Heti aluksi haluan sanoa, että minusta asuntopolitiikkaa ei pidä antaa markkinavoimille niin, että ihmiset asettuisivat asumaan kukin oman tuloluokkansa alueille. Missä näin on tehty, on lopputuloksena ollut kaupunginosia, jonne poliisi ei uskalla enää mennä, ja yhteiskuntaluokkien välistä kasvavaa vihaa ja menetettyjä nuoria. Helsingin asuntomarkkinoilla on tehtävä tilaa eri tuloluokille ja eri ikäisille ja myös lapsiperheille, jotka markkinavoimat työntäisivät muuten asumaan jonnekin kaupungin ulkopuolelle.
Nyt meillä ovat vastakkain ne, jotka haluavat varata kaupungin rikkaille ja tuhota tavat edistää sosiaalisia näkökohtia asuntopolitiikassa ja toiset, jotka linnoittautuvat vanhoihin keinoihin pohtimatta sitä, ovatko ne enää asianmukaisia.
Kun yrittää esittää välineistön uudistamista, tulee väkisin leimatuksi tuohon ensimmäiseen joukkoon, joka haluaa häätää köyhät ja lapsiperheet pois kaupungista. Tälläkin riskillä yritän sanoa, että tuo välineistä pitäisi uudistaa perinpohjaisesti.
Asunto-ohjelmaesityksen mukaan Helsingin asuntotuotannon hallintajakauma on seuraavanlainen:
- Pitkäaikainen ARA-vuokra-asunnot 25 %. Tähän kuuluvat myös muun muassa opiskelija-asunnot, joten varsinaisia ARA-vuokra-asuntoja on noin 20 %
- Pitkäaikaisesti säännellyt asumisoikeusasunnot 10 %
- Välimuoto: lyhytaikaisesti säännellyt ARA-vuokra-asunnot ja Hitas-asunnot 20 %
- Säätelemätön asuntotuotanto, vuokra- ja omistusasunnot 45 %
Aloitan Hitas-sääntelystä.
(Hitas on Helsingissä käytössä oleva asuntojen hinta- ja laatutason valvontajärjestelmä, jossa asunnon saa ostaa periaatteessa rakentamiskustannuksilla (sisältäen pienen voiton) mutta samalla sen myyntihintaa säädellään seuraavat 30 vuotta, jonka jälkeen asunnon saa myydä joskus jopa huomattavalla voitolla.)
Kannatin sitä 1980-luvulla voimakkaasti. Silloin asuntolainan sai kahdeksaksi vuodeksi, kun oli ensin säästänyt etukäteen puolet. Jos meillä olisi ollut vain kovan rahan omistusasuntoja ja ARA-asuntoja, kaupunkiin olisivat päässeet vain rikkaat ja köyhät, mutta ei ketään siltä väliltä. Hitas-asunto oli nuorelle lapsiperheelle tie asumiseen Helsingissä.
Nyt asuntomarkkinat ovat aivan toisenlaiset eikä Hitas-sääntelyä voi puolustaa enää oikein mitenkään. Se menetti viimeisenkin järjenhitusen, kun päätettiin, että hintasäännöstely loppuu 30 vuoden kuluttua talon valmistumisesta. Tämä tarkoittaa, että kalleimmilla alueilla 20 vuotta vanha asunto kannattaa pitää vaikka tyhjänä kymmenen vuotta ennemmin kuin myydä se säädeltyyn hintaan. Hitasissa on paljon muitakin huonoja puolia, esimerkiksi vahva lukitusvaikutus, joka saa ihmiset asumaan epätarkoituksenmukaisissa asunnoissa. Varsinaista köyhäinapua ei ole myydä 700 000 euron asuntoa 500 000 eurolla sille, jolla on varaa maksaa se 500 000 euroa. Tätä listaa Hitasin vioista voisi jatkaa paljon pidemmä’lle, mutta antaa kokoomuslaisten tehdä se.
