Ylioppilastutkinnolla yliopistoon?

Ajat­te­lin puut­tua täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa asi­aan, jos­sa en ole asian­tun­ti­ja ja jos­sa tie­to­ni ovat van­hen­tu­nei­ta: pitäi­si­kö yli­opis­toi­hin ottaa oppi­laat yli­op­pi­las­to­dis­tuk­sen vai pää­sy­ko­kei­den perus­teel­la. Vat­tin tut­ki­ja Mat­ti Sar­vi­mä­ki on kir­joit­ta­nut täs­tä perus­teel­li­sen blo­gin VATT:n sivuil­le, mut­ta minä ajat­te­lin kir­joit­taa vähän poleemisemmin.

Perus­on­gel­ma on, että pää­sy­koe­jär­jes­tel­mä on val­ta­van haas­kaa­va, kos­ka opis­ke­li­jat käyt­tä­vät mel­ko tur­haan pää­sy­koe­kir­jo­jen ala­viit­tei­den ulkoaop­pi­mi­seen pal­jon aikaa. Nois­ta ulkoa opi­tuis­ta ala­viit­teis­tä ei ole mitään hyö­tyä, jos ei kui­ten­kaan pää­se sisäl­le, eikä niis­tä juu­ri muu­ta hyö­tyä ole kuin se sisään­pää­sy, jos pää­see.  Täs­tä on hyvä parantaa.

On tie­tys­ti tär­keä­tä vali­ta opis­ke­li­jat kor­kea­kou­lui­hin mah­dol­li­sim­man hyvin. Sil­loin tes­tin kan­nal­ta kak­si asi­aa on yli muiden:

Relia­bi­li­teet­ti, eli kuin­ka vähän satun­nai­nen koe on ja

Vali­di­teet­ti, eli mit­taa­ko koe oike­aa asiaa.

Molem­mis­sa koe­muo­dois­sa relia­bi­li­teet­ti on vähän mitä sat­tuu, kun ottaa huo­mioon, kuin­ka rat­kai­se­vas­ta asias­ta lop­pue­lä­män kan­nal­ta on kyse. Minul­la aina­kin kog­ni­tii­vi­set kyvyt huo­nos­ti nuku­tun yön jäl­keen ovat huo­mat­ta­vas­ti las­ke­neet puhu­mat­ta­kaan nyt sii­tä, että sat­tui­si kär­si­mään migree­ni­koh­tauk­ses­ta. Eikä fluns­sas­sa kir­joit­ta­mi­nen­kaan mitään herk­kua ole. Jat­ka luke­mis­ta “Yli­op­pi­las­tut­kin­nol­la yliopistoon?”