Helsinki käyttää huomattavan paljon rahaa sosiaaliseen sekoittamiseen, lähinnä siihen, että hyväosaisten asuinalueilla on asuntoja myös vähävaraisille. Tämä ei näy menona kaupungin budjetissa, vaan tulojen pienemisenä puutteena tulopuolella.
Ekonomisti ajattelee yksilöä, sosiologi yhteisöä
Ekonomisteista monet pitävät tätä rahan haaskauksena, kun taas sosiologit erittäin kannatettavana asiana. Kolmannen ryhmän muodostavat ne, joiden kyky tulkita tilastoja on vajavainen. Ajatellaan, että yksilöiden väliset tuloerot olisivat jotenkin pienentyneet, jos alueiden väliset tuloerot pienenevät.
Aloitetaan ekonomistien ajattelutavasta. Moni kysyy, että kun valitaan sattumanvaraisesti joitain onnekkaita pienituloisia asumaan kalliilla asuinalueilla, eikö voitaisi yhtä hyvin jakaa lottokuponkeja. Edelleen kysytään, että jos ollaan valmiita uhraamaan 500 €/kk siihen, että Lahtinen siirretään Mellunmäestä asumaan Jätkäsaareen, eikö voitaisi tarjota Lahtiselle vaihtoehtona 500 € puhtaana käteen kuussa. Sitten Lahtinen saa valita, käyttääkö sen asuntoon Jätkäsaaressa vai johonkin muuhun.
Ekonomisti ajattelee asioita yksilön kannalta. Niin ajatellen tässä sosiaalisessa sekoittamisessa ei todella ole mitään järkeä. Yksilötason oikeudenmukaisuutta ajatellen asumistukeen käytetyt rahat ovat paljon tehokkaampia kuin ARA-asuntoihin käytetyt, koske ne menevät pienuituloisille ja vain heille, kun taas ARA-asunnoissa asuu kaikentuloisia, toki suhteessa enemmän pienituloisia kuin suurituloisia.
Sosiologi taas ajattelee yhteisön kannalta. Asiat ovat paremmin, kun eri tuloluokkiin kuuluvia ihmisiä asuu samoilla alueilla sekaisin. Näin päin katsoen päädytään aivan eri tulokseen
Sosiologeilla on osoittaa, mitä voi tapahtuu, jos yhteisötason asioita ei oteta huomioon. Kokemukset huono-osaisten eristämisestä omiin erillisiin kaupunginosiinsa ovat todella huonoja niin Ruotsissa kuin Pariisissakin. Siksi kannattaa rakentaa ARA-asuntoja myös Jätkäsaareen. Vai kannattaako?
ARA-politiikkaa puolustetaan juuri sosiaalisella sekoittamisella, ARA-asuntoja voidaan sijoittaa kohdennetusti esimerkiksi Jätkäsaareen, kun taas asumistukea saava Lahtinen voi ajatella, ettei hänen asumistuesta huolimatta kannata maksaa asunnosta Jätkäsaaressa, koska voi asua halvemmalla Mellunmäessä ja käyttää säästyneet rahat johonkin muuhun.
https://vatt.fi/fi/who-benefits-from-public-housing-
Kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta kaupunkitaloustieteen professori Tuukka Saarimaa on yhdessä VATT:in tutkimusjohtaja Essi Eerolan kanssa havainnut, että näin se ei ole. He ovat julkistaneet tulokset tutkimuksessa Who Benefits from Public Housing?, VATT working papers 68. Tutkimuksen kiusallisimpia tuloksia on, että sosiaalisen asuntokannan sisällä köyhimmät keskittyvät sosiaalisesti leimautuneimmille alueille jopa jyrkemmin kuin vapaarahoitteisessa asuntokannassa. Kun verrataan alimpaan tuloviidennekseen kuuluvia asukkaita ARA-asunnoissa ja vapaarahoitteisilla vuokramarkkinoilla, ARA-kannan asukkaat asuvat todennäköisemmin alueilla, joilla tulotaso on matala koulutustaso heikko ja työttömyys korkea. Asia on siis päinvastoin kuin väitetään. ARA-asunnot edistävät alueiden välistä segregaatiota.
Tämä havainto on vaiettu kuoliaaksi. Ei siitä kuitenkaan pääse sillä, että sanoo Tuukka Saarimaan nyt vain olevan pahis, joten hänen sanomisistaan ei pidä välittää. Hänen saamansa tulos pitäisi jotenkin kumota tai selittää pätemättömäksi.
