Koronavirus leviää Yhdysvalloissa kuin epidemiologian oppikirjassa

Joskus tilas­toti­eteen opin­to­jen yhtey­dessä tuli tutus­tuneek­si myös epi­demi­olo­gian alkeisi­in. Se antaa eri­laisen näkökul­man tähän korona-katas­trofi­in. Arvioin viikko sit­ten, miten tämä jatkuu enkä viitsinyt ker­toa niistä kenellekään, mut­ta tämä on men­nyt juuri niin kuin laskin.

Kat­so­taan­pa miten rek­ister­löidyt virus­tar­tun­nat ovat lisään­tyneet Yhdysvalloissa.

Tämä näyt­täisi ole­van nopeasti kas­va­va käyrä. Kat­soak­seni, mitä se on syönyt, piir­rän sen logaritmiasteikolle.

Jos tämä data olisi vähän toisen­lais­es­ta maas­ta, väit­täisin, että luvut ovat vira­nomais­ten kek­sim­iä. Eihän mikään voi men­nä näin tarkkaan oppikir­jan mukaan. Kau­nis kuva ekspo­nen­ti­aalis­es­ta kasvusta.

Suomea koske­vat ennus­teeni pidän omana tiet­o­nani, kos­ka uskon, että THL:ssä on paljon min­ua parem­pia asiantun­ti­joi­ta. Yhdys­val­lois­sa blo­giani lue­taan kuitenkin sen ver­ran vähän, että saan täl­lä tuskin pani­ikkia aikaan, varsinkn kun aka­teemiset tutk­i­jat ovat jo julkaiseet saman­laisia ennusteita.

Mitä tapah­tuu, jos virus nou­dat­taa oppikir­jaa tästä eteen­päinkin. Jatke­taan tuo­ta trendiä.

 

 

 

 

Nuorten bis­nesmi­esten on Yhdys­val­lois­sa tapana juh­lia skumpan kanssa, kun ovat tehneet ensim­mäisen miljoo­nansa. Koron­avirus näyt­täisi juh­li­van sitä april­lipäivän tienoil­la. Tuos­ta eteen­päin ei viiv­ot­in­ta kan­na­ta käyt­tää, kos­ka lau­maim­mu­ni­teet­ti* saat­taa jo alkaa hidas­taa lev­iämistä jois­sakin väestöryhmissä.

Ihan näin en kuitenkaan ennus­ta. Yhdys­val­lois­sa on herät­ty tor­ju­maan infek­tio­ta ja sik­si se vähän hidas­tuu. Uskoisin, että koron­aviruk­sen miljoon­a­juh­la siir­tyy viikol­la tai jopa kahdel­la, mut­ta ei tätä enem­pää, kos­ka maas­sa on niin paljon ihmisiä, joiden ei ole mah­dol­lisu­ut­ta suo­jau­tua. Jos 90 % suo­jau­tuu ja lop­ut eivät, voite­taan 10 päivää olet­taen, että nuo 10 % ovat paljon tekemi­sis­sä keskenään, asu­vat esimerkik­si samoissa asun­not­tomien asuntoloissa.

Tämän kaltaiset kuvat saa­vat min­ut vaku­ut­tuneek­si siitä, että ei kan­na­ta pysäyt­tää koko yhteiskun­taa, ei esimerkik­si sulkea koulu­ja, kos­ka sil­lä voite­taan aikaa niin vähän, vaan suo­ja­ta voimakkain toimin riskiryh­miä tar­tun­noil­ta. Tätähän Suomes­sa on nyt alet­tu tehdäkin.

*Mitä on lau­maim­mu­ni­teet­ti tai laumasuoja.
Jos virus tart­tuu niin, että yksi sairas­tunut tar­tut­taa keskimäärin kak­si muu­ta, sairas­tunei­den määrä kas­vaa ekspo­nen­ti­aalis­es­ti kuin lukusar­ja 1,2,4,8. Jos­sain vai­heessa tämä alkaa hidas­tua, kos­ka osa tar­tutet­tavista on jo sairas­tanut taudin ja tul­lut sille immuu­niksi. Merke­lin esit­tämä arvio siitä, että 60–70 pros­ent­tia sak­salai­sista infek­toituu, perus­tuu siihen, että sen jäl­keen yksi sairas­tunut tar­tut­taa enää alle yhden toisen ja epi­demia sammuu.

Minä ja koronavirus

Sain kun­nol­la turpi­i­ni kir­joitet­tuani sun­nun­taina koron­aviruk­sen tor­jun­nas­ta. En halun­nut pelotel­la ja niin­pä kir­joituk­seni sit­ten tulkit­ti­in ongel­man vähät­te­lyk­si, kun viestin piti olla päin­vas­tainen, että tulisi varautua paljon suurem­paan katas­trofi­in kuin mihin tämän­hetkiset toimet viit­taa­vat. Tai tarkem­min: mihin sun­nun­tai­hin men­nessä käyt­töön ote­tut toimet viittasivat.

Ensin ajat­telin, että paras vai­eta tämän jäl­keen koko asi­as­ta, mut­ta sil­loin mon­elle jäisi käsi­tyk­ses­täni hyvin outo kuva, joten kir­joi­tan vähän perus­teel­lisem­min uudestaan.

Minus­ta on opti­mistista kuvitel­la, että saisimme viruk­sen pysäyte­tyk­si nyky­isil­lä karan­teen­i­toimil­la. Pidän toden­näköisenä, joskaan en tietenkään var­mana, että virus läpäisee karan­teeneil­la asete­tut por­tit ja merkit­tävä osa suo­ma­lai­sista tai itse asi­as­sa koko maail­man ihmi­sistä tulee infek­tion saa­maan. Epi­demia talt­tuu vas­ta, kun se tör­mää lau­ma­suo­jaan, kun riit­tävän moni on käynyt taudin läpi.

