Huomioita soteuudistuksesta (4) Valinnanvapaus ja innovaatiot

Teknologi­nen kehi­tys on tuo­mas­sa ter­vey­den­huoltoon jät­tiu­ud­is­tuk­sia. Lääkärin net­ti­vas­taan­ot­to säästää sekä lääkärin että poti­laan aikaa. Tietokoneavusteinen diag­noosi tekee tuloaan. Fik­su organ­isaa­tio ohjaa sairaan­hoita­jan vas­taan­otolle poti­laan, joka ei vält­tämät­tä lääkäriä tarvitse. Oman ter­vey­den­ti­lan mit­taami­nen kotona helpot­tuu. Ja niin edelleen.

On ole­mas­sa inno­vati­ivisia julk­isia palvelu­ja, mut­ta aivan var­masti yksi­ty­is­ten lääkäri­asemien mukaan­tu­lo nopeut­taa inno­vaa­tioi­ta ja niiden lev­iämistä. Tämän takia suh­taudun valin­nan­va­pau­teen myön­teisem­min kuin mon­et ystäväni.

Mut­ta tämähän ei ole markki­na­t­alout­ta ja sik­si kaik­ki se inno­vati­ivi­su­us, joka yleen­sä liitetään yksi­ty­isi­in yri­tyk­si­in, ei toi­mi tässä niin kuin pitäisi.

Ajatelka­amme, että jokin lääkäri­ase­ma keit­tää toim­intansa siten, että se pystyy tar­joa­maan saman palve­lu­ta­son kymme­nen pros­ent­tia halvem­mal­la kuin kil­pail­i­jansa niin, ettei poti­las huo­maa mitään eroa.

Jos kyse olisi nor­maal­ista markki­nas­ta, inno­vati­ivi­nen lääkäri­ase­ma val­taisi markki­noi­ta huonom­mil­ta kil­pail­i­joil­taan. Se saa kuitenkin saman kiin­teän hin­nan kuin kil­pail­i­jansa. Lääkäri­ase­ma muut­tuu itse kanant­tavam­mak­si, mut­ta se ei voi tehdä muu­ta kuin pan­na ero­tuk­sen tasku­un­sa, mikä ei var­maakaan ole sille kovin vastenmielistä.

Ei ole mekanis­mia, jol­la tämä tehos­tusin­no­vaa­tio muut­tuisi mak­sa­jan, siis maakun­nan kannal­ta halvem­mik­si tar­if­feik­si. Maakun­nan pitäisi pystyä vakoile­maan palve­lu­tar­joa­jia ja niiden kus­tan­nus­raken­net­ta viedäk­seen nousseen tuot­tavu­u­den hintoihin.

Ei ole myöskään mitään mekanis­mia, jol­la tämä parem­pi lääkäri­ase­ma pysty­isi voit­ta­maan itselleen poti­lai­ta. Onhan poti­laan mak­su on kiin­teä. Lääkäri­ase­ma voi tietysti siirtää osan voitostaan parem­mik­si palveluik­si ja siten kil­paile­maan poti­laista, mut­ta aika teho­ton­ta tämäkin on, eikä se ainakaan toteu­ta sitä tavoitet­ta, että kil­pailun pitäisi tehos­tu­misen kaut­ta johtaa kulu­jen alentumiseen.

Täysin huikkaan menisi inno­vaa­tio, jos­sa hoidon hin­ta putoaisi puoleen, mut­ta sen laatu lask­isi vain pros­entin. Täl­laisia inno­vaa­tioi­ta me taidamme tarvi­ta, mut­ta mik­si poti­las ottaisi vas­taan laadun pien­in­täkään heikken­e­mistä, jos mak­su parem­mas­ta vaikkakin vain mar­gin­aalis­es­ti parem­mas­ta laadus­ta on sama.

Jos poti­las­mak­su ei olisikaan sama, vaan kaik­ki saisi­vat mukaansa yhtä arvokkaan palvelusetelin, lääkäri­ase­mat voisi­vat kil­pail­la myös hin­nal­la. Jos­sakin omaa rahaa jou­tu­isi pulit­ta­maan paljonkin ja jos­sain hoitoon pää­sisi pelkäl­lä palvelusetelil­lä. Tämä tehostaisi toim­intaa, mut­ta tiet­ty eri­ar­voisu­us siihen sisäl­tyy. Tähän asti eri­ar­voisu­us on mieliku­vis­sa ilmen­nyt niin päin, että rikkaat voisi­vat mak­saa omas­ta pus­sis­taan vähän enem­män ja saa­da parem­paa hoitoa.

