Itäisen saariston asemakaava
Toisen kerran pöydälle. Tähän kohdistuu aivan mahdottomasti paineita. Toivoisi ihmisten ymmärtävän, että kaupungilla on muitakin tapoja säädellä omistamansa maan käyttämistä kuin asemakaava.
Rakennuslain kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia koskevat pykälät toimivat vähän myös itseään vastaan. On suuri este muistusten huomioon ottamiselle, että jos näin tehdään, koko kaava pitää laittaa uudestaan näytteille ja siihen menee taas pitkä aika ja kaikki alkaa alusta.
Kulosaaren ostarin kaava
Yksimielisesti läpi. Lautakunnassa oli paineita toisaalta jättää vanhasta ostarista jokin maamerkki ja toisaalta rakentaa selvästi korkeampaa, mutta vastaehdotuksia ei tehty.
Käskynhaltijantien kaava
Läpi kiitoksin. Urputin ratikkakaistan puuttumisesta Norrtäljentieltä, mutta liikennesuunnittelijat sanoivat, ettei olisi saatu mitenkään mahtumaan. No olisi tietysti, mutta puita olisi kyllä jouduttu kaatamaan – tai jättää istuttamatta, en enää muista miten se oli.
Katupuut ovat pyhiä. Helsinki lie Euroopan ja maailman metsäisin pääkaupunki, ainakin lentokoneesta katsottuna.
Raidelinja on juuri niin häiriöherkkä kuin sen heikoiten toteutettu kohta on. Ja tuo Norrtäljentie on ainoa paikka, missä kiskojen vierellä on myös kadunvarsipysäköintiä. Mitoitus on tietysti paljon väljempi kuin vaikkapa Liisankadulla, mutta silti ratkaisu on aika käsittämätön.
“Urputin ratikkakaistan puuttumisesta Norrtäljentieltä, mutta liikennesuunnittelijat sanoivat, ettei olisi saatu mitenkään mahtumaan.”
Kiitos kun edes urputit. Mutta täytyy sanoa että totta kai olisi saatu mahtumaan, jos olisi haluttu. Kyse on siitä mitä kadulle halutaan laittaa. Puut/parkkipaikat olisi tosiaan pitänyt poistaa, pyöräkaistat asettaa yksisuuntaisiksi sekä jalkakäytävä kapeaksi. Tai sitten olisi saatu vähän tilaa, jos olisi tehty järjestely, jossa oma kaista on vain pohjoiseen mennessä ennen Käskynhaltijan tien risteystä ja etelään mentäessä ennen Mäkitorpan tien risteystä.
Tämä sama on nähty viimeksi Nordensjöldinkadulla. Pitäisi jotenkin saada käytännöksi että aina jos ratikka joudutaan laittamaan autoliikenteen kanssa samalle kaistalle, pitäisi asiasta tehdä erikseen selvitys vaihtoehtoineen ja lautakunnan pitäisi äänestää selkeästi, että onko tärkeämpää puut/parkkipaikat vai laadukas ratikkaliikenne.
“No olisi tietysti, mutta puita olisi kyllä jouduttu kaatamaan – tai jättää istuttamatta, en enää muista miten se oli.”
Mitähän se maksaa yksi raitiovaunuvuoro lisää jokerille, jotain puolikkaan ja kokonaisen miljoonan väliin per vuosi?
Eihän tämä nimenomainen Oulunkylän puiden suojelu/istuttaminen väistämättä tarkoita, että linjalle tarvitaan vuoro lisää, mutta kun eri alueiden asemakaavasuunnittelijat tekevät sekä Helsingissä ja Espoossa omat kompromissinsa jokeriratikan kulun suhteen, niin helposti päädytään tilanteeseen, ettei yksi lisävuoro edes riitä. Ja sen lisäksi, että vuoroja tarvitaan lisää, ollaan nopeasti tilanteessa, että jokeri on vain yksi vuoroaan ruuhkassa odottava helsinkiläinen raitiovaunulinja lisää, ei paljon mainostettu pikaratikka. Vaikuttaa sitten käyttäjämääriin ja ihan kaikkeen.
Todella paskaa suunnittelua ja todella vetelää päätöksentekoa lautakunnalta.
Tässä kylässä ei kyllä mitään osata tehdä kunnolla, ei varsinkaan joukkoliikennettä.
