Vastaukseni Rinteen kysymyksiin

Huo­maan, että kaik­ki itseään kun­nioit­ta­vat tahot vas­tail­e­vat näinä päiv­inä Antti Rin­teen kysymyksiin.

Mik­si en siis minäkin.

1) Hiilineu­traali ja luon­non mon­imuo­toisu­u­den tur­vaa­va Suomi

a) Olet­teko sitoutuneet globaal­isti ilmas­ton läm­pen­e­misen pysäyt­tämiseen 1,5 asteeseen? Olet­teko sitoutuneet siihen, että Suo­mi on hiilineu­traali vuo­teen 2035 men­nessä ja sen jäl­keen nopeasti hiilinegatiivinen?

Toki. Ihan yksin Suo­mi ei sitä pysäytä, mut­ta Suomen on tehtävä oma osuuten­sa ja vähän enem­mänkin, kos­ka van­hat syn­timme ovat niin raskaat. Ilmake­hässä on paljon Suomen lip­ul­la varustet­tu­ja hiilidioksidimolekyylejä.

b) Mil­laisia toimen­piteitä ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­nen mielestänne edel­lyt­tää eri yhteiskun­nan osa-alueilla?

Hin­tao­h­jaus on tehokkain­ta, siis eri­laisia hiiliv­ero­ja ja päästöoikeusmak­su­ja. Paras­ta olisi, jos EU vähen­täisi päästöoikeuk­sien määrää niin, että päästöoikeu­den hin­ta nousisi nopeasti sataan euroon ton­nil­ta. Niitä joudut­taisi ehkä tuke­maan hiil­i­t­ulleil­la maista, jois­sa ei ole omaa päästöoikeusjär­jestelmää. Osa näin päästökau­pan tuloista tulee jakaa hiil­iosinkona kansalle takaisin, jot­ta tulon­jako­vaiku­tuk­set eivät olisi niin ikäviä.

On alet­ta­va kehit­tää hiilin­ielu­jen kytkemistä päästöoikeuskaup­paan Antero Vart­ian hengessä.

Puut pitää kas­vat­taa täy­teen mit­taan ennen kuin ne kaade­taan. Sil­loin met­sis­sä on keskimäärin enem­män hiiltä sitoutuneena samal­la, kun vähän malt­ta­mal­la saadaan parem­pi tuot­to. kos­ka tukkipuu on arvokkaampaa.

c) Mitkä näette keskeis­inä keinoina luon­non mon­imuo­toisu­u­den tur­vaamisek­si ja parantamiseksi?

On suo­jelta­va huo­mat­tavasti isom­pi osan Suomen metsistä.

2. Suo­mi on kokoaan suurem­pi maailmalla

a .Miten Euroopan unio­nia tulee kehit­tää? Mitkä ovat Suomen EU-puheen­jo­hta­ju­uskau­den keskeiset tavoitteet?

Kohti määräen­em­mistöpäätök­siä, että päätök­siä noin ylipään­sä saataisi­in aikaan. Suomen puheen­jo­hta­jakaudel­la päästökaup­pa on hiot­ta­va iskukuntoon.

b) Olet­teko valmi­it tuke­maan viimeisim­mis­sä selon­teois­sa vahvis­tet­tua Suomen ulkopoli­ti­ikan linjaa?

Tot­ta kai. Suos­tun ihan kaikkeen.

c) Mikä rooli Euroopan on otet­ta­va yhteistyössä Afrikan union­in ja sen jäsen­maid­en kanssa Afrikan kehittämisessä?

Ymmärtääkö kysyjä itsekään, kuin­ka tärkeä asia tämä on. Nyt on viimeinen het­ki – ellei se jo men­nyt – pelas­taa Afrik­ka väestökatas­tro­fil­ta. Se tapah­tuu vain nais­ten koulu­tuk­sen ja taloudel­lisen kehi­tyk­sen kaut­ta. Jotain voisi­vat kyl­lä Afrikan maat tehdä asi­as­sa itsekin. Mil­jar­di afrikkalaista nälkä­pako­laista olisi Euroopalle vähän liikaa.

Perus­suo­ma­laiset vas­tus­ta­vat tietysti tätäkin, kos­ka johdon­mukaisu­us olisi elitismiä.

3. Tur­valli­nen oikeusval­tio Suomi

a) Kuvatkaa käsi­tyk­senne Suomes­ta oikeusval­tiona ja ker­tokaa keinot sen vahvis­tamisek­si. Miten edis­täisitte ihmisoikeuk­sien toteu­tu­mista Suomes­sa? Mil­lä tavoin olette valmi­it kehit­tämään kansal­liskiel­ten ase­maa Suomessa?

Tuomiois­tu­in­ten pitäisi kehit­tää toim­intaansa, jot­ta ratkaisut eivät viipy­isi niin kohtu­ut­toman pitkään. Tuskin kansal­liskiel­ten ase­maan on tulos­sa muu­tok­sia. Itse en pidä pakol­lista toisen koti­maisen opiskelua vält­tämät­tömänä, kos­ka suurim­malle osalle ei ole sille taidolle mitään käyttöä.

b) Mikä on käsi­tyk­senne lain­valmis­telun laadus­ta ja olet­teko valmi­it hyväksymään komiteape­rusteisen lainvalmistelun?

Aika heikkoa on lain­valmis­telu ollut. Sata-komiteas­ta jäi niin vah­vat trau­mat, että toivon joidenkin muiden uhrautu­van komi­teoiden jäseniksi. Ehkä komi­teoiden työ kan­nat­taisi aloit­taa ensin asiantun­ti­javoimin ja vas­ta kun poh­jae­hdo­tus on valmis, päästää edun­valvo­jat irti.

c) Mitkä ovat sisäisen tur­val­lisu­u­den riskitek­i­jät ja kuin­ka vahvis­taisitte sisäistä turvallisuutta?

Autoil­i­jat tap­pa­vat 200 ihmistä vuodes­ta. Sen rin­nal­la muut uhkail­i­jat ovat aika kesyjä. Kort­ti pois, jos ei osaa ajaa sään­tö­jen mukaan.

d) Olet­teko valmi­it tuke­maan viimeisim­mis­sä selon­teois­sa vahvis­tet­tua Suomen puo­lus­tus­poli­ti­ikan linjaa?

Joo joo, tot­ta kai. Jokaiselle kansane­dus­ta­jalle nimikko­hävit­täjä oman valin­nan mukaan. Markus Mus­ta­järvi esimerkik­si val­it­sisi var­maankin tutun ja tur­val­lisen MIG-15:n. Jos Mikko Alat­a­lo olisi vielä eduskun­nas­sa, hän val­it­sisi Fouga Mag­is­terin, jos­ta Eero Rait­ti­nen laulaa niin tun­teikkaasti: “yöhön kesäiseen Fouga kau­ni­ina kul­kee. Hän kant­torik­si aikoo…”.

4. Elin­voimainen Suomi

a) Näet­tekö, että Suo­mi voi ilmas­ton­muu­tok­sen ja muiden mega­tren­di­en ratkaisu­jen kaut­ta rak­en­taa itselleen uut­ta, kestävää vien­tive­toista kasvua? Näet­tekö tarpeel­lise­na, että Suomeen laa­di­taan yhteinen strate­gia vahvis­tu­van elin­voiman ja kestävän kehi­tyk­sen talouskasvun tur­vaamisek­si? Mitkä oli­si­vat sen pääkohdat?

Estei­den raivaami­nen kaupunkien kasvun tieltä, kos­ka talouskasvu tapah­tuu kaupungeis­sa. Aikaa on vain neljä vuot­ta. Sit­ten Keskus­ta änkeää taas hal­li­tuk­seen sabotoimaan kaupunkien kehitystä.

Ilman ilmas­ton­muu­tok­sen ratkaisua ei ole kasvuakaan.

b) Mil­laisil­la toimen­piteil­lä kehitetään metropo­lialuet­ta, kas­vavia kaupunkiseu­tu­ja, seu­tukeskuk­sia ja har­vaan asut­tu­ja alueita?

Kun rahaa ei kuitenkaan ole, pitää metropo­lialueelle antaa toim­intava­pauk­sia. Val­tio voisi vetäy­tyä kokon­aan metropo­lialueen infrain­vestoin­neista ja kor­va­ta se seudun kun­nille kiin­teäl­lä vuosit­taisel­la raha­sum­mal­la, joka jae­taan kun­tien kesken asukaslu­vun kasvun suh­teessa. Yksi itsepäi­nen kok­ki vähem­män ja kun­nille oikea kan­nustin nykyisen manku­miskult­tuurin tilalle.

c) Miten varmis­taisitte Suomen liiken­nein­fra­struk­tu­urin ylläpitämisen ja kehit­tämisen? Mikä on mallinne rahoituk­sen kehittämiseksi?

Halv­in­ta olisi tietysti, että val­tio ottaisi nol­lako­rkoista lainaa ja rahoit­taisi infran, mut­ta jos itse tehty­jen sään­tö­jen kiertämi­nen edel­lyt­tää ulkop­uolisille mak­samista, niin mak­se­taan sit­ten. Voisi tehdä infray­htiöstä kansanosak­keen, jonne ihmiset voisi­vat siirtää rahansa nol­lako­rkoisil­ta tileiltä.

5. Luot­ta­muk­sen ja tasa-arvois­t­en työ­markki­noiden Suomi

a) Miten kehit­täisitte työelämää ja sen sään­te­lyä yhteistyössä työelämän osa­puolten kanssa? Hyväksyt­tekö työelämän vähim­mäise­hto­jen sään­te­lyn nykyiseltä pohjalta?

Vähim­mäise­hdoista voitaisi­in säätää lail­la, ettei työ­markki­na­jär­jestöjä tarvitse aina vai­va­ta asialla.

b) Miten uud­is­taisitte perhevapaita?

Me miehet vaadimme tas­a­puolis­es­ti vapai­ta myös miehille.

c) Mitkä ovat keskeiset keinonne miesten ja nais­ten välisen palkkatasa-arvon toteuttamiseksi?

