En osaa surra Soten kaatumista. Se lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten poliittinen sopimus nopeutetussa aikataulussa toteutettavasta pakkoyksityistämisestä ja 18 maakunnasta pilasi kaiken.
Kaikkia Soten tavoitteita ei voida saavuttaa, koska ne ovat ristiriidassa keskenään. Raskain sydämin luopuisin sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhdistämisestä saman komennon alaisuuteen ja korvaisin sen ”sillalla”, jossa molemmat toimisivat itsenäisesti, mutta niiden välillä olisi tiivistä kanssakäymistä ja samat tietojärjestelmät.
Amatöörin intuitiolla sanoisin, että päihdehuollon ja psykiatrian asiakkaat kuuluvat terveydenhuollon vastuulle niin kauan kun sairaus ei tuota sosiaalisia ongelmia, mutta jos elämä alkaa mennä rateiltaan, vastuu kuuluu sosiaalihuollolle, joka on tiiviissä yhteydessä terveydenhuoltoon.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhdistämisellä saataisiin merkittävä parannus. Nyt erikoissairaanhoito on perusterveydenhuoltoa olennaisesti paremmin resursoitu. Kuten Martti Kekomäki on sanonut, tuhat yleislääkäriä lisää ja se olisi siinä.
Olisi hyvä, että terveyskeskuksissa olisi läsnä myös erikoislääkäreitä. Konsultaatio voisi tapahtua käytävän toisella puolella piipahtaen niin, että yleislääkäri on läsnä. Aina voi oppia lisää.
Yleislääkäri pitäisi muutenkin palauttaa terveydenhuollon keskiöön – minkä pitäisi tietysti näkyä myös palkassa. Kun lääketieteellisen tiedon määrä lisääntyy valtavalla vauhdilla, yleislääkärin on yhä vaikeampi tietää kaikkea sitä, mitä pitäisi.
Tämä voi mullistua piankin. Tekoäly tulee olemaan olennainen lääkärin työväline. Käsitykset vaihtelevat siitä, kumman diagnoosit ovat parempia, lääkärin vai tekoälyn, mutta kaikkien mielestä kentauri, ihmisen ja koneen yhdistelmä, on ylivoimainen.
Kun jokin uusi lääketieteellinen tieto virallistuu kaikille jaettavaksi, tekoäly voidaan päivittää seuraavaksi aamuksi. Lääkäreiden koulutus käy vähän hitaammin.
= = =
Moni innostui valinnanvapaudesta ajatellen, että sen jälkeen raskas terveyskeskusasiointi korvautuisi työterveyshuollosta tutulla kevyellä ja joustavalla palvelulla.
Perusterveelle ihmiselle riittävät kevyet palvelut, kunhan hänet tarvittaessa ohjataan vaativampien palvelujen äärelle. Työssä käyvä arvostaa palvelujen sujuvuutta, vaikka se tarkoittaakin lievää tinkimistä hoidon laadusta. Aika on kallista.
Näen eurooppalaisessa perhelääkärijärjestelmässä paljon hyviä puolia. Se voisi kattaa 70 % kansalaisista, eli ehkä 10 % hoidon tarpeesta, koska kyse on perusterveistä. Kysymys isän alkoholismista, äidin mustelmista ja lapsen psyykkisestä oireilusta tarvitsee integraatiota, jos jokin. Työterveyshuollon pahin ongelma on, että se hajottaa perheenjäsenet eri organisaatioiden asiakkaaksi.
Vaikka valinnanvapauteen liittyvä pakkoyksityistäminen olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin, ei yksityisiä palveluja kannata uloskaan rajata. Yksityiset yritykset ovat usein paremmin johdettuja kuin kunnalliset palvelut, ainakin paremmin kuin huonoimmat kunnalliset palvelut. Huono yksityinen yritys karsiutuu pois, mutta huono julkinen jää.
Maakunnalla tulee olla oikeus tilata palveluja yksityiseltä, vaan ei velvollisuutta. Näin pidetään kokonaisuus kasassa samalla, kun yksityiset voivat osoittaa voimansa tekemällä asioita edullisemmin ja kenties jopa paremmin.
