Markkinaliberaali liikennepolitiikka (2) Autoliikennettä kannattaa rajoittaa hinnalla eikä jonoilla.

Tämä kir­joi­tus kos­kee liiken­net­tä isos­sa kaupungis­sa, jos­sa liiken­teen käytössä ole­va tila on aina niuk­ka. Maaseu­tuli­iken­net­tä tämä ei koske lainkaan, joten sen kaltaisia kom­ment­te­ja ei kan­na­ta kirjoittaa.

Olen ollut peräkkäis­inä vuosi­na työ­matkalla Bangkokissa ja Sin­ga­pores­sa. Bangkok oli suo­ma­laisen autoil­i­jan unel­ma. Autoilua ei kahli­ta mitenkään, autot ovat halpo­ja ja ben­sa puoli-ilmaista. Sin­ga­pores­sa autoilu taas on todel­la kallista.

Lop­putu­los on, että Bangkokissa autol­la ei tee oikeas­t­aan mitään, kos­ka kävellen pääsee parem­min eteen­päin. Sin­ga­pores­sa liikenne toimii moit­teet­tomasti. Liiken­net­tä on paljon, mut­ta ruuhkia ei lainkaan.

Sin­ga­poren liiken­nepoli­ti­ik­ka on äärim­mäisen ratio­naal­ista. On las­ket­tu, kuin­ka paljon auto­ja kaupun­gin katu­verkkoon mah­tuu ja päätet­ty, että enem­pää ei tule. Auton omis­tamiseen tarvi­taan lupa, joi­ta huu­tokau­pataan ker­ran kuus­sa. Lupa on voimas­sa kymme­nen vuot­ta ja se on jälki­markki­nakelpoinen. Jos sitä ei enää tarvitse, sen voi myy­dä pois. En tiedä, paljonko lupa nyt mak­saa, mut­ta vuon­na 2013 se mak­soi 60 000 euroa, eli 500 €/kk. Olen kir­joit­tanut tästä tarkem­min kir­joituk­ses­sa “Auto Sin­ga­pores­sa”.

 

Oheises­sa kuvas­sa on hah­motet­tu autoista niiden käyt­täjille koitu­va kokon­aishyö­tyä. Tässä kuvios­sa ei ole mukana autoilus­ta ulkop­uolisille aiheutu­vaa ulkoista hait­taa. Jos auto­ja ei ole yhtään, kokon­aishyö­ty on luon­nol­lis­es­ti nol­la. Kun auto­jen määrä kas­vaa, kokon­aishyö­ty kas­vaa aluk­si suun­nilleen suh­teessa auto­jen määrään, mut­ta sit­ten autot alka­vat hai­ta­ta toisi­aan ruuhkien muo­dos­sa. Jos­sain vai­heessa kokon­aishyö­ty kään­tyy laskuun.

Sin­ga­pores­sa päämääräk­si otet­ti­in mak­si­moi­da autoista koitu­va kokon­aishyö­ty. Bangkokissa autoilua rajoit­ti vain se, että osa poten­ti­aal­i­sista auton han­kki­joista tote­si, ettei kulku­pelil­lä tee oikein mitään, kos­ka kadut ovat liian ruuhkaisia.

On vaikea löytää perustei­ta väit­teelle, että Sin­ga­poren liiken­nepoli­ti­ik­ka on autoil­i­joiden etu­jen vas­taista. On ehdot­tomasti järkeväm­pää rajoit­taa auto­jen määrää hin­nal­la sen sijaan, että sitä rajoite­taan ruuhkil­la. Ruuhkien tuot­ta­ma hait­ta ja har­mi ei tuo­ta mitään, mut­ta ruuhka­mak­su­ista tulee rahaa kas­saan. Jar­ru­tusen­er­gia ote­taan taval­laan talteen.

Moni kaupun­ki, esimerkik­si Oslo, Tukhol­ma, Göte­borg ja Lon­too, ovat otta­neet käyt­töön ruuhka­mak­su­ja rajoit­taak­seen ruuhkaisek­si kas­vanut­ta liiken­net­tä. Sin­ga­pores­sa mak­su on todel­la korkea, kos­ka kaupun­ki on hyvin tiheästi raken­net­tu niin, että mak­si­maa­li­nen määrä auto­ja tarkoit­taa noin 90 autoa tuhat­ta asukas­ta kohden. Muual­la on pär­jät­ty vähemmällä.

Tukhol­mas­sa mak­su on ajanko­hdas­ta riip­puen 1–3 euroa. Se on vähen­tänyt autoli­iken­net­tä 20 % ja tehnyt autol­la liikku­mis­es­ta olen­nais­es­ti sujuvampaa.

Ruuhka­mak­sut käyt­töön ottaneil­la kaupungeil­la on yksi yhteinen piirre: yksikään ei ole niitä pois­tanut, kos­ka vaiku­tuk­set ovat olleet niin hyviä.

Tämä siis yleis­totea­muk­se­na. Seu­raavis­sa kir­joituk­sis­sa sukel­lan aiheeseen syvem­mälle ja otan huomioon autoil­i­joiden edun lisäk­si myös autoilun ulkoiset hai­tat. Jos­sakin vai­heessa kir­joi­tan vielä joukkoli­iken­teen hinnottelusta.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 24.9.2019

Help­po lista, kun Keskus­tun­neli on pöydällä.

Jus­si Niin­istön val­tu­us­toaloite Maail­man rauha ‑pat­saan siirtämisek­si Leninpuistoon

Esit­telijä suh­tau­tuu kiel­teis­es­ti. Toisaal­ta, kun tais­to­laiset alka­vat olla rol­laat­tori-iässä, olisi­han se kätevää, kun kaik­ki pyhät paikat oli­si­vat lähel­lä toisiaan.

Muuten olen sitä mieltä, että kun ale­taan esit­tää muis­tomerkkien kaatamista tai siirtämistä, ollaan vaar­al­lisel­la tiel­lä, oltakoon muis­tomerkeistä mitä mieltä hyvänsä.

1500 työ­paikkaa ratik­ka kasin entiselle päättärille.

Tämä oli meil­lä 11.6. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta ja menee eteen­päin läh­es muu­tok­sit­ta. Alue on täl­lä het­kel­lä aika seka­va, joten se ei voi kuin paran­tua. Hyvä paik­ka työ­paikoille! Korkeim­mil­laan 15 kerrosta.