Nyt kil­pailu tapah­tuu vain laadul­la. Sekin voi olla hyvä asia, mut­ta paljon jää säästömah­dol­lisuuk­sia tekemättä.

17 vastausta artikkeliin “Huomioita soteuudistuksesta (4) Valinnanvapaus ja innovaatiot”

  1. Kävin taan­noin työter­veysvas­taan­otol­la ns. yksi­tyisel­lä ter­veysase­mal­la. Tuo­ta lääkärili­iton lob­baa­maa paras­ta pis­nistä. Vas­taan­ot­toai­ka oli 20 min­u­ut­tia ja ihan heti ei tuos­ta kohtaamis­es­ta tule mieleen sel­l­aista mitä automaat­ti ei osaisi tehdä. Yksinker­taisia kysymyk­siä, joi­hin voisi vas­ta­ta näyt­töä kos­ket­ta­mal­la. Veren­paineen mit­taus, jon­ka jokainen pystyy tekemään jo nyt luotet­tavasti hal­val­la dig­i­taalimit­tar­il­la. Kos­ka veri- ja muut labranäyt­teet analysoi jo nyt tietokone, niin mihin sitä lääkäriä oikeas­t­aan tarvi­taan, muu­ta kuin sel­l­aisille, jot­ka eivät hal­litse kun­nol­la äidinkieltään eli ns. uus­luku­taidot­tomille. Robot­tilääkäri on var­masti tule­vaisu­ut­ta näis­sä rutiinitapauksissa.

    Nyt tietysti joku kir­joit­taa, että lääkärin tekemä haas­tat­telu on tärkeä osa tutkimus­ta. Mut­ta jos kysymyk­sessä on esimerkik­si melko koke­ma­ton, vas­tavalmis­tunut viro­lainen nais­lääkäri, niin toimi­iko kommunikaatio?

  2. Eikö samal­la taval­la kuin asum­is­tuis­sa voisi olla tiet­ty pros­ent­timääräi­nen omavas­tuu ja lisäk­si myös yläraja?

  3. tuen mak­sa­ja:

    Robot­tilääkäri on var­masti tule­vaisu­ut­ta näis­sä rutiinitapauksissa.

    Nyt tietysti joku kir­joit­taa, että lääkärin tekemä haas­tat­telu on tärkeä osa tutkimus­ta. Mut­ta jos kysymyk­sessä on esimerkik­si melko koke­ma­ton, vas­tavalmis­tunut viro­lainen nais­lääkäri, niin toimi­iko kommunikaatio?

    Jos olet reipas, mieleltäsi ter­ve, tai ainakin nor­maali, vähin­tään kohtu­ulliset raamit täyt­tävä, puhetaitoinen suo­ma­lais­mies, en usko, että kom­mu­nikaa­tion kanssa syn­tyy ongelmia. Mikäli yhteisiä sano­ja ei löy­dy, voi kom­mu­nikoin­tia aina jatkaa esim. elei­den, ilmei­den ja kat­sei­den voimal­la. (Silmä­tule­hduk­sen kanssa voi tosin viimek­si­mainit­tu olla han­kalampi pulma.)

    Ihmiselon kaikkia kom­mer­venkke­jä ja mah­dol­lis­ten ter­vey­teen liit­tyvien ongelmien ja vaivo­jen laa­jaa ja moni­vi­vahteista kir­joa ei mikään robot­ti voi koskaan humaan­im­man nais­lääkärin tavoin aidosti ymmärtää. (Nais­näkökul­man, sekä kyborgien ja robot­tien näkökul­mien mukaan­tuon­nin ja esit­te­lyn jätän suo­si­ol­la heille itselleen!) 

    Vaik­ka lääkärit pyrkivätkin nyky­isin vält­tämään esim. kät­te­lyä, jo pelkkä myötä­tun­toinen katse ja inhimilli­nen kos­ke­tus voivat ongelmista kas­vokkain puhu­maan pääsem­i­nen, ja niiden syistä ja ratkaisumah­dol­lisuuk­sista keskustelu, paran­taa mon­ta pitkäänkin jatkunut­ta vaivaa, niin kehon kuin mie­lenkin osalta. (Joskus jo pelkkä myötä­tun­toisen ihmisen kuvankin näkem­i­nen voi aut­taa hitusen. Luot­ta­mus lääkäri­in on myös olen­nainen ja tärkeä kysymys. Voiko luot­ta­mus syn­tyä, jos et oikeasti tiedä, kuka toinen osa­puoli oikeasti on?

