Helsingin seudun väestönkasvu on hieman kiihtynyt alkuvuodesta. Vantaa on kirinyt väestönkasvussa nopeasti – Kehänradan lähiöitä rakennetaan vauhdilla. Muutto Helsinkiin on vähän hiipunut huippuryntäyksen ajoista. Tämä on ymmärrettävää, sillä västönkasvu ylitti monena vuonna sen, mitä asuntotuotanto olisi aiheuttanut – asumisväljyyden kasvu oli kääntynyt negatiiviseksi, eikä sitä voi pitkään jatkua. Nyt aloitettuja asuinrakennuksia on niin paljon, että Helsingin väkiluvun kasvu kiihtynee uudestaan – samoin varmaankin Espoon metron imussa.
Sekä Helsingin että koko seudun toteutunut väestönkasvu ylittää selvästi ne ennusteet, joiden pohjalta Helsingin yleiskaavaa on tehty. Niissä Helsingin asukasluku kasvaisi 38 vuodessa 260 000 asukkaalla eli Helsinki vajaalla 7000 ja seutu vajaalla 16 000 asukkaalla vuodessa.
Alkuvuoden väestönlisäyksestä (10057) Helsingin seudulla syntyvyyden enemmyys oli 28 % (2791 henkeä) muuttovoitto muualta Suomesta 46 % (4633) ja nettomuutto ulkomailta 26% (2633)
(Kuvan akseleista sen verran, että vuosiluku on vuoden lopun kohdalla osoittamassa koko vuoden väestömuutosta. Mukana ovat vuoden kahden ensimmäisen neljänneksen tiedot. Väestönlisäys on liukuvana vuosisummana. Tämän tarkoituksena on poistaa kausivaihtelu.)
Vantaalla tiivistetään myös Tikkurilaa kovalla vauhdilla. Vanhoja 2‑kerroksisia liikerakennuksia muutetaan 8- tai 9‑kerroksisiksi asuintaloiksi, joiden katutasossa on liiketilaa. Tämä on kaupungin kannalta paljon mielenkiintoisempi asia kuin kehäradan lähiöt. Helsingin kannattaisi harkita samaa omissa aluekeskuksissaan (Malmi, Itäkeskus jne.). Kannattaa käydä katsomassa paikan päällä.
Vantaan väestönkasvua ilmeisesti kiihdyttää jatkossakin Kehäradan varren uudet asutuskeskukset Kivistön ja Vehkalan alueella, joissa uutta kaupunkia nousee aikaisemman haja-asutusalueen tilalle. Espoossa ei ole yhtä laajaa asutuksen lisäyspotentiaalia minkään Länsimetron aseman lähellä ja tunnetusti isojen kerrostalolähiöiden pystyttämistä autovyöhykkeelle halutaan nykyaikaisessa kaupunkisuunnittelussa välttää.
Itäkeskuksessa ainakin voisi ehdottaa hienovaraisesti Puotinharjun ostoskeskuksen purkamista ja asuintalojen rakentamista tilalle kivijalkaliikkeineen.
Kyseinen pömpeli on niin ränsistynyt, että edes kaatuneita lyhtypylväitä ei korjata vaan jätetään niille sijoilleen.
Halpojen ja riittävien autopaikkojen merkitystä ei sovi unohtaa, koska Kehärata tai päärata eivät tietenkään kaikkien liikennetarpeita ratkaise. Ne mahtuvat paljon helpommin neitseelliseen maaperään urbaanin asutuksen ja haja-asutusalueen rajalle rakennettavaan uuteen lähiöön kuin korkeammaksi ja kantakaupunkimaisemmaksi muutettavaan vanhempaan asutuskeskukseen.
Itse ehdotan “hienovaraisesti” päin vastaista: itiksen kauppakeskus nurin (jollain aikataululla ja vaikka vaiheittain), asuintornia tilalle ja Puhos kunnostetaan.
On parempi, että shoppailuhimoa tyydytettäisiin jatkossa lähempänä keskustaa.
Myös Joel Jalkasen ajatus metroradan uudelleenlinjauksesta Herttoniemessä on pohtimisen arvoinen (http://jalkanen.blogspot.fi/2014/10/metro-uusiksi-herttoniemessa.html?m=1).
Idea Itäkeskuksen kauppakeskuksen purkamisesta on omituinen. Se sijaitsee optimaalisesti raideliikenteen solmupisteessä ja on kokoisekseen kauppakeskukseksi poikkeuksellisesti yksityisautoiluriippumaton toisin kuin esimerkiksi Jumbo tai Ideapark.
Kehärata ei ainakaan, kun liikennöinti loppuu melkeinpä iltayhdeksältä..
Kyllä näkisin, että Kalasataman Redi & Keski-Pasilan Tripla ovat aikalailla paremmin julkisilla saavutettavissa.
Ja toisin kuin Itiksen kauppakeskuksessa näissä uusissa keskuksissa asiakas pääsee suoraan raiteilta shoppaamaan. Itiksen metrolta saa hiippailla sen puoli kilsaa per suunta Stockmannille. LOL
Ei jengi tulevasta Itäkeskuksen Cittaristakaan ala muovikassejaan raahaamaan metroon. Eivät raahaa nytkään.
Se tärkein pointti on kuitenkin siinä, että kaupan suuryksiköistä on ylitarjontaa jo nyt. Kaikki eivät voi pärjätä tässä kilpailussa ja on aika selvää, että Itis tulee ghettoutumaan nykyisestään vieläkin rajummin.
Itiksen hallittu alasajo olisi parempi kuin hidas näivettyminen. Sen myötä vapautuisi aiwan helewetisti maata tehokkaaseen asuinrakentamiseen. Asunnoista on huutava pula, kauppakeskuksista ei niinkään.
Jäljelle jäisi kumminkin Cittari, Prisma sekä — jos tahdotaan — myös puleerattu ja gentrifioitu ihmisenkokoinen ostari hipstereille. Vois jopa palauttaa sinne se alkuperäinen suihkulähde. Ja Sedulta vois kysyä lainaan vielä palmuja.
Oh, yeah, baby!
Joten, ei, en oikein näe, että kymmenet tuhannet uudetkaan itisläiset varsinaisesti jäisivät palveluiden mustaan aukkoon.
Maltatko täsmentää miksi em. suuntainen kehityspolku olisikaan negatiivinen?
Itäkeskus on tällä hetkellä täysin elinvoimainen eikä siellä ole nähtävissä näivettymisestä kielivää tyhjien liiketilojen ilmaantumista sinne tänne. Eräänä syynä on se, että Itä-Helsingin vanhojen lähiöostoskeskusten rapistuessa niiden palvelut siirtyvät Itäkeskukseen ja pitävät liiketilojen kysyntää yllä. Toki Itäkeskus ei nojaudu kantakaupungista tulevien kävijöiden varaan niinkään, mutta metron varsilla on idässä paljon väkirikkaita alueita. Sipoon ja Porvoon suunnalta Itäkeskukseen pääsee halutessaan autollakin ilman, että tarvitsee tunkeutua kovin syvälle Kehä I:n sisäpuolelle, mikä vain lisää houkuttelevuutta ja ei haittaa keskemmällä sijaitsevien kaupunginosien tai kantakaupungin vähäautoisuutta tavoittelevia liikenneverkkosuunnitelmia.
Jotkut näkevät Itäkeskuksessa kielteisenä piirteenä sen, että itse kauppakeskuksessa ja metroaseman edustan torilla maleksii paljon laitapuolen kulkijoita ja kerjäläisiä, monien heistä ollessa romani- tai maahanmuuttajataustaisia. Tämä voi vähentää joidenkin viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta. Minun mielestäni yhteiskunta ei kuitenkaan muutu sillä tavalla paremmaksi, että sosiaalisen eriarvoisuuden seuraukset ja näkyvyys katukuvassa lakaistaisiin maton alle.
Tikkurila on kyllä paikka, jossa on potentiaalia kaupunkimailesse pöhinälle. Junalla pääsee nopeasti ytimeen ja moneen muuhunkin suuntaan. Alue muistuttaa jo nyt kaupunkikeskustaa eikä puskalähiötä. Jos TIkkurilaa kehitetään ajatuksella, tulee siitä vielä kilpailija Helsingin keskustalle (no ainakin primus inter pares näiden aluekeskusten joukossa).
Anteeksi, että kesti näin pitkään vastata (ja pitkästi).
Syksyllähän sain kritiikkiä siitä, että kehtasin sisällyttää varsinaiseen Itiksen kauppakeskukseen myös Itäväylän ylittävän Hansasillan sekä Itäväylän eteläpuoleisen kauppakeskusalueen.
Puolustin näkökulmaa sillä, että keskivertoitiskävijä ei tehne eroa näiden omistuksellisesti erillisten osien välillä vaan mieltää kaiken yhdeksi ja samaksi paketiksi.
Niin tai näin, kehotan silti piipahtamaan molemmissa ja sitten funtsimaan mitä tarkoitan ghettoutumisella.
Sanotaan, että em. kauppatilojen on annettu enemmän tai vähemmän tietoisesti rapistua koska on uusia uljaita suunnitelmia horisontissa. Toivottavasti näin.
Tämä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa miksikään eli sitä, että ko. kauppapaikat ympäristöineen ovat yksi silmiinpistävimmistä esimerkeistä siitä miltä helsinkiläinen ghettoutuminen näyttää Herran vuonna 2016.
Oli itselleni yllätys kuinka tavattoman tunnepitoisesti Itäkeskukseen ja varsinkin Itiksen kauppakeskukseen osa jengistä tuntuu suhtautuvan.
Jo pelkkä ajatuskin Itiksen kauppakeskuksen purkamisesta tuntuu monelle jotenkin ylitsepääsemättömältä, käsittämättömältä.
***
Toiseksi, ennustukset Itä-Helsingin wanhojen lähiöostareiden kuolemasta ovat mielestäni vahvasti liioiteltuja.
Parhaimpana esimerkkinä Myllypuro. Kehotan jälleen kaupunkiretkelle.
