Helsingissä alle 45-vuotiaiden pienasuntokuntia on “vain” kolmannes

Pyysin blogiltani tieto­ja siitä, mis­sä määrin tieto Helsin­gin asun­tokun­tien sinkku- ja dinkku­val­taisu­ud­es­ta on harhaan­jo­htavaa, kos­ka ikäih­miset, joil­ta lapset ovat lentäneet pesästä, asu­vat yksin tai kaksin, mut­ta eivät yksiöis­sä. Pekka Vuori Helsin­gin tietokeskuk­ses­ta vinkkasi tilas­ton ja toden tot­ta, kuva muut­tuu aivan toisek­si. Kiitos!

Seu­raavas­sa esitän koti­taloudet van­him­man asukkaan mukaan jär­jestet­tynä pros­ent­teina kaik­ista koti­talouk­sista. En oikein osan­nut päät­tää, niin lai­tan ikäih­misen rajan – siis rajan, jol­loin lapset ovat läht­e­neet pesästä.

Ajat­telin, että alle 45-vuo­ti­aal­la, jol­la ei ole koton­aan lap­sia, ei ole koskaan ollutkaan tai jos on kyse eron­neesta van­hem­mas­ta, hän kuu­lunee joka tapauk­ses­sa asun­tomarkki­noil­la tähän pien­asun­non hak­i­jaan. Suurin osa lap­sista on muut­tanut pois kotoa, kun van­hem­mat saavut­ta­neet 55 vuo­den iän. Sik­si laitoin taulukkoon kolme ikälu­okkaa, alle 45-vuo­ti­aat, 45 – 54 ‑vuo­ti­aat ja 55 vuot­ta täyttäneet.

Yksin asu­via on asun­tokun­nista 48,4 % ja kah­den hen­gen talouk­sia 30,8 % eli yhteen­sä 79,2 %. Pitäisi siis tehdä pien­asun­to­ja. Ikäryh­mit­täin tämä menee näin: Jat­ka lukemista “Helsingis­sä alle 45-vuo­ti­aiden pien­asun­tokun­tia on “vain” kolmannes”

AM-ohjelman kommentointia (5)

Kaupun­ki han­kkii maa­ta ensisi­jais­es­ti vapaae­htoisin kaupoin, ja maa­ta pyritään han­kki­maan hyvis­sä ajoin ennen niiden ase­makaavoitus­ta. Mui­ta maan­hank­in­takeino­ja, kuten etu­os­to-oikeut­ta ja lunas­tus­ta, voidaan käyt­tää poikkeustapauk­sis­sa. Vapaae­htoisi­in kaup­poi­hin perus­tu­vaa maan­hank­in­taa voidaan tarvit­taes­sa täy­den­tää raaka­maan lu- nas­tamisel­la, jot­ta eheän ja taloudel­lisen yhdyskun­take­hi­tyk­sen mah­dol­lisu­udet voidaan varmis­taa. Mah­dol­li­sis­sa lunas­tusti­lanteis­sa maan käypä hin­tata­so määräy­tyy alueel­la toteutet­tu­jen vapaae­htois­t­en kaup- pojen perus­teel­la. Kaupun­gin johdon­mukaisil­la toimil­la pide­tään yllä maan­omis­ta­jien luot­ta­mus kaupun­gin ase­maan luotet­ta­vana ja tasa- puolise­na neuvottelukumppanina.

Olen tästä kyl­lä aivan eri mieltä. Kaavoituk­ses­ta aiheutu­va maapo­h­jan arvon­nousu on täysin oikeutet­tua rahas­taa kun­nalle, eri­tyis­es­ti, kos­ka kun­ta huole­htii tarvit­tavista infrain­vestoin­neista. Lunas­tushin­nan ja vapaae­htois­t­en kaup­po­jen hin­nan on tarkoi­tus vaikut­taa toisin päin kuin tässä on esitet­ty. Lunas­tus­mah­dol­lisu­u­den on tarkoi­tus pitää hin­tapyyn­nöt kohtu­ullisi­na. Sik­si on aivan hölmöä sanoa, ettei lunas­tus­mah­dol­lisu­ut­ta käytetä ja että kaupois­sa pyritään markki­nahin­taan. Lunas­tus­mah­dol­lisu­us on ole­mas­sa juuri sitä varten. Lain nou­dat­ta­mi­nen ei ole Suomes­sa laiton­ta. Tämä hyvin kokoomus­lainen mielipi­de on tul­lut Helsingille hyvin kalliiksi.