En ala kuvail­la, mitä se merk­it­see, mut­ta kamalaa jälkeä siitä syn­tyy. Min­un mielestäni ei niin kamalaa kuin lehdis­sä julka­istu­jen kuolleisu­us­luku­jen perus­teel­la voisi laskea, mut­ta myön­nän, että tämä on mutua. Peruste­len silti, kos­ka tänään asi­as­ta keskustel­lessani ihan oikea tutk­i­ja näki asian samal­la taval­la. Tilas­toidut kuolleisu­us­lu­vut yliarvioi­vat riskin, kos­ka suuri määrä lieviä tar­tun­to­ja on jäänyt tilas­toimat­ta, jol­loin suhdeluku kuolleet/sairastuneet arvioidaan ehkä huo­mat­tavastikin liian suureksi.

En ole yksin sen pes­simistisen käsi­tyk­sen kanssa, että virus­ta ei saa­da pysäyte­tyk­si. Min­ua paljon viisaam­mat tiedemiehet ovat esit­täneet saman­su­un­taisia arvioi­ta, ja kun niitä on myös julka­istu lehdis­sä, on minus­ta asial­lista tuo­da tämäkin mah­dol­lisu­us esille. Ei olisi tul­lut mieleenkään kir­joit­taa asi­as­ta ilman var­teenotet­tavia lähteitä.

Pidän siis ainakin mah­dol­lise­na, että virus lev­iää koko yhteiskun­taan. Sitä en pysty arvioimaan, kuin­ka toden­näköistä se on. Min­ul­la on asun­nos­sani palo­varoitin, vaik­ka tuli­palon toden­näköisyys seu­raa­van vuo­den aikana on alle prosentin.

Vaik­ka en siis usko, että karan­teen­it lop­ul­ta vähen­tävät sairas­tunei­den määrää, ne hidas­taes­saan epi­demi­aa ne levit­tävät sen pidem­mälle aikavälille. Moni on aivan oikein huo­maut­tanut, että jo tämä on hyvä asia, jot­ta sairaalat ylikuor­mit­tuisi­vat vähemmän.

Ja sitä pait­si, vaik­ka minus­ta ei luul­tavasti onnis­tu, sitä kan­nat­taa jopa tapauk­ses­sa edes yrit­tää ja myös nou­dat­taa karanteeneja.

Nyt tulee lisää mutua, siis omaa ajat­telu­ani. Vaik­ka emme pysty­isi juuri vaikut­ta­maan siihen, kuin­ka moni sairas­tuu ennen kuin viruk­sen lev­iämi­nen pysähtyy lau­ma­suo­jaan, pystymme vaikut­ta­maan siihen, ketkä sairas­tu­vat. Tähän on ajatuk­seni ydin.

Ital­ias­sa kuollei­den kes­ki-ikä on 81,6 vuot­ta eikä yhtään alle 50-vuo­ti­as­ta ollut eiliseen men­nessä kuol­lut. Iän ohel­la dia­betes, sydän- ja verisuoni­tau­dit, tupakoin­ti ja mies­sukupuoli lisäävät riskiä.

Ital­ias­sa tau­ti on ollut huo­mat­ta­van tap­pa­va. Se johtunee siitä, että sairas­tuneis­sa on paljon van­huk­sia. Ital­ialaisen elämän­ta­van hyviä puo­lia on, että van­huk­set elävät muiden ihmis­ten mukana, eivätkä eristäy­tyneinä kuten meil­lä, mut­ta tämän epi­demi­an kohdal­la se on huono jut­tu. Tau­ti taisi Milanos­sa myös lähteä lev­iämään sairaalas­ta, jos­sa oli paljon huonokun­toisia vanhuksia.

Kos­ka olen niin pes­simisti­nen sen suh­teen, onnis­tuuko taudin pysäyt­tämi­nen, minus­ta voimavarat kan­nat­taa kohdis­taa riskiryh­mien, eri­tyis­es­ti van­husväestön  suo­jelu­un. Vielä eilen olin tältä osin vähän tyy­tymätön, mut­ta tänään THL lop­ul­ta julka­isi asi­as­ta suosi­tuk­sen. Tämän jäl­keen min­ua enää oudok­sut­taa vähän se, että ollaan niin kit­sai­ta tes­taa­maan potilaita.

Yhteiskun­ta kan­taa vas­tuu laitoshoi­dos­sa ole­vista, mut­ta jokaisen, joka tietää kuu­lu­vansa riskiryh­mään, kan­nat­taa eristää itse itsen­sä niin tehokkaasti kuin voi.

Riskiryh­mien osalta on eri­tyisen tärkeää edes hidas­taa epi­demi­aa, kos­ka he ovat niitä, jot­ka tule­vat tarvit­se­maan hengityskoneita.

Omais­ten vierailut van­hus­ten­hoito­laitok­sis­sa pitäisi oikeas­t­aan kieltää, mut­ta se olisi epäin­himil­listä, joten pitää vain korostaa, että älä tule, jos olet yhtään sairas. Luot­ta­mus hyvä, mut­ta kon­trol­li paras. Kuumemit­tauk­set oville sekä vieraille että työntekijöille.

Van­hus­ten koti­hoi­dos­sa riskiä lisää, että saman van­huk­sen luona käy viikos­sa liu­ta eri hoita­jia. Tästä pitäisi päästä eroon. Pitäisi oikeas­t­aan inhimil­li­sistä syistä päästä eroon muutenkin.

Ruot­sis­sa on näköjään muutet­tu strate­giaa tänään. Lievästi sairai­ta ei enää tes­ta­ta – eikä heitä siis myöskään voi­da pan­na karan­teeni­in, kun ei tiede­tä ketä pan­na – vaan keski­tytään riskiryh­mien suo­jelu­un. Ruot­si on meitä viikon edellä.

