Kategoria: _

Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa

Tämä viimeinen osa kir­joi­tus­sar­jani sosi­aali- ja ter­veyshuol­losta viivästyi muiden kiirei­den vuok­si. Ehdin jo kir­joit­taa hoita­jami­toituk­ses­ta, joten ei siitä sen enempää.

Yksi­tyiset van­hus­ten­hoito­laitok­set ovat osoit­ta­neet parem­muuten­sa van­hus­ten­hoi­dos­sa. Samal­la rahal­la saa enem­män. Vähem­mäl­lä rahal­la ei kuitenkaan saa enem­pää. Kun­nat ovat mak­sa­neet jopa 30 % vähem­män van­hus­ten hoi­dos­ta yksi­ty­isille kuin omille laitok­silleen. Niin­pä ei ole ihme, että hoidon tasos­sa on joil­lakin yksi­ty­isil­lä puutteita.

Tässä käsit­te­len lähin­nä sitä, voisiko osta­ja olla van­hus itse (tai hänen omaisen­sa) eikä hyvinvointialue.

Mitä hoito asiakkaalle maksaa?

Yleinen käsi­tys on, että ympärivuorokautisen palvelu­a­sumisen asi­akas­mak­su on 85 % asi­akkaan tuloista. Täl­lä tarkoite­taan var­maankin net­to­tu­lo­ja, vaik­ka asianomais­es­ta laista en löytänyt kohtaa, jon­ka perus­teel­la tuloista vähen­netään verot. Ela­tus­mak­sut esimerkik­si kyl­lä vähennetään.

Lain mukaan se ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin palvelun tuotan­tokus­tan­nuk­set. Mak­sim­i­hin­ta on siis jotain 4500 €/kk. Tähän kat­toon tör­mätään vähän yli 5000 euron eläk­keen kohdal­la. Täl­laiset eläk­keet eivät ole yleisiä, mut­ta niitäkin on. Ennen kaikkea joil­lakin on pääomatuloja.

En ole näh­nyt yhdenkään hoito­laitok­sen ker­to­van, mikä on tämä lain mukainen enim­mäis­mak­su. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa”

Hoitajamitoitus järkevämmäksi

Hoita­jami­toituk­ses­sa tärkein­tä olisi siir­tyä kiin­teästä mitoituk­ses­ta yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen.

Sää­ty­talol­la käsitel­lään kuulem­ma hoitajamitoitusta.

Se pitäisi kor­ja­ta kokon­aan. Olen­naista siinä ei ole, onko mitoi­tus 0,6 vai 0,7. Molem­mat johta­vat lop­ul­ta siihen, että hoita­jia on työmäärään näh­den liian vähän, kos­ka mitoituk­sen malli on väärä.

Mitoituk­sen pitäisi perus­tua poti­laan yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen, esimerkik­si RAI-indek­si­in. Hyväkun­toisen poti­laan osalta mitoi­tus voisi olla vaikka­pa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidet­ta­van osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos van­hus osaa pukea, syödä, pesey­tyä ja käy­dä ves­sas­sa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja hän­tä pitää vielä sängyssä kään­tää muu­ta­man tun­nin välein maku­uhaavo­jen välttämiseksi.

Kiin­teässä rajas­sa on se vika, että se kar­sii sisään otet­tavia. Nyt hoitoon ote­taan vain todel­la huonokun­toisia. Kun kaik­ki ovat hyvin huonokun­toisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.

Nyt muut kuin todel­la huonokun­toiset pakote­taan koti­hoitoon, vaik­ka he halu­aisi­vat laitoshoitoon, kos­ka eivät tunne pär­jäävän­sä kotona.  Se taas näkyy sairaalapäivystyk­sis­sä, kun pelokkaat van­huk­set hakeu­tu­vat jon­nekin ja ain­oa mah­dol­lisu­us on sairaalapäivystys. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toi­tus järkevämmäksi”

Kallis aluepolitiikka nostaa veroastetta

Julkaisen paljon kohua herät­täneen kolumni­ni Talouselämä-lehdessä. Olen pahoil­lani kohus­ta, kos­ka se ei ollut tarkoituk­seni. Olen tot­tunut aka­teemiseen keskustelu­un, jos­sa joutuu häpeään, jos sekoit­taa keskenään sanat syy ja syylli­nen. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että julki­nen keskustelu Suomes­sa on sel­l­aista kuin se on.