Tiivistyvä yhdyskun­tarakenne edel­lyt­tää maapoli­it­tisia toimia myös jo ole­mas­sa ole­van kaupunki­ra- ken­teen sisäl­lä. Niil­lä alueil­la maan­omis­ta­jien kanssa maankäyt­tö­sopi- muk­sia tehdään lähin­nä van­has­sa kaupunki­rak­en­teessa ase­makaa­vo- jen muu­tos­alueil­la, joil­la kun­nal­lis­tekni­ikan ja palvelu­iden jär­jestämis­es­tä kaupungille aiheutu­vat toteut­tamiskus­tan­nuk­set jäävät uud­is­aluei­ta selvästi vähäisem­mik­si. Jat­ka lukemista “AM-ohjel­man kom­men­toin­tia (5)”

MA-ohjelman ruodintaa (4) Asuntojen ja asuntokuntien koko

 

Helsingis­sä asun­tokun­nan koko on keskimäärin 1,9 henkeä. Asun­tokun­nista koko­jakau­ma on seuraavanlainen:

Yksi hen­ki 49 %
kak­si henkeä 31 %
Kolme henkeä 10 %
Neljä tai use­ampi 10 %

Tästä ei sit­ten voi päätel­lä niin kuin usein tehdään, että puo­let helsinkiläi­sistä olisi yksineläviä. Nois­sa neljän hen­gen tai sitä isom­mis­sa asun­tokun­nis­sa asu­via esimerkik­si on läh­es yhtä paljon on kuin yksin asu­via. Jos olete­taan, että noiden 4+ ruokakun­tien keskikoko on 4,4 (hihas­ta), yksi­na­su­via olisi noin 26 %.

Asun­topoli­ti­ikkaa ajatellen pitäisi tietää, kuin­ka moni yhden tai kah­den hen­gen talouk­sista on nuo­ria sinkku­ja ja kuin­ka moni entis­ten lap­siper­hei­den yksin tai kah­den jääneitä aikuisia. Jälkim­mäiset nimit­täin jäävät yleen­sä asumaan ison per­hea­sun­toon­sa. Pien­asun­to­ja tarvit­se­vat ne, joil­la ei ole vielä lap­sia, mut­ta eivät ne, joil­la ei ole enää lap­sia. Jat­ka lukemista “MA-ohjel­man ruod­in­taa (4) Asun­to­jen ja asun­tokun­tien koko”

Huomioita AM-ohjelmasta (3) Täydennysrakentaminen

Sivu8 :

Asun­torak­en­tamis­es­ta 40 % toteu­tuu täydennysrakentamisena

Hyvä tavoite. Näin säästyy luon­toa ja viher­aluei­ta. Tähän tarvit­taisi­in paljon vahvem­pia keino­ja. Lisäk­si kaavoitus on työlästä joten tarvit­taisi­in myös voimavaro­ja kaavoitukseen.

Ymmärtääk­seni bule­vardit ovat täy­den­nys­rak­en­tamista. Ainakin suun­nitel­mat Laa­jasa­los­sa ja Man­ner­heim­intien var­rel­la Pikku-Huopalahdessa ovat. Taloy­htiöitä tulisi kan­nus­taa taloudel­lisil­la porkkanoil­la täy­den­tämään väljästi raken­net­tu­ja tont­te­jaan. Jat­ka lukemista “Huomioi­ta AM-ohjel­mas­ta (3) Täydennysrakentaminen”

Huomioita AM-ohjelmasta (2) Huoneistokokojakauma

(Link­ki asun­to-ohjel­malu­on­nok­seen)

