Vihreiden tulisi vaalikampanjan tässä vaiheessa esittää, että puolueen ehdokas pääministeriksi on Pekka Haavisto. Haavisto on voittanut kaikki kyselyt äänestäjien keskuudesta parhaana pääministeriehdokkaana.
Missään ei ole kirjoitettu, että pääministerin tulisi tulla suurimmasta puolueesta – suurimmalla puolueella on tosin oikeus yrittää ensimmäisenä, mutta jos eduskunnan enemmistö niin sopii, pääministeriksi voi tulla kuka hyvänsä.
Ei pitäisi olla toivoton tehtävä neuvotella Haavistosta pääministeriä, vaikka vihreät jäisivät kahden suurimman puolueen taakse. Olen aika varma, että kokoomus pitäisi Haavistoa parempana kuin Rinnettä ja demarit parempana kuin Orpoa.
Haavisto myös olisi hyvä johtamaan monipuoluehallitusta. Muilla hallituspuolueilla ei olisi samanlaista tarvetta kampittaa häntä kuin olisi kokoomuksella kampittaa Rinnettä ja demareilla kampittaa Orpoa.
Entä kuka olisi hyvä toimimaan pääministerinä, kun EU:n puheenjohtajuus siirtyy Suomelle heinäkuussa? Haavisto olisi selvästi paras sekä Suomen, EU:n että ilmaston kannalta. Tuo kausi on hyvin tärkeä EU:n tulevia ilmastolinjauksia ajatellen. Romanian kauden jälkeen tarvittaisiin hyvää puheenjohtajuutta. Haaviston rauhanvälitystyössä hankkima neuvottelutaito tulisi käyttöön.
Mutta Haavistonhan pitäisi vaihtua vihreiden puoluekokouksessa kesäkuussa? Missään ei lue, että pääministerin olisi oltava puolueensa puheenjohtaja. Ei Harri Holkerikaan ollut.
Ja sitä paitsi. Jos Haavisto nousisi pääministeriksi, tilanne olisi täysin muuttunut viime syksystä. Vihreiden puoluekokous valitsisi hänet yksimielisesti puheenjohtajaksi, jos Haavisto katsoisi sen tarpeelliseksi.
Mikäli on tiedossa, että Haavisto lähdössä se kyllä vähentää puolueen kannatusta vaaleissa?
Ehdotuksesi on täysin yleisen trendin mukainen. Tämän trendin mukaisesti hallitseva eliitti hallitsee, koska se on ominaisuuksiltaan ylivertainen kansaan nähden.
Olemme tulleet vaiheeseen, jossa hallitseva luokka ei yritä edes näytellä edustavansa kansaa. Silloin se myöskään ei tarvitse mitään muodollista yhteyttä äänestäjiin.
No onpas pöhkö kommentti.
Voisit vaikkapa perustella vähän. Jos nykygallupit toteutuvat, niin Vihreille tulee veret seisauttava vaalivoitto, se olisi sekä suhteellisesti ja absoluuttisesti laskien suurin voittaja kaikista puolueista. Toisin sanoen “kansan parissa” Vihreiden kannatus on noussut puolueista kaikkein eniten. Tätä taustaa vasten pääministerivaatimuksille olisi vähän perusteitakin.
(vaalipäivänä sitten nähdään, paljonko tästä gallup-kannatuksesta realisoituu ääniksi)
Vaaliaiheita sivuten — julkaisetko vinkkejä keitä hyviä ehdokkaita on tällä kertaa tarjolla?
Varmaankin jopa ennen ennakkoääestyksen alkua
“Missään ei lue, että pääministerin olisi oltava puolueensa puheenjohtaja. Ei Harri Holkerikaan ollut.”
Holkerin nousu pääministeriksi tapahtui, kun tasavallan presidentti niin sanotusta kassakaappisopimuksesta perille päästyään päätti asettaa hallitustunnustelijaksi kassakaappisopimukseen osallistuneiden puolueiden puheenjohtajien sijaan kokoomuksen aiemman puheenjohtajan, joka ei ollut edes osallistunut kyseisiin vaaleihin. Pääministeri valittiin silloin poikkeuksellisesti eduskunnan ulkopuolelta, eikä hänellä ollut kansanedustajan asemaa pääministerikaudellaan. Sen jälkeen tasavallan presidentin toimivaltaa on supistettu hallituksen muodostamisasioissa.