SKS:n kir­javaras­to hal­li­tuskadun alle

Kun kaik­ki on joskus valmista, ei tästä ole suurem­paa hait­taa, mut­ta rak­en­tamisen ajan koko katu on taas lev­äl­lään. Tarkem­pi sijain­ti Hal­li­tuskatu 1.

 

Asuminen kantakaupungissa kallista mutta ei niin kallista kuin Huitsin nevadassa kahden auton kanssa

Tör­mäsin taas väit­teeseen, että ajatuk­seni vähäau­tois­es­ta kaupungista on elit­isti­nen, kos­ka vain rikkail­la on varaa asua kan­takaupungis­sa hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien äärellä.

Kyl­lä, mut­ta toisaal­ta kyse on siitä, mihin rahansa laittaa.

Jos olisimme osta­neet vai­moni kanssa asun­non Kru­u­nun­haan sijas­ta Huitsin Nevadas­ta, asun­to olisi toki ollut halvem­pi, mut­ta olisimme joutuneet osta­maan kak­si autoa. Olen tähän men­nessä säästänyt noin 300 000 euroa sil­lä, ettei min­ul­la ole autoa ja vai­moni tietysti yhtä paljon. Se on riit­tänyt enem­män kuin asun­non hin­taeroon Kru­u­nun­haan ja Huitsin Nevadan välillä.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 17.9.2019

Kok­ouk­sen tärkein aihe on Keskus­tatun­neli, jos­ta olen tehnyt oman postauk­seni. Muitakin aihei­ta on. Tässä niitä.

Helsinginku­ja 6 täydennyskaava

Tämä on tul­lut lausun­noil­ta ja nyt se pan­naan eteen­päin. Neljänkymme­nen asukkaan kokoinen raken­nus kort­telin sisälle rak­en­ta­mat­tomaan osaan. Herät­tänyt eripu­raa asukkaissa. Kaa­va on tehty omis­ta­jan (asun­to-osakey­htiö?) hake­muk­ses­ta, mut­ta kaik­ki asukkaat eivät ole samaa mieltä.

Helsin­gin älyli­iken­teen kehit­tämiso­hjel­man 2030 hyväksyminen

Mas­si­ivi­nen raport­ti, jos­sa on var­maan paljon hyvää, mut­ta siinä on aivan liikaa asioi­ta, jot­ta voisi muo­dos­tua kokon­aisu­u­den. Se äly on tässä vain lievästi yhteen­sopi­va tek­i­jä. Eril­li­sistä han­kkeista – vaikka­pa älykkääm­mistä liiken­neval­oista – halu­aisi oman esit­te­ly ja päätöksen.

Itse pidän keskeisenä

  • kehit­tää metron syöt­töli­iken­teeseen itse kulke­via busseja,
  • suun­nitel­la joukkoli­iken­teeseen dynaamista hin­noit­telua (säästää val­tavasti ja jos joku ei halua, voi kieltäy­tyä aikaan sido­tu­ista alen­nuk­sista ja saa­da lip­pun­sa van­haan hyvään tapaan kiin­teäl­lä ja kalli­il­la hinnalla)
  • kerätä joukkoli­iken­teen matkus­ta­jien kulkure­it­eistä tietoa (kat­ta­va otos matkus­ta­jista, joiden kän­nykäl­lä seu­rataan hei­dän kulkuaan. Ketään ei pakote­ta, mut­ta älykkäät matkus­ta­jat ymmärtävät, että jos joukkoli­iken­teen suun­nit­telu perus­tuu tähän dataan, kan­nat­taa olla mukana. Vain­o­harhais­ten palve­lut tietysti vähän heikkenevät.)
  • MaaS-palvelui­hin myön­teinen suh­tau­tu­mi­nen ja tähän liit­tyen tieto­jen rajap­in­to­jen avaus kaik­il­ta mukaan tulevil­ta tahoilta.
  • Itse aja­vat autot eivät ole kaupun­gin kehit­tämisko­hde, mut­ta niihinkin on varauduttava.

Ajat­telin kuun­nel­la esit­te­lyn ja jos aihet­ta ilme­nee, pyytää tämän pöydälle.

Ter­vasaaren ait­taan uusi laa­jen­nu­sosa van­han tilalle

Tarkoi­tus on, että rav­in­to­la olisi tämän jäl­keen auki talvisinkin. Sitä ei kuitenkaan voi lait­taa kaavamääräykseen.

Lausun­to Uuden­maan ELY-keskuk­sen tien­pidon suunnitelmista

Aika ruti­ini­no­maises­sa lausun­nos­sa koroste­taan eri­ta­soli­it­tymiä: Kehä I:n ja Myl­ly­puron ja Itäväylän liit­tymiä, Ikean liit­tymää Koivusaa­res­sa, Kuninkaan­tam­men liit­tymä Hämeen­lin­nan­väyläl­lä ja Malmin ilmasil­lan Lah­den väylällä.

 

Markkinaliberaali liikennepolitiikka (1) Rekkojen tuottama haitta kantakaupungissa

Olen kir­joit­tanut, että maail­mas­ta tulisi parem­pi, jos poli­ti­ikak­si otet­taisi­in vasem­mis­to­lainen markki­nal­ib­er­al­is­mi. Yritän muu­ta­man kir­joituk­sen voimin hah­motel­la sitä, mitä se merk­it­sisi kaupunkili­iken­teessä. Pon­ti­men tähän antoi tietysti keskus­tatun­neli­selvi­tys ja Juhana Var­ti­aisen esit­tämä vaa­timus taloudel­lis­ten laskelmien odottamisesta.

Keskus­tatun­nelia on perustel­tu voit­top­uolis­es­ti sil­lä, että se vapaut­taisi kan­takaupun­gin sata­mas­ta vyöryvien rek­ka-auto­jen piinal­ta. Vai­h­toe­hdok­si on esitet­ty, että rekat voitaisi­in ohja­ta Vuosaa­reen. Sitä varten­han sinne raken­net­ti­in sata­ma. Sata­ma ja varus­ta­mot esit­tävät, ettei se käy, kos­ka on halvem­paa kul­jet­taa rekat ja matkus­ta­jat samas­sa laivas­sa ja matkus­ta­jat halu­a­vat keskus­taan eivätkä Vuosaareen.

