Moni haikailee kohtuuhintaisten asuntojen puolesta ja kaipaa Helsinkiin vuokrasäännöstelyä. “Silloin minäkin pääsisin asumaan halvemmalla”. Ei pääsisi, vaan pääsisi jonoon. Tukholmassa jono on yli kymmenen vuotta. Jonon ohi pääsee vain pimeille markkinoille. Onneksi pääsee, koska kaupunki ei voisi toimia, jos asumaan pääsee vasta seuraavalla vuosikymmenellä. On siis hyväksyttävä, että kun asuntoja on vähän, ne ovat kalliita. Sitä sen sijaan ei pidä hyväksyä, että tästä syntyvät rahavirrat menevät aivan vääriin taskuihin tavalla, joka ei synnytä lisää asuntoja.
Asunto-ohjelman mukaan ARA-asuntoja, erityisryhmien asunnot kuten opiskelija-asunnot mukaan luettuna olisi 25 %, ARA-rahoitteisia asumisoikeusasuntoja 10 % ja jonkin verran lyhytaiaisesti (10 ja 20 vuotta) hintasäänneltyjä vuokra-asuntoja yhdessä Hitasasuntojen kanssa 20 %.
Suhtaudun hyvin epäillen asumisoikeusasuntoihin.. Vuokra-asunto, johon pääsee kynnysrahalla ja jossa vuokralaiset maksavat lainan lyhennykset vuokrissaan ja kartuttavat omistajan varallisuutta. En kirjoita tästä enempää, koska tähän asiaan pitää varmaankin tutustua lisää. Ties vaikka Verde-lehti paneutuisi asiaan.
Nuo lyhytaikaisesti säädellyt vuokra-asunnot ovat vähän hölmö asia Helsingissä. Vähän aikaa kohtuuhintauinen vuolkra ja sen jälkeen rakennuttaja pääsee rahastamaan mielin määrin. On kuitenkin saanut tontin sopuhintaan, koska ARA. Miksi ei annettaisi näitä pitkäaikaiseen ARAan mieluummin tai suoraan kovanrahan vuokra-asunnoiksi, jolloin edes tontista menisi käypä hinta/vuokra.
Keskitys tässä varsinaisiin ARA-asuntoihin.
Olen saanut viime vuosina eräänlaisen ekonomistitartunnan, onhan minulla työpöytä Aalto-yliopiston taloustieteenlaitoksella. Ekonomistit eivät pidä ARA-asunnoista vaan kannattavat sen sijaan asumistukea. Jos laskemme yhteensä sen tuen, jonka ARA-asunnoissa asuvat saavat markkinavuokraa halvemmista vuokrista ja asumistuen saavat asumistukena, nämä ovat Helsingissä suuruusluokaltaan suunnilleen samaa kokoa, mutta jakautuvat eri lailla. Asumistuki menee kokonaan pienituloisille, koska se on tulosidonnainen, kun taas ARA:n vuokratukea valuu kaikkiin tuloluokkiin. Kun on kerran elämässään onnistunut pääsemään ARA-asuntoon, voi nauttia halvasta vuokrasta hamaan ikuisuuteen, vaikka tulot nousisivat, ja siirtää edun vielä lapsilleenkin, jos haluaa itse muuttaa isoon omakotitaloon.
Mutta eikö asumistuki nosta vuokria? Kaikki tavat tehdä pienituloisille tilaa asuntomarkkinoilla merkitsevät, että muiden väestöryhmien kilpailtavaksi jää vähemmän asuntoja, mikä nostaa vuokria. Ara-asunnot nostavat muita vuokria itse asiassa vähän enemmän kuin asumistuki kahdesta syystä. (1) Kun tukea valuu myös keski- ja suurituloisille, se syrjäyttää muita asuntomarkkinoilta enemmän, jos tarkoitus on tukea yhtä suurta määrää pienituloisia. (2) ARA-politiikan yhtenä tavoitteena on parantaa asumistasoa eli mahdollistaa väljempi asuminen, jolloin sama määrä asukkaita varaa suuremman määrän asuntopinta-alaa.
On sanottu, etteivät ylituloiset ole iso ongelma, koska heitä on kaupungin asunnoissa vain viisi prosenttia. Tuo ylituloisuusraja on kuitenkin niin korkea, että yli 80 prosenttia kaupungin ruokakunnista mahtuu sen sisälle. Lisäksi nuo ylituloiset nauttivat muita suurempaa vuokratukea, koska he asuvat kalliilla asuinalueilla. Palaan tähän seuraavassa kirjoituksessani.