Naisille lisää kun­ni­an­hi­moa ja teräväm­mät kyynärpäät.

6. Kestävän talouden Suomi

a) Mil­lä keinoil­la varmis­taisitte työl­lisyysas­teen kasvun selvästi yli 75 pros­ent­ti­in 2020-luvun aikana?

Jäl­jelle on jäänyt lähin­nä vain vaikeam­min työl­lis­tet­täviä. Muut ovat jo töis­sä. Nos­ta­mal­la palkkat­uen käyt­tö Ruotsin tasolle saadaan heti kak­si pros­ent­tiyk­sikköä lisää työllisyyttä.
Parem­pi oli­si­vat kuitenkin täy­den­tävät tulon­si­ir­rot, kos­ka palkkatu­ki sitoo tuet­ta­van henkilön yhteen työ­nan­ta­jaan, joka voi olla täysi ääliö. (Miten SAK voi puoltaa tätä vai­h­toe­htoa?) Veroast­eikko voitaisi­in vetää tulo­jen alapäässä parisa­taa euroa nol­lan ala­puolelle pieni­palkkaisen automaat­tise­na palkkatuke­na. Työ­markki­na­jär­jestöt taas voisi­vat sopia tämän turvin har­joit­teli­ja- ym alem­mista palkoista niille, jot­ka eivät nyt pääse töi­hin. Net­toan­siot eivät tästä laske, kun on se 200 euron negati­ivi­nen tulovero pohjalla.

Perus­tur­vana mak­set­ta­va työkyvyt­tömyy­seläke muutet­takoon vam­maistuek­si, joka ei pienene, vaik­ka ansait­see kuin­ka paljon hyvän­sä. Siis sama peri­aate kuin näkövammaisilla.

b) Kuvatkaa tek­i­jät, joil­la julkisen talouden kestävyys tur­vataan eri­tyis­es­ti väestöke­hi­tys huomioon ottaen.

Varo­taan nyt ainakin kat­teet­to­mia eläkelu­pauk­sia. Jos saadaan Suomen Yri­tys­tukipuolue oppo­si­tioon ja itse Pää-Pekkaroi­ja peräti Brys­seli­in, voidaan alkaa kar­sia yri­tys­tukia alka­en eniten vahinkoa tuot­tavista ja tehdä niil­läkin rahoil­la sen sijaan jotain hyödyllistä.

7. Oikeu­den­mukainen, yhden­ver­tainen ja mukaan otta­va Suomi

a) Miten vahvis­taisitte hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan palvelui­ta ja ihmis­ten toimeen­tu­lon tur­vaavia etuuk­sia? Kuvatkaa eri­tyis­es­ti keinonne, joil­la vahvis­tat­te ikään­tyvien ihmis­ten palvelui­ta ja toimeen­tu­loa. Mitkä ovat keinonne lap­siper­heköy­hyy­den vähentämiseksi?

Vaa­likam­pan­jan pani­ik­ista huoli­mat­ta ei men­nä mihinkään tasaiseen henkilöstömi­toituk­seen, vaan arvioidaan jokaisen hoidon tarve erik­seen ja näi­den sum­mana tehdään kunkin yksikön mitoi­tus. Muu­toin kun­nat pitävät henki­hiev­eris­sä ole­via van­huk­sia koti­hoi­dos­sa. Tehoste­taan työtä säästävän automaa­tio­ta hoi­vatyössä ja hyväksytään sen otta­mi­nen huomioon hoita­jami­toituk­ses­sa. Kun minä ja min­un kaver­it ollaan siinä iässä, meitä on paljon eikä henkilökun­taa riitä mitenkään.

c) Miten rahoit­taisitte edel­lisessä kohdas­sa kuvaa­manne toimen­piteet? Kuvatkaa keinonne konkreettisesti.

Kun puolueet ovat päässeet vas­tauk­sis­saan tähän asti, rahat on joka tapauk­ses­sa jo lop­pu. Kun lisää rahaa ei ole eikä tule, pitäisi olla rohkeut­ta alkaa kar­sia meno­ja van­hen­tuneista kohteista.

d) Mitkä eri­ar­voisu­ustek­i­jät suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa tun­nistat­te ja miten vähen­täisitte eriarvoisuutta?

Työelämä on muut­tunut eri­ar­voisem­mak­si, kos­ka lah­jakkaim­mat ja hyvin koulute­tut voivat pyytää mil­laista palkkaa tahansa ja perus­du­u­nar­it ovat markki­noiden armoil­la. Sik­si on hyväksyt­tävä suurem­mat palkkaerot ja tasat­ta­va niitä sit­ten vero­tuk­sel­la ja täy­den­tävil­lä tulonsiirroilla.

8. Osaamisen, sivistyk­sen ja inno­vaa­tioiden Suomi

a) Tun­nistat­teko, että kestävän talouskasvun perus­tan vahvis­tamisek­si on tehtävä investoin­te­ja koulu­tuk­seen, tutkimuk­seen, inno­vaa­tioi­hin sekä infra­struk­tu­uri­in? Kuvatkaa konkreet­tiset keinonne.

Ahon hal­li­tuk­ses­ta en kek­si mitään muu­ta hyvää san­ot­tavaa kuin sen, että ankaran laman olois­sa se panos­ti koulu­tuk­seen ja tutkimukseen.

b) Tun­nistat­teko tarpeen, että koko ikälu­okan tulisi suorit­taa vähin­tään toisen asteen tutk­in­to? Kuvatkaa keinonne tähän pääsemiseksi.

Aloite­taan siitä, että jokainen suorit­taisi perusk­oulun kun­nol­la. Alas armovi­toset. Jotkut kehit­tyvät hitaam­min kuin toiset, joten luokalle jäämi­nen ei ole aina mitenkään huono vai­h­toe­hto. Jos perusk­oulun saa valmi­ik­si ennen kuin täyt­tää 18 vuot­ta, niin sit­ten toisen asteen koulu­tuk­seen, jon­ka pitäisi olla kokon­aan ilmainen

c)  Miten varmis­taisitte sen, että jokaisen oppimi­nen ja osaamisen kehit­tämi­nen jatkuu läpi työuran?

Kaikille oikeus ja velvol­lisu­us viikon mit­taiseen koulu­tuk­seen vuosit­tain. Oppivelvol­lisu­usikä 65 vuoteen!

d) Miten edis­täisitte kult­tuurin ase­maa Suomessa?

Yritän rahoit­taa sitä parhaani mukaan käymäl­lä kon­serteis­sa ja teat­teris­sa ja uusia kesäku­us­sa taas Museoko­rt­ti­ni. Puhu­mat­takaan kir­jas­toista: Halu­an huo­maut­taa, että Helsin­gin keskus­takir­jas­ton ruotsinkieli­nen nimi on Ode.

9. Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän kokon­aisu­ud­is­tus edel­lyt­tää use­ampia vaa­likau­sia. Olet­teko valmi­ita yhdis­tämään eri etuuk­sia ja hyväksymään yht­enäisen etu­us­ta­son eri syype­r­usteil­la siten, että uud­is­tus lisää työl­lisyyt­tä, nos­taa koulu­tus­ta­soa, vähen­tää köy­hyyt­tä ja eri­ar­voisu­ut­ta sekä paran­taa osallisuutta?

Minä rak­en­taisin perus­tur­van negati­ivisen tuloveron varaan. Kun työelämän käytet­tävis­sä olem­i­nen on joillekin vah­va uskona­sia, niin lisätään tämä vaa­timus siihen nyt sit­ten. Kun tähän ei mah­du pidem­pää vas­taus­ta, viit­taa blogillani ole­vaan jut­tusar­jaan sosi­aal­i­tur­van uudistamisesta.

10. Esit­täkää lähtöko­htanne sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon uudistamiseksi.

Tuhat ter­veyskeskus­lääkäriä peruster­vey­den­hoitoon ja se on siinä.

Viisi sote-aluet­ta olisi hyvä, kos­ka miljoon­api­ir­it ovat jo ole­mas­sa ja kos­ka ei le riskiä, että näistä tulisi maakun­tia, jot­ka sotkeu­tu­isi­vat esimerkik­si maankäyt­töön tai elinvoimapolitiikkaan.

11. Olet­teko valmi­ita osal­lis­tu­maan sosialidemokraat­tien johta­maan enem­mistöhal­li­tuk­seen, ja onko teil­lä osal­lis­tu­misel­lenne mah­dol­lisia kynnyskysymyksiä?

Ei liene pelkoa, että otettaisiin.

 

Wienin asuntopoliittinen ihme

Kun viimeaikoina on main­os­tet­tu paljon Wienin edullista asum­ista, lai­tan tähän luvun tekeil­lä olev­as­ta kir­jas­tani, jos­sa käsit­te­len sitä, miten tähän on päädyt­ty. Lopus­sa on Mikko Särelätä saatu tieto, että asi­at eivät itse asi­as­sa ole Wienis­sä niin hyvin kuin luulemme.

Hin­ta- ja vuokrasään­nöstel­ty asum­i­nen on johtanut vaikeuk­si­in aina, kun kaupun­gin asukasluku on kään­tynyt voimakkaaseen kasvu­un. Kun hin­nat eivät jous­ta, miukku­ut­ta säädel­lään jonoil­la ja jono­tuk­sen hin­taa pimeil­lä markki­noil­la, kuten Tukhol­mas­sa on tapah­tunut. Tästä on kuitenkin poikkeuk­se­na Wien. Miten Wienis­sä on onnis­tunut se, mikä kaikkial­la muual­la on epäonnistunut?

Yksi­tyisen maan konfiskoiminen 

Wienin sosialidemokraat­ti­nen hallinto sääti vuon­na 1922 kaupunki­maalle korkean kiin­teistöveron, joka rom­ah­dut­ti maao­maisu­u­den arvon. Sen jäl­keen kaupun­ki osti hal­val­la merkit­tävän osan yksi­tyis­es­tä maas­ta. Tämän jäl­keen kaupun­ki on sub­ven­toin­ut asun­to­tuotan­toa lain­oit­ta­mal­la sitä negati­ivisel­la reaa­liko­rol­la. Kaupun­gin asukkaista 60 % asuu kaupun­gin vuokra-asun­nois­sa. Huo­mat­takoon, että niihin eivät pääse kuin Itä­val­lan kansalaiset ja vähin­tään kak­si vuot­ta Wienis­sä asuneet. Myös yksi­tyiset vuokra-asun­not ovat vapaae­htois­es­ti sitoutuneet kohtu­uhin­taisi­in vuokri­in saadak­seen kaupun­gin tar­joa­maa edullista lainaa.