Pitäisi tietysti selvit­tää kuin­ka paljon halvem­paa, jos toises­sa vaakakupis­sa on 1,4 mil­jardin euron menoerä.

Markki­nal­ib­er­aali ratkaisu tähän on sisäistää ulkoinen kus­tan­nus osak­si rekoil­ta perit­tävää sata­ma­mak­sua ja antaa jokaisen osa­puolen päät­tää oma­l­ta osaltaan, mitä sit­ten tekee. Ulkois­vaiku­tusten hin­noit­telu on olen­nainen osa markki­nal­ib­er­aalia ratkaisua. Kaupunkili­ikenne on läh­es pelkkää ulkoisvaikutusta

Paljonko hait­taa kan­takaupunki­in saa­pu­vas­ta rekas­ta on? Lähde­tään liik­keelle vähim­mäishaitas­ta, joka rekoista on aiheudut­ta­va, että tun­nelin rak­en­t­a­mi­nen niille kan­nat­tavaa. Teh­dyn selvi­tyk­sen mukaan rekoil­ta ei voi per­iä käyt­tö­mak­sua tun­nelista, kos­ka muuten ne ajaisi­vat katu­verkos­sa. Rek­ka ei siis tämän selvi­tyk­sen mukaan huödy tun­nelista euron ver­taa, joten peruste­lut on löy­dyt­tävä muille aiheutu­vas­ta haitasta.

Esitän seu­raavas­sa karkean laskel­man, joka ei ole siis tark­ka, mut­ta esit­tää aja­tus­ta­van ja suuruusluokan.

Ole­tan, että rekkali­iken­teen osu­us tun­nelin kus­tan­nuk­sista on puo­let, 700 M€. Rekko­jen kus­tan­nuk­sik­si lasken satamien yhtey­det kokon­aan (550 M€) ja kol­ma­sosa itse tun­nelin kus­tan­nuk­ses­ta. Kun tämä muute­taan vuo­tu­isik­si pääo­makus­tan­nuk­sik­si ja lisätään siihen puo­let käyt­tökus­tan­nuk­sista, päästään 50 miljoon­aan euroon vuodessa. Näin paljon hait­taa kan­takaupun­gin läpi jyräävästä rekkali­iken­teestä on siis olta­va, jot­ta sen tor­ju­misek­si kan­nat­taisi rak­en­taa noin kallis tun­neli. Kun tun­nelin puolta­jat väit­tävät hait­taa näin suurek­si, mik­si emme uskoisi heitä?

Rekko­ja saa­puu ja läh­tee kai noin 300 000 vuodessa. (Tämä luku on muistin­varainen). Yhtä rekkaa kohden hait­ta on siis 170 €.

Lib­er­aalin markki­na­t­alous­teo­ri­an mukaan tuo hait­ta pitäisi laskut­taa rekoil­ta. Se käy todel­la hel­posti sata­ma­mak­suil­la. Laskutet­takoon Jätkäsaa­reen, Eteläsa­ta­maan ja Kata­janokalle tule­via laivo­ja 170 euroa enem­män kyy­dis­sä ole­vista rekoista. Vuosaa­res­sa tätä hait­ta­mak­sua ei olisi. Tuo­ta mak­sua pitäisi alkaa kerätä heti, kos­ka hait­ta on ole­mas­sa jo nyt.

Olen tässä lait­tanut satamien osu­u­den kokon­aan rekko­jen piikki­in. Jos osa pan­naan laivo­jen tuomien henkilöau­to­jen piikki­in, rekko­jen osu­us tietysti laskisi.

Sit­ten nähdään, mitä tapah­tuu. Jos ne kiltisti mak­sa­vat, keskus­tatun­nelin rak­en­tamisen rahoituk­ses­ta puo­let on ole­mas­sa. Jos eivät mak­sa vaan liikenne siir­tyy Vuosaa­reen, perus­teet tun­nelil­ta ovat men­neet saman tien.

Minä todel­lakaan en tiedä, mitä tapah­tu­isi, mut­ta antaisin rahan ratkaista.

= = =

Lisäys 15.9.2019 klo 17:40:

Uno­hdin maini­ta, että min­i­maa­li­nen askel tähän suun­taan on otet­tu. Rekan sata­ma­mak­su on Vuosaa­res­sa 10 € halvem­pi kuin keskus­tan satamis­sa. Lisksi keskus­tan satamis­sa per­itään ruuh­ka-aikaan saa­puvil­ta 15 € hait­ta­mak­sua. Tästä on vielä matkaa 170 euroon.

 

 

Anekdootteja (5) Käynti Koiviston luona — miten Pekka Haavistosta tuli UAV:n jäsen

Syksyl­lä 1989 Suomes­sa käsitelti­in ETA-sopimus­ta, siis sopimus­ta Euroopan talousalueesta, jos­sa euroopan vapaakaup­pa­sopimuk­sen EFTAn jäsen­maat liit­tyivät tiivi­im­min osak­si EU:n yhteis­markki­noi­ta. Olin tuol­loin tuore kansane­dus­ta­ja vihrei­den nelim­iehisessä eduskun­taryh­mässä. Sanoin jos­sain, että koko ETA-puhe on sumu­tus­ta, kos­ka tuol­lainen oloti­la ei voi olla pysyvä. Mitä järkeä on EU-jäsenyy­dessä ilman äänioikeut­ta? Sil­lä tähdätään siis EU-jäsenyy­teen. Pres­i­dent­ti ja ulko­min­is­teri eivät ker­ro eduskun­nalle totu­ut­ta asiasta.

Kan­nan­ot­toni sai keskusta­laises­sa lehdis­tössä suur­ta huomio­ta, jos­sa se julka­isti­in muo­dos­sa pres­i­dent­ti salaa aiko­muk­si­aan eduskunnal­ta. Ulko­min­is­terin  (Pert­ti Paa­sio) osu­us jotenkin uno­h­tui. [Ulko­min­is­terin nimi kor­jat­tu 17.9. 2019]

Sain kut­sun pres­i­dentin puheil­la. Ota samal­la se eduskun­taryh­mäsi mukaasi.

