Avainsana: Hitas-asunnot

Heti aluk­si halu­an sanoa, että minus­ta asun­topoli­ti­ikkaa ei pidä antaa markki­navoimille niin, että ihmiset aset­tuisi­vat asumaan kukin oman tulolu­okkansa alueille. Mis­sä näin on tehty, on lop­putu­lok­se­na ollut kaupungi­nosia, jonne poli­isi ei uskalla enää men­nä, ja yhteiskun­talu­okkien välistä kas­vavaa vihaa ja menetet­tyjä nuo­ria. Helsin­gin asun­tomarkki­noil­la on tehtävä tilaa eri tulolu­okille ja eri ikäisille ja myös lap­siper­heille, jot­ka markki­navoimat työn­täi­sivät muuten asumaan jon­nekin kaupun­gin ulkopuolelle.

Nyt meil­lä ovat vas­takkain ne, jot­ka halu­a­vat vara­ta kaupun­gin rikkaille ja tuho­ta tavat edis­tää sosi­aal­isia näköko­htia asun­topoli­ti­ikas­sa ja toiset, jot­ka lin­noit­tau­tu­vat van­hoi­hin keinoi­hin pohti­mat­ta sitä, ovatko ne enää asianmukaisia.

Kun yrit­tää esit­tää välineistön uud­is­tamista, tulee väk­isin leimatuk­si tuo­hon ensim­mäiseen joukkoon, joka halu­aa häätää köy­hät ja lap­siper­heet pois kaupungista. Täl­läkin riskil­lä yritän sanoa, että tuo välineistä pitäisi uud­is­taa perinpohjaisesti.

Asun­to-ohjel­mae­si­tyk­sen mukaan Helsin­gin asun­to­tuotan­non hallinta­jakau­ma on seuraavanlainen:

• Pitkäaikainen ARA-vuokra-asun­not 25 %. Tähän kuu­lu­vat myös muun muas­sa opiske­li­ja-asun­not, joten varsi­naisia ARA-vuokra-asun­to­ja on noin 20 %
• Pitkäaikaises­ti sään­nel­lyt asum­isoikeusasun­not 10 %
• Välimuo­to: lyhy­taikaises­ti sään­nel­lyt ARA-vuokra-asun­not ja Hitas-asun­not 20 %
• Säätelemätön asun­to­tuotan­to, vuokra- ja omis­tusasun­not 45 %

Aloi­tan Hitas-sääntelystä.

(Hitas on Helsingis­sä käytössä ole­va asun­to­jen hin­ta- ja laatu­ta­son valvon­ta­jär­jestelmä, jos­sa asun­non saa ostaa peri­aat­teessa rak­en­tamiskus­tan­nuk­sil­la (sisältäen pienen voiton) mut­ta samal­la sen myyn­ti­hin­taa säädel­lään seu­raa­vat 30 vuot­ta, jon­ka jäl­keen asun­non saa myy­dä joskus jopa huo­mat­taval­la voitolla.)

Kan­natin sitä 1980-luvul­la voimakkaasti. Sil­loin asun­to­lainan sai kahdek­sak­si vuodek­si, kun oli ensin säästänyt etukä­teen puo­let. Jos meil­lä olisi ollut vain kovan rahan omis­tusasun­to­ja ja ARA-asun­to­ja, kaupunki­in oli­si­vat päässeet vain rikkaat ja köy­hät, mut­ta ei ketään siltä väliltä. Hitas-asun­to oli nuorelle lap­siper­heelle tie asumiseen Helsingissä.

Nyt asun­tomarkki­nat ovat aivan toisen­laiset eikä Hitas-sään­te­lyä voi puo­lus­taa enää oikein mitenkään. Se menet­ti viimeisenkin jär­jen­hi­tusen, kun päätet­ti­in, että hin­tasään­nöste­ly lop­puu 30 vuo­den kulut­tua talon valmis­tu­mis­es­ta. Tämä tarkoit­taa, että kalleim­mil­la alueil­la 20 vuot­ta van­ha asun­to kan­nat­taa pitää vaik­ka tyhjänä kymme­nen vuot­ta ennem­min kuin myy­dä se säädel­tyyn hin­taan. Hita­sis­sa on paljon muitakin huono­ja puo­lia, esimerkik­si vah­va luk­i­tus­vaiku­tus, joka saa ihmiset asumaan epä­tarkoituk­sen­mukai­sis­sa asun­nois­sa. Varsi­naista köy­häi­na­pua ei ole myy­dä 700 000 euron asun­toa 500 000 eurol­la sille, jol­la on varaa mak­saa se 500 000 euroa. Tätä lis­taa Hitasin vioista voisi jatkaa paljon pidem­mä’lle, mut­ta antaa kokoomus­lais­ten tehdä se.