Taisi Soininvaaran vauhtihirmu upota syvälle Kolera-altaaseen, koska ei tuollaisesta keulimisesta kukaan selviä pystyssä. Sopimukset, tai edes niiden ehdottaminen ennen vaaleja, halveksii demokratiaa ja aiheuttaa vain sen että koko homma näyttää pienen piirin pyörittämältä korruptioringiltä. Kun vihreille on odotettavissa vain 18–22 paikkaa (ei ääniharavia kuin Helsingissä ja Pirkanmaalla) ja Haavisto ei ole osoittanut laajaa osaamista ja selkärankaa esimerkiksi talousasioissa, niin tämä saa ehdotuksen näyttämään siltä, että halutaan muiden tahtoon sopeutuva rauhanvälittäjä, koska pelätään halla-aholaisia. Oman puolueen tavoitteista ollaan valmiita luopumaan, jotta status quo säilyy. Jos oikeasti on sitä mieltä että suuri osa kansasta on tyytyväisiä nykytilaan, jossa suuri raha hallitsee, niin olette valitsemassa historiallisella hetkellä väärää puolta.
Nyt pitäisi olla vaatimassa rahaa ulos politiikasta, eikä antamassa suojaa niille jotka saavat edustajanpaikkansa laillistetulla lahjonnalla vaalirahojen kautta. Vai näyttikö jollekin sotehinkkaus muka siltä, että terveysfirmojen rahat eivät vaikuttaneet siihen, että ajoivat niiden etua loppuun saakka ja miksi poliitikot saavat hyviä työpaikkoja sotefirmoista sen jälkeen kun päättävät niiden hyväksi valtuustoissa? Tai miksi fossiilisia tuetaan ja miksi maatalous saa loputtomasti rahaa tappiolliseen harrastetoimintaan? Miksi työttömät ja syrjäytyneet unohdetaan kun puhutaan työmarkkinoista? Kaikki nämä miljardiluokan epäkohdat johtuvat siitä, että rahaa saa kaataa poliitikoille ja he ovat siten velkaa firmoille ja etujärjestöille.
Mutta menkää vain vaaleihin taas ihmettelemään miksi kannatus ei sitten kuitenkaan noussut gallupien luvuille. Jos ei ymmärrä että edustuksellisessa demokratiassa pitäisi edustaa kansaa, eikä niitä jotka tarjoavat rahaa, niin ei vaaleillakaan ole mitään merkitystä. Ja varmuuden vuoksi lisään, että yksityisen mummelin antama vitonen on eri asia kuin kalliit illalliset eliitille, etujärjestöraha ja kaikki se millä suuri raha pilkkoo lahjontansa niin, ettei ole yhtä suurta lahjoitusta vaan sama raha näyttää tulevan monesta suunnasta, vaikka alkulähde on sama. Ja vaikka itse ei saisi korruptoivia lahjoituksia, niin silmien ummistaminen siltä mädättää edustuksellisen demokratian nopeasti.
Luitko ollenkaan Osmon juttua, näyttää siltä että kommentoit jotain omassa päässä keksimääsi harhakuvitelmaa.
Eihän Ode ehdottanut mitään muuta, kuin että Vihreät, aivan kuten muutkin puolueet, pitävät omaa puheenjohtajaa pääministeriehdokkaanaan ja vaalien jälkeen sitten pyrkivät neuvottelemalla muiden kanssa toteuttamaan tämän tavoitteen.
Onhan se nyt kyllä kaameata äänestäjien halveksuntaa jos joku puolue kehtaa esittää, että heidän puheenjohtajasta olisi pääministeriksi. Nih.