Nythän ostari on rakennettu kuten ne kaikki olisi aikanaan pitänyt ymmärtää rakentaa, ts. asuntoja liiketilojen päälle (jotta olisi edes teoriassa niitä asiakkaitakin jotka nämä putiikit ja puljut pystyisivät pitämään plussan puolella).
Vanhoista yhä jäljellä olevista helsinkiläisistä ostareista tiedän itse vain yhden ainoa esimerkin jossa näin aikoinaan osattiin (edes joten kuten) toimia: vanhan Herttoniemen ostari.
Ymmärtääkseni myös Mellunmäen aseman seutu menee enemmän tai vähemmän kokonaan uusiksi, mikä tarkoittanee wanhan, suhteellisen kaukana sijaitsevan ostarin, vääjäämätöntä purkamista. Kyseisen ostarin näivettyminen on ollut pikemminkin suora seuraus valitusta metrolinjauksesta kuin jostakin sellaisesta tekijästä tai tekijöistä johon ostarin omistaja ja vuokralaiset olisivat tosiasiallisesti voineet vaikuttaa.
Vuosaaren Columbus ei ole mikään multihuipennus miltään osin — ja se olisi ehdottoman järkevää bygata uudestaan niin, että asuntoja päälle — mutta ainakin se on ymmärretty rakentaa metron välittömään tuntumaan (vaikkei sitä aseman päälle aikoinaan syystä taikka toisesta saatukaan istumaan).
Emmä oikein jaksa uskoa siihen, että vuosaarelaiset alkaisivat jostain kumman syystä taas preferoida hakea maitopurkkinsa Itäkeskuksesta sen enempää nyt kuin sittenkään kun uusi Cittari 2.0 on noussut Itäkeskukseen. Why would they…?
Kontulan ostari on ehkä parhain esimerkiksi oman aikansa suhteellisen toimivasta kyläkonseptista, mutta ymmärtääkseni sekin jollain aikataululla jollain tavoin puleerataan ja ehkä myös tiivistetään.
Kontulan köyhillä ei vaan oikein riitä ostovoima kuin niihin päivän kalja-annoksiin ja lähialueen rikkaat omakotitaloasukit taas välttävät Kontulassa asiointia kuin ruttoa jottei heitäkin leimattaisi epähuomiossa köyhiksi, sekakäyttäjiksi nyt puhumattakaan.
Mutta se on aivan saletti, että kyllä sinne ainakin yksi ihan riittävän iso ruokakauppa kumminkin jää vaikka koko Kontulan keskus menisi lanan alle. Toivottavasti ei mene. Kontula pitää vaan gentrifioida niin siitä tulee ihan magee, luonnonläheinen ja ihmismittakaavainen asuinpaikka.
Esimerkiksi Kulosaaren ostariin verrattuna Herttoniemen ostari vaikuttaa verrattain elinvoimaiselta vielä toistaiseksi — mikä aika käsittämätönkin saavutus kun otetaan huomioon, että Herttoniemessä ei ruokakauppatarjonnasta varsinaisesti pulaa ole. 24h Alepakin löytyy heti metroaseman vierestä.
Jos ja kun vanha Herttoniemi saadaan tiivistettyä niin ainakin itse uskon, että Herttoniemen ostari saapi vielä osakseen ihan uuden elämän.
Herttoniemen ostari saa lisätukea sivulta jo nyt kun viereen avautuu piakkoin(?) hippi/hipsterikahvilasta sekä kalamyymälä(!). Jos näin iloisesti tosiaan käypi niin ei tarvitse allekirjoittaneenkaan enää jatkossa funtsia mistä noutaisin OIKEASTI tuoretta fisua…
Mulla on siis aika hyvin pullat uunissa jos tuoreen kalan perässä saa jatkossa steppailla ~200 metriä, kun fillarin voin taluttaa huoltoon ~200 metrin päähän, ja kun rikkoutuneet tai tuunaamista vaativat vaatteet saan fiksatuksi nopeasti, taidolla ja edullisesti ~500 metrin päässä.
Kulosaaresta ei löytynyt 8 vuoden aikana parin raflan (oikeammin juottolan) ja Alepan lisäksi kuin asekauppa(!). Sekin toki sittemmin foldasi eli nyt kulislaiset eivät voi edes tappaa itseään nopeasti — ainoastaan hitaasti, juomalla.
Nordean konttori löytyi, mutta ei tietenkään enää. Ja jos ei ollut Nordeassa tiliä, niin eipä kyseisen konttorin olemassaolo hirveästi lisäarvoa ihmiselle tuonut — päinvastoin varmisti vain sen, ettei tilalle voinut vahingossakaan tulla jotain sellaista joka olisi saattanut voida tuoda arkeen lisäarvoa mahdollisimman monelle kulislaiselle eikä vain kouralliselle heistä.
Mulla on Nordeassakin tili (oli joskus osakkeitakin), mutta ei silti tullut koskaan asiaa konttoriin. Jos ei ole asuntoa ostamassa, niin mihin hittoon ihminen pankkikonttoria edes tarvitsee?
Toiseen juottolaan on sittemmin saatu kiinalainen suitsutusta osakseen saanut ravintola joka — tietenkin — menestyy koska chinaman mielummin tekee kuin valittaa.
Veikkaanpa, että chinamania on ensisijaisesti houkutellut luultavasti äärimmäisen huokea vuokrapyynti — onhan kyseisen ostarin liiketiloissa ollut jo pitkään paljon neliöitä tyhjillään. Ehkä myös Kiinan suurlähetystö henkilökuntineen sekä jatkuvine vieraineen (sekä epäsäännöllisen säännölliset viisumin hakijat — minulle kerrottiin kun olin jokunen vuosi takaperin suurlähetystön tiloissa vieraana, että viisumia pitää hakea henkilökohtaisesti) on ollut heillä mielessä sopivaa lokaatiota etsiessä.
Niin tai näin, ravintolan jatko on vaakalaudalla koska Kulosaaren ostarin osittainen tai täydellinen purku on vain päätöstä vaille tiedossa (itse muuten veikkaan jälkimmäistä skenaariota koska väitän tuntevani jossain määrin porvariston sielunelämää).
Anton & Anton luomuhifiruokakauppakaan ei hyvätuloisille kulislaisille kelvannut. Olisiko vuottakaan jaksanut katsella pelkkää ovien käymistä ilman ostohalukkuutta. Ehkä Lidl kelpaisi rikkaillekin? 😉
Laulunopetusta(?) antava firma tuntuu pärjäävän — mutta luultavasti vain siksi, että vuokraa tilojaan iltaisin juhlakäyttöön.
Kauneushoitola ja kukkakauppa sentään pärjäävät — ainakin jotenkuten — vuodesta toiseen.
Kampaamot ylipäätään tuntuvat pärjäävät oudon maagillisesti suurin piirtein aina — ellei sitten ole täysin leikkuukyvytön tai sosiaalisesti epäkelpo tekijä kyseessä.
Tukan leikkuussahan on paljon enkelipölytekemistä ynnä sielunhoidollista aspektia vaikkei tätä saakaan ääneen sanoa. Siksipä periaatteessa verrattain yksinkertaisesta ynnä nopeasti suoritettavissa olevasta operaatiosta voi pyytää, noh, oikeastaan mitä tahansa kunhan asiakas on lopputulokseen tyytyväinen. 🙂 Ja yhteen asiakkaaseenhan voi käyttää aikaa niin paljon kuin liiketaloudellisesti vielä hyvältä idealta tuntuu.
Keeping up appearances lienee Kulosaaressakin keskimäärin varsin tärkeää. Joskus tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että itsellisen rouvashenkilön on mahdollista harrastaa pienimuotoista yritystoimintaa vaikkei se niin varsinaisesti leiville löisikään kunhan taloudesta löytyy hyvätuloinen aviomies joka mielellään tukee vaimon harrastetoimintaa. Joskus riittävä aviorauha saavutetaan näinkin, ma luulen.
Koulutusdemografian vuoksi tämä kuvio kääntyneen tulevaisuudessa toki enemmän siihen suuntaan, että nainen elättää ja mies harrastaa. 🙂
Muslimithan kyllä vuokrasivat tyhjilleen jäänyttä ostarin osaa kerhotilakseen tms. jonkin aikaa, mutta sellaista eivät kulislaiset tietenkään pitkään suvainneet. Kun tuli sitä ääntäkin ja lapsiakin pyöri veronmaksajien tiellä.
Kahdeksan vuoden aikana Kulosaaresta on lähtenyt siis ainoa pankkikonttori, kirjasto sekä teatteri. Eli entistäkin hiljaisemmaksi ja sisäänpäinkääntyneeksi linnakkeeksi Kulosaari on muuttunut. Mutta tällaistahan se elämä landella tuppaa olemaan. 😉
Townhouse-talojen rakentamistakaan uuden koulun ympärille ei olla — yllättäen — saatu vieläkään aloitetuksi. Perustuuhan Kulosaarelaiset ry:n toiminta pitkälti siihen lähtökohtaan, että oli hanke mikä hyvänsä, se on syytä torpata varmuuden vuoksi: valitusmylly kunnolla pyörimään niin usein tulostakin syntyy.
Vähintäänkin voidaan siirtää kriittisten hankkeiden aloittamista vuosilla.
Otin muuten kiinnostuneena osaa Kulosaaren Yhteiskoulun kirjastohankkeeseen (oik. lukutupa koska byrokraatti oli sitä mieltä, että kirjasto termiä ei voi käyttää koska kuu, taivas ja tähdet), mutta kun kirjaston aukioloaika typistyi jo aloitettaessa tiistai- ja torstai-iltoihin siten, että töistä tullessa jos suoraan kiiruhtaisi ruoanlaiton jälkeen paikalle, ehtisi ehkä hyvässä lykyssä parisen tuntia kirjaan syventyä, niin ei se omasta näkökulmastani ole enää mielekäs — eikä sitä myöten ylläpitämisen arvoinen — palvelu.
