Avainsana: ylioppilaskirjoitukset

Ajat­telin puut­tua tässä kir­joituk­ses­sa asi­aan, jos­sa en ole asiantun­ti­ja ja jos­sa tietoni ovat van­hen­tunei­ta: pitäisikö yliopis­toi­hin ottaa oppi­laat yliop­pi­las­todis­tuk­sen vai pääsykokei­den perus­teel­la. Vat­tin tutk­i­ja Mat­ti Sarvimä­ki on kir­joit­tanut tästä perus­teel­lisen blo­gin VATT:n sivuille, mut­ta minä ajat­telin kir­joit­taa vähän poleemisemmin.

Peru­songel­ma on, että pääsykoe­jär­jestelmä on val­ta­van haaskaa­va, kos­ka opiske­li­jat käyt­tävät melko turhaan pääsykoekir­jo­jen alavi­it­tei­den ulkoaop­pimiseen paljon aikaa. Noista ulkoa opi­tu­ista alavi­it­teistä ei ole mitään hyö­tyä, jos ei kuitenkaan pääse sisälle, eikä niistä juuri muu­ta hyö­tyä ole kuin se sisään­pääsy, jos pääsee.  Tästä on hyvä parantaa.

On tietysti tärkeätä vali­ta opiske­li­jat korkeak­oului­hin mah­dol­lisim­man hyvin. Sil­loin testin kannal­ta kak­si asi­aa on yli muiden:

Reli­a­bili­teet­ti, eli kuin­ka vähän sat­un­nainen koe on ja

Validi­teet­ti, eli mit­taako koe oikeaa asiaa.

Molem­mis­sa koe­muodois­sa reli­a­bili­teet­ti on vähän mitä sat­tuu, kun ottaa huomioon, kuin­ka ratkai­sev­as­ta asi­as­ta lop­puelämän kannal­ta on kyse. Min­ul­la ainakin kog­ni­ti­iviset kyvyt huonos­ti nuku­tun yön jäl­keen ovat huo­mat­tavasti laske­neet puhu­mat­takaan nyt siitä, että sat­tuisi kär­simään migreeniko­htauk­ses­ta. Eikä flun­ssas­sa kir­joit­ta­mi­nenkaan mitään herkkua ole. Jat­ka lukemista “Yliop­pi­las­tutkin­nol­la yliopistoon?”