Voi tätä kyllä yrittää selittää tyhjäksi. Havainto saattaa selittyä vanhoilla synneillä. Ennen ARA-asunnot keskitettiin Helsingissäkin kaupunginosiin. Kun uudet ARA-asunnot sijoitetaan tasaisesti ympäri kaupunkia, efekti heikkenee. Ehkä se on jo heikentynyt. Tuo tutkimus on julkaistu viisi vuotta sitten ja aineisto kerätty noin kahdeksan vuotta sitten.
Mutta ei tämä tällä ole tyhjennetty. Ara-asunnoissa, jotka ovat kalliilla alueilla, asuu selvästi hyvätuloisempia kuin ARA-asunnoissa, jotka ovat halvoilla alueilla. Kun asuntoon liittyvä vuokran alennus on sitä suurempi, mitä kalliimmasta asuinalueesta on kyse, tämä menee aivan väärin päin. Eniten tuetaan ylituloisia.
Mistä tämä valikoituminen johtuu? En tiedä tätä tutkitun, mutta löydän kolme potentiaalista selitystä.
- Huono-osaiset eivät hae asuntoja hyväosaisten alueita, koska heidän kaverinsa ja maanmiehensä asuvat siellä missä asuvat.
- Hyväosaisella hakijalla on varaa odottaa sopivaa asuntoa, eikä hän siksi joudu hyväksymän ensimmäistä tarjottua.
- Jos entinen pienituloinen vaurastuu, hän muuttaa pois ARA-asunnosta, jos se on halvalla asuinalueella, mutta ei muuta, jos se on kalliilla asuinalueelle.
Ajan kuluessa tämä kolmas tekijä voimistuu. Sitä vahvistaa se, että ARA-asunnosta muuttava voi siirtää vuokraoikeuden lähisukulaiselleen, esimerkiksi lapselleen. En päässyt viime valtuuston kokoukseen, mutta jos olisi päässyt, olisi kannattanut Otto Meren (kok) aloitetta siitä, että oikeus siirtää vuokra-oikeutta perillisille poistettaisiin lainsäädännöstä ARA-asuntojen osalta. Olen huonosti motivoitunut varaamaan tontteja ARA-asunnoille kalliilla alueilla, jos ne tosiasiassa päätyvät ylituloisille.
On muuten veikeätä, kuinka rintamalinjat ARA-asuntojen ylituloisuusongelman kanssa ovat kummallisesti väärin päin. Yleensähän kokoomus on ajanut sitä, että kaupungissa tehdään tilaa rikkaille ja vasemmisto on halunnut puolustaa köyhiä. Luulisi siis kokoomuksen olevan sitä tyytyväisempi, mitä enemmän ARA-asunoissa asuu”hyviä veronmaksajia” ja vasemmiston puolustavan edes näitä asuntoja köyhille kuuluvina. Vasemmisto kuitenkin puolustaa rikkaiden oikeutta asua ARA-asunnoissa ja kokoomus vastustaa.
Segregaation torjumisessa ARA-politiikan keinoin on toinenkin ongelma. Pahinta segregaatiossa on huono-osaisten asuinalueiden, erilaisten köyhyystaskujen synty. Tammisalon kaltaiset rikkaiden ghetot eivät ole yhtä haitallisia, vaikka yhteiskunnallisen koherenssin kannalta olisi hyvä, ettei sellaisia syntyisi. Kalleimmat segregaation torjumiseen suunnatut keinot tähtäävät kuitenkin varakkaiden keskittymien hajottamiseen. Köyhyystaskujen syntymistä ne torjuvat huonosti, koska ei ole tapaa ohjata hyväosaisia huono-osaisten asuinalueille.
Voimme säädellä vain sitä, ketkä muuttavat millekin alueelle ensimmäisenä, mutta emme sitä, keille he luovuttavat asuntonsa pois muuttaessaan. Hitas-asunnon avulla keskituloinenkin voi ostaa asunnon Jätkäsaaresta, mutta kun hintasääntely 30 vuoden päästä loppuu, rikkaat valtaavat alueen, jos alueen hype jatkuu nykyisenä. Siihen mennessä myös ARA-asukkaiden suhteellinen tulotaso on noussut melkoisesti, jos nykyiset säännöt saavat jatkua.