ARA-politiikkaa puoltaa kuitenkin yksi näkökohta: niitä voidaan kaupungin päätöksellä rakentaa myös kalliisiin kaupunginosiin, kun taas asumistuki ohjaa ihmisiä asumaan sinne, missä heillä on varaa asua. Teen erillisen postauksen segregaation edistämisestä, jossa tarkastelen tätä asiaa. Sekään ei ole ihan sitä miltä se näyttää.
Vanhat asukkaat subventoivat uusia
Huomattakoon, että uusista ARA-asunnoista saadaan Helsingissä edullisempia kuin muualla maassa, koska meillä on hyvin edullisia vanhoja ARA-asuntoja, joiden velat inflaatio ja lyhentämiset ovat hoitaneet. Vuokrien tasauksen kautta vanhojen ARA-asuntojen asukkaat subventoivat uusia ARA-asuntoja. Tämä rahavirta ei ole aivan pieni.
Köyhät omiin taloihinsa
Minä en pidä ARA-taloista myöskään siksi, että on vähän epäsympaattista eristää köyhät omiin erillisiin taloihinsa. Kuvitelkaamme, että köyhät ja keskituloiset asuisivat toistansa naapureina samoissa rapuissa ja vähävaraisia tuettaisiin asumistuella. Sitten joku, kutsutaan häntä vaikka Nalleksi, vaatisi, että tämän on muututtava. Rakennetaan köyhille omat vuokrakasarmit, jotta heidät saataisiin siivotuksi pois kunnon ihmisten taloista. Pitäisimme Nallen esitystä todella törkeänä, mutta niinhän me juuri olemme tehneet.
Vuokran piäisi riippua tuloista
Kaikki olisi helpompaa, jos vuokra ARA-asunnoissa nousisi tulojen noustessa kohti markkinavuokraa. Silloin tuki kohdistuisi niille, joille se on tarkoitettu, eikä ketään pitäisi häätää ylituloisuuden vuoksi kotoaan. Mutta tätä laki tietenkään ei salli. Olen saanut 20 vuotta elämässäni palkkaa lakien muuttamisesta, joten en pidä tätäkään ylivoimaisena esteenä.
Oletetaan, että lait olisi muutettavissa järkeviksi. Silloin voisimme korvata nämä ARA-asunnot edellisessä postauksessa esittämilläni kaupungin markkinahintaisilla vuokra-asunnoilla, joissa asukasta tuettaisiin asumistuella. Sen asumistuen pitäisi korvata selvästi korkeampia vuokria kuin Kelan maksama asumistuki korvaa nyt, jotta nämä markkinaehtoiset + asumistuki vastaisivat nykyistä ARA-asuntoa.
Se voisi olla myös eräänlainen kunnallinen asumistuki, jota kunta maksaisi vain omiin asuntoihinsa. Jotta yksityisille vuokranantajille ei tulisi paha mieli, sen voisi toteuttaa vastaavan suuruisena vuokran alennuksena.
Näihin vuokra-asuntoihin voitaisiin ottaa tasapuolisesti kaiken tuloisia ihmisiä, jolloin talokohtainen segregaatio lievenisi merkittävästi. Ylituloisista ei tarvitsi murehtia, koska ha maksaisivat markkinavuokraa.
Nyt olen joistakin erimieltä.
En oikein usko ara vuokrataloissa asuisi hyvätuloisia, jos nyt siihen ei lasketa sairaanhoitaja bussi kuski pariskuntaa. Jotka eivät saa asumistukea. Ainakin Espoossa nykyisin lähes puolet valituista asukkaista on turvapaikan, oleskeluluvan tai maahanmuuttajia. Toinen iso ryhmä on mielenterveys potilaat avohoidossa. Tai syrjäytyneet.
Eikö ole hyvä jos näissä asuisi myös työssäkäyviä vähän ihan normaaleja ihmisiä. Jotka yrittävät pitää jotain tolkkua taloissa. ?
Onko sitten vuokrat ara taloissa enää kovinkaan paljon halvempaa? Varmaan pienissä asunnoissa, keskusta alueilla. En tunne hekan tilannetta. Mutta aikakin espoossa kivenlahdesta tahtoo 80–100 neliön vuokra-asunnon yksityiseltä saada melkein samaan hintaan vuokrattua kuin espoon asunnoilta. Lisäksi ara asunnot on huomattavasti huomin varustettu sekä tehty. Vanhat vieläkin huonommin korjauksia ei vuosikymmeniin.
