Kategoria: _

Taloustutkijat jyräävät yhteiskuntatieteilijät näiden kotikentällä

VATT:n tutk­i­ja Mikko Sil­li­manin mukaan posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion tulok­set Helsin­gin kouluis­sa ovat ker­ras­saan eri­no­maisia. Tulos perus­tuu ver­tailu­un Van­taan koulu­jen kanssa, jos­sa samaa poli­ti­ikkaa ei ole ollut. Kun posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahaa kouluis­sa osoitet­ti­in, tulok­set parani­vat selvästi Helsingis­sä, mut­ta eivät samanaikaises­ti Van­taal­la. Har­voin on mis­tään poli­ti­ikka­toimes­ta saatu näin vahvo­ja tulok­sia. Hyvä Helsinki!

Nämä posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahat oli­vat niin tehokkai­ta, että herää kysymys, kan­nat­taisiko tätä rahaa jakaa kaikille kouluille, kun­han se käytetään samal­la taval­la eikä tun­tike­hyk­sen kas­vat­tamiseen. Onhan niitä syr­jäy­tyviä nuo­ria kaikissa kouluissa.

Viime keväänä julka­isti­in Las­si Ter­vosen, Mika Kor­te­laisen ja Ohto Kan­nisen tutkimus siitä, miten eli­it­tilukios­sa opiskelu vaikut­taa oppi­laan yliop­pi­las­tutk­in­toar­vosanoi­hin. Ei mitenkään, oli tulos noin vähän yksinker­tais­tet­tuna. Tässä meto­d­i­na käytet­ti­in ”sat­un­nais­tamista” niin, että ver­rokkeina oli­vat oppi­laat, jot­ka juuri ja juuri eivät päässeet eli­it­tilukioon, esimerkik­si Ressu­un. Jat­ka lukemista “Talous­tutk­i­jat jyräävät yhteiskun­tati­eteil­i­jät näi­den kotikentällä”

Haittavero lihalle?

Kun tiedämme, että ihmiset syövät epäter­veel­lisen paljon lihaa ja että lihan­tuotan­non syn­nit ovat ilmas­ton­muu­tok­ses­sa suuret, on esitet­ty lihan syön­nin verottamista.

Eikö riit­täisi, että vähen­net­täisi­in sen tukemista? Maat­alous­tukemme runko ovat hehtaar­ituet. Hehtaareista 70 % palvelee lihan tuotan­toa, joten lihan­tuotan­toa tue­taan jo tätä kaut­ta aika paljon, kalor­e­i­ta tai valkuai­sainek­ilo­ja ajatellen huo­mat­tavasti enem­män kuin suo­raan ihmis­ravin­nok­si tarkoitet­tua kasv­invil­je­lyä. Mut­ta tämä ei riitä. Erik­seen tue­taan sitä, että tämä tuet­tu rehu jaloste­taan lihaksi.

Eikö tämän ylimääräisen lihan­tuotan­totuen voisi ajaa vai­heit­tain alas ja tyy­tyä siihen hehtaaritukeen?

Rautateiden kilpailu ei ole aivan yksinkertainen juttu

Kun joskus viime vuosi­tuhan­nel­la opiske­lin kansan­taloustiedet­tä, silmi­i­ni osui tieto, että joku 1800-luvun klassi­nen kansan­talousti­eteil­i­jä oli sanonut, että se, että Preussin rautati­et tuot­ta­vat voit­toa, on tietysti osoi­tus sak­salais­es­ta tehokku­ud­es­ta, mut­ta myös täysin väärästä hin­noit­telus­ta. Rautatei­den hin­nat on asetet­ta­va niin alas, että talous menee tap­pi­olle, jos halu­taan kalli­ista ratain­vestoin­nista mak­si­maa­li­nen hyöty.

