Sähkön tuntikohtaiseen hinnoitteluun

Jot­ta kulu­tus ylipään­sä voisi sää­tyä sähkön hin­nan mukaan, tulee kulut­ta­jan, niin yri­tys­ten kuin koti­talouk­sien, mak­saa sähköstään tun­tiko­htaisen hin­noit­telun perus­teel­la. Tähän siir­tymi­nen säästää rahaa (kansan­talouden tasol­la) ja luonnonvaroja.

Jos on mah­dol­lista vaa­tia lail­la huoneis­toko­htaisia ves­imittare­i­ta säästön nimis­sä, pitää olla mah­dol­lista vaa­tia myös siir­tymistä tun­ti­hin­noit­telu­un. Siitä voi tehdä vaik­ka lain. Jat­ka lukemista “Sähkön tun­tiko­htaiseen hinnoitteluun”

Kapasiteettimarkkinat?

Viime tal­ve­na oli paljon puhet­ta sähköka­p­a­siteetin lop­pumis­es­ta. Ris­ki on ilmeinen, kos­ka näis­sä olois­sa kenenkään ei kan­nat­ta investoi­da per­in­teiseen sähkön tuotan­toon. Helsinkikin kor­vaa hanasaaren voimalaitok­sen lämpökattilalla.

Yhdek­si ratkaisuk­si on esitet­ty kap­a­siteet­ti­markki­noi­ta. Tar­jouskil­pailun perus­teel­la mak­set­taisi­in varaka­p­a­siteetin ylläpitämisestä.

On arvailu­jen varas­sa, mitä tuos­ta kap­a­siteetista mak­set­taisi­in. Arvataan siis vaik­ka, että 60 000 €/MW. (Arvaus on kopi­oitu sivus­tol­ta Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka.) Tuhat megawat­tia mak­saisi siis 60 M€/vuosi. Ihan siedet­tävä vaku­u­tus­mak­su. Ovathan taloudel­liset seu­rauk­set sähkön katkeamis­es­ta paljon suurem­mat. On siis kehit­tämisen arvoinen aja­tus. Jat­ka lukemista “Kap­a­siteet­ti­markki­nat?”

Miten sähköveroon päädyttiin

Lip­posen ensim­mäi­nen hal­li­tus aset­ti maa­han hiilid­iok­sidi­veron, joka verot­ti myös esimerkik­si kivi­hi­ilen polt­tamista voimalaitok­sis­sa. Pian ymmär­ret­ti­in, ettei tämä pelit­tänyt pohjo­is­maisil­la sähkömarkkinoilla.

Sähkön­tuotan­non polt­toaineet säädet­ti­in verot­tomik­si ja kor­vat­ti­in kaikesta sähköstä mak­set­taval­la sähköverol­la ja uusi­u­tu­van sähkön­tuotan­non sub­ven­ti­ol­la. Lop­putu­lok­sen piti olla melko lähel­lä alku­peräistä hiilid­iok­sidi­veroa. Olin sil­loin itsekin näitä päätlök­siä tekemässä vihrei­den edus­ta­jana. Sit­tem­min sähkövero ja tuotan­totuet ovat alka­neet elää omaa elämään­sä eikä kokon­aisu­us ole enää lainkaan loogi­nen. Nyt esimerkik­si aurinkosähkön käyt­töä hait­taa se, että sekin on sähköveron alaista, jos sitä myy naa­purilleen. Jat­ka lukemista “Miten sähköveroon päädyttiin”

Halvalle sähkölle järkevää käyttöä

Sähkön hin­tavai­hteluis­sa on mure­hdit­tu paljon ajoit­taisia korkei­ta hin­to­ja., mut­ta ongel­mal­la on toinenkin ulot­tuvu­us, hyvin hal­pa hinta.

Sähkö tulee ole­maan kesäl­lä järkyt­tävän hal­paa. Tilanteen sta­biloimisek­si ja ener­giay­htiöi­den toim­intaedel­ly­tys­ten paran­tamisek­si tuol­la sähkölle tulisi nopeasti löytää järkevää käyt­töä.  Se lisäisi myös sähkön­tuotan­toka­p­a­siteet­tia talvipakkasil­la, kun kap­a­siteet­ti uhkaa lop­pua. Tämä on tärkeätä jo senkin vuok­si, että täy­tyy­hän kalli­il­la pääo­makus­tan­nuk­sil­la tuote­tus­ta tuuli- ja aurinkosähköstä olla myös hyö­tyä. Sähkö pyrkii ole­maan hal­paa, kun tuuli- ja aurinkosähköä tulee paljon.  Jos omis­taisin tuulivoimaa, olisi tästä eri­tyisen kiin­nos­tunut, kos­ka 12 vuo­den kulut­tua syöt­tö­tar­if­fi lop­puu ja saisin vain markki­nahin­nan. Jat­ka lukemista “Hal­valle sähkölle järkevää käyttöä”