Ja kun yhteistyö kaupungin kirjaston kanssa myös osattiin ryssiä niin ei päästy nauttimaan HelMet-järjestelmän hyödyistäkään. Muuton yhteydessä kiikutin kyllä liikenevät kirjani hyllyjen täytteeksi. Luulenpa, että oma panokseni kirjaston yleissivistävään kulosaarelaisversioon “koko kansalle” oli tässä.
Vuosia esitin edes karvalakkimallin talviuintimahdollisuuden saamista saarelle, ja tarjouduin jopa itse osarahoittajaksi sekä timpuriksi, mutta en saanut vastakaikua. Passiivis-aggressiiviseen flegmaattisuuteen törmännee jokainen joka Kulosaarta haluaisi lähteä kehittämään. Tai ainakin tämä on oma kokemukseni, YMMV. Ehkä olisi auttanut jos olisi ollut tunnetumpi sukunimi — tai pelkästään se, ettei olisi asunut kerrostalossa . Vieläpä vuokralla. 🙂
Ei sillä, etteikö Herttoniemen mafia olisi myös noussut vastustamaan yleiskaavan mahdollistamaa tiivistämistä myös vanhassa Herttoniemessä. Nimbyilynhän me suomalaiset osaamme erittäin hyvin. Onneksi täällä asuu kumminkin vähemmän riittävän isokenkäisiä ja/tai muuten well-connected jengiä, että on jo nyt aika selvää, ettei valitusrumba pääty heidän näkökulmasta kovinkaan kivästi.
Muutamalla taiteilijalla ynnä hesarin toimittajalla ei ole sittenkään samalla tavalla painoarvoa.
***
Mitä tulee varsinaiseen aiheeseen eli Itiksen kauppakeskukseen, ja Itäkeskukseen laajemminkin, olisi syytä muistaa ja ymmärtää muutama seikka.
Itiksen suurimmista liikkeistä Anttila julistettiin juuri konkurssiin.
Anttilan myynti markalla herätti toiveita, että tuhkasta ehkä nousisi jotain tilalle. Eipä noussut, eikä konkurssipesän omistajilla näytä tässä talouskurimuksessa olevan mitään sen suuntaisia fantasioitakaan, että kannattaisi vielä yrittää pistää uusi lafka pystyyn — tai edes tuoda Suomen ulkopuolelta joku wanha tekijä joka sitten yrittäisi taistella Anttilalle “kuuluneen” markkinanichen takaisin itselleen.
Jos markkinoille jokin aukko jäikin, niin eiköhän se oligopolille valune sekin gutamaatti.
Stockmann on edelleenkin sellaisessa talouskurimuksessa josta ei välttis enää kunnialla nousta. Juuri ilmoitettiin potkuista 300 henkilölle.
Stockmann on myynyt osia itsestään sen minkä on ehtinyt ja kehdannut, eikä loppua “oksien” karsimiselle ole näköpiirissä. Stockkan tavaratalot ovat muuttumassa yhä enemmän store-in-storeiksi jotka eivät ehkä piankaan enää myy itse mitään, ainoastaan vuokraavat neliöitään muille yrittäjille.
Se mikä myös helposti unohtuu keskustelijoilta on, että kauppakeskusten osuus markkinoista on ylipäätään vain vaivaiset 15%-yksikköä.
Eli kannattaako näitä behemotteja, joita yhä harvempi — ainakaan “sielultaan” kaupunkilainen — tuntuu erityisemmin edes kaipaavan, rakentaa oikeastaan enää yhtään minnekään?
Vaiko pitäisikö fokus kääntää pikemminkin siihen, että minne näitä kaupan suuryksikköjä kannattaa ylipäätään enää jättää seisomaan?
Siksi tämä keskustelunavaus (tai omalta osaltani keskustelun jatkaminen).
***
Jo ihan pelkkien numeroiden perusteella Itiksen brändi vetovoimaisena kauppapaikkana on laskenut kuin lehmän häntä . Vuosien 2011–14 välillä toteutettu 110M€:n arvoinen uhkapelaaminen eli pelkkä kosmeettinen facelift, ei saanut aikaiseksi haluttua efektiä — mutta saattoi hyvinkin jouduttaa perikatoa. Mene ja tiedä.
Kaupunki ehkä laskee, että uusi Cittari leffateattereineen(!) vetäisi myös Itiksen kauppakeskuksen uuteen nousuun, mutta tämä on toistaiseksi puhdasta toiveajattelua.
Koskapa leffateattereita ei olla saatu Helsingissä aikaiseksi yhtään minnekään keskustan ulkopuolelle, myös Itäkeskuksen hanke on tässä vaiheessa pelkkää vaporwarea softainsinöörien jargonia lainatakseni.
Mahdollisesti koko ajatus on heitetty ilmoille vain houkuttelemaan sijoittajia maksamaan keskolaisia uusfantasioita.
Lisää kilpailupainetta Itäkeskuksen suuntaan aiheuttaa Herttoniemeen nouseva Prisman kauppakeskus kirjastoineen.
Siinäpä onkin herttoniemeläisillä päänrapsuttamista jatkossa, että mennäkö Itikseen vaiko Kalasatamaan ruokaostoksille — vaiko sittenkin ihan vaan omille hoodeille?
En tiedä muista, mutta ainakin allekirjoittanut on sitä mieltä, että Herttoniemen K‑supermarket Hertta on yksi Helsingin toimivimmista ruokakaupoista asioida.
Sure, liiketila on vähän ghettoa — niin kuin oikeastaan koko Herttoniemen metroaseman seutu — mutta palvelun taso ja asioinnin vaivattomuus Hertassa on melkein kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoista.
Ymmärtääkseni Herttoniemen metroaseman peruskorjaus on seuraavaksi vuorossa. Samalla menee moni muukin aseman seudulla uusiksi.
Jatkossa kun herttoniemeläisillä ilmenee eksklusiivisempaa shoppailu“tarvetta”, niin tottahan toki uusi ja kiiltävä kiehtoo wanhaa ja kulunutta enemmän — varsinkin kun sekä Itikseen että Rediin molempiin saapi körötellä metrolla samat 4 minuuttia.
Ja luultavasti nekin seikat tulevat vaikuttamaan, että lähteäkö itään vaiko länteen, kun toisessa pääsee metrosta suoraan kauppoihin ja lisäksi vieressä seisoo uusi uljas sosiaali- ja terveysasema.
Henkilökohtaisesti aika vaikea nähdä, että esimerkiksi Stockmannilla olisi resursseja laajentaa myymäläverkostoaan joko Rediin tai Triplaan (tai molempiin?) — niin ettei Itiksen myymälästä jouduttaisi samalla luopumaan.
Voi olla, ettei Mikko myöskään ole havainnut Porvoon palvelurakenteessa tapahtuneita muutoksia.
Ei sieltä suunnalta ole enää mitään aitoa tarvetta körötellä omalla pirssillä Itikseen shoppailemaan: Porvoosta löytyy jo kaikki samat lafkat mitä keskivertokuluttaja Suomessa tunnetusti kaipaa.
Jos ja kun Helsinkiin asti lähdetään, niin tulevaisuudessa yhä useampi huristelee Itiksen ohi sivuilleen vilkuilematta suoraan Redin, Triplan tai Helsingin keskustan parkkihalliin.
Ja eiköhän se ole pikemminkin nytkin jo niin, että nimenomaan helsinkiläiset ynnä (ulkomaan)turistit suuntaavat Helsingistä kohti Porvoon käsityöläispuoteja — ja vastavuoroisesti hyvätuloisten porvoolaisten (tai vain porvoolaistuneiden helsinkiläisten) intresseissä ovat nimenomaan Helsingin keskustan designputiikit? LOL.
Ei hyvätuloisella ja/tai “tiedostavalla” ole nykymaailmassa kerrassaan mitään syytä enää körötellä autolla tai bussilla Itikseen ostamaan halpaa krääsää, ei vaikka siinä olisi Stockmann lisäkin.
***
Todella toivon, että keksisin näitä negatiivisuuksia vain omasta päästäni, mutta fakta nyt vaan on se, että Redi rakennetaan, Tripla rakennetaan, Herttoniemen Prisma rakennetaan. Lisäksi monet nykyiset kauppakeskukset laajentavat toimintojaan.
Joku tässä pudotuspelissä tulee ottamaan takkiin. Ja kovaa.
Ja vaikka kauneus on kuluneen väitteen mukaan katsojan silmissä, kyseinen inttäjä ei saanut koskaan nähdä Itäkeskuksen, noh, Keskustaa.
Itäkeskuksen seutu nykyisellään on de facto aiwan karmeaa epäkaupunkia jonka vetovoimatekijät ovat urbanisoitumisen uuden tulemisen myötä ylipäätään heikoissa kantimissa, ja vain heikkenemään päin, sikäli mikäli Itäkeskukseen päätettäisiin kaikesta huolimatta rakentaa uusi liikenneympyrätunnelisiltahirvitys — noin alkuunsa.
Ajat muuttuvat, ja aika on ajanut Itäkeskuksen kauppakeskuksen ohi.
Nykyisin auto ja varsinkin autoilu on pikemminkin välttämätön paha sen sijaan, että kumpainenkaan olisi enää suunnaton nautinnon lähde, ja oman olemisen luonnollinen jatke, peruskaupunkilaiselle.
Se, mitä Helsinki ja koko Helsingin seutu tarvitsee on aivan saatanan paljon lisää ostovoimaa — ja sitä ei saada jos ei kyetä rakentamaan asuntoja paljon ja nopeasti, ja mieluusti vielä niin, että uusilla asukkailla olisi varaa kodeissaan asuakin.
Sen enempää Redi kuin Triplakaan eivät pääse vielä pariin vuosikymmeneen täysipainoisesti nauttimaan kaikesta siitä tulevasta asukaspotentiaalista koska rakentaminen Suomessa on niin tuskaisen hidasta.
