Kirjoitan matkapäiväkirjaa pyörämatkaltani, joka lopulta suuntautui Roomasta Firenzeen. Minun piti pitää tätä päiväkirjaa matkan varrelta, mutta mukaani ottamani tietokone kieltäytyi yhteistyöstä ja siksi tämä kertomus tulee näin jälkikäteen – suunnilleen kerran päivässä kuitenkin. Lukijoilta tässä menee tietysti osa jännityksestä, koska tietävät, että olen saapunut elävänä takaisin. Haluan kirjoittaa matkoistani mainostaakseni pyörämatkailua hienona elämyksenä.
Pyöräni oli Ridleyn maantiepyörä, jossa oli edessä triplavaiheet. Maantiepyörässä (kilpafillari) ei ole pakkaria.
Tavarani minulla on repussa, ohjaustankolaukussa ja satulan alle kiinnitetyssä laukussa. Olin harkinnut satulaputkeen kiinnitettävää laukkua, johon olisi voinut laittaa yhdeksän kiloa tavaraa, mutta päädyin reppuun. Reppu on helteellä hiostava, mutta nyt oli huhtikuu. Repun hyvin puoliin kuuluu monta taskua ja kaksi verkkotaskua, joihin voi laittaa märiksi jäänyttä pyykkiä.
Suunnistusta varten puhelimessani oli Here-kartasto ja lisäksi pyörässä Garminin navigaattori, joka kerää matkasta kaiken tiedon: reitin, nousun ja laskun määrän, nopeuden, kilometrit, lämpötilan ja pulssin. Se myös kertoo mäen jyrkkyyden prosentteina. (En tiedä, onko jakajana hypotenuusa vai vaakasuora kateetti, mutta sen merkitys on pieni)
Tarkkaa reittisuunnitelmaa minulla ei ollut, mutta Roomasta olisi tarkoitus suunnata pohjoiseen Toscanaan ja mahdollisesti Firenzeen saakka ja takaisin. Etsisin Google Mapsin avulla mielenkiintoisia teitä ja vähän suuntaisin myös tuulen mukaan, sillä olinhan lomailemassa ja matkailemassa.
Keskiviikko 13.4.2016
Finnairin puolityhjä kone toi ongelmitta Rooman kentälle. Kokosin fillarin ja jätin kuljetuslaukun säilytykseen. Ennalta valittu reitti Roomaan löytyi helposti.
Olen siirtänyt jokakesäisen pyörämatkani huhtikuulle nyt kun säännöllinen työ ei häiritse yrittäjän almanakkaa.
Tarkoitukseni on keskittyä turismiin, valokuvaukseen ja kevyeen liikuntaan. Aiemmilla matkoissani pyöräily on vienyt tilaa kahdelta edelliseltä.
Ensin olin ajatellut kiertää Rooman, mutta olin huomannut Opencyclemap.org:issa Tiberin rantaa pitkin kulkevan pyöräreitin. Se piti nähdä.
Reitti Roomaan oli helppo ja siksi matkailumielessä tylsä. Vaikka itse Rooman alueella liikenne vaikutti lähinnä kaoottiselta, pyörällä ajo oli helppoa. Autolla olisi ehkä vähän hermostuttanut.
Tiber-joen rantaa kulki todellakin baana-tasoinen pyörätie. Pyöräilijöitä oli aika vähän, lenkkeilijöitä sitä enemmän. Oli hienoa ajaa läpi Rooman historiallisen keskustan vaivattomasti joen rantaa pitkin, taisin käydä Vatikaaninkin puolella.
(Kuvat suurenevat klikkaamalla)
Hyvätasoinen päällyste muuttui huonoksi betoniksi ja lopulta kivilaatoiksi, joiden tärinä pakotti ajamaan hyvin hitaasti. Italialainen mies pienen poikansa kanssa valisti minua, että pyöräreitti kulkee vähän ylempänä kadun vartta pitkin. Mitään opastusta ei ollut ollut asiasta.
Ensimmäinen takaisku matkalla oli, että jokin oli mennyt vikaan ladattaessa opencyclemapin karttaa Garminin pyöränavigaattorille. Oliko muistikortti alustettu väärin? Vastaavat tiedostot Saksasta toimivat viime kesänä moitteetta. Pyöräreitin noudattaminen on jokseenkin mahdotonta, ellei se ole navigaattorissa, koska se on merkitty maastoon huonosti, jos olleenkaan.
Tämä varsin mainio baana-yhteys jatkui pitkälle Rooman pohjoispuolelle ja päättyi isoon kerrostalolähiöön. Ei mitään merkintää, mihin se pyöräreitti jatkuisi.
Sitten tuli toinen takaisku. Ajattelin katso puhelimestani, mihin nyt pitäisi jatkaa, mutta ei verkkoa. Lumiasta, Elisasta tai Italiasta johtuvista syistä puhelin toimi vain satunnaisesti.