    Vaikkei esimerkik­si Maaret Kallio tietääk­seni mikään kli­inisen puolen sisä­tau­tilääkäri olekaan, voi kukin itsek­seen miet­tiä, minkälainen ter­ve­hdyt­tävä vaiku­tus olisi poti­laaseen a) jonkun hänen kaltaisen­sa (suo­ma­laisen tai viro­laisenkin) ammat­tin­sa ja työn­sä vakavasti mut­ta inhimil­lisel­lä läm­möl­lä otta­van lääkärin vas­taan­otol­la käyn­nil­lä, ver­rat­tuna b) robotin suorit­ta­maan, jonkin bit­tinikkarin ohjel­moimaan, ja usein vali­doimat­ta jääneeseen mekaaniseen pros­es­si­in (epätäy­del­lisin ehto­lausekkein tai ilman). 

    Miehet eivät useinkaan pienem­piä oire­itaan ja vaivo­jaan valit­tele, tai niistä edes ker­ro, ennenkuin ne ovat kas­va­neet isom­mik­si. Sen vuok­si lääkärin taitavasti aset­telemat kysymyk­set ja akti­ivi­nen ote, sekä myös poti­laan vas­taus­ta­van yksilölli­nen huomioin­ti johtanevat parem­paan lop­putu­lok­seen kuin pelkkä rasti-ruu­tu­un-peri­aate (joka on peri­aat­teessa tietokoneel­lakin toki mah­dolli­nen). Automati­ikan käyt­tö lääkärin kor­vaa­jana voi johtaa poti­laan itsen­sä kannal­ta kuitenkin valitet­tavi­in vält­te­ly­i­hin, vika­di­ag­noo­sei­hin ja pahim­mil­laan vääri­in johtopäätök­si­in, joil­la sairaudet ja vai­vat eivät ainakaan parane.

    Miten mon­en lentäjän, veturinkul­jet­ta­jan tai merikapteenin ura mah­taisikaan katke­ta, jos Ger­man­wings’in onnet­to­muustapauk­sen myötä vas­taavien tapausten ennal­taehkäisy annet­taisi­in yksi­no­maan ruti­inilu­on­toisia kysymyk­siä esit­tävien robot­tien tehtäväksi? 

    (Asi­as­ta kiin­nos­tunei­den kan­nat­taa ehkä lukea tapauk­ses­ta nimeltä “Ther­ac-25”. En kuitenkaan suosit­tele sitä kenellekään heikko­her­moi­selle tai hel­posti järkyt­tyvälle. Tari­nan ikära­jana pitäisi olla mielestäni vähin­tään K‑25.)

  4. “os poti­las­mak­su ei olisikaan sama, vaan kaik­ki saisi­vat mukaansa yhtä arvokkaan palvelusetelin, lääkäri­ase­mat voisi­vat kil­pail­la myös hin­nal­la. Jos­sakin omaa rahaa jou­tu­isi pulit­ta­maan paljonkin ja jos­sain hoitoon pää­sisi pelkäl­lä palvelusetelillä.”

    Palvelun sijain­ti on myös asi­akkaan kannal­ta laatutekijä.
    Men­näkkö kympin halvem­paan auton tai oman poskion­telon tarkas­tuk­seen 60 kilo­metrin päähän vai 5 kilo­metrin päähän kympin kalliimmalla.

    Keskit­tämisvim­maa hillit­sisi ylipäätään se, että sama mak­sa­ja vas­taa hoitopis­temak­sun lisäk­si myös matkakuluista.

  5. En olisi yhtä pes­simisti­nen inno­vaa­tioiden lev­iämisen suh­teen, sil­lä niil­lä on ylipäätän­sä taipumus levitä.

    Voisi myös olet­taa, että mak­sa­ja (maakun­ta?) saa vaa­tia sekä hyväksymiltään ter­veyskeskuk­sil­ta että lääkäri­asemil­ta niiden kus­tan­nus­rak­en­teen (ja laadun) pal­jas­ta­van rapor­toin­nin. Täl­lainen käytän­tö on ollut jo kym­meniä vuosia ole­mas­sa yksi­tyisen puolen ali­hank­in­taketjuis­sa. Et päässyt avain­toimit­ta­jak­si ellet aukonut kirjojasi.

  6. Kun­tali­itoskun­ta­lainen:
    Keskit­tämisvim­maa hillit­sisi ylipäätään se, että sama mak­sa­ja vas­taa hoitopis­temak­sun lisäk­si myös matkakuluista. 

