bule­vardista, kun arkkite­hdit piirtävät vain kiveä ja asfalt­tia laatikko­talo­jen­sa eteen. Surkea arkkite­htu­uri ei olisi niin paha, jos edes kesäl­lä puiden vihreys ja pyöreys rikkoisi laatikko­jen muodot ja toisi edes vähän väriä kaupunkiku­vaan. Itä-Pasi­lakin on miel­lyt­tävä kesäisin kun suuret puut muo­dosta­vat betonikaduista vehre­itä kujia. Tai jos kat­soo Mer­i­hakaa kesäl­lä ja sit­ten vai­h­taa talveen, niin siel­läkin puut tekevät melkoisen palveluk­sen kesäisin, kun laatikko­jen muodot pehmenevät puiden pyörey­teen. Mut­ta kuka uno­hti katupu­ut Jätkäsaaresta?

    Vastaa

    1. Antero Umpimieli:
      Kiin­nit­täisin huomioni siihen, että tuol­la on katupui­ta. Helsingis­sä ei vahin­gos­sakaan kat­so­ta edes kuvia omas­ta kaupungista ja esimerkik­si Bule­vardista, kun arkkite­hdit piirtävät vain kiveä ja asfalt­tia laatikko­talo­jen­sa eteen. Surkea arkkite­htu­uri ei olisi niin paha, jos edes kesäl­lä puiden vihreys ja pyöreys rikkoisi laatikko­jen muodot ja toisi edes vähän väriä kaupunkiku­vaan. Itä-Pasi­lakin on miel­lyt­tävä kesäisin kun suuret puut muo­dosta­vat betonikaduista vehre­itä kujia. Tai jos kat­soo Mer­i­hakaa kesäl­lä ja sit­ten vai­h­taa talveen, niin siel­läkin puut tekevät melkoisen palveluk­sen kesäisin, kun laatikko­jen muodot pehmenevät puiden pyörey­teen. Mut­ta kuka uno­hti katupu­ut Jätkäsaaresta?

      Ihan tot­ta.

      Vastaa

  2. Ter­raci­nas­sa usein käyneenä muis­tu­tan, että kyseessä ei ole ensisi­jas­sa rantalo­mail­i­joista elävä kaupun­ki. Tur­is­teille tiedok­si, että yläkaupungis­sa on myös kiva pieni van­ha kaupun­ki. Ter­raci­na on siis van­ha rooma­lainen kaupun­ki, jostya tietysti löy­tyy rau­nioi­ta sun mui­ta jään­teitä. Kaupun­gin yläpuolel­la ole­val­la kukku­lal­la on esim. Jupi­terin temp­pin rau­niot, jot­ka vierailun väärti.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.