Menimme kolmis­taan, Pekka Haav­is­to, Erk­ki Pul­li­ainen ja minä  (Eero Palo­heimo oli Lon­toos­sa) pres­i­dentin puheille 18.10 1989. Pres­i­dent­ti piti meille 45 min­uutin esi­tyk­sen tapaami­sis­taan eri val­tion­jo­hta­jien kanssa. Se oli varsi­nainen name-drop­ping ‑puhe, jos­sa suuret kan­sain­väliset vaikut­ta­jat vilahte­liv­at yht­enään. Kävimme aika pitkän keskustelun Euroopas­ta, Suomes­ta, neu­vos­tokau­pas­ta ja taloudesta.

Pres­i­dentin käsi­tys Europan tule­vaisu­ud­es­ta oli kovin talou­s­pain­ot­teinen. Hän sanoi muun muas­sa, että Neu­vos­toli­it­to päästää Unkarin ja Puolan län­teen, kos­ka ne maat ovat niin velka­an­tunei­ta, ettei se halua mak­saa niiden velko­ja. Sanoin siihen, ettei DDR:n hal­li­tuskaan kovin vankasti pallil­laan istu, johon pres­i­dent­ti vas­tasi vähän tuo­htuneena, että DDR:n talous on niin vah­val­la poh­jal­la, ettei sitä uhkaa mikään. Minä ajat­telin aivan toisin. Jos 150 000 mie­lenosoit­ta­jaa on Leipzi­gin kaduil­la sitä mieltä, ettei keis­ar­il­la ole vaat­tei­ta, tarvi­taan mon­ta panssari­vaunua vaku­ut­ta­maan, että keis­ari on pukeu­tunut mitä tyylikkäimmin.

Honeck­er sai kenkää vielä samana päivänä ja Berli­inin mur­tui 22 päivää myöhemmin.

Rai­ja Orasen kir­jas­ta Manu saa aivan toisen­laisen käsi­tyk­sen Koivis­ton tun­nelmista DDR:n suh­teen noina viikkoina. Ken­ties pres­i­dentin tuo­h­tu­mus joh­tui siitä, että olin sanonut jotain, jota suo­ma­laisen kansane­dus­ta­jan ei ollut syytä sanoa julk­isu­udessa. Tai sit­ten hänen muistin­sa on valikoiva.

Tätä käsi­tys­tä Puolan ja Unkarin luovut­tamis­es­ta län­teen olen myös ihme­tel­lyt. Mikä on asein voitet­tu, sitä ei yleen­sä aivan pien­ten taloudel­lis­ten murhei­den vuok­si anneta takaisin. Mut­ta toisaal­ta Man­ul­la oli hyvät suh­teet Gorbatšoviin.

Ker­rot­tuaan keitä kaikkia on tavan­nut, Manu sanoi, että Itä-Euroopan uudet johta­jat ovat hänelle kyl­lä tun­tem­at­to­mia. Sanoin, että me taas tun­nemme ne kaik­ki. Kun oppo­si­tio on ollut kiel­let­ty, mut­ta ympäristöjär­jestöt sal­lit­tu­ja, oppo­si­tio on jär­jestäy­tynyt ympäristöli­ikkeik­si. Sik­si nuo uudet johta­jat ovat jär­jestäen olleet Euroopan vihrei­den tapaamisissa.

Koivis­to kysyi, olem­meko tuoneet tämän esille ulkoasian­valiokun­nas­sa. Sanoin, ettei meil­lä pienenä ryh­mänä ole siel­lä paikkaa.

Kohta­laisen pikaises­ti val­tiopäiväjärjestyk­seen tehti­in tilapäi­nen muu­tos ja ulkoasian­valiokun­taan otet­ti­in 18. jäsen. Val­it­simme siihen Pekka Haaviston.

Haav­is­ton on nyt ulkoministeri.

 

 

Keskustatunneli olisi niin kallis, ettei halukasta maksajaa löydy

Joskus 1970-luvul­la enem­mistö ry:n puheen­jo­hta­ja Har­ri Hal­sti sanoi, että Vapau­denkatu veisi jalankulk­i­jan vapaudet, mut­ta Keskus­tan Kehäväylä ehkä ei. Min­ul­la on aina ollut vähän ambiva­lent­ti suh­tau­tu­mi­nen Keskus­tan kehäväylään siitä riip­pumat­ta, mil­lä nimel­lä sitä on tyrkytet­ty. Käytän siitä nim­i­tys­tä keskus­tatun­neli, kos­ka tun­nelista nyt kuitenkin on kyse.

Jan Vapaavuori ajoi keskus­tatun­nelin selvit­tämisen kaupun­gin strate­giaan. Samal­la selvitet­täisi­in jalankulkuolo­suhtei­den paran­tamista. Ehkä on nyt aika tul­la kaapista ja tode­ta, että tässä his­to­ri­al­lises­sa kom­pro­mis­sis­sa voisi olla itua. En ole koskaan pitänyt juoksuhautapolitiikasta.

Jäin siis odot­ta­maan innol­la suun­nitel­maa, joka on nyt käsil­lä. Lau­takun­nan esi­tys­lis­taan pääsee tästä.

Han­kkeen hin­ta järkyt­ti. Se mak­saa kaikkine hän­ti­neen 1,4 mil­jar­dia euroa. Julk­isu­udessa tul­laan var­maan puhu­maan 490 miljoonas­ta eurosta, mut­ta tämä on hämäys­tä. Se koskisi pelkkää tun­nelia, johon ei siis olisi pääsyä oikein mis­tään, eri­tyis­es­ti ei satamista. Sil­lä pää­sisi aja­maan vain keskus­ta läpi Län­siväylältä Sörnäis­ten Rantatielle. Kun puhutaan tun­nelin tuomista liiken­nepoli­it­ti­sista hyödy­istä, puhutaan 1,4 mil­jardin investoin­nista. Siis vähin­tään. Yleen­sä näi­hin tulee aina yllätyksiä.

Sen vält­tämisek­si, että täl­lainen han­ke esitetään liian halpoina ja rak­en­tamis­vai­heessa kin­u­taan lisää rahaa, pitäisi kil­pailut­taa koko jut­tu kiin­teähin­taise­na avaimet käteen ‑peri­aat­teel­la. Nähtäisi­in real­isti­nen hinta-arvio.