Tämä edelleen paikkansa pitävä seik­ka johtuu siitä, että muut­tuvat kulut – viimeisen matkus­ta­jan aiheut­ta­ma lisäkus­tan­nus – on niin pieni, että sen mukainen hin­ta vie yri­tyk­sen tap­pi­olle. Jos taas yrit­tää virit­tää hin­nan niin korkeak­si, että yri­tys ei mene tap­pi­ol­lisek­si, tulee rajan­neek­si suuren osan poten­ti­aalis­es­ta kysyn­nästä ulos, jol­loin kokon­aishyö­ty investoin­nista jää vajaak­si. Voi kuu­lostaa teo­ri­a­her­ro­jen höpö­tyk­seltä, mut­ta tämän taloudelli­nen merk­i­tys on erit­täin suuri. Jat­ka lukemista “Rautatei­den kil­pailu ei ole aivan yksinker­tainen juttu”

Kimi Räikkösen palkka ja Vauramon lisäeläke

For­mu­lakul­jet­ta­jille mak­se­taan melkein mitä tahansa, jopa kym­meniä miljoo­nia euro­ja vuosi­palkkana. Kos­ka for­mu­latallin bud­jet­ti on todel­la iso, olisi type­r­ää pila­ta koko muun tiimin työ sil­lä, että palkkaa keskinker­taisen kuljettajan.

Kul­jet­ta­jal­la on koko tiimin onnis­tu­miseen val­ta­va vipu­var­si. Sik­si parhaista kan­nat­taa mak­saa melkein mitä tahansa. Ja mak­se­taankin, eikä kukaan pahek­su. Ei edes sitä, etteivät suo­ma­laiset kul­jet­ta­jat mak­sa vero­ja Suomeen, vaan ovat kir­joil­la jos­sain veroparatiisissa.

For­mu­lakuskit ovat var­maankin hyviä, mut­ta eivät omi­naisuuk­sil­taan mitenkään ain­ut­laa­tu­isia, jos kaik­ki maail­man nuoret miehet (naiskul­jet­ta­jia ei jostain syys­tä ole) oli­si­vat tar­jol­la. Vaan eivät ole. For­mu­lakul­jet­ta­jak­si voi pätevöi­tyä aja­mal­la alem­mis­sa sar­jois­sa ja tämän jäl­keen huip­pukuskik­si voi pätevöi­tyä aja­mal­la vähän huonom­mas­sa tallis­sa. Rekry­toin­tipo­h­ja on todel­la kapea. Ymmärtääk­seni jotkut mak­sa­vat siitä, että pää­sevät aja­maan keskinker­taista for­mu­la-autoa, jot­ta pää­si­sivät osoit­ta­maan taiton­sa. Jat­ka lukemista “Kimi Räikkösen palk­ka ja Vau­ra­mon lisäeläke”

Junaliikenteen avaaminen kilpailulle: ristisubventio on vihonviimeinen keksintö

Bri­tan­nia ja Ruot­si ovat edel­läkävi­jöitä junali­iken­teen avaamises­sa kil­pailulle. Eri­tyis­es­ti Bri­tan­ni­as­sa tätä on arvostel­tu suuresti – siel­lä on tehty virhe ratain­fran yksi­ty­istämisessä, kos­ka se ei mal­li­na oikein pelitä.

Kaikesta arvostelus­ta huoli­mat­ta Bri­tan­nia ja Ruot­si ovat ne ain­oat Europan maat, jois­sa rautatieli­iken­teen matkus­ta­jao­su­us on nous­sut, kun se muual­la, meil­läkin, on laskenut.

(Huo­mat­takoon, että en ole tutus­tunut viimeisimpi­in tilas­toi­hin. Tämä tietoni on muu­ta­man vuo­den vanha)

Minä väitän, että näi­den kah­den maan men­estys johtuu siitä, että ”ker­mankuor­in­ta” on sal­lit­tu, niin kuin se on nyky­isin sal­lit­tu myös Suomen bus­sili­iken­teessä. Jat­ka lukemista “Junali­iken­teen avaami­nen kil­pailulle: ris­tisub­ven­tio on vihon­vi­imeinen keksintö”

Paide – Tallinna

Aamu­palal­la kävi ilmi, että hotel­lis­sa oli kol­maskin asiakas.

Tarkoituk­seni oli polkea Tallinnaan. Sääen­nuste lupasi sadet­ta hyvin toden­näköis­es­ti. Luvat­ti­in län­silounaista tuul­ta ja olin menos­sa koil­liseen. Keskimäärin siis vinoa vas­tatu­ul­ta, jos menisin suo­raan. Polkupyöräys­täväl­lisem­pi reit­ti olisi yli 20 km pidem­pi. Se menisi ensin pohjoiseen (myötä­tu­uli) ja sit­ten län­teen (vas­tatu­uli)

Tähtäsin Lin­da Linen vuoroon klo 17, joten päätin men­nä suo­raan. val­tati­etä numero 2 pitkin, kos­ka muuten jou­tu­isin aja­maan kieli vyön alla ehtiäk­seni laivaan.