Kir­joituk­sen keskeinen tarkoi­tus oli sanoa, että huono ostovoima, korkea vero­tus ja silti huonot julkiset palve­lut eivät johdu siitä, että meil­lä köy­hät eivät ole tarpeek­si köy­hiä, kuten on niin suosit­tua väit­tää, vaan että har­vas­ta asu­tuk­ses­ta ja Suomen maaseu­tu­val­taisu­ud­es­ta johtuen alue­poli­ti­ik­ka tulee kalli­im­mak­si kuin muual­la. Kas kun kukaan ei keksinyt min­un syyl­listävän sotiemme vet­er­aane­ja suures­ta pinta-alastamme. 

Väitän silti, että osa ongel­maa on myös alue­poli­it­tisen tuen epäjo­hdon­mukaisu­us ja kus­tan­nuste­hot­to­muus. Olen kysynyt ennenkin, että kun maat­aloutemme suuri hand­i­cap on epäedulli­nen ilmas­tomme, mitä ideaa on ollut kansal­lisel­la tuel­la houkutel­la maat­alout­ta pain­ot­tumaan entistä epäedullisem­mille alueille. Tähän kir­joituk­seeni Maat­alouden siir­to pohjoiseen on virhe  pääsee tästä. Pidän myös has­suna, että toisaal­ta halu­taan suurin kus­tan­nuksin jar­rut­taa kaupungis­tu­mista ja toisaal­ta edis­tää sitä tuke­mal­la asun­to­tuotan­toa kasvukeskuksissa. 

Kun sanon, että postin­jakelua ja sähkön­jakelua haja-asu­tusalueil­la sub­ven­toidaan osana alue­poli­ti­ikkaa niin, että taa­jamis­sakin asu­vat mak­sa­vat tämän korkeina tar­if­feina, se on totea­mus, ei kan­nan­ot­to siihen, pitäisikö näin tehdä. Todet­takoon, että olen myös mon­een ker­taan sanonut, että autoilu on vas­taavasti haja-asu­tusalueil­la yliv­erotet­tua ja kaupungeis­sa aliverotettua. 

Tässä siis alku­peräi­nen tek­s­ti­ni. Se ei vas­taa täysin sitä, mitä julka­isti­in Talouselämän net­ti­sivuil­la, kos­ka toim­i­tus on edi­toin­ut tek­stiäni ja pari kor­jaus­ta tein nyt itsekin.  

 ***

Yksi seli­tys korkeaan Suomen vero­tuk­seen ja matali­in reaal­i­t­u­loi­hin on alue­poli­ti­ikas­sa. Kaikissa teol­lisu­us­mais­sa kaupunki­laiset tuke­vat maal­la asu­via. Suomes­sa tähän kuluu rahaa enem­män kuin muual­la, kos­ka Suo­mi on Euroopan maaseu­tu­val­taisin maa. Jat­ka lukemista “Kallis alue­poli­ti­ik­ka nos­taa veroastetta”

Äänestän Sofia Virtaa

Olen miet­tinyt, ketä äänestän vihrei­den jäsenäänestyk­sessä puheen­jo­hta­jak­si, ja pitkän pohdin­nan jäl­keen pää­tynyt kan­nat­ta­maan Sofia Vir­taa. Mielip­i­teeni ei ole kovin vah­va, kos­ka molem­mat puheen­jo­hta­jae­hdokkaat selviäi­sivät tehtävästä hyvin.

