Ollaanko ilmastopolitiikassa tosissaan?

Pari­i­sis­sa sovit­ti­in, että ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen pyritään pysäyt­tämään 1,5 cel­siusas­teeseen ver­rat­tuna esi­te­ol­liseen aikaan (Raja muuten ylit­tyi viimeku­us­sa, toiv­ot­tavasti tilapäis­es­ti). Onko lupaus uskot­ta­va. Kysytään markkinoilta.

Tämän tavoit­teen saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää, että tun­ne­tu­ista fos­si­il­i­sista varan­noista jätetään maa­han 80 %. Tämä tarkoit­taa, että esimerkik­si öljy­varat muut­tuvat tuon 80 %:n osalta arvot­tomik­si. Vain paran 20 % kan­nat­taa hyödyt­tää. Senkin osan arvon las­kee tasolle, joka vas­taa tämän parhaan osan ja toisek­si parhaan osan pump­pauskus­tan­nusten erotusta.

Val­ta­vat arvonalen­nuk­set ovat siis odotet­tavis­sa. Keskus­pankkipi­ireis­sä kuulem­ma puhutaan hiiliku­plas­ta, joka tulee rahamarkki­noiden riesak­si kun asun­to ja teknolo­giaku­plas­ta on selvit­ty. Jat­ka lukemista “Ollaanko ilmastopoli­ti­ikas­sa tosissaan?”

Osoitteen vaikutus lasten tulevaisuuteen

New York Times ker­too uut­ta tutkimuk­sista, jot­ka käsit­televät osoit­teen vaiku­tus­ta las­ten tule­vaisu­u­teen. Tämän mukaan vaiku­tus on suurem­pi kuin mihin aiem­mista tutkimuk­sis­sa päädytty.

= = =

Yksi asun­topoli­ti­ikan kysymyk­siä on, kuin­ka paljon asuinaluei­den sosi­aalis­es­ta eriy­tymis­es­tä on hait­taa. Huono­mainei­sis­sa kaupungi­nosis­sa asu­vat lapset men­estyvät elämässään mui­ta huonom­min, mut­ta sitä ei tiede­tä, johtuuko tämä per­heestä vai osoitteesta.

Kos­ka olen aiem­min täl­lä blogilla viitan­nut yhdys­val­ta­laiseen tutkimuk­seen Mov­ing to Oppor­tu­ni­ty, halu­an ker­toa, että asi­as­ta on tul­lut uut­ta tietoa huonol­la asuinalueelle kas­vamisen vaiku­tuk­ses­ta las­ten tule­vaisu­u­teen. Jat­ka lukemista “Osoit­teen vaiku­tus las­ten tulevaisuuteen”

Mistä talouskasvu on tehty?

Min­ua on häirin­nyt keskustelus­sa talouskasvus­ta ja tuot­tavu­u­den nousus­ta tui­jot­ta­mi­nen abstrak­tei­hin lukui­hin kat­so­mat­ta, mitä niiden takana piilee. Sik­si tämä kir­joi­tus siitä, miten talouskasvun näen.

Kun teol­lis­tu­mi­nen ja talouskasvu käyn­nistyy köy­hässä maat­alous­val­taises­sa maas­sa, kasvulle on kak­si pääasial­lista lähdettä:

(1) Työvoiman siir­tymi­nen mata­latuot­tois­es­ta maat­aloud­es­ta tuot­tavampi­in elinkeinoi­hin ja (2) tek­nol­o­gisen kuilun kiin­ni otta­mi­nen eli investoimi­nen ole­mas­sa ole­vaan teknologiaan.

Väli­vai­heena on mata­latuot­toisen ja vähän pääo­mia ja ammat­ti­taitoa vaa­ti­va teol­lisu­us – Suomes­sa tek­sti­ili ja vaate­te­ol­lisu­us – jos­ta myöhem­min siir­ry­tään korkeam­man jalostusas­teen tuotantoon.

Kehit­tyneis­sä mais­sa maat­alous­tuotan­toon riit­tää alle viisi pros­ent­tia työvoimas­ta. Ylimääräisen työvoiman siir­tymi­nen maat­aloud­es­ta mui­hin elinkeinoi­hin ei vähen­nä maat­alous­tuotan­non määrää, mut­ta lisää tuotan­toa muis­sa elinkeinois­sa. Tek­nol­o­gisen kuilun kiin­niot­ta­mi­nen merk­it­see investoimista tehtaisi­in ja infra­struk­tu­uri­in. Kasvu merk­it­see myös väestön muut­toa kaupunkei­hin. Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen vaatii siir­tymä­vai­heessa huo­mat­tavia investoin­te­ja. Jat­ka lukemista “Mis­tä talouskasvu on tehty?”