20 vuoden päästä fyysisillä kaupoilla, kauppakeskuksista puhumattakaan, on älykkäiden dronekoneiden ja älykkäiden verkkokaupparatkaisujen lisäksi haasteena jälleen kasa uusia teknologisia ja logistisia innovaatioita joista emme vielä tiedä mitään.
Yhdellä sanalla sanoen pelaamme venäläistä rulettia tällä kauppakeskusten rakentamisen pidäkkeettömällä intoilullamme.
Hyvän kaupungin rakentaminen jälkeen päin on osoittautunut myöhemmin joko täysin mahdottomaksi (taloudellisesti ja/tai poliittisesti) tai äärimmäisen kalliiksi, ja lopputulos jää yleensä silti torsoksi.
***
Tässä välissä hyvä kerrata muutama cold hard fact.
Juurikin Itiksen kohdalla olisi syytä teroittaa, että vuosina 2010-12 myynti laski yli 10%-yksikköä mikä on järkyttävän iso pudotus Suomen “suurimmalle” kauppakeskukselle. Vuoden 2012 400M€:n myynnistä ollaan sittemmin liu’uttu 376M€:aan. Ollaan aika kaukana kuuden vuoden takaisesta jolloin myytiin sentään vielä yli 450M€:n edestä.
Sekä Vantaan Jumbo sekä nyt myöskin jo Espoon Sello ovat kiilanneet Itiksen ohi mitä myyntiin tulee (kiitos, vantaalaiset ja espoolaiset autoilijat, btw!).
Ei hyvää lupaa Itikselle, ei todellakaan. Mutta pakko vaan on uskoa ja yrittää, niinkö?
2014–15 (uusimman saatavilla olevan tiedon mukaan) kauppakeskusten myynti kasvoi kokonaista 0,2%-yksikköä.
Kuitenkin euromääräinen myynti per asiakas on samanaikaisesti tippunut 2%-yksikköä, ja vähittäiskaupan myynti kokonaisuudessaan 0,7%-yksikköä.
Ja kuitenkin keskusten liiketilan kasvu jatkuu vaikka samanaikaisesti myynti per neliömetri vähenee…
Kyseisenä ajanjaksona asiakkaita — tai pitäisi varmaankin tarkkuuden vuoksi käyttää termiä potentiaalisia asiakkaita — kuitenkin luuhasi keskuksissa reilu 2%-yksikköä edellistä enemmän.
Herää ilkeä kysymys: juokseeko köyhä kansa siellä vaan näiden nyt jo legendaarisen aseman saavuttaneiden muoviämpäreiden perässä?
Toivottavasti ei, mutta varmaksihan tätä ei voi tietää.
Jos väki rientää kauppakeskuksiin paikalle vain tarjousten — ja pahimmillaan pelkästään lafkojen loppuunmyyntien — saattelemana, niin se ei kyllä ole hyvä uutinen ollenkaan kauppakeskusten näkökulmasta eikä myöskään oikein kauhean toimiva perustelu uusien keskusten rakentamistarpeellekaan.
Niin tai näin, näyttääkö tällainen kehitys kenestäkään lukujen puolesta hyvältä — tai edes rohkaisevalta?
Onko mitään syytä olettaa, että tilanne olisi kuluneena vuotena jotenkin oleellisesti parantunut?
Entä jos tilanne on vain entisestään huonontunut, ja tunnusluvuista on luettavissa ulos, että alaspäin kitkutellaan jatkossakin ties kuinka pitkään?
Huolestuttavinta on se, että pitää muistaa, että em. luvut ovat etujärjestön itsensä eteenpäin päästämiä. Eli tokihan nämä tilastot on jo työnkin puolesta yritetty piirustaa niin positiivisiksi kuin suinkin kekseliäimmät tilastoniilot ovat taitaneet.
En voi välttyä ajatukselta, että ehkä jo piankin myös niiden kaikkein vaaleanpunaisimpien lasien käyttäjien alkaa olla vaikeuksia harjoittaa onnistunutta positiivisen psylogian itsepsyykkausta… JOS tilanne ei olennaisesti ja jo aika vikkelään ala muuttua myös puleeratun datankin perusteella paremmaksi.
Ainakin allekirjoittaneen on aika vaikea hahmottaa miten perinteinen fyysinen myymälätoiminta joka perustuu bulkkiin ja volyymiin tästä lähtisi jo piankin ihan uuteen ja ennen näkemättömään nousuun.
Itse hämmästelenkin sitä, miten Mikko — tai kukaan muukaan — voisi vetää nykyisistä taloudellisista realiteeteista johtopäätelmän, että kahden massiivisen uuden kauppakeskuksen tulo Helsinkiin EI aloittaisi (tai vahvistaisi entisestään) jonkun tai joidenkin nykyisten helsinkiläisten (ja ehkä muidenkin?) kauppakeskusten — ynnä Helsingin keskustan (ja ehkä muidenkin jo nyt hätää kärsivien paikallisten kaupallisten keskusten?) — downward spiralia?
Kertaako Mikko — tai joku muu — vielä miksi tämä on järkevää, eli miksi tällä tiellä kannattaakaan jatkaa?
Olisin enemmän kuin iloinen jos yksikin paremmintietäjä kertoisi rautalangasta vääntäen allekirjoittaneelle miten temppu oikein tehdään…?
***
Yksi aivan keskeinen aspekti joka tässä keskustelussa on pitkälti sivuutettu on nimenomaan verkkokaupan kehittyminen. Sehän tuntuu porskuttavan vuodesta toiseen aina vain voimaantuneempana, ketterämpänä ja älykkäämpänä.
Juuri saimme kuulla kuinka Amazon on käsin poimimassa parhaimmat suomalaisinsinöörit hikipajaansa vahvistamaan omaa verkkokauppa- ja pilvipalvelubisnestään.
Amazonin pilvipalveluosaaminen on tätä nykyä sillä tasolla, että Airbnb -“vertais“majoituspalvelu — joka majoittaa joka päivä 400 000 asiakasta — hoituu vaivaisen viiden (5) it-nörtin voimin [joista hyvällä tuurilla yksi osannee klikkailun lisäksi vääntää ehkä ihan oikeaa koodinpätkääkin]…
Eli osaajia tarvitaan, mutta ei vaan enää takavuosien määrää, eikä loisiin taas ole varaa enää millään firmalla. Ei oikein edes julkisella puolella. 🙂
2000-luvun it-kuplan aikaan suurin piirtein kuka tahansa pääsi “it-alan” duuniin kunhan vaan oli itsetunto ns. kohdillaan. Osaamiseksi riitti, että osasi duunissa meilata tai soittaa oikeasti osaavalle kaverilleen, että “nyt nousi tällänen juttu, mitäs mä nyt teen?”
Osahan noista jäbistä hassuruohotteli itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle — ihan mukavin eläke-eduin, muuten.
Tämän tason osaaminen ei — onneksi — enää riitä. Kun seulotaan jyvät pois akanoista selviää nopeasti se todellinen osaamisen taso mikä firmassa oikeasti vallitsee ja sitä myöten myös se todellinen työntekijätarve.
Suomalaiset ovat tilastojen mukaan poikkeuksellisen ahkeria lukijoita (tai siis ne ovat jotka ylipäätään kirjoja vielä vaivautuvat lukemaan; “mun mielipiteet on faktoja” — anyone?), ja juuri siksi meidän pitäisi olla äärimmäisen hereillä Amazonin aktivoitumisesta Euroopassa ja varsinkin “Skandinaviassa”.
Vaikka pelkäänkin, että tämä peli ainakin e‑kirjojen osalta lienee jo pelattu.
Tästähän suomalaiset — ja eurooppalaiset yleisemminkin — saavat syyttää vain itseään. Tai oikeammin kustantamoja koska “lukeminenhan kannattaa aina” (kunhan maksat ensin kirjastamme 30€).
Itselleni ei henk.koht. niin suurta merkitystä koska osaan tavata amerikkaa ihan ok, mutta suomeksi kirjoitetun kirjallisuuden puolesta tietysti korvaamaton menetys jos — ja kun? — peli menetetään. Mutta sitä saa mitä tilaa. Aina.
Amazonin markkina-arvo ohitti muuten viime vuonna maailman suurimman vähittäiskauppaketjun, Walmartin. Ja toisin kuin vaikkapa Nokialla se arvo ei perustu siihen, että osaa tehdä bulkkia muita edullisimmin…
Aika saatananmoinen saavutus firmalta joka aloitti kirjoja myymällä, LOL. 🙂
Ja oikeastaan melko käsittämätöntä kun mies kaiken taustalla on atk-nörtti lukutoukka joka ilkeistä huhuista päätellen on sosiaalisilta (tai ainakin esimies-) taidoiltaan Steve Jobsiin verrattavissa oleva frankenstein.
Joka tapauksessa Forbes rankannut tällä hetkellä maailman kolmanneksi rikkaimmaksi ihmiseksi.
Nörtti joka todella muutti maailmaa — ja mikä vieläkin tärkeämpää innosti ihmiset uudestaan lukemaan (mikä on vähintäänkin kollektiivisen hatun noston arvoinen suoritus , ja ainakin omasta mielestäni edelleenkin aika hyvä signaali kulloisestakin sivistystasosta), eikä siis sattunut vain kehittämään jotain kämyistä softaa josta tuli household item oikeastaan vain siksi, ettei just sillä hetkellä sattunut löytymään parempiakaan kilpailijoita — ainakaan samasta hintaluokasta.
Joka ikinen PC-tietokonetta ikinä käyttämään joutunut on elämänsä aikana saanut uudestaan ja uudestaan kirota Windowsin alimpaan helvettiin (nythän se on jo ihan hyvä, että eihän softakehitystyössä lopulta sitten mennytkään kuin jotain vaivaiset 30+ vuotta).
Windows/Office edelleen selittää ison osan maailman teknologisesta stagnaatiosta, keskimääräisen yksilön luvattoman heikosta tietoteknisestä kompetenssista, ja ennen kaikkea haluttomuudesta tietotekniikkaa ylipäätään opetella.