Voisiko tuol­lainen kaupunki­maan kon­fiskoimi­nen onnis­tua Suomes­sa vai tör­mäisikö se perus­tus­lain omaisu­u­den suo­jaan? Suomes­sa kaupungilla on oikeus lunas­taa maa­ta asun­to­tuotan­toon. Alun­perin ajatuk­se­na oli, että lunas­t­a­mi­nen tapah­tu­isi raaka­maan hin­nal­la, mut­ta tuomiois­tuimet ovat liu’ut­ta­neet käytän­töä lake­ja säätävältä eduskunnal­ta mitään kysymät­tä. Lisäk­si mon­es­sa kun­nas­sa ajatel­laan, että lain­säädän­nön tar­joami­nen keino­jen käyt­tö on laitonta.

Wienis­sä kerätään koti­talouk­sil­ta ja yri­tyk­siltä 0,5 pros­entin tuloista asun­toveroa, jol­la rahoite­taan asun­to­tuotan­non sub­ven­toin­ti. Kaupungille hal­vat asun­to­lainat eivät ole suuri kuluerä ainakaan täl­lä het­kel­lä, kos­ka kaik­ki vakavaraiset euroop­palaiset kaupun­git saa­vat markki­noil­ta hyvin hal­paa lainaa.

Asukaslu­vun lasku ja nousu

Asun­topoli­ti­ikkaa on helpot­tanut eri­tyis­es­ti kaupun­gin asukaslu­vun pitkäaikainen alamä­ki. Vuodes­ta 1910 vuo­teen 1990 Wienin kaupun­gin asukasluku aleni yli puolel­la miljoon­al­la asukkaal­la, mut­ta kään­tyi sen jäl­keen ripeään kasvu­un maail­man­laa­juisen kaupungis­tu­misaal­lon myötä. Tässä vai­heessa olisi luul­lut, että vuokrasään­nöste­ly olisi johtanut samoi­hin ongelmi­in kuin muis­sa kas­vavis­sa kaupungeis­sa, mut­ta kaupun­ki pystyi vas­taa­maan kasvu­un mas­si­ivisel­la asun­to­tuotan­nol­la, jota kaupun­ki siis sub­ven­toi ali­hin­taisil­la lain­oil­la. Kiin­nos­tavaa on, että Wienis­sä rak­en­tamiskus­tan­nuk­set ovat selvästi alem­pia kuin Helsingissä.

Wienin tiivis kaupunki­rakenne on avit­tanut asun­topoli­ti­ikan onnis­tu­mista. Mon­es­sa euroop­palaises­sa kaupungis­sa asun­to­jen hin­nat ja vuokrat keskus­tan tun­tu­mas­sa ovat nousseet kohtu­ut­tomasti, kun aiem­paa selvästi use­ampi halu­aa asua keskus­ta­mais­es­ti lähiöa­sumisen sijas­ta tai kuten Helsingis­sä, ratikkakaupungis­sa. Melkein koko Wien on kaupunki­maisen tiivi­isti raken­net­tu ja kir­jaimel­lis­es­ti ratikkakaupunkia. Tämä helpot­taa huo­mat­tavasti asun­tomarkki­noiden tas­apain­oa. Vapaara­hoit­teinen asun­to keskus­tas­sa on kalli­impi kuin laidoil­la, mut­ta ero on huo­mat­tavasti pienem­pi kuin useim­mis­sa muis­sa kaupungeissa.

Tuuk­ka Saari­maa on arvostel­lut Wienin asun­topoli­ti­ikkaa siitä, että se ei paran­na kaupunki­lais­ten taloudel­lista ase­maa, kos­ka mitä mata­lana vuokrana voite­taan, se vas­taavasti korkeamp­ina veroina menetetään.

Taval­laan Wienis­sä jae­taan verovaroin kerät­tyä rahaa perus­tu­lona kaupunki­laisille edullis­ten vuokrien muo­dos­sa. Onko tämän ”perus­tu­lon” sit­o­mi­nen asumiseen järkevää? Eikö ihmis­ten pitäisi saa­da käyt­tää sitä mihin halu­a­vat? Oikeus tiet­tyyn perusasun­toon on saman­lainen meri­it­ti­hyödyke kuin ter­vey­den­huolto ja koulu­tus, johon jokaisel­la on oikeus tuloi­hin kat­so­mat­ta, mut­ta väljä tai muuten ylelli­nen asum­i­nen vaikut­taa asial­ta, jota ei pitäisi tukea ohi muun kulutuksen.

Myös Helsingis­sä kaupun­ki omis­taa huo­mat­ta­van osan maas­ta. Siitä perit­tävä maan­vuokra alen­taa kun­taveroa liki kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä. Toisaal­ta Helsin­ki joutuu vas­taa­maan sel­l­ai­sista infra­struk­tu­uri-investoin­neista, joista muual­la vas­taa valtio.

Huo­mat­takoon, että Wienis­sä on päästy tilanteeseen, jos­sa asumiseen sido­tulle pääo­ma­lle ei mak­se­ta korkoa tai reaa­liko­rko on peräti negati­ivi­nen. Kun val­tiot ja kaupun­git saa­vat lainaa hyvin edullis­es­ti, tämän lainan välit­tämi­nen eteen­päin asumiseen vaikut­taa jär­keen käyvältä. Tämä todel­la paran­taa asukkaiden taloudel­lista tilan­net­ta, kos­ka tämä alen­taa vuokria taval­la, joka ei edel­lytä korkeam­paa vero­jen keräämistä. Yksi­tyiset toim­i­jat asun­tomarkki­noil­la ovat protestoi­neet Wienin asun­topoli­ti­ikkaa kohtaan ja valit­ta­neet siitä EU-tuomiois­tu­imeen pitämäl­lä sitä lait­tomana val­tion tukena.

Kun keskus­pank­ki pitää yllä hyvin keveitä rahamarkki­noi­ta edis­tääk­seen taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta ja investoin­te­ja, eikö asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen kas­vavi­in kaupunkei­hin ole hal­van keskus­pankki­ra­ha oikeaa käyt­töä? Yksi­ty­isille sijoit­ta­jille ei nol­lako­rko kel­paa tuo­tok­si, vaik­ka se kel­paakin keskus­pankille. Tämän voisi Wienin asun­topoli­ti­ikas­ta kopi­oi­da, mut­ta se merk­it­see suur­ta rak­en­teel­lista muu­tos­ta asuntopolitiikkaan.

Mata­lat rakennuskustannukset

Ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen on Wienis­sä huo­mat­tavasti halvem­paa kuin Helsingis­sä. Jos olisin kil­pailu­vi­ra­nomainen, yrit­täisin selvit­tää, mik­si edullisia raken­nus­ma­te­ri­aale­ja ei tuo­da Itä­val­las­ta Suomeen. Raken­nusle­hti tosin revit­ti uutises­saan, että raken­nus­li­ik­keet tahkoa­vat Helsingis­sä asun­noil­la kohtu­ut­toman suuria voittoja.

Mut­ta, ei kaik­ki ole kul­taa mikä kiiltää.

Mikko Särelä soit­ti ja halusi täy­den­tää tieto­jani Wienin asun­toti­lanteesta. Asi­at eivät ole siel­lä niin hyvin kuin on kerrottu.

Wienis­sä on myös vapaiden markki­noiden vuokra-asun­to­ja. Niis­sä vuokrata­so on nous­sut viime aikoina viiden pros­entin vuosi­tahti­in — selvästi nopeam­min kuin Helsingis­sä. Se siis ottaa vas­taan niukku­u­den, kun asukasluku kas­vaa nopeasti.

Seinä on myös tulos­sa vas­taan. Wienis­sä on raken­net­tu vuosit­tain vain 6 000 asun­toa, mikä ei ole mis­sään suh­teessa 30 000 asukas­ta lähenevään vuo­tuiseen väestönkasvu­un. Joko pitkän väestön vähen­e­misen ansios­ta kaupungis­sa on ollut tyhjiä asun­to­ja tai sit­ten asum­isväljyys piene­nee nopeasti. Tämä ei ennus­ta hyvää.

Mittareilla on eroa – kilpaileva ranking taloustieteilijöille

Hesari pani suo­ma­laisia prof­fia järjestyk­seen tur­vautuen sivus­toon Web of Sci­ence ja sen H‑indeksiin. Julk­isu­udessa kri­ti­soiti­in tätä mit­taria, joten päätin kokeil­la toista mit­taria. Google Schol­ar mit­taa kaikkien sitaat­tien määrän.  H‑indeksi on siinä mielessä tas­apäistävä indek­si, että artikke­li las­ke­taan mukaan, jos siihen on osunut tarpeek­si viit­tauk­sia. Sil­lä ei ole merk­i­tys­tä, kuin­ka paljon viit­tauk­sia artikke­lin on tul­lut, kun­han min­imi­ra­ja ylit­tyy. Täl­lä mit­tar­il­la talous­no­belisti Bengt Holm­ström ei olisi men­estynyt mitenkään eri­tyisen hyvin. Kaikkien sitaat­tien määräl­lä hän taas olisi men­estynyt hyvin, kos­ka yhdel­lä artikke­lil­la hän peit­toaisi kaik­ki suo­ma­laiset kil­pail­i­jansa taloustieteissä.

Jostain min­ulle tun­tem­at­tomas­ta syys­tä Google Schol­ar ei tun­nistanut Juha-Mat­ti Lam­ber­gia eikä Anne Top­pista pro­fes­sor­eik­si eikä mitan­nut hei­dän sitaat­tien­sa määrää. Ei tun­nistanut Bengt Holmströmiäkään.