Huoneis­tokoko­jakau­ma

Helsin­ki määräsi aiem­min uusien asun­to­jen keskikook­si 75 neliötä. Se oli tarkoitet­tu koko kaupun­gin keskiar­vok­si, mut­ta sitä alet­ti­in toteut­taa kaupungi­nosa- ja jopa tont­tiko­htais­es­ti. Nyt tämä on väl­jen­net­ty niin, että asun­to­jen pin­ta-alas­ta Hitas-kohteis­sa 60 — 70 pros­ent­tia on per­hea­sun­to­ja (vähin­tään kolmioi­ta) ja kovan­ra­han tuotan­nos­sa 40 – 50 prosenttia.

Mikko Särelä on kri­ti­soin­ut, että noiden pin­ta-alapros­ent­tien viereen on laitet­tu suluis­sa per­hea­sun­to­jen osu­udet (50 – 60 pros­ent­tia ja 30 – 40 pros­ent­tia). Olin ensin samaa mieltä, mut­ta sit­ten oivalsin, että niiden pois­t­a­mi­nen voisi johtaa taas siihen, että per­hea­sun­tovelvoite toteutet­taisi­in yhdel­lä ylisu­urel­la asunnolla.

Espoos­sa uusien asun­to­jen keskikoko on 90 neliötä, eikä kukaan urpu­ta mitään.

Lap­siper­hei­den puo­lus­t­a­mi­nen on aina ollut yksi asun­topoli­ti­ikan tavoit­tei­ta ja näin tulee olla jatkos­sakin, vaik­ka markki­namekanis­mi antaisi kaik­ki asun­not sinkuille. Sen sijaan tuos­sa normis­sa pitäisi olla alueko­htaista vai­htelua, sil­lä Öster­sun­domi­in tulee luon­nos­taan isom­pia asun­to­ja ja kan­takaupunki­in pienem­piä. Toisaal­ta pitäisi ottaa huomion myös van­ho­jen aus­nto­jen koko­jakau­ma. Niin­pä on tähdel­lisem­pää vaa­tia per­hea­sun­to­ja Munkkivuoreen kuin Munkkiniemeen, jos­sa niitä jo on. Vaik­ka Kallios­sa on luon­nol­lista olla enem­män pieniä asun­to­ja kuin lähiöis­sä, Kallioon raken­net­tavis­sa uud­isko­hteis­sa olisi hyvä olla per­hea­sun­to­ja, kos­ka van­has­sa kan­nas­sa niitä ei juuri ole.

Asun­to­jen koko on Helsingis­sä erit­täin pien­tä ver­rat­tuna muuhun maa­han tai mui­hin euroop­palaisi­in kaupunkei­hin. Olisi virhe rak­en­taa pelkkiä kanakoppe­ja edelleen. Hyvin pieniä asun­to­jakin voi rak­en­taa jonkin ver­ran nuorten ensim­mäisik­si asun­noik­si. Niis­sä ei olisi ihan pakko olla invaves­saa, kos­ka niis­sä asu­taan tilapäisesti.

Hajahuomioita AM-ohjelmasta (1)

Olen tehnyt reunahuomioi­ta asun­to-ohjel­malu­on­nok­seen. Yleisen avoimuu­den nimis­sä käyn niitä tässä läpi. Mielip­i­teet ovat siis omi­ani eivätkä vält­tämät­tä edus­ta aina vihrei­den kantaa.

Asun­to­tuotan­non määrä s. 5–6

Kaupun­ki luovut­taa tont­te­ja vähin­tään 360 000 k‑m2 (= 9 000 asukas­ta), kaavoite­taan vähin­tään 562 500 k‑m2 (=14 000 asukas­ta) ja asun­to­tuotan­to on 5500 asun­toa (=9 900 asukas­ta). Pitäisi nos­taa asun­to­tuotan­to nopeasti 10 000 asun­toon, jot­ta asun­tomarkki­nat saataisi­in sosi­aalis­es­ti hyväksyt­tävään tasapainoon.