Kokoomus on siis oikeassa siinä, että Hitas pitää lopettaa, mutta taaskaan heillä ei ole esittää mitään tilalle. Välimuotoa tarvitaan, jotta köyhien ja rikkaiden ohella myös keskituloiset voisivat asua kaupungissamme. Tämän ongelman me olemme perineet 1980-luvulta. Niin ei tule käymään, että hitas vain lopetetaan ja korvataan kovan rahan omistusasunnoilla.
Minä alkaisin tuottaa kaupungin omistamia kovanrahan vuokra-asuntoja, joiden vuokrat olisivat lähellä markkinavuokria, mutta ei sentään mitään Kojamo-tason huippuvuokria. Tämä tarjonta tulisi korvaamaan muinaisia vakuutusyhtiöiden vuokrataloja. Vähän alle markkinahinnan niin, että saa pysyviä asukkaita.
Pitkäaikainen, turvattu vuokra-asunto on hyvää asuntopolitiikkaa jo sinänsä.
Miksi näin? Miksi ei vain jaeta tontteja yksityisille vuokranantajille, vaikka tuolle mainitulle ay-liikkeen rahantekokoneelle?
Markkinataloudessa korkean hinnan, tässä tapauksessa korkean vuokran, pitäisi houkutella lisää tarjontaa. Helsingin asuntotuotannossa minimitekijä on tontti eikä rakennus. Vuokranantajien suuret voitot eivät muutu tonttimaaksi, mutta kaupungin saamat voitot voisivat muuttuakin.
Jos markkinat toimisivat oikein, erilaisille kojamoille ei syntyisi jättivoittoja, vaan ne siirtyisivät korkeiden tontinvuorien/hintojen kautta kaupungille, ja synnyttäisivät näin uusia tontteja, mutta markkinat eivät toimi oikein. Tämän näkee vuokrataloyhtiöiden tuloksista. Miksi näin on, en tiedä.
Niinpä on parempi, että voitot, jotka tehdään rakentamalla kaupungin maalle, rikastuttavat kaupunkia. Tästä syntyvät voitot pitää käyttää tonttitarjonnan lisäämiseen ja vuokratalojen rakentamiseen. Nyt ne rahat menevät aivan vääriin taskuihin.
Nämä kaupungin vuokratalot voisi toteuttaa asunto-osakeyhtiöinä niin, että niistä myytäisin asuntoja myös omistusasunnoiksi. Minusta on hyvä, että taloissa on erilaisia asukkaita. Koska valtion veropolitiikka suosii omistusasumista, pitäisi näitä asuntoja myös voida lunastaa omiksi – käypään hintaan tietysti.
Mainitsin jo, että tähän kaupungin kovan rahan vuokra-asunto-osuuteen voisi liittää Hitas-asuntojen lisäksi myös osan kovan rahan tuotannosta, siis nämä kovan rahan vuokratalot. Siirtäisin siihen myös nuo lyhyen hintasääntelyn ARA-asunnot, koska ne eivät sovi Helsinkiin. Ne ovat suoranainen lahjoitus asuntojen omistajille, jotka voivat löydä rahoiksi 10 tai 20 vuoden kuluttua. Niihin voisi siirtää myös siivun varsinaisesta 40 vuoden ARA-tuotannosta, minkä perustelen seuraavassa kirjoituksessa.
Siispä vaviskaa: seuraavaksi kirjoitan ARA-asunnoista.
Kaupungilla on jo nyt vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. https://www.hel.fi/kv/stadinasunnot-fi/hae-asuntoa/vapaarahoitteiset-asunnot/
Jään mielenkiinnolla odottamaan luvattua ARA-järjestelmän analyysiä. Velkavipu, taantuvien paikkakuntien tukeminen, tasausjärjestelmän hinta, loputon lainamalli joka ei toimi nykyisessä korko- ja inflaatioympäristössä, toiminnan tehokkuuden arviomisen vaikeus ja ja ja…
Näitä tekstejä on tosiaan kiinnostavaa lukea, vaikka mielipiteet eivät aina kohtaisikaan. Mukavaa kaiken öyhöttämisen keskellä, kiitos!
