Suomessa oli viime vuonna 1066000 alle 18 vuotiasta ja 1305000 ikäluokkaan 47 – 64 vuotta kuuluvia. Seuraavan 18 vuoden aikana edelliset täyttävät 18 vuotta ja tulevat työikään ja jälkimmäiset täyttävät 65 vuotta. Jälkimmäisiä on 239 000 enemmän kuin edellisiä. Ilman maahanmuuttoa työikäinen väestö pienenee 18 vuodessa 7,3%. Jos kukaan ei muuttaisi myöskään kunnasta toiseen, työikäinen väestö muuttuisi kunnittain oheisen kartan osoittamalla tavalla. Koko Suomen asuttuna pitäminen edellyttäisi muuttoaaltoa syrjäseuduille.
Uskookohan joku vielä, että mikään SOTE ratkaisee tätä yhtälöä? Väestöpyramidi seisoo kohta niin kapealla perustuksella, että pakkohan sen on romahtaa. Jos ei jollain ihmeen kaupalla saada osaavaa jengiä ulkomailta. Mutta muuttoakin estetään tarvehankinnalla. Tai kiskottua nuoret miehet takaisin taloutta — ja lapsimäärää — kasvattamaan.
Mielenkiintoinen kysymys on myös eläkkeet. Uskooko joku, että eläkkeet voidaan maksaa läheskään täysmääräisinä? Eduskunnan “sopeutumiseläkettä ei muka voi taannehtivasti pienentää tai edes sen ehtoja muuttaa! Onko se nyt sitten niin, että eduskunta sitoutuu maksamaan täysmääräisiä eläkkeitä kaikille, kunnes rahat loppuvat? Sillä eduskunnan on lopulta eläkkeiden pienennykset tehtävä, koska eläkkeet viime kädessä maksetaan veroista.
Ja kohta meillä on kai Rinne pääministerinä!!!!
Se, mitä tämä kuva kertoo, on ennen kaikkea Suomen maatalouden kohtalo. Syrjäseuduilta loppuvat maanviljelijät jo ihan demografisista syistä. Nykyinen maatalous on sen verran hankalaa työtä, että se edellyttää vähintään keskimääräistä älyä ja selkeästi tavallista suurempaa ahkeruutta. Nykyään elinkelpoisuus ja kannattavuus vaatii suurtilaa, jonka johtaminen on jo ihan normaalia yritystoimintaa. Työhön soveltuvat ihmiset ovat saaneet jo kohta viiden-neljän vuosikymmenen ajan käydä koulua ja lähteneet opiskelemaan. Aika harvat heistä palaavat isiensä ammattiin, joka on raskasta ja nykyään myös huonosti kannattavaa. Jäljelle jäävä maanviljelijöiksi haluava väki on usein älyllisesti tai henkisesti työhön jossain määrin soveltumatonta.
Maatalous häviää tällä demografisella kehityksellä syrjäseuduilta hyvinkin nopeasti, aivan poliittisista suhdanteista riippumatta.
Asuin maatalousyhteisössä parikymmentä vuotta. Aluksi ihmettelin koko touhua, katsoin tilannetta yritystoiminnan näkökulmasta. Sitten opin ymmärtämään toiminnan logiikka. Maatila ei ole yritys. Maatalous ei myöskään ole yritystoimintaa. Jotta tuo toiminta pääsisi arvoonsa, se oikeastaan pitäisi ymmärtää kokonaan omana ja erilaisena talousyksikkönä. Mikään muodollisesti määritelty yritysmuoto ei päde maatilaan. Maatila on perhe.
Maatilalla elää menneisyys ja siellä kasvaa tulevaisuus. Eikä tämä perhe rajoitu vain yhteen sukuhaaraan. Maatilan kokonaisuuteen kuuluvat kaikki kyläyhteisön maatilat ja niiden asukkaat. Yhteisön maatilat ovat lukemattomilla tavoilla linkittyneet toinen toisiinsa. Yksi linkittymisen muoto on taloudellinen yhteistyö, mutta kokonaisuudessa se on vain vähäinen osa.
Maatila toteuttaa sitä alkuperäistä inhimillistä selviytymistarinaa, joka on tuonut suomen kansan tänne Suomenniemelle ja tarjonnut mahdollisuuden selviytymiseen.
Oma ymmärrykseni maatalouden toiminnasta on sama. Tästä huolimatta myös maatalo on talouden yleisten lainalaisuuksien alainen. Vaikka kyse on selkeästi elämäntavasta, sen valinta on mahdollinen vain tietyt perusedellytykset täyttäville yksilöille. (Niin oli entisaikaankin. Ne, joista ei ollut isänniksi, eivät koskaan isänniksi päässeet tai jos syntymän oikusta pääsivät, meni talo rappiolle. Kolmanneksella tiloista vaihtui 1800-luvulla isäntä sukupolven aikana.)
Tällaiset maanviljelijän ammattiin kykenevät henkilöt ovat muuttaneet maaseudulta pois jo parin sukupolven ajan. Niitä, jotka ovat aatteellisista syistä jääneet maalle, on valitettavan vähän. Valinta on voimakasta.
Siinä eteläsuomalaisessa kylässä, jonka itse parhaiten tunnen, oli sodan jälkeen koulu ja kuutisenkymmentä oppilasta. Nyt kylässä on yksi lapsi ja kaksi aktiivi-ikäistä maanviljelijäperhettä, joista toinen viljelee maatiloja kahdellakin paikkakunnalla. Nämäkin viljelijät ovat jo kohta viisissäkymmenissä. Tämän lisäksi on kymmenkunta vanhusta ja muutama työhön kykenemätön mielisairas tai vammainen. Ne kaikki muut keskenänsä voimakkaasti vuorovaikuttaneet maatilat ovat lopettaneet viljelijöiden eläköityessä. Itsekin teen vaimoineni, joka on tuon kylän tyttöjä, töitä muualla. On selvää, että seuraavassa sukupolvessa tuolla kylällä ei todennäköisesti ole yhtään maanviljelijää tai korkeintaan yksi. Jos tuolla kylällä on 25 vuoden päästä asukkaita, niin he ovat kaikki — mahdollista ainoaa suurtilallista lukuunottamatta — yhteiskunnan holhokkeja.
