Missä vain kaksi energiayhtiöiden edustajaa kohtaa, siellä alkaa kauhea mariseminen energiamarkkinoiden järjettömästä muutoksesta ja ennen kaikkea siitä totaalisesta tuhosta, jonka tuuli- ja aurinkovoiman syöttötariffit aiheuttavat sähkömarkkinoille.
Mariseminen muuttuneista olosuhteista ei ole oikea tapa suhtautua energiamarkkinoiden muutokseen. Parhaiten pärjäävät yhtiöt, jotka hyväksyvät tosiasiat ja käyttävät energiansa sen miettimiseen, miten muuttuvissa olosuhteissa menestyy.
Euroopassa on päätetty, että ilmastonmuutokseen vastataan lisäämällä uusiutuvan energian osuutta. Sähkömarkkinoilla tuuli- ja aurinko ovat siitä ikäviä, että niiden marginaalikustannukset ovat lähellä nollaa. Ne tuottavat sähköä aina, kun aurinko paistaa tai tuulee, ja siksi muu tuotanto joutuu sopeutumaan.
Ennen oli mukavampaa, kun aina löytyi jostain lauhdevoimala, joka oli marginaalissa ja määräsi sähkön hinnan. Nyt sähkön hinta lähestyy ajoittain nollaa ja onpa se mennyt Saksassa negatiiviseksikin. Voimayhtiöiden on vaikea saada kiinteät kustannuksensa peitetyiksi.
Nyt joudutaan sopeutumaan siihen, että sähkön hinta vaihtelee erittäin jyrkästi. Fiksuimmat oppivat tekemään siitä rahaa.
Ruotsin tuulivoimatuki ei ole täysin pölvästi
Jos Ruotsissa olisi vastattu ilmastohaasteeseen rakentamalla lisää vesivoimaa, kukaan ei olisi pitänyt tätä ihmeellisenä, vaikka samalla tavalla sekin olisi sähkön hintaa alentanut.
Tuulivoiman rakentaminen Ruotsissa on aivan sama asia kuin jos olisi rakennettu lisää vesivoimaa. Tuulivoima muuttuu vesivoimaksi, koska silloin kun tuulee, voidaan vettä säästää käytettäväksi myöhemmin. Runsas säädettävä vesivoima sopii erinomaisesti yhteen tuulivoiman kanssa.
Miksi me yleensäkin itkemme sitä, että Ruotsista tulee meille halpaa sähköä. Helenin hallituksessa me sitä kyllä ajoittain itkemme, mutta koko kansantaloutta ajatellen halpa sähkö kai on hyvä asia. Millaisessa lamassa me olisimmekaan, jos vielä sähkö olisi kallista. Vienti vetäisi entistä huonommin ja yksityinen kulutus olisi vielä matalammalla. Onko se meidän murheemme, jos tämä on seurausta rahan haaskaamisesta tuulivoiman tukeen Ruotsissa.
Suomeenkin mahtuu tuulivoimaa sen verran kuin sitä tänne rakennetaan. Se, että tuulivoima häiriköi sähkömarkkinoilla ei johdu syöttötariffista vaan tuulivoiman pienistä muuttuvista kustannuksista.
Suomen syöttötariffi haakaavan korkea
Sinänsä pidän syöttötariffia haaskaavan korkeana. Mitä järkeä on nostaa tuki niin korkeaksi, että joudutaan panemaan hakijat jonoon ja kieltämään suurelta osalta hakijoista tukipäätös, koska hakijoita on liikaa.
Selitys tuen ylimitoitukselle ei löydy siitä, ettei osattu arvata sähkön hinnan painumista näin alas. Se tietysti lisää valtion rahakirstusta maksettavia tukimiljoonia, mutta ei muuta muuksi sitä, että syöttötariffi ylittää roimasti tuulivoiman kustannukset. Alhainen korkotaso on vähän parempi selitys. Jos tuetun tuulivoiman raja on 2500 MVA, tuo määrä olisi pitänyt huutokaupata. Paljon olisi säästynyt rahaa samalla kun huhuilta kavereiden suosimisesta olisi leikattu siivet.
Näin olisi saatu yhtä paljon tuulivoimaa olennaisesti halvemmalla. Samanlainen riesa tuulivoima kuitenkin olisi vanhoille energiayhtiöille ollut.
Ei se mitään. Saksa arvioi aurinkovoiman tarvitseman tuen aivan metsään ja maksaa tästä arviointivirheestä todella paljon – mutta saa paljon aurinkovoimaa.