Luovuin seuraamasta pyöräreittiä ja valitsin tiet ihan itse. Vaikka liikennettä oli paljon, pyörällä oli helppo ajaa, sillä autot ottavat fillarin hyvin huomioon.
Teiden varsilla oli noin kilometrin välein nuoria, maahanmuuttajan näköisiä naisia istumassa vähäpukeisina muovituoleilla. Yksi pakolaisongelman varjopuolia tämäkin. Ei hyvä.
Puhelinverkko ei vain toiminut. Olen pitänyt tapanani varata hotellin noin tuntia etukäteen ollakseni varma, että saan huoneen ja koska näin saa huoneen halvemmalla. Ei pelittänyt tällä kertaa. Elämä ilman nettiyhteyttä on hankalaa. Esimerkiksi sanakirja ei toimi.
Lumian Here-karttapalvelu osoitti minulle hotellin pienestä Monte Perazzon kylästä. Olisi ehkä kannattanut ajaa eteenpäin, koska tästä kylästä sai syötävää joka tapauksessa vasta klo 21 jälkeen eikä tässä kylässä muutenkaan ollut mitään nähtävää.
Vuorossa oli kolmas takaisku. Mukanani kulkeva Microsoftin Surface ei suostunut toimimaan, niin ettei esimerkiksi matkapäiväkirjan pitämisestä tullut mitään. Laitteen kosketusnäytöön oli tullut halkeama jo kotimaassa. Ilman kosketusnäyttöä voi elää, mutta rikkoutunut näyttö ei suostunut vaikenemaan vaan ohjaili hiirtä ihan minne hyvänsä. Näin meni käytöstäni myös Google Maps ja olin koko Italian käsittävän paperikartan ja Here-kartan varassa.
Puhelin toimi vain osassa hotellin tiloja. Sain kuitenkin tarkistetuksi miten se Rooma-Firenze ‑pyöräreitti nyt kulkee.
Olin hotellin ovella tarkistanut, että hotellissani on wlan-yhteys. Missään muualla se ei toiminutkaan kuin siinä ovella. Ilmeisesti ei ollut tarkoitettu asiakkaiden käyttöön. Oli kuin olisi palannut elämässä 25 vuotta taaksepäin aikaan ennen nykyistä tietotekniikkaa.
Hotellin omistaja ei puhunut kuin italiaa, joten kommunikointi jäi heikoksi. Yritin kysyä ruokailusta ja ymmärsin vastauksen niin, että myöhemmin. Yritin sanoa, että voin mennä kylän pizzeriaan, mutta hän vastusti pizzeriaa voimakkaasti ja lupasi minulle ruokaa ensin klo 19:30, sitten klo 20 ja edelleen myöhemmin. Lopulta hän vei vähän klo 21:n jälkeen minut autolla (400 m) ravintolan eteen ja käski kävellä takaisin. Tämä ravintola, jota hän ehdottomasti halusi minun käyttävän, ei ollut auennut aikeisemmin. Se, että hän halusi viedä minut eikä neuvoa paikkaa varmaankin liittyi joihinkin liikesuhteisiin ravintolan kanssa.
Pyöräilyn kannalta helppo päivä, koska maasto aika tasaista. 68 kilometrin matkalla nousua yhteensä 418 metriä, mistä sata metriä viimeisen kilometrin aikana.
Hienoa lukea, että matka taas taittuu.
Tuosta intternetskusta ja pyörämatkailusta oma mielipiteeni on, että ei se mobiilinetti mitenkään erityisen välttämätön ole. Yleensä sitä on kuitenkin menossa jotakin suurpiirteisesti ennalta mietittyä reittiä ja kartat ja potentiaaliset yöpaikat on helppo printata kotona matkaan mukaan.
Mutta jokainen omalla tyylillään.
teeppä soikku joskus blogi siitä, miten ostaa pyörä. Mikä kannattaa ostaa ja millä hinnalla
Itse hankin Roomassa italialaisen simkortin puhelimeen, jotta myös joukkoliikenteen reititys & aikataulut Here Transitilla toimisivat.
Parillakympillä kortilla oli puhelujen lisäksi muutama giga tietoa siirrettävänä ja hyvin riittää viikon kahden käyttöön. Eri operaattoreilla oli vastaavat “turistikortit”.
Hyvä vaihtoehto kun tiedonsiirto suomalaisella kortilla on vielä “rosvohintaista”.
Jos tarvitsee pitää omaa numeroa käytössä kakkospuhelimeen, parilla kympillä saa peruspuhelimen ja alle satasella älypuhelimen.
Sisältää tuotesioittelua…
Minulla on reissuilla mukana yleensä aina: hammasharja, kartta (printattu/painotuote), kompassi (pieni), lompakko, muistiinpanovälineet (vihko ja kynä), passi sekä pieni sanakirja. (… ja kaiken varalta myös sissimuonapakkaus. Joskus voi ruokailupaikan löytäminen olla yllättävän vaikeaa.) Kunnon varusteiden kanssa ent. partiolainen pärjää päivisin, vaikka missä, jopa pitkän sähkökatkonkin aikana.