    Tätä ideaa voisi kehit­tää niin, että myös ter­veysase­mal­la jonot­tamis­es­ta mak­set­taisi­in jonot­ta­jalle nimelli­nen kor­vaus: vaikka­pa 5 e/h. Täl­löin ihmis­ten jono­tut­ta­mi­nen ei olisi enää niin kan­nat­tavaa. Samaa voisi soveltaa kaik­keen viranomaisasiointiin.

    Soin­in­vaara:
    Maakun­nan pitäisi pystyä vakoile­maan palve­lu­tar­joa­jia ja niiden kus­tan­nus­raken­net­ta viedäk­seen nousseen tuot­tavu­u­den hintoihin. 

    Yksi var­teenotet­ta­va idea onkin vaa­tia toimen­piden­imikeko­htainen kir­jan­pito ja palvelun­tar­joa­jien kir­jan­pidon avaami­nen julkisek­si. Täl­löin kunkin toimen­piteen hin­ta voidaan määrit­tää vaikka­pa siten, että tehokkain palvelun­tar­joa­ja jää toimen­piteessa omilleen — vuosi­mak­su jää kokon­aan voitok­si, jos palvelun­tar­joa­ja on jokaises­sa toimen­piteessä tehokkain. Tämä tuo insen­ti­ivin palvelun­tar­joa­jien sisäiseen hintakilpailuun.

    Maakun­nal­liset palvelun­tar­joa­jat toimi­vat tässä perälau­tana (eli kil­pail­i­joina), joka estää toimen­pideko­htaisen hin­nan karkaamisen liian isoksi.

    Tämä läh­estystapa vaati­nee muu­ta­man vuo­den kali­braa­tion nyky­isil­lä kun­nal­lisil­la toimijoilla.

  7. Inno­vaa­tioista;
    Minkälaisia inno­vaa­tioi­ta Suomes­sa yksi­tyi­nen sote­sek­tori on tähän men­nessä kehitellyt?

  8. Sote-uud­is­tuk­sen valin­nan­va­paus edis­tää kyl­lä yksi­ty­is­ten fir­mo­jen innovoin­tia veronkier­ron alal­la. Kun vih­doin saadaan avaimet veron­mak­sajien verora­hakirstu­un, pitää tietysti kek­siä, miten ne varat siir­retään veroparati­i­sei­hin rimaa hipoen lain rajoissa.

    Valin­nan­va­paus-sanan avul­la yritetään saa­da kansa trol­lat­tua siihen uskoon, että nyt tehtäisi­in suur­ta uud­is­tus­ta ihmis­ten parhaak­si. Valin­nan­va­paus-teat­terin taustal­la on hyvin raadolli­nen suurten yksi­ty­is­ten, usein kan­sain­välis­ten, sote-yri­tys­ten ahneus. Niil­lä suo­ras­taan kuo­la val­uu suus­ta, kos­ka ne ovat tosi lähel­lä päästä kiin­ni val­ta­van herkulliseen, tuot­toisaan markki­naan payed by veron­mak­sa­ja. Kiitämme kokoomus­ta ja keskus­taa tästä isän­maal­lis­es­ta teosta. Per­sut komp­paa­vat mitä tahansa.

    Valin­nan­va­paut­ta ei pidä tuo­da sote-palvelui­hin. Mon­tako ker­taa tätä pitää janka­ta: Ruot­sis­sa sote-palvelu­jen valin­nan­va­paus on lisän­nyt tar­jon­taa heille, jot­ka niitä eivät palvelu­ja tarvitse ja vähen­tänyt palvelu­ja heiltä, jot­ka niitä kipeit­en tarvit­si­si­vat. Kus­tan­nuk­set eivät ole vähen­tyneet. Yksi­tyiset fir­mat kier­rät­tävät voit­ton­sa veroparati­i­sei­hin. Anteek­si nyt, mut­ta ker­toisiko joku mik­si täl­lainen on kan­nat­tavaa kehi­tys­tä? Voisiko Soin­in­vaara valaista, mik­si palvelu­jen eri­ar­vois­tu­mi­nen on hyvä asia? Mik­si julkisen rahan haaskaus yksi­ty­is­ten fir­mo­jen omis­ta­jien taskui­hin on hyvä asia?

    1. Jot­ta yksi­tyiset yri­tyk­set pää­sivät kiertämään vero­ja, niil­lä pitäisi olla ensin voit­to­ja. Niiden pitäisi siis pystyä tuot­ta­maan halvem­lal­la kuin julkinen.