Hyvin mielenkiintoisia, pohdittuja ajatuksia.
Hitas-järjestelmän jälkimarkkinat toimisivat paremmin, jos hitas-hintaindeksi noudattelisi nykyistä paremmin kunkin asuinalueen hintatasoa. Asuntojen hinnat ovat nousseet viime vuosina Etelä-Helsingissä nopeammin kuin Luoteis-Helsingissä. Tästä syystä Malminkartanosta ja Konalasta löytää Hitas-asuntoja vapaasta myynnistä. Harva taas haluaa luopua Kampin Kolmiossa sijaitsevasta tilavasta perheasunnosta, jos kattohinta jää alle 200 000€:on. Ostajia varmaan riittäisi.
Kovan rahan tuotannossa kaupunki myy tontin rakennusliikkeelle. Rakennusliike rakentaa tontille talon, myy asunnot osakkaille ja tontin yksityiselle tonttirahastolle. Maapohjan ajan mittaan kasvava, riskitön vuokratulo ohjautuu tonttirahaston osakkeenomistajille. Hitas-mallissa kaupunki pitää tontin itsellään, rajaa rakennuttajan saaman katteen, ja kaupunki saa tontista varsin kelvollisen vuokratulon.
Jos Hitas-mallista tulisi päästä eroon, olisiko kaupungin samalla järkevää myydä kaikki vuokratonttinsa eniten tarjoavalle tonttirahastolle?
Mutta kaupungin vuokra-asunnotkin ovat lottovoittojen siirtämistä. Kun saat sopivasta paikasta vuokrakämpän, voit jälleenvuokrata sen uudelleen joko julkisesti tai pimeästi kovemmalla vuokralla. Tunnen kaksikin ihmistä, jotka asuvat ihan muualla ja nettoavat tästä välistä veronmaksajien rahaa. Sitten on se tunnetumpi tapaus, eli on jo kauan sitten lihonut varallisuus- ja tulorajojen ulkopuolelle ja kököttää yhä kaupungin vuokratalossa. Se kertoo, että vuokrakortteerien laatu on liian hyvää.
Heitä ei saa heittää pois, tämähän olisi ihan karmeaa syrjintää, silläkin riskillä että paljon pienituloisempi tai muuten heikossa tilanteessa oleva jäisi ilman edullista asuntoa. Jotenkin tämä keskustelu on niin järjetöntä välillä, pakko on pahasta, paitsi silloin kun pitää motivoida työttömiä, silloin käy kaikki keinot, jopa ilmainen työ. Pitäähän laiskoja rangaista, ja sitten parempituloisia asuntoloton aikaisemmin voittaneita pitää palkita. Vähän tällainen voittajille enemmän, häviäjiltä sitten tuhkatkin pesästä, ehkä se motivoi heidätkin voittamaan.
Jotenkin tähän sopii referoida Varustelekan perustajaa, joka avautui, että hänen mielestään on väärin, että hyvin pärjäävät ja varakkaat yritykset/yrittäjät saavat veroetuja ja esim. koronatukia (mihin kerhoon hän itse kuuluu nyt) mutta silloin kun meni huonosti, kukaan ei auttanut…
Wienissä on erikoista se, että vuokra-asunnot ovat jopa korkeatasoisempia kuin kovan rahan asunnot. Mutta toisaalta vuokra-asuminen on normaalia ihan millä tulotasolla tahansa.
Ei kai vuokra-asuntojen tuottamista pidä jättää tekemättä sillä, että jotkut väärinkäyttävät tai hyötyvät niistä. Mikä olisi se parempi vaihtoehto? Ihan käsittämättömän on ajatus, että vuokra-asuntojen laatu on liian korkea. Pitäisikö oikein varta vasten ruveta tekemään asuntoja, jossa ”kunnon ihmiset” eivät halua asua?