Ei ratikan peli ole vielä menetetty
Tottakai olisi parempi, jos ratikalle olisi saatu mahdutettua oma kaista. Mutta jotain voidaan vielä tehdä:
Molempiin päihin jokerivalot (punavilkku), jotka ratikan aikana varmistavat, että Norrtäljentien liikenne pääsee estettä purkautumaan Käskynhaltijantien / Oulunkyläntie liikenneympyrästä.
Silloin Norrtäljentien autoliikenne ei pääse hidastamaan ratikkaa — lukuunottamatta niitä autoja, jotka jostain syystä töpeksivät matkalla. Niihin puree kyllä ratikan voimakas äänimerkki…
Jos jokin kaava laitetaan uudelleen näytille, ei jo olemassa oleva pohjustus mene hukkaan. Jatkojalostamisessa aikaisempi taustatyö auttaa.
Olennaista on, että kehitämme kaupunkia ja myös vaikkapa saaristoa niin, että ratkaisut ovat pitkän päälle hyviä ja toimivia.
Itäisen saariston luontoarvot ovat vankat. Saaristo on merkittävä esimerkiksi linnustolle. Lintujen kannalta tärkeää on turvata pesinnän onnistuminen.
Miksi ihmeessä kaupunki haluaa rakentaa edelleen merentäytöillä yhä umpinaisemmaksi suuren osan Vaskilahtea Lauttasaaren länsipuolella?
Joku planimetria, tai muita tarvittavia välineitä käyttämään pääsevä voisi määrittää pinta-aloista a) ennen ja b) tuoreimman suunnitelman mukaan, montako prosenttia tuo (ja jo aiemmin tehty)
merentäyttö metroaseman luona tekevät yhteensä?
Lahtea reunustavan Sotkatien reunalta on jo kaadettu puita ja merenpuoleiseen jalkakäytävään ja tiehen on lisäksi maalattu nähdäkseni täyttöihin liittyviä merkintöjä. Tuollaiset merkinnät indikoivat yleensä piakkoin alkavia merentäyttötöitä …
Mitä sanoo Osmo ja mitä sanovat Vihreät?
Eikö merentäyttöjä pitänytkään välttää?
(Lähde: Asemakaavaluonnos 31.1.2017:
31. kaupunginosa, Lauttasaari
Koivusaari
Korttelit 31150–31162, osa kortteleita 31163 ja 31164
Katu‑, puisto‑, liikenne- ja vesialueet
Asemakaava
Kortteli 31067 tontti 10
Katu‑, puisto- ja venesatama-alueet
Vesialue
Asemakaavan muutos
(Muodostuvat uudet korttelit osa kortteleita 31163 ja 31164
sekä korttelit 31165–31176)
Millä luulet pysäyttävän perustelemaan Lauttasaaren toisen metroaseman? Karttaa katsoessa voin olla varma, että myöhemmin täyttöjä tulee myös Keilaniemeen ja mahdollisesti Lauttasaaren luoteispuolelle.
Riippuu siitä, mitä tavoitellaan. Saadaanko sitä metroa edes tänä vuonna käyttöön?
Rantaa ruoppaava kaivinkone, tai soravuori, ei ole mikään maiseman kaunistus. (Edellinen nähty tänään iltapäivän sadesäässä, Sotkatien vieressä.) Vihreätkin ovat osavastuussa siitä vahingosta, mitä rannan ruovikolle ja puille on tuolla nyt tehty. Mitä aikoo Anni keväällä kertoa paikalle palaaville vesilinnuille, jotka ovat tuossa monet vuodet jo pesineet?
Mitä muuten tiedät turismista ja kivoista paikallisista tutustumiskohteista?
Jos ei ole paikallisten edellytysten tajua, eikä muuta löydä, kannattaisi lukea vaikkapa jokin luovaa turismin suunnittelua tai purjehdusta käsittelevä teos.
Ei taida Anni uskaltaa tuohon mitään vastata.
Lintuparat! Minkä järkytyksen ne silloin tulevat kokemaan!
Mitäköhän Anni sanoisi siitä, jos jonkin vähän pitemmän poissaolon jälkeen oman kotinsa paikalla olisi yllättäen vain asfaltilla päällystetty, pöytävuoren kaltainen soravuori?
Osmollakaan ei taida olla tähän mitään lisäämistä?