Energiayhtiöiden kannattaa lopettaa mariseminen

Mis­sä vain kak­si ener­giay­htiöi­den edus­ta­jaa kohtaa, siel­lä alkaa kauhea marisem­i­nen ener­gia­markki­noiden jär­jet­tömästä muu­tok­ses­ta ja ennen kaikkea siitä totaalis­es­ta tuhos­ta, jon­ka tuuli- ja aurinkovoiman syöt­tö­tar­if­fit aiheut­ta­vat sähkömarkkinoille.

Marisem­i­nen muut­tuneista olo­suhteista ei ole oikea tapa suh­tau­tua ener­gia­markki­noiden muu­tok­seen. Parhait­en pär­jäävät yhtiöt, jot­ka hyväksyvät tosi­asi­at ja käyt­tävät ener­giansa sen miet­timiseen, miten muut­tuvis­sa olo­suhteis­sa menestyy.

Euroopas­sa on päätet­ty, että ilmas­ton­muu­tok­seen vas­tataan lisäämäl­lä uusi­u­tu­van ener­gian osu­ut­ta. Sähkö­markki­noil­la tuuli- ja aurinko ovat siitä ikäviä, että niiden mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat lähel­lä nol­laa. Ne tuot­ta­vat sähköä aina, kun aurinko pais­taa tai tuulee, ja sik­si muu tuotan­to joutuu sopeu­tu­maan. Jat­ka lukemista “Ener­giay­htiöi­den kan­nat­taa lopet­taa mariseminen”

Ollaanko ilmastopolitiikassa tosissaan?

Pari­i­sis­sa sovit­ti­in, että ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen pyritään pysäyt­tämään 1,5 cel­siusas­teeseen ver­rat­tuna esi­te­ol­liseen aikaan (Raja muuten ylit­tyi viimeku­us­sa, toiv­ot­tavasti tilapäis­es­ti). Onko lupaus uskot­ta­va. Kysytään markkinoilta.

Tämän tavoit­teen saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää, että tun­ne­tu­ista fos­si­il­i­sista varan­noista jätetään maa­han 80 %. Tämä tarkoit­taa, että esimerkik­si öljy­varat muut­tuvat tuon 80 %:n osalta arvot­tomik­si. Vain paran 20 % kan­nat­taa hyödyt­tää. Senkin osan arvon las­kee tasolle, joka vas­taa tämän parhaan osan ja toisek­si parhaan osan pump­pauskus­tan­nusten erotusta.

Val­ta­vat arvonalen­nuk­set ovat siis odotet­tavis­sa. Keskus­pankkipi­ireis­sä kuulem­ma puhutaan hiiliku­plas­ta, joka tulee rahamarkki­noiden riesak­si kun asun­to ja teknolo­giaku­plas­ta on selvit­ty. Jat­ka lukemista “Ollaanko ilmastopoli­ti­ikas­sa tosissaan?”

Osoitteen vaikutus lasten tulevaisuuteen

New York Times ker­too uut­ta tutkimuk­sista, jot­ka käsit­televät osoit­teen vaiku­tus­ta las­ten tule­vaisu­u­teen. Tämän mukaan vaiku­tus on suurem­pi kuin mihin aiem­mista tutkimuk­sis­sa päädytty.

= = =

Yksi asun­topoli­ti­ikan kysymyk­siä on, kuin­ka paljon asuinaluei­den sosi­aalis­es­ta eriy­tymis­es­tä on hait­taa. Huono­mainei­sis­sa kaupungi­nosis­sa asu­vat lapset men­estyvät elämässään mui­ta huonom­min, mut­ta sitä ei tiede­tä, johtuuko tämä per­heestä vai osoitteesta.

Kos­ka olen aiem­min täl­lä blogilla viitan­nut yhdys­val­ta­laiseen tutkimuk­seen Mov­ing to Oppor­tu­ni­ty, halu­an ker­toa, että asi­as­ta on tul­lut uut­ta tietoa huonol­la asuinalueelle kas­vamisen vaiku­tuk­ses­ta las­ten tule­vaisu­u­teen. Jat­ka lukemista “Osoit­teen vaiku­tus las­ten tulevaisuuteen”

Mistä talouskasvu on tehty?

Min­ua on häirin­nyt keskustelus­sa talouskasvus­ta ja tuot­tavu­u­den nousus­ta tui­jot­ta­mi­nen abstrak­tei­hin lukui­hin kat­so­mat­ta, mitä niiden takana piilee. Sik­si tämä kir­joi­tus siitä, miten talouskasvun näen.