Muuten olen sitä mieltä, että maakuntien – tai miksi niitä nyt kutsutaankin – määräksi viisi olisi paras.
……………..
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä.
”Muuten olen sitä mieltä, että maakuntien – tai miksi niitä nyt kutsutaankin – määräksi viisi olisi paras”
Olet aika yksin tämän kanssa; kaikki muut puolueet kokoomusta lukuun ottamatta ovatkin yht’äkkiä sitä mieltä että 18 on jostain syystä paras ja sopivin luku. Lasketaanko taas sen varaan että kokoomus torppaisi 18 maakuntaa tai miksi niitä kutsutaankaan ja kaikki muut saavat huutaa että muuten olisi onnistuttu tekemään typeryys mutta kun kokoomus…?
Ymmätääkseni juuri kokoomus on ollut uudistusten esteenä ainakin jo siitä saakka, kun Virkkunen pysäytti PARAS-hankkeen Kataisen hallituksen ministerinä vuonna 2011. Kokoomus on sössinyt kerta toisensa jälkeen. Olisikin parempi, jos seuraavaksi uudistus tehtäisiin kokonaan ilman kokoomusta, mutta muutoin parlamentaarisesti.
Sote nouskoon tuhkasta Osmo Soininvaara / 5.4.2019
”Muuten olen sitä mieltä, että maakuntien – tai miksi niitä nyt kutsutaankin – määräksi viisi olisi paras.”
Jospa itsehallintoalueita olisi 5 + 6 + 1 eli 12
Kuntaliitto.fi kertoo ”Suomen suurimmat kunnat 2019”
6 suurinta kuntaa (raja 200.000 hlöä); Helsinki (648.042), Espoo (283.632), Tampere (235.239), Vantaa (228.166), Oulu (203.567), Turku (191.331)
+” ilmansuunnat” eli Etelä, Länsi, Itä, Keski, Pohjoinen + Ahvenanmaa
Tuula S.
Ajatus on mielenkiintoinen, mutta tarkemmin ajateltuna aika älytön. ”Ilmansuunta”-lääneistä ainakin neljää dominoisi niiden suurkaupunki yliopistosairaaloineen. Länsi-Suomen läänillä on Turku ja TYS. Pohjois-Suomea dominoivat Oulu ja OYS. Keski-Suomen läänillä olisi Tampere ja TAYS. Näissä keskuskaupungin ulkopuolinen väestöpohja ei riitä omaan vaativamman erikoissairaanhoidon järjestämiseen eivätkä kehyskuntien asukkaat halua olla eri lääniä keskuskaupungin ja samaa lääniä syrjäkylien kanssa.
Eli ehdotuksesi tarkoittaa lähinnä sitä, että Helsingin-Uudenmaan seudun olisi sallittava jatkaa naurettavaa järjestelyä, jossa Helsingin ympärillä on kolme näennäiskaupunkia. Espoolla ja Vantaalla ei ole mitään järjellistä syytä olla Helsingistä erillisiä. Missään järkevästi hallitusta suurkaupungissa ei ole vastaavaa järjestelyä. Jos halutaan kehittää paikallisdemokratiaa, sitten olisi perustettava noin 20-30 kaupunginosaa, jotka vastaisivat esim. peruskoulutoimesta, päiväkodeista, puistotoimesta ja asuinkatujen hoidosta. Muut asiat pitäisi antaa Uudenmaan läänille, joka kattaisi koko pääkaupunkiseudun Hangosta Porvooseen, Utöstä Riihimäelle.
Minua kiinnostaisi kovasti, mikä on nyt Vihreiden kanta maakuntiin. Hesarista sain käsityksen, että tukisivat tätä 18 maakunnan älyttömyyttä, joka jouduttaisiin syntyvyyden, talouserojen ja muuttoliikkeen takia uusimaan varmaan viimeistään 20 vuoden kuluttua.