= = = =
Kirjoitus on osa puheenvuoroa, jonka pidin Enoro-päivillä 31.3.2016
Nykyisissä energiamarkkinoiden olosuhteissa pärjäävät ne, jotka saavat tukia. Kannattaa siis panostaa lobbaukseen, hyvät veljet.
Kumpi seuraavista on halvempaa?
1) Lisäydinvoima
2) Lisätuulivoima + lisääntyneen säätötarpeen vaatimat investoinnit
Säätövoiman lisäksi pitäisi varmaan laskea mukaan se tehoreservi johon investoiminen ei ole tällä hetkellä mahdollista mutta jota tarvitaan kylminä tyyninä talvipäivinä. (Ja jos talvella säästetään sähköä esim. tehtaita sulkemalla niin sekään ei lopulta tule halvaksi)
Osmo, entä puhdas sähkön myyntiyhtiö? Mitä spotin lisääntynyt vaihtelu sille aiheuttaa?
Valtaojahan on esim. kritisoinut tuulivoimaa. Maailman “tuulikapasiteetti” voidaan laskea eikä se riitä ihmiskunnalle. Kuinka paljon tuulivoimaan kannattaa satsata vai kannattaako rahat pistää esim. ydinvoiman tai aurinkovoiman kehitykseen?
Molemmista, ei vain toisesta.
Tukiaiset olisi syytä poistaa niin pian kuin mahdollista (kuitenkin pyrkien kunnioittamaan jo tehtyjä sopimuksia). Tuetun tuulivoiman luonnonsuojelullinen arvo voi olla negatiivinen, koska ne yllyttävät turhaan energian käytön kasvattamiseen ja tuovat Suomen luontoon jopa muuten taloudellisesti kannattamattomia tuulimyllyjä.
Niin meinaat Osmo, että kun maito on maassa, on turha itkeä? Tukiperusteiset investoinnit ovat juuri vahinko, joka aiheuttanut sen, että tyhmät investoinnit vievät kannattavuuden fiksuilta investoinneilta.
Tiedät esim. hyvin, että sähkön arvo riippuu hyvin paljon siitä, milloin sitä on saatavilla. Tämä ominaisuus on viety tuuli- ja aurinkoinvestoinneilta maksamalla tukea riippumatta milloin tai missä tuotanto tapahtuu. Seurauksena sähköä on saatavilla väärään aikaan ja väärissä paikoissa.
Tukiralli on johtanut voimaloiden kilpaa pystyttämiseen, eikä teknologiakehitykseen ole ollut kannustetta. Vasta nyt keskustellaan, miten rakentaa esim. tuulivoimala, joka mahdollisimman kannattava markkinoilla.
Optimalisessa sähköntuotantorakenteessa jokaista tuotantomuotoa on juuri oikea määrä. Jos jotain tuotantoa on liikaa tai liian vähän, kokonaiselinkaarikustannukset kasvavat. Valitettavasti optimaaliset osuudet osataan määrittää vasta jälkikäteen, kun kaikki vaikuttavat tekijät tunnetaan tarkasti. Koska mallin muuttujia on paljon, eikä niitä pystytä ennustamaankaan luotettavasti edes stokastisin menetelmin, emme tiedä, mikä on nykyisin paras mahdollinen tuotantorakenne.
Toki karkeimmat ylilyönnit sentään pistävät silmään, kuten Osmon mainitsema Saksan aurinkovoima. Sitä nyt vaan on törkeästi liikaa, jos ajatellaan kokonaiskustannuksia. Tuet kampeavat kokoajan tilannetta epäoptimaalisempaan suuntaan, ja tuet omalta osaltaan rasittavat lisää kansantaloutta. Onneksi edes energiayhtiöt jaksavat marista epäkohdista. Vaikka niilläkin on ennenkaikkea mielessä oma etu.
…kannattaa katsoa esim. Lion Hirthin artikkeleita tuuli- ja aurinkovoiman järjestelmäkustannuksista ja siitä miten tuulivoimalan ominaisuuksia kannattaisi muuttaa että sen arvo markkinoilla olisi korkeampi.
http://neon-energie.de/en/marktwert
Yksi asia mikä minua ihmetyttää on se, että miksi näitä ongelmia ratkotaan kansallisesti? Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Kanada ovat tarpeeksi suuria tekemään jotain yksinäänkin, mutta kaikille muille ilmastotalkoot ovat järjettömän kannattamattomia, mikäli hommaa ei hoideta ylikansallisella tasolla.