Muiden osalta järjestys oli seu­raa­va. Suluis­sa H‑indeksin mukainen järjestys

Olli Tahvo­nen 4423 (1)
Markku Ollikainen 2854 (5)
Ari Hyyti­nen 2843 (8)
Juu­so Välimä­ki 2800 (8)
Anne Top­pinen 2730 (4)
Markku Lanne 2488(6)
Petri Böck­er­man 1410 (2)
Kari Hyytiäi­nen 877 (7)

En jak­sanut käy­dä läpi kaikkia suo­ma­laisia talousti­eteil­i­jöitä, mut­ta oman käytäväni var­relta Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selta tark­istin pro­fes­sorit. Mat­ti Pohjo­laa jär­jestelmä ei tun­nistanut (eläk­keel­lä), mut­ta yli tuhan­nen sitaatin pääsivät

Sep­po Honkapo­h­ja 7466
Otto Toiva­nen 2506
Marko Ter­viö 1471

Honkapo­h­ja olisi var­masti pessyt kaik­ki myös tuos­sa H‑indeksissä, mut­ta ei jostain syys­tä päässyt kisaan mukaan.

Mitä tehdä sosiaaliturvalle (5) Asumistuesta henkilökohtainen etuus

Jos asum­is­tu­ki yhdis­tetään työ­markki­nat­uen kanssa yleistuek­si, pitäisi päät­tää, onko uusi etu­us henkilöko­htainen, kuten työ­markki­natu­ki vai per­heko­htainen kuten asum­is­tu­ki. Ja vaikkei yhdis­tetäkään, voisi pohtia, pitäisikö asum­is­tu­ki muut­taa henkilöko­htaisek­si etu­udek­si. Tuen muut­ta­mi­nen per­heko­htaisek­si olisi pitkä askel taak­sepäin, joka ei toi­mi ilman Jumanan pelkoa. Siis ei toi­mi ainakaan Helsingis­sä, jos­sa koti­talouk­sista koh­ta vähem­mistö kuu­luu kirkkoon.

Ja vaik­ka tätä yhdis­tämistä ei tehtäisi, asum­istuen per­heko­htaisu­ut­ta pitäisi harki­ta viimeistään nyt, kun yleinen asum­is­tu­ki kos­kee myös opiske­li­joi­ta. Ei ole Kelan help­po ratkaista, ketkä yhdessä asu­vat jaka­vat vain asun­non ja ketkä koko elämän. Joskus kun eivät ole siitä keskenäänkään samaa mieltä. Enti­sa­jan ratkaisu, että eri sukupuol­ta ole­vat kämp­pik­set kat­sot­ti­in per­heek­si ja samaa sukupuol­ta ole­vat ei, ei ole oikein sekään tästä päivästä.

Tuloast­eikon alapäässä se, että yhteen muut­ta­mal­la alen­taa yhteiskun­nan tukia jar­rut­taa yhteen muut­tamista. Mik­si Mai­jan, joka muut­taa yhteen Kallen kanssa, pitäisi mak­saa Kallen osu­us vuokras­ta (asum­is­tu­ki), jos hänen ei kuitenkaan tarvitse osal­lis­tua mui­hin Kallen elinkus­tan­nuk­si­in (työ­markki­natu­ki).

Asum­istuen per­heko­htaisu­us pitää yllä myös yksiöi­den ylikysyntää.

Kaik­ki tämä puoltaa asum­istuen muut­tamista henkilöko­htaisek­si niin kuin muukin sosi­aal­i­tur­va on. Tosin toimeen­tu­lo­tu­ki ei ole.

Mut­ta toisaal­ta. Onko oikein, että ”vuorineu­vok­sen kotirou­va” saa asum­is­tukea per­heen 300 neliön lukaali­in, kos­ka on tulo­ton. Ja jos nyt rumpu­jen päristyk­sen kanssa lyhen­netään koti­hoidon tuen mak­sa­t­u­saikaa, halu­am­meko ottaa koti­hoidon tuen takaisin asum­istuen muodossa.

Näitä molem­pia vas­taan on kak­si mah­dol­lista keinoa.

  • Asum­istues­sa ei ote­ta puoli­son tulo­ja huomioon, jos puoliso on pien­i­t­u­loinen, mut­ta puoli­son tulot vuo­ta­vat tulot­toman tai pien­i­t­u­loisen asuinkump­panin asum­is­menoi­hin, kun tulot ylit­tävät vaikka­pa 3 500 euroa kuus­sa. Kelan vaivak­si jäisi tässäkin päät­tää, ketkä ovat puolisoi­ta, mut­ta hyvä­tu­loisen henkilön asuinkump­pani yleen­sä on.
  • Asum­istues­sa ei ole nyt velvol­lisu­ut­ta olla työ­markki­noiden käytet­tävis­sä. Jos se yhdis­tetään työ­markki­nat­uen kanssa yleistuek­si, siihen ilmeis­es­ti tulee tämä vaa­timus. Saman vaa­timuk­sen voi peri­aat­teessa yhdis­tää myös palkkaan asum­is­tu­keen. Sil­loin sitä ei voisi käyt­tää koti­hoidon tuke­na eikä se vuorineu­vok­sen kotirou­vakaan sitä hakisi.

Mitä tehdä sosiaaliturvalle (4) Työmarkkinatuki ja asumistuki yhteen yleistueksi?

Jos saa työt­tömyyspäivära­haa ja han­kkii jonkin ver­ran ansio­tu­lo­ja, ansio­tu­lo­jen tulo­hark­in­ta on 300 euron suo­jaosan jäl­keen 50 %. Jokainen ansait­tu euro alen­taa siis työt­tömyys­tukea 50 sen­til­lä. Jos tuloista menee 30 % veroa, efek­ti­ivisek­si mar­gin­aaliv­eroksi tulee noin 65 % tai vähän alle, sil­lä ansio­tu­loa verote­taan kevyem­min kuin työttömyyspäivärahaa.

Jos saa asum­is­tukea, sen tulo­hark­in­ta on yhteen­sä 33,6 %. Tämä las­ke­taan brut­to­tu­loista, joten asum­istuen tuot­ta­ma mar­gin­aaliv­ero voidaan laskea suo­raan vero­tuk­sen mar­gin­aaliv­eron päälle. Jos siis mar­gin­aaliv­ero on 30 %, efek­ti­ivisek­si mar­gin­aaliv­eroksi tulee 63,6 %.

Jos saa molem­pia, yhteenso­vi­tuk­sek­si tulee 67,8 % (50 % + 33,6%/2) ja tämän päälle tulee mah­dolli­nen tuloveron mar­gin­aaliv­ero. Jos se on 30 % efek­ti­ivisek­si mar­gin­aaliv­eroksi tulee peri­aat­teessa 81,8 % mut­ta käytän­nössä vähem­män ansio­tulovähen­nyk­sen vuoksi.

Jos tämän päälle on lap­sia päivähoi­dos­sa, päivähoit­o­mak­sun tulosi­don­naisu­us mutk­istaa asi­aa edelleen. Pään­säryn vält­tämisek­si sivu­ute­taan mah­dol­lisu­us uloso­to­ssa ole­vista veloista. Päällekkäisen tulo­harkin­nan ongel­maa on esitet­ty oheises­sa kuvas­sa. Siinä punainen vii­va vas­taa työt­tömyys­tur­vaa ja vihreä asumistukea.

Olen itse ehdot­tanut rapor­tis­sa ”Hah­motel­ma perus­tu­losta” joskus yli 35 vuot­ta sit­ten, että kaik­ki tulo­harkin­nat yhdis­tet­täisi­in yhdek­si tulo­harkin­naksi. Näin on tehty Bri­tann­ian kiis­tellyssä Uni­ver­sal Cred­it ‑jär­jestelmässä. Tätä on suositel­tu myös Suomelle ja kris­til­lis­ten puolue­si­h­teeri Asmo Maanselkä  on ehdot­tanut tätä ansiokkaas­sa rapor­tis­saan Kan­nus­ta­va perus­tur­va.

Mei­dän oli tarkoi­tus selvit­tää työ­markki­nat­uen ja asum­istuen yhdis­tämistä Sata-komite­as­sa, mut­ta jätimme sen tekemät­tä, kun Sosi­aali-tupo lopet­ti käytän­nössä toim­intamme. Se kuitenkin tuli selväk­si, että uud­is­tus olisi kallis.

Jos tuet yhdis­tetään yhdek­si tuek­si, päällekkäisen tulo­harkin­nan ongel­ma pois­tuu, mut­ta val­tio jää tap­pi­olle, jos tulo­hark­in­tapros­ent­tia ei nos­te­ta. Ehdote­tuis­sa ver­siois­sa yleistuen tulo­hark­in­taa jyrken­net­täisi­in nyky­tuki­in ver­rat­tuna roimasti, ja tästä seu­raa uusia ongelmia.

Maanselän mukaan yleis­tu­ki pois­taisi köy­hyyt­tä, helpot­taisi kan­nusti­non­gelmia ja tulisi val­ti­olle halvem­mak­si. Hän ihmettelee itsekin, miten näin hyvä tulos on mahdollinen.

Ei se olekaan. Taikatemp­pu selit­tyy sil­lä, että tukien yhteenso­vi­tus on melkein kaikil­la suurem­paa kuin nyt. Korkeim­mat mar­gin­aaliv­erot kyl­lä alenevat, mut­ta pääsään­töis­es­ti mar­gin­aaliv­erot nou­se­vat, mikä tarkoit­taa, että pienistä ansio­tu­loista jää vähem­män käteen. Tämä soti pahasti sitä vas­taan, että työn­teosta pitäisi tehdä kannattavampaa.

Tuen saa­ja pysyy muu­tok­ses­sa suun­nilleen omil­laan, jos hän saa sekä työt­tömyyspäivära­haa että asum­is­tukea, mut­ta häviää melkois­es­ti, jos saa vain toista.