Minulle tämä on yksi keskeinen vaalikysymys.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006056246.html
Yli 30 vuotta sekä yksityisellä että julkisella töitä tehnyt lääkäri kertoi, että työterveyshuolto on yliresurssoitu. Eli tehokkuus on huono ja syynä on Kelan liian korkea korvausosuus 50-60%. Kun verovaroista maksetaan puolet työterveyden kustannuksista, niin sitten siellä hoidetaan hommat löysäillen. Moni lääkäri rationaalisesti pakeneekin työterveyslääkäriksi pahentaen lääkäripulaa julkisella.
Lääke: Kelakorvauksen merkittävä alentaminen eli vaikka puolittaminen. Säästöillä palkataan lisää porukkaa julkiselle.
Osaako joku antaa järkevän vastauksen miksi Kela korvaa työnantajille 50-60% työterveyslääkärillä käynnistä, mutta vain 10-20% kun käyn yksityislääkärillä omalla kustannuksella? Miten on päädytty tällaisiin korvausprosentteihin ja miksi? Ovatko työmarkkinajärjestöt tämänkin idiotismin takana?
Kolmikanta.
Kuten Osmo totesi: Kolmikanta. Tähän liittyy myös sellainen vääryys, että runsaskin työterveysetuus kuten Veikkauksen hammashoito on veroton luontoisetu, kun taas eläkeläinen joutuu maksamaan 1,61 %:n kuntaveron tapaan kerättävän sairaanhoitomaksun, jolla rahoitetaan julkista terveydenhoitoa mutta palkansaaja ei tämmöistä maksua nykyään maksa vaan ainoastaan päivärahamaksun, jolla saa ansiosidonnaista sairista.
Juuri noin, ei vaan tapahdu.
Minua huolestuttaa nyt ennen kaikkea se, että laki/asetus sote-ulkoistuksien kiellosta romutetaan. Valinnanvapauslakihan on jo voimassa, joten poikkeusta tuskin voidaan kauaa ylläpitää.
Todella monissa kunnissa ja kuntayhtymissä, myös keskisuurissa, kihisee halu tehdä länsipohjat, kunhan vain pörriäinen lupaa esim. lähisairaalan säilyvän. Myös tuo Kokoomuksen kunnat edellä-ajatus tukee tätä linjaa. Uusi uljas sote saattaa siis saada huomenlahjakseen vaikean sopimusviidakon.
PS: Länsipohjan sopimuksessa kuntia vietiin kuin pässiä narussa. Pörriäinen oli huolellinen, osasi laskea ja neuvotella, kuntayhtymä ja kunnat eivät osanneet.
”ovatkin yht’äkkiä sitä mieltä että 18 on jostain syystä paras ja sopivin luku. ”
Ja kaiken lisäksi tuo 18 on 19 kun Ahvenanmaa lasketaan mukaan ja miksi ei laskettaisi?
Mikään uudistus ei ole hyvä uudistus jos se ei lisää hallintoa. Jospa edes tekisivät lain että sama henkilö voi olla vain korkeintaan kahdessa neljästä edustajan toimesta. Kunta, maakunta, Eduskunta, EU. Itse saa valita mitkä ottaa, jos tulee valituksi. Vaihtaa ei saa, on kerralla valittava oikein.
Ja lisäksi kansanedustajille on maksettava taksimatkat vain sähköautolla ajelusta, polttomoottoriajelut on maksettava itse.
”Kun jokin uusi lääketieteellinen tieto virallistuu kaikille jaettavaksi, tekoäly voidaan päivittää seuraavaksi aamuksi.”
Jos nyt tässä suomalaisessa tietoyhteiskunnassa saatais ensin toimiva ajanvaraus. Sekin on pykinyt kovasti, ja aiheuttanut kustannuksia, mm. Helsingissä ja Vantaalla. Samaan aikaan Apotin koekäyttö on paljastamassa vakavia ongelmia, mikä ei ole IT-alalla yllätys yhtään kenellekään. Tämä oli tiedossa ohjelmiston valintahetkellä, mutta valittiin vaan, kaikilla muilla kuin oikeilla perusteilla.