Asuntototuotantoa pitäisi ilman muuta suunnata enemmän vuokra-asuntoihin. Sinkkutaloudet ja lapsettomat lisääntyvät ja heillä varmaan vähenee motivaatio oman asunnon ostoon, kun ei ole perijöitä. Negatiivinen lainakaan ei ole tainnut kovin monia innostaa. Hesarissa oli joku aika sitten juttua Wienistä, jossa valtaosa asunnoista on kohtuuhintaisia kaupungin vuokra-asuntoja. Vuokra-asuminen on muutenkin hyvin yleistä Keski-Euroopassa. Siihen suuntaan kannattaa edetä, vaikka matkasta tuleekin pitkä. Tärkeää olisi toteutus asunto-osakeyhtiönä, siten voisi varmistaa, että taloja huolletaan ja pidetään kaikin puolin kunnossa.
Suomen kaltaisen vähäväkisen ja periferiassa sijaitsevan maan kannattaa kyllä panostaa lapsiperheisiin ennemmin kuin sinkkuihin. Lapset nimittäin sitouttavat tekemään töitä ja kannustavat omistusasunnon hankintaan, ja niitä kyllä hankittaisiin enemmän jos niiden tarjonta olisi parempi ja hinnat kohtuulliset.
Yhteiskunnan ylläpitämien vuokra-asuntojen pitää olla ensisijaisesti tarkoitettu ilman omaa syytään köyhyysloukkuun pudonneille.
Wienin asutuskehitys viime 100 vuodelta poikkeaa aika rajusti Helsingistä, ja siitä on ollut juttua tälläkin foorumilla. Wieniä voi ehkä paremmin rinnastaa Pietariin.
Jos esität noin, se kuulostaa käsittämättömältä. Heität vielä mukaan värikynää ”kunnon ihmisistä”.
Mutta yhtä käsittämätön ajatus on, että ihmisille subventoidaan julkisin varoin asuntoja, jotka ovat niin hyviä, etteivät he halua muuttaa niistä pois edes tullessaan varakkaammiksi. Vuokra-asuntojen pitäisi olla ihan ok, mutta sillä tavoin vaille herkkuja ja sijoituspaikaltaan huonompia että kukaan ei jää niihin asumaan saavuttaessaan paremman tulotason. Näin niitä riittää köyhemmille, kuten on alun perin tarkoitus.
Miten olisi Hitasin korvaavana askelmana joku sellainen asumisoikeusasunnon muoto, jossa asukkaat lunastavat vastikkeenmaksun ohessa myös lisää omistusoikeutta sitä mukaa kun valtion takaama yhtiölaina lyhenee – siis omistusasumista enemmän painottava asumisosuuskunta. Näitä osuuskuntiahan on viime aikoina ehdotettu ja jokunen toteutettukin(?) – luulisi että niiden toimivuudesta, ja siitä pystyykö osuuskuntasäännöillä käytännössä estämään pitkäaikaisen edelleenvuokrauksen, alkaisi olemaan pian kokemusta.
Miksi Helsingin kaupungin pitäisi olla tässä mukana? Koska on osoittautunut, että vain kaupungin asumisoikeusasuntojen hoitovastikkeet seuraavat todellista kustannustasoa – yksityisiltä yrittelijöiltä tulisi helposti kaikenmoisia pikarahastuksia ja asumismuoto saisi heti huonon maineen.
