Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen

Työ­markki­nat muut­tuvat taval­la, joka korostaa jäykkien työe­htosopimusten hait­to­ja. On yhä enem­män lyhy­taikaisia töitä, jois­sa työ­nan­ta­ja on tehtaan patru­u­nan sijaan koti­talous suo­raan tai välillisesti.

Paperite­htaas­sa voidaan hin­noitel­la työt suh­teel­lisen vapaasti, mut­ta uusil­la työ­markki­noil­la asi­akas­ta ei voi pakot­taa mak­samaan yli­hin­tais­es­ta työstä.

Uusil­la työ­markki­noil­la työl­lisyys paranisi, jos palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la. Per­in­teisil­lä työ­markki­noil­la se merk­it­sisi monille selvää huonon­nus­ta ja ahdis­tavaa epä­var­muut­ta. Niin­pä työ­markki­na­jär­jestöt tuskin saa­vat aikaan päätök­siä työe­hto­jen liberalisoimisesta.

Muu­tos tapah­tuu niin, että yhä use­ampi pää­tyy yksinyrit­täjäk­si, joiden palk­ka määräy­tyy markki­noil­la. Näi­den määrä on 20 vuodessa lisään­tynyt puoli­tois­tak­er­taisek­si. Kam­paamoissa ”työn­tek­i­jät” ovat kam­paamo­tuole­ja vuokraavia yrittäjiä.

Yksinyrit­täjyys lisään­tynee kiihtyen, kos­ka vapaasti hin­noitel­lut vievät työt jäykästi hin­noitel­luil­ta, mut­ta myös kos­ka poten­ti­aa­li­nen työnantaja/asiakas ajat­telee, että yksinyrit­täjä on pystyvämpi kuin työt­tömyy­destä palka­nsaa­jak­si pyrkivä. Jat­ka lukemista “Työ­markki­nat tarvit­se­vat uuden otteen”