Kun teol­lis­tu­mi­nen ja talouskasvu käyn­nistyy köy­hässä maat­alous­val­taises­sa maas­sa, kasvulle on kak­si pääasial­lista lähdettä:

(1) Työvoiman siir­tymi­nen mata­latuot­tois­es­ta maat­aloud­es­ta tuot­tavampi­in elinkeinoi­hin ja (2) tek­nol­o­gisen kuilun kiin­ni otta­mi­nen eli investoimi­nen ole­mas­sa ole­vaan teknologiaan.

Väli­vai­heena on mata­latuot­toisen ja vähän pääo­mia ja ammat­ti­taitoa vaa­ti­va teol­lisu­us – Suomes­sa tek­sti­ili ja vaate­te­ol­lisu­us – jos­ta myöhem­min siir­ry­tään korkeam­man jalostusas­teen tuotantoon.

Kehit­tyneis­sä mais­sa maat­alous­tuotan­toon riit­tää alle viisi pros­ent­tia työvoimas­ta. Ylimääräisen työvoiman siir­tymi­nen maat­aloud­es­ta mui­hin elinkeinoi­hin ei vähen­nä maat­alous­tuotan­non määrää, mut­ta lisää tuotan­toa muis­sa elinkeinois­sa. Tek­nol­o­gisen kuilun kiin­niot­ta­mi­nen merk­it­see investoimista tehtaisi­in ja infra­struk­tu­uri­in. Kasvu merk­it­see myös väestön muut­toa kaupunkei­hin. Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen vaatii siir­tymä­vai­heessa huo­mat­tavia investoin­te­ja. Jat­ka lukemista “Mis­tä talouskasvu on tehty?”

Maantien muuttaminen kaduksi

Outi Mäkelä (Kok./Nurmijärvi) ihmetteli päivä Hesaris­sa Helsin­gin bule­vardis­oin­ti­hankkei­ta ja arveli, ettei Helsingillä ole oikeut­ta tehdä niin val­tion omis­tamille moot­toriteille. Eduskun­ta on säätänyt asi­as­ta maankäyt­tö- ja raken­nus­lais­sa näin:

86 a § (23.6.2005/504)
Maantien muuttaminen kaduksi

Maantie, joka ase­makaavas­sa on osoitet­tu kaduk­si, muut­tuu kun­nan tekemäl­lä kadun­pitopäätök­sel­lä kaduk­si. Kadun­pitopäätök­set tulee tehdä tarkoituk­sen­mukaisi­na kokon­aisuuksi­na ottaen huomioon kun­nos­s­api­don vaa­timuk­set ja maankäytön sekä tie- ja katu­verkon toteutuminen.

Maantie lakkaa 1 momen­tis­sa tarkoite­tun kadun­pitopäätök­sen tul­tua voimaan ja maantien tiealue siir­tyy samal­la kun­nan omistukseen.

Sääriippuvainen tuotanto ja sähkömarkkinat

Mis­sä kak­si voimay­htiöi­den edus­ta­jaa tapaa toisen­sa, siel­lä mar­mate­taan siitä kaaok­ses­ta, jon­ka tuulivoima on sähkö­markki­noille tuonut ja jota aurinkosähkö tulee vielä paljon pahentamaan.

Mar­ma­tus kan­nat­taa lopet­taa, kos­ka tuuli ja ennen kaikkea aurinkoen­er­gian käyt­tö on tule­vaisu­ut­ta. Hyvin vai­htel­e­vaan sähkön tuotan­toon on vain varaudut­ta­va ja siihen, mitä se merk­it­see sähkön hinnalle.

Sähkö­markki­noi­ta on tasapainotettava

  1. Siir­toka­p­a­siteet­tia olen­nais­es­ti lisäämällä
  2. Kysyn­nän ohjauksella
  3. Luo­ma­l­la täy­den­tävää kap­a­siteet­tia vesivoimas­ta ja nopeasti säädet­tävistä polt­toon perus­tu­vista voimaloista.
  4. Mah­dol­lis­es­ti luo­ma­l­la kapasiteettimarkkinat.

Sään mukaan vai­htel­e­van ener­giantuotan­non ongel­mat olisi läh­es selätet­ty, jos siir­toka­p­a­siteet­tia olisi niin paljon, että koko EU pysy­isi jatku­vasti samas­sa hin­ta-alueessa. Aina tuulee jos­sakin eikä kaikkial­la voi olla pil­vistä. Jat­ka lukemista “Sääri­ip­pu­vainen tuotan­to ja sähkömarkkinat”