  9. kak3:
    Innovaatioista;
    Minkälaisia inno­vaa­tioi­ta Suomes­sa yksi­tyi­nen sote­sek­tori on tähän men­nessä kehitellyt?
    lockquote>

    Ei ne keksin­nöt aina ole high techiä.
    Kun rönt­genku­vaus­ta odot­tavia varten on yhden pukuhuoneen sijas­ta kak­si pukuhuonet­ta, niin tuot­tavu­us liki tuplaantuu.

    Yhteinen tieto­jär­jestelmä on vält­tämätön. Yhden­mukainen kus­tan­nus­lasken­ta mah­dol­lis­taa ver­tailun. Jotain yksi­tyisko­htia pitänee jät­tää “liikesalaisuuden“piiriin. Kokon­aisulkois­tet­tu sote on toden­netusti tuonut saman­su­u­ruisen tuot­tavu­us­loikan kuin mitä koko sote-uud­is­tuk­sel­la tavoitel­laan. (esim Mänttä-Vilppula)

    Kun pikkukun­ta saa miljoonasäästöt siir­tyessään julkises­ta monop­o­lista kil­pailutet­tuun yhteiskun­nal­liseen yri­tyk­seen, ei se fir­man keräämä voit­to tolkullista veron­mak­sa­jaa har­mi­ta. Varsinkin jos puo­let voitos­ta tulee kun­nalle kun yhtiö on kun­nan puolk­si omistama.

    Niin ja palve­lut säi­lyvät lähel­lä sekä” kevyt” erikois­sairaan­hoito on paran­tunut oleel­lis­es­ti kunnallisen/sairaanhoitopiirin monop­o­lin ajoista.

    Maakun­tien ja yliopis­to­sairaaloiden raja-alueel­la ole­via vaan hirvit­tää mil­laisia esteitä valin­nan­va­pau­den käytölle yli näi­den rajo­jen luodaan.

  10. Kun­tali­itoskun­ta­lainen:
    “os poti­las­mak­su ei olisikaan sama, vaan kaik­ki saisi­vat mukaansa yhtä arvokkaan palvelusetelin, lääkäri­ase­mat voisi­vat kil­pail­la myös hin­nal­la. Jos­sakin omaa rahaa jou­tu­isi pulit­ta­maan paljonkin ja jos­sain hoitoon pää­sisi pelkäl­lä palvelusetelillä.”

    Palvelun sijain­ti on myös asi­akkaan kannal­ta laatutekijä.
    Men­näkkö kympin halvem­paan auton tai oman poskion­telon tarkas­tuk­seen 60 kilo­metrin päähän vai 5 kilo­metrin päähän kympin kalliimmalla.

    Keskit­tämisvim­maa hillit­sisi ylipäätään se, että sama mak­sa­ja vas­taa hoitopis­temak­sun lisäk­si myös matkakuluista.

    Sinän­sä hyviä point­te­ja, mut­ta olisi todel­la kiin­nos­tavaa tietää, minne tai miten hoitopis­teet kan­nat­taisi Suomes­sa sijoit­taa, jos niitä olisi varaa ylläpitää 1, 2, 3, 4, 5, … 2499 tai 2500 kappaletta?

    Kuka osaa vas­ta­ta kysymyk­seen lis­tan (helpom­man?) alkupään osalta?

    Ehkä myös hoitopis­teen työn­tek­i­jöi­den päivit­täiset matkaku­lut pitäisi ottaa huomioon.

  11. “Sinän­sä hyviä point­te­ja, mut­ta olisi todel­la kiin­nos­tavaa tietää, minne tai miten hoitopis­teet kan­nat­taisi Suomes­sa sijoittaa,”

    Tämä kan­nat­ta­mi­nen tai taloudelli­nen opti­mi on epäoleelli­nen asia, jos maakun­taval­tu­us­ton poli­it­ti­nen hark­in­ta määrää palvelupis­teet. (Tai yliopis­to­sairaalay­hteisalue tai valtio)

    Ei sairaan­hoitopi­irien asiantun­te­muk­sen mukaan maakun­takeskuskaupunkien ulkop­uolel­la kan­na­ta juuri mitään tar­jo­ta. Ulkois­tet­tuna tämä onnis­tuu voitollisesti.
    Kimalainenkin lentää, vaikkei se SHPn teo­reetikon mukaan ole mahdollista.

  12. Osmo Soin­in­vaara:
    Jot­ta yksi­tyiset yri­tyk­set pää­sivät kiertämään vero­ja, niil­lä pitäisi olla ensin voit­to­ja. Niiden pitäisi siis pystyä tuot­ta­maan halvem­lal­la kuin julkinen.