Kiitos tästä legacystä, Gates. On syytääkin luovuttaa omaisuus hyväntekeväisyyteen kun on saanut niin paljon pahaakin elämänsä aikana aikaiseksi (PS. Tää on sit vaan mun henk.koht. point of view, joten eipä aloiteta nyt mitään flamewaria käyttöjärjestelmien/softien paremmuudesta/huonommuudesta — paljonhan sitä paskaa Jobsinkin käsistä/aivoituksista on lähtenyt — vaikka tiedänkin, että tämä on monelle nörtille ja insinöörille sydämen asia ja siksi vaikea ohittaa pelkällä olan kohautuksella).
Anyways, nyt kun Bezos on tehnyt pohjatyöt ja kun älykkäille kuljetusdroneille annetaan vielä lupa lentääkin, on lähinnä vain ilmoitusluontoinen asia Amazonin ottaa myös ruoanjakelu haltuun. Ilolla tervehdän! Keskon ja S‑ketjun oligopolissa ei ehkä samalla tavalla osata riemuita, tietenkään…
***
Ehkä perusekonomistin koulutuksen saaneilta peruspukumiehiltä yksinkertaisesti vain puuttuu kyky todella ajatella toisin kuin on tavattu ajatella, en tiedä..?
Ehkä siksi mekin yhä saamme näitä kauppakeskuksia? Mene ja tiedä.
Varmaankin eräänlainen vahva insinöörietupainotteisuus myös heijastuu omaan suomalaiseen yhteiskuntaamme tällä tavoin.
Kauppakeskushan on periaatteessa hirveän kätevä paikka hoitaa useita tarpeita yhdellä vaivalla.
Kun on se oma auto. Jolla tykkää ajella (tai josta ei ainakaan hirvittävästi kärsi). Ja sitä myötä se kiwa omakotitalo pöpelikössä tai pellon laidalla jonne ei ilman omaa autoa pääsisikään. Ja jossa on periaatteessa optimaalista kasvattaa lapsia sekä viettää laatuaikaa perheen parissa joko käytännössä tai ainakin periaatteessa enemmän tai vähemmän luonnonläheisesti.
Meille kaupungissa oikeinkin mielellään asuville kauppakeskusten istuttaminen kaupunkiin, noh, oikeastaan tappaa tehokkaasti sitä kaupunkia siinä ympärillä. Joten ymmärrettävästi emme hirveästi tällaisesta kehityksestä diggaa.
Vaikka tokihan kaupungeissakin asuu paljon niitäkin jotka kauppakeskuksissakin tuntuvat viihtyvän. Ehkä henkisesti tai materiaalisesti köyhä viihtyy tavarapaljouden, erityisesti kitschin sellaisen, ympärillä…? Kyse on ehkä kuitenkin enemmän siitä, että kauppakeskuksiin ollaan yksinkertaisesti totuttu kuin siitä, että niissä erityisemmin tykättäisiin asioida — saatika, että niitä toivottaisiin lisää.
Väitän, että kauppakeskukset ovat sen saman aikakauden lapsia jota yksityisautoilukin edustaa (tai ainakin edusti). Sitä aikakautta kun yhä pompöösimmiksi muuttuneet “ruotsinlaivat” edustivat tavalliselle kansalle loistokkuutta ja ehkä hyväosaisuuttakin. LOL.
Loppu on historiaa, TJEU: deadmalls.com
***
Niin tai näin, itse näkisin, että pääsääntöisesti shoppailussa ei ole kyse oikeastaan juuri koskaan ajan säästämisestä, toisin kuin (päivittäisten) ruokaostosten tekemisessä, vaan melkeinpä päin vastoin, ajan nimenomaiselta tuhlaamiselta.
Omien havaintojeni mukaan kauppakeskuksissa parveilevat ennen kaikkea teinit. Niissä on hyvä väijyä vastakkaista sukupuolta karkkipussin ja energiajuoman voimalla, ma arvaan.
Elämästä kokonaan vieraantuneethan ovat aina kuvitelleet tai ainakin itselleen uskotelleen, että kun “nuorisolle” rakentaa nuorisotilan, ne ovat silloin poissa pahan teolta — tai ylipäätään poissa silmistä.
“Nuoriso” ei ole koskaan vapaaehtoisesti hengannut nuorisotiloissa ja ‑taloissa jos suinkin tähän tarkoitukseen on ollut olemassa edes jonkin kokoinen ja jollain tavoin lämmin tila (jonka ovat voineet ns. ottaa haltuun — vaikka sitten vain temporaalisestikin).
Tai on kait se mahdollista, että em. tiloissa ovat henganneet (ja hengaavat edelleenkin) koulukiusatut tai hyvien perheiden hikarit (= mikä usein sama asia). So. nuoret tai nuorehkot ihmiset joilla ei muuten olisi liiemmin tai lainkaan “ystäviä” — tai edes illuusiota sosiaalisuudesta ympärillään. Ei kai kaupunkikaan sentään tyhjästä ala maksamaan.
Ehkäpä juuri tämä eräänlainen “luuseriuuden” maine estää tehokkaasti nuorisotilojen tehokkaamman käytön, vaikka ihan uskonkin, että niissä asioivat nuoret tai “nuoret” lienevät kuitenkin sieltä vertaistensa skarpimmasta päästä. Mutta tämä siis pelkkää mutua, olettamus.
Kauppakeskukset ovat myös monelle päihdeongelmaiselle enemmän tai vähemmän toimivia (aamu)päivä- ja iltakeskuksia (vaikka eivät tätä olekaan liiketilojen omistajien näkökulmasta) koska niissä pääsee suojaan sateelta ja viimalta — ainakin hetkeksi.
Liian monen lähiöostarin kapakka toimii de facto päihdeongelmaisen päiväsijoituspaikkana. Isoissa kauppakeskuksissa tätä ei samalla tavalla voi sallia.
Mutta kyllä esimerkiksi juuri Itäväylän eteläpuolen kompleksin (Keskon omistama) ylätasanteillakin nukkuu epäsäännöllisen säännöllisesti alan miehiä. On muistaakseni oikein penkki heidän käytössään. Luxusta. 🙂
Näin kesäisin, kauniilla säällä, ryybiskelevät mielummin kuitenkin parkkipaikan vierustalla siinä heti “sen toisen” sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä missä ihan jokainen Cittarissa asioiva ei heti ole näkemässä.
Suomalaisen päihdepolitiikan arjen sovellukset ylipäätään piirtyvät aika kirkkaina verkkokalvolle pelkästään sillä, että tekee lounastunnilla pienen kävelykierroksen hoodeilla. Kas siinä se päihdepolitiikka on kakomassa, katkokävelemässä tai paskantamassa omiin housuihinsa. Valitettavasti.
Sinällään väittäisin, että kauppakeskusten imu selittyy pitkälti kivijalkaputiikkeja edullisemmalla hintatasolla mikä tietenkin selittyy bulkin volyymimyynnillä. Heillä on vain edullisempi logistiikka käytössään. No better business sense required…
Tämä näkyy myös Itiksen kauppakeskuksessa siten, että Tokmanni — joka tahkoo kovaa tulosta — alkaa muistuttaa yhä enemmän keskuksen de facto ankkuria Stockkan sijaan. Tällainen kehityssuunta ei varmasti miellytä ollenkaan ko. keskuksen omistajia. But it is what it is… until it is no more, of course.
***
Seuraavaksi pieni muistilappu kaikille niille, jotka eivät ehkä muista taikka tiedä: listaus Itiksen PÄIVITTÄISTAVARA & TAVARATALOT ‑osaston lafkoista (varustettuna allekirjoittaneen kommentaarilla):
Alko. Jonka vakioasiakkaista moni preferoi edelleen korkata juomansa malttamattomana heti Tallinanaukiolle suoriuduttuaan — joka muuten on Itiksen oman markkinointipuheen mukaan paikka jossa “promootiosi tai tapahtumasi ei jää huomaamatta!” No, ei totisesti jää. 🙂
Vaikka totta onkin, että moni näistä Tallinnanaukion ilopillereistä korkkaa päivittäin kyllä ihan jotain muuta kuin perinteistä rähinäviinaa — kiitos nurkan takana häveliäästi piilossa olevan “päivätoimintaa” tarjoavan Symppiksen, joka jo uuspuheellaan muistuttaa vastaansanomattomasti siitä, kuinka arkipäiväiseksi ongelmien piilottelu suomalaisessa kulttuurissa onkaan muuttunut.
Meillähän päihteiden käyttö muuttuu ongelmaksi vasta kun päihteiden kuluttaja ei enää jaksakaan saapua kännissä tai krapulassa töihin vaikka normaalisti vielä jaksaakin — ja ennen kaikkea viitsii.
Sanalla sanoen on enemmän kuin murheellista, että Suomessa Kauppakeskusyhdistys nimeää myös Alkot kauppakeskusten ankkuriyrityksiksi… Toivon todella, ettei kukaan Suomessa lähde ostoksille sen perusteella mistä kauppakeskuksesta löytyykään se lähin Alko… Mutta pelkäänpä, että totuus on toinen.
Jos julkijuopotteluun halutaan puuttua, se kyllä onnistuu. Emme halua, emmekä puutu — paitsi tietenkin siltä osin jos/kun se haittaa liiketoimintaa.
Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä ei auta piiruakaan se, että heidät jätetään pyörimään ja tappelemaan keskenään — tapahtuu se sitten kaikkien nähden tai sitten syrjemmällä. Heitä ei myöskään hyödytä mitenkään se, että ongelma pyritään joko kieltämään, lakaisemaan piiloon maton alle, tai mikä pahinta, arkipäiväistämällä se: “no, tällasta se nyt vaan on, minkäs teet?”
Esimerkiksi osalla Itiksen Symppiksen asiakkaista ei ole mitään ongelmia hieroa huumekauppojaan viereisessä kebabmestassa.
