Uudellamaalla äänestäisin Mikko Kiesiläistä.
Vihreä pro market ‑ekonomisti haastaa kokoomuksen pro business ‑linjan.
Liberan toiminnanjohtaja on vihreiden joukossa vähän erilainen nuori. Yritysmaailmassa on oivallettu, että yrityksen hallitukseen on saatava erilaista osaamista. Mikko tuo vihreään eduskuntaryhmään osaamista, jota siellä ei muuten ole, koska Antero Vartia ja minä emme enää…
Joku voi sanoa, että Mikolta puuttuu näkemystä monelta vihreiden ydinalueelta, mutta sitä on niillä muilla kansanedustajilla. Ja on sitä Mikollakin. Ei kai hän muuten olisi valinnut puolueekseen vihreitä.
Elämme markkinataloudessa. Jos haluaa muuttaa maailmaa, on ymmärrettävä, miten markkinat toimivat. Erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa markkinoiden toiminnan ymmärtäminen on aivan olennaista.
Mies Antero Vartian apteekkimonopolin purkamista ajavan kampanjan takana.
Minulta on kyselty ydinvoimaa kannattavia vihreitä. Hesarin vaalikoneen mukaan Mikko kuuluu myös niihin, mutta tämä ei ole syy, miksi suositan häntä.
Mitäs sanot muista Uudenmaan ehdokkaista?
Minulla ei ole kykylä käydä läpi kaikkia Uudenmaan ehdokkaita. Olisi vähän epreilua kertoa vain niistä, jotka tuntee.
Jos on yksi henkilö valittavana, jota en äänestäisi, se on Mikko Kiesiläinen. Mies joka näyttäö luulevan Suomen olevan kehä I sisäpuolinen osa, jossa kaikki ovat etuoikeutettuja, työllistettyjä ja kovilla kyynärpäillä varustettuja. Ja joka luulee, että maailman keskeisin ongelma on se, että apteekit omistavat ammattitaitoiset henkilöt eivätkä suurpääoman edustajat.
Vilpittömästi toivon Mikko Kiesiläiselle hyvää menestystä. Vähän hävettää niiden markkinaliberaalien ryhmien takia, joihin kuulun, kun häntä ei ilmeisesti puolueesta johtuen ole haluttu huomioida.
On aika kyseenalaista promota ketään, joka on aktiivisesti edistänyt Nalle Wahlroosin (Liberan taustahenkilö) ideologiaa ja agendaa. Siis ihan oikeasti on järkyttävää, että tällainen ehdokas on päästetty vihreiden listoille. Maailma ei pelastu vapauttamalla kaikki mahdolliset alat sääntelystä. Katsokaa mitä tapahtui taksiuudistuksen kanssa, mikä hirveä sotku. Lääkejakelu on osa terveydenhuoltoa, ei voitontavoittelun väline. Liian paksusti voivat apteekkarit voidaan hoitaa muuttamalla heidän vakanssinsa valtion monopolin kohtuullisesti palkatuiksi virkamiehiksi. Norjassa apteekkiala on nyt “norminpurun jäljiltä” kolmen ulkomaisen toimijan hallussa. Sääntelyä tarvitaan monilla aloilla heikoimpien suojelemiseksi ja sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon turvaamiseksi.
No onko se nyt niin kamalaa, kyllähän vihreissä on melko laaja spektri taloudellisesti eri lailla ajattelevaa väkeä, ja erityisesti talousoikeistolaisia. Oikeastaan liiankin laaja, koska tästä syystä äänestäjälle näyttäytyy aika lottona minkäsuuntaista talouspolitiikkaa voi olettaa saavansa – paitsi tällä hetkellä ehkä sellaista, joka maksimoi ”teemme jotain ilmastonmuutoksen eteen” ‑postailun. Oliko se Tontti vai kuka, joka kritisoi vihreitä juuri tästä?
Sinänsä minäkin pidän järkevänä kriittistä suhtautumista markkinaliberalismiin (voihan se hoitaa asiat tehokkaammin, mutta onko tätä järkevää kannattaa suomalaisena jos voitot realisoituvat jossain muualla kuin Suomessa? Tms.), mutta en oikein näe että miksei tämmöinen hahmo sitten vihreissä olla. Tai missä sitten?
Missäkö? No kokoomuksessa tietysti. Sitä kun (ehkä naiivisti) toivoisi, että vihreät ajaisivat inhimillistä, tasa-arvoista talouspolitiikkaa, jossa tietysti ympäristönsuojelu on keskiössä. Siihen ei vain sovi tuommonen laissez-faire-pelleily. Vapaat markkinat eivät hoida ilmastokriisiä, lajikatoa, epätasaista tulonjakoa ym. Sääntelyä tarvitaan suojelemaan luontoa ja heikompia. Kun jokin markkina yksityistetään tai “vapautetaan”, siitä syntyy sekasotkua, eriarvoisuutta ja kohta markkinaa jo hallitseekin pari kolme (yleensä ulkomaista) isoa toimijaa.