Voi vakuuttaa yksikään hyvä tuloinen ei asuisi kaupungin ara vuokra asunnossa jos fyrkkaa maksaa asumisesta enemmän!! Niin hurjaa meno niissä on, on narkkareita, hulluja, juoppoja. Huume kauppiaita. Viineistään siinä vaiheessa muuttaisi pois kun saanut muutaman kerran turpiin pihalla. Tai varastettu kellareista tavarat. Mitään vaikutus mahdollisuutta asukkailla oikeastaan ei ole. Mutta maksavat kaikki kulut 100%
Jopa täysin tehottoman hallinnon kulut ja todella valtaavan määrän yhtiön työntekijöiden palkat joista suurin osa näyttää olevan johtajia tai pääliköitä!
Vaikka lähes kaikki on ulkoistettu, mitään kunnon valvontaa ei töiden tilauksien laadusta ole. Jokainen taho kuppaa kilpaa rahaa, asukkaiden kukkarosta!! Sitten vielä kukaan ei valvo. On hallitusta jonka paikat on eripuolueiden jäsenet miehittänyt, isoine palkkioineen, Toimitusjohtaja taitaa tienata enemmän kuin yksikään kaupungin johtaja.
Tuo hyvätuloisten asuminen on aivan urbaani legenda jota varsinkin nuoret kokoomus poliitikot harrastaa jotta saisivat ääniä asuntopulan varjolla.
Asumisoikeus taloissa on todella turhan korkeat vuokrat.
Asumistuki jota huijataan todella paljon siirtämällä kirjat toiselta asunnosta pois,
Sekä asumistuki näyttää vain nostavan vuokria ara taloissa, yhtiöt kilpaa nostavat vuoria vain,
Hyvätuloisenkaan on vaikea perustella itselleen pitkäaikaista kaupungin asunnossa asumisen järkevyyttä nykyään, koska korkokulut vastaavan omistusasunnon lainasta voi olla 0,5 % kokonaiskorolla esim 60 euroa kuussa.
Kaupungin kaksiossa pääomakulut ja hoitokulut esim 300 € +300 €. (Millä perustellaan iso korko?!)
Omistuskaksiossa pääomakulut ja hoitovastike esim 60 € + 200 €, josta tuon 60 euroa kuussa todennäköisesti siirtyy inflaation myötä omaksi pääomaksi asunnon arvoon, puhumattakaan muusta arvonnoususta muuttovoittoalueilla.
Siitä olen samaa mieltä että vuokra-asuminen pitäisi olla edullista ja myös kilpailukykyinen vaihtoehto varakkaille, jotka eivät halua kerryttää pääomaansa omistusasunnon lainaa lyhentämällä. Moni pakkosäästää rahaa vain koska se on kokonaistaloudellisin asumismuoto..
Todella hyvä kirjoitus. Jäin kuitenkin ihmettelemään mistä johtui Nalle esimerkkinä? Selvä viittaus Wahlroosiin, jota esimerkki kuvaa varsin törkeästi. Eikö täysin kuvitteellisen hahmon käyttö olisi ollut inhimillisempää kuin tällainen demonisointi? Ei Wahlroos tarvi kuvitteellisia harjoituksia lisäämään vihaa häntä kohtaan. Nallen kärkevä kieli on onnistunut innoittamaan tarpeeksi ihan itsekin.
Kiitos kirjoituksestasi Osmo. Huomasitko että monet ehdotuksistasi lisäävät pieni- ja keskituloisen tosiasiallista veroprogressiota entisestään?
Tuntuu että tässä harhaudutaan pitämään ihmisiä staattisina olentoina, jotka eivät reagoi ajassa.
Esimerkki omasta elämästäni: muutin avioeron jälkeen lasteni kanssa Ruoholahtelaiseen 4h+k ARA asuntoon. Parissa vuodessa pääsin taloudellisesti jaloilleni ja loppuvuosina asuin samassa ARA kämpässä yli 150k€ vuosituloilla. Tässä tilanteessa asumiseeni kohdistui korkea marginaalivero, koska asumismukavuuden nosto olisi maksanut aivan kohtuuttomasti saatuihin etuihin nähden, mutta ohajusvaikutus kohdistui vain asumis- mutta ei työelämän valintoihini.