Taino. Kai voidaan vaan lähteä siitä, että vesivoima on luonnonvara siinä missä mikä tahansa muukin luonnonrikkaus ja joillain valtioilla on vain käynyt hyvä flaksi.
Saksan tyylillä hoidettu energiewende meinaan tarvitsee kipeästi apua omaan mahdottomuuteensa, jos sillä halutaan vähentää oikeasti CO2 päästöjä. Päivän sisäiset uusitutuvien tehotuotantovaihtelut ovat suuruusluokaltaan pariakymmentä gigawattia ja energian säilöntä on vaikeaa. Taloudellisesti järkevin keino tasata Tanska / Saksatyylistä päästöttömän energian tuotantoa* on luonnollinen vesivoima, jota löytyy ymmärtääkseni löytyy ainoastaan Ruotsista ja Norjasta niin paljon, että sillä olisi oikeasti merkittävää vaikutusta Euroopan mittakaavassa
Jotain voitaisiin aikaansaada myös rakentamalla näitä laitoksia muutamia kymmeniä (“kallista”, mutta ottaen huomioon Saksan aurinkovoimapanostukset, ehkä kuitenkin tarpeeksi halpaa”?)
https://en.wikipedia.org/wiki/Goldisthal_Pumped_Storage_Station
Ydinvoimasta kokonaan luopuminen vaikuttaa järjettömältä lyhyellä (parin vuosikymmenen tähtäimellä) jos päästöttömyyteen halutaan päästä, sillä Euroopan tai ylipäätään maailman sähköverkot eivät ole sillä tasolla, että vesivoimalla ja tuuli/aurinko yhdistelmällä voitaisiin realistisesti pyörittää 10–12 miljardin ihmisen palloa niillä elintasovaatimuksilla, joita meillä nykyisin on.
*)http://pasteboard.co/2HtPXD4z.png tai selailkaa itse energy-charts.de:tä
Molemmissa on ongelmansa.
Ylikansallisen tason suurin ongelma on se, että päätöksiä syntyy vasta sitten, kun kaikki ovat halukkaita niitä tekemään. Käytännössä tehokkain tapa jarruttaa päästövähennyksiä voi olla se, että edellyttää niiden syntyvän kansainvälisten sopimusten kautta.
Kansallisen tason ongelma on se, että pitäisi asettaa fossiilitulleja, jotta homma ei kaatuisi hiilivuotoon ja oman talouden kuihtumiseen. Tällaiset ylikansallisen talouden vapautta rajoittavat ratkaisut olisivat nykyisen poliittisen uskontunnustuksen vastaisia.
Minusta järkevin tapa olisi edetä molemmilla rintamilla, eli yhteisiä päätöksiä tukien, mutta myös paikallisesti etunojossa edeten. Muuten edistystä ei ehkä tapahdu.
Pelkkä kansainvälisten sopimusten ja muiden maiden mukaantulon odottelun varaan jättäytyminen olisi vastuutonta politiikkaa. Näin siksi, että tuossa mallissa jokainen maa voisi selittää olevansa innokas, mutta kun ne muut. Ja näin edistystä ei tarvitsisi tulla koskaan, vaan polttaisimme fossiileja jatkuvasti aiempaan tapaan — niin kuin juuri nyt poltamme.
Suomeen rakennetaan kahta ydinvoimalaa. Kaksi reaktoria joiden yhteisteho on 2800 MW.
Toista on rakennettu kohta vuosikymmenen ajan ja hintalappu on siellä 10 miljardin kieppeillä. Toisen hintalapun ennakoidaan nousevan yli 8 miljardiin euroon.
Siis 18 miljardia euroa ja 2800 MW.
Harjoitustehtävä: montako tuulimyllyä ja kaasulla toimivaa generaattoria saa hankittua 18 miljardilla eurolla? Entäpä, kuinka monta tuulimyllyä ja generaattoria saadaan tuotantoon vuosikymmenessä?
Iso-Britanniassa aiotaan rakentaa kaksi uutta reaktoria, hintalappu tähtitieteelliset 28 miljardia euroa.
Ranskalaisten pitäisi 20 vuoden kuluessa tietää, että rakennetaanko uudet ydinvoimalat vai puretaanko entiset. Hintalappu vanhojen korvaamiseen satoja miljardeja euroja.