Toden totta; sukupolvet tulevat ja menevät. Yhtä varmasti väestöpyramidi oikenee ajan kanssa. Jos tulee hankalia paikkoja, niin eläkeikä nousee, eläke pienenee ja maksut nousevat.
Kun Suomi on vedetty EU:n kautta Afrikan ja Lähi-idän väestöräjähdyksen tuottamaan siirtolaiskysymykseen, niin pitäisi puhua tästä asiasta, eikä maalata utopistista taivaanrantaa.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245785-syntyvyys-syoksylaskussa-te-nyt-loytyi-iso-syy-miehet-syrjaytyvat-vauhdilla?ref=suosituimmat
Meinasin kirjoittaa aiheesta, mutta pääsinkin helpolla. Joku muu kirjoitti
Mielenkiintoista. Kirjtoin juuri pari viikkoa sitten tästä asiasta Anna Rotkirchille, koska hän radiohaastattelussa jätti mainitsematta syntyvyyden laskun varsin todennäköisen syyn: miesten ja naisten eriarvoistumiskehtyksen, joka Suomessa on poikkeuksellisen nopeaa. Mainitsin syrjäytymisen ja aluellisen eriytymisen lisäksi poikia syrjivän koulun, mutta siitä hän ei ainakaan vielä siis ilmeisesti puhunut.
En tietenkään tiedä, oliko kirjeenvaihtomme syynä tähän kommenttiin.
Eikun alkuperäisessä artkkelissa Rotkirch puhuu eriarvoisesta kolusta ja melkein samoilla sanoilla kuin itse hänelle kirjoitin: https://www.talouselama.fi/uutiset/syntyvyys-putoaa-kuin-kivi-tarkeana-syyna-miesten-syrjaytyminen/da327e88-cbcf-3cbf-a972-0c852f87cdde
Hienoa, että joku, jota toivottavasti kuunellaan, sanoo tuon asian ääneen eikä toistele väitettä suomalaisesta koulusta tasa-arvoisena, Suomen “kruununjalkokivenä, kuten eräskin kepulainen juuri sanoi.
Tosin tuskin mikään muuttuu. Poliitikot jatkavat huuhaataan viimeiseen suomalaiseen. Valtamedia ei asiasta ole edes kuullut. Mutta tuli tästä vähän parempi fiilis, että ei kaikki sentään elä samoissa valheissa.
Kannattaisi varmaan vähän seurata valtamediaa. Aiheesta on ollut tasaiseen tahtiin artikkeleita mm. Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa.
Seuraan valtamediaa ja näitä aihetia erityisesti. Olen keskustellut asiantuntijoiden kanssa. En tiedä, mitä juttuja valtamediaa julkaisee mielestäsi vähä väliä mutta ei ainkaan sellaisia, joista yllä kirjoitan.
Yksi mielenkiintoinen katsaus aiheeseen löytyy tästä:
http://naytadata.com/2017/08/10/sukupuolijakauma-ja-vinouma-suomessa/
Katsauksen mukaan Helsinkiä lukuunottamatta kaikissa muissa Suomen kunnissa on alle 40-vuotiaita naimattomia miehiä enemmän kuin naisia. Sukupuolten vinouma on suurimmillaan 100 %:n luokkaa, eli eräissä Suomen kunnista nuoria miehiä on jopa kaksinkertainen määrä kuin nuoria naisia.
Suomi näyttäisi eriytyneen joiltain osin jopa huomattavan paljon nuorten aikuisten sukupuolen perusteella. Kiinan osalta aikoinaan puhuttiin siitä, että miehiä syntyi sinne selvästi enemmän kuin naisia, ja että siitä seuraisi aikanaan pariutumisongelmia. Mutta Suomessa sukupuolten vinouma näyttää nykyään olevan monin paikoin jopa suurempi kuin Kiinassa.
Ei noita voi ihan noin suoraviivaisesti verrata koska miehet tuppaavat pariutumaan pari vuotta nuorempien naisten kanssa. Mielestäni pitäisi verrata siis esimerkiksi 30–40 vuotiaita naisia 32–42-vuotiaisiin miehiin. Ikähaarukkaa pitäisi tietenkin reivata keskimääräisen ikäeron perusteella. Jos tarkastellaan 10 ikäluokkaa niin jo parinkin vuoden ikäero puolisoiden välillä voi vaikutta lopputulokseen (tai sitten ei, mutta arvelisin että vaikuttaa, mikäli vertailussa olevien nuorempien ja vanhempien ikäluokkien välillä on jonkinlaista systemaattista eroa).
Tilanne on tiedetty ja tunnettu noin 30 vuotta ja kukaan ei voi sanoa, ettei ole varoitettu. Katastrofi koskee niin ikäihmisten hoivatarvetta, verotuloja ja kaikkea yritystoimintaa. Eläkejärjestelmä nitisee myös.
Turvapaikanhakijoiden käännyttäminen maasta on typerintä mitä voi tässä tilanteessa tehdä. Vain ex-kansanedustaja ei seitsemässä vuodessa pysty tekemään työtä.
Normitalkoissa on tehty julkkiskansandustajien toivomia kivoja typeryyksiä. Miksi Suomi on maa, jossa filippiiniläinen sairaanhoitaja ei kelpaa edes siivoamaan sairaalassa. Itseäni kiinnostaa päästä lääkärinkoulutuksen saaneen lääkärin hoitoon vaikka hän ei osaisi erinomaisesti ruotsia.
