Asuntojen hintaero kantakaupungin ja Itä-Helsingin välillä on niin suuri, ettei se voi kestää. Jossain vaiheessa hipsterit alkavat vallata halpoja asuntoja, kuten kävi 1980-luvulla Kalliossa ja paraikaa Vallilassa. Merkkejä tästä on näkyvissä esimerkiksi Roihuvuoressa.
Tätä kehitystä voisi vähän jouduttaa, koska asuinalueiden eriytyminen nykyiseen tapaan on huono juttu. Helsingin pitäisi kaivaa naftaliinista Asuntohankinta Oy, joka ryhtyisi taas ostamaan asuntoja nimenomaan Itä-Helsingistä ja vuokraisi niitä kohtuullisella hinnalla (14 – 15 €/m2) suunnatusti palkansaajille.
Tällainen suuntaaminen on mielestäni hyväksyttävää segregaation torjumiseksi ja myös sen takia, että pienipalkkaiset palkansaajat ovat nykyisen asuntotilanteen suurimpia kärsijöitä. Tällä vuokralla pystyy huolehtimaan lainojen koroista ja jääpi vähän säästöön tulevia peruskorjauksia vartenkin. Ei siis maksa mitään, mutta ei tuota voittoakaan. Voittona on parempi sosiaalinen tasapaino. Se on kaupungille suuri voitto.
Liikkeellä on myös sijoittajia, jotka hamuavat paljon korkeampaa tuottoa pääomalle ja joita ei segregaation torjuminen kiinnosta lainkaan.
Itä-Helsingin kehittäminen on hyvä idea. Mutta esitetyt lääkkeet ovat täysin väärät.
Alueen ongelmana on liian suuri vuokra-asuntovaltaisuus ja sen painottuminen tuettuun vuokra-asumiseen. Erityisesti kokonaiset vuokratalot ja ‑asuntoalueet aiheuttavat ongelmia. Erilaisen asumisen pitäisi olla paremmin sekoittunutta.
Ongelmaa olisi syytä lähteä ratkaisemaan, ei ostamalla idästä lisää asuntoja kaupungin vuokrakäyttöön, vaan myymällä järjestelmällisesti kaupungin asuntoja omistusasunnoiksi.
Petteri. ARA-asuntoja ei saa myydä omistusasunnoiksi.
En tarkkana uisat asuntojen hintoeja Itä-Helsingissä, mutta kun otetan huomioon hyvin ja fiksusti tehdyn peruskorjauksen kustannus, järkevä hinta kunnostetusa tlaosa olevasta siististä kämpästä. on n 3000 e/ m2. (Markoissa, 18.000 joak 80-kluvun lopoulla taisi olal keskusta-asunnon bhitna…)
Vanhan huoneenvuokralain määrittlemä 4 %:n korkeo tekee 120 e /vuosi = 10/kkm2 . Järkevä hoitovatsike on 4–5 e /m2kk. Eli Oden ehdotus kuulostaa hyvältä.
Ei olisi mikään huono ajatus tarjota Asuntoahnkinna osakkuuksi myös suiuren yleisön merkittäviksi. 4 prosetin joksenekin varma tuotto ja arvon säilyminen ovat aikamoinen valtti.
Norjan öljyrahaston arvioitu ja tavoitelttu reaalinen tuotto on 4 % /vuosi.
Vastuuntuntoisia sijoittajia on, luultavasti sijoiti´tjaien enemmistö, ja töää voi heitä kiinnostaa. Semminkin, kun likein toteutettuna kohde olisi myös kohtalaisen likvidi.
Olisi hyuvin huono ajatus ottaa muita osakkaita Asuntohankintaan. Yhtiön verovapaus menisi eikä’ se voisi harjoitaa suunnattua vuokrausta eikä rajoittaa voitonmaksimointia, koska osakeyhtiölaki ei hyväksy mitään muita tavoitteita kuin voiton.
Tämä on toki yksi lainsäädännöllinen ongelma, joka pitää ratkaista, jotta Itä-Helsinkiä voidaan kehittää.
Kuinka suuri osa Helsingin asunnoista muuten on nykyään Ara-rajoitusten piirissä?
Tästä vaikuttaa itse asiassa olevan vaikeaa löytää tarkkaa tietoa. Joka tapauksessa Helsingin kaupungilla on tuhansia asuntoja, jotka ovat vapautuneet Ara-sääntelystä tai eivät ole koskaan sen piirissä olleetkaan. Lisäksi asuntoja vapautuu lisää tulevaisuudessa.
