Rooma Firenze, toinen päivä

Torstai 14.4.2016

Kartta2Mat­ka jat­kui lyhyen las­kun jäl­keen pit­käl­lä nousul­la, jos­sa oli kal­te­vuut­ta välil­lä 11 %. Aloin katua, etten ollut pyy­tä­nyt Hel­sin­gin­ka­dun Cycle Cen­te­rin poi­kia lait­ta­maan taak­se isom­pia rat­tai­ta. Onnek­si Rid­leys­sä­ni on sen­tään tripla­vaih­de edes­sä. Noin jyr­kät mäet pakot­ta­vat minun hui­li­tau­koi­hin lyhyin välein. Minun kun­nol­la­ni, iäl­lä­ni ja näil­lä pak­kauk­sil­la raja on jos­sain seit­se­män pro­sen­tin nousus­sa, (= n. 150 W). Suo­mes­sa ei noin jyrk­kiä mäkiä ole, kos­ka ne eivät toi­mi­si talvella.

Kun pää­sin ylös pää­tiel­le mäet muut­tui­vat loi­vem­mik­si ja meno nau­tin­nol­li­sek­si, jopa niin nau­tin­nol­li­sek­si, että ajoin epä­huo­mios­sa ris­teyk­sen ohi ja jou­duin palaa­maan. Pie­net tiet sopi­vat fil­la­ril­le muu­ten iso­ja parem­min, mut­ta isoil­la teil­lä on loi­vem­mat mäet.

Olen oppi­nut hel­pon tavan suun­nis­taa. Panen Lumian las­ke­maan, pal­jon­ko mat­kaa on seu­raa­vaan ris­teyk­seen ja pai­nan mie­lee­ni tätä vas­taa­van mat­ka­mit­ta­rin luke­man. Nyt vain ajo sujui niin jou­tui­sas­ti, että en osan­nut vah­tia matkamittaria.

Pal­jon tuli pyö­räi­li­jöi­tä vas­taan. Hyö­ty­pyö­räi­lyä ei juu­ri näky­nyt, fil­la­rit oli­vat maan­tie­pyö­riä ja pyö­räi­li­jät yhtä nuor­ta nais­ta lukuun otta­mat­ta kaik­ki mie­hiä. Yksi noin vii­si­kymp­pis­ten mies­ten yhte­näi­seen kel­tai­seen asuun pukeu­tu­nut parin­kym­me­nen pyö­räi­li­jän ryh­mä piti tau­koa ris­teyk­ses­sä, jon­ka ohi olin vahin­gos­sa ajanut.

P1000909

Jat­koin pyö­rä­rei­tin mukais­ta reit­tiä. Se meni todel­la haus­ko­ja pik­ku­tei­tä, joi­ta en oli­si miten­kään älyn­nyt vali­ta. Välil­lä asfal­tin huo­no laa­tu pakot­ti aja­maan aika hitaas­ti, mut­ta tämän piti­kin olla turis­mia eikä urheilua.

Lou­nas­ta söin aivan mah­ta­vas­sa Calca­tan kyläs­sä. Suo­jau­tu­mi­nen vihol­li­sil­ta on muo­van­nut aika­naan ita­lia­lais­ta maa­seu­tua ja kau­pun­ki­ja melkoisesti.

P1000913
Calca­ta

Yhdes­sä mut­kas­sa pyö­rä­reit­ti jat­kuin suo­raan reit­tiä, jos­sa ei Heren eikä Gar­mi­nin mie­les­tä ollut kilo­met­rin mat­kal­la min­kään­lais­ta tie­tä. Pää­tin kokeil­la, kos­ka aina­han voin kään­tyä takai­sin. Se pät­kä oli ihan ajet­ta­vaa hiek­ka­tie­tä, mel­kein parem­paa kuin se huo­no­laa­tui­nen öljy­so­ra, joka alkoi, kun pää­sin taas kar­tal­le mer­ki­tyl­le tiel­le. Tämä reit­ti oikai­si mon­ta kilo­met­riä, mut­ta kier­tä­mi­nen oli­si var­maan­kin ollut nopeam­paa. Mut­ta ihan vir­kis­tä­vä pis­täy­ty­mi­nen ”syväl­le maaseudulle”.

P1000930
Pyö­rä­rei­tin oiko­tie kul­ki läpi metsän

Nepis­sä oli taas muu­rien sisäl­le raken­net­tu kau­pun­ki tai kylä. Näi­tä riittää.

 

P1000946
Näky­män Nepin kylästä

Mat­ka jat­kui rie­mas­tut­ta­vaa loi­vaa ala­mä­keä (Loi­vat ala­mäet ovat iha­nia, pää­see pit­käl­le puo­li-ilmai­sek­si) Pää­tin majoit­tua Civi­ta Castellanaan.

Olin täs­sä vai­hees­sa tul­lut Roo­mas­ta 90 km, mut­ta tien­vii­tas­sa luki Roo­ma 42 km. Näi­tä pik­ku­tei­tä ajaen en ehdi miten­kään Firenzeen ennen kuin on kään­nyt­tä­vä takai­sin. Suo­raan aja­mi­nen taas pakot­tai­si aika tyl­sil­le rei­teil­le, joten jat­kan kie­mur­te­le­via pikkuteitä.

Hotel­li­ma­joit­tu­mi­nen, pyy­kin­pe­sua, venyt­te­ly ja illal­li­nen. Syö­mi­nen on pyö­rä­mat­kai­lun suu­rim­pia ilo­ja. Voi syö­dä kuin­ka pal­jon vain ja sil­ti laih­tuu. Ruo­ka on Ita­lias­sa hyvää. Vii­niä ei har­mi kyl­lä voi käyt­tää kuin hyvin koh­tuul­li­ses­ti. Muu­ten ei seu­raa­va­na päi­vä­nä jak­sa mitään, kos­ka lihak­set eivät palau­du mak­san kes­kit­tyes­sä aivan vää­rin asioihin.

Sur­face oli päät­tä­nyt lukit­tua suo­je­lul­li­sis­ta syis­tä. Tähän asti sil­lä kir­joit­ta­mi­nen oli han­ka­laa, nyt siis mahdotonta.

Korkeus 2
Pro­fii­li oli jo vähän haas­ta­vam­pi kuin ensim­mäi­se­nä päi­vä­nä, mut­ta ei miten­kään koh­tuu­ton. Nousua run­saan 60 km:n mat­kal­la yhteen­sä 884 met­riä. Kilo­met­rit ovat kyl­lä pidem­piä kuin Suomessa.

Yksi ajatus artikkelista “Rooma Firenze, toinen päivä”

  1. Ciao. Kir­joi­tit aja­va­si myös soral­la. Mit­kä kumit on alla, toimiiko.
    Mikä on paras kumin leveys mielestäsi.
    Ruo­ka Ita­lia­lai­sis­sa pik­ku kylis­sä on usko­mat­to­man hyvää. Var­sin­kin jos onnis­tuu löy­tä­mään pai­kan joka ei itse­ään mai­nos­ta kyl­teil­lä. Hyvää matkaa.
    Ps. Teks­te­jä­si ja kom­men­te­ja­si lukee aina mielellään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.