Maailmassa on yli 150 fissioreaktorin verran suunnitelmia, mutta niistä tuskin toteutuu edes viisikymmentä ihan silkasta taloudellisesta mahdottomuudesta.
Ydinvoima ei enää ole seksikästä, paitsi 1950–80 luvuilla oppinsa saaneiden änkyräinsinöörien silmissä :-]
No tähän on helppo vastata, 2)
Sitä ydinvoimalaa nimittäin ajetaan kaiken aikaa täysillä ja se tarvitsee ihan yhtä paljon säätöä + paljon enemmän varavoimaa keskeytysten varalta. Kaikki tuulivoimalat nimittäin eivät vikaannu samaan aikaan ja tuulisuus on ennustettavissa. Ja Hinckley Pointin reaktori Britanniassa vaatii 92,50 PUNTAA per MWh syöttötariffin, eikä tunnu silläkään hintaa rakentuvan.
Huvittavasti Saksalla samat päätökset nykyisten tuuli- ja aurinkopaneeleiden korvaamisesta tulevat päätettäväksi about samaan aikaan, vaikka Saksa maksaa jo nykyisellään ainakin 15 miljardia euroa vuodessa aurinkopaneeli ja tuulivoimatukia.
Saksassa aurinkopaneeleita rakennettiin kun syöttötariffiksi luvattiin n. 500e/MWh…
Briteissä Hickney Point C:n syöttötariffi on £92.5/Mwh sillä varauksella, että jos voimala tuottaa liikaa voittoa tuolla hinnalla, syöttötariffia alennetaan niin, että investoinnin tuottoaste jää n. 11%:iin vuodessa (naurettavan korkea luku, myönnän…).
Kallista on, mutta vaikka hinnat ovat karanneet tähtitieteellisiksi, nuo ovat edelleenkin halpoja ja nopeita verrattuna uusiutuviin.
Ne kaasuvoimalat toimivat fossiilisella polttoaineella eli niitä ei oikeastaan pitäisi rakentaa ollenkaan.
Noiden tuulivoimaloiden lisäksi pitää käyttää miljardeja euroja verkon vahvistamiseen. Muussa tapauksessa tuulivoima jää hyödyntämättä ja joudutaan käyttämään kaasuvoimaa.
Tuulivoiman lisäämisessä ei siis koskaan riitä pelkkien voimalaitosten laskeminen, vaan mukaan pitää laskea aina merkittävät verkon vahvistamiskustannukset. Ne nostavat tuulivoiman hintaa merkittävästi, tuplaavat. Tämänkin jäkeen ajellaan sitten pitkiä aikoja kaasuvoimalla mikä taas nostaa CO2-päästöt paljon ydinvoiman yläpuolelle. Lisäksi jos kaasuketjussa sattuu vähänkin päästöjä, mennään kaasuvoimalan ilmasto vaikutuksissa hiilen tasolle.
Olkiluoto kolmonen on rakennettu nopeammin kuin koko Tanskan tuulivoimatuotanto.
Lisäksi esimerkiksi viime vuonna Kiina lisäsi nopeammin tuulivoiman tuotantoa kuin ydinvoiman. Nythän Kiinassa on useassa osavaltiossa laitettu tuulivoimaprojektit jäihin, kun verkko ei kestä sitä heiluntaa ja sitä pitäisi ensin vahvistaa kunnolla.
https://planeetta.wordpress.com/2016/03/09/ydinvoiman-rakentaminen-on-nopeaa/
Tuulivoima + kaasuvoimala-yhdistelmä on kalliimpi ja tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja, kuin ydinvoima. Ainoa syy hylätä ydinvoima on usko siihen, että tuulivoima on muukavampaa. Muuta syytä sille ei ole.
Energiantuotantomuodon valitseminen puhtaasti uskonnollisin perustein on hyvin vaarallista uhkapeliä ilmastolla. Meillä ei ole kuin tämä yksi pallo, kannattaisi mennä varman puolelle eikä sulkea mitään hiiletöntä energiantuotantomuotoa pois.
Samalla tavalla Suomessa rakennetaan tuulivoimaa ja hintalappu on 105 e/MEh. Eli en ottaisi Hinkley Pointtia referenssiksi.
Ihan sama juttu on muuten tuulivoimaloiden kanssa. 20 vuoden kuluttua ne pitää kaikki rakentaa uusiksi.
Tämä on suuri ongelma.
Tämä onkin suuri ongelma ja huonompi juttu ilmastolle.