Helsingin kaupungin olisi mielestäni syytä tehdä suunnitelma, jossa myydään vuokra-asuntoja omistusasunnoiksi alueilla, jotka nykyään liian vuokra-asuntovaltaisia.
Helsingin kaupungin asunnot Oy (Heka) on Helsingin kaupungin kokonaan omistama yhtiö, joka omistaa noin 44.000 ara-asuntoa. Lisäksi kaupunki omistaa muuta kautta noin 15.000 asuntoa. Tähän jälkimmäiseen pottiin sisältyy myös kantakaupungissa (= kalliita) olevia asuntoja, jotka on heikohkolla vuokratasolla vuokrattuja.
Hekan (siis 44.000 kpl) omistamien asuntojen yhteispinta-ala on noin 2,7 milj.m2!!!. Käyttäen varovaista 3.000 euroa neliöhintaa, tulee näiden arvoksi 8,1 mrd euroa. Hekalla on nettovelkaa noin 2 mrd euroa, jolloin nettovarallisuutta Hekalla on noin 6 mrd euroa. Tälle nettovarallisuudelle Heka Oy tuotti 2014 vain 31 milj euron nettotuloksen poistojen ja korkojen jälkeen. Tuloveroa yhtiö ei maksa. Tuotoksi jää siis vain 0,5%. Poistot kuvaavat suunnilleen ko. talojen korjausmenoja (noin 1 %/vuosi em. käyvästä arvosta)
Vuokratuotot bruttona olivat 354 milj. euroa eli 4,4% edellä arvioidulle asuntojen käyvälle arvolle. Korkeiden toimintakulujen jälkeen toimintakatetta ennen poistoja ja rahoituskuluja jäi 152 milj.euroa eli vajaa 2 % asuntojen käyvälle arvolle. Keskivuokra 10,82 euroa/m2/kk.
Jonkin verran asuntosijoittamista harrastaneena voi sanoa, että tuotto on ollut huono. Kaksi syytä:
- vuokrataso (ka. 10,82) on alhainen ja Osmokin viittaa 14–15 euroa/m2 olevan vielä kohtuullinen. Eli korotusvaraa 30–40%.
— toimintakulut 212 milj.euroa/vuosi ovat korkeat. Tekee 6,44 euroa/m2/kk. Pitäisi olla alle 5 euron, eli noin 25 % leikattavissa.
Johtopäätökseni on, että Heka Oy:n toiminnassa on paljon tehostettavaa. Ymmärrän kaupungin tarpeen tarjota kohtuuhintaisia asuntoja, mutta nyt vuokrat ovat liian alhaiset. Liian moni kaupungin asunnoissa asuva vuokralainen pystyisi maksamaan ihan markkinavuokria, eli halvat vuokrasopimukset pitää pohjautua tarveharkintaan (esim. tulojen tarkistus).
Hekan toimintakuluissa on pika-analyysin pohjalta jotain pahasti pielessä. Erityisesti palveluiden ja muut ostot (yht. 147 milj.euroa) ovat epäilyttävän korkeat. Vuotaako laiva vääriin käsiin?
Asuntohankintaa voi kyllä käyttää asuntojen hankintaan Itä-Helsingistä Osmon esittämällä tavalla. Siinä näyttäisi olevan enemmän taloudellistakin järkeä kuin mitä on Heka Oy:n nykyisessä toiminnassa.
Hekan kannasta valtaosa on ARA-asuntoja, joista ei saa ottaa voittoa.
Tarkkaan ottaen taitaa olla, että Oy-laki hyväksyy muutkin tavoitteet, jos ne on yhtiöjärjestykseen kirjattu.
Mutta kuka ostaisi osakkeita yhtiöstä, joka ilmoittaa tavoitteekseen tukea kaupungin asuntopoliittisa tavoitteita ja segregaation vastustamista?
Miksi lainsäädännössä asuntoja omistavan asunto-oy:n ei tarvitse (tai ei oikeastaan saa) tuottaa voittoa, mutta asuntoja omistavan tavallisen oy:n pitää tehdä voittoa?
Ei yhtiön ole pakko tuottaa voittoa, mutta osa osakkaista ei voi tehdä tällaista päätöstä vähemmistöosakkaiden tappioksi.
Eikö tätä kannattaisi käytännössä kokeilla? Tulos voi yllättää, saavathan kaikenlaiset joukkorahoitusprojektitkin kannatusta…
Minusta koko asumisen tukijärjestelmä on varsin huonosti toimiva ja Ara lainsäädäntö erityisesti.
