Rooma Firenze, toinen päivä

Torstai 14.4.2016

Kartta2Mat­ka jatkui lyhyen laskun jäl­keen pitkäl­lä nousul­la, jos­sa oli kalte­vu­ut­ta välil­lä 11 %. Aloin kat­ua, etten ollut pyytänyt Helsinginkadun Cycle Cen­terin poikia lait­ta­maan taakse isom­pia rat­tai­ta. Onnek­si Rid­leyssäni on sen­tään triplavai­hde edessä. Noin jyrkät mäet pakot­ta­vat min­un huil­i­taukoi­hin lyhyin välein. Min­un kun­nol­lani, iäl­läni ja näil­lä pakkauk­sil­la raja on jos­sain seit­semän pros­entin nousus­sa, (= n. 150 W). Suomes­sa ei noin jyrkkiä mäk­iä ole, kos­ka ne eivät toimisi talvella.

Kun pääsin ylös päätielle mäet muut­tui­v­at loivem­mik­si ja meno nautin­nol­lisek­si, jopa niin nautin­nol­lisek­si, että ajoin epähuomios­sa risteyk­sen ohi ja jouduin palaa­maan. Pienet tiet sopi­vat fil­lar­ille muuten iso­ja parem­min, mut­ta isoil­la teil­lä on loivem­mat mäet.

Olen oppin­ut helpon tavan suun­nistaa. Panen Lumi­an laske­maan, paljonko matkaa on seu­raavaan risteyk­seen ja painan mieleeni tätä vas­taa­van matkamit­tarin luke­man. Nyt vain ajo sujui niin jou­tu­isas­ti, että en osan­nut vah­tia matkamit­taria. Jat­ka lukemista “Rooma Firen­ze, toinen päivä”

Rooma-Firenze, ensimmäinen päivä

Kir­joi­tan matkapäiväkir­jaa pyörä­matkaltani, joka lop­ul­ta suun­tau­tui Roomas­ta Firen­zeen. Min­un piti pitää tätä päiväkir­jaa matkan var­relta, mut­ta mukaani otta­mani tietokone kieltäy­tyi yhteistyöstä ja sik­si tämä ker­to­mus tulee näin jälkikä­teen – suun­nilleen ker­ran päivässä kuitenkin. Luk­i­joil­ta tässä menee tietysti osa jän­ni­tyk­ses­tä, kos­ka tietävät, että olen saa­punut elävänä takaisin. Halu­an kir­joit­taa matkois­tani main­os­taak­seni pyörä­matkailua hienona elämyksenä.

Pyöräni oli Rid­leyn maantiepyörä, jos­sa oli edessä triplavai­heet. Maantiepyörässä (kil­pafil­lari) ei ole pakkaria.

Tavarani min­ul­la on repus­sa, ohjaus­tanko­laukus­sa ja sat­u­lan alle kiin­nite­tyssä laukus­sa.  Olin harkin­nut sat­u­la­put­keen kiin­nitet­tävää laukkua, johon olisi voin­ut lait­taa yhdek­sän kiloa tavaraa, mut­ta päädyin rep­pu­un. Rep­pu on hel­teel­lä hiosta­va, mut­ta nyt oli huhtikuu. Repun hyvin puoli­in kuu­luu mon­ta taskua ja kak­si verkko­taskua, joi­hin voi lait­taa märik­si jäänyt­tä pyykkiä. Jat­ka lukemista “Rooma-Firen­ze, ensim­mäi­nen päivä”

Liikenneinfran yhtiöittäminen

Liiken­nevi­ras­to remon­toi Poh­jan­maan rataa tuskas­tut­ta­van hitaasti. Olisi paljon järkeväm­pää pan­na rata ker­ral­la kun­toon kuin remon­toi­da joka vuosi pikkupätkä.

Liiken­nevi­ras­to ei voi kor­ja­ta nopeam­min, kos­ka se on riip­pu­vainen val­tion vuosit­tai­sista bud­jet­ti­ra­hoista. Jos se olisi itsenäi­nen yhtiö, se ottaisi kor­jauk­sia vas­taan lainaa ja toteut­taisi ne taloudel­lis­es­ti järke­vim­mässä aikataulussa.