Maantien muuttaminen kaduksi

Outi Mäkelä (Kok./Nurmijärvi) ihmetteli päivä Hesaris­sa Helsin­gin bule­vardis­oin­ti­hankkei­ta ja arveli, ettei Helsingillä ole oikeut­ta tehdä niin val­tion omis­tamille moot­toriteille. Eduskun­ta on säätänyt asi­as­ta maankäyt­tö- ja raken­nus­lais­sa näin:

86 a § (23.6.2005/504)
Maantien muuttaminen kaduksi

Maantie, joka ase­makaavas­sa on osoitet­tu kaduk­si, muut­tuu kun­nan tekemäl­lä kadun­pitopäätök­sel­lä kaduk­si. Kadun­pitopäätök­set tulee tehdä tarkoituk­sen­mukaisi­na kokon­aisuuksi­na ottaen huomioon kun­nos­s­api­don vaa­timuk­set ja maankäytön sekä tie- ja katu­verkon toteutuminen.

Maantie lakkaa 1 momen­tis­sa tarkoite­tun kadun­pitopäätök­sen tul­tua voimaan ja maantien tiealue siir­tyy samal­la kun­nan omistukseen.

Sääriippuvainen tuotanto ja sähkömarkkinat

Mis­sä kak­si voimay­htiöi­den edus­ta­jaa tapaa toisen­sa, siel­lä mar­mate­taan siitä kaaok­ses­ta, jon­ka tuulivoima on sähkö­markki­noille tuonut ja jota aurinkosähkö tulee vielä paljon pahentamaan.

Mar­ma­tus kan­nat­taa lopet­taa, kos­ka tuuli ja ennen kaikkea aurinkoen­er­gian käyt­tö on tule­vaisu­ut­ta. Hyvin vai­htel­e­vaan sähkön tuotan­toon on vain varaudut­ta­va ja siihen, mitä se merk­it­see sähkön hinnalle.

Sähkö­markki­noi­ta on tasapainotettava

  1. Siir­toka­p­a­siteet­tia olen­nais­es­ti lisäämällä
  2. Kysyn­nän ohjauksella
  3. Luo­ma­l­la täy­den­tävää kap­a­siteet­tia vesivoimas­ta ja nopeasti säädet­tävistä polt­toon perus­tu­vista voimaloista.
  4. Mah­dol­lis­es­ti luo­ma­l­la kapasiteettimarkkinat.

Sään mukaan vai­htel­e­van ener­giantuotan­non ongel­mat olisi läh­es selätet­ty, jos siir­toka­p­a­siteet­tia olisi niin paljon, että koko EU pysy­isi jatku­vasti samas­sa hin­ta-alueessa. Aina tuulee jos­sakin eikä kaikkial­la voi olla pil­vistä. Jat­ka lukemista “Sääri­ip­pu­vainen tuotan­to ja sähkömarkkinat”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 22.3.2016

(Esi­tys­lis­taan tästä)

Raide-Jok­erin hankesuunnitelma

Päätös­esi­tyk­sen mukaan lau­takun­ta puoltaa suun­nitel­maa. Mitäpä muu­takaan se voisi tehdä.

Tämä on itse asi­as­sa hyvin tärkeä asia. Jok­eri-käytävään suun­nitel­laan lisärak­en­tamista pelkästään Helsin­gin puolel­la 50 000 asukkaalle. Tämä nos­taa Raide-Jok­erin päivit­täisin matkus­ta­jamäärän yli sataan­tuhanteen. Uut­ta ker­rosalaa kohden kus­tan­nuk­set ovat noin 100 €/k‑m2, eli ei oikein mitään. Kaupun­ki saa­nee omansa pois ton­tin­lu­ovu­tus­tu­loina, mikä ei tarkoi­ta, että kaupun­ki olisi tästä omil­laan. Asukkaille pitää rak­en­taa myös päiväkodit, koulut, kir­jas­tot ja muu­ta sel­l­aista. Ja tietysti kadut, kos­ka auto­jakin joku vielä käyt­tää. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 22.3.2016”

Mihin kasvu katosi?