Nyt on lobattu ideaa pro market-hyviksistä ja pro business-pahiksista. Mutta pro market voi olla valepukuinen pro business. Eikä puritaanisempi markkinatalouskaan ole ongelmatonta. Kannattaa lukea Ylen sivuilta Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: markkinataloudessa on myös pimeä puoli (https://yle.fi/uutiset/3–10289725).
Jos vasemmistolaisuus on niin tärkeää, niin äänestä Vasemmistoliittoa.
Ruokahuoltoa ei saa antaa voitontavoitteluun. Sosialisoidaan kaupat, leipomot, Atria ja Hartwall. Tosin kapitalistisissa maissa ruokahuolto ja hyvinvointi ovat paljon parempia kuin sosialistimaissa.
Ruuan alkutuotannosta on voitontavoittelu kyllä sosialisoitu pois länsimaissa, vaikka maa onkin nimellisesti yksityisomistuksessa. Se tehdään tukipolitiikalla, jolla hinnat painetaan alas ja maksatetaan yrittäjillä.
Mikä on Vihreiden näkemys (siis puolueen virallinen näkemys) uskomushoidoista, viitaten Uudenmaan Vihreiden ehdokkaan Katariina Sourin näkemyksiin asiasta?
Käytännössä kaikki puolueet uskovat päivähoidon tasa-arvoistavaan voimaan ja sivuuttavat sen terveyshaitat. Hopeavedet ja luontaishoitajat istuvat hyvin kokonaisuuteen ja ovat todennäköisesti verrattain harmittomia.
Vihreät on kyllä mielenkiintoinen puolue. Samassa paketissa melko fanaattista vasemmistopopulismia ja markkinaliberalismia. Mielenkiintoista on myös vihreiden suorittama markkinaliberaalien rankkaus: miksi vihreät eivät kelpuuttaneet pursiain listoille, mutta Kiesiläinen kelpasi. Itse olen reitannut nämä kaksi sankaria päinvastaisesti: Kiesiläinen on napakampi kuin pursiain. Mikä pursiainessa oli liikaa?
Valitettavasti tosi vaikea äänestää Mikkoa. Vaikka Pekka Haavisto määrittelee vihreät keskustaan, niin järkevä äänestäjä huomioi että vihreiden vaalikonevastauksia ei erota Vasemmistoliitosta juuri lainkaan. Siksi ääni Mikolle olisi ääni hallituslinjalle, joka ajaisi hyvin erilaista talouslinjaa kuin Mikko.
Äänestin itse ennen usein vihreitä, mutta koen että puolue on muuttunut talousasioissa selvästi pelkäksi kakunjakajaksi, ilman huolta siitä miten kakku leivotaan.
Pia Petri…:Nyt on lobattu ideaa pro market-hyviksistä ja pro business-pahiksista. Mutta pro market voi olla valepukuinen pro business. Eikä puritaanisempi markkinatalouskaan ole ongelmatonta.
Nyt ollaan määrittelykysymyksissä, sillä noille yksinkertaistetuille pro sitä tai tätä ei liene yksikäsitteisiä määritelmiä.
Itse vedän syvän eron siinä, että pro business-linja haluaa tukea yrityksiä erinäisillä kilpailun rajoituksilla ja kohdennetuilla tuilla. Se siis häiritsee kilpailua ja auttaa yrityksiä saavuttamaan kapitalistin unelman, monopolin omassa niscissään. Pro market-linja puolestaan pyrkii takaamaan vapaan ja reilun kilpailun julkisen vallan asettamien reunaehtojen sisällä, mm. estämällä purkamalla syntymässä olevia monopoleja.
Markkinatalous ja nimenomaan sen hintamekanismi on osoittautunut hyvin tehokkaaksi resurssien jakajaksi ja kohdistajaksi silloinkin, kun julkinen valta asettaa sille rajoituksia. Eräs kapitalistisen maailman huolestuttavimpia piirteitä on, ettei USA enää uskalla tai osaa puuttua Googlen yms. imperiumeihin. Takavuosina USA hajoitti useita monopolistisia yrityksiä mm. ilmailussa ja telekommunikaatiossa.
EU yrittää vielä sinnitellä.