Kun näin val­tatie numero 2 muutin mieltäni. Se oli nelikaistainen moot­tori­tie, joka ei tosin ollut liiken­nemerkil­lä moot­tori­tiek­si määritel­ty, eikä ainakaan mikään liiken­nemerk­ki olisi kieltänyt sil­lä polkemista. Latvi­as­sa olen ajanut pitkän pätkän moot­tori­ti­etä, kos­ka muu­ta tietä ei ollut, ja niin muutkin tekivät eikä sitä ollut kiel­let­ty. Moot­toriteil­lä on lev­eät pinta­reet, joten pyöräil­i­jän kannal­ta ne ovat tur­val­lisem­pia, pait­si, että ulos­menevien ramp­pi­en kohdal­la on vähän stres­saavaa. Jat­ka lukemista “Paide – Tallinna”

Pärnu — Paide

Hotelli­ni oli venäläi­nen; hyvin kulunut, mut­ta hienos­tunut, dekadenssia siis. Puu­lat­ti­at ja por­taat kulunei­ta. Olisi kult­tuuriskan­daali remon­toi­da tämä nykyaikaiseen kun­toon. Illal­la en valitet­tavasti päässyt sinne syömään, kos­ka keit­tiö oli jo sul­jet­tu. Aami­aishuone oli aika eri­lainen kuin hotelleis­sa yleen­sä. Hämärä, kynt­tilöil­lä valais­tu. Ruo­ka oli hyvin venäläistä ja lihaisaa. Ei oikein pas­selia pyöräil­i­jälle, mut­ta muuten hyvää. Jat­ka lukemista “Pär­nu — Paide”

Kuressaari – Pärnu

Lauan­tai

Viron pyöräi­lypro­jek­ti­ni on hyvässä myötä­tu­u­lessa (10 m/s)

Piti sataa ja sateen piti muut­tua miedom­mak­si puolelta päivin. Niin­pä en pitänyt kiiret­tä lähtemisel­lä. Ajat­telin pujotel­la sade­pil­vien välis­sä Orissaareen.

Kun mitään sadet­ta ei näkynyt, lähdin yhden­toista maissa.

Mah­ta­va myötä­tu­uli. Pyörä kul­ki läh­es itses­tään. Pien­tä tihku­sadet­ta tuli ajoit­tain, mut­ta en mis­sään vai­heessa joutunut pane­maan rep­pua sade­pus­si­in. Jat­ka lukemista “Kures­saari – Pärnu”

Kihelkonna-Kuressaari

Per­jan­tai

Tuuli oli yltynyt kovak­si ja puuskit­taisek­si. Se oli aluk­si sivu­tu­ul­ta, mut­ta sit­ten reit­ti kään­tyi län­teen ja tuuli tuli takaa. Vau! Nyt men­ti­in lujaa.

Ker­rankin kävi niin, että per­ille tulo suo­ras­taan har­mit­ti. Jos en olisi päät­tänyt tutus­tua Kures­saa­reen vähän parem­min, olisin jatkanut matkaa län­teen Oris­saa­reen. Jat­ka lukemista “Kihelkon­na-Kures­saari”

Tekoäly tulee, oletko valmis 

Vielä vähän aikaa sit­ten taksinkul­jet­ta­jak­si päästäk­seen Helsingis­sä piti läpäistä vaa­ti­va osoitekoe. Piti tietää vaikka­pa, että Pietilän­tie sijait­see Ala-Malmil­la. Kaik­ki eivät sitä läpäis­seet, enkä minäkään olisi.

Nav­i­gaat­torit tekivät tämän kaiken tarpeet­tomak­si. Taksin ei tarvitse osa­ta kaikkia osoit­tei­ta eikä reit­te­jä, kos­ka nav­i­gaat­tori osaa.

Samal­la taval­la kuin kaivinkone teki jokaises­ta ojankaiva­jas­ta vah­van, tekoä­ly tekee sen käyt­täjistä paljon osaavampia. Moni vaa­ti­va ammat­ti yksinker­tais­tuu ja helpot­tuu – ja tasa-arvois­tuu, kos­ka use­ampi ihmi­nen täyt­tää työn edel­ly­tyk­set. Jat­ka lukemista “Tekoä­ly tulee, oletko valmis ”