Ydinvoima on niin kallista, ettei se lännessä oikein pärjää tuetulle tuulivoimalle eikä kehitysmaissa halvalle hiilivoimalle. Siksi pitäisi päästä seuraavan sukupolven pieniin ja tehdasvalmisteisiin ydinreaktoreihin. Ei niitä muuten kukaan rakenna.
Montako tuulivoimaprojektia toteutuisi, jos sitä ei tuettaisi?
Ihan sama tilannehan on Suomessa tuulivoiman kohdalla. Projekteja oli näin ulkomuistista muistaakseni 4x määrä siihen, mikä tulee toteutumaan tukipolitiikan takia.
Kyse ei ole siitä mikä tuntuu kivalta, vaan siitä mikä on kustannustehokasta ja mahdollista. Ilmastonmuutos ei ole ongelma, joka ratkeaa näppärästi kaikkien mielestä kivoilla ja söpöillä ratkaisuilla, kuten uusiutuvilla. Niillä jos mennään niin 2C tavoite on ihan haavekuvaa.
Me naureskelemmme keskiaikaisille ihmisille kissojen tappamisesta ruton riehuessa. Onko meillä varaa siihen?? Tulevaisuudessa lämmenneellä maapallolla elävät ihmiset pitävät meitä umpityhminä, koska yritimmme ratkaista ilmastonmuutosta tuulimyllyillä.
Ja 100% uusiutuvissa-skenaarioissa on kyllä suuria ongelmia. Tässä on kirjoitus El Hierron saaresta, jossa ollaan rakennettu tuulivoimaa+pumppuvoimala, tavoitteena noin 80% uusiutuvat, loput dieselillä.
Saarihan on selkeä kohde, jossa tuollainen systeemi voisi toimia kustannustehokkaasti (koska dieselilla tuotettu sähkö on kallista), mutta tavoitteita ei siitä huolimatta ole saavutettu koska varastokapasiteettia ei ole riittävästi.
http://euanmearns.com/el-hierro-renewable-energy-project-september-2015-performance-review/
“The GdV plant consists of:
1. An 11.5MW wind farm with five 2.3MW Enercon E‑70 wind turbines.
2. The Llanos Blancos diesel plant, containing six units aggregating 11.36MW.
3. A pumped hydro system, consisting of a 380,000 cu m upper reservoir, a 150,000 cu m lower reservoir, a pumping station with 6MW capacity and a generation plant with a nominal capacity of 11.3MW, although the use of the turbines for phase compensation reduces the net capacity to 9.2MW. The round-trip efficiency of the pumped hydro system is given as 60%.
Since all three units can generate power simultaneously the installed generating capacity on El Hierro is 32.06MW, comfortably in excess of average demand (~5.4MW) and peak demand (~7.6MW).”
———————-
Since startup the GdV plant has generated about as much renewable energy as it was expected to generate except for the shortfall in pumped hydro. The ongoing low-wind period, however, highlights the project’s Achilles Heel – energy storage. Previous Energy Matters posts have concluded that intermittent renewable energy will never be able to supply 100% of grid demand because of the prohibitively large amounts of energy storage needed to convert it into year-round dispatchable power, and GdV now provides real operating data to back this conclusion up.
————-
Lopputulos
Diesel 7,457 MWh (46%)
Renewables: 9,179 MWh (54%)
Hinta 84 miljoonaa e. Säästää puolet saaren aikaisemmin käyttämästä dieselistä, mutta ei säästä yhtään dieselvoimalaitoksissa. Säästö on noin miljoona euroa / vuosi, systeemin takaisinmaksuaika on ilman mitään huoltoja ja korvausinvestointeja yli 80 vutta.
Ei tällä vielä maailmaa pelasteta.
Jos taloushistoria on minulle jotain opettanut niin sen että kun tuotteen marginaalikustannus painuu nollaan, sen tuottajat alkavat marisemaan ja vaatimaan voitoilleen valtion suojelusta tai jonkinlaista keinotekoista monopolia. Nyt kannattaa olla tarkkana ettei energia-ala ala lobbaamaan jonkinlaista energiantuotantolisenssiä joka takaa nykyisille firmoille monopolin tai valtion tukiaisia kun sähköntuotannolla ei enää voi tehdä rahaa.
Ettei ala? Lobataan jo.