Olen Haavistosta samaa mieltä. Kompromissiehdokkaalle pääministeriksi voi hyvin olla käyttöä, koska Rinteen track record rakentavana poliitikkona on olematon — pelinrikkojana sitäkin merkittävämpi. Miten hän onnistuisi pääministerinä?
Olen pitkäaikainen ammattiyhdistysaktiivi, ollut yritysyhdistysten toiminnassa (niin valtiolla kuin yksityisellä puolella), henkilöstön edustajana, ammattiliiton valtuuston jäsenenä ja työmarkkinaneuvottelusta päättävässä valiokunnassa. 2007 törmäsimme siihen, että Toimihenkilöunioni Rinteen johdolla riitautti TES-neuvotteluissa toimialajarajan yrittäen saada työnantajan kanssa sovittua ylempien toimihenkilöiden ammattiliittojen ja neuvottelujärjestöjen jäseniä siirretyksi “omalle tontille”. Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö (YTN) joutui tekemään oman lakkovaroituksen pelkästään päästäkseen samaan neuvottelupöytään. Emme voineet jättää mahdollisuutta, että mahdollinen kompromissi tehtäisiin meidän jäsentemme yli heitä kuulematta. TU:n yritys päättyi siihen. Löytyy muuten viittauksena Wikipediastakin (Antti Rinne), minulla on muistiinpanoja enemmänkin, kuten YTN:n lehdistötiedote (jota ei enää Wikipedian linkkaamassa osoitteessa ole).
Erton puheenjohtajana Rinne vastusti ja onnistui estämään ylemmiltä toimihenkilöiltä mahdollisuuden edustaa itseään omana henkilöstöryhmänään Sonerassa. Heidän oli pakko hoitaa asiansa Toimihenkilöunionin kanssa ja sitä varten maksaa jäsemaksut sinne. Se siitä työntekijöiden järjestäytymisen vapaudesta. Taustana tähän oli se, että Sonera entisenä valtion Posti- ja telelaitoksena oli erillisen työnantajakohtaisen työehtosopimuksen piirissä, jossa työntekijät olivat joko työntekijöitä tai toimihenkilöitä.
Huono puoli Haavistossa pääministerinä olisi se, että kuvitteellisessa Haaviston-Rinteen-Orpon/Sipilän hallituksessa Rinne olisi vapaa pelaamaan mitä peliä tahansa, todennäköisesti hallituksen ja Suomen kokonaisetua vastaan omien lyhyen aikavälin tavoitteittensa puolesta. Pääministerinä Rinteen olisi luultavasti pakko yrittää tehdä jotain hallituksen toimintakyvyn eteen.
Jaahas, Osmo hakee mallia Italiasta. Legan Salvini ja 5tähden Di Maio ovat ärhäköitä kärjistäjiä ja valitsivat pääministeriksi salonkikelpoisen oikeustieteilijän, Giuseppe Conten. No hän selittää parhain päin hurjimpia varapääministerien puheita, edustaa maailmalla ja on toistaiseksi onnistunut sovittelemaan erimielisyyksiä. Mutta mikä on tuon inhimillinen hinta? Conte, vuoden jälkeen, on kovin väsyneen näköinen. Selvähän tuo, varmaankaan ei ole yksikään asia jota itse ajaa, edennyt.
Ei pääministeriyteen riitä, että on sopuisa ja kiltti ihminen. EU:n puheenjohtajamaan natsoilla ei sovi nöyristellä Brysselissä eikä Moskovassa.
Meillä oli pitkään melkein tapana, että pääministeri oli edistyspuolueesta, koska puolue pystyi välittämään kokoomuksen, maalaisliiton ja sosialidemokraattien välillä. Edistyspuoluelaisia pääministereitä olivat mm. Kivimäki, Cajander, Ryti, Rangell ja puolueen seuraajan vapaamielisten liiton Sakari Tuomiojakin ehti olla puoli vuotta pääministerinä.
Nykyisistä puolueista vihreät on lähinnä edistyspuoluetta. Eduskunta on viime kädessä vapaa päättämään, kenestä tulee pääministeri. Kyllä kait Sipilänkin keulimiset olisivat jääneet tekemättä, jos hän olisi joutunut aidosti sovittelemaan edityksellisen ja isällisen ohjauksen alla demonstraatioidensa sijaan.