Ongelman perussyynä on ideologia, jonka mukaan yhteiskunta tukee asumista rakentamalla ja ylläpitämällä alihinnoiteltuja vuokra-asuntoja alueilla, joilla asunnoille on korkea kysyntä. Tuossa lähestymistavassa on useita ongelmia.
Ensimmäinen ongelma on alihinnoitellun asumisen sosiaalinen kohdentuminen vain niille, jotka asuvat halvoissa asunnoissa. Kaikille niitä ei koskaan riitä, minusta sosiaalitukien pitäisi perustua tarpeeseen, ei arvonta- tai sukuoikeustyyppiseen asunnonjakoon, jossa jotkut voittavat elinikäisen halvan asumisen toisille jää käteen tyhjä arpalippu ja tuollaisten onnenpotkujen perusteella samassa tilanteessa olevien ihmisten käytännön sosiaalituet vaihtelevat suuresti.
Toinen ongelma on, että alihinnoitellut asunnot johtavat resurssien tehottomampaan käyttöön, halvasti asunnosta ei kannata muuttaa pois eikä pienempäänkään muuttaminen paljon houkuttele.
Kolmas ongelma on, että sosiaalinen asuminen heikentää tarjota asuntoja markkinaehtoisesti, koska yhteiskunnan tukema alihinnoiteltu sosiaalinen asuntotuotanto aiheuttaa markkinahäiriön. Miten tuo markkinahäiriö nykyään näkyy? No, tietysti siinä, että alihinnoiteltuihin kaupungin asuntoihin on valtavan pitkät jonot eikä niitä ole saatavissa. Toisaalta markkinaehtoisen vuokramarkkinan puolella tarjontaa on vähän, joka nostaa vapaat vuokrat korkeammalle kuin jos kaikki asunnot vuokrattaisiin markkinaehtoisesti.
Neljäs ongelma on, että asumispulan ratkaisuun on vain kaksi keinoa, joko rakennetaan enemmän asuntoja tai asutaan nykyisissä asunnoissa tiheämmin. Kumpaankaan sosiaalinen asuntotuotanto ei ole hyvä lääke. Parempi olisi tukea suoraan asuntojen rakentamista.
Minusta asuntopolitiikassa olisi syytä tehdä muutos, jossa Ara-sääntelystä luovutaan ja kaikki kaupungin asunnot jatkossa hinnoitellaan markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti määräytyvistä vuokrista saadaan lisää tuloja, joista osa voidaan sitten käyttää asuntojen hankintaa sellaisilta Helsingin seudun alueilta, joilla on vain vähän vuokra-asuntoja sekä tukeen, jolla edesautetaan uusien asuntojen rakentamista alueilla, joilla niitä ei muuten rakennu.
Samalla olisi myös syytä järjestelmällisesti myydä kaupungin vuokra-asuntoja, alueilla, joissa niitä on paljon ja pyrkiä tilanteeseen, jossa erillisiä vuokrataloja on mahdollisimman vähän ja asuntorakenne on talokohtaisesti sekoittunut.
Jos jonnekin ei rakennu markkinaehtoisesti asuntoja, eikä se viittaa siihen, että asuminen noilla alueilla ei ole aivan tois´velistan kärjessä. Miksi noille alueille pitäisi väkisin rakentaa?
On olemassa alueita, joilla kaupunkirakenteellisista syistä on edullista saada uutta asuntokantaa, vaikka rakentaminen olisikin teknisistä syistä kalliimpaa kuin helpommilla alueilla, jotka kuitenkin sijaitsevat syrjemmässä. Tontin myynti halvalla tai jopa negatiiviseen hintaan on aina ajoittain yhteiskunnan intressissä.
Toinen vastaava tilanne on, kun alueen jo hallitsevalla, usein vuokrataholla ei suoraan ole niin voimakasta markkinaintressiä rakentaa lisää eli tiivistää aluetta, vaikka taas kaupungin intressissä olisi syytä saada aikaan tiivistymistä.
Kuinka valitset asukkaat: palkansaaja, ok. Etusijalla alempi vai korkeampi palkka? Yksi vai kaksi palkansaajaa per talous? Samapalkkaisista se jolla on suurempi perhe vai se jolla vanhemmat huolehdittavana? Vai helppo reitti, hitas-arvonnan kaltainen tai Aso-jonon?
ara.fi:
“ARA voi myöntää hakemuksesta vapautuksen ARA-vuokra-asuntoja koskevista rajoituksista. Vapauttamisen edellytyksenä on, että se edistää alueen asuntomarkkinoiden toimivuutta tai ehkäisee asuntojen vajaakäyttöä ja siitä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä tai siihen on muu erityinen syy. Vapautus voidaan myöntää kaikista tai osasta rajoituksia ja sille voidaan asettaa ehtoja.”