    Riskipääo­may­htiöt halu­a­vat sote-bis­nek­seen, kos­ka ne tietävät, että pystyvät tekemään sil­lä bis­nek­sel­lä voit­toa. Kyl­lä ne keinot kek­sivät, miten se toteutetaan juuri lakien rajois­sa keikkuen. Ruot­sista kan­tau­tuu tieto­ja, että henkilökun­nas­ta pihistämi­nen on yksi hyvä keino. 

    Voit­to­ja kääritään, mut­ta ongel­mana on se, että suo­ma­laisen sote-yri­tyk­sen tulok­ses­sa se ei vält­tämät­tä näy, kos­ka kon­sernin sisäis­ten lain­o­jen avul­la voit­to on voitu keplotel­la veroparati­isi­in tur­vaan. Näin saadaan inhot­ta­va yhteisövero minimiin.

    Voit­toa tavoit­tel­e­vat yri­tyk­set olisi vii­sain­ta sulkea kokon­aan pois sote-alan perus­palveluista. Voit­toa tavoit­tele­vien riskipääo­mavei­jarei­den päästämi­nen näille apa­jille tulee kuitenkin lop­pu­peleis­sä yhteiskun­nalle kalliiksi.

  13. Kun­tali­itoskun­ta­lainen:
    “Sinän­sä hyviä point­te­ja, mut­ta olisi todel­la kiin­nos­tavaa tietää, minne tai miten hoitopis­teet kan­nat­taisi Suomes­sa sijoittaa,”

    Tämä kan­nat­ta­mi­nen tai taloudelli­nen opti­mi on epäoleelli­nen asia, jos maakun­taval­tu­us­ton poli­it­ti­nen hark­in­ta määrää palvelupis­teet. (Tai yliopis­to­sairaalay­hteisalue tai valtio)

    Ei sairaan­hoitopi­irien asiantun­te­muk­sen mukaan maakun­takeskuskaupunkien ulkop­uolel­la kan­na­ta juuri mitään tar­jo­ta. Ulkois­tet­tuna tämä onnis­tuu voitollisesti.
    Kimalainenkin lentää, vaikkei se SHPn teo­reetikon mukaan ole mahdollista.

    Joku voisi yrit­tää laskea, mil­lä lukumääräl­lä (tai mil­lä lukumääril­lä) päästäisi­in min­imikus­tan­nuk­si­in välil­lä 1–2500. Kokon­ais­luku “1” ei var­maankaan ole optimi.

    Se on kuitenkin selvää, että jo yksikin poli­it­ti­nen päätös koko kansan­talouden opti­min suh­teen voi olla suh­teel­lis­es­ti yhtä kaukana napakymp­istä kuin useim­mat heit­tämäni tikat. Osit­tamisen vaiku­tuk­sista en osaa sanoa, mut­ta jo tut­tu­jenikin joukos­sa on yleen­sä aina joku mui­ta parem­pi tikanheittäjä. 

    Syn­ty­isikö paras tai parem­pi (poli­it­ti­nen) päätös tikan­heiton avulla? 

    Vai onko koko sote-sotkun päätök­sen­teon vaikeus seu­raus­ta siitä, että kukaan ei huo­man­nut alku­un sopia siitä, heit­etäänkö darts- vai tikkapelin sään­nöil­lä, ja kuin­ka mon­ta heit­tok­ier­rosta käytetään ja moniko kil­pail­i­ja saa tul­la kisaan mukaan? Myös pis­te­laskun sään­nöt kan­nat­taa yleen­sä sopia jo ennen heit­to­jen aloitusta.

    Jokuhan on jopa saat­tanut kuvitel­la, että sote-aluei­den lukumäärästä päätetään 501:n sään­nöil­lä, kun taas joku toinen ehkä ajat­teli, että riit­tää, kun heit­etään vain ne taval­lisim­mat yhden kier­roksen viisi tikkaa. Kol­mas, ehkä läh­es heit­to­taido­ton, olisi mah­dol­lis­es­ti tyy­tynyt laske­maan vain sek­tor­e­i­ta darts-taulusta!

  14. Ruot­sis­sa sekä kansa että hoita­jali­it­to ovat huo­man­neet yksi­ty­istämisen hyväk­si. Suomes­sakin lääkärit, hoita­jat ja poti­laat ovat yleen­sä mielu­um­min ja tyy­tyväisem­piä yksi­tyisel­lä, sil­loinkin kun se voit­taa julkiset tar­jouskil­pailus­sa. Palvelusetelien tuomil­la säästöil­lä voidaan paran­taa hoitoa niin paljon, että olisi tyh­mää mis­sa­ta se.