😀
“– Tuulivoimaa pitää rakentaa Suomeen lisää. Se on ihan fakta. Sitten tarvitaan muutakin uusiutuvaa energiaa, aurinkoa, biomassaa jne. Ei näitä hallituksen tavoitteita ilman tuulivoimaa pysty saavuttamaan, sanoo Liukko.
Työ- ja elinkeinoministeriö on perustamassa työryhmää selvittämään millainen uusiutuvan energian uusi tukijärjestelmä pitäisi olla. Monet pitävät nykyistä järjestelmää liian kalliina. Sähkön hinta on niin alhaalla, että tuulivoiman tuotantotuki on tullut veronmaksajille kalliiksi.
Selvitettävänä on kolme mallia. Yksi malli muistuttaa nykyistä mallia, jossa tuotantotukea maksetaan tuotetun sähkön määrän mukaan jälkikäteen, toinen on Ruotsin mallin mukainen vihreät sertifikaatit, jossa suurilla energiakuluttajilla on velvollisuus kattaa osa kulutuksestaan uusiutuvalla energialla ja kolmas malli on investointituki.”
http://yle.fi/uutiset/jaako_2_400_tuulivoimalaa_rakentamatta_tukijarjestelma_taynna/8359513
http://www.tuulivoimayhdistys.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1480/tuulivoima_leikkauslistalla_-_koko_suomen_investointiymparisto_karsii
——————-
Tukea on jatkossa edelleenkin luvassa tuulimyllyille ja paljon. Jos sähkön hinta kerran pysyy alhaisena, kaikki kustannukset menevät mys jatkossakin veronmaksajien piikkiin, koska nollahintaista sähköä myymällä ei rakenneta ainuttakaan tuulimyllyä taikka aurinkovoimalaa.
Energiantuotannosta on tulossa toinen maatalous… 🙂
Ei se ihan sama ole, sillä vesivoimaa voi käyttää säätövoimana, tuulivoimaa taas ei.
Jos Ruotsi sulkee kaikki ydinvoimalansa, ydinvoimaveron (n. 7€/MWh) ja lisäjäähdytysjärjestelmävaatimusten vuoksi, voi olla että ei enää tarvitse itkeä yhtä paljon. Vaihtoehtoisesti sähkön hinta alkaa vaihdella entistä enemmän.
Kallista on, mutta halvemmallakin osataan maailmalla ydinvoimaa rakentaa. Korealaiset rakentavat UAE:hen 4:ää ydinvoimalaa yhteisteholtaan 5600 MW hintaan 20 mrd USD eli n. 3.57 USD/W.
Ensimmäisen suunniteltu valmistumisaikataulu on 2017 ja viimeisen 2020. Sarjatuotantomallilla kustannuksissa saadaan säästöä.
http://www.world-nuclear.org/information-library/country-profiles/countries-t‑z/united-arab-emirates.aspx
Ratkaisuna pidetään usein ns. kapasiteettimarkkinoita joilla tarvittava teho varmistetaan esim. huutokaupan avulla.
Käytännössä tulokset eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia. Liian yksinkertaisella mallilla saadaan heikkoja tuloksia. Ainakin kannattaa ottaa mallia toisten virheistä, ks.
http://www.carbonbrief.org/guest-post-understanding-governments-capacity-market
Huh, sairasta hommaa. Näköjään katsovat, että energian lisäkulutuksen tukemisesta pitää tehdä pysyvä verovaroin kustannettu järjestelmä. Fossiilisten käytön vähentämisen sijaan keskitytään muiden energiamuotojen käytön lisäämiseen.
Jään miettimään sitä, moniko tämän blogin lukijoista kannattaa tällaista “vihreätä” kulutusta tukevaa politiikkaa.
Selittäisikö joku valveutunut, miksi näitä ei käytetä? Hajautettua, luotettavaa, nopeasäätöistä ja hiilitaseeltaan oivaa energiantuotantoa. Onko nuivalle suhtautumiselle olemassa jokin oikeasti perusteltu syy vai meneekö vastustus taikauskon piikkiin?
Tanskassa tuotettiin Wikipedian mukaan vuonna 2015 n. 14,13 TWh tuulivoimaa, mikä tarkoittaa keskimäärin vähän yli 1600 MW:n tehoa, eli aika paljon vähemmän kuin 2800 MW. Sitä on rakennettu jo monta vuosikymmentä. Rakentamisen hintaa en onnistunut löytämään, mutta en yllättyisi, vaikka se olisi enemmän kuin 18 miljardia €. Tuulivoimaloiden käyttöikä on myös lyhyempi kuin ydinvoimaloiden.