Entäs int­ti? Men­neinä vuosi­na influ­enssa lev­isi Suomeen varuskun­tien kaut­ta. Se lop­pui siihen, että puo­lus­tusvoimat alkoi lop­ul­takin rokot­taa varus­miehiä. Varuskun­nat on kuin suun­nitel­tu virusten levit­tämiseen.  Viikon­lopuk­si hajaan­nu­taan eri puo­lille maa­ta han­kki­maan tar­tun­to­ja, maanan­taista per­jan­tai­hin levitetään niitä tuvas­sa toisille ja seu­raa­vana viikon­lop­puna hajaan­nu­taan taas ympäri maa­ta. Puo­lus­tusvoimain pitäisi kek­siä tähän jotain. Eihän se voi käy­dä biol­o­gista sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.

Kiina sai viruk­sen lev­iämisen pysäyte­tyk­si pysäyt­tämäl­lä melkein koko yhteiskun­nan. Pes­simisti­nen näke­myk­seni tulee pian testi­in. Kiina alkaa käyn­nistää elämää uud­estaan. Pelkään, että tämä tulee johta­maan uuteen tar­tun­to­jen aal­toon, kos­ka virus­ta ei ole nujer­ret­tu vaan se odot­taa hyvis­sä voimis­sa eikä sairau­den läpi käyneitä ole riit­tävästi syn­nyt­tämään laumasuojaa.

En toi­vo mitään niin paljon kuin sitä, että olisin väärässä.

 

Miksi en usko karanteeneihin viruksen torjunnassa

VAROITAN, ETTEN OLE EPIDEMIOLOGIAN ASIANTUNTIJA JA SILTÄ OSIN KUIN MINULLA YLIPÄÄNSÄ ON ASIASTA TIETOA, SE ON VANHAA

Minä näen viruk­sen elinkaaren suun­nilleen näin. Viruk­sen lev­iämistä domi­noi tar­tut­tavu­us­luku, kuin­ka mon­ta ihmistä yksi tar­tun­nan saanut keskimäärin tar­tut­taa, Jos tuo luku on yli yhden, virus lev­iää ekspo­nen­ti­aalis­es­ti ja jos se on alle yhden, epi­demia sammuu.

Koron­aviruk­sen tar­tut­tavu­us­luku on noin kak­si, eli se tart­tuu huonom­min kuin moni muu, mut­ta räjähtävästä pros­es­sista kuitenkin on kyse.

Kun tar­tut­tavu­us­luku on kak­si, viruk­sen lev­iää, kunnes joka toinen on sille immuu­ni – on joko saanut roko­tuk­sen sitä vas­taan tai on sairas­tanut taudin (tai sitä lähel­lä ole­van taudin) ja saanut vas­tus­tuskyvyn. Kun joka toinen on saanut vas­tus­tuskyvyn, tar­tut­tavu­us­luku las­kee yhteen ja siihen lev­iämi­nen pysähtyy.

Voimme hidas­taa lev­iämistä sulke­mal­la yhteiskun­nan, kuten on tehty Wuhanis­sa ja nyt suures­sa osas­sa Ital­i­aa. Tässä on se vika, että jos virus­ta ei saa­da kokon­aan kitketyk­si, se ryöp­sähtää liik­keelle heti, kun karan­teen­it pure­taan. Sik­si pidän Ital­ian toimia hyödyt­töminä, mut­ta voi olla väärässäkin.

Jos tau­ti­in löy­tyy tur­valli­nen ja tehokas rokote, ital­ialaiset ovat onnis­tuneet osta­maan aikaa, eikä karan­teeni ole täysin hyödytön. Rokotet­ta odot­taes­sa tehokkain tapa rokot­taa kansa on altistaa ter­veet ja hyväkun­toiset taudille – vähän niin kuin pienet lapset altiste­taan vesirokolle, jot­ta eivät saisi tau­tia van­hempana, jol­loin se on vaar­al­lisem­pi.  Se vas­taa vaiku­tuk­sil­taan rokottamista.

Tämän min­un ehkä väärän käsi­tyk­sen val­las­sa tek­isin toisin. En eristäisi kaik­ki ital­ialaisia vaan vain riskiryh­mi­in kuu­lu­vat, siis van­huk­set ja dia­beetikot ja sydän ja vero­suonataute­ja potevat.

Eristyk­sis­sä elävien van­hus­ten kan­nat­taisi jopa toivoa, että mah­dol­lisim­man moni hyväkun­toinen han­kkisi tar­tun­nan nopeasti ja tulisi vas­tus­tuskykyisek­si. Sairaut­ta vas­taan syn­ty­isi laumasuoja.

Huo­mat­takoon, että tar­tun­nan saaneista huo­mat­ta­va osa, ehkä jopa enem­mistö, sairas­taa taudin oireet­tomana, kos­ka elim­istö kek­sii vas­ta-aineen reseptin heti. Vas­tus­tuskyky kuitenkin syn­tyy. Ter­veille nuo­ril­la aikuisille tau­ti on läh­es harmiton.

Venet­sian lähel­lä ollessa kylässä tes­tat­ti­in kaik­ki yli 6000 asukas­ta. Tar­tun­nan saanei­ta oli 133 eli 1,7 pros­ent­tia, mut­ta näistä 75 % oli oireet­to­mia.  Todet­takoon, että 1,7 pros­ent­tia 60 miljoonas­ta ital­ialais­es­ta on miljoona, mut­ta var­maankaan tuo kylä ei edus­tanut keskiarvoa.

Min­un käsit­tääk­seni tuo virus läpäisee koko väestön, eikä sille voi mitään.En ole usko­muk­seni kanssa yksin. Ruotsin ter­veysmin­is­teri sanoi samaa. Riskiryh­mi­in kuu­lu­vat kan­nat­taisi eristää taudil­ta suo­jaan. Eristämine voi olla vapaae­htoinen, kos­ka mui­ta ei suo­ja­ta heiltä, vaan hei­dän suo­jataan muilta.