Jokusenkin kerran olen lounaan ko. establishmentissa nauttinut, niin kyllä se vähän omaakin motivaatiota selvitä tässä uudessa uljaassa maailmassa syö kun nämä veijarit saavat yhdestä ovesta päivän puhtaat neulat, ynnä muunlaista loputonta ymmärrystä(?), ja viereisestä ovesta paitsi mahansa täyteen samalla myös sumplittua itselleen uudet/paremmat narkot ynnä niiden maksupolitiikan.
En tiedä muista, mutta ei tuo ainakaan allekirjoittaneesta vaikuta erityisemmin sellaisten ihmisten toiminnalta jotka eivät kykenisi vaikuttamaan piiruakaan oman elämänsä ehtoihin. Eli kyllä osaamista, suunnitelmallisuutta sekä malttiakin tuntuu löytyvän vaikka millä mitoin. Se vain suuntautuu sekä yhteiskunnan kokonaisedun että näiden ihmisten oman edun sijaan negatiiviseen päin sen sijaan, että suuntana olisi aidosti positiivinen kehitys.
Itse uskonkin, että näitä samoja vahvuuksia pitäisi todella yrittää alkaa suunnata nykyistä voimallisemmin suuntaan joka tuottaisi paitsi yhteiskunnallisesti myös yksilön näkökulmasta nykyistä paljon kunnianhimoisempia tuloksia.
Nykyiset näytöt eivät hirveästi vakuuta.
Kysynkin Mikolta, että tuntuuko hänestä, että nykymuotoinen päihdeongelmaisten jeesaaminen on kaikesta huolimatta varmaankin se toimivin tapa auttaa heikkoon jamaan ajautuneita ihmisiä…?
Hirveästi puhutaan inhimillisyydestä mutta missä se näkyy? Ei missään.
Inhimillistä on auttaa ihmistä vaikka vastentahtoisestikin koska se vaihtoehto on usein se kaikkein karmein: täysin turha ennenaikainen kuolema joka olisi suurella todennäköisyydellä voitu välttää ehkä kokonaankin pelkästään sillä, että alkaisimme OIKEASTI välittää näistä kanssakulkijoistamme, sen sijaan, että useimmat meistä pikemminkin opettelevat kiiruhtamaan askeleitaan sekä kääntämään inhon vallassa päänsä toisaalle näihin epeleihin törmätessään.
Lakihan jo itsessään velvoittaa ihan jokaisen auttamaan lähimmäistä hädässä.
Kun siis itse katson sössöttävää ihmistä joka yrittää fiksata itselleen — ja kaverilleen — päivän annoksen, niin minä näen siinä tilanteessa häpeän synnyttämää toivottomuutta, kelvottomuutta sekä krooniseksi muodostunutta riippuvuutta, enkä näe, että kyse on enää niinkään ihmisen omista tietoisista, harkituista, valinnoista. Puhumattakaan, että kehtaisin ajatella, että kysymyksessä lienee nyt vain joku ns. recreational drug user jolla tuntuisi olevan homma enimmäkseen hallussa, eli more power to him.
Eli kyllä itse näen niin, että enää puuttuu se yksityinen että yleinen lupa myös toimia lain henkeä kunnioittaen…
Itse en vihaa elämässään tavalla tai toisella pienesti tai isosti epäonnistuneita ihmisiä, päinvastoin, haluan, että he pääsisivät takaisin omille jaloilleen, tervehtyisivät siihen pisteeseen johon vielä mahdollisuus on, ja että he voisivat ylipäätään alkaa taas viettää ihmisarvoista elämää autonomisina, yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.
Katson vain, että kokonaisuuden kannalta se on lopulta minunkin etu, että kenenkään päivä ei kulu siihen, että saa hommattua tarpeeksi rojua ränniin tai kerjättyä jokusen almun itseään useita pykäliä rikkaammilta henkilöiltä.
En siis vihaa kerjääjiäkään, säälin vain sitä eksistentiaalista tilaa johon he ovat ajautuneet — syystä taikka toisesta. On sinisilmäistä ajatella, että näitä(kää) ihmisiä ei hyväksikäytettäisi — pitkään, hartaasti ja suunnitelmallisesti. Ei ole niin suurta hätää etteikö siitä joku vielä hyötyisi.
Ikävä kyllä sääli ei auta näitä ihmisiä v*ttuakaan. Oikeastaan päinvastoin: se legitimoi ja sitä kautta sementoi heidän “tilansa”.
Sivistysvaltioon kerjäläiset eivät tietenkään voi mitenkään kuulua. Kerjäläisyys sivistysvaltiossa on oksymoron. Sivistysvaltiossa kaikkein huonompiosaisiakin yritetään oikeasti auttaa sen sijaan, että tekoautetaan ja tunnetaan siitäkin vähästä sitten vielä henkilökohtaista mielihyvää.
Sunnuntaina kun palailin junalla mökiltä zadiin, oli Elielinaukiolla vastassa iloinen kerjäläisseurue selät täynnä bagaaseja. Kokeneemmat konkarit onnittelivat perillepääsystä. Oli siis selkeästikin saavuttu pitemmäksi aikaa, ja hymy oli herkässä mikä voi viitata vain siihen, että “kauppa” käy paremmin kuin kotomaassa — tai niin ainakin ovat toverit (tai vaan “alan” PR-miehet) heille kertoneet.
Ihailtavaa solidaarisuutta, sillä normaalistihan markkinatalous saa muodon “kel onni on, se onnen kätkekööt” — tai muussa tapauksessa tuota onnea on pian jakamassa niin monta kilpailijaa, ettei se onni ruoki pian enää ainoatakaan suuta.
Luultavasti kerjäysalueet ja ‑tavoitteet määränneet paikallistason mafiapomoista seuraavat tekevät vain sitä samaa mitä johtoporras kaikkialla: kun pannaan aina vaan enemmän jengiä kilpailemaan aina vaan pienemmästä taivasosuudesta, niin saadaan palkat mahdollisimman kilpailukykyisiksi.
Ei sillä, että Suomenkaan kerjäysmarkkinat olisi vielä onnistuttu lähimainkaan saturoimaan, ma arvaan.
Kerjäläiset ovat tämän päivän 49erseja: “kullan“kaivajia joilla on epärealistiset odotukset mitä tulee henkilökohtaisen rikastumisen todennäköisyyteen. Kuten kasinoissa on tapana sanoa: talo voittaa aina. Joka välissä on jotain jota tarvitset tielläsi rikastumiseen — ja joku joka tämän jonkin hinnalla taikka toiselle sinulle myy. Viesti 1800-luvulla oli sama kuin nytkin: Go West!
Että lienee tässä globaalissa pudotuspelissä helsinkiläiskerjäläisillekin epäilemättä varsin kovat tulostavoitteet asetettu. Siksi aluksi nöyrän arka kerjääminenkin saa jatkuessaan yhä julkeampia muotoja, muuttuen lopulta väkivaltaiseksikin sikäli mikäli tilaisuus sen suinkin sallii. Kilpailun kiristyessä yhä useamman on myös ryhdyttävä absoluuttisen rikollisiin keikkoihin lisätienestien saamiseksi.
Ja onko karkoituskaan lopultakaan mikään suuri rangaistus — tai rangaistus ylipäätään — ihmiselle joka on pohjattoman köyhä ja luultavasti sellaiseksi jääkin ilman ympäröivän yhteiskunnan todellista auttamishalua, jos ja kun viranomaiskyyti järjestyy takaisin kotiseudulle?
Ei varmastikaan, eikä se ainakaan mitään ratkaise.
Onhan se mukava nähdä pitkästä aikaa taas tuttuja, oikeasti rakastavia, naamoja. Ja rahamies pitää kyllä aina huolen siitä, että uusi menokyyti kyllä järjestyy — hinnalla taikka toisella.
Ja jos mahdollisuudet ovat muualla paremmat kuin kotopuolessa, niin eipä siinä auta kuin yrittää. Sellainen on ihmisluonto — ihmisellä joka ei ole vielä luovuttanut.
Kerjäläisongelma olisi pitänyt ratkaista Romanian jo unioniin pyrkiessä, mutta näin ei tehty. Ei uskottu, että tilanne äityisi niin pahaksi. Sama juttu Syyrian sodan pakolaistulvan suhteen. Ei uskottu kun ei haluttu uskoa.
Sitten kun tilanne alkoi valjeta tyydyttiin siihen, että antaa yksityishenkilöiden ja yleishyödyllisten järjestöjen hoitaa ongelma: jos eivät anna massia ynnä muuta apua, niin palaavat pian takaisin; jos taas antavat, niin sehän vain tarkoittaa sitä, että näillä ihmisillä ja instansseilla on tähän varaa eli knock yourself out jos se saa sielun tuntumaan hyvältä ja puhtoiselta.
Either way, problem solved. Lisäbonuksena kätevästi iskostaa tavallisen purnaavalle veronmaksajalle, että toi voi olla, btw, sunkin tie jos ei hommat kiinnosta ja mussutus lakkaa.
Anttila. KONKURSSISSA — enough said.
Candy Town. Lasten ja teinien vanhempien ylläpitämä viikkorahojen kadottaja jonka todellinen lasku seuraa perästä.
Itäkeskuksen Halal-liha. Kylläkin pääsy vain Turunlinnantien “motarilta” joten kyseenalaista voiko tätä edes laskea kauppakeskukseen kuuluvaksi , mutta lasketaan nyt kumminkin kun Itiskin itse näin haluaa tehdä…
Kalinka. Venäläisiä ja balttialaisia herkkuja — ja puhun nyt siis ruoasta vaikka toki myös slaavilaista naiskauneutta arvostan suuresti.
Lidl. “Koska se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa”. Kellariin sijoitettu Lidl lienee niitä harvoja diilejä jotka sopinevat molemmille osapuolille mainiosti: “menestyvän” kauppakeskuksen ei tarvitse tahrata mainettaan esittelemällä halpamyymälää paraatipaikalla, ja halpamyymälä säästyy premiumvuokran maksamiselta koska Rahan Arvon Tiedostavat (lue: köyhät, pienituloiset sekä muuten vaan pihit) löytävät paikalle muutenkin — massoittain.