Kun­nan menot rahoite­taan vero­tu­loil­la, joten jokainen helsinkiläi­nen pääsee rahoit­ta­maan tätä sum­mal­la, joka vas­taan noin viiden viikon brut­topalkkaa. Pros­ent­tiyk­sikön korkeampi kun­nal­lisvero kymmenek­si vuodeksi?

Joskus oli puhet­ta, että tun­neli rahoitet­taisi­in käyt­tö­mak­suin. Tässä käyt­tö­mak­su­jen pitäisi olla ajoneu­voa kohden noin 6–8 euroa men­nen tullen. Näin suur­ta mak­sua ei saataisi kerä­tyk­si, kos­ka niin kallista tun­nelia ei käyt­täisi juuri kukaan. Jos mat­ka kuitenkin mak­saa noin paljon, eikä autoil­i­ja koe saa­vansa tun­nelista vas­taavaa hyö­tyä, mil­lä hyödyl­lä sitä sit­ten perustel­laan? Tun­nelin käyt­tö­mak­suil­la arvioidaan voita­van kerätä korkein­taan 4–8 M€/vuosi, mikä ei riit­täisi edes käyt­tökus­tan­nuk­si­in. Korkeampi mak­su vähen­täisi mak­su­tu­lo­ja, kos­ka käyt­tö vähenisi.

On myös san­ot­tu, että rahoite­taan se tun­neli aset­ta­mal­la tietul­lit sekä tun­neli­in että maan päälle. Joku voi kysyä, mik­si pitää mak­saa tun­nelista, jos ei sitä käytä, mut­ta täl­lainen mak­su on kyl­lä talous­te­o­reet­tis­es­ti älykkäämpi kuin aja­tus pan­na 1,4 mil­jar­dia tun­neli­in ja hin­noitel­la siitä käyt­täjät pois.

Rahoi­tus tietullein olisi sikä­likin parem­pi, että pääosa tun­nelin käyt­täjistä tulee ole­maan ei-helsinkiläisiä. Jos käyt­täjistä vaikka­pa puo­let olisi espoolaisia, olisi kohtu­ullista, että Espoo mak­saisi tun­nelista puo­let, mut­ta ei tai­da maksaa.

Jos mak­su kerät­täisi­in Helsin­gin niemelle tulevil­ta, sen pitäisi olla suu­ru­us­lu­okaltaan neljä euroa jokaiselta niemen rajan ylit­tävältä sisään tule­val­ta ( tai kak­si euroa, jos halu­taan rahas­taa kumpaankin suun­taan)  Täl­lainen mak­su tietysti lieven­täisi tun­nelin liiken­nepoli­it­tisia hait­to­ja. Laskel­ma on omani, mut­ta suu­ru­us­lu­okaltaan oikea. Tässäkin voisi käy­dä niin, että mak­su vähen­täisi autoilua niin paljon, ettei tavoitel­tua rahaa saataisi kerä­tyk­si, jol­loin pitäisi korot­taa maksua.

Laskel­ma perus­tuu joukkoli­iken­nein­frassa käytet­tyyn lasken­tako­rkoon 5% /vuosi, jos­ta tulisi 70 M€ vuosi ja hatus­ta vedet­ty­i­hin 10 M€:n käyt­tökus­tan­nuk­si­in. Tässä ei siis olisi lyhen­nyk­siä lainkaan eli mak­su jatkuisi loputtomiin.

Liiken­nepoli­it­tisel­la haital­la tarkoi­tan sitä, että tun­neli lisäisi autoli­iken­net­tä 110 000 ajoneuvokilometrillä/päivä, mikä esimerkik­si lisäisi hiilid­iok­sidipäästöjä viitisen tuhat­ta ton­nia vuodessa, kun niitä piti juuri alkaa vähen­tää. Se tarkoit­tisia myös lisää pakokaa­su­ja keskus­taan, vaik­ka katukuiluis­sa ilma paranisikin. Pakokaa­sut eivät jäisi tun­neli­in, vaan ne olisi tuuletet­ta­va ulos. Siinä olisikin seu­raa­va riidan aihe: kenen ikku­nan alle nämä pakokaa­sut aikanaan johdettaisiin.

Jään kiin­nos­tuneena odot­ta­maan, mil­laista rahoi­tus­mall­ia kokoomus tähän esittää.

Mak­sa­vatko joukkoli­iken­teen käyttäjät?

Mut­ta mik­si autoil­i­joiden pitäisi mak­saa tun­nelista, kun joukkoli­iken­teen käyt­täjät eivät mak­sa esimerkik­si Kru­unusil­loista? Itse asi­asi­as­sa joukkoli­iken­teen käyt­täjät mak­sa­vat Kru­unusil­loista. HSL joutuu mak­samaan siitä infrako­r­vauk­se­na kaupungille. Korkokan­ta­ma nois­sa mak­su­is­sa pide­tään viit­tä pros­ent­tia vuodessa. HSL panee laskus­ta puo­let joukkoli­iken­teen lipun­hin­toi­hin. Tämä siitä huoli­mat­ta, että kaupun­ki saa rahat takaisin omis­ta­mansa tont­ti­maan arvon­nousuna. Niin­pä joukkoli­iken­teen käyt­täjät mak­sa­vat Kru­unusil­loista enem­män kuin ne kaupungille mak­sa­vat. Mis­sä ovat ne kaupun­gin omis­ta­mat rak­en­ta­mat­tomat ton­tit, joiden arvo nousee tämän tun­nelin vuok­si? Espoossa?

Keskus­tatun­nelil­la on käyt­täjiä suun­nilleen yhtä paljon kuin ennuste­taan Kru­unusil­to­jen käyt­täjämääräk­si. Kru­unusil­lat lyhen­tävät mat­ka-aiko­ja enem­män kuin tämä tun­neli. Tun­neli kuitenkin mak­saa neljä ker­taa enem­män. Tähän ver­rat­tuna kru­unusil­lat ovat siis hal­pa investointi.