Hyvältä kuulostaa näin naapurikaupungista katsellessa, mutta toivoisin blogistin vielä pöyhivän tätä hänen esillenostamaa mystistä ongelmaa, jossa Kojamo kaltaisineen tienaa suunnattomia summia rahaa, kun markkinoiden toimiessa sen rahan pitäisi päätyä muualle. Oma epäilys on, että tähän markkinahäiriöön ja sen olemassaoloon kytkeytyy niin suunnaton määrä eri intressejä, että blogistin ansiokkaista ja hyvin perustelluista ehdotuksista huolimatta ongelma säilyy, koska nämä intressit joko estävät blogistin ehdotusten toteuttamisen tai muilla tavoilla estävät toivottujen vaikutusten syntymisen. Siksi itse keskittäisin kaikki voimavarat tämän markkinahäiriön puhdistamiseen ja sen jälkeen virittelisin kaupungille isossa mittakaavassa toteutettavaa vuokra-asuntotuotantoa (mieluusti vielä blogistinkin aikaisemmissa kirjoituksissaan ehdottamalla mekanismilla, jossa asukkaan maksama vuokra kasvaa tulojen noustessa, jolloin luodaan samalla asukkaille insentiivi poistua asunnoista).
Hyvältä kuulostaa myös Jukkiksen kommentti vai pitäisikö sanoa pahalta. Itsekin luulen, että Osmon hyvä ehdotus ei saa vastakaikua Jukkiksen mainitsemien intressien vuoksi. Kojamon toimintaa paheksutaan usein ja syystä, mutta eipä siihen puututa, koska….
R.Silfverberg: ”Suomen kaltaisen vähäväkisen ja periferiassa sijaitsevan maan kannattaa kyllä panostaa lapsiperheisiin ennemmin kuin sinkkuihin”
”Yhteiskunnan ylläpitämien vuokra-asuntojen pitää olla ensisijaisesti tarkoitettu ilman omaa syytään köyhyysloukkuun pudonneille.”
Tietysti lapsiperheisiin kannattaa panostaa hyvin. Halusin tuoda esiin, että kun lapsettomuus on lisääntynyt, johtanee se ajan myötä vuokra-asuntojen kysynnän kasvuun. Sama ilmiö siinä on kuin muuttoliikkeessä. Jos ja kun muuttovirta käy maaseudulta isoihin kasvukeskuksiin, asuntoja pitää rakentaa sinne, missä niistä on pulaa.
Yhteiskunnan olisi järkevää tuottaa vuokra-asuntoja kaikille juurikin Osmon mainitseman slummiutumisen vuoksi. Vuokra-asunnoista pitäisi saada haluttuja. Kojamolla on sivustonsa mukaan 35 000 asuntoa, joiden nettovuokratuotto on lähes 250 M€ eli vajaa 600 €/kk/asunto. Helsinki voisi harjoittaa vuokratoimintaa Kojamon tavoin, alentaa vuokraa 200 eurolla, 200 euroa voisi mennä vaikka kaupungin tehottomuuteen ja silti kaupungille jäisi tuottoa 200 euroa/kk/asunto. Miksi antaa rahojen valua ”yleishyödylliselle” yhdistykselle, kun ne voisivat tulla yhteishyödylliselle kaupungille.
Kyllä, Wienin asutuskehitys poikkeaa aika rajusti Helsingistä, mutta miksi kehityksen suuntaa ei voisi muuttaa.
Jos vain rakennetaan etupäässä halpoja vuokra-asuntoja, tänne muuttaa kyllä väkeä joka puolelta Suomea ja muuta maailmaa mutta eivät sitoudu töihin eikä perustamaan perheitä. Jos ei ole valmis satsaamaan omaa pääomaa, olisi parempi pysytellä paikoissa jossa halvempaa asua kuin Helsingissä.
TJii:
Kaupungin vuokra-asunnoissa on halpaa asua mutta runsas lisärakentaminen edellyttää että kaupungilla olisi riittävästi omaa tonttivarantoa. Sitä ei tällä hetkellä käytännössä ole kuin Malmin lentokenttä ja jotkut entiset satama-alueet joihin on erittäin kallista rakentaa että vain kovan rahan asunnot kannattavat. Keskuspuisto ym vastaaviiin luonnonsuojelualueisiin ei noin vaan rakenneta, eli kaikki on jo käytössä tai myyty rakennusliikkeille tai Kojamolle tms. Maata ei pysty tyhjästä taikomaan. Kaupungilla on myös rahapula ettei voi pitää tontteja joihin on vedetty kalliilla kunnallistekniikka, tyhjinä.