Tätä taus­taa vas­ten ei olisi aivan pöhköä yhtiöit­tää rato­jen omis­t­a­mi­nen. Sama logi­ik­ka pätee myös tietysti tei­hin. Jat­ka lukemista “Liiken­nein­fran yhtiöittäminen”

Markkinaratkaisulla on vastustajia

Vaik­ka aika moni myön­tää, että pelkkä päästökaup­pa tuot­taisi parem­man tulok­sen kuin nykyjär­jestelmä, melkein kaik­ki kuitenkin vas­tus­ta­vat markki­nae­htoisia ratkaisu­ja, kos­ka jokin fusku on aina edullista jollekin osapuolelle.

Markki­nae­htoisel­la ratkaisul­la tarkoi­tan, että sähkön hin­noitel­laan kaikille sen käyt­täjille tun­ti­hin­nan perus­teel­la, sähköveros­ta luovu­taan kokon­aan ja se kor­vataan korkeal­la ja kat­taval­la hiiliv­erol­la tai päästöoikeu­den korkeal­la hin­nal­la (100 €/tonni) ja sähkön siir­rossa pain­ot­tuu kiin­teän mak­sun osu­us, kos­ka kus­tan­nuk­setkin ovat kiin­teitä. Jat­ka lukemista “Markki­naratkaisul­la on vastustajia”

Miten energiamarkkinoita pitäisi ohjata ilmastoystävällisiksi

Jos on saas­tut­tavia ja puh­tai­ta tapo­ja tehdä sähköä, pitäisikö saas­tut­tavaa ran­gaista vain puh­das­ta subventoida?

Talous­teo­ri­an mukaan ehdot­tomasti pitäisi lait­taa hait­taverot saas­tut­tavalle sen sijaan, että tue­taan puh­tai­ta ener­gia­muo­to­ja. Puh­taista ei ole ulkoista hyö­tyä, vaan saas­tut­tavista on ulkoista hait­taa. Kun val­i­taan sub­ven­tion tie, tul­laan samal­la sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta, vaik­ka säästöä oikeas­t­aan pitäisi edis­tää – onhan jok­seenkin kaik­ista ener­gia­muodoista lop­ul­ta ulkoista haittaa.

Päästöoikeus vai hiilivero?

Jos päästöoikeus mak­saa 30 €/tonni, on se jok­seenkin tarkalleen sama asia kuin hiilid­iok­sidi­vero tasoltaan 30 €/tonni. Ero tulee siitä, mitä tapah­tuu, jos on arvioitu ohjaus­vaiku­tuk­sen teho väärin. Jos päästöt nou­se­vat ennakoitua suurem­mik­si tai jäävät pienem­mik­si, päästöoikeu­den hin­ta nousee tai las­kee, kunnes päästöt ovat tavoite­ta­sol­la. Vero on sil­lä tasol­la kuin se on, kunnes tehdään uusi päätös veros­ta.  Yri­tys­ten kannal­ta tur­valli­nen ratkaisu. [Ympäristön muutet­tu sanaksi yri­tys­ten] Jat­ka lukemista “Miten ener­gia­markki­noi­ta pitäisi ohja­ta ilmastoystävällisiksi”

Tästä selviää vain markkinamekanismi

Poimin parin päivän sadon Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka ‑sivus­tol­ta inno­vaa­tiouuti­sista, joil­la voisi olla merkit­tävää vaiku­tus­ta tule­vaisu­u­teen, jos ne toimi­si­vat niin hyvin kuin uutises­sa väitetään.

Nestemäinen suolaJenkeis­sä aio­taan varas­toi­da aurinko- ja tuulisähköä kuumaan (yli. 500 C0) nestemäiseen suo­laan (faasimuu­tos) ja ottaa ulos tasaise­na sähkövir­tana. Val­ti­oti­eteil­i­jän tiedoin kuvit­telisin, että 70 % sähköstä hukkuu matkalla, mut­ta insinööril­lä saat­taa olla asi­as­ta jotain salat­tua tietoa, jota val­ti­oti­eteil­i­jä ei tiedä. Jat­ka lukemista “Tästä selviää vain markkinamekanismi”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 5.4.2016

Itä-Pasi­lan asuntokaava

Kaa­va hyväksyt­ti­in muu­tok­sit­ta. Huomiotani kiin­nit­ti kaupun­gin museon kan­ta kaa­van valmis­telu­vai­heessa. Museo vaati talon pin­ta­ma­te­ri­aa­lik­si beto­nia ja sai.  Se kuulem­ma kun­nioit­taa Itä-Pasi­lan per­in­teitä. Tähän asti Itä-Pasi­laa ei ole varsi­nais­es­ti imar­rel­tu beton­in­har­maas­ta ilmeestään. On se hienoa, että Museo löytää siitäkin jotain hyvää.