Epäi­lyk­seni kohdis­tuu siis Ital­ian omak­sumaan mas­sakaran­teeni­in. Suomes­sa on tois­taisek­si toimit­tu järkevästi. Nämä minikaran­teen­it hidas­ta­vat taudin yleistymistä ja anta­vat arvokas­ta aikaa.

Sen sijaan en ymmär­rä, mik­si vierailukäyte­jä van­hus­ten­hoito­laitok­sis­sa ei rajoite­ta. Kuume pitäisi vierail­i­joil­ta ainakin mitata.

Influ­enssa lev­isi aina varuskun­tien kaut­ta, kunnes puo­lus­tusvoimat alkoi rokot­taa asevelvol­lisia. Int­ti on kuin viruk­sen unel­ma. Viikon­lop­puna hajaan­nu­taan ympäri maa­ta han­kki­maan tar­tun­to­ja ja viikon aikana levitetään se kaikki­in samas­sa tuvas­sa ja viikon­lop­puna hajaan­nu­taan taas ymäri maa­ta. Int­ti voisi tehdä tässä nyt jotain.

Näin siis koko väestön tasol­la. Yksilö­ta­sol­la jokaisen kan­nat­taa suo­ja­ta itseään ja toivoa, että muut han­kki­vat vas­tus­tuskyvyn taudille. Eri­tyis­es­ti riskiryh­mi­in kuu­lu­vien kan­nat­taa olla hyvn varovaisia. Kun kuu­lun itse kaikki­in luetel­tu­i­hin riskiryh­mi­in, joskaan en sen­tään tupakoi, tulen eristäy­tymän koti­i­ni, kun ollaan tilanteessa, että joka ratikas­sa on aikakin yksi tar­tut­ta­ja. Enkä tule vieraile­maan van­han äiti­ni hoitolaitoksessa.

Onnek­si meil­lä on aikaa miet­tiä omaa strate­giaamme, mut­ta ei sitä aikaa ole kuin pari viikkoa.

 

LISÄYS 9.3. Kun moni oli tulkin­nut tek­stin niin, että vas­tustin Suomes­sa toimeen­pan­tu­ja karan­teene­ja, lisäsin täs­men­nyk­sen, että tarkoitin Ital­ian kaltaista yhteiskun­nan mas­sasulkemista. Lisäsin myös asevelvol­lisia koske­van kohdan.

Mitä tehdä Vallilan toimitila-aluelle

Kaupunkiym­päristölau­takun­nan lista 3.3.2020

Edel­lis­es­tä kok­ouk­ses­ta jäi pöy­dälle melkein kai­ki isot asi­at, osit­tain kok­ouk­sen ajan­pu­ut­teen vuok­si. Pöy­dälle jäivät muun muassa

  • Kil­pailulli­nen ilmoit­tau­tu­mis- ja neu­vot­telumenet­telybn jär­jestämi­nen Mosai­ikkiko­rt­telin kehit­tämisek­si Vuosaa­res­sa. Laadulli­nen kil­pailu puh­taan hin­tak­il­pailun sijaan.
  • Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telin asemakaava
  • Malmin keskus­tavi­sio

Uusi­na asioina ovat pari pien­tä täy­den­nyskaavaa Malmil­la ja katusu­un­nitel­mat fil­lar­itun­nelin vuok­si Kaisaniemen puis­tossa ja Ood­in vier­essä. Näitä kuvia min­un oli todel­la vaikea tulkita.

Vallilan toim­i­ti­la-alueen suunnitteluperiaatteet

Tämä on iso ja todel­la vaikea asia. Alue on todel­la tärkeäl­lä kohdal­la, osana Pasi­lan ja Kalasa­ta­man kas­vavaa akselia.

Viras­to halu­aa suo­jel­la pääosan raken­nuk­sista. On ihan söpö aja­tus tehdä 1930-luvun teol­lisu­us­rak­en­tamisen ulkoil­ma­museo Helsinki­in, mut­ta pelkään, että suo­jelu johtaa alueen rapis­tu­miseen ja sitä kaut­ta turmioon. Minus­ta aika ison osan noista suo­jeltaviksi esite­ty­istä raken­nuk­sista voisi purkaa käyt­tökelpoisem­man toim­i­ti­lan tieltä.

Aja­tus uud­es­ta yöelämän keskuk­ses­ta on sinän­sä mie­lenki­in­toinen ja toteutues­saan hyvä, mut­ta narul­la ei voi työntää.

Täl­lä alueelle suo­jelun hin­ta menetet­ty­inä mah­dol­lisuuksi­na on huo­mat­ta­van korkea. Ovatko suo­jelta­vat arvot todel­la näin suuria? Huo­maan, että myös asiantun­ti­joiden (lue: arkkite­hdit) kesken alueen­suo­jelu­ar­voista on kovin vai­htele­via näkemyksiä.

Toinen kysymys kos­kee asum­ista. Viras­to suos­tuu lähin­nä vain asun­to­latyyp­piseen asumiseen. Asum­i­nen toisi alueelle kutenkin elämää. Haaveet kivi­jalka­kaupoista voi uno­htaa, jos alueelle ei liiku ketään. Tuolle alueelle on myös todel­la suuri paine asumiselle. Niin­pä kak­si ylin­tä ker­rosta asumiseen voisi olla hyvä pääsääntö.

Vain asun­to­latyyp­pistä ja muu­ta eri­ty­isas­um­ista sik­si, että kun­nol­lisia pikku­las­ten piho­ja on vähän vaikea ton­teille mah­dut­taa, eikä kaupun­ki voi päät­tää, ketkä alueelle muut­ta­vat. Ovatko tässä nyt jaet­tu kun­nan ja koti­talouk­sien vas­tu­ut oikein? Val­taos­al­la helsinkiläi­sistä koti­talouk­sista ei ole pieniä lap­sia. Vaik­ka emme voi pan­na ase­makaavamääräyk­si­in lap­siper­heiltä kiel­let­ty asuinalue, jokin vas­tuu sitä pitäisi per­heel­lä itsel­läänkin olla siitä, mihin aset­tuu asumaan.