Jos vuokra olisi noussut tulojeni tahdissa, olisi ohjausvaikutus asumisvalintojeni sijasta kohdistunut työelämän valintoihin, enkä varmasti olisi ollut yhtä innokas haalimaan lisää töitä ja tuloja, koska muutenkin niukka vapaa-aika olisi samalla tullut suhteellisesti halvemmaksi.
Kumpaa kelottuva Suomi nyt tarvitsee? Lisää draivia työntekoon ja tulonmuodostukseen vai asumisen optimointiin?
Ota kuitenkin huomioon, että Oden malli on vaihtoehto sille laidoilta huudetulle ratkaisulle, jossa sinut ja lapsesi olisi häädetty asunnosta heti kun palkkatulo ylitti 40k€ vuodessa. Olisitko pitänyt tätä hyvin työntekoon motivoivana kannusteena?
Yhteiskunnan kannalta voi ajatella myös niin, että sinun vaihdettuasi aikanaan tulotasoa vastaavaan asuntoon olisi vuokra-asuntoon tullut toinen perhe, jolle edullinen asuminen mahdollistaisi “taloudellisen jaloilleen pääsyn”. Esimerkiksi kahden vastavalmistuneen vanhemman perhe, jossa toinen on vanhempainvapaalla, ja joilla ei ole varaa kovan rahan perheasuntoon pääkaupunkiseudulta (ymmärtääkseni tarjonta on myös aika niukkaa avoimilla vuokramarkkinoilla). Kun näin ei käynyt, he eivät ole pääkaupunkiseudun työmarkkinoiden käytettävissä, ja kaikki häviävät (paitsi sinä).
Perusteet tuetun asumisen kehittämiselle niin, että se ei jäykistä asumismarkkinoita eikä kerran saadusta tuesta muodostu ikuista etua, kyllä löytyvät muualtakin kuin moralisoinnin kautta. En myöskään kannata sitä “kannustemallia” missä tuetusta asumista on väkisin tehtävä niin kurjaa slummia, että kaikki kynnelle kykenevät pakenevat sieltä.
Tämä on hyvä pointti ja alleviivaa miten hankalasta asiasta on kyse. Tehokas altruismi on usein aika pitkän päättelyketjun päässä.
Voi myös ajatella että hyvistä tuloista maksettavilla veroilla kustannetaan melko monen ihmisen asumistuet tai ARA asuntojen rakentamista. Mikä näiden (ja varmasti monen muunkin seikan) nettovaikutus oli, on varmasti vähintään väitöstutkimuksen kokoinen asia.
Itse olen siinä uskossa että tulonmuodostuksen edistäminen olisi Suomen surkeissa tulevaisuudennäkymissä se tärkein juttu, josta hyödyt jakautuvat laajemmalle, kuin asukkaiden ja asuntojen allokaatiota optimoimalla.
Ainakin Englannissa oli/on käytössä systeemi, jossa vuokra-asukkaalla on mahdollisuus lunastaa asuntonsa, ja osa maksetuista vuokrista katsottiin asunnon etumaksuksi. Jos tällainen mahdollisuus olisi ollut tarjolla, olisin ostanut kämpän itselleni sen kehnosta laadusta huolimatta, sillä muuttamisen hankaluus oli isossa roolissa tuolloin. Voisihan tämä myöskin estää “huonojen talojen” syntymistä, kun asukkaiden joukossa on niitä, joita muiden perseily kirpaisee lompakosta tärykalvojen lisäksi.
Hyvä pointti. Vuokran tulee nousta maltillisesti, koska niin monet muutkin asiat nousee palkkojen kasvaessa, esimerkiksi päivähoitomaksut. 4h+k asunnossa Ruoholahdessa vuokratuki voi helposti olla 800 €/kk. Tällöin voi olla järkevää, että käytännössä kukaan ei maksa markkinavuokraa asunnostaan.
Mikä olisi vaikutus jos asumistuet poistettaisiin kokonaan ja säästyneet rahat käytettäisiin esim. terveydenhoitoon?
Kaikki tuet vääristää markkinoita enemmän tai vähemmän.
Tällä asumistukien poistolla jäisi pois vuokratason vääristyminen. Toki ylimenokausi olisi mielenkiintoinen härdelli, mutta hyvällä suunnittelulla siitäkin selvittäisiin.