Tai ver­rataan toiseen kalli­ina pidet­tyyn investoin­ti­in, fil­lar­itun­neli­in rat­api­han ali. Se säästää käyt­täjien aikaa suun­nilleen yhtä paljon kuin keskus­tatun­neli. Keskus­tatun­nelil­la on käyt­täjiä neljä ker­taa enem­män mut­ta se mak­saa 70 ker­taa enemmän.

Rampit ja katukuva

Oma ongel­mansa ovat rampit, joil­la tun­nelista pääsee katu­verkkoon ja takaisin. Suomes­sa val­tio­val­ta on päät­tänyt, että rampin kalte­vu­us ei saa ylit­tä viit­tä pros­ent­tia. Tämä tekee noista ram­peista todel­la pitk­iä – selvästi yli 100 metriä – jol­loin ne ovat sekä kaupunkiku­valli­nen kauhis­tus että yli kort­telin mit­tainen este ylit­tää katu. Näistä pitäisi saa­da havain­neku­vat, kos­ka se voi vaikut­taa mon­en mielipiteeseen.

Paran­nuk­set jalankulkuympäristöön

Piti olla suuri kom­pro­mis­si auto­jen ja käve­lykeskus­tan välil­lä. Aika vaa­ti­mat­to­mia kuitenkin ovat kävelyaluei­den laa­jen­nuk­set. Pää­vai­h­toe­hdos­sa luvatut paran­nuk­set jalankulkuym­päristöön rajoit­tuvat siihen, että jalka­käytäviä leven­netään Etelä- ja Pohjois-Espal­la yhden kaistan ver­ran. Lisäk­si tehdään joitakin vähäisem­piä kadun leven­nyk­siä ja jatke­taan Yliopis­tokadun käve­lykat­ua kirkon editse Snell­maninkadulle. Autoli­iken­teen pois­t­a­mi­nen kaup­pa­torin ja Havis Aman­dan pat­saan väliltä on piristävä yksi­tyisko­h­ta. Joitain paran­nuk­sia on suun­nitel­tu myös Man­ner­heim­intiel­lä. Postikatu muutet­taisi­in käve­lykaduk­si. Tämä on pää­vai­h­toe­hto. Muitakin vai­h­toe­hto­ja on. Esimerkik­si sel­l­ainen, jos­sa Espan läpi­a­joli­ikenne siir­ret­täisi­in Etelä-Espalle, ja Pohjois-Espal­la olisi läpiajokileto.

Aivan vihe­liäistä on keskus­tan jalankulkuolo­jen kohen­tamisen sit­o­mi­nen tähän tun­neli­in jo senkin vuok­si, että keskus­tatun­neli on valmis aikaisin­taan vuon­na 2035. Siihen asti koko keskus­ta olisi rem­pal­laan samal­la, kun muut Itämeren kaupun­git paran­ta­vat kil­van keskus­to­jaan? Tämä pant­ti­vanki­asetel­ma pitää purkaa jo senkin takia, ettei keskus­tan kehit­tämistä voi pysäyt­tää parik­si vuosikymmeneksi.

Vaiku­tus keskus­tan yri­tys­ten liikevaihtoon

Kaup­paka­mari on perustel­lut tun­nelin tarvet­ta sil­lä, että näin tuet­taisi­in keskus­tan kaup­po­ja esimerkik­si Itä-keskuk­sen kaup­po­ja vas­taan.  Kaup­po­jen kokon­ais­myyn­tiähän tämä ei lisää vaan itse asi­as­sa vähen­tää, jos helsinkiläis­ten ostovoimaa leikataan tämän ansioista 1,4 mil­jardil­la eurol­la.  En itseasi­as­sa ymmär­rä, mik­si verovaro­ja pitäisi käyt­tää aluekeskusten palvelu­jen heiken­tämiseen. Keskus­tan kaup­po­ja tämä ei kuitenkaan juuri hyödyt­täisi. Se lisäisi lähin­nä läpi­a­joa mut­ta ei juurikaan keskus­taan pää­tyviä matkoja.

Autoil­i­jat ovat keskus­tan asi­akkaista muutenkin aika mar­gin­aa­li­nen ryh­mä. Liit­teis­sä oli myös Ram­bollin tekemä Helsin­gin keskus­tan asioin­ti­selvi­tys. Sen mukaan keskus­tan liikkei­den liike­vai­h­dos­ta tulee joukkoli­iken­teen käyt­täjiltä kaup­pa- ja palve­lu­tyyp­istä riip­puen 60 – 71 %, jalan ja fil­lar­il­la liikkuvil­ta 14 – 29 % ja autol­la keskus­taan tulleil­ta 8 – 18 %. Korvi­i­ni on kan­tau­tunut, että kaup­paka­mari yrit­ti estää tämän tutkimuk­sen julkaisemisen. Min­un on vaikea ymmärtää kaup­paka­maria, joka tui­jot­taa vain tuo­hon 8- 18 pros­ent­ti­in ja hylkii lop­pu­ja, 82 – 92 pros­ent­tia asiakkaista.

Mieleen tulee Alek­san­terinkatu ry, joka toimin­nan­jo­hta­jansa Panu Toivosen johdol­la vas­tusti vim­ma­tusti Aleksin jalka­käytävien lev­en­tämistä. Kun ne lop­ul­ta hävi­sivät tämän tais­telun, Aleksin kaup­po­jen myyn­ti nousi raketino­mais­es­ti. Panu Toivo­nen sai potkut.

Kaup­paka­marin jäsenet voisi­vat vähän kat­soa, mitä hei­dän rahoil­laan tehdään. Vetovoimainen keskus­ta ei ole sel­l­ainen, jos­sa jalankulk­i­joiden on epämiel­lyt­tävää liikkua.

Yhteen­ve­t­ona:

Olen siis suh­tau­tunut Keskus­tatun­neli­in varovaisen myön­teis­es­ti, mut­ta se lop­pui tuo­hon järkyt­tävään hin­ta­lap­pu­un. En usko, että helsinkiläiset halu­a­vat mak­saa tästä kukin kuukausi­palkkansa suu­ruista sum­maa, tai vas­taavasti heiken­tää päiväkote­ja, koulu­ja ja van­hus­ten­huoltoa oikein kunnolla.