Saara Hyrkkö olisi var­ma val­in­ta. Pitkään puolueessa vaikut­tanut, taval­laan puolueen kas­vat­ti. Se on sekä plus­sa että mii­nus. Insinöörik­oulu­tus on vah­va plus­sa, kos­ka se toisi tuu­lah­duk­sen perusvihrei­den puheta­van ulkop­uolelta. Hyrkkö ei ole kovin karis­maat­ti­nen, mut­ta riit­tävän selväsanainen. En minäkään ollut puheen­jo­hta­jana karismaattinen.

Sofia ¨Vvir­ta on luon­teeltaan val­ovoimainen ja Hyrkköä karis­maat­tisem­pi. Min­ua vähän har­mit­taa antaa pain­oa karis­maat­tisu­udelle, kos­ka toivoisin, että poli­ti­ikas­sa pidet­täisi­in tärkeäm­pänä mitä sanoo kuin miten sanoo. Näin se nyt kuitenkin on, enkä minä sille mitään voi. Äänestäjiä Sofia on miel­lyt­tänyt, mikä on näkynyt hänen hyvis­sä vaal­i­t­u­lok­sis­saan sil­loinkin, kun puolueelle ei ole men­nyt niin hyvin.

Sofia Vir­ta on vaalien ehdokasky­se­lyis­sä ase­moitunut hienok­seltaan keskivi­ivan oikealle puolelle. Tämä ei ole mii­nus varsinkin, kun vihrei­den pitäisi val­la­ta kokoomuk­selta takaisin ne noin satatuhat­ta kan­nat­ta­jaa, jot­ka olemme kokoomuk­sen syli­in työn­täneet. Kokoomuk­sen liit­tou­tu­mi­nen perus­suo­ma­lais­ten kanssa helpot­taa tätä pro­jek­tia huomattavasti.

Min­ulle on ker­rot­tu, että Sofia on hyvä kuun­tele­maan. Sik­si en pane pahak­seni, että hän näkee jotkin asi­at eri taval­la kuin minä ja mon­et muut vihreät.

Sofia on rohkeampi val­in­ta. Siihen sisäl­tyy sekä ris­ki, että mah­dol­lisu­us. Olen pitänyt elämäni mot­tona, että kahdes­ta yhtä hyvästä vai­h­toe­hdos­ta val­itse aina rohkeampi. Sik­si äänestän Sofiaa.

 

Aloite asunnoista Helsingin keskustaan

Ker­ran vuosi­tuhan­nes­sa on uut­ter­an val­tu­ute­tun tehtävä val­tu­us­toaloite. Tämä vuosi­tuhat oli vielä suorit­ta­mat­ta, joten tänään tein oheisen aloitteen:

***

Val­tu­us­toaloite asumisen merkit­täväsi lisäämisek­si Helsin­gin keskus­tas­sa ja sen välit­tömässä läheisyydessä.

Valtuustoaloite keskusta-asumisen lisäämisestä

Helsin­gin ydinkeskus­tan elin­voimaisu­ut­ta naker­taa samanaikaises­ti mon­ta tekijää.

Etä­työ on vähen­tänyt päivit­täisiä käyn­te­jä keskus­tas­sa merkit­tävästi. Vaik­ka etä­työn suo­sio hiipuisi, peru­ut­tam­a­ton­ta on toimis­tok­er­rosalan tarpeen vähen­e­m­i­nen, kos­ka omat työhuoneet map­pi­hyl­lyi­neen ovat jäämässä his­to­ri­aan. Sama määrä toimis­to­työn­tek­i­jöitä mah­tuu nyt puoleen siitä tilas­ta, jon­ka he aiem­min veivät. Jat­ka lukemista “Aloite asun­noista Helsin­gin keskustaan”

Yksityinen vai julkinen (4) kilpailu hoitajista

Helsingis­sä val­tu­us­tokeskustelus­sa eräs Vasem­mis­toli­iton val­tu­utet­tu sanoi samas­sa puheen­vuorossa, että yksi­tyiset sote-alan yri­tyk­set mak­sa­vat huono­ja palkko­ja ja sen lisäk­si vievät työvoimaa julkiselta sek­to­ril­ta. Nämä eivät ensi­tun­tu­mal­la oikein mah­du samaan todellisuuteen.