Minusta ARA-asuntoja pitäisi rakentaa merkittävästi enemmän kuten esim. Wienissä, jossa kenties jopa yli puolet asukkaista asuu säännellyissä vuokrataloissa jolloin rahaa jää enemmän kulutukseen. Koska vuokra-asunnot kustantavat itsensä voisi kuvitella että ongelmat liittyvät enemmän kaavoittamiseen? Lisäksi on selvä että esim. parhaat merenrantatontit tulisi varata omitusasunnoille. Toinen seikka on se että vuokra-asuntojen rakentaminen voi tasata suhdannevahteluita, puhumattakaan sosiaalisen sekoittamisen hyödyistä verrattuna segregaatioon. Asumisoikeusasunnon järkevyys taasen voi perustua siihen että jos lyhentää lainaa omaosuudesta varoja voi teoriassa myöhemmin käyttää omistusasuntoa ostettettaessa, jolloin asunto vapautuu vähävaraisemmalle. Sen sijaan määräaikaisia ARA-rakaisuja tulisi välttää, ne kai tekevät Hitaksestakin hieman ongelmallisen ratkaisun puhumattakaan erilaisten kiinteistöyhtiöiden keplottelusta. Hieman myös ihmettelen ajatusta että kaupungin asunnoissa asuisi vain alkoholisteja ym. väkeä koska aika monet akavalaisetkaan eivät ole “suurituloisia” ainakaan Helsingin hintatasolla.
Kerrataan nyt Wienin erityispiirteet
Wienissä oli n 2,5 miljoonaa asukasta ennen 1. maailmansotaa. Sodan jälkeen asukasmäärä romahti miljoonalla. Sama kuvio toistui toisen maailmansodan jälkeen. Wienissä ei asu edes tällä hetkellä yhtä paljon ihmisiä kuin 1910-luvulla. Rakennnukset pysyyvät kuitenkin ihmeen kaupalla ehjinä molemmissa sodissa eli asumisväljyys kasvoi selvästi eikä tarvittu rakentaa kovinkaan paljon uutta.
Wienissä on vuokrasäännöstely ja sen takia edullista tuettua vuokra-asuntoa joutuu jonottamaan kauan, ja suurin osa asukkaista eläkeläisiä. Muissa on sitten kallis vuokra. Yksityisillä markkinoilla vuokria nostaa myös kaupungissa tilapäisesti asuntoa tarvitsevat esittävät taiteilijat, onhan Wien Euroopan johtavia kulttuurikaupunkeja.
Wienin keskiluokkaiset työssäkäyvät perheelliset asuvat naapuri- ja kehyskunnissa omistusasunnoissa. Niiden neliöhintataso on Helsingin seudun luokkaa.
Hei kiitos tarkennuksesta! Lisäisin kuitenkin tuohon että Wienisä asunto-ongelmaa on aktiivisest pyritty ratkaisemaan jo I maailmansodan jälkeen, ja että keskustassa näkyi viimeksi käydessäni myös lapsiperheita, joskin kuvaamasi jonotusmalli tuo mieleen esim. Tukholman, jossa toisaalta maahanmuttajia ei juurikaan näe keskustan hintavammilla alueilla.
Ja toinen seikka koskee Wienin korkeita tulorajoja, tyyliin 3200€ netto, jolloin on epätodennäköistä etteikö keskiluokkaa asuisi paljon myös vuokralla erotuksena esim suomalaisesta mallista.
Saako yhteiskunta tästä pakotetusta yhteiskuntaluokkien sekoittamisesta enemmän hyötyä, kuin mitä köyhät siinä häviävät? Odotan mielenkiinnolla postausta segregaation vähentämisen yksilölle tuomista konkreettisista hyödyistä.
Jos Jakomäessä asuvalle pienituloiselle yksinhuoltajalle tarjotaan Skattalta 600e/kk hintaan vuokrakämppä jonka markkinavuokra olisi 1200e/kk, niin onko hänen elämänsä parempi vs tilanne jossa hänelle annetaankin 600e/kk ja annetaan hänen itse päättää, että miten hän ne rahat käyttää?