Miksi ihmeessä Kok, Kepu ja SDP välttelevät tätä faktaa?
Vastaus on kovin helppo: työntekijäjärjestöt.
Ruotsissa helpotettiin äskettäin muualta tulleiden työhönpääsyä sallimalla TES-palkkoja alempi palkka, jos ruotsi ei ole hallussa. SAK:n Elorannalta kysyttiin, voitaisiinko Suomessa menetellä samoin. Eloranta: “Ei voi”.
Ja hyvä niin. Muuten yritykset rupeaisivat roudaamaan tänne kielitaidottomia siirtotyöläisiä tekemään työt polkuhinnalla — siis vielä enemmissä määrin kuin mitä nyt.
Matalapalkkaiset siirtotyöläiset ovat kansantaloudelle sama kuin pikavippi pienituloiselle. Kyllähän se vähän aikaa lämmittää mutta ei siinä pitkällä tähtäimellä tienaa.
Meillä on täällä jo nyt koko joukko turvapaikan tai väliaikaisen oleskeluluvan saaneita työkykyisiä ja ‑haluisia ihmisiä. Olisi parempi, että he pääsisivä laillisesti töihin, sillä muuten syntyy pelkäämäsi pimeä työmarkkina.
Sinulla on varmaan joku uusi tutkimus asiasta. Aiemmat, mm. OECD:n tekemät, ovat yleensä päätyneet päinvastaiseen tulokseen.
Eikö OECD:n tutkimusten viesti ole ollut, että tietyistä maista kotoisin olevat työperäiset maahanmuuttajat ovat keskimäärin nettohyödyllisiä kansantaloudelle? Monissa maissa saatetaan jäädä nettohyödyn puolelle, vaikka otettaisiin keskiarvo yli kaikkien maahanmuuttajien. Noissa maissa ilmeisestikin korkeapalkkaisia maahanmuuttajia on suhteellisen paljon, mikä kompensoi matalapalkkaisten ja työttömien muuttajien osuuden.
OECD:n tutkimus ei huomioi lapsia eikä ulkomaalaisen loppua elinkaarta. Aivan naurettavaa väittää jotain positiivista fiskaalista vaikutusta porukasta, jonka työllisyys on paljon huonompaa ja työllisten keskiansiot 3/4 valtakunnan keskiarvosta, kun muistetaan miten huono afääri keskimääräinen suomalainen on valtiolle.
Kokeile joskus laskea kuinka paljon esim. 2200 €/kk ansaitseva maksaa veroja. Vertaa tätä terveydenhoitoon (~3000 €/a) tai kouluun/päivähoitoon (~10 000 €/a). Katso paljon tämä työläinen maksaa eläkemaksuja ja saa eläkettä.
Pienituloinen käyttää kaikki tulonsa kulutukseen, maksaa siitä alvia + muita veroja. Tämä hyödyttää kansantaloutta enemmän, kuin mitä tekee hyvätuloinen joka hilloaa rahansa veroparatiiseihin.
Näkemyksesi pitää varmaan paikkansa Suomen kohdalla, koska täällä pakolaisia ja turvapaikan saaneita ei päästetä töihin, ja työperäinen maahanmuutto on tehty hankalaksi muille kuin erityisasiantuntijoille. Esim. Ruotsi, Englanti, Kanada ja Saksa ovat jo vuosikymmeniä päästäneet (ja kehnon sosiaaliturvan maissa pakottaneet) hyväksytyt maahan tulleet laillisesti töihin ja hyötyneet siitä. Eikö Suomessakin kannattaisi asiaa kokeilla?
Nyt pitäisi vielä tietää, että oliko se niin että Helsingin busseja ja takseja ajavat somalit ja kongolaiset siivoavat metrossa vai oliko se niin, että pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ei päästetä töihin.
Kai heidät sitten joihinkin töihin päästetään, jos suomalaisia ei niihin töihin kertakaikkiaan löydy. Pitää kai se metrokin siivota.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka kauan nuo kuvailemasi työntekijät ovat Suomessa asuneet ennen työpaikan saantia. Oma pointtini oli ja on, että hyväksytyt maahantulijat pitäisi työllistää mahdollisimman pian vaikka Ruotsin tapaan alemmalla palkalla. Työ on paras tapa integroitua.
Yama puhui työikäisten roudaamisesta. En ymmärrä miten joukon, joka nimenomaisesti rahdataan tänne tekemään työtö, työllisyys *voi* olla paljon huonompi kuin kantaväestön.
Eli jos tarkastelet työperäisen maahanmuuton työllisyyttä, niin ethän sinä voi katsoa kaikkien maahanmuuttajien (joka sisältää opiskelijat, tp-hakijat, naimakaupan kautta tulleet jne) työllisyyttä. Sehän on ihan puutaheinää tarkastelu.
Pienituloisten veronmaksusta olet oikeassa. Hyvinvointivaltiomme on viritetty siten, että hyvätuloisilta otetaan ja pienituloisille annetaan, joten on vaikea kuvitella tilannetta jossa nimenomaisesti pienituloisia tuomalla saataisiin minkäänlaista nettoparannusta julkisen sektorin asemaan.
“ai kouluun/päivähoitoon (~10 000 €/a)”
Miksi ihmeessä meidän pitäisi olla huolissaan lasten aiheuttamista kuluista, jos tuskailemme liian matalan syntyvyyden kanssa? Saman verran se mamu koulussa maksaa kuin kantasuomalainen (no okei, on se vamaan jonkin veran kalliimpi).
