Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen

Työ­mark­ki­nat muut­tu­vat taval­la, joka koros­taa jäyk­kien työ­eh­to­so­pi­mus­ten hait­to­ja. On yhä enem­män lyhy­tai­kai­sia töi­tä, jois­sa työ­nan­ta­ja on teh­taan pat­ruu­nan sijaan koti­ta­lous suo­raan tai välillisesti.

Pape­ri­teh­taas­sa voi­daan hin­noi­tel­la työt suh­teel­li­sen vapaas­ti, mut­ta uusil­la työ­mark­ki­noil­la asia­kas­ta ei voi pakot­taa mak­sa­maan yli­hin­tai­ses­ta työstä.

Uusil­la työ­mark­ki­noil­la työl­li­syys para­ni­si, jos pal­kat mää­räy­tyi­si­vät mark­ki­noil­la. Perin­tei­sil­lä työ­mark­ki­noil­la se mer­kit­si­si monil­le sel­vää huo­non­nus­ta ja ahdis­ta­vaa epä­var­muut­ta. Niin­pä työ­mark­ki­na­jär­jes­töt tus­kin saa­vat aikaan pää­tök­siä työ­eh­to­jen liberalisoimisesta.

Muu­tos tapah­tuu niin, että yhä useam­pi pää­tyy yksi­ny­rit­tä­jäk­si, joi­den palk­ka mää­räy­tyy mark­ki­noil­la. Näi­den mää­rä on 20 vuo­des­sa lisään­ty­nyt puo­li­tois­ta­ker­tai­sek­si. Kam­paa­mois­sa ”työn­te­ki­jät” ovat kam­paa­mo­tuo­le­ja vuo­kraa­via yrittäjiä.

Yksi­ny­rit­tä­jyys lisään­ty­nee kiih­tyen, kos­ka vapaas­ti hin­noi­tel­lut vie­vät työt jäy­käs­ti hin­noi­tel­luil­ta, mut­ta myös kos­ka poten­ti­aa­li­nen työnantaja/asiakas ajat­te­lee, että yksi­ny­rit­tä­jä on pys­ty­väm­pi kuin työt­tö­myy­des­tä pal­kan­saa­jak­si pyr­ki­vä. Con­ti­nue rea­ding “Työ­mark­ki­nat tar­vit­se­vat uuden otteen”