Jos reittisi kulkee Orvieton kautta, poikkea ihmeessä tuohon kallioisen kukkulan laelle rakennettuun pikkukaupunkiin. Se on näkemisen arvoinen. Ihmisen kokoista arkkitehtuuria kaikkine kujineen. (Toivottavasti vinkki ei tule liian myöhään!)
Jes, jokavuotinen pyöräpäiväkirja. Parasta blogimaailmassa.
Paperikartta toimii aina. Ellei tuuli vie.
Tiber-baanassa näytti olevan se huono puoli, että se muuttuu osaksi jokea veden ollessa korkealla.
Noilla korkeuksilla on harvoin mittavasti sulavaa lunta, mutta voi Se jäädä veden alle.
Tämä on ihan normi joka puolella maailmaa eli veden ollessa korkealla rantatiet peittyvät eikä myrskyllä merenrantaan ole asiaa.
Vain Helsingissä rannat on päätetty pilata rakentamalla ne bunkkerimaisiksi sillä verukkeella että joskus kahdensadan vuoden kuluessa vesi saattaa nousta jopa 2,3 metriä.
Silloin pitää vaihtaa fillari polkuveneeseen tai ‑lauttaan.
Näppärä tee-se-itse-mies (tai ‑nainen) kykenee luullakseni melkein käden käänteessä väsäämään ketjuvälityksen fillarista lautan siipirattaaseen. Eikä siinä tarvita kuin vain välitykseltään sopivat, ylimääräiset rattaat, laakerointi, tukipukit ja lisäketju. Ehkä myös jonkinlainen peräsin ja sen käyttömekanismi.
Eikö se ennuste Grönlannin jäätiköiden sulamisen vaikutuksista merenpinnan kohoamiseen ollut noin 7 metriä?
Enemmänkin kuluttajaneuvontaa kaipaisin. Kuva pyörästä ja varusteista olisi informatiivista ja antaisi vinkkiä omiin matkasuunnitelmiin. Samoin konkreettiset luvut välityksestä ja rengaskoosta — onko pienin eturatas 36 vai 39 tai renkaat 23 vai 28-milliset. Vai jotain muuta. Ja paljonko pyörä painaa?
Näitä kaupailin jo nizza-kirjasta, varsinkin kun välityksiin ja rengaskokoon viitattiin monissa kohdissa. Voi vaikuttaa nippeli-insinööritiedoilta mutta oikeasti noista olisi hyötyä monille.
Niitä ilmankin näitä toki lukee mielellään, kiitos siis!
Oho meni tuplaksi tämä mutta tosiaan pyöräselfie olisi mukavaa nähdä. Ja vähemmän elektronisten härpäkkeiden selostusta. Mutta kaikenkaikkiaan hienoa lukea taas tätä matkakuvausta kun omakin pyöräreissu on suunnitteilla taas kesäksi.
“Olen pitänyt tapanani varata hotellin noin tuntia etukäteen ollakseni varma, että saan huoneen ja koska näin saa huoneen halvemmalla. ”
Se ei tunnu pitävän enää paikkaansa. Itsekin olen jokusen kerran kävellyt hotelliin ja sanonut. että teillä on jollain netin hotellisivulla huone hintaan XX ja että saako sen tiskiltä siihen hintaan. Ei ole saanut. Hintaero on joskus ollut suurikin. Ja on sitten pitänyt maksaa huone hotellin aulassa jonkun varauspalvelun kautta.
Nyt viime vuosina on taas vaikuttanut siltä, että hotellit antavat lähes poikkeuksetta suoraan varaamalla halvemman hinnan, mitä millään varaussivulla. Esim. punavuoressa Albertissa sanoivat seuraavansa nettihintoja ja pitävän huolen, että omilta sivuilta saa huoneen halvemmalla mitä miltään netin varauspalvelusivulta.
“Lukijoilta tässä menee tietysti osa jännityksestä, koska tietävät, että olen saapunut elävänä takaisin.”
Tätä saikin jännittää viime kerralla ihan tarpeeksi, kun raportoit kuumeessa pyöräilyistäsi Saksassa. Ihan hyvä, että tänä vuonna on jokin toinen teema.
“Teiden varsilla oli noin kilometrin välein nuoria, maahanmuuttajan näköisiä naisia istumassa vähäpukeisina muovituoleilla. Yksi pakolaisongelman varjopuolia tämäkin. Ei hyvä.”
Avopuolisoni vieraili Roomassa joitain vuosia sitten, ja ilmiö oli olemassa jo silloin. Se selvästi hätkähdytti häntä jossain määrin, sillä hän totesi pian matkansa jälkeen kadun kulmassa tupakoivista teinitytöistä, että jos Roomassa seisoisi joku noin, hintatiedustelut olisivat varmaan jo käynnissä. Näky oli siis jäänyt vähän vaivaamaan.