Helsinki on siirtymässä pormestarimalliin. Tämä ei oikeastaan ole mitenkään uutta. Helsingissä on vuosikymmenet valittu kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat lähinnä valtuutettujen keskuudesta (demarit ovat valinneet kaksi viimeistä valtuuston ulkopuolelta). Se on siis ollut aika sama asia kuin pormesterimalli.
Kun kaupunginjohtajat olivat muodollisesti virkamiehiä (laki ei tuntenut pormestareita) valinta poliittisin perustein oli muodollisesti laitonta, vaikka niin jokseenkin kaikissa kunnissa tehdään.
Kaupunginjohtajiin verrattuina pormestarien asema eroaa siitä, että he ovat kaupunginhallituksen äänioikeutettuja jäseniä. Tämäkään ei ole täysin uusi asia. 1970-luvulle saakka kaupunginjohtajilla oli äänioikeus kaupunginhallituksessa. Kun heitä oli 15 kaupunginhallituksen jäsenestä seitsemän, aika vahva oli johtajiston asema päätöksenteossa.
Pormestarit valitaan vaalikaudeksi. Joskus ennen kaupunginjohtajat valittiin eläkevirkaan. Niinpä liberaali Aarne I Välikangas oli sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja senkin jälkeen, kun liberaalit olivat menettäneet viimeisen paikan valtuustossa. Tämä ei ollut kovin hyvä asia.
Oletusarvo Suomessa on kai ollut se, että kunnanjohtajaksi valitaan oletusarvoisest joku pätevä virkamies (varsin usein toiselta paikkakunnalta). Jos Helsngissä on ollut maan tapa, että virkaan valitaan joku valtuutettu, muutos pormestarimalliin siirryttäessä on ehkä pienempi kuin muualla. Pormestarimallihan ei edellytä samanlaisia virkamiesten pätevyys- ja kokemusvaatimuksia, vaan mahdolistaa automaattisesti myös suosittujen poliitikkojen valinnan.
Pormestarimalleja on monenlaisia, mutta perinteiseen kunnanjohtajan valintatapaan verrattuna eroa on siinä, että pormestarit valitaan usein vapailla vaaleilla. Kirjoituksen perusteella näyttää siltä, että Helsingissä aiotaan jatkaa perinnettä, jossa valtuutetut valitsevat pormestarin keskuudestaan, eikä siis niin, että kansalaiset saisivat valita kenet tahansa ehdokkaan (mahdollisesti muidenkin kuin puolueiden sisäpiiristään tai läheltään nimeämien joukosta).
Jos kapunginjohtajien lukumäärä on joskus ollut seitsemän, niin mikähän mahtaa olla pormestareiden lukumäärä, vai valitaanko “apupormestarit” edelleen vanhaan malliin? Monissa organisaatioissa apuvirkojen määrä tapaa kasvaa ajan kuluessa korkeaksi, eritysesti jos johtajat valitaan valitsijoidensa joukosta, koska palkintovirat ovat tietenkin suosittuja, eikä niitä voi koskaan olla oikein liikaa tarpeisiin nähden.
Kaikki edellä mainitut kohdat muodostavat valitettavasti järjestelmän, joka voi olla altis korruptiolle niin, että johtajien viroista tulee palkintovirkoja, joita sisäpiiriläiset jakavat toisilleen. Pormestarimalliin liittyy vahvempi määräaikaisuuden luonne, joka voisi hieman keventää tätä ongelmaa. Vaikka toisaalta, eivät piirissä kiertävät palkintovirat ole kovin paljon ongelmattomampia kuin sisäpiiriläisille myönnetyt eläkevirat.
Onko Helsingin tuleva malli siis sellainen, jossa palkintovirkoja jaetaan sisäpiiriläisille, vai avoimempi pormestarimalli, jossa kansa saa valita haluamansa (poliittiset tai ei-poliittiset) henkilöt kaupunkia johtamaan? Kysymys voisi kiinnostaa sekä poliitikkoja että kauounkilaisia ;-). Poliittisia intohimoja johtajien valintoihin liittyy joka tapauksessa (nyt ja tulevaisuudessa), ja kyse on lähinnä siitä, halutaanko järjestelmää ohjata sisäpiirisuuntaan, tai ehkä neutraalia ammattitaitoa korostavaksi (kunnanjohtajamalli kai ainakin yrittää tähdätä tähän suuntaan), tai ehkä pormestarimalliseen kansan valitsemien johtajien suuntaan.
Valitettavasti kirjoituksesta sai hieman sellaisen kuvan, että sisäpiiriasenteet ovat saavutettu etu, jota sisäpiirit / poliitikot tulevat puolustamaan kaikin keinoin.
Onko jossain Suomessa keskustaenemmmistöinen kunta, jonka kunnanjohtaja ei olisi keskustalainen?
Veikkaan että on. Kittilä voisi olla yksi esimerkkitapaus, joskaan ei mikään hyvän toiminnan malliesimerkki.
Hakijoiden taustoja ja puoluesidonnaisuuksiakin kunnissa varmasti selvitellään, mutta luulen että myös pätevyys on tärkeä kriteeri. Pikkupaikkakunnilla noihin virkoihin taidetaan useimmiten valita ulkopaikkakuntalaisua, joten sisäpiiri-intressit ovat vähäisempiä.
Tietämäni pikkukuntien kunnanjohtajat ovat mielestäni enemmän virkamiehiä kuin puoluepelureita (pyrkivät vaalimaan suhteita, mutta välttämään puoluepolitiikkaa), ja heitä arvostetaan / kritisoidaan ihmisten puheissa yleensä tulosten mukaan, ei ideologian mukaan.
Niissä kunnissa, joissa yhdellä puolueella ei ole selvää enemmistöä, tarvitaan myös muiden puolueiden kuin yhden tuki. Jos on vain yksi tällainen virka, virkojen jakaminen puolueille ei ole kovin toimiva ratkaisu.
Älä käytä joidenkin kuntien huonoa käytöstä oikeuttamaan Helsingin vielä tökerömpiä sisäpiirijärjestelyitä. Ehkä Helsingin tulisi pyrkiä vähentämään korruptoivia kuvioita — ei levittämään niitä toisiinkin kuntiin, eikä kopioimaan niitä vielä itseäänkin korruptoituneemmista kunnista.
Helsinkihän on juuri luopumassa kaupunginjohtajioen valinnasta poliittisin perustein. Kaupunginjohtajat korvataan kansaliap’äälliköllä ja toimialajohtajilla.
P.S. Kittilässä keskustan kannatus näyttää olevan vain luokkaa 41,6%, eli ei sentään enemmistöä. Mutta kunnanjohtajan valinta näyttäisi olleen virkamiesvalinta, ei mandaatin jako puolueelle. Uskon että virkamiesvalinta ei ole harvinaisuus pikkukunnissa. Ehkä halutaan ettei kunnanjohtaja ole ideologinen änkyräkään, mutta ehka halutaan riittävä uskottavuus siihen, että kunnanjohtaja on halukas ajamaan valtuuston asettamia poliittisia linjauksia.
Jos tuo tarkoittaa sitä, että ykköshenkilö valittaisiin vaaleilla (poliitikkojen ja toivottavasti muidenkin joukosta, kaupunkilaisten tai edes valtuutettujen äänestämänä), ja jos apulaiskaupunginjohtajien virat muutettaisiin virkamiesuralaisten viroiksi, niin siinä tapauksessa kyseessä olisi askel eteenpän.