Siksi koska tuskailemme suomalaisten matalan syntyvyyden kanssa. Monissa maissa (esim. Saksa ja Ranska; Ruotsista voi olla liian aikaista sanoa vielä, onko suunta hyvä vai huono…) kokemukset toisen tai kolmannenkaan polven maahanmuuttajista eivät ole rohkaisevia. Riippuu myös siitä, mistä kulttuureista maahanmuuttajat ovat lähtöisin.
UK on hyötynyt matalapalkkaisten suomalaisten sairaanhoitajien ja puolalaisten putkimiesten roudaamisesta töihin. Brexitin jälkeen tulee taatusti vaikeuksia.
BKT kasvaa, jos tehtyjen työtuntien määrä kasvaa, ja jos tehtyjen tuntien tuottavuus on nollaa suurempi.
Tätä ei ilmeisesti tarkoitettu vitsiksi (?). Nollaa suurempi tuottavuus ei vielä riitä mihinkään, koska työntekijä taatusti kuluttaa nollaa enemmän. Eiköhän Britanniassakin moni matalapalkkainen kuluta enemmän kuin tuottaa — Suomessa näin on varmasti.
Tarkoitin pelkästään BKT:n kaavaa.
Putkimies ja sairaanhoitaja eivät kyllä ole mitään matalapalkka-ammatteja. SH käy ammattikorkeakoulun ja pitkimiehenkin täytyy käydä ammattikoulu. Kummankin palkat ovat tyypillisesti kaksituhattajotain euroa.
No, olisi pitänyt laittaa puolalainen putkimies lainausmerkkeihin, sillä brexiteerit käyttävät sitä yleisnimenä EU:sta, erityisesti Itä-Euroopasta tuleville työntekijöille.
Minimipalkka UK:ssa näyttää olevan noin 1400€/kk, mutta työmarkkinat siellä ovat tunnetusti “joustavat”.
“Puolalaisten putkimiesten” vaikutuksesta UK:n BKT:hen mm:
https://asset.keepeek-cache.com/medias/domain21/_pdf/media3362/516809–0020s2e3a7/large/21.jpg
Teoriassa noin, mutta käytännössä tp-hakijat eivät pysty Suomessa työllistymään kovinkaan hyvin, elleivät työllistä itse itseänsä. Meillä on hyvinvointiyhteiskunnan riippumatot valmiina ja tiukat yleissitovat työehtosopimukset varmistamassa, että työpaikat menevät pääasiassa suomalaissyntyisille.
urg, niin tätä olen kauhistellut. en kuulu sipilän hallituksen kannattaja kuoroon mutta tuo antti rinne oppositiossa pelottaa enemmän ja tämän takia olen ns. piilo pikku-kannattanut hallitusta. sipilän hallitus olisi voinut tehdä parempaa työtä monella alueella mutta on jäänyt olo että on tehty niin huonoa työtä että tuo oppositio johtaja voi ampua kritiikin jollain ns. vasemalla kädellä ja osuu varmasti ja lopputulos on että meillä tulee olemaan vieläkin huonompi hallitus sipilän jälkeen.
spekuloidaan mahdollinen kauhuskenaario:
seuraava hallitus on demarit, keskusta ja perussuomalaiset.
Niin, tuskimpa se ainakaan olennaisesti parempi voi olla.
Elämme vaikeita aikoja, suurten muutosten edessä, eikä se ole poliitikoille helppoa. Kyse ei ole tuosta tai tästä puolueesta, vaan siitä että on vaikea ylipäätään kuvitella sellaista hallituskokoonpanoa, joka pystyisi tekemään tarvittavia vaikeita päätöksiä. Yksittäiset poliitikot siihen toki pystyisivät, mutta heillä ei ole enemmistöä.
Tämän hetkinen noususuhdanne helpottaa tilannetta jonkin verran, väliaikaisesti, mutta sitä kylmempää kyyti onkin sitten seuraavassa laskusuhdanteessa.
Tänään tähän asiaan tarttui hs:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005634164.html
Nyt pitää puolueissa pohtia, onko mitään keinoa tarttua tällaiseen ongelmaan, joka kyseenalaistaa naisten tärkeimmän poliiittisen pääoman eli uhripääoman ja uhkaa kääntää vallitsevan maailmankuvan sukupuolten osalta päälaelleen. Tähän ei ainakan feministiset puolueet pysty, kuten vihreät — mutta onko Suomessa puoluetta joka ei olisi enemmän tai vähemmän feministinen?
No, kai maar persut. Sinisistä en tiedä. Mutta noiden aika taisi jo mennä eikä persutkaan mikään ratkaisu ole. Keskittyvät liian paljon liiaan vääriin asioihin.
Kun yhtälöön vielä lisää sen todennäköisen skenaarion, että miesten äänestysinnokkuus jatkaa nopeaa laskuaan muutaman “persuvuoden” jälkeen, olen erittäin pessimistinen, Vuosikausia olen näitä asioita seurannut ja hämmästellyt, miten vähän poikiin ja miehiin kasautuvat ongelmat aiheuttavat poliittista toimeliaisutta. Ehkä tilanne nyt muuttuu, kun ongelma alkaa näyttää naisten ongelmalta ja jopa koko Suomen tulevaisuuden ongelmalta.
Hesarin jutussa ei tietenkään onnistuttu pyristelemään irti vallitsevasta narratiivista: nuoret miehet eivät muka tee lapsia, koska se kuuluu heidän elämäntapaansa. Ajatus siitä, että yhteiskunta syrjii poikia ja naiset eivät huonmpiosaisia miehiä halua lastensa isiksi, ei kertakaikkiaan sovi Hesarille.
En mä nyt oikeasti kovin merkittävää järjestelmällistä miesten syrjintää näe missään muussa kuin asevelvollisuudessa, joka pitäisikin ehdottomasti lopettaa tehottomana ja epätasa-arvoisena järjestelmänä. Toki tytöt noin biologisesti kehittyvät poikia nopeammin ja siinä mielessä saavat etuasemaa koulussa, mutta siinäkään ei varsinaisesti ole kyse syrjimisestä vaan lähinnä positiivisen syrjinnän puutteesta.