Toisaalta, koska Espoo ja Vantaakin rakentaa vuokra-asuntoja, ei ole pakko asua juuri Helsingissä.
Osmo S (enkä minä) ei esittänyt halpojen vuokra-asuntojen, vaan ”kaupungin omistamia kovanrahan vuokra-asuntoja, joiden vuokrat olisivat lähellä markkinavuokria”
En tiedä, miten paljon Helsingillä on tarjota omaa rakennusmaata, mutta eikös se ole ollut viime vuosina suurin tonttimaan myyjä. Ja jos Kojamo voi ostaa tontin ja rakentaa, niin miksikäs Helsinki ei. Soininvaaran kirjoituksen tärkeä pointti oli asuntopolitiikan sosiaaliset näkökohdat. Lainaan tähän Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara lausuman (HS 16.9.2020): ”Se ei vielä kansakuntaa järisytä, että insinööreillä on kivaa jossain. Mutta kun alkaa syntyä kaupunginosia, joissa asuu ainoastaan pienituloista, kouluttamatonta ja pitkälti työssäkäymätöntä väestöä, siitä voi syntyä ongelma.” Kyllä se olisi myös kaikkien hyväosaisten helsinkiläisten ongelma, jos Vantaalla olisi etupäässä vain Vaattovaaran tuossa mainitsemia asuinalueita. Sitä kehitystä ei saa syntyä.
Niinkuin mä kirjoitin niin Helsingillä ei ole halpaa rakennusmaata enää ellei Malmin lentokenttää lasketa, ja sekään ei ole erityisen halpaa. Osa tonteista, jos niiden kunnallistekniikka on kallista aj ns autopaikkanormit joudutaan täyttämään, menee väkisin gryndereille ja kojamolle koska muuten kaupunki tekisi tappiota ts veronmaksajat joutuisivat maksamaan koko lystin.
Segregaatiota on ollut koko kaupungin olemassaolon ajan, on ollut hienostoalueita ja vähemmän haluttuja alueita.
Olen insinööri ja olen asunut sekä Korsossa että Espoon keskuksessa, Korsossa asumisoikeusasunnossa ja Espoon keskuksessa ensin asumisoikeus- ja sen jälkeen omistusasunnossa. Se on ollut enemmän tai vähemmän olosuhteiden pakottamaa, mutta on tavallaan hyvä että on olemassa alueita jossa hintataso sekä vuokra- että omistusasunnoilla on halvempi kuin elintasopellejen asuttamissa kaupunginosissa. Omien havaintojeni mukaan halvoilla alueilla asuu aika paljonkin koulutettua väkeä. Myöskään kallliit alueet Helsingin seudulla eivät ole sellaisia kuin jossain USA:ssa tai kehitysmaissa että ovat muurien ympäröimiä.
”Se menetti viimeisenkin järjenhitusen, kun päätettiin, että hintasäännöstely loppuu 30 vuoden kuluttua talon valmistumisesta.”
Tämä taitaa olla jo korjattu uusissa kohteissa. Hitas-asunnot rakennetaan kaupungin vuokramaille ja ainakin omassa maanvuokrasopimuksessa on pykälä, jolla vuokraa nostetaan jos hintasäännöstely poistuu. Tekisi mieli ehdottaa, että Hitaksen saisi milloin tahansa muuttaa säätelemättömäksi, mutta kaupunki verottaisi hyödyn korottamalla vuokraa.
Näin pitäisi tehdä. Mutta riittäääkö asunto-osakeyhtiössä enemmistä vai suojataanko vähemmistöä? Kaikki eivät halua korkeampaa yhtiövastiketta, jotta naapuri voisi myydä asunnon hyvällä voitolla.