Hyvistä alueista tuppaa tulla kaalliita ja siksi rikkaiden alueita, kun taas huonoille alueille valikoituvat ennen pitkää vain köyhimmät.
Jos Jätkäsaaren kaltaiselle alueelle rakennettaisiin Hitas-asuntojen ja ARA-asuntojen sijasta edellisessä postauksessa mainittuja kaupungin omistamia kovan rahan vuokra-asuntoja, pienituloinen voisi asua niissä asumistuen avulla yhtä edullisesti kuin nyt ARA-vuokra-asunnoissa, mutta suurituloinen maksaisi niistä markkinavuokraa. Tähän siis liittyisi asumistuen sääntöjen uudistaminen niin, että se korvaisi Helsingissä maksettavia keskivuokria. Näiden asuntojen sosiaalinen kohtaanto pysyisi samana vielä senkin jälkeen, kun Hitas-asuntojen hintasäännöstely päättyy. Itse asiassa nuo asunnot voisivat antaa kaupungille monipuoliset keinot säännellä asuinalueiden sosiaalista jakaumaa.
Köyhyystaskujen torjunta
Narulla ei kuitenkaan voi työntää. Hyväosaisia ei voi pakottaa muuttamaan huono-osaisten alueille.
Ainoa keino estää köyhyystaskujen syntymistä on pitää huolta siitä, ettei huonoja alueita rakenneta ja jos on rakennettu, niitä niitä tulee kohentaa.
Tämän takia Helsinki on aloittanut kaupunkiuudistusprojektin. Juuri nyt lautakunnan pöydällä on tiivistyssuunnitelmat Mellunmäen, Kontulan ja Vesalan alueille. Se on osa tätä projektia. Samalla on tarkoitus edistää vähän gentrifikaatiota alueilla.
Se tiedetään, että jos halutaan edistää keskiluokan muuttamista pienituloisuuden ja työttömyyden vaivaamiin kaupunginosiin, on pidettävä huolta kouluista. Koulutetut vanhemmat eivät ei halua lapsilleen huonoa koulua. Mikko Silliman on osoittanut tutkimuksessaan, että positiivinen diskriminaatio on jopa yllättävän tuloksellista. Siihen siis lisää rahaa. https://vatt.fi/-/helsinkilaisnuoret-hyotyvat-positiivisen-diskriminaation-rahoituksesta.
Segregaation torjuminen on kallista, tehdään se sitten rikkaitten ghettojen hajottamisena tai köyhien asuinalueiden kohentamisena. Jos molempiin on rahaa niin hyvä. Jos vain toiseen on, kannattaa kohentaa köyhien asuinalueita. Tämä on minun mutu-arvioni asiasta. En voi tietää eikävoi kukaan muukaan.
Tarvitaan tutkimusta
Yleistuntumani tästä ongelmasta on valtava epävarmuus. Me yksinkertaisesti tiedämme tästä asiasta aivan liian vähän ja luulemme aivan liian paljon. Tämä on asiana valtavan tärkeä. Siksi sitä pitäisi tutkia. Missä ovat sosiologit, kun heitä tarvittaisiin?
= = = =
Koko tätä argumentointia vastaan on sanottu, että vaikka ARA-vuokra alittaa Jätkäsaaressa markkinavuokran 500 euroalla kuussa, kaupungin tappio ARA-asunnoista on olennaisesti pienempi. Se ei saa kovan rahan asuntotontista vuokraa niin paljon enemmän kuin markkinavuokrien pohjalta näyttäisi saavan. Ei saakaan.
Miksi ei saa, on ongelma erikseen. Miksi kaupungin tonteilla Kojamon kaltaiset vuokrataloyhtiöt saavat niin käsittämättömiä voittoja. Ei pitäisi saada. Hypo-pankin Ari Paunan mukaan Kojamo saa vuokra-asunnoistaan liikevoittoa kuukaudessa 600 euroa. Sille ei voi mitään, että asuntopula nostaa asumisen hintaa, mutta kaupungin maalla tehtävä voitto menee nyt aivan vääriin taskuihin. Jo siksikin kaupungin pitäisi alkaa tuottaa kovan rahan vuokra-asuntoja itse. (Liikevoitto on voitto ennen muun muassa korkoja. Reaalikorot ovat nyt negatiivisia, mutta eivät tietysti loputtomiin.)