Voitaisi­in ajatel­la, että jos saa molem­pia, tuet las­ket­taisi­in yhteen ja niille laitet­taisi­in yhteinen tulo­hark­in­ta, joka olisi noin 60 %. Mut­ta jos saa vain työt­tömyyspäivära­haa, tulo­hark­in­ta pysy­isi nykyisel­lään kuten myös pieni­palkkaisel­la, joka saa vain asum­is­tukea. Kun olemme siir­tyneet reaali­aikaiseen tulorek­isteri­in, tulo­harkin­nan pitäisi perus­tua net­to­tu­loi­hin, jot­ta etuuk­sien alen­tu­mi­nen ja vero­tuk­sen kiristymi­nen eivät aiheut­taisi yllä­tyk­siä. Van­hana perus­tu­lon kan­nat­ta­jana en voi olla huo­maut­ta­mat­ta, että tästä tulisi paljon yksinker­taisem­paa, jos tuet ja vero­tus yhdis­tet­täisi­in yhdek­si kokonaisuudeksi.

Mitä tehdä sosiaaliturvalle (3) Asumistuen vuokrakattoja on nostettava

Asum­istuen mak­sami­nen on Suomes­sa selvästi yleisem­pää kuin muual­la. Tämä johtuu siitä, että muu perus­tur­va on muual­la selvästi korkeampi. Muual­la työt­tömyys­tur­vas­ta pitää muual­la mak­saa myös vuokra, mut­ta siihen mei­dän työ­markki­natukemme ei riitä alku­unkaan. Mon­es­sa maas­sa kohtu­uhin­taiseen asun­toon ei voi saa­da asumistukea.

Mei­dän tapamme erot­taa asum­is­tu­ki ja muu sosi­aal­i­tur­va on erään­lainen köy­hän miehen ratkaisu. Jotkut työt­tömistä nimit­täin asu­vat hal­val­la. Nuoret asu­vat van­hempi­en­sa nurkissa, jotkut omis­ta­vat velat­toman omis­tusasun­non, tai puoliso on töis­sä ja pystyy mak­samaan vuokran. Kaikissa näis­sä tapauk­sis­sa val­tio säästää, kun mak­saa vain niukkaa perus­tur­vaa tai huonoa eläkettä.

Asum­is­tu­keen liit­tyy kolme ongel­maa. Toisaal­ta asum­istuen kor­vaa­mat korkeim­mat mah­dol­liset vuokrat ovat olen­nais­es­ti pienem­mät kuin toimeen­tu­lotuen kor­vaa­mat, minkä seu­rauk­se­na viime­si­jainen tur­va on korkeampi kuin ensisi­jainen tur­va, mikä aiheut­taa kaikkia mah­dol­lisia kan­nusti­non­gelmia. Näin ei saisi olla.

Toisek­si asum­istuen, työt­tömyyspäivära­han ja päivähoit­o­mak­su­jen päällekkäi­nen tulo­hark­in­ta tuot­taa joskus sairaan korkei­ta efek­ti­ivisiä mar­gin­aaliv­ero­ja eli aiheut­taa köyhyysloukkuja.

Kol­man­nek­si asum­is­tu­ki on per­heko­htainen etu­us, mikä sopii huonos­ti yhteen kaiken muun kanssa ja tuot­taa esimerkik­si Kelal­la ongelmia päät­tää, ketkä asu­vat yhdessä sil­lä taval­la ja ketkä muuten vain.

Käsit­te­len tässä kir­joituk­ses­sa vain ensim­mäistä ongel­maa ja mui­ta seuraavissa.

Kos­ka asun­to­tu­lo on vero­ton­ta ja sel­l­aise­na pysyy, erilli­nen asum­is­tu­ki osana perus­tur­vaa on jok­seenkin vält­tämätön asia. Muuten perus­tur­vas­ta tulee joko liian kallis tai vuokraa mak­sav­ille liian niuk­ka. Voisimme silti siir­tyä askeleen keskieu­roop­palaiseen suun­taan ja olet­taa, että jokaisel­la on kuitenkin jonkin ver­ran asumisku­lu­ja, vaikka­pa 150 euroa kuus­sa. Niin­pä voisimme nos­taa muu­ta perus­tur­vaa 150 eurol­la ja lait­taa asum­is­tu­keen poh­jalle 150 euron omavas­tu­un. Edel­lisessä postauk­ses­sa esitin 150 euron negati­ivista tuloveroa. Nämä ehdo­tuk­set voisi vaik­ka yhdistää.

Asum­is­tu­ki ei aiheuta markki­navuokrien nousua, kos­ka korkeim­mat hyväksyt­tävät vuokrat ovat niin matalia. Nos­taa tietysti vuokrata­soa samal­la taval­la kuin palkko­jen nousu tai työt­tömyys­tur­van paran­tu­mi­nen, mut­ta kos­ka asum­istuen suu­ru­us on tosi­asi­as­sa riip­puma­ton vuokras­ta, se ei kan­nus­ta asumaan kalli­im­min. (Riip­puma­ton, kos­ka jok­seenkin kaikil­la markki­navuokraa mak­sav­il­la korkein hyväksyt­tävä vuokra ylit­tyy. Per­heen tai suvun sisäi­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa voi olla toisin.

Näitä ylimpiä sal­lit­tu­ja vuokria pitäisi kuitenkin selvästi nos­taa niin, että ne vas­taisi­vat suun­nilleen sitä, mitä toimeen­tu­lotues­sa kor­vataan. Sil­loin tietysti on riskinä, että asum­is­tu­ki nos­taa markkinavuokria.

Asum­is­tu­ki kor­vaa korkein­taan 80 % vuokras­ta. Euromääräi­nen omavas­tuu riip­puu tuloista. Niin­pä jos vuokra nousee 10 eurol­la, asum­is­tu­ki nousee 8 eurol­la. Tämä lie­nee relik­ti vuokrasään­nöste­lyn ajal­ta, jol­loin ajatelti­in, ettei korkea mar­gin­aa­li­nen kor­vaus­ta­so vaiku­ta markki­navuokri­in, kos­ka ne ovat säänneltyjä.

Tuo 80 % on aivan liikaa, mut­ta sitä ei voi merkit­tävästi alen­taa, kos­ka sil­loin taas ero toi­men­tu­lo­tu­keen kas­vaisi. Tukeen pitäisi lait­taa taiteko­h­ta suun­nilleen siihen kohtaan, mis­sä on nyt mak­simivuokran raja. Tämän yli menevältä osalta kor­vat­taisi­in olen­nais­es­ti vähem­män, esimerkik­si 50 %.

Myöskään toimeen­tu­lo­tu­ki ei saisi kor­va­ta vuokras­ta sataa pros­ent­tia, kos­ka vuokranan­ta­jat eivät ole mitään pul­mu­sia. Jos se alen­net­taisi­in 80 pros­ent­ti­in, voitaisi­in toimen­pide neu­tral­isoi­da nos­ta­mal­la toimeen­tu­lotuen peru­sosaa vas­taavasti. Kun korkein kor­vat­ta­va vuokra on noin 650 euroa, tarkoit­taisi asum­isosan alen­t­a­mi­nen 20 pros­en­til­la toimeen­tu­lotuen peru­sosan nos­tamista 130 eurol­la. Tämä taas tarkoit­taisi, että peru­sosa vai­htelisi kunnittain.

Mitä pitäisi tehdä sosiaaliturvalle (2) Pieni negatiivinen tulovero

Vaik­ka keskustelu keskit­tyy perus­tur­van varas­sa elävien työt­tömien tai muuten tulot­tomien köy­hyy­teen, mei­dän pahimpia ongelmi­amme on pieni­palkkaisten huono ase­ma ja se, ettei kovin pienel­lä pal­ka­lla tule Suomes­sa toimeen. Tässä on kak­si ongel­maa – on väärin, että pieni­palkkainen ei ansaitse juuri sen enem­pää kuin täysin toime­ton ja se, että alin mah­dolli­nen palk­ka sivuku­luineen on niin korkea, että se hin­noit­telee osan työvoiman ulkopuolelle.

Tähän ongel­maan aut­taisi pieni perus­tu­lo, jota olen selostanut tarkem­min vuon­na 2016 postauk­ses­sa Ylhäältä aloitet­tu perus­tu­lo.  Ajatuk­se­na on, että veroast­eikko las­kee vähän nol­lan ala­puolelle. Nyt vero­tus lop­puu kokon­aan noin 1 400 euron kohdal­la. Tästä asteikkoa voisi jatkaa nol­lan ala­puolelle niin, että henkilö joka ansait­see 1 000 €/kk saisi täy­den­nyk­sek­si negati­ivista tuloveroa vaikka­pa 150 euroa. Tämä ei yksinker­tais­taisi sosi­aal­i­tur­vaa, kos­ka 150 euroa kuus­sa ei riitä sosi­aal­i­tur­vak­si, mut­ta se tuk­isi pieni­palkkaisia. Negati­ivisen tuloveron ole­mas­sao­lo tietysti otet­taisi­in huomioon muiden tulon­si­ir­to­jen tasossa.

Jot­ta tämä toisi myös työ­paikko­ja eikä vain helpot­taisi nyky­is­ten pieni­palkkaisten elämää, negati­ivi­nen tulovero pitäisi ottaa huomioon työe­htosopimuk­sis­sa niin, että sal­lit­taisi­in työu­ran alus­sa nyky­istä pienem­mät har­joit­teli­japalkat. Myös jokin muu peruste – esimerkik­si luku­taidon puut­teesta aiheutu­vat han­kalu­udet – voisi­vat olla syy mak­saa alem­paa palkkaa.

Jos tämä malli toimisi, sitä voisi laa­jen­taa vähän suurem­paan negati­iviseen tuloveroon.

Ennan vaale­ja sosi­aalidemokraatit esit­tivät ajatuk­sen työ­tulovähen­nyk­ses­tä, joka voisi olla veroa suurem­pi. Sil­la lie­nee vähän sama idea.

Mitä pitäisi tehdä sosiaaliturvalle (1) Perustulo ja köyhyyden torjunta

Tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa käyn läpi sitä, mitä pitäisi tehdä sosi­aal­i­tur­valle. Ajatuk­set ovat puh­taasti omi­ani, eikä niistä pidä syyt­tää eikä kiit­tää mitään muu­ta tahoa. 