Min­un raken­nuskult­tuuria ymmärtämät­tömän mielestä toisen­laisel­la pin­ta­ma­te­ri­aalil­la peit­et­ty­inä ne Itä-Pasi­lan talot voisi­vat olla paljon viehättävämpiä.

Munkkiniemen tiivistyskaa­va Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 5.4.2016”

Työllisyysaste kehittyy huonommin kuin miltä se näyttää

Olemme olleet tyy­tyväisiä, että työl­lisyysaste on talouden surkeas­ta kehi­tyk­ses­tä huoli­mat­ta pysynyt osa­puilleen ennal­laan toisin kuin 1990-luvun lamas­sa, jos­sa se romahti.

Asi­as­ta saa aivan toisen­laisen kuvan, kun kat­soo työl­lisyy­den kehi­tys­tä ikäluokittain.

Aloite­taan hyvistä uuti­sista. Ikään­tynei­den työl­lisyys on paran­tanut suo­ras­taan fan­tas­tisen hyvin.  esimerkik­si 60-vuo­ti­aiden  työl­lisyysaste on kaksinker­tais­tunut 35 pros­en­tista yli 60 prosenttiin.

60 vuotiaiden työllisyysaste 2000-luku

Mut­ta kun yleinen työl­lisyysaste ei ole paran­tunut, on muiden työl­lisyysas­teen pitänyt heikentyä.

Jat­ka lukemista “Työl­lisyysaste kehit­tyy huonom­min kuin miltä se näyttää”

Aurinkosähkö tulee ja jyrää

Uusi­u­tu­vista ener­gialähteistä aurinkosähkö on ylivoimais­es­ti lupaavin – niin ylivoimais­es­ti, että mui­hin ei oikeas­t­aan kan­nat­taisi paljonkaan panostaa.

Olen hyvin vähän innos­tunut bio­mas­san polt­tamis­es­ta ”päästöt­tömänä” ener­gia­muo­tona. Ensin­näkin hitaasti uusi­u­tu­va suo­ma­lainen havupuu uusi­u­tuu niin hitaasti, ettei siitä ole oikein iloa, kun ilmas­ton­muu­tos pitäisi pysäyt­tää nyt eikä sadan vuo­den päästä. Eikä se hiil­i­ta­so ole tas­apain­os­sa edes pitkäl­lä aikavälil­lä. Globaal­isti bio­mas­sas­ta ei ole ener­gialäh­teek­si, kos­ka se kil­pailee maas­ta ruuan­tuotan­non kanssa. En pidä siitäkään, että Suomes­sa ei ole enää juuri lainkaan met­siä, jos met­sänä ei pide­tä lajis­toltaan köy­hää puu­pel­toa. Pent­ti Linko­la sanoi joskus, että hänen on sil­loin täl­löin tul­ta­va Helsinki­in, jot­ta näk­isi van­ho­ja pui­ta. Jat­ka lukemista “Aurinkosähkö tulee ja jyrää”

Kaupukisuunnittelulautakunnan lista 5.4.2016

Itä-Pasi­las­sa toimis­to­talon tilalle asuntoja

Rauhanase­man ja kir­jas­ton välis­sä ole­va tyhjil­läään ole­va toimis­to­ta­lo murskataan tien­po­h­jak­si ja tilalle tulee enim­mil­lään 12-ker­roksi­nen asuin­ta­lo noin 350 uudel­la pasi­lalaiselle. Ainakin havain­neku­vas­sa on viherkat­to, joten hieno­ja terass­inäkymiä on odotet­tavis­sa. Yksi puurivi katoaa.

Täy­den­nyskaa­va Munkkiniemessä

Munkkiniemeen tulee 150 uut­ta asukas­ta, kun Sol­nantien ja Lokkalantien kul­mas­sa ole­va aukko raken­netaan. Ole­mas­sa ole­vat talot menet­tävät pää­tyikku­nansa, mut­ta tämän ne kai ovat jotenkin pystyneet sopi­maan. Jat­ka lukemista “Kaupuk­isu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 5.4.2016”