Mut­ta niin se kuitenkin on. Hoita­jien palkat ovat todel­la yksi­ty­isil­lä alem­pia kuin julkisel­la, minkä lisäk­si ne onnis­tu­vat näil­lä huonoil­la palkoil­laan rekry­toin­nis­sa parem­min kuin kun­nat tai nyky­isin hyvinvointialueet.

Niin­pä työn­teon yksi­tyisel­lä täy­tyy olla kivem­paa kuin julkisella.

Yksi help­po seli­tys löy­tyy. Julkisel­la on enem­män vuorotyötä ja yksi­ty­isil­lä usein mukavam­mat työa­jat. Jos tämä olisi seli­tys, yksi­ty­is­ten parem­pi vetovoima koskisi vain päivä­työtä, mut­ta ei vuorotyötä. Ei kuitenkaan koske. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (4) kil­pailu hoitajista”

Yksityinen vai julkinen (3) ostamisen pitäisi perustua marginaalikustannuksiin

Mil­loin kan­nat­taa ostaa yksityisiltä?

Mil­loin julkisen ter­vey­den­hoidon kan­nat­taa ostaa yksi­ty­isiltä esimerkik­si lonkkaleikkauk­sia? Aiem­mas­sa postauk­ses­sa sanoin, että tämä pitäisi tapah­tua palvelusetelil­lä sen jäl­keen, kun mak­sa­ja, siis julki­nen ter­vey­den­hoito, on toden­nut toimen­piteen tarpeel­lisek­si. Kalli­ik­si tulisi, jos yksi­tyiset sairaalat saisi­vat haalia toimen­piteisi­in oman kri­teeristön­sä mukaan, kos­ka niiden kannal­ta kaik­ki hoito on kan­nat­tavaa, jos vain joku sen maksaa.

Kokoomus on vaat­in­ut, että julki­nen ter­vey­den­hoito julk­istaa hoito­toimen­pitei­den kus­tan­nuk­set, jot­ta yksi­tyiset voisi­vat tar­jo­ta samaan hin­taan. En ole näh­nyt selkeätä määritelmää, mil­lai­sista kus­tan­nuk­sista on kyse, mut­ta pelkään pahoin, että kokoomus tarkoit­taa appa­raatin kaikkien kus­tan­nusten jakamista jol­lain peri­aat­teil­la eri tuot­teille. Jos yksi­tyi­nen pystyy alit­ta­maan tämän kus­tan­nuk­sen, julkisen on oman tuot­tamisen sijas­ta ostet­ta­va yksityisiltä.

Jos tätä todel­la tarkoite­taan, aja­tus on type­rä ja kallis. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (3) ostamisen pitäisi perus­tua marginaalikustannuksiin”

Entä jos asumista ei tuettaisi lainkaan?

Kuvitelka­amme, ettei asum­ista tuet­taisi lainkaan, ei ali­hin­noitel­luil­la Ara-asun­noil­la eikä asum­istuel­la. Olisiko sel­l­ainen maail­ma mahdollinen?

Siir­tymä­vai­heessa tapah­tu­isi han­kalia asioi­ta, mut­ta kuvitelka­amme uut­ta tasapainotilaa.

Perushoita­jan palkoil­la ei pysty­isi elämään pääkaupunkiseudul­la. Olisiko siis pääkaupunkiseu­tu ilman hoito­henkilökun­taa, poli­ise­ja, siivoo­jia tai tarjoilijoita?

Ei olisi. Heille vain pitäisi mak­saa korkeam­paa palkkaa. Esimerkik­si siivoo­jia olisi vähem­män, kos­ka siiv­ot­taisi­in itse.

Pien­i­t­u­loiset asu­isi­vat radan­var­silähiöis­sä. Kan­takaupungis­sa asu­isi vain hyvä­tu­loisia tai muuten rikkai­ta. Näin on esimerkik­si Pari­i­sis­sa. Seg­re­gaa­tio olisi suur­ta ja kehyskun­nat sekä Van­taa köy­hiä. Jat­ka lukemista “Entä jos asum­ista ei tuet­taisi lainkaan?”