Soten piti olla jo valmis. Seu­raavak­si pitäisi tehdä sosi­aal­i­tur­van kokon­aisu­ud­is­tus. Huonot koke­muk­set sote-uud­is­tuk­ses­ta on saanut mon­en ajat­tele­maan, että ei enää suuria kokon­aisu­ud­is­tuk­sia vaan pieniä pala­sia. Sotun ongel­mana on se, että pien­ten palas­ten liikut­ta­mi­nen erik­seen ei oikein onnis­tu – ne on oikeas­t­aan jo osaop­ti­moitu – ilman, että muutkin palaset liikku­vat. Ongel­mana on noiden palas­ten heikko sopimi­nen yhteen. Sik­si tarvit­taisi­in oikeas­t­aan kokon­aisu­ud­is­tus. Mut­ta toki taakkaa voi pienen­tää sil­lä, että rajaa uud­is­tet­tavak­si joukon, jos­sa osien vaiku­tus toisi­in­sa on suuri ja kokon­aisu­u­den toim­inta heikoin­ta. Täl­lä rajauk­selle käsi­in jää työ­markki­natu­ki, toimeen­tu­lo­tu­ki ja asum­is­tu­ki sekä näi­hin liit­tyen mata­la­palkkatyön ongelma.

Minä olen noin 40 vuo­den ajan kan­nat­tanut Gor­dion­in sol­mun ratkaisuk­si perus­tu­loa. Ei nyt oikein näytä siltä, että perus­tu­lo menisi läpi ihan tuos­ta noin, joten on kek­sit­tävä muu­ta. Lisäk­si keskustelus­ta olen oppin­ut, ettei perus­tu­lo oikein pelitä ratkaisuna syr­jäy­tymiseen liit­tyvään köy­hyysongel­maan. Perus­tu­lo sälyt­tää ihmisille enem­män vas­tu­u­ta omas­ta elämis­es­tään. Olen edelleen opti­misti­nen sen suh­teen, että suurim­malle osalle tämä on parem­pi ratkaisu, mut­ta köy­hyysongel­ma edel­lyt­tää panos­tus­ta palvelui­hin ja tulon­si­ir­roil­ta syype­r­usteisu­ut­ta  — ja velvol­lisu­ut­ta ottaa vas­taan ainakin koulutusta.

Perus­tu­lon takaa­ma tur­va ei voi olla kovin suuri, joten jos tavoitel­laan perus­tur­van tason nos­tamista, se ei yksi riitä. Parem­mal­la sosi­aalisel­la pääo­ma­l­la siu­na­tu­ille perus­tu­lo tar­joaisi parem­man keinon, kos­ka se toisaal­ta pakot­taa tekemään jotain oman taloudel­lisen ase­mansa paran­tamisek­si että tek­isi tästä taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa, mut­ta antaisi enem­män val­taa päät­tää omista asioistaan.

Oheinen kuva ker­too ongel­man graafis­es­ti. Perus­tu­los­sa (yht­enäi­nen vii­va) efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero pysyy kohtu­ullise­na, mut­ta sen seu­rauk­se­na täysin tulot­toman tulon­si­ir­rot jäävät niukoik­si, mikä on huono-osaisimpi­en osalta ikävä jut­tu. Heitä varten on syype­r­usteinen lisä­tur­va, jota kuvaa katkovi­i­va. Jot­ta tulot­to­muud­es­ta ei ran­gais­taisi kohtu­ut­tomasti, pitää efek­ti­ivisen mar­gin­aaliv­eron olla mata­la. Se taas tekee työn­teosta perin kan­nat­tam­a­ton­ta. Kun työn­teko on kan­nat­tam­a­ton­ta, tarvi­taan velvoit­tavu­ut­ta, kos­ka har­va tekee työtä vapaae­htois­es­ti. Kun kyse on syr­jäy­tymisuhan alai­sista, tarvi­taan myös työvoimapoli­it­tisia palvelui­ta. Mei­dän ongel­mamme ovat paljolti peräisin siitä, ettei noi­ta palvelui­ta juurikaan tar­jo­ta – jos tilan­net­ta ver­taa mui­hin Pohjo­is­mai­hin tai vaikka­pa Britanniaan.

Voisi tietysti ajatel­la, että saa itse päät­tää, kumpaan jär­jestelmään halu­aa kuu­lua. Jos val­it­see katkovi­ivan, val­it­see myös tuen velvoit­tavu­u­den. Tai sit­ten ei tarvitse vali­ta. Jos han­kkii itselleen karenssin, putoaa perus­tu­lolle niin kuin nyt putoaa toimeentulotuelle.

Joka luot­taa omi­in kyky­i­hin­sä ansai­ta edes jotain, kan­nat­taa vali­ta puh­das perus­tu­lo ja vapaus päät­tää omas­ta elämästään.

Jos min­ul­la olisi kaik­ki val­ta, etenisin tältä poh­jal­ta, mut­ta har­mi kyl­lä, min­ul­la ei ole lainkaan val­taa. Seu­raavis­sa postauk­sis­sa yritän hah­motel­la jotain sel­l­aista, joka olisi poli­it­tis­es­ti mahdollista.

= = =

Huo­mat­takoon, että perus­tu­lon voi toteut­taa joko perus­tu­lona, jol­loin kaik­ki, rikkaatkin, saa­vat perus­tu­lon tit­illeen ker­ran kuus­sa, mut­ta kaikkea tuloa verote­taan ensim­mäis­es­tä eurosta alka­en, jol­loin suurim­mal­la osal­la ihi­sistä net­to­tu­lot eivät juuri muut­tuisi. Negati­ivisen  tuloveron vai­h­toe­hdos­sa negati­ivista tuloveroa mak­se­taan vain pien­i­t­u­loisille, niille, jot­ka kuvios­sa sijoit­tuvat y=x ‑viivan yläpuolelle. Lop­ut mak­saisi­vat tuloveroa punaisen viivan ja y=x ‑viivan välisen eron ver­ran.  Lop­putu­los on sama, toteu­tus han­kalam­paa, mut­ta ihmis­ten helpom­pi ymmärtää. Nyt kun olemme siir­tyneet reaali­aikaiseen tulorek­isteri­in, negati­ivisen tuloveron byrokraat­tiset ongel­mat ovat pienen­tyneet huomattavasti.

Sotiva eläin

Varoi­tus: olen amatööri evoluu­tio­teo­ri­as­sa ja tutus­tunut moraal­i­filosofi­aan vielä vähemmän

Metro­matkoil­la kauas Espooseen olen täl­lä viikol­la kuun­nel­lut Mar­ja-Riit­ta Ollilan mie­lenki­in­toista kir­jaa tekoä­lyn etiikka.

Tähän asti kiin­nos­tavin­ta on ollut kir­joit­ta­jan käsi­tys moraalin perusteista. Hän on toden­nut evoluu­tion luoneen moraalin, kos­ka se on tehnyt yhteisöistä kestävämpiä.

Sit­ten hän ihmettelee sodan moraalia. Mik­si eet­tis­es­ti uljaimpia ovat ne, jot­ka ovat tap­pa­neet toisia ihmisiä, jos tämä on tapah­tunut sodas­sa, kun tap­pamista ei muuten pide­tä niin ylevänä tekona. Ollila toteaa, että var­maankin tässä on jotain evoluu­tioon viit­taavaa, kos­ka myös sim­panssit soti­vat. Min­un tietääk­seni muutkin eläimet soti­vat, esimerkik­si muu­ra­haiset, vaik­ka geneeti­nen etäisyys ihmisen ja muu­ra­haisen välil­lä on aika suuri. Minus­ta tässä ei ole mitään ihmeel­listä. Ollilakin pitää moraalia evoluu­tion tulok­se­na. Evoluu­ti­ol­la ei ole mitään muu­ta päämäärää kuin omien gee­nien säi­lymi­nen tule­vis­sa sukupolvis­sa. Kaik­ki muu on tälle alisteista.

Mik­si moraali

Ajatelka­amme moraalia evoluu­tion tulok­se­na. Siinä olen­naista on, että ihmi­nen on lau­maeläin. Ihmisen evoluu­tios­sa tärkeätä on, että kyseinen ihmi­nen itse säi­lyy jatka­maan sukuaan ja jos hän on niin ehtinyt jo tehdä, että hänen jälkeläisen­sä men­estyvät. Jos ihmi­nen olisi vaikka­pa ket­tu, tämä riit­täisi. Ihmisen kannal­ta olen­naista ei ole pelkästään se, että ihmi­nen yksilönä men­estyy vaan että lau­ma tai heimo tai kansakun­ta menestyy.

Moraalia on sitä, että aset­taa yhteisen edun oman edun yläpuolelle. Se on yksilön kannal­ta epäedullista, mut­ta yhteisön kannal­ta edullista. Sik­si kaik­ki men­estyvät kult­tuu­rit ovat kehit­täneet sisäisen eet­tisen kood­is­ton, joka on vahvis­tanut niiden men­estys­tä. Huonos­ti olisi käynyt niiden – ja on var­maan käynytkin – joiden kesku­udessa kaik­ki ajat­te­liv­at vain omaa etu­aan välit­tämät­tä yhteisön edus­ta tuon taivaallista.

Miten yksilö motivoidaan toim­i­maan yhteisön hyväk­si mut­ta omaa etu­aan vas­taan, siis aivan toisin kuin Homo Eco­nom­i­cus toimisi. Yhteisölli­nen hyväksyn­tä on tärkeätä, ja se on vah­va liima. Saadak­seen muil­ta hyväksyn­tää, on toimit­ta­va yhteisön normien mukaan. Mujt­ta tämä ei riitä. Yhteistä moraalia pönkit­tämään on perustet­tu myös uskonto.