Ryti on nykyisin ainakin Petteri Orpon suosikki, ja Haavisto kansan.
Politiikassa kukaan ei luovuta valtaa, jos ei ole pakko.
Vihreiden kasvu-uralla on toki seuraava taso jonkun raskaan ison budjetin salkun hoitaminen.
Ensiksi vaalit. Sitten vaalilupauksilla ei ole väliä. Kompromissi haetaan sen kanssa minkä eduskuntaryhmä ja puolue voi sietää. Paikka-arvonta alkaa paikkojen lukumäärästä. RKP saa kaksi paikkaa, pienemmästä päästä. Toivottavasti poliittiska kokemusta on, että vähäkinn valta on parempi kuin ei mitään valtaa — ja paljon joutuu nielemään.
Edellisellä kertaa Persuille riitti ulkomaalaiskriittiset muotoilut. Opetus oli, että ministerinkin olisi oltava vähän jyvällä ministeriönsä alueesta. Valitettavasti ministereiden on oltava kansanedustajia, muuteen syttyy kapina. Jossakin tapauksessa voi olla hyväkin, että löydettäisiin sopiva aktiivi jostain muualta.Vinkki: professoreita ei ole näkynyt liikaa hallituksessa. Toiki se äänestäjän ymmärtäminen ja kyky olla kaikenlaisten ihmisten kanssa on ihan ensisijaista ja poliittinen koneisto on tunnettava.
Tämä on kaikille puolueille yhteinen ongelma. Miten saada lahjakkaat ihmiset pysymään mukana.
Soini oli täysin oikeassa siinä, että liian kokematon eduskuntaryhmä ei pärjää hallitusvastuussa. Per/Sin ministerit taas onnistuivat vaihtelevasti. Poliittisilla erityisavustajillakin on väliä.
Onnea matkaan, kova kiri vielä tarvitaan.
“Lihakielto” ja “autokielto” ovat rimmaava vastaisku ja hyvin keksitty. Miksi sitä vastaan ei osata puolustutautua? Jos maataloustuet ovat rakenteeltaan vähemmän tuotanto- ja enemmänympäristöpainotteiset, Itämerkin kiittäsi ilmaston lisäksi. (Voisi sen Itämerenkin sanoa!)
Autokanta taas uudistuu joka tapauksessa ja mobiilitekniikassa Suomessa kannatti olla normeissa edelläkävijä niin varmaan autoissakin- jossakin ne uudet mallit tulevat myyntiin ja alihankintaa tehdään.
Jutut ovat vähän diidadaabaa ja sekavaa viisastelua aika ylätasolla. Konkretiaa. Äänestäjänä arvostan, että viimenkin jotain päätetään ja tehdään myös. Ikäviä asioita sidetäänb kun ollaan vilpittömiä.
Terveeellisen ruokavalio on hyvä asia ilmastole ja ihmisille! Uudistuva teollisuus tarvitsee potkua normeista , jos halutaan, että täällä jotain jatkossa tehdään!
Eurovaaleisskin on kyse isoista asioista! Europarlamentaarikolla on halutuessaaan valtaa siinä kuin ministerilläkin.
Tietyllä tavalla nautittavaa katsoa vihreiden kiemurtelua, kun vapahtajaksi valitaan “setämies”.
Koska Vihreillä on vallan eri äänestäjäkunta kuin Perussuomalaisilla ja Keskustalla nini vihreiden ainoa toivo päästä ylipäänsä hallitukseen on että Kokoomus ja Demarit saavat pidettyä Perussuomalaiset ja Keskustan takanaan.
Huoh.… Pääministeriksi jonka mielestä papertittomien ongelma ratkaistaan antamalla kaikille paperit? No ei todellakaan.