Onko kenelläkään käsitystä siitä, miten laajalta ja miten sijoittuvalta maantieteelliseltä alueelta Suomessa käytettävä sähkö tuotetaan keskimäärin, maksimissaan ja minimissään, silloin kun sähköntarve on normaali, tai sitä suurempi/pienempi?
Entä, miten laajalti tuulisuusolot (tai pilvisyysolot, jos tutkisimme aurinkovoimaloita) vaihtelevat Suomen, Itämeren tai koko Euroopan eri alueilla? Sähkön siirto esimerkiksi Skotlannin, Kreikan, Portugalin tai Biskajan lahden reunan tuulivoimaloista Suomeen asti ei taida mikään kovin realistinen vaihtoehto koskaan.
Kaikki sähkönkuilutus käyttää marginaalisesti saman hinta-alueen huonointa voimalaitosta, joka Suomen kulutuksden osalta on todennäköiksimmin palavaa kiveä käyttävä lauhdepuksu Virossa. Tilanne vaihteloee tunneittaibn. Viime aikoina Suomi on hyvin usein eri hinta-aluetta Ruotsin kanssa, koska siirtokapasiteetti ei riitä tuomaan Ruotsista enempää halpaa sähköä Suomeen. Joskus ollaan samaa jhitna-aluetta aina Pohjois-Saksaan, joskus Suiomi on oma hinta-alueensa.
Meinasti jo tulla yhdistetty energia-maatalous, mutta kepulaisten toiveuni elikkä pelloilla kasvava energiapaju ei toiminutkaan. Nyt pitää siirtä veronmaksajien rahoja maaseudulle erinäköisten risupakettien kautta. Yksi lysti onko sillä vaikutusta hiilitaseeseen, rahaa pitää saada metsänomistajien taskuun.
Pienet, passiiviset sarjavalmisteiset ydinvoimalaitokset eivät ole vielä kaupallisessa käytössä ihan vain siksi, etteivät ne ole valmiita.
Osmo: Se on vähän toiveajattelua, että virolainen palavan kiven voimalaitos olisi aidosti marginaalituotantoa. Se olisi sitä, jos päästöt maksaisivat kunnolla, mutta öljyliuskelauhdesähkö on niin halpaa nykyisillä päästöhinnoilla, että se on harvoin oikeasti marginaalissa. Tämä on yksi näitä heikon päästöpolitiikan ja voimakkaan uusiutuvien tukipolitiikan ongelmia.
Nyt kuitenkin esimerkiksi suomalaisen kaasu-CHP:n muuttuva kustannus on virolaisen palavan kiven lauhteen muuttuvan kustannuksen yläpuolella. Myös ei-tuetun suomalaisen puu-CHP:n muuttuva kustannus lienee sen yläpuolella, eli suomalainen CHP on paljon useammin marginaalissa kuin virolaisten liuskeet. Välillä tietysti marginaaliin puskee, varsinkin päivisin, jotain baltialaista kaasulauhdetta tai Saksan/Puolan hiililauhdetta. Jos Suomesta ajetaan CHP:tä alas, kaikki nämä paljon likaisemmat voimalaitokset saavat lisää tilaa markkinoilla.
Aika lailla eri mieltä olen myös siitä, että energiayhtiöissä vain voivoteltaisiin tuulivoiman aiheuttamia ongelmia. On sitä nyt vähän muutakin. Minä ehkä sanoisin, että yleisintä on tyrmistys siihen, että ensin energiayhtiöille uskoteltiin ilmastonmuutoksen torjunnan olevan tärkeää, ja sitä torjutaan päästökaupalla. Seuraavana siirtonaan poliitikot ajoivat päästökaupan lähes alas mittavilla tuilla omille suosikkienergioilleen. Esimerkiksi Virossa saa palavan kiven CHP:lle syöttötariffia.
Joillekin energiayhtiöille (varsinkin Keski-Euroopassa) jäi käsiin iso investointi, joka perustui siihen, että päästökaupalla olisi jotain merkitystä, toisin kuin nyt. Tämä synnyttää kyllä aika laillakin harmistusta ja jopa katkeruutta.
Ei tarkkaa käsitystä, mutta miellän tilanteen niin, että enimmillään tuodaan ylijäämä Ruotsin, Norjan, Venäjän ja Vironkin Suomea lähimpänä sijaitsevista voimaloista. Minimitilanteessa Suomen noita maita lähellä olevat voimalat vievät ylijäämänsä naapurimaihin, tai jos kysyntää ei ole, ajetaan muutama voimala alas. Myös tuontitilanteessa kalleinta sähköä Suomessa tuottavat voimalat voivat olla pois käytöstä.