Kaik­ki henki­in jääneet yhteisöt ovat kehit­täneet uskon­non. Oikein toim­imi­nen tässä elämässä voi olla etu­je­si vas­taista, mut­ta palk­in­to odot­taa iäisyy­dessä. Joku talousti­eteil­i­jä, jon­ka nimen olen uno­htanut, sanoi, että palk­in­to Jumalaan uskomis­es­ta on niin val­ta­va, että kan­nat­taa uskoa, vaik­ka olisi melkein var­masti väärässä. Siis jopa homo eco­nom­icuk­sen kan­nat­taa toimia moraalisesti.

Uskon­nois­sa ei ole kysymys vain tuon­puolei­sista asioista. Ne anta­vat vah­van moraa­likood­is­ton kan­nat­ta­jilleen. Eri uskon­nois­sa tuo moraa­likood­is­to on eri­lainen. Sik­si muiden uskon­to­jen kan­nat­ta­ji­in suh­taudu­taan niin vieroksuen.

Moraali on suvait­se­mat­tomim­mil­laan sukupuolimoraalis­sa. Moraali puo­lus­taa uskol­lisu­ut­ta ja vas­tus­taa avi­o­li­iton ulkop­uolisia suhtei­ta. Mais­sa, jois­sa sodat kar­si­vat miehiä, miesten moni­avioisu­us on ollut sal­lit­tua ymmär­ret­tävistä syistä.

Sian­li­han syön­ti on ollut kiel­let­tyä, kos­ka triki­init. Erit­täin käytän­nölli­nen neu­vo puet­ti­in moraalin kaa­pu­un. Vaik­ka nyt on ymmär­ret­ty, että ongel­ma pois­tuu lihaa kuumen­ta­mal­la yli 70 asteisek­si, uskon­nolli­nen kiel­to on jäänyt voimaan.

Sukupuolimoraalin takana oli kak­si merkit­tävää perustet­ta. Tap­pa­vat sukupuoli­tau­dit, joiden lähdet­tä ei ymmär­ret­ty ja jot­ka sik­si näyt­tivät Jumalan ran­gais­tuk­selta ja per­heen merk­i­tys las­ten henki­in­jäämiselle. Kun miehen ain­oa sal­lit­tu sek­sikump­pani oli oma vaimo, se edisti parisuh­teen jatku­mista ja tur­vasi las­ten elämän.

(Tälle on har­vaan asu­tu­il­la alueil­la vas­takkainen tarve, geneet­ti­nen mon­imuo­toisu­us, joka taas puoltaa syr­jähyp­pyjä, mut­ta en mene tähän herkulliseen aiheeseen tässä.)

Mut­ta mik­si sota

Kun mehiläi­nen tun­tee olon­sa uhatuk­si tai kun sen pesää vas­taan hyökätään, mehiläi­nen tekee viimeisen oma­l­ta kannal­taan hyödyt­tömän tun­tuisen teon ja pistää pahantek­i­jään­sä tehden samal­la itse­murhan. Itse­murha ei edis­tä kyseisen ampiaisen gee­nien säi­lymistä, mut­ta mehiläi­nen ker­too uhrilleen, että mehiläisiä kan­nat­taa varoa. Pis­ton uhrik­si joutunut juok­see seu­raavaa mehiläistä hys­teeris­es­ti pakoon. Lau­ma hyö­tyy, yksilö ei hyödy. Mehiläisen pis­to on moraa­li­nen teko lau­man kannal­ta, vaik­ka pis­ton uhrik­si joutunut ei sitä sel­l­aise­na koekaan.

Mut­ta nyt sotaan saman lajin edus­ta­jien välillä.

Kaik­ki eliöla­jit lisään­tyvät nopeam­min kuin olisi tarpeen, kos­ka joskus voi olla tarpeen. Nälkäkuole­ma tai jokin tau­ti voi tap­paa 99 % kan­nas­ta. Ekologi­nen lokero on hyvä saa­da nopeasti täyte­tyk­si, jot­ta seu­raavas­ta katas­trofista selvittäisiin.

Kalat ovat tässä eri­tyisen nopei­ta. Yksi lohi­naaras voi tuot­taa ker­ral­la tuhat poikas­ta. Kun poikas­tuotan­to on näin vah­vaa, poikaisia ei tarvitse suo­jel­la kovin tun­nol­lis­es­ti. Lohen­poikasen ensim­mäis­ten päivien suurin uhka on tul­la oman emon­sa syömäk­si. Hitaasti lisään­tyvät nisäkkäät ovat jälkeläis­ten­sä suh­teen suojelevampia.

Mitä sit­ten tehdään, kun ekologi­nen lokero on täysi, mut­ta poikaisia vain pukkaa? Monel­la lin­tu­la­ji tur­vau­tuu revi­irei­hin. Huonos­ti käy nuoren lin­nun, joka yrit­tää tunkeu­tua van­hem­man revi­ir­ille. Tai sit­ten päin­vas­toin van­hem­man käy huonos­ti. Joka tapauk­ses­sa revi­ir­ille jää yksi uros naaraineen. (Joil­lakin lajeil­la naaraat hoita­vat myös tap­pelemisen.) Revi­irien ulkop­uolelle jää paljon lin­tu­ja eikä niiden kohta­lo ole mitenkään mairitteleva.

Revi­irien puo­lus­tamises­sa on tiet­ty logi­ik­ka ver­rat­tuna koko pop­u­laa­tion sol­i­daariseen nälkään kuolemiseen. Mei­dän eet­tisessä keskustelus­samme tätä kuvataan ongel­mana pelas­tusve­neestä, johon mah­tuu vain osa veden varaan joutuneista. Jos kaik­ki otet­taisi­in, kaik­ki hukkuisi­vat. On var­maankin ollut tässä suh­teessa eet­tisem­min toimivia lin­tu­la­je­ja, mut­ta har­mi kyl­lä, niitä ei enää ole.

Revi­irieläimet ovat siis hyvin aggres­si­ivisia laji­tovere­itaan kohtaan.

Niin ovat lau­maeläimetkin. Lau­maeläimet ovat sol­i­daarisia lau­man jäseniä kohtaan (tähänkin on perus­ta evoluu­tios­sa), mut­ta aggres­si­ivisia mui­ta saman lajin mut­ta eri lau­man edus­ta­jia kohtaan. Sik­si lau­maeläimet käyvät sotia. On kyse tais­telus­ta sol­i­daarista nälkään kuolemista vastaan.

Aikanaan kun ruo­ka lop­pui omas­ta kylästä, otet­ti­in aseet käteen ja men­ti­in kat­so­maan, onko naa­purikylässä ruokaa ja jos ei ollut, syöti­in sen asukkaat.  Siihen aikaan tois­t­en heimo­jen jäseniä nähti­in yhtä vähän kavere­ina kuin lam­pai­ta met­sästäviä susia.

His­to­ri­an kulues­sa ihmiset ovat olleet ajal­lis­es­ti enem­män sodas­sa kuin naut­ti­neet rauhas­ta.  Pitkään kyse oli kan­nan säi­lymis­es­tä riit­tävän pienenä suh­teessa ekol­o­giseen lokeroon. Muinaises­sa Suomes­sakin sodit­ti­in yht­enään, ei ulko­val­to­ja vaan toisia suo­ma­laisia vas­taan, ellei ulko­maalaisi­na sit­ten pidet­ty saame­laisia tai kar­jalaisia. (His­to­ri­an kir­jas­sani puhut­ti­in saame­lais­ten verot­tamis­es­ta) Vas­ta kun Ruotsin kunkku yhdisti hajanaiset suo­ma­laiset heimot val­tansa alle, nämä lopet­ti­vat soti­mas­ta toisi­aan vas­taan. Sotimi­nen sinän­sä ei lop­punut, mut­ta muut­tui kansainvälisemmäksi.

Mitä eet­tisitä on tap­pamises­sa sodas­sa?  Eti­ikan oppikir­jo­jen mukaan ei mitään, mut­ta evoluu­tio ei ole lukenut noi­ta oppikir­jo­ja. Itse­murhaa tekevän ampiaisen pis­tos on eri­no­maisen eet­ti­nen teko – ei pis­te­tyn mielestä vaan oman lau­man kannalta.

Lau­man kannal­ta vihol­lisen tap­pamien oli hyvä teko ja itsen­sä alt­ti­ik­si aset­ta­mi­nen sodas­sa eri­tyisen sankarillista.

Kau­nis on kuol­la, kun joukkosi eessä, urhona kaadut, taitelle puoles­ta maas, puoles­ta heimosikin.

Sik­si his­to­ri­an suurim­mat sankar­it ovat murhaa­jia. Ja sik­si sodas­sa tap­pamista ei pide­tä murhana, vaik­ka teon suun­nitel­mallisu­us on eri­tyi­nen arvo.

Ei tässä ole mitään ihmeel­listä, vaik­ka ylevää eti­ikan oppikir­jaa ei tämän poh­jal­ta voi oikein kir­joit­taa. Tässä on kyse jaos­ta me vas­taan ne. Niitä saa tap­paa, meitä ei saa.

Kuin Suo­mi hyökkäsi Neu­vos­toli­it­toon vuon­na 1941 – en tässä puu­tu kysymyk­seen oikeutetus­ta sodas­ta – Englan­ti julisti sodan Suomelle. Suo­ma­laisille oli järky­tys, että Englan­nin arkkipi­is­pa rukoili neu­vos­toa­sei­den puoles­ta. Jumalan­han piti olla Suomen puolella.

Jos sen ver­ran saa pala­ta nykyaikaan, kysymys on siitä, keitä ovat me ja keitä ne. Tämä on itse asi­as­sa kysymys, joka jakaa suo­ma­laisia nyt rajusti.

Ei kauankaan sit­ten oli hämäläiseltä kun­ni­akas­ta tap­paa rajaka­hakas­sa savolainen, mut­ta nyt tätä ei oikein suvait­taisi, kos­ka raja hei­dän ja mei­dän välil­lä on siir­tynyt ja molem­mat kuu­lu­vat meihin.