  15. Heh! Valin­nan­va­paus on hie­man huvit­tavaa, siinä kun myös kätevästi voidaan ulkois­taa ter­veyspalvelu­jen han­k­in­taosaami­nen potilaille.

    Ote­taan esimerkik­si ham­maslääkäri ja ne “kuu­luisat” palvelusetelit.

    Saa­mani setelin vuok­si jouduin ver­taile­maan palveluja.

    Kyseessä on van­han paikan uusimi­nen ja puudu­tus, joka oli koo­dat­tu kryp­tisek­si kir­jainy­hdis­telmäk­si, joka tarkoit­ti ostet­tavaa palvelua.

    Kaupun­gin hin­ta palvelulle on noin 81€.

    Lääkäri­asemien hin­noista halvin oli noin 41€.

    Kallein oli noin 160€.

    Tyyp­il­lis­es­ti hin­nat oli­vat luokkaa: 50€, 60€, 70€, 90€, 150€.

    Kun ihmettelin halv­in­ta hin­taa min­ulle varoitet­ti­in hygien­i­as­ta. Mik­si joku voi tar­jo­ta niin hal­val­la? Onko kyseessä vain markki­noin­tikik­ka, jot­ta saa nimen­sä näkyvi­in. Näitä tar­joa­jia oli 2.

    Eihän kän­nykkään saa lataus­li­it­in­tä vai­hdet­tua 70 eurol­la ja ham­maslääkäris­sä on kuitenkin kak­si henkilöä töis­sä potilashuoneessa.

    Ilmeis­es­ti halvin tekee tar­jouk­ses­sa maini­tun palvelun tappiolla.

    Mut­ta entäs kallein? Mitä ihmeen erikoista saa siinä, että on niin kallis? 

    Mut­ta se oleel­lisin kysymys on mil­lä kri­teereil­lä ja osaamisel­la min­un pitäisi vali­ta palvelu?

    Soin­in­vaara var­maan osaa ker­toa, kun on asi­as­ta istunut päättämässä?

    Kaupun­gin ham­maslääkäri sanoi, että ei ole kuin yksi lohjen­nut ham­mas ja ter­ve­tu­loa kol­men vuo­den päästä uud­estaan. En usko kaupun­gin ham­maslääkäriä. Tämä ei voi olla tot­ta. On nyt aikuise­na kym­me­nien vuosien koke­mus omista ham­pais­tani ja paikat­tavia reik­iä on ollut yleen­sä joka vuosi. Tässä on vain muutet­tu käytän­töä säästö­jen vuoksi.

  16. Pia-Petri Pam­pu­la-Kutri: Riskipääo­may­htiöt halu­a­vat sote-bis­nek­seen, kos­ka ne tietävät, että pystyvät tekemään sil­lä bis­nek­sel­lä voit­toa. Kyl­lä ne keinot kek­sivät, miten se toteutetaan juuri lakien rajois­sa keikkuen. Ruot­sista kan­tau­tuu tieto­ja, että henkilökun­nas­ta pihistämi­nen on yksi hyvä keino. 

    Voit­to­ja kääritään, mut­ta ongel­mana on se, että suo­ma­laisen sote-yri­tyk­sen tulok­ses­sa se ei vält­tämät­tä näy, kos­ka kon­sernin sisäis­ten lain­o­jen avul­la voit­to on voitu keplotel­la veroparati­isi­in tur­vaan. Näin saadaan inhot­ta­va yhteisövero minimiin.

    Voit­toa tavoit­tel­e­vat yri­tyk­set olisi vii­sain­ta sulkea kokon­aan pois sote-alan perus­palveluista. Voit­toa tavoit­tele­vien riskipääo­mavei­jarei­den päästämi­nen näille apa­jille tulee kuitenkin lop­pu­peleis­sä yhteiskun­nalle kalliiksi.

    Yhdys­val­tain jär­jestelmä on ollut yksi­tyi­nen ja maail­man kallein niin yhteiskun­nalle kuin poti­laallekin — kus­tan­nuk­set moninker­taiset ver­rat­tuna Euroop­paan, Pohjo­is­maista puhumattakaan.
    Suomen nykyi­nen jär­jestelmä tuot­taa palve­lut kan­sain­välis­ten ver­tailu­jen keski­ta­soa halvemmalla.
    Meil­lä on paikallis­es­ti tehty vai­h­to­ja myös niin, että yksi­tyiselle ulkois­tet­tu on palautet­tu kun­nal­lisek­si oman tuotan­non osoit­taudut­tua edullisem­mak­si. CETA ja/tai TTIP ‑sopimuk­sis­sa ker­ran yksi­ty­is­te­tyn palaut­ta­mi­nen julkisek­si kiel­letään. (Mik­siköhän?)
    Tämä siitä huoli­mat­ta ( vai juuri sik­si?) että jukisel­la puolel­la tilaa­ja- ja kil­pailut­tamisosaami­nen ontuu aina vain.