Olen yhä avoin ajatuk­sille, että tämä rahoitet­taisi­in kokon­aan tietulleil­la eikä päiväko­tien ja koulu­jen rahoituk­seen tarvit­sisi kajo­ta. Se nimit­täin johtaisi toden­näköis­es­ti kokon­aisuute­na siihen, että autoli­ikenne vähenisi, kun ilman mak­su­ja tämä tun­neli lisäisi autoli­iken­net­tä. En kuitenkaan usko että autoil­i­jat ja hei­dän mukanaan kokoomus kan­nat­taisi­vat täl­laista kokon­aisu­ut­ta. Olisi­han mak­su päivit­täin keskus­tas­sa ajaval­ta yli sata euroa kuus­sa. Kuu­lostaa paljol­ta, mut­ta se johtuu siitä, että investoin­ti on niin kallis. Jostain pitää mak­sa­ja löytää.

Lakia tiemak­su­ista ei myöskään ole. Jos sel­l­ainen joskus tulee, tarkoituk­se­na on, että rahat menevät val­ti­olle. Voi hyvin olla, että Katri Kul­munin 2. hal­li­tus rak­en­taisikin niil­lä Keskus­tatun­nelin sijas­ta moot­tori­tien Kemistä Kolariin.

= = =

Eiköhän tämä ollut tässä. Selvit­tämistä tuskin kan­nat­taa enää jatkaa, ellei kokoomus löy­dä han­kkeelle maksajaa.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 10.9.2019

PÖYDÄLTÄ

Meri-Rasti­lan län­siosan asemakaava

Merkit­tävä kaa­va, joka tuo Vuosaa­reen 2 400 asukas­ta lisää eli läh­es kaksinker­tais­taa Meri-Rasti­lan asukas­määrän. Uuden tieltä joudu­taan purka­maan van­haa liian väljää rak­en­tamista noin 25 000 k‑m2:n edestä. Puret­ta­vat raken­nuk­set on raken­net­tu 1990-luvulla.

UUDET ASIAT

Hotel­li Kata­janokan laa­jen­nus ”puis­toon”

Panin tuon ”puis­ton” lain­aus­merkkei­hin, kos­ka tietääk­seen, että hotellin piha vanki­lan muurien sisäl­lä on kaikille avoita puis­toa, pitää tutus­tua kaavaan. Ei juuri näy puis­ton käyt­täjiä. Kaupunkiku­val­lis­es­ti tuo laa­jen­nus vähän mieti­tyt­tää. Uusia hotel­li­huonei­ta tulee 50. Hotel­li­tar­jon­taa laa­jen­netaan nyt vauhdilla.

Lep­pä­suonkatu 7 ton­tille opiskelija-asuntoja

Opiske­li­ja-asun­tolan pihal­la ole­vat parkkipaikat ote­taan hyö­tykäyt­töön rak­en­ta­mal­la niiden tilalle asun­to­la 40 opiskelijalle.

Dag­marinkatu 6:n kiin­teistön myyminen

Kaupun­ki ei tarvitse enää raken­nus­ta ja myy sen mielel­lään pois, jot­ta ei tarvit­sisi itse perusko­r­ja­ta. Kas­saan kilah­taa 5,6 M€. Talon aikoo aset­tua Azenon Games, joten peli­te­ol­lisu­us laa­je­nee taas Helsingissä.

Postipuis­ton Pysäköin­ti Oy:n perustaminen

En pidä tästä, mut­ta autopaikkanor­mi on jo hyväksyt­ty kaavas­sa. Helsin­ki kokeilee markki­nae­htoista pysäköin­tiä, mut­ta ei vielä tääl­lä. Kiin­teistöt velvoite­taan liit­tymään pysäköin­tiy­htiön osakkaik­si ja merk­it­semään 31 000 euron hin­tainen osake jokaista kaa­van velvoit­ta­maa autopaikkaa kohden. Jos liit­tymi­nen olisi vapaae­htoista niin, että jokainen asukas ostaisi osak­keen, jos kat­soo tarvit­se­vansa, kyl­lä niitä menisi kau­pak­si, mut­ta ei näin paljon. Toisin sanoen kau­pal­lis­es­ti toteutet­tuna riit­täisi pienem­pi määrä autopaikkoja.
Asuin­neliön kus­tan­nus­pe­rusteista hin­taa autopaikat nos­ta­vat noin 300 eurolla.

Pitäisi sallia geenimuunnellut lajikkeet, jotka ovat jalostettavissa risteyttämällä

Banaan­invil­je­lyä uhkaa sien­i­taudin vuok­si katas­trofi, joka uhkaa viedä banaan­it kaupoista tai ainakin moninker­tais­taa niiden hin­nan. Kat­so HS.fi

Suomes­sa myytävät banaani­la­jik­keet ovat kaik­ki Cavendish-banaa­nia. Muitakin lajikkei­ta on, mut­ta ne ovat omi­naisuuk­sil­taan olen­nais­es­ti heikom­pia. Yksi vielä parem­pi oli, mut­ta se tuhou­tui jo kauan sit­ten samaan sienitautiin.

Pitäisi saa­da nopeasti uusi banaani­la­jike, joka on omi­naisuuk­sil­taan cavendishin luokkaa, mut­ta pysty­isi tor­ju­maan sienitaudin.

Se voidaan tehdä hitaasti risteyt­tämäl­lä tai nopeasti geen­ite­knolo­gial­la. Muu maail­ma pää­tyy var­maankin geen­ite­knolo­giaan, mut­ta nykysään­tö­jen mukaan EU:hun ei saa tuo­da geen­imuun­nel­tu­ja elin­tarvikkei­ta. Tietysti selviämme ilman banaane­ja, mut­ta banaan­invil­jeli­jät eivät selviä.

Geen­ite­knolo­giaan liit­tyy riske­jä, jos kokon­aan uuden­lainen lajike las­ke­taan luon­toon. Itse asi­as­sa tämä nykyi­nen kri­isi on lievästi sukua tälle ongel­malle. Tuo cavendish-lajike on nimit­täin steri­ili ja lev­iää sik­si istukkaina eikä suvullis­es­ti. Kaik­ki banaa­nipu­ut ovat siten alun perin samaa yksilöä (tai peräisin vähälukuis­es­ta määrästä yksilöitä, tiedot ovat ris­tiri­itaisia). Kun geneet­tistä vai­htelua ei ole, tulos on se mikä se nyt on.