His­to­ri­an kulues­sa raja mei­dän ja hei­dän välil­lä on jatku­vasti siir­tynyt niin, että mei­hin kuu­lu­vat mon­en mielestä kaik­ki ihmiset ja joidenkin mielestä myös kaik­ki selkärankaiset eläimet. Kaik­ki eivät kuitenkaan ole mukana tässä sol­i­daarisu­u­den piirin laajentumisessa

Perus­suo­ma­lais­ten mukaan meitä ovat syn­type­r­äiset suo­ma­laiset.  Moni muu ajat­telee asi­aa laa­jem­min, ja tästä onkin sit­ten kon­flik­ti valmis. Sinän­sä suo­ma­laisu­us on his­to­ri­as­sa lyhyt aika. Savolaisu­us ja hämäläisyys on paljon pidem­piaikaisia iden­ti­teetin kohtei­ta,  mut­ta häk­ki heilah­taisi, jos joku savolainen tap­paisi heimoin­noituk­ses­sa hämäläisen.

Perus­suo­ma­laisen silmis­sä asevelvol­lisu­u­den vält­te­ly on pahek­sut­ta­va teko, vaikkei sota yhtä miestä kaipaakaan, mut­ta lais­t­a­mi­nen globaal­ista ilmas­to­vas­tu­us­ta taas kun­ni­akas­ta, kos­ka Suomen päästöil­lä on niin vähän merk­i­tys­tä.  Se on hei­dän rajauk­sen­sa mei­dän ja hei­dän välillään.

Perussuomalaisten uusi tuleminen

Twit­teris­sä on ilkut­tu siitä, kuin­ka väärin veikkasin kak­si vuot­ta sit­ten perus­suo­ma­lais­ten tule­vaisu­u­den Hal­la-ahon johta­mana. Ana­lyysi­ni perus­tui siihen, että Soinin perus­ta­ma puolue jou­tui omaa tyh­myyt­tään vihamielisen val­tauk­sen kohteek­si. Eri­laisil­la ulko­maalais­vas­taisil­la ja ääri­oikeis­to­laisil­la sivus­toil­la oli aika avoimesti keskustel­tu siitä, että on taloudel­lis­es­ti edullisem­paa val­la­ta van­ha puolue kuin perus­taa uusi.

Ole­tuk­seni oli, että Hal­la-ahon johta­mana puolue kerää taak­seen eri­lai­sista kiihkokansal­lis­mieli­sistä piireistä koos­t­u­van piskuisen joukkion, mut­ta pet­tynyt duu­nar­i­poruk­ka palaa demarei­hin, joiden kan­na­tus nousee selvästi yli 20 prosentin.

Näin ei kuitenkaan käynyt, osit­tain demareista johtu­vista syistä. Hal­la-ahon puolue onnis­tui ole­tuk­seni vas­tais­es­ti aja­maan kak­sil­la vankkureil­la. Tosin eduskun­taryh­mä näyt­tää pain­ot­tuvan kovasti noi­hin toisi­in vankkurei­hin niin, että Hal­la-ahokin alkaa tun­tua siinä joukos­sa maltilliselta.

Vaa­likeskusteluis­sa muut puolueet tekivät las­ten­tarhamaisel­la kinastelul­laan Hal­la-aholle helpok­si argu­men­toi­da omaa agen­daansa. Hän puhui loogis­es­ti ja voit­ti väit­te­lyt sil­loinkin, kun oli väärässä. Tässä hän on Pet­teri Orpon pei­liku­va. Orpo onnis­tui esimerkik­si hoita­jami­toituk­ses­sa häviämään väit­te­lyn, vaik­ka oli oike­as­sa vain kos­ka ei osan­nut asiaansa.

En jak­sanut kaikkia vaa­likeskustelu­ja kuun­nel­la, kos­ka niistä tuli niin huono olo, mut­ta tämä keskustelu on kuvaava:

Juon­ta­ja: Eikö pidä lisätä työperäistä maa­han­muut­toa, kos­ka työperäis­ten maa­han­muut­ta­jien kesku­udessa työl­lisyysaste on korkeampi kuin kan­ta­suo­ma­lais­ten keskuudessa? 

Hal­la-aho: Tämä johtuu asiantun­ti­joista. Tarve­harkin­nan piiris­sä ole­vien kesku­udessa työl­lisyys on vain aluk­si korkeampi, mut­ta las­kee muu­ta­man vuo­den kulut­tua kan­taväestön alapuolelle.

Tähän ei vas­tat­tu mitään, joten Hal­la-aho voit­ti argu­men­toin­nin, vaik­ka oli väärässä. Olisi pitänyt sanoa, että kan­ta­suo­ma­lais­es­ta on mak­set­tu 17 vuot­ta lap­sil­isää ja hänet on koulutet­tu ilmaisek­si, kun taas työperäi­nen maa­han­muut­ta­ja muut­taa Suomeen työikäisenä. Sik­si hän on elämänkaar­ta ajatellen selkeä net­tomak­sa­ja vähän mata­lam­mal­lakin työllisyysasteella.

Täl­laisia keskustelu­ja oli luke­mat­to­mia. Hal­la-ahon kun­ni­ak­si on san­ot­ta­va, että hän argu­men­toi huo­mat­tavasti loogisem­min kuin muut puolue­jo­hta­jat. Haav­is­to myös yrit­ti, mut­ta ei saanut puheen­vuoro­ja. En ymmär­rä, mik­si puolue­jo­hta­jat kuvit­tel­e­vat, että men­estyvät vaaleis­sa parem­min, jos näyt­televät tyh­mem­pää kuin ovat.

Hal­la-ahoakin parem­min vaa­likeskusteluis­sa men­estyi Sam­po Ter­ho, mut­ta vaal­imen­estys jäi vaatimattomaksi.

Mut­ta ei perus­suo­ma­lais­ten uusi nousu vaa­likeskusteluista johtunut.

Teknolo­gian muu­tos on kohdel­lut työväen­lu­okkaista miestä huonos­ti. Duu­nar­i­työ­paikko­jen katoami­nen pan­naan herkästi glob­al­isaa­tion piikki­in, mut­ta pääsään­töis­es­ti työ­paikkaka­to johtuu teknolo­gias­ta ja automaa­tios­ta. Teol­lisu­us­tuotan­to on kyl­lä Suomes­sa kas­vanut, vaik­ka työ­paikat ovat tehdas­saleista kadonneet.

Kun työmieheltä viedään työmiehen kun­nia, hän on vihainen. Aikanaan pienvil­jeli­jätkin oli­vat vihaisia pel­to­jen pake­toin­nista, vaik­ka kukaan ei käskenyt pake­toimaan pel­to­ja. Mut­ta itse­tun­to vieti­in, kos­ka tar­jous osoit­ti, ettei oma­l­la työl­lä ollut arvoa.

Työläis­taus­taisen keskilu­okan ahdinko on syynä eli­itin vas­taiseen katkeru­u­teen ja suureen osan epä-älyl­lisen oikeis­ton nousus­ta, joka näkyy Trumpin val­in­tana ja Brex­it-äänestyk­sessä. Se on asia, jolle ei oikein osa­ta tehdä mitään. Kun Bri­tan­nia toiv­ot­tavasti pian eroaa EU:sta, ne kansanosat, jot­ka Brex­itin puoles­ta äänes­tivät, saa­vat huo­ma­ta ase­mansa heiken­tyneen entis­es­tään. Mitähän sit­ten tapahtuu?

Tämä on iso ongel­ma, mut­ta ei siihen kukaan, eivät pop­ulis­titkaan, ole mitään lääket­tä löytäneet.

On kyl­lä vaa­dit­tu teol­lisu­usautomaa­tion kieltämistä työ­paiko­jen säi­lyt­tämisek­si. Ihanko oikeasti? Jos esimerkik­si päät­täisimme, että teol­lisu­usautomaa­tio kiel­let­täisi­in autote­htail­la, auto­jen hin­nat moninkertaistuisivat.

Kes­ki-luokan ase­ma las­ki muuten myös 1930-luvulla.

Mut­ta sit­ten ovat myös luon­nekysymyk­set. Kuulimme juuri väitöskir­jas­ta, jon­ka mukaan perus­suo­ma­lais­ten äänestäji­in kuu­luu paljon ihmisiä, jot­ka luot­ta­vat huonos­ti kans­saih­misi­in­sä. Hei­dän tärkein motivoi­va tun­teen­sa on viha. Maail­mas­sa tulee aina ole­maan para­noi­disia ihmisiä, eikä sitä mil­lään poli­it­tisel­la ohjel­mal­la muuk­si muu­ta­ta. Van­han hyvän luokkav­i­han aikana näi­den viha kanavoi­tui per­in­teis­ten puoluei­den kaut­ta. Hert­ta Kuusi­nen olisi vetänyt hei­dät Vasemmistoliittoon.

(Saman tutkimuk­sen mukaan kokoomus­laiset ovat pin­nal­lisia kulu­tuskeskeisiä shop­pail­i­joi­ta. Min­un silmis­säni ei kovin mairit­tel­e­va omi­naisu­us tämäkään. )

Hal­la-aho ryhtyi heti sopuile­maan. Hän ilmoit­ti, että kiin­tiö­pako­lais­ten määrää voisi nos­taa, jos tur­va­paikkashop­pailu­un puu­tut­taisi­in. Minus­ta tässä on järkeä. Suomen on kan­net­ta­va osuuten­sa pako­laisongel­mas­ta, mut­ta osa tästä rahas­ta menee vääri­in kohteisi­in. Spon­taa­ni­pako­laisik­si ei valikoidu suurim­mas­sa hädässä ole­via vaan niitä, joil­la on resursse­ja matkus­taa tuhan­sia kilo­me­tre­jä ja mak­saa ihmissalakul­jet­ta­jille ja joskus myös viranomaisille.

Paine tur­va­paikkashop­pailu­un pienenisi, jos ovia työperäiselle maa­han­muu­tolle avat­taisi­in. Työperäi­nen maa­han­muut­to antaa oikeu­den tul­la maa­han ansait­se­maan elan­ton­sa työl­lä, mut­ta ei oikeu­ta muut­ta­maan maa­han elämään sosi­aal­i­tur­van varas­sa. Se ei ole kus­tan­nus vaan tukee talout­ta. Esimerkik­si van­hus­ten hoi­dos­ta ei selvitä ilman työperäistä maahanmuuttoa.