Vantaa kirii väestönkasvussa

Väestönkasvu 2010 2016 II

Helsin­gin seudun väestönkasvu on hie­man kiihtynyt alku­vuodes­ta. Van­taa on kirinyt väestönkasvus­sa nopeasti – Kehän­radan lähiöitä raken­netaan vauhdil­la. Muut­to Helsinki­in on vähän hiipunut huip­puryn­täyk­sen ajoista. Tämä on ymmär­ret­tävää, sil­lä västönkasvu ylit­ti mon­e­na vuon­na sen, mitä asun­to­tuotan­to olisi aiheut­tanut – asum­isväljyy­den kasvu oli kään­tynyt negati­ivisek­si, eikä sitä voi pitkään jatkua. Nyt aloitet­tu­ja asuin­raken­nuk­sia on niin paljon, että Helsin­gin väk­ilu­vun kasvu kiihtynee uud­estaan – samoin var­maankin Espoon metron imussa.

Sekä Helsin­gin että koko seudun toteu­tunut väestönkasvu ylit­tää selvästi ne ennus­teet, joiden poh­jal­ta Helsin­gin yleiskaavaa on tehty. Niis­sä Helsin­gin asukasluku kas­vaisi 38 vuodessa 260 000 asukkaal­la eli Helsin­ki vajaal­la 7000 ja seu­tu vajaal­la 16 000 asukkaal­la vuodessa. Jat­ka lukemista “Van­taa kirii väestönkasvussa”

Henkinen torikammo maailmantilan selityksenä?

Voisiko henk­i­nen torikam­mo (ago­rafo­bia) olla yht­enä seli­tyk­senä vas­takkainaset­telun kär­jistymiselle maail­mas­sa? Tärkein on tietysti taloudel­lisen men­estyk­sen epä­ta­sainen jako ja jakau­mas­sa tapah­tuneet nopeat muutokset.

Mon­elta tahol­ta on viime aikoina kuu­lunut, että län­si­maisen lib­er­al­is­min arvot – tai oikeas­t­aan urbaani arvolib­er­al­is­mi – on se, mitä he eniten inhoavat.

Tätä sanoma tulee yhtäläis­es­ti islamisti­fun­damis­teil­ta kuin Repub­likaanien puoluekok­ouk­ses­sa Trumpia kan­nat­tavil­ta punaniskoilta.

Ilmeis­es­ti osa ihmi­sistä halu­aa tur­val­lisen yhteiskun­nan, jos­sa arvo­valin­nat ovat ylhäältä annet­tu­ja ja jos­sa maail­man ole­mas­saololle ja ihmisenä olemisen per­im­mäisille kysymyk­sille on jokin selkeä seli­tys. Sel­l­aisen löytää helpoiten uskon­non piiristä – ihan minkä uskon­non piiristä hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Henk­i­nen torikam­mo maail­man­ti­lan selityksenä?”

Anttilan konkurssi: verkkokauppaostajan oikeusturva

Se, että verkkokaup­pa-asi­akkaat menet­tävät rahansa saa­mat­ta tavaraa Antti­lan men­tyä konkurssi­in, on tilanteena kohtu­u­ton. Jos laki toimii näin, on lakia muutet­ta­va. Ei voi edel­lyt­tää, että verkkokaup­po­jen asi­akkaat oli­vat ennenos­tos­ta velvol­lisia tutus­tu­maan yhtiön taloudel­liseen tilanteeseen, ei ole oikein tästä maailmasta.

Kos­ka olin tehnyt tästä asi­as­ta twi­itin, min­ut kut­sut­ti­in Ylen aamuTV:seen asi­aa taivastelemaan.

Esitin, että lakia on muutet­ta­va niin, että raha ja tavara vai­h­ta­vat omis­ta­jaa samanaikaises­ti. Kos­ka myyjä ei tavaraa ehkä vielä omista ja kos­ka sen lähet­tämis­es­tä aiheutuu kulu­ja, joi­ta konkurssipesä ei voi hoitaa, kätev­in­tä on, että raha siir­tyy myyjän omis­tuk­seen vas­ta, kun tavara on toimitet­tu. Tämän hallinnoi­imisek­si voisi olla erilli­nen jär­jeste­lytili, jos­ta myyjä voi siirtää rahaa oma­lle tililleen sit­ten kun tavara on vai­h­tanut omis­ta­jaa. Jat­ka lukemista “Antti­lan konkurssi: verkkokaup­paosta­jan oikeusturva”