Mikko H:
Ja kun ajanvaraus toimii, mitenkäs potilastietojärjestelmät? Joku aika sitten näin lehtiotsikossa terveydenhoitohenkilöstön valittavan että Apotti vaatii enemmän hoivaa ja huomiota kuin potilaat. Muistaakseni tietotekniikkaa ymmärtävät panivat kynsin hampain vastaan järjestelmän hankintavaiheessa joitakin vuosia sitten, taisi olla Otso Kivekäs yksi äänekkäimpiä. Ihmettelin silloin itsekin miten järjestelmässä käytetyllä MUPS-ohjelmointikielellä pystyy tekemään yhtään mitään toimivaa ja varsinkaan ylläpidettävää.
Niin vain Otsokin meni lopulta Apottia suosittelemaan:
http://otsokivekas.fi/2015/04/miksi-apottia-kannattaa-jatkaa/
Olisikin pitänyt mennä johonkin hänen vaalitilaisuuteensa ja kysyä, että onko hän edelleen samaa mieltä kuin tässä kirjoituksessa. Muistan hyvin kun tuon luin ja menetin samalla toivoni siitä, että koko hanke torpattaisiin. Onneksi Espoo tajusi irtaantua, mutta harmittavasti muut eivät tulleet perässä.
Nyt on hyvä muistaa, mitä parlamentaarisesta Sote-uudistusyrityksestä kirjoitettiin 5.3.2015. Sen, ja aiempien soteuudistusyritysten kohtalo ei tee minua toiveikkaaksi, että vuoteen 2023 oltaisiin päästy yhtään nykyistä valmiimmaksi.
”Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus lykkääntyy ensi vaalikaudelle.
Perustuslakivaliokunta ei puolla sosiaali- ja terveysvaliokunnan uutta sote-mallia.
Hallintoon ja rahoitusjärjestelmään ehdotetut muutokset eivät ratkaisseet perustuslaillisia ongelmia. Rahoitusmalli johtaisi edelleen liian suuriin veroprosentin korotuksiin kunnissa. Kuntalaiset eivät myöskään pääsisi vaikuttamaan tarpeeksi päätöksentekoon. …
Valiokunnan mukaan soten eri hallinto- ja rahoitusmallien vaikutuksia pitää arvioida perusteellisemmin kuin nyt on tehty. Valiokunta myös painottaa, että kuntia on kuultava asian jatkovalmistelussa.” YLE 5.3.2015
”Istuvalle hallitukselle lopputulos on kova takaisku. Uudistus oli hallituksen tärkeimpiä rakenteellisia uudistuksia ja keskeinen keino julkisen talouden kestävyysvajeen supistamiseksi.
Sote-uudistusta valmisteltiin viimeisen vuoden aikana parlamentaarisessa työryhmässä, jossa olivat mukana kaikki eduskuntapuolueet. Mukana oli eri puolueista pitkäaikaisia kansanedustajia, jotka ovat osallistuneet myös uudistuksen edeltävien versioiden laatimiseen.
Torstaina kaikki vakuuttelivat, että uudistusta viedään eteenpäin. Vaalien lähestyessä on odotettavissa, että yksimielisyys keinoista alkaa murentua.” HS 5.3.2015
Tai mitä kirjoitettiin sateenkaarihallituksen kuntapohjaisesta sote-uudistuksesta 20.5.2013:
”Tarkoituksena oli muovata Suomen kuntakenttä uusiksi siten, että uudet isot peruskunnat noudattelisivat työssäkäyntialueita ja tuottaisivat myös sosiaali- ja terveyspalvelut.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin on selvää, että hallitusohjelmassa ollut kuntauudistus ei toteudu. Kuntaliitoksia tapahtuu, mutta suunnitellun kaltaista suurta kokonaisremonttia ei tule.
…
Kuntauudistuksen kariuduttua hallitus käänsi suunnan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd) sektoriin kuuluvaan sote-uudistukseen. Hankkeen polveilevat vaiheet kertovat, että eteneminen sote-palveluiden uudelleenorganisointi edellä ei ole sen helpompaa. Hallituksen tavoitteena oli kaksiportainen malli, joka on jäämässä samanlaiseksi illuusioksi kuin kuntauudistuksen vahva peruskunta.