Miltä asia näyttäisi uudiskohteessa? Mitä jos maanvuokrasta sovitaan, että sen tarkoitus on pitää asuntojen (inflaatiokorjattu?) hinta vakiona?
Mikäli asuntojen hinnat nousisivat, maanvuokra nousisi ja kaupunki saisi enemmän rahaa rakentaakseen lisää. Tarvitaanko asuntojen myyntihintasääntelyä ollenkaan, jos maanvuokraa säädetään toteutuneiden kauppojen perusteella?
Ihan jännittävä idea. Tällä hetkellä uusien Hitas-tonttien vuokrat taitavat olla sidottu elinkustannusindeksiin.
Tässäkin asetelmassa Helsingin sisällä eriytynyt asuntojen hintakehitys aiheuttaisi ongelmia. Jos tonttivuokra olisi sidottu jo 2010-luvulla asuntojen hintakehitykseen, olisi maapohjan vuokra noussut yhtä nopeasti Siltamäessä ja Jätkäsaaressa. Käytännössä HKI4:n isot perheasunnot olisivat suurimpia häviäjiä: yhtiövastikkeet olisivat pompanneet ja samalla alueen hintataso säilynyt stabiilina. Mitä pienempi asunto ja mitä keskeisemmällä paikalla, sitä pienempi olisi tällaisen indeksikorotuksen vaikutus asunnon haluttavuuteen.
Voisihan tämän toteuttaa asuntokohtaisesti, toisena ehkä parempana vaihtoehtona olisi tontiosuuden lunastus markkinahintaan. Tällöinhän asunnosta muodostuisi aivan normaali kovan rahan asunto.
Hitasta tai mitään korvaavia järjestelmiä ei tarvita, jos tehdään verotuksen rakenneuudistus.
Eli nostetaan kiinteistöveroa parilla miljardilla ylöspäin, poistetaan varainsiirtovero ja kevennetään lopuilla rahoilla ansiotuloverotusta.
Seurauksena asuntojen myyntihintataso laskee ja vielä vuokralla asuvalle vastavalmistuneelle jää enemmän käteen palkasta, eli ensiasunnon asuntolainan käsirahan osuus kertyy kasaan paljon nykyistä helpommin. Varainsiirtoveron poisto poistaa kannustimen mahdollisimman kalliin ensiasunnon hankkimiseen, mikä entisestään helpottaa omistusasunnon hankkimista. Perheasunnossa asuville pariskunnille joiden lapset ovat muuttaneet pois syntyy nykyistä vahvempi kannustin muuttaa pienempään asuntoon, jolloin perheasuntoja vapautuu nuorten lapsiperheiden käyttöön vielä enemmän. Ja vielä lisäksi eläkeläisille syntyy kannustin etsiä halvempaa asuinpaikkaa muualta Suomesta; kuulostaa julmalta, mutta olisi kansantaloudellisesti äärimmäisen järkevää, kun Helsingissä asuntojen hintataso laskisi ja toisaalta nyt kuihtuvissa kaupungeissa kallis infra ei jäisi ihan niin vähälle käytölle.
Lisäetuna tällä verouudistuksella työnteon kannustimet paranevat kaikissa tuloluokissa, millä pitäisi olla aivan oleellisen merkittäviä työllisyyttä parantavia vaikutuksia.
Täällä ei voi tykätä kommenteista, mutta tykkään silti!
Ehdotuksesi on hyvin linjassa monen ekonomistin ajatusten kanssa, mutta silti tähän ei olla missään menty. Syyt lienevät siinä, että vaikka tällainen verotusjärjestelmä kannattaisi luoda aloitettaessa puhtaalta pöydältä, on siihen siirtyminen vaikeaa koska se tuottaa uusia häviäjiä varsinkin asuntovelallisten joukossa. Täytynee siis odotella seuraavaa vallankumousta.
