(Linkki asunto-ohjelmaluonnokseen)
Huoneistokokojakauma
Helsinki määräsi aiemmin uusien asuntojen keskikooksi 75 neliötä. Se oli tarkoitettu koko kaupungin keskiarvoksi, mutta sitä alettiin toteuttaa kaupunginosa- ja jopa tonttikohtaisesti. Nyt tämä on väljennetty niin, että asuntojen pinta-alasta Hitas-kohteissa 60 — 70 prosenttia on perheasuntoja (vähintään kolmioita) ja kovanrahan tuotannossa 40 – 50 prosenttia.
Mikko Särelä on kritisoinut, että noiden pinta-alaprosenttien viereen on laitettu suluissa perheasuntojen osuudet (50 – 60 prosenttia ja 30 – 40 prosenttia). Olin ensin samaa mieltä, mutta sitten oivalsin, että niiden poistaminen voisi johtaa taas siihen, että perheasuntovelvoite toteutettaisiin yhdellä ylisuurella asunnolla.
Espoossa uusien asuntojen keskikoko on 90 neliötä, eikä kukaan urputa mitään.
Lapsiperheiden puolustaminen on aina ollut yksi asuntopolitiikan tavoitteita ja näin tulee olla jatkossakin, vaikka markkinamekanismi antaisi kaikki asunnot sinkuille. Sen sijaan tuossa normissa pitäisi olla aluekohtaista vaihtelua, sillä Östersundomiin tulee luonnostaan isompia asuntoja ja kantakaupunkiin pienempiä. Toisaalta pitäisi ottaa huomion myös vanhojen ausntojen kokojakauma. Niinpä on tähdellisempää vaatia perheasuntoja Munkkivuoreen kuin Munkkiniemeen, jossa niitä jo on. Vaikka Kalliossa on luonnollista olla enemmän pieniä asuntoja kuin lähiöissä, Kallioon rakennettavissa uudiskohteissa olisi hyvä olla perheasuntoja, koska vanhassa kannassa niitä ei juuri ole.
Asuntojen koko on Helsingissä erittäin pientä verrattuna muuhun maahan tai muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Olisi virhe rakentaa pelkkiä kanakoppeja edelleen. Hyvin pieniä asuntojakin voi rakentaa jonkin verran nuorten ensimmäisiksi asunnoiksi. Niissä ei olisi ihan pakko olla invavessaa, koska niissä asutaan tilapäisesti.