Jos lastenhankkimista pitäisi erityisesti korostaa, niin tärkeintä olisi saada koulutus tehostumaan ja lastenhankintaan liittyvät urariskit minimoitua. Keinoina esimerkiksi yliopistojen sisäänoton tehostaminen ja äitiyslomien kustannusriskien siirtäminen äitien työnantajilta kaikkien (=valtion) kannettavaksi.
Eli asevelvollisuus pois, oppivelvollisuuden alkamisaikaan sukupuolitettu porrastus, yliopistojen pääsykoejärjestelmä uusiksi ja äitiyslomat Kelan kustannettaviksi. Siinä neljän kohdan toimenpideohjelma. Ja tietysti pojille pitäisi alkaa opinto-ohjauksessa suosittelemaan hoiva-alan töitä samalla innolla kuin tytöille esitellään matemaattis-luonnontieteellisiä aloja. Niin sanottuja “miesten töitä” kun ei enää tulevaisuudessa juuri ole tarjolla.
Naisia on turha syyllistää siitä, että eivät kelpuuta luusereita partnereiksi. En minäkään korkeakoulutettuna miehenä ryhtyisi kenenkään itsensä kehittämisestä kiinnostumattoman luuserin elättäjäksi. Onneksi naiset kuitenkin ovat keskimäärin kiinnostuneempia, niin ei tarvitse jäädä peräkammariin ruikuttamaan.
Äitiys- ja vanhempainpäivärahoissa on ilmeisesti niin, että mitä vahvempi ansiosidonnaisuus, sitä myöhemmäksi lasten hankinta tuppaa jäämään. Ansiosidonnaisten tukien vallitessa lapset hankitaan herkästi vasta sen jälkeen, kun on tutkinnot tehty ja uralla päästy sellaiseen vaiheeseen, jossa ansiotaso on korkeampi — ja jossa kohdassa töistä on usein hankalampi olla poissa. Korkeat ansioihin sitomattomat peruspäivärahat kannustavat puolestaan enemmän nuorempia aikuisia lasten hankintaan. Se, kumpaan suuntaan (korkeat peruspäivärahat vai iso ansioista riippuvuus) äitiys- ja vanhempainpäivärahatuet painottuvat, on ilmeisesti yhteydessä siihen, missä iässä lapsia hankitaan. 1980-luvulla Suomessa oli käytössä vahva peruspäivärahapainotteinen systeemi, kunnes sitä on muokattu ansiosidonnaisemmaksi. Nyt jo useiden vuosien ajan peruspäivärahojen taloudellinen arvo suhteessa keskimääräiseen palkkatasoon on laskenut, ja samaan lapsilisiä on leikattu. Käytännössä valtio on toimillaan ohjannut viivästyttämään lasten hankintaa — mikä osassa tapauksista tarkoittaa sitä, että lapset jäävät saamatta.
Samaa mieltä. On asioita, joissa miehiä syrjitään, mutta ei niitä nyt ylenpalttisesti ole. Armeija, koulu, avioerotilanteet. Kyllä naiset voivat heittää keskusteluun enemmänkin syrjintätilanteita.
Kaikki syrjintä on tietysti väärin ja siitä pitää pyrkiä eroon. Siksi olen tavannut sanoa, etten ole feministi, sillä feminismi näkee usein vain valikoidut puolet syrjinnästä. Tasa-arvoa kuitenkin kannatan.
Kun kerran yhteiskunta tuottaa selvästi paremman elämänlaadun, koulutuksen, turvallisuuden, suojan syrjäytymistä vastaan jne. naisille, jää jäljelle kai kaksi vaihtoehtoa: pojat ja miehet eivät vain huonoutensa takia pärjää tai sitten yhteiskunta on niin rakennettu, että se suosii naisia eli syrjii miehiä. On aika nihilististä läheteä siitä, että toinen sukupuoli on liian surkea pärjätäkseen.
Onneksi meillä on OECD:n kaltainen organisaatio, joka vielä pyrkii tuottamaan objektiivista aineistoa näissä asioissa (toisin kuin YK, WEF, EU …). Kantsii tsekata Better Life indeksi, jos epäilee, että Suomessa ei olisi poikkeuksellisen suuria eroja naisten ja miesten välillä juuri elämänlaadussa. PISA-tutkimustuloksetkin on julkaistu rohkeasti myös sukupuolittain. Ne kannattaa tsekata, jos ei vielä ole kuullut, että Suomen koululaitos on maailman epätasa-arvoisimpia.
Väite, että naisia syrjittäisiiin enemmän on myytti, johon valtaosa uskoo — kai siksi, että sitä joka puolella rummutetaan. Varmaan siinä on myös biologisia syitä. Toki naiset kohtaavat äitiyteen liittyvää syrjintää, mutta toisaalta naisia ja tyttöjä suositaan monin tavon kotona, koulussa, päiväkodissa, työhönotossa, terveydenhuollossa, oikeuslaitoksessa, kansalaisvelvollisuuksien suhteen jne. Tämä harhaluulonasiten erityisestä syrjinnästä osaltaan estää kehittämästä yhteiskuntaa faktojen perusteella esimerkiksi tässä “syntyvyysongelmassa”. Mutta kuten jo kirjoitin, sellainen kansakunta sietääkin vajota mitättömyyteen, joka ongelmia kohdatessaan mieluummin uskoo myytteihin kuin tosiasioihin.