Hallinta­muo­to­jakau­ma

25 % ara-vuokra-asun­to­ja, joista 300 opiskelija-asuntoja
35 % välimuotoa,
40 % kovan rahan tuotantoa

Minus­ta tämä hallinta­muo­to­jakau­ma on van­hanaikainen ja paikalleen jämähtänyt keino pyrk­iä sosi­aalis­es­ti kestävään asun­topoli­ti­ikkaan. Pitäisi rak­en­taa säätelemätön­tä tuotan­toa, vara­ta siitä osa kaupungille vuokra-asun­noik­si, joiden vuokraan ei sisäl­ly tukea, ja tämän kan­nan sisäl­lä tukea vuokran alen­nuksin pien­i­t­u­loisia niin kauan kuin nämä ovat pien­i­t­u­loisia. Asun­toti­lanteen helpot­tamisen pitäisi koskea kaikkia samas­sa ase­mas­sa ole­via tas­a­puolis­es­ti eikä sat­tuman­varais­es­ti vain niitä onnekkai­ta, jot­ka pää­sevät tue­tun asumisen piiri­in.  Pitäisi tukea ihmisiä eikä seiniä, mut­ta toteut­taa noi­ta markki­nae­htoisia vuokra-asun­to­tuotan­toa kaupun­gin toimes­ta, kos­ka tässä asun­topoli­it­tises­sa epä­tas­apain­oti­lanteessa julk­ista rahaa valuisi turhan paljon vääri­in taskui­hin. Jat­ka lukemista “Hajahuomioi­ta AM-ohjel­mas­ta (1)”

Bulevardit vähentävät ruuhkia, eivät lisää niitä

Helsin­gin suun­nit­tel­e­vat bule­vardit vähen­tävät sisään­tu­lotei­den ruuhkau­tu­mista ver­rat­tuna vai­h­toe­htoon, jos­sa 80 000 ihmistä ripoteltaisi­in kelvol­lisen joukkoli­iken­teen ulot­tumat­tomi­in pitkin Uuden­maan pel­to­ja.

Helsin­gin ympäristökun­nista on tul­lut huolestunei­ta lausun­to­ja Helsin­gin aikeista muut­taa kaupunki­in tule­vat moot­tori­ti­et Kehä I:n sisäl­lä kaduik­si ja asut­taa niiden äärelle 80 000 ihmistä. Pelätään autoilun Helsin­gin keskus­taan vaikeu­tu­van. Kirkkon­um­mel­la asia pan­ti­in suo­ras­taan leikik­si esit­tämäl­lä, että tämä on perus­tus­lain vas­taista, kos­ka perus­tus­la­ki takaa vapaan oikeu­den liikkua maan sisällä.

Kun moot­toriteille tulee nopeusra­joi­tus ja liiken­neval­o­ja, mat­ka-ajat tietysti vähän piden­tyvät olet­taen, että moot­tori­tie ei muuten olisi ruuhkau­tunut. Tämän vaiku­tus mat­ka-aikoi­hin on parin min­uutin luokkaa, korkein­taan viisi min­u­ut­tia. Jos viiden kilo­metrin matkalla nopeus las­kee nopeud­es­ta 80 km/h nopeu­teen 50 km/h, mat­ka-aika pite­nee min­uutin ja 15 sekun­tia. Par­it liiken­neval­ot tähän päälle, ehkä. Jat­ka lukemista “Bule­vardit vähen­tävät ruuhkia, eivät lisää niitä”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 2.2.2016

(Esi­tys­lis­taan tästä)

Lausun­to AM-ohjel­man luonnoksesta

Asun­to-ohjel­maa pitäisi uud­is­taa hyvinkin radikaal­isti tavoit­teena lisätä olen­nais­es­ti asun­to­tuotan­toa Helsingis­sä. Tar­jon­nan jous­ta­mat­to­muus on yksi suo­ma­laisen asun­topoli­ti­ikan huonoimpia piirteitä. En mene kuitenkaan tässä tähän sen syväl­lisem­min, jot­ta saisin tämän postauk­sen joskus valmi­ik­si. Pyrin tekemään tästä aiheesta vielä eril­lisen postauksen.