Mielestäni EUn googlesota ei ole hyviksen monopolinvastaista taistelua. Se on pikemminkin ihan perinteistä protektionimia. Jos EU:ta kiinnostaa monopolienvastainen taistelu, niin kannattaisi aloittaa “omista” monopoleista. Ei USAkaan keskity meidän monopolien purkamiseen vaan omien jos niidenkään. EUn kannattaisi skarpata direktiivejä sellaisiksi, että ne selkeämmin kieltävät monopolit. Nyt direktiivit ovat löysiä siten, että monopoleista tykkäävät maat kuten Suomi voi aina tulkita direktiivit niin että monopoleja voi pitää.
Ongelmana on juuri tuo, ettei USA enää pura omia monopolejaan. EU yrittää tehdä sitä siinä mielessä, että sillä on esim. kohtuullisen hyvä säädöstö määräävän markkina-aseman väärinkäytön kaitsemiseen. Se on tehnyt myös erinomaisen hyvää työtä siinä, että tuotanto ja jakelu on pyritty erottamaan tapauksissa, jossa jakelussa on luonnollinen monopoli, kuten on esim. sähkön ja kaasun jakelussa.
EU nyt vain sattuu olemaan voimaton, jos jäsenvaltion päättäjät sössivät nämä asiat tyyliin Caruna ja NordStream.
Joona-Hermanni Mäkisen kolumnissa listataan kapitalismin pimeitä puolia, esimerkiksi että kilpailu keskittyy ja systeemi vaatii jatkuvaa korjaamista. “Todellisuudessa markkinoilla syntyy herkästi monopoleja ja oligopoleja ilman viranomaisten jatkuvaa valvontaa”. Tämä on realismia, puhtoinen ja reilu markkinatalous on vain haavekuva. Vapailla markkinoilla mellastavat yksityiset yritykset ovat kuin kapallinen kirppuja, niiden paimentaminen on todella vaikeaa. Valvontaan kuluu helposti älyttömiä resursseja ja juristit keksivät aina uusia porsaanreikiä. Valvonnalla ja sääntelyllä on vaikea pysyä perässä. Monesti on paljon helpompaa ja halvempaa pitää jokin ala julkisissa käsissä kuin vapauttaa se markkinoille.
Kun markkinoille kehittyy vauraita yrityksiä, ne pystyvät ostamaan poliitikoita suojelemaan yksityisiä monopoleja ja oligopoleja. Tämä demokraattista päätöksentekoa vääristävä “markkinamekanismikin” täytyy ottaa huomioon.
Sote-uudistuksesta todettiin, että kokoomuksen (lue:pörriäisten) ajama yksityistäminen olisi johtanut tuhlailevaan ja epätasa-arvoiseen lopputulokseen. USA:ssa se sektori on tehoton ja kallis ja todella epäreilu kansalaisille. Juristeriaan, ketkuiluun, mainostamiseen, oikeudenkäynteihin, kaikkeen turhaan kuluu liikaa resursseja ja julkinen valvonta on vaikeaa ja kallista.
Luonnollisia monopoleja ei pidä koskaan yksityistää, sen pitäisi olla selviö kaikille viimeistään nyt. Siksi kantaverkon lisäksi myös alueelliset ja paikalliset sähköverkot pitäisi ottaa julkisten toimijoiden haltuun (kunnat, maakunnat). Kun on kyse jostain kansalaisten hyvin tärkeästä peruspalvelusta, jossa pitää ottaa huomioon taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen tasa-arvo, markkinamalleja ei yleensä pidä toteuttaa tai se pitää sitten suunnitella todella huolellisesti ja sittenkin voi helposti mennä pieleen. Viittaan kohtaan Kapallinen Kirppuja.
Mäkisen kolumni: “Vakavin markkinatalouden aiheuttama uhka on elinympäristömme romahtaminen rajattoman saastuttamisen ja kulutuksen seurauksena”. Kapitalismi/markkinatalous tosiaankin on tehokas pallon kokonaisvaltaisessa tuhoamisessa. Jätetäänkö ilmastokriisi ja lajikato markkinoiden toiminnan armoille? Odotellaanko että markkinat hoitavat vai tehdäänkö rajuja poliittisia päätöksiä heti? Tuohon edelliseen ei ole enää aikaa. Nyt puhutaan jo että ilmastokriisi on yhtä kuin kapitalismin kriisi. Jotta maapallo pelastuu, talousjärjestelmän on radikaalisti muututtava. Tätä taustaa vasten kaikki markkinapellet ovat kuin säälittäviä haamuja jostain menneisyydestä.
Juuri tuon kuvaamasi takia on tärkeä tehdä ero pro-market- ja pro-business- poliitikkojen välillä. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että vasemmisto-oikeisto erottelu ei tässä kohdassa yhtään päde. Trump on oikein tyypillinen pro-business tyyppi, mutta niin on myös Jeremy Corbyn!