Etsintäkuulutus: ryövätty Ridley Orion

FillariUlko­maan­matkani aikana min­ul­ta katosi lukit­tu pyörä luk­i­tus­ta pyörä­varas­tos­ta. Varkaus tapah­tui 23.6 ja 14.7. välisenä aikana. Jos joku sat­tuu havait­se­maan mus­taa mata­larunk­oista Rid­ley Ori­o­nia kau­pat­ta­vana tai muuten vain jouti­laana. Fil­laris­sa on tai ainakin oli triplavai­hde edessä. Oheinen kuva otet­tuna jos­sain Sak­sas­sa. Etu­laukkua siinä ei varastet­taes­sa ollut, mut­ta sen teline oli. Takalaukku oli varastet­taes­sa, mut­ta sen saa hel­posti irti.

Laajennetuista itsemurhista voi tulla iso ongelma

Eräässä Itä-Pasi­las­sa koet­ti­in kauan sit­ten itse­murha-aal­to. Ensin yksi hyp­päsi ja pian moni muu seurasi esimerkkiä. Tämä on yksi syy siihen, ettei itse­murhia ja niiden teko­ta­paa yleen­sä ker­ro­ta julkisuuteen.

Maail­mas­sa on paljon katkeroitunei­ta ja itse­tuhoisia ihmisiä, joiden ahdis­tus etsii purkau­tu­misti­etä. Moni pää­tyy itse­murhaan hil­jaisu­udessa, mut­ta jotkut halu­a­vat lähteä ryminäl­lä ja näyt­tävästi ja viedä mon­ta muu­ta mukanaan.   Laa­jen­netus­sa itse­murhas­sa teko laa­je­nee usein lähipi­iri­in ja omaan per­heeseen, mut­ta joskus myös täysin sivullisi­in. Ainakin kak­si lentokonet­ta matkus­ta­ji­neen on tuhoutunut lentäjän laa­jen­netus­sa itse­murhas­sa. Sil­loin on kyse katkeru­u­den myrkyt­tämästä mielestä. Uno­hdet­tu ja syr­jään vetäy­tynyt voi haaveil­la ole­vansa kuu­luisa edes kuoltuaan. Jat­ka lukemista “Laa­jen­ne­tu­ista itse­murhista voi tul­la iso ongelma”

Euroopan Unionia pitää nyt vahvistaa

Viime vuosi­na minus­ta on ajoit­tain tun­tunut siltä, että voisi olla hyvä, jos britit lähti­sivät EU:sta.

EU:n piti olla suo­ja maail­man kylmiä tuu­lia vas­taan ja puo­lus­taa sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta, sivistys­tä ja kaikkea sel­l­aista, joi­ta vah­va val­tio pystyy tar­joa­maan vastapain­ona raaoille markki­navoimille. Tämän takia äänestin vuon­na 1994 jäsenyy­den puoles­ta. Hajanaise­na Euroop­pa ei voisi markki­navoimille mitään.

EU ei ole täyt­tänyt alku­unkaan näitä odotuk­sia, ja se on pitkälti brit­tien syytä.  He ovat vas­tus­ta­neet jok­seenkin kaikkea ylikansal­lista päätök­sen­tekoa. Jat­ka lukemista “Euroopan Unio­nia pitää nyt vahvistaa”

Ljubljana, Euroopan viherpääkaupunki 2016

Olemme vai­moni kanssa pää­tyneet Inter­rail-matkalla Ljubl­janaan, jos­sa olen ollut kak­si ker­taa aiem­minkin. Muistin vähän kuluneen näköisen eikä niin kauhean attrak­ti­ivisen Ljubl­janan, mut­ta tämä oli muut­tunut valtavasti.

Autoil­ta oli siir­ret­ty merkit­tävästi tilaa jalanku­l­ulle ja pyöräi­lylle, talo­ja kohen­net­tu ja ennen kaikkea joen­var­ren ”suuri baari- ja rav­in­to­la-alue” on todel­la hieno ja tyy­likäs – ja vapaa autoista.

Tästä kaikesta komis­sio on palkin­nut Ljubl­janaa vuo­den 2016 viher­pääkaupun­gin arvol­la. Jat­ka lukemista “Ljubl­jana, Euroopan viher­pääkaupun­ki 2016”

Vähän tarkemmin iirin kielen asemasta EU-byrokratiassa.