 

 

 

 

 

 

Hyvästi hiihtämiselle?

Oul­u­lainen Kaleva-.lehti pyysi tämän vuo­den lumet­tomaan talveen liit­tyen, saam­meko sanoa hyvästit hiihtämiselle. Tilaa oli 600 merkkiä. Minä vas­tasin näin:

Tämä talvi on poikkeuk­selli­nen. Poikkeuk­sel­lisia talvia tulee, kos­ka mata­la­painei­den muut­tunut käyt­täy­tymi­nen voi luki­ta tuulen pääasial­lisen suun­nan viikoik­si. Tänä vuon­na län­si-lounaiset tuulet ovat tuoneet läm­mintä, ensi vuon­na tuulen suun­ta voi lukit­tua itään ja pohjoiseen.

Eteläisessä Suomes­sa hiihde­tään vielä 10 – 20 vuot­ta, mut­ta sen jäl­keen lumisia talvia alkaa olla har­vak­seltaan ja ne kestävät vain muu­ta­man viikon. En investoisi Etelä-Suomen hiihtokeskuksiin.

Lumiset tal­vet voivat olla hyvin lumisia, kos­ka sateet lisään­tyvät. Tämäkin talvi on ollut hyvin sateinen. Lapis­sa lun­ta riittää.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 25.2.2020

Eteläisen Postipuis­ton tark­istet­tu asemakaavaehdotus

Tämä oli meil­lä 12.3.2019. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta ja siihen on tehty vähäisiä muu­tok­sia. Tehokas, ratikkaan ja Ilmalan ase­maan nojaa­va umpiko­rt­te­likaa­va, jos­sa tont­tite­hokku­us on kol­men luokkaa. Alue on mitoitet­tu 3 800 asukkaalle ja 2 000 työpaikalle.

Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telin asemakaava

Kru­unuratik­ka tarvit­see varikon. Varikon päälle raken­netaan fik­sus­ta asun­to­ja noin tuhan­nelle hen­gelle. Tämä on herät­tänyt närää asukkaissa, kos­ka rak­en­t­a­mi­nen on selvästi tehokkaam­paa kuin mihin Laa­jasa­los­sa on totut­tu. Tehokku­us on kol­mannes Postipuis­tos­ta. Kaa­va on tarkoi­tus pan­na nähtäville.

Karhusaaren eteläosan pientalotontit

Aika varovaista tiivistämistä Karhusaa­res­sa lähin­nä ton­tin­o­mis­ta­jien hake­musten perus­teel­la. Autopaikkanor­mi: kak­si autopaikkaa huoneis­toa kohden. Ton­tit ulot­tuvat rantaan. Asun­to­jen keskikoko ylit­tää roimasti par­jatun 75 neliön vähimmäistavoitteen.

Vallilan toim­i­ti­la-alueen suunnitteluperiaatteet

Kyse on Sturenkadun, Mäkelänkadun, Teol­lisu­uskadun ja Itä-Pasi­lan rajaa­mas­ta van­has­ta teol­lisu­usalueesta, jota pitäisi kehit­tää. Alueelle halu­taan toimis­to­ja, kaikkea luo­vaa tietysti, kult­tuuria ja har­ras­tus­mah­dol­lisuuk­sia sekä hos­tel-tyyp­pistä asum­ista ja eri­ty­isas­um­ista, mut­ta ei varsi­naisia asuntoja.

Virkamiehet ovat vaku­ut­tunei­ta, että alueeseen kohdis­tuu voimakas työ­paikkakysyn­tä, mut­ta tämän usko­muk­sen kanssa ris­tiri­itais­es­ti sanovat, että tarvi­taan aluet­ta, jos­sa vuokrata­so on matala.

Hal­vat toim­i­ti­lat mah­dol­lis­ta­vat kaikkea uut­ta luo­vaa ja kehit­tyvää, mut­ta on opti­mistista ajatel­la, että kiin­teistö­jen omis­ta­jat panos­taisi­vat tilo­jen perus­paran­nuk­si­in suuria sum­mia, jos alueen halu­taan säi­lyvän hal­van vuokrata­son alueena.

Tästä pitäisi tul­la myös yöelämän keskus ja siel­lä pitäisi olla kivi­jalka­kaup­po­ja. Asukkaiden sal­lim­i­nen voisi vähän avit­taa tätä kehi­tys­tä. Asuin noil­la nurkil­la putkire­mont­tia paos­sa puoli vuot­ta, mut­ta en piipah­tanut nois­sa kort­teleis­sa kertaakaan.

Kiin­teistön­o­mis­ta­jat halu­a­vat alueelle hybrid­i­talo­ja, jois­sa on taval­lisia asun­to­ja yläkerroksissa.

En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatel­la. Kuun­nel­laan esit­te­ly ja keskustelu lau­takun­nas­sa niin ehkä sit­ten tiedän enemmän.

Malmin keskus­tavi­sio

Tiedok­si merkit­tävässä rapor­tis­sa on pohdit­tu Malmin keskus­tan kehit­tämistä. Siitä on tarkoi­tus tul­la myös Malmin lento­kent­täalueen asukkaiden asioin­tikeskus. Tässä on vähän haastet­ta, kos­ka Malmin nykyisetkään asukkaat eivät oikein suosi oman kylän kaup­po­ja ja palveluja.