Vaihtelevat kovasti, aina nollatuotantoon asti. Varmaankin siirtoverkkojakin hieman vahvistetaan, kun satunnaista sähköä on verkossa aiempaa enemmän. Mutta käsitykseni on se, että Euroopan-laajuista suuren osan kulutuksesta siirtävää verkkoa ei kannata rakentaa (siirtokustannus, huoltovarmuus, muut kaupalliset tekijät).
” Parhaiten pärjäävät yhtiöt, jotka hyväksyvät tosiasiat ja käyttävät energiansa sen miettimiseen, miten muuttuvissa olosuhteissa menestyy.”
Rent-seeking, anyone?
Maailmalla oli pitkään vallalla käsitys, on osittain edelleenkin, että ydinvoima on jotenkin “vanhanaikaista” ja että sitä ei enää tarvita. Todellisuudessa nyt sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan, mutta aiempien mielipiteiden vuoksi ollaan pahasti myöhässä uusien ratkaisujen kaupallistamisessa.
Ydinvoima ei ole yhtä kuin valtavan kokoinen ja kallis yksikkö. Fissiota voidaan hyödyntää monella tavalla, aivan kuten palamista voidaan hyödyntää isoissa ja pienissä yksiköissä.
Pienet reaktorit ovat olleet sotilaskäytössä arkipäivää 60-luvulta lähtien. Tarkkaa lukumäärää ei taida olla saatavissa, mutta niitä on rakennettu joka tapauksessa useita satoja kappaleita, käsittääkseni enemmän, kuin siviilireaktoreita. Niiden kaupallistaminen siviilikäyttöön on käynnissä useassakin paikassa, ensimmäisiä prototyyppejä rakennetaan jo mm. Venäjällä ja ehkä vähän yllättäen Argentiinassa. Yhdysvaltalainen NuScale on melko varmasti tulossa markkinoille kymmenen vuoden sisään.
http://www.nuscalepower.com/
Tällä hetkellä on energia-alalla on menossa jonkinlainen hypetys. Lähitulevaisuudessa huomataan, että ne “änkyräinsinöörit” olivat sittenkin oikeassa. Ainakin oikeammassa kuin usein kuvitellaan.
Fiksusti toteutetun ydinvoiman ympäristöjalanjälki on ylivoimaisesti pienin kaikista olemassa olevista energiamuodoista. Mikään muu ei pääse lähellekään. Ihmettelen, ettei tämä fakta kiinnosta tämän enempää.
Monia ratkaisuja on kehitteillä pienempiin yksiköihin, ks esim. Englannissa tehty esiselvitys:
Feasibility of Developing a Pilot Scale Molten Salt Reactor in the UK
http://www.energyprocessdevelopments.com/uploads/EPD%20MSR%20Review%20Feasibility%20Study%20July%202015%201.02.pdf
Iso ongelma on toimilupaprosessin kalleus. Esim. USA:ssa toimilupaprosessi kestää useita vuosia ja maksaa luokkaa 1 mrd USD. Pienillä start-up firmoilla ei tällaiseen ole varaa. Prosessia voi pitää vanhojen toimittajien suojelumekanismina. Mutta näillä ei taas ole ollut halua kehittää uusia ratkaisuja.
Ja vaikka takana olisi Bill Gates sijoittajana, kuten TerraPowerilla, on tuo rahamäärä liikaa. TerraPower tekikin esisopimuksen kiinalaisten kanssa, ks.
Bill Gates Making Progress On Next Generation Of Nuclear Power — In China
http://www.forbes.com/sites/jamesconca/2015/10/02/bill-gates-forges-nuclear-deal-with-china/#6222fc9f160f
Samaan tulokseen tuli Martingale (markkinointinimi ThorCon) tekemällä esisopimuksen Indonesiaan, ks.
http://neutronbytes.com/2015/12/06/indonesia-and-thorcon-to-develop-thorium-msr/
Viimemainitun suunnitelman ylle on sittemmin ilmaantunut pilviä, kuten artikkelin lopussa todetaan. Syynä lienee se että Indonesialla on omia öljy- ja kaasuvaroja joille ei haluta kilpailevaa tuotantoa ainakaan suuressa mitassa.