Sitä odotel­lessa kan­nat­taa tutus­tua ohjel­malu­on­nok­seen tästä. Otan mielel­läni vas­taan hyviä huomoita.

Lähiöpro­jek­tin projektisuunnitelma

Lähiöi­den kun­nos­t­a­mi­nen ja elävöit­tämi­nen on erit­täin tärkeätä. Tästä raportista ei kuitenkaan nopeal­la lukemisel­la pääse per­ille siitä, ollaanko kohdis­ta­mas­sa voimavaro­ja oikein tähdel­lisimpi­in kohteisi­in. Liikaa kau­ni­ita lau­sei­ta eikä mitään tietoa niistä han­kkeista, joi­hin ei ole kat­sot­tu mah­dol­lisek­si osoit­taa voimavaroja.

(Mitenkähän lain­var­ti­jat suh­tau­tu­isi­vat siihen, jos kaupun­ki ottaisi tavak­seen ostaa merkit­tävästi asun­to­ja joltain alueelta, investoi­da alueen kun­nos­tamiseen ja rahoit­taa tämän ostamien­sa asun­to­jen arvon­nousul­la.) Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 2.2.2016”

Asuntohankinta jouduttamaan Itä-Helsingin hallittua gentrifigaatiota

Asun­to­jen hin­taero kan­takaupun­gin ja Itä-Helsin­gin välil­lä on niin suuri, ettei se voi kestää. Jos­sain vai­heessa hip­ster­it alka­vat val­la­ta halpo­ja asun­to­ja, kuten kävi 1980-luvul­la Kallios­sa ja paraikaa Vallilas­sa. Merkke­jä tästä on näkyvis­sä esimerkik­si Roihuvuoressa.

Tätä kehi­tys­tä voisi vähän joudut­taa, kos­ka asuinaluei­den eriy­tymi­nen nykyiseen tapaan on huono jut­tu. Helsin­gin pitäisi kaivaa naf­tali­in­ista Asun­to­hank­in­ta Oy, joka ryhty­isi taas osta­maan asun­to­ja nimeno­maan Itä-Helsingistä ja vuokraisi niitä kohtu­ullisel­la hin­nal­la (14 – 15 €/m2) suun­na­tusti palka­nsaa­jille. Jat­ka lukemista “Asun­to­hank­in­ta joudut­ta­maan Itä-Helsin­gin hal­lit­tua gentrifigaatiota”

Priorisointi

Pri­or­isoin­ti olisi perin yksinker­taista, jos tietäisimme kaikkien hoito­jen ja lääkkei­den vaikut­tavu­u­den ja jos laatu­pain­ot­teis­ten elin­vu­osien määritelmä olisi kiis­ta­ton. Tar­jol­la ole­vat hoidot laitet­taisi­in kus­tan­nuste­hokku­u­den mukaiseen järjestyk­seen. Hoitoa annet­taisi­in alka­en parhaas­ta päästä, kunnes kaik­ki rahat on käytet­ty. Viimeinen annet­tu hoito muo­dostaisi rajan, jota kus­tan­nuste­hot­tomam­paa hoitoa ei annettaisi.

Tätä peri­aatet­ta vas­taan on vaikea väit­tää. Jos joku halu­aisi käyt­tää rahaa johonkin kus­tan­nuste­hot­tomak­si arvioitu­un, hän jou­tu­isi otta­maan rahat jostain hyödyl­lisem­mästä hoidosta.

Peri­aatet­ta ei saa rik­ki edes rahaa lisäämäl­lä. Vaa­dit­ta­van kus­tan­nuste­hokku­u­den raja vain siir­ty­isi alemmas.

Lääkärin hark­in­taa ei kuitenkaan voi kor­va­ta tasku­laskimel­la. Hoito­jen vaikut­tavu­ut­ta ei tun­neta tarkasti ja elämän laadun parane­m­i­nen on aina arvos­tuk­sen­varainen asia. Jat­ka lukemista “Pri­or­isoin­ti”