Todella myönteinen käänne kuitenkin tapahtui juuri, kun Orpo ilmottautui vahvasti poikien ja nuorten miesten oikeuksien puolustajaksi. Toivottavasti kokoomuksen feministisiipi ei onnistu hänen suutaan tukkimaaan, kuten Jukka Gustafsonille tai Olli Luukkaiselle tapahtui omiensa taholta.
On ihan mahdollista, että monet yhteiskunnan rakenteista ovat sellaisia, että ne johtavat miesten syrjäytymiseen naisia enemmän. Esimerkiksi peliteollisuus on kohdistettu lähes täysin miespuoliselle kohdeyleisölle, ja aivan varmasti pelien viemä aika on osittain pois koulutuksesta. Mutta minun on vaikea nähdä syrjintänä tilannetta jossa markkinat keskittyvät yhden kuluttajaryhmän palvelemiseen liian tehokkaasti, siis ainakaan niin päin, että tuo parhaiten palveltu kohderyhmä olisi se syrjitty osapuoli.
Koulutuksessa ahkeruus ja tunnollisuus ovat aina olleet indikaattoreita parempaan menestykseen, ja naisilla nämä ominaisuudet ovat aina olleet yleisempiä kuin miehillä. Eli tässä suhteessa miehet tosiaan ovat liian surkeita pärjätäkseen koulussa — siis ilman naisia syrjiviä rakenteita, joita on viimeisten vuosikymmenten aikana purettu kiihtyvään tahtiin.
Samoin miesten suurempi todennäköisyys joutua väkivallan uhriksi voidaan johtaa lähes suoraan miesten keskimääräistä suuremmasta agressivisuudesta, ei yhteiskunnallisista rakenteista. Ellei sitten miesten miehille luomaa maskuliinista agressiivisuutta ihannoivaa kulttuuria (josta elokuvateollisuus on viimeisin ilmentymä) haluta pitää sellaisena rakenteena. Josta taas herää kysymys voiko markkinatalouden ehdoilla mieskohderyhmälle miesten tuottama räimintäviihde oikeasti olla rakenteellista miesten syrjintää.
Miesten surkeus on oikeasti vakava asia ja asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta syrjinnästä siinä ei ole kyse.
En vain ymmärrä, miksi naisten suurempi todennäköisyys hakeutua hoiva-aloille ja jäädä kotia hoitamaan lapsia on samaan aikaan suuri yhteiskunnan aiheuttama tasa-arvo-ongelma.
Probleemi tasa-arvopolitiikassa on minun mielestäni se, että monet miesten ongelmat todetaan johtuvan miehistä itsestään kun taas lähes kaikki naisten kohtaamat ongelmat johtuvat yhteiskunnallisista rakenteista. On aika ilmiselvää että ratkaisukeinot ovat (ja niiden pitääkin olla) erilaisia, jos ongelman juurisyyksi katsotaan henkilökohtaiset preferenssit verrattuna siihen, että juurisyynä katsotaan olevan lähinnä yhteiskunnalliset rakenteet.
Ei naisten hakeutumisessa hoiva-alalle sinänsä olekaan mitään väärää. Sen sijaan hoiva-alan surkean huono palkkaus objektiivisesti samanarvoisiin “miesten töihin” verrattuna on ongelma. Eli puhutaan siis koulutuksen vaativuudesta, työn rasittavuudesta, työn vastuullisuudesta ja monin paikoin myös markkinaehtoisesta työn arvosta.
Hoiva-alan surkean huono palkkaus on ilmiselvä jäänne ajalta jolloin hoiva-alaa ei pidetty ammattina ollenkaan, vaan harrastuksena jota naiset tekevät vapaa-ajallaan samalla kun miehet kävivät “oikeissa töissä” ansaitsemassa elannon. Ja aina kun tätä historiallista jäännettä on yritetty kuroa kiinni, miesvaltaiset ammattiliitot ovat vaatineet ja saaneet vähintään saman suuruiset palkankorotukset myös itselleen. Surkeimpana esimerkkinä kokoomuksen Sari Sairaanhoitaja-kampanja, joka johti massiiviseen palkankorotusaaltoon teollisuusaloilla.
Rakenteelliselle syrjinnälle kuvaavaa on kuinka teollisuuden heikentynyttä kilpailukykyä yhä edelleen pidetään sairaanhoitajien palkankorotusten syynä…
Mitähän nämä muut, objektiivisesti “saman arvoiset” alat ovat? Poliisiko? Yksityiseen sektoriin on ihan turha verrata.
Ongelma se on silloin, jos palkalla ei saada ihmisiä töihin. Esimerkiksi lastentarhoissa tilanne taitaa olla juuri tämä. Niiltä osin kun työntekijöitä riittää, mitään ongelmaa ei ole. Esimerkiksi taiteiden yliopisto-opettajalle on turha maksaa samaa palkkaa kuin rahoituksen opettajille, mikäli taiteiden tiedekuntiin saadaan opettajia halvemmallakin.
Aiheesta enemmän:
https://blogit.apu.fi/asiatonlehdistokatsaus/kuta-arvostetumpi-ammatti-sita-huonompi-palkka/
Aika moni vasemmalla sijaitseva ajattelija pitää massaviihteen naisille ja erityisesti heidän ulkonäölleen asettamia vaatimuksia osana yhteiskunnan patriarkaalisia rakenteita, jotka ovat osa naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää. Jos tämä on totta, kyllähän silloin massaviihteen miehien kehitykselle haitallinen miesmalli on yhtälailla rakenteellista syrjintää, joka vaan sattuu kohdistumaan tällä kertaa miehiin?
Erona lähinnä siis se, että massaviihde tehdään edelleen miesten näkökulmasta ja pääosin miesten tekemin päätöksin. Eli sekä naisiin että miehiin kohdistuvat haitalliset mallit ovat lähtöisin miesten päästä.