Itsellenikin tulee edelleenkin jotenkin vaistomaisesti olo, että oon köyhä jos asioin Lidl:ssä — vaikka olisi pykälän tai pari arvokkaamman näköiseksi teipattu versiokin kyseessä. 🙂 En tiedä miksen pysty mentaalisesti suhtautumaan Lidl:een kuin mihin tahansa muuhun kauppaan. Kai se imago istuu vain niin tiukassa. Ja muistanhan minäkin yhä hämärästi ne raflaavat lehtijutut joilla ilmeisesti oligopoli itse pyrki mustamaalaamaan uutta kilpailijaa — ihan selvästi siinä psykologisesti onnistuenkin.
Väitän, että kyllä Lidl:ssä tavanomaisempaa lienee, että keskivertoasiakas mahdollisimman tarkkaan katsoo mitä mikäkin maksaa, ja useammin siellä sitäkin jengiä lienee joka joutuu jättämään osan ostoksista kassalle riittävien varojen puutteessa KUN tilannetta vertaa oligopolikauppoihimme.
Prismalaiset ja Cittarilaiset tavannevat kuittejaan vasta (perhe)autoissaan tai ihan viimeistään kotonaan. Joku perusniilo varmaan preferoi vetää kaikki vielä excelin kautta. LOL. Sinnikkäästi vaan maksavat itsensä kipeäksi joka ikinen kerta vaikka tuputtaisivat orjallisesti aina ja kaikkialle niitä paskaetukorttejaan. 😉
2 x R‑kioski. Kului vuosikymmeniä ennen kuin Erkko aivan viimeisimpänä tekonaan (RIP) snaijasi, että vain idiootti ostaa yhtään mitään jos samalla ei saa määräävää päätösvaltaa hankinnalleen… Ei ihme, että Sanoma on vaikeuksissa jos talousosaaminen talossa on laajemminkin tuollaisella tasolla. Sanoma on myynyt lähes kaiken liikenevän hittoon, eikä siltikään tunnuta saavan yhtä hemmetin lehteä kannattavaksi.
Hesarillakaan ei ole ollut enää pitkään aikaa varaa maksaa palkkaa edes yhdelle oikolukijalle — tai siltä se ainakin tuntuu lehteä tavatessa.
Parin kybän maksaminen sunnuntaihesarista tuntuu tätä nykyä lähinnä hyväntekeväisyydeltä — ja siis maksajan, ei tuottajan, vinkkelistä tarkastellen.
Jos hesari ei olisi vielä ennättänyt saavuttaa tuota kansallisen instituution myyttistä sädekehää, ei sekään kait ilmestyisi enää kuin Erkon suvun piffaamana ilmaisena verkkolehtenä. Nettikeskustelun tasohan hesarissa on ihan yhtä heikoissa kantimissa kuin Herlininkin aviisissa.
Sanomatalokin on sittemmin jouduttu myymään kiinteistösijoittajalle, eli koko Sanoman porukka saa pakata kimpsunsa ja kampsunsa heti kun uusi omistaja löytää maksukykyisemmän vuokralaisen — tai vuokralaiset — tilalle.
Sijaintihan on Suomen parasta joten varmasti kyselyitä tulee tämän tästä, että mikäs se päivän pyynti taas olisikaan…
Saatiinhan rakennuksen myynnillä sentään vähän velkoja anteeksi mitä Sanoman kalliiksi tulleista seikkailuista vuosien saatossa kertyi. Aatos Erkko varmaan pyörii vieläkin levottomana haudassaan kun jälkipolvi meni ja myi hänen suurin uhrauksien bygatun mausoleuminsa.
Ruohonjuuri . Lähinnä vihreiden hippityttöjen Tiedostava Vaihtoehto ruoka- ja sekatavarakaupalle jossa aivan kaikki on eettisen ihanaa ja muullakin tavoin absoluuttisen squeky clean.
Ja kuten armeijan lusineet muistanevat, ihminenhän pärjää varsin mainiosti syömällä pelkkiä marjoja. Ja extrahyvin kun ne ovat superdupermarjoja joita ei viimeisimpien tietojen mukaan pitäisi kasvaa oikeastaan missään, mutta jotka Himalajan munkkien tantramagian ansiosta kuitenkin teleporttautuvat Suomeenkin tavattoman ympäristöystävällisesti, päätyen lopulta pitkittämään jo valmiiksi anorektisten hippityttöjen kärsimystä.
Jos Ruohonjuuri olisi pelkästään kauppa joka keskittyy myymään ihmisille mitä ikinä he haluavatkaan ostaa, niin ei siihen olisi paljon nokan koputtamista kellään. Mutta kun se ei todellisuudessa tyydy tähän yksioikoiseen rooliin vaan se haluaa samanaikaisesti toimia eräänlaisena hyvän terveyden auktoriteetina ilman minkäänlaista oikeutta saati pätevyyttä tähän.
Pekka Puskan hyväntahtoisen, mutta oman idealismin (ja luultavasti kunnian- ynnä statuksenhimon) sokaiseman tunaruuden on sentään voinut paremmat tieteentekijät myöhemmin vahvistaa, mutta Ruohonjuurta ei käy juuriminen koska puoskarointia ei ole sen enempää kriminalisoitu kuin sanktioitukaan.
Kun K‑kauppias myy röökiä tai alkoholia ei hän kuvittelisikaan kassalla esittävänsä omina MIELIPITEINÄÄN, että “näillä onkin muuten toosi paljon hyviä terveysvaikutuksia varsinkin kun säännöllisesti käyttääpi”. Totta helvetissä typerä teini uskoo mitä oman idealisminsa sokaisema vähän (tai ehkä paljonkin) vanhempi täti tai setä hänelle lässyttää miten tuote X tekee niin gutaa ja naminamia.
Kaikkein surullisinta tässä tarinassa on se, että myös itsensä riuduttamat ihmiset usein tuntuvat haluavan saattaa maailmaan jälkikasvua jotka sitten indoktrinoidaan samaan terveyden vaarantavaan dieettiin. Seurauksena on noidankehä. Älykkyystutkimuksista tiedämme, että aliravitsemus antaa potentiaalia paljon heikommat elämisen eväät.
Perinteisesti aliravitsemus on johtunut materiaalisesta köyhyydestä, mutta New Age aikakaudellemme tyypilliseen tapaan yhä enenemässä määrin seurausta siitä, että ihmiset tätä nykyä mielummin mutuilevat itse mikä on luotettavaa tietoa ja mikä taasen pahan kapitalistin levittämää disinformaatiota.
En sano, että Ruohonjuuri ja hippikahvilaraflat kyseenalaisine kirjoineen ovat vastuussa asiakkaidensa terveydestä, eivät tietenkään ole, mutta ei heidän toimintansa — siis sikäli mikäli terveysasiantuntijoina suoraan tai epäsuorasti toimivat — myöskään harmitonta ole. Se on vastuutonta, ja epäeettistä sanan varsinaisessa merkityksessä.
S‑Market. Se Toinen Suomalainen Mafia.
Stockmann. Herkkuineen päivineen. A‑osakkeen arvo tippunut yli 64%-yksikköä kuluneiden 5 vuoden aikana. Nice…
Thai Orchid Market. Kellariin sijoitettu thairuuan maahantuoja/tukkukauppa eli tavallisen tallaajaan näkökulmasta täysin turha palvelu.
Tokmanni. Vähän niinku Stockmann, mutta ei oikeastaan kumminkaan yhtään. Mutta halpaa on kyllä perskules. Tosin ennustan ettei ole kauaa… Pörssiin listautumista ovat saaneet katkerasti katua monet toimijat maailmansivu.
Köyhän kansanosankin edustaja on monesti sillä tavalla isänmaallinen ukko/akka tai muuten vaan herravihainen, ettei se ihan hirveesti lämpene pukumiesten harrastamille yläfemmoille.
Jos tällaiselle ihmiselle toistetaan, että me ollaan hei suomalainen perheyritys, ei olla kenenkään ohjailtavina, niin se haluaa ja uskookin sen. Mutta sitä se ei usko, että sama lafka pörssiin listautuessaan olisi edelleen aiwan yhtä riippumaton ulkoisesta sanelupolitiikasta.
Onko yksikään pörssiyritys kyennyt takaamaan pre-pörssiin listautumista edeltäneet halwat hinnat — saatiko kyennyt niitä laskemaan? Tokmanni takuulla ostaa sieltä mistä halvimmalla saa, eikä varmasti ole kysellyt tavarantoimittajien perään, että minkälaisista hikipajoista nää muuten tulee. Koska sitä keskivertotokmanniasiakasta ei asia kiinnosta hevon**rseen vertaa.
Pörssiyrityksen myötä vastuut ja selontekovaateet asettuvat aivan toisenlaiselle tasolle. Minkä tokmannilaisetkin tulevat pian huomaamaan. Amerikkalaiset puhuvat rude awekeningista, ja jotain sen suuntaista Tokmannin pörssiin vieneetkin saanevat vielä kokea. En laskisi itse sen varaan, että pörssissä pitkään viihtyvät, mut ans kattoo ny, sanos tamberelaine.
***
Niin tai näin, nouseeko kenellekään em. liikkeistä ensimmäiseksi mielikuva kauppakeskuksesta jolla menee vahvasti — ja joiden liiketiloihin pääsyä uudet menestyvät yritykset ja yrittäjät ovat malttamattomina jonottamassa?
Pienenä valonpilkahduksena pidän toki Starbucksin saamista Itiksen kauppakeskukseen, mutta saapa nähdä kuinka kauan brändiään tarkoin suojeleva kaffila pitää hyvänä altistaa frappucinoa maiskuttelevan klienteelinsä Tallinnanaukion jokapäiväiseen spontaanisti syntyvään iloiseen karkelointiin.
Itselleni ko. kaffila ei tuo lisäarvoa kun en ole tähänkään asti kokenut vierailun väärtiksi.