…
Kunta- ja sote-uudistus on hallitusyhteistyön keskeinen mittari. Päähallituspuolueet kokoomus ja Sdp ovat kehuneet ahkerasti uutta sopimusta. Ensimmäisenä hallitusrintamasta irtosi vihreiden Osmo Soininvaara, jonka mielestä esitys on kelvoton toteutettavaksi.” SK, 20.5.2013
Miten hoituu eurooppalaisessa perhelääkärijärjestelmässä työnjako hoitajien ja lääkäreiden välillä? Tällähän hetkellä hoitajat toimivat ainakin terveyskeskuksissa, YTHS:ssä ja kouluterveydenhuollossa portinvartijoina lääkäreille, jotta lääkäreiden kallista aikaa ei hukattaisi hoidontarpeen arviointiin ja rutiinitoimenpiteisiin. Monissa maissa lääkärit tekevät tietääkseni melkein kaiken korvahuuhteluista rokotteiden antamiseen.
Terveyskeskusten lääkäripulasta on kärsitty jo niin kauan, että jotakin sille on nyt tehtävä. Syy tiedetään: lääkärit hakeututuvat yksityispuolelle rahan ja helpompien töiden perässä. Kun kyse kumminkin on ihmisten hengestä ja terveydestä, pieni pakko asian ratkaisemiseksi ei vaikuta kohtuuttomalta: yksityislääkäritoiminta luvanvaraiseksi; määräaikaisia lupia myönnetään vain sen verran, että julkisen puolen virat tulevat täytetyiksi ja pysyvät sillä tolalla. Em. luvat myydään huutokaupalla ja saatavat varat käytetään terveydenhuollon rahoittamiseen, vaikkapa sitten lääkäreiden houkuttelemiseen syrjäisemmille paikkakunnille.
Pidemmässä juoksussa ilmeinen keino olisi lääkärien koulutuksen lisääminen niin, että alalla toteutuu vähintään normaali kitkatyöttömyyden taso (lienee sellaiset 4-5 %). Em. lupajärjestely saattaisi kukaties motivoida jopa Lääkäriliiton aloituspaikkojen lisäyksen taakse, nythän on ollut päinvastoin (alan monopoli on sillä lailla erityisen pirullinen, että siihen tosiasiassa kuuluu myös koulutuksesta päättäminen – lääketieteellisiä tiedekuntia kun johtavat lääkärit).
Yhtälösi ei toimi. Oletat tässä, että yksityislääkäriluvista tulisi riittävä summa kerätyksi, että syrjäseudulle saataisiin sillä houkuteltua lääkäreitä. Pakolla haluaisit varmistaa, että viimeinenkin julkinen virka tulisi täytetyksi?
Lääkäritkin ovat useimmiten parisuhteessa eläviä ihmisiä. Erikoisasiantuntijatasolla Tamperetta pienemmät kaupungit alkavat olla vaikeita puolisolle työmarkkinan likviditeetin suhteen. Jo nyt erikoistumispaikkojen vaatima muutto vieraalle paikkakunnalle rikkoo lääkäriperheitä, lähisuvussani kaksi tällaista perhettä.
Kuinkahan moni tällaisten vaatimuksien esittäjä olisi itse valmis muuttamaan sinne, minne yhteiskunta vaatii – riippumatta omasta ja perheen toiveista?
Aivan normaalia elämää monella alalla, etenkin puolustusvoimien palveluksessa. Homma ei voi toimia niin että kaikki tanssivat lääkärien pillin mukaan.
Puolustusvoimissa voidaan määrätä ja vaihtoehtona on totella tai erota puolustusvoimain palveluksesta. Ajattelitko soveltaa samaa lääkäreihin?
Eiköhän tässä tapauksessa riittäisi se, että työterveyshuolto yhdistettäisiin perusterveydenhuoltoon.