Kai sentään havaitset eron miesten miehiin kohdistaman vaikuttamisen ja miesten naisiin kohdistaman vaikuttamisen välillä? Kysymys on siis lähinnä siitä, voiko ihmisryhmä edes teoriassa syrjiä itseään.
Toki voisi olla hedelmällisempää luopua tässä yhteydessä tiukasta sukupuolijakaumasta, ja todeta että sekä miehiin että naisiin kohdistuvaa syrjintää harjoittaa patriarkaalinen rakenne, johon kuuluvat “ylemmän kastin” miehet suojaavat omaa statustaan sekä naisia että “alemman kastin” miehiä vastaan. Tähän viitekehykseen asevelvollisuuskin sopii oikein hyvin.
Äänestäjien enemmistö on naisia. Silti puhutaan siitä, että naisia syrjitään politiikassa. Mitenkä ihmeessä, jos naiset itse päättävät olla äänestämättä naisia?
Kommentillasi vahvistat väitettä, jonka mukaan naisten ongelmat ovat rakenteiden syytä mutta miesten ongelmat ovat miesten oma vika.
En näe tasa-arvoon liittyviä ongelmia ollenkaan sellaisena sukupuolten välisenä taisteluna kuin jotkut feministit tai toisinpäin näemmä nimimerkki “Atomisti”.
On selvää, että joissain asioissa miehet on syrjitympi sukupuoli, joissain naiset, mutta olennaista kai on, että ylipäätään on ihmisiä, jotka eivät ole tasa-arvoisia. Miehet voivat syrjiä naisia ja naiset miehiä, yhtä lailla kuin miehet miehiä ja naiset naisia, mutta kaikissa tapauksissa ihmiset syrjivät toisia ihmisiä.
Poikien pärjäämättömyys nykykoulussa on aivan varmasti yksi ongelma, joka pitää pyrkiä korjaamaan, mutta niin myös kaikki muutkin tasa-arvon puutteet.
Tämä kuulostaa projektiolta. Sen verran paljon vinkumista ja uhriutumista viestisi sisältävät.
Olen henkilökohtaisesti havainnut, että miehen koulutusstatuksella on ratkaiseva merkitys tämän markkina-arvolle pariutumismarkkinoilla. Korkeakouluttamattomana en kelvannut juuri kenellekään, mutta nyt eliittialaa opiskelevana olen saanut osakseni kummallisen paljon positiivista huomiota sekä vanhoilta naispuolisilta tutuiltani että aivan uusilta naisilta.
On epäilemättä selvää, että miesten koulutuspoliittisista syistä heikko koulutustaso tuottaa vahinkoa sekä monille ilman kumppania jääville naisille että eritoten syrjäytyville miehille. Miehelle syrjäytyminen korkeakoulutuksesta merkitsee kovin usein köyhyyttä, terveysongelmia ja kyvyttömyyttä saada kumppania. Se on tragedia monella tasolla, mutta se ei kiinnosta kovin monia yhteiskuntatieteilijöitä tai tasa-arvoasioissa profiloituneita poliitikoita.
Naisten evoluutiobiologinen taipumus hypergamiaan ei ole sen kummempi ominaisuus kuin miesten taipumus ihastua hedelmällisyyttä indikoivia ulkonäköominaisuuksia omaaviin naisiin. Sosiaaliselta statukseltaan korkeatasoiseen mieheen on helppo ihastua, vaikka tämän luonne, älykkyys tai ulkonäkö joskus häviäisivät naapurin tavispenallekin. Esimerkiksi eräs Trump on jostain syystä saanut seuraa kuin siimaa. Luontoa ei voi siltä osin muuttaa eikä myöskään moralisointi tuota tulosta, mutta yhteiskunta- ja varsinkin koulutuspolitiikalla voidaan tehdä paljon asiantilan korjaamiseksi tai pahentamiseksi. Esimerkiksi todistusvalintaan siirtyminen tiedekuntien sisäänotoissa on omiaan syrjäyttämään yhä enemmän miehiä.
Palvommeko “tasa-arvoa”, vaikka se johtaisi kansamme sukupuuttoon?
Yhteisö on rauhallinen ja elinvoimainen, kun melkein jokainen mies löytää itselleen vaimon, jonka kanssa tämä saa ja hoitaa lapsia. Yhteisön normit ovat ohjanneet yksilöitä tämän mukaiseen käyttäytymiseen: “hyvän” miehen ja “hyvän” naisen normit ovat perustuneet muun muassa miehen ja naisen erilaisten parinvalintastrategioiden (ristiriitojenkin) yhteensovittamiseen. Muutaman viime vuosikymmenen aikana noista ohjaavista normeista on luovuttu länsimaissa.
Roger Wessmanin poikkeuksellisesti ilmainen Mustread-artikkeli käsittelee aihetta.
https://www.mustread.fi/blogit/grafiikka-nuorten-miesten-syrjaytymisesta-ja-syntyvyydesta-johtaa-vaariin-johtopaatoksiin/
Artikkeliin kannattaa tutustua. Wessmann lähtee siitä, ettei prosentteja ja määriä ole syytä samassa kuvassa esittää. Johtopäätös oli: “Myös naisten määrä (ja työllisyystilanne) korreloivat vahvasti miesten määrän (ja työllisyystilanteen) kanssa. Siten tällaisella tarkastelulla ei pystytä selvittämään, onko syy-yhteyttä miesten ja syntyneiden määrän välillä. Mahdollinen syy-yhteys voi olla naisten määrän (ja työllisyystilanteen) ja syntyneiden määrä vällillä. Joka tapauksessa julkisuudessa levinneen kuvan perusteella ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä.”