Yhteiskunta häviää kummassakin tapauksessa 600e. Jos Skattan kämppä vuokrattaisiin markkinavuokralla ja kunta antaisi tuon 600e/kk suoraan sille pienituloiselle palkkatukena kouraan, niin ehkä hän muuttaisi Jakomäestä Huopalahteen (jossa nyt vaikka sattumalta asuu isoäiti) maksaen 200e/kk aikaisempaa enemmän kk-vuokraa ja panostaen loput 400e/kk omiin ja lapsensa harrastuksiin, kulttuuripalveluihin, vaatteisiin ja yleiseen elintasoon. Kaikki asioita jotka vähentävät syrjäytymisriskiä. Ehkä osa rahasta menee lapsen valmennuskurssiin, jotta tämä voi kilpailla tasavertaisemmin niiden skattalaisperheiden lasten kanssa oikeustieteellisen pääsykokeissa. Köyhällä skattalle siirretyllä perheelle ei varaa valmennuskurssiin jää…
Henkilökohtaisesti vierastan tosi paljon tuota asunnoilla tukemista, koska se työntää ihmiset asumaan heille epäedullisiin sijainteihin suhteessa työpaikkoihin ja sukulaisten asuinpaikkoihin, aiheuttaa lukitusvaikutusta kämppiin ja muuta ikävää. Muutenkin minusta on väärin holhota pienituloisia ja tehdä elämänvalintoja heidän puolestaan jos kuitenkin aiomme heidän elintasoaan joka tapauksessa tukea.
–
Voidaan tietty argumentoida että yhteiskunta hyötyy siitä, kun markkinaehtoisesti skattalla asuvat saavat sinne omille kulmilleen vähän elämän makua, kun kaikki naapurit eivät ole pelkkiä perintökämpissä asuvia ruotsia puhuvia.
Mutta miten tuon vaikutusta mitataan? Jakomäen kurjuutta tämä yhden perheen kokoinen interventio ei käytännössä vähennä, koska sen asuntoarvonnassa voittaneen tilalle muuttaa vain infinitesimaalisesti paremmin tienaava.
Jos Jakomäkeen halutaan parempiosaisia, niin heitä pitää lahjoa sinne. Tai sitten alueesta pitää jotenkin systemaattisesti onnistua tekemään parempi. Ja vaikka yhdestä alueesta parempi saadaankin, niin joku alue on aina se huonoin johon huono-osaisuus tuppaa kasautumaan.
Tämä aihe pulpahtelee säännöllisin väliajoin esiin — ja vastaukseksi tuntuu aina riittävän sama linkki:
Paul Cheshire, Are mixed communities the answer to segregation and poverty?, Joseph Rowntree Foundation, 2007
Lyhyesti — sosiaaliseen sekoittamiseen käytetyt varat ovat hukkaan heitettyä rahaa ja poissa toimista, jotka oikeasti voisivat vaikuttaa eriarvoisuuteen.
Tuossa linkkaamassasi tutkimuksessa mitattiin ainoastaan taloudellista menestymistä ja lisäksi anglosaksimaissa joissa on kaikissa korkeat lukukausimaksut. Ilman muuta esim. ilmainen koulutus tai omistusasuminen voisi teoriassa olla tehokkaampi keino vaurastuttaa ihmisiä. Toisaalta tässä ei huomioitu ympäristön vaikutusta esim. opiskelumotivaatioon, tai toisaalta segregaation aiheuttamia kuluja mm. asunnon ostajille ja yhteiskunnalle jotka otetaan itsestäänselvyytenä. Ehkä aiheesta löytyisi myös suomalaisia tai pohjoismaisia tutkimuksia?
Nähdäkseni pienituloinen yksinhuoltaja valitsee väärin, eli hän valitsee 600 €/kk asunnon ja 600 € rahaa vaikka 1 200 € asunto on yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto.
Jakomäkeen ei mitenkään saa varsinaisia hyväosaisia, mutta jos hyvillä paikoilla on paljon sosiaalista asuntotuotantoa, muodostuu ketju, jonka toisessa päässä lopulta Jakomäkeen työntyy hyväosaisempia ihmisiä kuin sinne muuten olisi työntynyt. Samoin huono-osaisia on vähemmän, koska heidät on sijoitettu joka paikkaan tasaisesti sen sijaan että asumisen tuet korvaa asumisen halvoilla alueilla ja kaikki vuokrat on markkinaperustaisia.
Käytettävissä olevin keinoin Jakomäkeen voidaan saada asumaan Subutex-nistejä, siivoojia ja sairaanhoitajia sen sijaan että siellä asuu Subutex-nistejä ja pari siivoojaa. Lääkäreitä emme saa mitenkään asumaan Jakomäkeen.
Mites se (Odenkin jossain tekstissä mainitsema) täydennysrakentaminen? Lähiöissä on tilaa. Annetaan rakennusliikkeelle tontti Jakiksesta sillä ehdolla, että rakentavat laadukkaita 140 neliöisiä kämppiä.