On aika tehdä yhteenveto viikon pyörämatkastani Viroon
Lähdin aika ennakkoluuloisena kokeilemaan Viron virallisia pyöräreittejä. Joskus yli kymmenen vuotta sitten olin luokitellut ne maantiepyörälle sopimattomaksi, koska ne olivat silloin suurimmalta osin soratietä ja vielä aika huonolaatuista sellaista. Tässä suhteessa ilahduin suuresti. Ainakin reitti 1, joka lähtee Tallinnasta Hiidenmaan ja Saarenmaan kautta kohti Latviaa oli pääosin päällystettyä ja oikein hyvälaatuista.
Jos päämääräsi on päästä lopulta Riikaan, näitä ei todellakaan kannata käyttää, koska ne tekevät matkasta monta kertaa pidemmän. Mutta jos tarkoituksena on vain matkailla ja nähdä kaikkea kivaa, nämä ovat aivan loistavia. Vahva suositus. Huomattakoon, että Viro on lähes mäetön, joten aika heikkokuntoinenkin voi siellä pyöräillä.
Moni sanoi, ettei tämä minun ajeluni ollut pyörämatkailua lainkaan, koska ajoin liian pitkiä päivämatkoja enkä kiertänyt matkailukohteita.
Pyörämatkailua voi tehdä kahdella tavalla. Voi ajaa kohtuullisia matkoja, jotka ovat lähinnä siirtymätaipaleita ja se turismi on siellä perillä, jossa voidaan käydä katsomassa kotiseutumuseoita, vanhoja majakoita ja kaikkea sellaista. Toinen tapa on se, että itse se pyöräily on turismia eikä mikään siirtymätaival turistikohteiden välillä. Näin erityisesti vuoristossa, jossa pyörän selästä näkee koko ajan mitä huikaisevampia maisemia, hienompia kyliä; näkee, kuulee ja haistaa.
Viro sopii tähän ensimmäiseen, mutta aika huonosti jälkimmäiseen, koska taipaleet olivat usein aika yksitoikkoisia. Maisemat eivät esimerkiksi Hiidenmaalla paljon vaihtuneet. Samaa metsää kilometritolkulla. Ja viivasuoria teitä.
Tällainen matka taas kannattaa suunnitella etukäteen kotona, jotta näkisi mahdollisimman paljon.
Pyöräilijän asema kaupunkiliikenteessä on aika huono. Tallinnassa pyöräilijä pakotetaan jalkakäytävälle, jossa liikkuminen on todella hidasta. En tiedä, mitä liikennesääntö asiasta sanoo, mutta käytäntö on, että pyörätiellä ajava väistää oikealle kääntyvää autoa. Joskus tämä on osoitettu oikein liikennemerkillä. Käytäntö näyttää olevan myös, että jos pyörätie kulkee päätien rinnalla, pyörä väistää sivutieltä tulevaa. Autoilijalla on kärkikolmio pyörätien jälkeen.
Mutta maanteillä pyöräilijän asema on selvästi parempi kuin Suomessa, koska virolaiset autoilijat kiertävät pyörän kaukaa. En tiedä, onko Virossa keskieurooppalaista lakia, joka kieltää ohittamasta pyörää metriä lähempää, mutta he ajavat kuin olisi. Se on erittäin hyvä juttu.
Hotellien varaamisessa ei näköjään kannata käyttää Googlea lainkaan. Jos googletat Paide hotels, Google ohjaa itsepäisesti ebookersin kaltaisille sivustoille, vaikka näillä ei ole välitettävänään hotellia Paidessa. Money talks. Visit Estonia -sivustolta pääsee suoraan hotellien tietoihin ja näkee ne kartalla kaikki.
Viroa voi vahvasti suositella pyöräretkeä harkitsevalle.
Tuli mieleeni mainoita jutujasi lukemani. Miten siellä Virossa mennään? Meillä peltojen valkoiset paalit loppuvat pelloilta Sodankylän jälkeen. Norjassa niitä on joka tilkku täynnä.
Miten meillä peruselintarvikkeet. Nouseeko niiden hinta ja mihin jos tuet lopetetaan?
Pyörän päältä näkee maailmaa aivan toisella tavalla kuin autosta saati junasta tai lentokoneesta. Sieltä näkee myös sen, jos ei ole mitään nähtävää. Sitäkään ei havaitse autossa, joka ajaa oho sataa.
”Huomattakoon, että Viro on lähes mäetön, joten aika heikkokuntoinenkin voi siellä pyöräillä.”
Lähtikö kirjoitus liian nopsaan painoon vai miksi tämän virkkeen jälkeen puuttuu m.o.t?
(toivon että vitsi aukesi, olet todennäköisesti huomattavasti paremmassa kestävyyskunnossa kuin minä, max)
Erityisesti suosittelen kuitenkin noita saaria, Hiidenmaata ja Saarenmaata. Vaikka siirtymät voivat olla tylsiä, on siellä monta helmeä – viime kesän reissulta jäi erityisesti taas Panga mieleen, semminkin, kun sää sattui olemaan mitä parhain, joutsenpariskunta lipui kaukaisuudessa, ja meri kimmelsi.
En kyllä aivan jaa tuota käsitystä siitä, että Tallinnassa pyöräilijä pakotettaisiin jalkakäytäville. Yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä on kaupunkialueella todella vähän jos verrataan Suomen oloihin. Lähinnä niitä on isojen maantietyyppisten katujen varsilla. Varmaan 95% jalkakäytävistä on vain jalkakäytäviä.
Pyöräkaistoja kaupungissa on jonkin verran, ja osa niistä on myös laadukkaasti toteutettuja. Osa taas ei, kuten esimerkiksi Endla-kadun/Kaarli puiesteen pyöräkaista, joka on katkonainen ja massiiviseen autoliikenteeseen yhdistettynä suorastaan hengenvaarallinen.
Iso harmi pyöräilijälle Tallinnassa on yksisuuntaisten katujen iso määrä. Lainkuuliainen pyöräilijä on usein pakotettu pitkiin ja yllättäviin kierroksiin. Varmaan pahin paikka tässä suhteessa on Kalamajan kaupunginosa, missä sekä pääkadut että sivukadut ovat useimmiten yksisuuntaisia.
Tallinnasta ei kannata edes yrittää ajaa polkypyörällä ulos muuta kautta kuin seuraamalla etelään suuntaavaa Pärnun maantietä. Sekin on paikoin hankalaa kovan liikenteen takia.
On riskittömämpää ajaa polkypyörällä satamasta suoraan läheiselle rautatieasemalle ja mennä junalla muutama asemanväli kaupungista ulos. Pyörän saa ottaa kaikkiin paikallisjuniin ja se ei edes maksa mitään. Lipun saa ostaa konnarilta (mikä tavaton ihme!).