Ja taas itse asiaan: Tottakai suurin puolue sää pääministerin. Vaikka rinne korpeasi kokoomusta niin entäs sitten. Siitä saa hyvityksesksi joko úlkoministeriän tai valtionvarainministeriön. Hyvässl lykyssä molemmat. Lohduttaa kovasti. Ja kun Kokoomus seuraavan kerran voittaa niin kohtuullista olettaa ettei demarit häröile “kompromissi ehdokkaiden ” kanssa vaan mennään niin kuin pitää
Vihreillä ei ole vakavastiotettavaa johtajaa nyt ja Haavistolle vaalit on pakkopullaa. Persut keulii jo edelle.
Nämä vaalit tullaan muistamaan sellaisina jolloin oli pakko äänestää muita puolueita kuin mitä ensisijaisesti kannattaa.
Jos todella haluaa estää että Perussuomalaiset tai Keskusta nousee hallitukseen, niin kannattaa äänestää kokkareita tai demareita. Ainakin niissä vaalipiireissä joissa Vihreät on kääpiö. Helsingissä tai Uudellamaalla voi ehkä ajatella äänestävänsä Vihreitä mutta se ei kumminkaan takaa etteikö tule kolmatta “jytkyä”
Jos olisin liikkuva äänestäjä, jolle vihreät on yksi vaihtoehto, niin kyllä ainakin minulle olisi yksi iso kysymysmerkki se että kenet tosiasiassa tulen saamaan johtajaksi sitten, kun vihreiden puoluekokouksen aika koittaa. Jos ajattelee, että äänestäessään on de facto äänestämässä myös pääministeristä, niin kyllä sen nyt haluaisi tietää kuka se tulee olemaan. Tietysti voi ajatella, että jos Haavisto onnistuisi taiteilemaan vihreät pääministeripuolueeksi, niin tästä suorituksesta varmaan puoluekokous palkitsisi jatkopestillä, mutta onko Haavistolla itsellään asiaan edes kiinnostusta ja mitä äänestäjän pitäisi tästä ajatella? Lähtökohtaisesti haluaisi lupauksen vaukaudesta tulevalla vaalikaudella.
Tietysti äänestäjä on itsekin vähän ymmärtämätön systeemistä, jos äänestää henkilöä eikä puoluetta, mutta minua harmittaisi jos tilaisin postimyynnistä Haaviston ja paketista tulisi Karin kaltainen provokaattori.
Soininvaaran ajatuksessa on järkeä. Vertaus Holkeriin on sikäli huono, että se on ajalta, jolloin hallituksen asetti presidentti, ei Eduskunta. Koivisto syrjäytti omavaltaisesti eduskunnan enemmistön hallitussuunnitelman. Mutta nyt olisi Eduskunnalla tilaisuus rikkoa suurin puolue — fiksaatio. Se on huonosti perusteltu nykyoloissa, kun ei ole mitenkään ylivoimaisesti suurinta puoluetta vaan monta, joiden kannatus on 15 ja 20 prosentin tienoilla. Meidän nykyinen perustuslaki vaatii käytännössä enemmistöhallitusta, ei suurimman puolueen hallitusta. Kansanedustajat ovat samanarvoisia.
Haavisto olisi ainakin kypsempi ihminen pääministeriksi kuin Rinne.
US:n sivuilta huomasin, että Haavisto piti alla olevaa Rinteen lausuntoa herrasmiehen tapaan “huonosti muotoiltuna”.
Asian ytimessä ‑ohjelmassa Rinne sanoi: “Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme.”
Tuo Rinteen lausuma paljasti hänestä todella huolestuttavan piirteen: Siis vaikka Suomi kuinka yrittäisi, ei meitä Natoon huolita. Tulevalla pääministerillämme saattaa siis olla pienen lapsen ongelma: Vaikka kuinka yritän, minua ei aleta.
Se nyt paljastaa vain sen että hän on turvallisuuspolitiikasta täisin pihalla ja siksi antaa Tuomiojan, Halosen ja Heinäluoman troikan hoitaa demareiden ulkopolitiikan, joka tarkoittaa että suhteet Venäjään ovat tärkeämmät kuin muihin pohjoismaisiin aateveljiin kuten Stoltenberg.