Sain aikaan suuren hässäkän twit­teris­sä oheisel­la viestillä

Ker­too jotain EU:sta, että Irlan­ti on voin­ut ilmoit­taa kuolleen kie­len Iirin EU:n viral­lisek­si kielek­si. Mak­saa vähin­tään sato­ja miljoonia.

Ensim­mäisek­si on san­ot­ta­va, että hin­ta-arvioni oli aivan pielessä, kos­ka iiri ei tosi­asi­as­sa ole samas­sa ase­mas­sa kuin muut EU:n 23 viral­lista kieltä. Sille ei kään­netä lainkaan kaikkia asi­akir­jo­ja eikä edes par­la­men­tis­sa ole simul­taan­i­t­ulkkaus­ta iirinkielelle. Kyse ei siis oikeas­t­aan olekaan EU:n viral­lis­es­ta kielestä vaan siitä, että iir­ille on annet­tu erään­lainen sym­bo­l­i­nen tun­nus­tus. Jos Helsin­ki ostaa ratikoi­ta, ei tar­jousasi­akir­jo­ja tarvitse julka­ista iiriksi.

EU ei siis ole toimin­ut tässä asi­as­sa niin hölmösti kuin kuvit­telin julk­isu­udessa olleesta tiedos­ta, että iiri olisi EU:n viralli­nen kieli siinä mis­sä vaikka­pa saksa.

Toisek­si iiri ei ole viral­lis­es­ti kuol­lut kieli, kos­ka sitä puhuu äidinkie­lenään 30 000 ihmistä. Tämänkin tiesin, mut­ta viesti­i­ni ei 140 merkin puit­teis­sa mah­tunut ”läh­es kuol­lut”. Jat­ka lukemista “Vähän tarkem­min iirin kie­len ase­mas­ta EU-byrokratiassa.”

Britannia ja Euroopan sisämarkkinat

Kos­ka en ole val­ti­ol­li­sis­sa tehtävis­sä enkä eri­tyis­es­ti ulko­min­is­teri, voin esit­tää henkilöko­htaisia käsi­tyk­siäni Bri­tann­ian ase­mas­ta EU:n ulkopuolella.

Kos­to. On esitet­ty, että Bri­tan­ni­alle on annet­ta­va niin huonot ehdot, ettei esimerk­ki houku­ta ketään muu­ta seu­raa­maan esimerkkiä. Tässä ajatuk­ses­sa on logi­ikkaa, mut­ta luulen, ettei sitä tarvitse käyt­tää, kos­ka elämä EU:n ulkop­uolel­la tulee ole­maan joka tapauk­ses­sa riit­tävän vihe­liäistä aivan käytän­nön pakos­ta. Jat­ka lukemista “Bri­tan­nia ja Euroopan sisämarkkinat”

Alustuspuheenvuoroni Kultarantakeskusteluissa

Min­ul­la oli kotout­tamista koskevas­sa keskustelus­sa toinen avaus­puheen­vuoroista. Toisen piti maa­han­muut­ta­jien puolelta Malai Sahim. Keskustelu käyti­in Chatham House rulen alaisu­udessa, mikä oikeut­taa min­ut julk­ista­maan oman puheen­vuoroni, mut­ta ei ker­tomaan muiden puheenvuoroista. 

Tarkastelukul­mani on kansan­talouden ja eri­tyis­es­ti julkisen talouden etu. Tämä ei lop­ul­ta ole ris­tiri­idas­sa human­itääris­ten tavoit­tei­den kanssa, pikem­minkin päinvastoin.
Ikään­tyvälle kansakun­nalle maa­han­muut­to on voimavara tai rasite täysin riip­puen siitä, kuin­ka hyvin työl­listymisessä onnis­tu­taan. Niin­pä tarkaste­len kotou­tu­mista lähin­nä vain työl­listymisen kaut­ta. Se ei ole ain­oa näköko­h­ta, mut­ta ylivoimais­es­ti tärkein.
Pidämme kun­nia-asiana tur­va­ta maa­han­muut­ta­jille samat edut ja oikeudet kuin kan­ta­suo­ma­laisil­la. Maa­han­muu­ton määrän kas­vaes­sa voimakkaasti hyvää tarkoit­ta­vat peri­aat­teet kään­tyvät hel­posti niitä vas­taan, joi­ta niil­lä halu­taan suo­jel­la. Tästä syn­tyy kaik­ki tai ei mitään ‑asetel­ma, kun moni halu­aisi edes jotain sen sijaan, ettei mitään. Jat­ka lukemista “Alus­tus­puheen­vuoroni Kultarantakeskusteluissa”