Ymmärrän kauppakeskuksissa tapahtuvaa kaffilointitarvetta kyllä osittain, mutta en ymmärrä, että ihmiset preferoisivat treffata toisiaan kiireettömästi kauppakeskusten kahviloissa. Mutta en väitä tuntevani tyypillisen shoppailijan mielenmaisemaa kovinkaan hyvin. Ehkä shoppailu on niin uuvuttavaa, että se vaatii kahvia säännöllisin väliajoin ja silloin se on parasta löytyä kauppakeskuksen sisältä.
Kun itse koen halua kahvilassa norkoiluun, niin en helvetissä mihinkään kauppakeskukseen mene istuskelemaan.
Ylipäätään ymmärrän heikosti miksi kukaan haluaisi mennä ns. ulos syömään kauppakeskuksen raflaan. Silloin ymmärtäisin jos se tosiaan olisi ainoa paikka josta säädyllinen ravitsemusliike löytyisi, mutta esimerkiksi Helsingin palvelutarjontakentässä en ymmärrä moista taipumus ollenkaan.
Kaljaakaan ei ole Helsingissä mitään mieltä juoda kauppakeskusten establishmenteissa. Jos haluaa juopua mahdollisimman edullisesti mutta kuitenkin ihmisten ilmoilla, niin Kallioon, mars — tai sitten johonkin lähiökapakkaan (tai lähiöostarikapakkaan).
Jos taasen ryyppää maun ja seuran vuoksi, niin minkä ihmeen takia kukaan suuntaisi ostoskeskukseen kun keskusta ja Kallio on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia juottoloita?
Sen tiedän minäkin, että työporukat eksyvät hajuttomiin sisäsisäjuottoloihin juurikin siitä syystä, että kun pitää löytää sellainen kapakka jonne jokainen espoolainenkin osaa — ja uskaltaa — suunnistaa, niin silloinhan nämä ostoskeskusjuottolat tuppaavat valikoitua aika luonnollisiksi kohtauspaikoiksi.
Onnea ja menestystä toivotan Itiksen kauppakeskukselle, mutta realistin mieleen hiipii kyllä varsin kerettiläinen ajatus, että mesta voipi jo piankin olla Pohjoismaiden suurin lähinnä etnistaustaisten mikroyrittäjien kansoittama…
Mikä ei siis sinällään kuullosta ollenkaan hullummalta niiden kuluttajien näkökulmasta tarkastellen jotka ovat tarkkoja rahoistaan ja/tai jotka ovat kaivanneet jotain ihan muuta kuin suomalaista oligopolistista ketju“yrittämistä”. Itse edustan kuluttajana näitä molempia katsantokantoja.
Jos tällainen kehitys sallitaan, ja varsinkin jos sitä lähdetään edistämään, niin Itiksen kauppakeskus voisi vielä hyvinkin kokea uuden nousun — tai vähintäänkin saada uudenlaisen elämän.
Parhaimmillaan siitä voisi tulla suorastaan turistikohde ja elämysmatka monelle helsinkiläisellekin jos Itis muuttuisi yhdeksi jättimäiseksi katetuksi basaariksi.
Siinä olisi melkoinen kontrasti — ja ennen kaikkea vaihtoehto — tarjottavana kiiltäväksi puleeratuille kauppakeskuksillemme.
Basaari ei myöskään samalla tavalla sitoisi asuntokaavoittajien käsiä: se olisi helppo purkaa jos homma ei lähdekään lentoon.
Tai vaikka lähtisikin, mutta preferoisimme siitäkin huolimatta istuttaa alueelle nykyistä paljon enemmän asukkaita, niin kauppakeskus olisi helpompi purkaa — sekä halutessa uudelleen rakentaa — vaiheittain.
Tsori, että länkytys meni turhan pitkäksi…
Captain: toi sun teksti oli ihan asiaa mutta yritä tiivistää vähän lyhyemmäksi ensi kerralla. Tai vaikka osallistua johonkin novellikilpailuun;)
Oma blogi on yhä niin sanotusti työn alla (olen kylläkin maksanut jo useamman vuoden omasta anonymiteetin varmistamasta domainista), mutta kuten niin usein elämässä, on aina niin paljon muuta johon on enemmän tai vähemmän pakko jotenkin reagoida enemmän tai vähemmän heti.
Toisin sanoen kunhan vaan arki tästä wähän rauhoittuupi, niin sittenhän sitä on aikaa tämmöistäkin harrastella…
Eli the usual lies we keep telling ourselves. 🙂
Captain Awesome, mitä vittua?
Tuo kommentti on 5 kertaa pidempi kuin kaikki muut yhteensä.
En ole missään vaiheessa uskonut, että suuria kauppakeskuksia olisi rakennettu varta vasten viihtyvyyden vuoksi. Tärkeintä niissä on luonnollisesti se, että ne ovat markkinataloudellisesti toimivia tilojen omistajalle eli liiketilat ovat mahdollisimman täysiä. Jos yksittäiset yritykset välillä kärähtävät pohjaan, sillä ei ole merkitystä, jos uusia saa samoihin tiloihin. Viihtyvyyttä tarvitsee siis olla vain sellainen minimimäärä, että kaupalliset edut eivät kärsisi siksi, että maksukykyisimmät asiakkaat alkaisivat vältellä kohdetta. On vaikea keksiä Suomessa kaupallista käyttöä varten turboahdetumpaa paikkaa kuin Itäkeskus, koska sen liikenneyhteyksiä palvelevat joka suuntaan menevät valtatiet ja paikka on edelleen Suomen ainoa metrolinjojen risteysasema.
Jos yhteiskunta myöhemmin muuttuu vähäisempää konsumerismia suosivaksi, sopeutuminen tapahtuu silloin. En usko, että kauppakeskuksien purkaminen tai niiden käyttötarkoitusten muuttaminen olisi mahdotontakaan siinä vaiheessa kun niissä alkaa olla liikaa tyhjää tai huonoon kuntoon mennyttä tilaa.
Poliittinen halu vähempään autoistumisen katalysoimaan suurkaupallisuuteen on selvästi nähtävissä monissa Helsingin kaupungin päättävissä elimissä ja ilmeisesti nykyään jo useimmissa valtuustoryhmissä. Kaksi merkittävää vastavoimaa kuitenkin on olemassa, ensinnä se, ettei helposta rahasta voi kieltäytyä loputtomiin ja toiseksi Helsingin ulkopuolinen Suomi, joka on valmis käyttämään järeitäkin ekstrakaupunginvaltuustollisia keinoja, kuten kansalaisaloitteita, rahakkaita etujärjestöjä ja maakuntakaavoihin vetoavia kaavavalituksia Helsingin alueella sijaitsevan tärkeimmän maantie‑, vesiliikenne- ja lentoliikenneinfrastruktuurin suojelemiseksi myös muun Suomen tarpeisiin.
Toisin sanoen edustat näkemystä, että asioihin on syytä yrittää vaikuttaa vasta kun on aivan pakko.
Tämä on valitettavan yleinen lähestymistapa koska muutokset pelottavat ihmisiä.
Ikävä kyllä tällaisen doktriinin ortodoksinen omaksuminen tekee mahdottomaksi kaupungin yrittää luoda nahkansa uudelleen, siis tulla nykyistä paljon huokuttelevammaksi, eläväisemmäksi, kivemmaksi, jne. _paljon nopeammin_ minkä “laissez-faire” meno mahdollistaa.
Tai pitäisi sanoa: ehkä mahdollistaa.
Because that’s a big if.
Onhan se melkoista itsensä huiputtamista uskotella ikään kuin asioilla ja ilmiöillä ei tuppaisi pääsääntöisesti kuitenkin olemaan jonkinlainen window of opportunity.
Kyllähän allekirjoittaneestakin voisi vielä teoriassa tulla myöhempien aikojen Kurt Cobain 2.0, mutta reaalimaailman kanssa tällaisilla fantasioilla ei ole mitään tekemistä.
Ei 50-vuotias kaljuuntuva ukonrahjus enää naisten päätä saa kääntymään, eikä hän luultavasti enää myöskään kykenisi tavoittamaan nuoren ihmisen vimmaista tarvetta angstata aiwan kaikesta mahdollisesta.
Tunnut myös olevan edelleen kovin vakuuttunut siitä, että Itis on paitsi vetovoimainen tällä hetkellä, on sitä myös tulevaisuudessa (viittaan tässä ennen kaikkea kahden uuden massiivisen kauppakeskusten tulosta aiheutuvaan kilpailun kiristymiseen).
Suvaitseeko Oraakkeli valaista meitä kuolevaisia viisaudellaan miks Itiksen tulevaisuus on turvattu? Vai onko tämä vaan puhdas uskon asia?
Itsehän olen pyrkinyt tarjoamaan numerodataa väitteitteni tueksi. Mistä sinun varmuus puolestaan mahtaa olla peräisin…?
Kaupunki myös voi — ja omasta mielestäni sen pitäisikin — asettaa viihtyvyydelle paljon enemmän painoarvoa mistä puhtaasti kaupallinen toimija luonnollisesti olisi aina ensimmäisenä valmis tinkimään.
Tuollaisella ajattelutavalla saisimme jatkossakin yhtä karmeaa kaupunkikuvaa sekä liikenteellisiä ratkaisuja aikaiseksi kuin, niin, mitä suomalaisen autoistumisen kultavuosikymmenet ovat aiheuttaneet — ja aiheuttanevat vielä pitkään.
Good thing much?
Jatkan keskustelua mielelläni.
Ystävällisesti,
Kapteeni
Nosto.
Niinhän se meni kuten aavistelinkin: Kulosaaren ostari lanataan kokonaan matalaksi ja tilalle nousee ostari-asuintalo (5krs, joista 4 asuinkäytössä) ja kaksi muuta asuintaloa (7krs).
Kulosaaren mafia sai tahtonsa läpi: ” uusi rakentaminen on hieman aiemmin kaavailtua matalampaa. ”
Ullatus.
Keskustelussa oli kyllä ehdotettu paljon korkeampaakin rakentamista… Mutta valikoiva kuulo.