On minus­ta kuitenkin eri asia istut­taa apinas­ta saatu geeni vehnään kuin tehdä geenisi­ir­to, joka olisi peri­aat­teessa tehtävis­sä risteyt­tämäl­lä. Siis vaik­ka siirtää banaani­in geeni tois­es­ta banaanista.

Kasv­in­jalostuk­ses­sa geen­imuun­telun kiel­toa kier­retään tutki­mal­la ensin sopi­vaa lajiket­ta geen­ite­knolo­gial­la ja kun hyvä lajike on löy­det­ty, tuot­ta­mal­la sama lop­putu­los risteyt­tämäl­lä – tai ainakin väit­tämäl­lä, että niin on tehty. En tiedä, miten tämä jälkim­mäi­nen on tur­val­lisem­pi kuin se edelli­nen, jos tulos kuitenkin on sama. Eri­tyis­es­ti min­ua on aina ihme­tyt­tänyt se, että juuri geen­ite­knolo­gia on nos­tet­tu yksin tikun nokkaan. Samanaikaises­ti kasv­in­jalostuk­ses­sa käytetään keinona sat­u­nais­ten mutaa­tioiden tuot­tamista säteilyt­tämäl­lä. Sehän voi syn­nyt­tää mil­laisen mon­sterin tahansa.

Banaan­it eivät ole ain­oa ongel­ma. Ilmas­ton­muu­tos muut­taa kasvien kasvuolo­suhtei­ta nopeam­min kuin luon­non­va­l­in­ta ehtii niitä sopeut­taa. Tämä ongel­ma ei koske vain ruokakasve­ja vaan esimerkik­si suo­ma­laisia met­siä. Puus­tomme on vas­tus­tuskyvytön monia etelän tuhoisia vas­taan, kos­ka omi­naisu­ud­es­ta ei ole ollut hyö­tyä maas­sa, jos­sa talvi tap­paa kylmä­narat tuho­laiset. Kun ilmas­to läm­pe­nee, etelän tuho­laiset lev­iävät tänne. Voisimme tietysti tuot­taa kuusen taimia Sak­sas­ta, mut­ta ne eivät taas olisi sopeu­tuneet pimeisi­in talvi­in ja yli­val­oisi­in kesi­in. Tämän asian kanssa voi tul­la yhtäkkiä kiire.

Pitäisi siis hyväksyä geen­ite­knolo­gia ainakin sel­l­ai­sis­sa tapauk­sis­sa, jois­sa samaan tulok­seen olisi päästävis­sä hitaasti risteyt­tämäl­lä — siis gee­nien siirtämi­nen saman lajin sisäl­lä tois­es­ta lajik­keesta toiseen.

Yksi kysymys alan asiantun­ti­joille. Geen­it eivät ole irral­laan vaan sidot­tuina toisi­in­sa kro­mo­someis­sa. Jos halu­amme säi­lyt­tää geenin A ja vai­h­taa geenin B, mut­ta onnet­to­muudek­semme ne sijait­se­vat samas­sa kro­mo­somis­sa, tämäkin on ymmärtääk­seni tehtävis­sä tuhan­sia ker­to­ja risteyt­tämäl­lä, kos­ka kro­mo­somit joskus katkeil­e­vat, mut­ta kuin­ka hidas­ta se on?

 

 

Anekdootteja (4) Tuomari Henriksson pelasti vihreät vuonna 1980

Vihreät sai­vat vai­h­toe­htoinen Helsin­ki ‑listal­ta Ville Kom­sin val­tu­us­toon vuon­na 1980. Se meinasi tyssätä min­un mokaani tai siihen, ettemme kukaan olleet niin hyviä juridiikassa.

Vihreätä puoluet­ta ei ollut, vaan menimme vaalei­hin yhteis­listal­la. Jokaisen ehdokkaan tuke­na oli val­it­si­jay­hdis­tys, jos­sa piti olla vähin­tään kymme­nen äänioikeutet­tua. Näi­den lis­to­jen asi­amiehet muo­dos­ti­vat keskenään yhteis­lis­tan. Asioiden yksinker­tais­tamisek­si Anja Mer­ilu­o­to, Ville Kom­sin vaimo, oli kaikkien lis­to­jen ja yhteis­lis­tan asi­amies, joka siis allekir­joit­ti kaik­ki nuo sopimuk­set.  Hänen nimen­sä oli papereis­sa kym­meniä kertoja.

Sovit­ti­in, että minä vien paperinipun keskus­vaalilau­takun­taan. Se piti tehdä tiet­tynä päivänä klo 16 men­nessä. Olin hyvis­sä ajoin jo puol­ta tun­tia ennen määräaikaa jät­tämässä paperipinoa tuo­mari Hen­rikssonille. Huoneessa oli sil­loin moni puolue asi­akir­joi­neen. Kun min­un vuoroni tuli, tuo­mari Hen­riks­son huo­maut­ti, että vaalilain mukaan yhteis­lis­tan asi­amiehen on jätet­tävä paperit.

Katas­trofi!

Kuin­ka mon­en ihmisen työ oli men­nyt hukkaan min­un mokani takia. Anja Mer­ilu­o­to oli tuol­loin töis­sä Kirkkon­um­mel­la. Ei olisi mitään tapaa saa­da hän­tä ajois­sa paikalle. Ilmeis­es­ti pani­ikki­ni näkyi ulospäin, kos­ka tuo­mari Hen­riks­son rauhoit­teli ja sanoi, että kan­nat­taa istua odot­ta­maan, jos vaik­ka asi­at jotenkin ratkeaisivat.

Hen­riks­son vas­taan­ot­ti muiden puoluei­den lis­tat. Kym­men­tä vaille neljä olimme huoneis­tossa kah­den. Nyt voisi olla hyvä aika jät­tää ne paper­it, Hen­riks­son sanoi. Niin­pä asi­akir­joi­hin merkit­ti­in, että Anja Mer­ilu­o­to jät­ti yhteis­lis­tan asi­akir­jat vaalilau­takun­nalle klo 15:50.

Vihrei­den his­to­ria olisi saanut aivan toisen­laisen alun ilman tuo­mari Hen­rikssonin joustavuutta.