    Mitä empi­iristä NÄYTTÖÄ ylipäätään on ole­mas­sa sen väit­tämän perusteluk­si, että yksi­tyi­nen toim­i­ja on aina tehokkaampi kuin julkinen?

    Ker­tokaa — olisi muka­va lukea joskus muu­ta kuin pelkkää ennakko-ole­tuk­si­in (luu­loon) nojaavaa hokemaa.
    Omat empi­iriset HAVAINTONI ken­tältä, van­hus­ten hoi­dos­ta, ker­to­vat samaa kuin skan­daal­i­uutiset Ruot­sista ( esim. Lil­iuk­sen yhtiö): Tehost­a­mi­nen tarkoit­taa hoidon tasos­ta ja hek­iöstön mitoituk­ses­ta tin­kimistä eli juuri sitä pis­savaipois­sa maku­ut­tamista kun ei ole aikaa aut­taa wc:hen ja vaip­po­jen määrää sään­nöstel­lään, ylilääk­it­semistä lev­ot­to­muu­teen, kun ei ole aikaa kuntoutuk­seen ja ali­rav­it­se­mus­ta, kun ei ole aikaa aut­taa ruokailus­sa. Koti­hoi­dos­sa muis­ti­sairas vielä tämän lisäk­si yksin kotona lukko­jen takana, ellei omainen hoida.

    Työn­tek­i­jämi­toi­tus ruu­vataan niin alas, että suorit­ta­va henkilökun­ta nään­tyy ja kaik­ki suinkin kykenevät nuoret alka­vat kart­taa alaa. 

    Kaik­ki tämä on jo koet­tu muu­ta­maan ker­taan — esimerkik­si kun­nal­lisenkin palvelu­jen lamasäästökam­pan­joiden aikoina.
    Olen itse ollut alal­la sel­l­aiseen aikaan — ja seu­raan nyt miten uuden pol­ven nuori hoita­ja pak­e­nee vas­taavia seu­rauk­sia ( kiristyk­siä ja uupumus­ta) jo toista ker­taa, kun säätiö-työ­nan­ta­ja muutet­ti­in oy:ksi.

    Sel­l­ainenkin tren­di on meneil­lään. Mik­siköhän? Esimerk­ki: Validia (enti­nen Inva­lidis­äätiö) muut­tuu osakeyhtiöksi.
    Onko meil­lä enää ns. kol­mat­ta sek­to­ria het­ken päästä, jos kaik­ki yhtiöitetään, ilmeiseti juuri Sotea ennakoiden? Ja mikä etu yhtiöit­tämiseen ajaa? 

    Mik­si meil­lä ollaan menos­sa jär­jestelmään, jos­sa noin neljä ex-kookoomus­lais­ten johta­maa isoa veroparati­isiy­htiötä ovat voineet ilmi­selvästi ennakoi­da ja valmis­tau­tua jo vuosien ajan jaka­maan markki­nat keskenään Soten tullen?

    Onko edes harkit­tu sel­l­aisia vai­h­toe­htoisia malle­ja, jot­ka perus­tu­vat aitoon ammat­in­har­joit­ta­jien yksi­ty­isyrit­täjyy­teen, eikä rahoit­ta­jata­ho­jen sijoitustoimintaan?
    Jos ei niin mik­si ei?

    Sak­sas­sa­han sel­l­ainen ainakin toimii: Siel­lä ei kaiketi edes ole ter­veyskeskuk­sia, vaan lääkärit ovat yksi­ty­isiä ammat­in­har­joit­ta­jia, joista poti­las saa valita.
    Hin­tata­soa säännöstellään.
    En itse tunne mallia hyvin, mut­ta eikö sote-suun­nit­telijoiden pitäisi?

    Tähä­nas­tiset arviot sote ‑suun­nitelmista EIVÄT pidä säästöjä lainkaan varmoina. 

    Mik­si siis on niin kova kiire muut­taa koko jär­jestelmä ilman, että edes vai­h­toe­htoisi­in mallei­hin ehditään paneutua?

    Hyvää lain­valmis­telua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.