Onko kaupunki testannut ja hakenut vapautusta? Perusteluna voisi käyttää vaikka valtavaa asuntopulaa, vapautuvien varojen käyttämistä uusien ara-kohteiden rakentamiseen, alueellisen segregaation torjumista ja mitä muuta nyt mieleen juolahtaa. Ja huom. myyjänä ei ole voittoa tavoitteleva taho, vaan niin julkisyhteisö kuin voi olla eli kaupunki.
Vesa, tuo on maakuntapykälä, joka koskee alueita, joilla Ara-asunnot jäävät tyhjilleen. Huhujen mukaan luvan voi saada myös keskustaa lähellä oleva taho.
Kepu pettää aina…
Kuvailemasi ongelma on ongelma sen takia, että niitä kaupungin vuokra-asuntoja on liian vähän. Helsingissä on sen verran suuri massa syräytyneitä, alkoholisteja, narkomaaneja, työttömiä yksinhuoltajaäitejä, mielenterveyskuntoutujia, maahanmuuttajia, vankilakundeja jne. että kun sosiaalisia kämppiä aletaan jakaa tarveharkinnan mukaisesti, ei niitä enää muille jääkään. Sitten on yksittäinen kerrostalo, jonka joka rapussa asuu 2–3 ongelmatapausta ja muissa kämpissä on kielitaidottomia mamuja, pienituloisia eläkeläisiä ja työttömiä yksinhuoltajia. Pienipalkkaisten duunarien on maksettava sikavuokraa yksityiselle ja haettava siihen tukea erikseen.
Jos edullisia vuokra-asuntoja olisi niin paljon, että niitä riittäisi pienituloisille työntekijöillekin, ongelmataloja ja alueita olisi vähemmän ja sosiaalinen kontrolli toimisi. Yhdessä rapussa ei olisikaan kuin maksimissaan yksi ongelmatapaus ja pienempi prosentti asukkaista eläisi tulonsiirtojen varassa. Kuudelta duuniin lähtevä raksajanu ei kauaa viitsisi kuunnella narkkikämpän elämää ja ehkä jopa uskaltaisi puuttua asiaan.
Samaan aikaan kun kouluikäisten lasten vanhemmat alkavat pelailemaan sen kanssa, ettei oma jälkikasvu joudu liian s2-rikkaalle alueelle, ja päkkaupunkiseudulle on tuolossa vuotuisella tahdilla jonkinmoinen viisunumeroinen luku historiallisesti/tilastollisesti huomattavan huonosti integroituvaa ja työllistyvää lisäväestöä?
Minä vilpittömästi toivon, että olet oikeassa, ja minä väärässä, mutta en vain oikein usko sitä.
Tämä sinänsä yleinen harhaluulo on hyvä korjata — Osakeyhtiölaki nimenomaisesti hyväksyy myös yhteiskunnalliset tms. tavoitteet. Voiton tuottaminen on ainoastaan oletus, asiasta voidaan vapaasti määrätä toisin.
Osakeyhtiölaki 1:5 § “Toiminnan tarkoitus. Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Vaas
Olet periaatteessa ihan oikeassa, mutta JOS tähän aletaan ottamaan ulkopuolisia sijoittajia, nuo yhteiskunnalliset tavoitteet joutuvat vähän ristiriitaiseen valoon.
Ikuisuusongelma: Mitä sitten tehdään niille narkomaaneille jotka on heitetty ulos huumeluukusta? Tällä hetkellä narkomaanit pyritään sijoittamaan tiettyihin taloihin, mutta ei kuitenkaan johonkin valittuun kaupunginosaan. Tämä on minusta järkevin vaihtoehto, jolloin nämä ihmiset eivät häiritse esimerkiksi yh-perheen elämää, mutta heillä on kuitenkin katto pään päällä.
Pakolaisten kohdalla on selvät erot siten että heitä sijoitetaan sitä enemmän tietylle alueelle mitä köyhempi se on. Vieraskielisten osuudesta eri Heka-alueilla on olemassa ihan tilastotkin. Toisaalta eräs vihreä nuori nainen ehdotti torilla, että varakkaiden alueiden kaupungin vuokra-asuntoihin sijoitetaan vain pakolaisia. Tässä varmaan kultainen keskitie on paras.