Tein vähän sormiharjoituksia Tilastokeskuksen tietojen perusteella. Pintapuolisesti tulkittuna 25–34 vuotiatten naisten ja miesten lukumäärät , työllisten määrät ja yliopisto-opiskelijoiden määrät ovat vuoden 2008 jälkeen olleet kokolailla synkronissa. Itselleni yllättävää oli, että tuon ikäluokan koko on kasvanut merkittävästi vuoden 2005 jälkeen. Siihen nähden syntyvyyden jyrkkä lasku vuoden 2010 jälkeen on minustakin yllättävä.
Luulenpa, että syyt syntyvyyden laskulle ovat enemmän subjektiivisia kuin objektiivisia. Laskukauden ja maailman tilanteen aiheuttama yleinen näköalattomuus, lisääntynyt individualismi, selfiet, somet, jne??
Laskukausi on nyt ohi, joten sen vaikutus syntyvyyteen nähdään vuoden, parin sisällä.
Meillä on työkkäreissä viimeisimmän Työllisyyskatsauksen mukaan ns laajan työttömyyden mukaan n 440000 .
Vaikka työvoimasta poistuu n 240000 niin työkkäreihin jää vielä 200000 hakemaan työtä
Kyse ei ole siitä, että koko Suomi pitäisi asuttaa.
Kyse on siitä, että kaikki Suomen maakunnat pitäisi asuttaa siten, että jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi 100 000 asukkaan kaupunki.
Kainuu olisi elinvoimaisempi, jos sen ~80 000 asukasta asuisivat Kajaanissa.
Lapissa taas pitäisi keskittyä Inariin, Leville ja Rovaniemelle, ehkä jonkin verran myös Kemijärvelle bio(sellu)talouden myötä.
Suomalainen luonto yhdistettynä pienen kaupungin helppoon elämään on vaan jotain sellaista luksusta, josta ulkomaalaiset eivät kykene edes unelmoimaan.
Mutta eipä siinä, itsekin asun ja työskentelen Tampereella. Jos Tampereella työt loppuisivat, niin menisin Helsinkiin. Jos sieltä loppuisivat, niin Tukoholmaan tai Pietariin. Ja niin edespäin.
Kaiken keskiössä on kuitenkin se työ, jolla se elämä kustannetaan.
P.S Äskettäin uutisoitiin, että 87 prosenttia suomalaisista nuorista miehistä on lapsettomia. Aika huolestuttavaa tämän maan tulevaisuuden kannalta. Itsekin olen vielä lapseton. Ei ole aikaa, kun pitää tehdä töitä, että on varaa asua, täällä missä on töitä, eikä missään homeisessa neukkukuutiossa voi elää.
Ei se ole yhteiskunnan syy, jos pojat kasvatetaan kodeissa kivikautisiin rooleihin.
Pidätkö esimerkiksi 1950-luvun rooleja kivikautisina?
Työelämää pyritään kaikin keinoin tekemään epävarmemmaksi. Erityisesti alle 30-kymppisten miesten elämä on yhä epävarmempaa. Ja miehet toimivat yksityisellä sektorilla, jolla työura on jo luonnostaan epävarmempaa
Ja hallitus tekee miesten aseman yhä epävarmemmaksi
Naisilla työurat ovat vakaampia, sillä suuri osa naisita työskentelee julkisella sektorilla tai julkisin varoin rahoitetuissa ammateissa, mikä tekee työurista vakaampia. Koulutettu ja pienipalkkainen takaa myös vakaan uran
Vakaalla uralla oleva nainen ei avioidu eikä hanki lapsia epävarmoissa ammateissa työskentelevien vähemmän koulutettujen miesten kanssa.
Ja soten myötä myös naisten työurat muuttuvat epävakaammiksi ja se takaa, että viimeinen kantasuomalainen syntyy 2067
Olisi kyllä suuri houkutus löydä vetoa tästä. Ymmärtääkseni minä voittaisin, jos vuonna 2068 syntyisi edes yksi. Luulen, että minun perilliseni olisivat alttiimpia hyväksymään tämän kuin sinun perillisesi.
Heh, en minäkään löisi vetoa vuodesta, mutta jos katsotaan esim 50-vuoden jakosa esim 2060–2110 niin se voi pitää paikkaansa.
On meillä näitä väestötieteilijöitä ja tilastonikkareita, joten kyllä tuossa jotain perää on
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702052200065464_uu.shtml
Mutta Suomi on menettänyt elinvoimansa joa paljon aiemmin ja todennäköisesti tänne on muuttanut uusi väestö, joka syrjii ja syrjäyttää suomalaiset
Ja kun palkansaajan elämä tehdään tarpeeksi kehnoksi niin kukapa haluaa tehdä lapsia ?
Miesten olisi syytä kantaa vastuuta siitä, että aikuistuvat ja käyttäytyvät kuin aikuiset.
Tässä linkki kohutuun videoon, jossa median yksikertaistuksia kumotaan.
https://youtu.be/aMcjxSThD54
Erinomainen haastatteluvideo, mainiota viihdettä ja hieman tiedonjyviäkin.
Totta on, että poikien olisi kasvettava miehiksi. Vastuuta kasvamisesta ei kuitenkaan pidä jättää kokonaan pojille itselleen; on yhteiskunnan tehtävä siirtää meemejä seuraavalle sukupolvelle. Pojille tulisi opettaa, mitä mieheltä odotetaan: mitä naiset odottavat, mitä toiset miehet odottavat. On näytettävä vaihtoehtoisia miehen malleja — joku voi kutsua niitä rooleiksi. Valitettavasti mieheksi ja naiseksi kasvattamisen ikiaikaisia traditioita on muutaman viime vuosikymmenen aikana pyritty aktiivisesti unohtamaan äärimmäisen individualismin ja sukupuolineutraaliuden hengessä.
Vanha kunnon konservatiivi, jonka mukaan mies on perheen pää ja nainen kuuluu hellan ja nyrkin väliin