Suomen talous ei ole kas­vanut kahdek­saan vuo­teen. Syytä on etsit­ty huonos­ta onnes­ta ja kil­pailukyvyn mene­tyk­ses­tä. Entä jos Suo­mi on vain tul­lut valmi­ik­si — eikä vain Suo­mi vaan koko Eurooppa?

Japani tuli valmi­ik­si 25 vuot­ta sit­ten, jol­loin maan aiem­pi rivak­ka kasvu pysähtyi.

Vuosikym­meniä Suomen talouskasvu oli sitä, että maa- ja met­sä­taloud­es­ta siir­ryt­ti­in tuot­tavampi­in töi­hin kaupunkei­hin. Tämä kasvun lähde on nyt ehtynyt.

Onko kasvu lop­punut vai onko se vain muut­tunut vaikeasti mitat­tavak­si laadullisek­si kasvuk­si? Jat­ka lukemista “Mihin kasvu katosi?”

Huomioita soteuudistuksesta (4) Valinnanvapaus ja innovaatiot

Teknologi­nen kehi­tys on tuo­mas­sa ter­vey­den­huoltoon jät­tiu­ud­is­tuk­sia. Lääkärin net­ti­vas­taan­ot­to säästää sekä lääkärin että poti­laan aikaa. Tietokoneavusteinen diag­noosi tekee tuloaan. Fik­su organ­isaa­tio ohjaa sairaan­hoita­jan vas­taan­otolle poti­laan, joka ei vält­tämät­tä lääkäriä tarvitse. Oman ter­vey­den­ti­lan mit­taami­nen kotona helpot­tuu. Ja niin edelleen.

On ole­mas­sa inno­vati­ivisia julk­isia palvelu­ja, mut­ta aivan var­masti yksi­ty­is­ten lääkäri­asemien mukaan­tu­lo nopeut­taa inno­vaa­tioi­ta ja niiden lev­iämistä. Tämän takia suh­taudun valin­nan­va­pau­teen myön­teisem­min kuin mon­et ystäväni. Jat­ka lukemista “Huomioi­ta soteu­ud­is­tuk­ses­ta (4) Valin­nan­va­paus ja innovaatiot”

Huomioita soteuudistuksesta (3) Mistä lääkäriasemalla maksetaan?

Ter­vey­den­huol­lon valin­nan­va­paus on tarkoi­tus toteut­taa niin, että poti­las val­it­see yleis­lääkärin palvelu­ja ja joitain tähän rin­nastet­tavaa varten joko nykyiseen tapaan ter­veyskeskuk­sen tai sit­ten yksi­tyisen palvelun­tar­joa­jan, jota kut­sun tässä lääkäri­ase­mak­si. Val­in­ta tehtäneen vuodek­si ker­ral­laan. Päivit­täin sitä ei voi vaihtaa.

Asi­akkaalle mak­sut ovat samat siitä riip­pumat­ta, mis­tä hän palvelun­sa val­it­see. Tässä ei ole ongel­maa – tai on tässäkin, mut­ta siitä myöhem­min. Ongel­ma on siinä, mis­tä tuolle lääkäri­ase­malle mak­se­taan. Jat­ka lukemista “Huomioi­ta soteu­ud­is­tuk­ses­ta (3) Mis­tä lääkäri­ase­mal­la maksetaan?”

Pormestareissa ei oikeastaan mitään uutta

Helsin­ki on siir­tymässä pormes­tari­malli­in. Tämä ei oikeas­t­aan ole mitenkään uut­ta. Helsingis­sä on vuosikymmenet valit­tu kaupung­in­jo­hta­ja ja apu­laiskaupung­in­jo­hta­jat lähin­nä val­tu­utet­tu­jen kesku­ud­es­ta (demar­it ovat valin­neet kak­si viimeistä val­tu­us­ton ulkop­uolelta). Se on siis ollut aika sama asia kuin pormesterimalli.

Kun kaupung­in­jo­hta­jat oli­vat muodol­lis­es­ti virkamiehiä (laki ei tun­tenut pormestare­i­ta) val­in­ta poli­it­tisin perustein oli muodol­lis­es­ti laiton­ta, vaik­ka niin jok­seenkin kaikissa kun­nis­sa tehdään. Jat­ka lukemista “Pormestareis­sa ei oikeas­t­aan mitään uutta”