Puheeni AM-seurantaraportista valtuustossa

Kaupung­in­val­tu­us­to käsit­teli AM-ohjel­man (asum­i­nen ja maankäyt­tö) seu­ran­tara­port­tia. Keskustelus­sa oli nous­sut sanan­vai­h­to kokoomuk­sen ja vasem­mis­ton välil­lä siitä, tuleeko suosia ARA-asum­ista vai tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista asum­istuen avul­la. Paa­vo Arhin­mä­ki oli julis­tanut, että asum­is­tu­ki on tulon­si­ir­to asun­to­ja omis­tamille pörssiy­htiöille ja ulko­maisille yhtiöille.

Oma puheen­vuoroni:

Min­un piti alun perin puhua vain tulev­as­ta asun­to­tuotan­non määrästä, mut­ta en mal­ta olla kom­men­toimat­ta tätä keskustelua Ara-asumis­es­ta ja asumistuesta.

Säännöstellyt vuokrat eivät pelitä, jos kaupunki on liian vetovoimainen

Kohtu­uhin­tainen asun­topoli­ti­ik­ka toimii sil­loin, kun kaupun­ki ei ole liian vetovoimainen ja asun­to­ja riit­tää kaikille kaupunki­in muut­tavil­la, kuten vaikka­pa Wienis­sä, mut­ta hyvin huonos­ti sil­loin, kun kaupun­ki on liian vetovoimainen suh­teessa asun­to­tuotan­toka­p­a­siteet­ti­in, kuten Tukhol­mas­sa. Tukhol­mas­sa asun­to on edulli­nen, mut­ta sitä joutuu jonot­ta­maan kymme­nen tai jopa 30 vuot­ta. Jos vai­h­toe­htona on kallis asun­to tai ei asun­toa lainkaan, on vaikea sanoa, mik­si ei asun­toa lainkaan olisi parem­pi. Jat­ka lukemista “Puheeni AM-seu­ran­tara­portista valtuustossa”

Miksi Yleisradiota tarvitaan

Vaik­ka kuin­ka elämme markki­na­t­aloudessa, yleis­ra­diotoimin­nalle on perus­teen­sa. Ne kumpua­vat suo­raan talous­teo­ri­as­ta. Sen lisäk­si kysymys on sivistyk­ses­tä, kult­tuurin kun­nioituk­ses­ta ja suo­jau­tu­mis­es­ta valeuutisia vastaan.

Jos min­ul­la on leipä ja annan sen toiselle, min­ul­la ei ole sen jäl­keen leipää. Jos min­ul­la on tieto ja annan sen toiselle, tieto on sen jäl­keen sekä hänel­lä että minulla.

Kun joskus vuosikym­meniä sit­ten halut­ti­in osoit­taa, että markki­na­t­alous johtaa kaikil­la tavoin opti­maaliseen tulok­seen, yksi peru­so­le­tuk­sista on, että tieto on ilmaista — juuri sen takia, että se ei kulu jaettaessa.

Nyt kun kaikkea sitä, mikä on dig­i­taalises­sa muo­dos­sa, voidaan jakaa ilmaisek­si, olisi markki­na­t­alouden teo­ri­an mukaista, että se myös olisi ilmaista.

Vaa­timus tiedon ilmaisu­ud­es­ta on syn­nyt­tänyt Piraat­tipuolueen, jon­ka kesk­i­nen vaa­timus on, että ei saisi olla mitään tiedon jakamista rajoit­tavia tek­i­jänoikeuk­sia. Olisi het­kel­lis­es­ti opti­maal­ista, jos kaik­ki tieto olisi ilmaisek­si kaikkien saatavil­la, mut­ta tässä on tietysti se ongel­ma, että sil­loin kenenkään ei kan­nat­taisi tuot­taa tietoa, ei levyt­tää musi­ikkia, ei kir­joit­taa kir­jo­ja eikä tuot­taa tele­vi­sio-ohjelmia. Jat­ka lukemista “Mik­si Yleis­ra­dio­ta tarvitaan”