Tai vaihtoehtoisesti korkeampi kiinteistövero, mutta tehdään kiinteistövero verovähennyskelpoiseksi ansiotuloista, vaikka siten että kiinteistöveron saisi suoraan vähentää bruttotuloista ja ansiotulo maksettaisiin tästä erotuksesta. Sama tietysti tasapuolisuuden nimissä myös vuokralle. Eläkkeiden kanssa näitä kiinteistöveroja ei saisi vähentää. Tämä olisi reilu malli, ohjaisi eläkeläiset pois kasvukeskuksista ja ylisuurista asunnoista. Sitten vielä päälle tätä kiinteistöverovähennystä saisi soveltaa vain yhteen asuntoon kerrallaan, ja sen tulisi olla maistraattiin ilmoitettu osoite.
Mutta tämäkin malli vaatii että kiinteistövero vaihtelee sijainnin mukaan. Nykyinenhän kiinteistövero on aika epämääräinen (mikä on syrjäisen tontin ja kiinteistön oikea arvo?) eikä välttämättä ole yhtään halvempi maaseudulla, esimerkiksi silloin jos tontti ja tai asunto on suuri. Tietenkin kiinteistöveron alentaminen syrjäisemmillä paikoilla subventoi kuluttavampaa elämäntapaa, mutta toisaalta tätä subventiota voidaan pienentää verottamalla itse sitä kulutusta enemmän (energian ja polttoaineen verotus).
Mutta ei mitään suuria mullistuksia tule tapahtumaan, vanhemmilla ikäluokilla on ehdoton valta väestörakenteellisista syistä, ja sehän on tullut jo monta kertaa selväksi että eläkejärjestelmää korjataan aina vain leikkaammalla nuoremmilta. Tässä oli myös kestävyysvajeen kanssa vähintään 10-20 vuotta aikaa tehdä asioita, mutta nyt taas joudutaan kriisin alla pakolla tekemään kun mikään ei onnistu aikaisemmin. Tässä maassa jotkut saavutetut edut ovat nyt vain paljon parempia kuin toiset, enkä puhu nyt mistään työttömien eduista, jotka ovat melko pieni menoerä verrattuna muihin [kasvaviin] SOTE- ja eläkemenoihin. Tosin sillä erolla että työttömiltä silti leikataan ensimmäisenä ja kaikin keinoin, toisin kuin muilta. Länsimaisetkin demokratiat vaikuttavat aina uhraavan heikommassa asemassa olevat ryhmät ensimmäisenä.
Muutos, jossa Hitas-asunnon omistajat velvoitetaan itse asumaan niissä (eli vuokraus kielletään) saatetaan voimaan viiden (5) vuoden siirtymäajalla ja se koskisi takautuvasti kaikkia Hitaksia – myös Hitaksen alkuajoista lähtien! Tämä palauttaisi alkuperäisen idean halvemmasta asumisesta – olipa sijainti mikä tahansa! Myynti, periminen jne normaalien lainalaisuuksien mukaan! Paluu perusasioihin lopettaisi kaikenlaisen keplottelun ja närkästyksen niin Hitas-omistajissa kuin niiden kadehtijoissakin!
Meinaat että kaupunki voisi yksipuolisesti muuttaa Hitas-ehtoja, taitaisi tulle melkoinen korvausvaateiden ruuhka käräjäoikeuteen.
Päivän HS kertoo kaupungin myyneen arvalla enimmäishintaan pian säännöstelystä vapautuvia HITAS asuntoja Ruoholahdessa. No tässähän on pohja järjestelmän uudistamiselle: lyhennetään aikaa ennen vapauttamista uusissakin asunnoissa. HITAS-lahja ensimmäiselle ostajalle säilyy mutta haitallinen lukittuminen asuntoon lyhenee.
Ai niin, meillähän onkin jo puoli-HITAS, jossa haitta on poistettu. Asunnon voi myydä heti ostettuaan. Eli kyllä kaupunki on jo kaiken miettinyt. Miten tästä voi enää parantaa?