Monessa maassa tehdään juuri näin: muutama vuosi palvelusta valtion valitsemassa paikassa korvauksena muiden maksamista opinnoista. Ainakin Ranskan hirmuhallinto harrastaa tällaista. Voisi kokeilla, kun lääkärit ovat kuitenkin erittäin hyväosaisia jopa saman koulutustason väkeen verrattuna.
Mille kaikille aloille ajattelit tällaisen pakottamisen tuoda? Kevättalven uutisten mukaan syrjäseudulle ei myöskään tahdo löytyä virkoihin poliiseja, palomiehiä eikä sairaanhoitajia ym.
Myöskään muita korkeakoulutettuja on syrjäseuduilla liian vähän: olin muutama vuosi sitten töissä 70 km päässä maaseudulla sijaitsevassa vientifirmassa. Puolet ylemmistä toimihenkilöistä tuli maakunnan keskuskaupungista, lopuistakin vain pari asui paikkakunnalla. Kaikki kauempaa tulevat etsivät aktiivisesti työpaikkaa lähempänä kotiaan, itselläni onnistui siirtyminen alle kilometrin päässä sijaitsevaan alle vuoden työsuhteen jälkeen. Muuttaminen yrityksen kotipaikkakunnalle ei tullut meille kysymykseenkään, meillä oli sentään perheemme eikä pikkupaikkakunnan olematon palvelutarjonta kiinnostanut.
…eli tietyssä mielessä ongelmana on liiallinen sosiaalinen stratifikaatio sikäli, ettei löydy tarpeeksi lääkäreitä jotka olisivat naimisissa jonkun alemman sosiaalisen statuksen työntekijän kanssa, jolle voisi löytyäkin töitä niiltä samoilta syrjäseuduilta. Mikähän siihen sitten auttaisi?
Jos palkka olisi korkea ja kotiäitiyttä/-isyyttä arvostettaisiin, niin sehän olisi toimiva yhtälö. Minustahan sitä pitäisi arvostaa, koska kodinhoito on ihan aikaavievää puuhaa ja muutenkin yhteiskunnan menestys perustuu erikoistumiseen, miksei siis perheiden sisälläkin. Harmi vain ideologinen ympäristö ei oikein ole aikanamme tätä tukeva, ja erityisesti ”tiedostavat” piirit näkevät jokaisen kotivanhemman uhkana omalle statukselleen.
Toisaalta sekin kertoo jotain, jos yksityinen sektori onnistuu tekemään lääkärin työstä miellyttävämpää. Julkisen sektorin monopsonia voi antaa sille mahdollisuuden muuntautua kammottavaksi työnantajaksi, jota ei pääse pakoon kuin muuttamalla ulkomaille tai vaihtamalla alaa. Tätä on nähty ainakin Britanniassa, jossa NHS voi olla aloittaville lääkäreille hyvin rankka työpaikka ja vuonna 2016 siellähän lääkärit (tarkemmin ”junior doctors”) menivät lakkoon työehtojen vuoksi. Maailman paras blogi kirjoitti siitä hyvin:
https://slatestarcodex.com/2016/05/12/solidarity/
Olen myös noin viiden piirin kannalla mutta lukumääräasiaa huolestuttavampaa on, että lähes kaikki puolueet, myös ilmeisesti vihreät, tahtoo järjestää soten itsehallinnollisten verotusoikeuden omaavien verrattain pienten aluellisten yhtymien kautta. Omassa rahoituksessaan olevat yksiköt luovat eriarvoisuutta valtakunnan tasolla aivan kuten Kauniainen opettaa. Perusoikeuksiin kuuluvat palvelut on rahoitettava yhteisestä kassasta, ettei synny rikkaiden ja köyhien pooleja.
Sitä en tiedä, minkä lisäarvon kunnallinen tai maakunnallinen poliittinen hallinto antaa terveydenhoidolle. Hoidon priorisointi ja resurssien kokonaistarpeen arviointi vaatii poliittisia arvovalintoja mutta yleislinjat voidaan piirtää valtakunnalisesti.