Han­kala jut­tu. 1980-luvul­la kaupunkisu­un­nit­telu tuot­ti kovin hengetön­tä ympäristöä. Ihan pikku­vi­ilauk­sil­la tuo ei parane, mikä tarkoit­taa, että rahaa tarvit­taisi­in aika paljon.

 

 

Onko turvallisuushakuisuus niitattu ihmisen evoluutioon?

Nyky­maail­man ihmeel­lisyyk­si­in kuu­luu, että vaik­ka suo­ma­laiset ja teol­lisu­us­maid­en ihmiset ylipään­sä ovat taloudel­lis­es­ti käsit­tämät­tömän hyv­in­voivia ver­rat­tuna aiem­pi­in sukupolvi­in, tyy­tymät­tömyys on yleistä. Mik­si niin moni sanoo, että asi­at oli­vat ennen parem­min, vaik­ka ne eivät olleet parem­min oikein mil­lään mit­tar­il­la? Voisiko kyse olla siitä, että ihmisen evoluu­tio on sopeut­tanut meitä aivan eri­laiseen maail­maan kuin mis­sä elämme?

Tule­vaisu­us on run­saat sata vuot­ta van­ha käsite, san­ot­ti­in radio-ohjel­mas­sa, jon­ka nimen olen valitet­tavasti uno­htanut. Ennen ei ajatel­tu, että ihmisen his­to­ria olisi eten­e­mistä kohti tule­vaisu­ut­ta. Elämä oli enem­mänkin sisäkkäis­ten kehien kier­tokulku: päivän kier­to, viikon kier­to, vuo­denkier­to, sukupolvien kier­to. Ne oli­vat tois­tuneet ikimuis­toisen ajan jok­seenkin saman­laisi­na ja sel­l­aiseen maail­maan olemme evoluu­tios­sa tottuneet.

Tietysti tule­vaa myös ajatelti­in. Maati­lan isän­tä ja emän­tä ajat­te­liv­at, että jos he raivaa­vat lisää pel­toa ja muutenkin hoita­vat tilansa hyvin, lap­sil­la on parem­pi lähtöko­h­ta elämälleen – tai huonom­pi, jos he hoita­vat asiansa huonos­ti. Niin ei kuitenkaan ajatel­tu, että tule­vaisu­us olisi eri­lainen ja kiehto­vampi, kos­ka yliopis­tois­sa ja tutkimus­laitok­sis­sa kehitet­ti­in uuden­laisia mahdollisuuksia.

Päät­tymät­tömään ajan kier­toon ei toisaal­ta uskot­tu vaan odotet­ti­in maail­man­lop­pua, joko on pitkään ollut tulos­sa aivan kohta.

Nyt jokainen ymmärtää, että lapset tule­vat elämään aivan eri­laises­sa maail­mas­sa ihan siitä riip­pumat­ta, mitä itse tekee.  Se on iso henk­i­nen muu­tos, joka tuo elämään pait­si toivoa parem­mas­ta, myös ennus­ta­mat­to­muut­ta ja epävarmuutta.

Muu­tok­sen ahdis­tavu­us saa mon­et ajat­tele­maan, että ennen oli parem­min. Ennen kuitenkin 2/3 syn­tyneistä lap­sista kuoli ennen kuin sai­vat omia lap­sia, välil­lä kuolti­in vähän vähem­män ja välil­lä taas selvästi enem­män. Tämän voi päätel­lä siitä, että lap­sia syn­tyi keskimäärin kuusi tai jopa enem­män eikä väk­iluku kuitenkaan kasvanut.

Kaik­ki eivät pidä kehi­tys­tä ihmisen hyv­in­voin­nin voit­tona. Israelilainen his­to­ri­oit­si­ja Yuval Noah Harari pitää kir­jas­saan kir­jas­saan Sapi­ens: ihmisen lyhyt his­to­ria, että maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen oli ihmiskun­nan pahin virhe, joka on alen­tanut hyv­in­voin­tia val­tavasti. Ensiluke­mal­ta väite tun­tuu kum­malliselta. Met­sästäjä-keräil­i­jöinä maail­mas­sa voisi elää korkein­taan joitakin kym­meniä miljoo­nia ihmisiä. Muiden pitäisi siis kuol­la nälkään. Hararin väite ei kuitenkaan ole täysin jär­jetön. Maat­alous laa­jen­si ihmisen ekol­o­gista lokeroa val­tavasti, mut­ta lop­ul­ta se kuitenkin täyt­tyi. Kuolleisu­us palasi taas syn­tyvyy­den tasolle, mut­ta nyt ihmisen piti raataa elan­ton­sa eteen. Ennen ei pitänyt, kos­ka ei voin­ut. Sik­si met­sästäjä-keräil­i­jöi­den elämä oli hänen mukaansa onnel­lisem­paa kuin maatyöläis­ten elämä keski­a­jal­la. Ilman maat­alout­ta ei kuitenkaan olisi ollut suuria väestökeskit­tymiä, jot­ka syn­nyt­tivät kult­tuurin ja tieteen. Nykyaikaan ei olisi voitu siir­tyä ilman maat­alouden väli­vai­het­ta. Jos maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen sitoi ihmisen raatamiseen, nykyai­ka tun­tuu vapaut­ta­van ihmisen työn­teosta eikä sitäkään pide­tä hyvänä.

Ihmi­nen on kuitenkin ohjel­moitu oppi­maan nuore­na ja sovelta­maan osaamis­taan van­hana.  Maail­ma muut­tuu nyt yhden ihmiselämän aikana niin paljon, ettei nuore­na opit­tu päde enää van­hoil­la päivil­lä. Sekin syn­nyt­tää henkistä pahoinvointia.

***

[Tämä tek­sti on jäänyt yli tekeil­lä olev­as­ta kir­jas­tani. Tek­stin toimit­tamisen suurin viisaus , “kill your dar­lings” tun­tuu vähem­män tuskalliselta, kun voi julka­ista hylä­tyt tek­stit eedes blogissa. ]

Pitääkö pahasta rangaista vai hyvää palkita?