Kokoomus on siis oike­as­sa siinä, että Hitas pitää lopet­taa, mut­ta taaskaan heil­lä ei ole esit­tää mitään tilalle. Välimuo­toa tarvi­taan, jot­ta köy­hien ja rikkaiden ohel­la myös keski­t­u­loiset voisi­vat asua kaupungis­samme. Tämän ongel­man me olemme per­i­neet 1980-luvul­ta. Niin ei tule käymään, että hitas vain lopete­taan ja kor­vataan kovan rahan omistusasunnoilla.

Minä alka­isin tuot­taa kaupun­gin omis­tamia kovan­ra­han vuokra-asun­to­ja, joiden vuokrat oli­si­vat lähel­lä markki­navuokria, mut­ta ei sen­tään mitään Kojamo-tason huip­pu­vuokria. Tämä tar­jon­ta tulisi kor­vaa­maan muinaisia vaku­u­tusy­htiöi­den vuokrat­alo­ja. Vähän alle markki­nahin­nan niin, että saa pysyviä asukkaita.

Pitkäaikainen, tur­vat­tu vuokra-asun­to on hyvää asun­topoli­ti­ikkaa jo sinänsä.

Mik­si näin? Mik­si ei vain jae­ta tont­te­ja yksi­ty­isille vuokranan­ta­jille, vaik­ka tuolle maini­t­ulle ay-liik­keen rahantekokoneelle?

Markki­na­t­aloudessa korkean hin­nan, tässä tapauk­ses­sa korkean vuokran, pitäisi houkutel­la lisää tar­jon­taa. Helsin­gin asun­to­tuotan­nos­sa minimitek­i­jä on tont­ti eikä raken­nus. Vuokranan­ta­jien suuret voitot eivät muu­tu tont­ti­maak­si, mut­ta kaupun­gin saa­mat voitot voisi­vat muuttuakin.

Jos markki­nat toimi­si­vat oikein, eri­laisille kojamoille ei syn­ty­isi jät­tivoit­to­ja, vaan ne siir­ty­i­sivät korkei­den tontinvuorien/hintojen kaut­ta kaupungille, ja syn­nyt­täi­sivät näin uusia tont­te­ja, mut­ta markki­nat eivät toi­mi oikein. Tämän näkee vuokrat­aloy­htiöi­den tulok­sista. Mik­si näin on, en tiedä.

Niin­pä on parem­pi, että voitot, jot­ka tehdään rak­en­ta­mal­la kaupun­gin maalle, rikas­tut­ta­vat kaupunkia. Tästä syn­tyvät voitot pitää käyt­tää tont­ti­tar­jon­nan lisäämiseen ja vuokrat­alo­jen rak­en­tamiseen. Nyt ne rahat menevät aivan vääri­in taskuihin.

Nämä kaupun­gin vuokrat­alot voisi toteut­taa asun­to-osakey­htiöinä niin, että niistä myytäisin asun­to­ja myös omis­tusasun­noik­si. Minus­ta on hyvä, että talois­sa on eri­laisia asukkai­ta. Kos­ka val­tion veropoli­ti­ik­ka suosii omis­tusasum­ista, pitäisi näitä asun­to­ja myös voi­da lunas­taa omik­si – käypään hin­taan tietysti.

Mainitsin jo, että tähän kaupun­gin kovan rahan vuokra-asun­to-osu­u­teen voisi liit­tää Hitas-asun­to­jen lisäk­si myös osan kovan rahan tuotan­nos­ta, siis nämä kovan rahan vuokrat­alot.  Siirtäisin siihen myös nuo lyhyen hin­tasään­te­lyn ARA-asun­not, kos­ka ne eivät sovi Helsinki­in. Ne ovat suo­ranainen lahjoi­tus asun­to­jen omis­ta­jille, jot­ka voivat löy­dä rahoik­si 10 tai 20 vuo­den kulut­tua. Niihin voisi siirtää myös siivun varsi­nais­es­ta 40 vuo­den ARA-tuotan­nos­ta, minkä peruste­len seu­raavas­sa kirjoituksessa.

Siis­pä vaviskaa: seu­raavak­si kir­joi­tan ARA-asunnoista.