Miten kulut­ta­jia ja yri­tyk­siä pitäisi ohja­ta kohden vas­tu­ullisem­paa käyt­täy­tymistä? Pitääkö väärää käyt­täy­tymistä ran­gaista hait­taveroin vai hyvää toim­intaa palki­ta subventoimalla?

Talous­teo­ri­an mukaan tämä on yksinker­taista: ulkoi­sista haitoista pitää mak­saa hait­taveroa ja ulkoi­sista hyödy­istä palki­ta sub­ven­tioin. Ulkoise­na hyö­tynä ei voi­da pitää sitä, että kor­vataan ulkoista hait­taa aiheut­tavaa toimintaa.

Ote­taan tämä vähän konkreet­tisem­min. Pitääkö sub­ven­toi­da puh­taan ener­gian tuotan­toa vai ran­gaista ilmas­ton­muu­tos­ta pahen­tavaa energiaa?

Ulkois­t­en kus­tan­nusten mak­sat­ta­mi­nen hait­taveroina ei oikeas­t­aan ole mikään ran­gais­tus, sil­lä ei kai kukaan pidä ran­gais­tuk­se­na sitäkään, että ostaes­saan tavaran kau­pas­ta siitä pitää mak­saa. Ulkoinen kus­tan­nus on ihan oikea kus­tan­nus ja on virheen oikaisemista, että siitä joutuu myös maksamaan.

Jos emme peri haitas­ta hait­taveroa vaan sen sijaan sub­ven­toimme päästötön­tä ener­giaa, tulemme siinä sivus­sa sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta ja lyömään siten rätil­lä päin naa­maa pyrkimyk­siä säästää ener­giaa. Ener­gian haaskaami­nen ei ole mitään hyveel­listä toim­intaa, jos­ta pitäisi palki­ta. Pikem­minkin päinvastoin.

Poli­it­tis­es­ti on kuitenkin paljon helpom­pi jakaa rahaa puh­taalle ener­gialle kuin rankaista saas­tut­tavas­ta toimin­nas­ta. Sik­si sub­ven­tioista on niin paljon helpom­paa päättää.

Nyt tietysti joku vetoaa vetoisas­sa talos­saan palel­e­vaan köy­hään van­huk­seen. On paljon tehokkaam­paa tukea köy­hää van­hus­ta suo­raan kuin sub­ven­toi­da kaikkien suo­ma­lais­ten koti­talouk­sien ja yri­tys­ten ener­gian käyt­töä yhteen­sä sadoil­la miljoonil­la euroil­la, jot­ta tästä menisi muu­ta­ma euro tämän van­huk­sen hyväksi.

Hait­taverot tule­vat kulut­ta­jille kalli­ik­si, kun taas sub­ven­tiot pienen­tävät kulut­ta­jan laskua. Näin moni ajat­telee, mut­ta se ei ole tot­ta. Hait­taverot tuo­vat rahaa val­tion kas­saan ja sub­ven­tiot vievät sitä. Samat kulut­ta­jat joutu­vat tämän laskun mak­samaan joko korkeamp­ina veroina tai huonomp­ina julk­isi­na palveluina.

Kun val­it­semme mielu­um­min hait­taverot kuin sub­ven­tiopoli­ti­ikan, meil­lä riit­tää rahaa kun­non koulu­tuk­seen ja siihenkin, että pidämme huol­ta vanhuksistamme.

On toinenkin argu­ment­ti hait­tavero­jen puoles­ta. Kun ne tekevät fos­si­iliener­gias­ta kalli­im­paa, ne vaikut­ta­vat jokaiseen kulu­tus- ja investoin­tipäätök­seen. Jos jätämme hin­nois­sa ole­van virheen kor­jaa­mat­ta hait­taveroil­la, kaik­ki pienet päätök­set menevät väärään suun­taan. Pienistä puroista muo­dos­tuu lop­ul­ta iso virta.

Sub­ven­tiopäätök­set taas vaikut­ta­vat vain niihin har­valukuisi­in asioi­hin, joi­hin tukea myön­netään. Se on päämäärää ajatellen todel­la tehotonta.

Ilmastorahasto: menevätkö tässä pelisäännöt sekaisin?

Val­tion kehi­tysy­htiö Vake ryhtyy rahoit­ta­maan ilmas­toin­vestoin­te­ja hal­li­tuk­sen ilmas­to­tavoit­teen saavut­tamisek­si.  Yhtiön hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja Rei­jo Karhi­nen ja toim­i­tusjo­hta­ja Paula Laine peruste­liv­at HS:n mielipi­desivul­la per­jan­taina, mihin tätä uut­ta välinet­tä tarvi­taan. Se oli vas­taus työelämän­pro­fes­sori Pent­ti Pikkaraisen ihmette­lyyn (HS 10.2)  mihin tätä tarvi­taan, kun suo­ranainen sub­ven­tio pitäisi antaa val­tion bud­jetista ja lainamääräiseen rahoituk­seen on tar­jol­la Finnver­aa, Pohjo­is­maista Investoin­tipankkia ja Euroopan investoin­tipankkia ja kun esteenä tähänkään asti ei ole ollut rahoi­tus vaan järkevät han­kkeet joi­ta rahoittaa.

Karhi­nen ja Laine vas­ta­si­vat, että on run­saasti ilmas­ton kannal­ta hyviä han­kkei­ta, jot­ka eivät vain ole taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia. Näi­den rahoit­tamiseen tarvi­taan markki­na­pu­ut­teen vuok­si ilmas­tora­has­toa. Kyse on siis taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­mat­tomien han­kkei­den sub­ven­toimis­es­ta, joka tehdään bud­jetin ulkop­uolelta, jot­ta bud­jet­tia ei paisutettaisi.

On tietysti hyvä, että ilmas­totekoi­hin on tar­jol­la rahoi­tus­ta, mut­ta jokin tässä tökkii.

Jos ilmas­ton kannal­ta järkevät han­kkeet eivät ole kan­nat­tavia, ongel­ma on talouden pelisään­nöis­sä ja puut­teel­lises­sa hin­tao­h­jauk­ses­sa. Markki­na­pu­utte on tässä tapauk­ses­sa ulkois­t­en kus­tan­nusten ilmaisu­us ja tämä markki­na­puute pitää pois­taa. Sen sijaan, että sub­ven­toimme hyviä han­kkei­ta, mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toim­intaa. Sil­loin ei tarvit­taisi mitään val­ti­ol­lista elin­tä päät­tämään, mitkä teknolo­giat ovat parhai­ta tor­ju­maan ongel­maa, vaan markki­nat löytäi­sivät ne. Ilmas­tonäköko­h­ta pitäisi saa­da mukaan yri­tys­ten kaikki­in päätök­si­in, ei vain niihin, joi­hin saa val­tion tukea. Sik­si pitäisi keskit­tyä markki­na­pu­ut­tei­den poistamiseen.

Siinä on tietysti se ikävä puoli, että täl­lainen voi har­mit­taa niitä, joiden ilmas­toa vahin­goit­ta­va toim­inta tulee kalli­im­mak­si. Siitä tämä taitaa kiikas­taa. Val­tion rahaa on kivaa jakaa niin kauan kuin sitä on, mut­ta ei se val­tion kirstu raja­ton ole. Kas­san kar­tut­ta­mi­nen taas on ikävää, vaik­ka hiiliv­erot oli­si­vatkin sub­ven­tio­ta parem­pi ohjauskeino.

Jos val­tion rahoi­tus näin tunkeu­tuu teol­lisu­usyri­tys­ten sisälle sub­ven­toiduil­la lain­oil­la (tai osakeomis­tuk­sel­la?) saamme aikaan melkoisen kan­nustin­sekamel­skan, joka voi pahim­mil­laan osoit­tau­tua suurek­si virheeksi.

Sub­ven­tion lupaamisen suurin ris­ki on, että se pysäyt­tää myös kan­nat­tavien han­kkei­den toteu­tu­misen markki­nae­htois­es­ti. Mik­si tehdä omil­la rahoil­la mitään, kun voi vähän odot­ta­mal­la saa­da val­ti­ol­ta tukea?

Min­ul­la on tästä koke­mus­ta. Poistin aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä val­tion investoin­ti­avus­tuk­set sote-kiin­teistöi­hin ja siirsin rahat toim­inta-avus­tuk­si­in. Se tuot­ti investoin­ti­aal­lon, kos­ka järkevät han­kkeet kan­nat­ti käyn­nistää heti sen sijaan, että olisi jäänyt odot­ta­maan val­tion tukia, joi­ta ei kaikille kuitenkaan riit­tänyt. Sil­loin ainakin val­tion tuki investoin­tei­hin vähen­si investoin­te­ja, ei lisän­nyt niitä.

Yllä ole­va kos­kee suo­ranaisia investoin­ti­avus­tuk­sia. Tuki teknolo­gian kehit­tämiseen on eri asia, kos­ka tieto uuden teknolo­gian toimivu­ud­es­ta tai toim­i­mat­to­muud­es­ta hyödyt­tää muitakin toimijoita.

Tukivi­idakon lisäämisen sijaan minä nos­taisin päästöoikeuk­sien hin­taa kun­nol­la vähen­tämäl­lä niiden määrää. Se ei tietysti ole yksin Suomen päätettävissä.

Voi olla, että olen väärässä. Paras on hyvän viholli­nen. Toiv­ot­tavasti olen väärässä.

[Lisät­ty 12.2. virke ulkoisen kus­tan­nustebn ilmaisuudesta]

 

Tehtaassa valmistettu ruoka tulee ja jyrää!

Tekni­ik­ka ja talous ‑lehden jär­jestämässä Tech Dayssa musi­ikki­talos­sa mieleen­painu­vin puheen­vuoro oli Solar Foodsin toim­i­tusjo­hta­ja Pasi Vainikan esi­tys fir­mansa toimin­nas­ta. He tekevät sähkön ja bak­tee­rien avul­la ilmas­ta ja vedestä pro­tei­inia. Heil­lä on jo Espoos­sa toimi­va pilot­ti­laitos. Tähtäimessä on teol­lisen mit­talu­okan laitos, joka mak­saisi 100 M€ ja käyt­täisi 35 MW sähköä ja tuot­taisi pro­tei­inia määrän, joka vas­taa neljää pros­ent­tia maat­aloutemme tuot­ta­mas­ta pro­tei­in­ista. Kilo­hin­naksi pro­tei­inille tulisi viisi euroa. Tois­taisek­si tuo­tos on valkoista pul­ve­ria, mut­ta ymmärsin, että soluvil­jelmil­lä tuotet­tu keino­li­hakin on tavoitteena.

Olen aina tien­nyt, että lapseni tule­vat näkemään ajan, jol­loin merkit­tävä osa maat­aloud­es­ta kor­vau­tuu tehtaas­sa tuote­tul­la ruual­la, mut­ta ellei koron­avirus puu­tu asi­aan, taidan minäkin nähdä sen ajan.

Tuo sadan miljoo­nan euron laitos tuot­taisi siis neljä pros­ent­tia suo­ma­laisen maat­alouden tuot­ta­mas­ta pro­tei­in­ista. Kak­sikym­men­tävi­isi sel­l­aista laitos­ta tuot­taisin siis yhtä paljon pro­tei­inia kuin koko maat­aloutemme. Se veisi noin 875 MW sähköä ja mak­saisi investointi­na 2,5 mil­jar­dia euroa – saman ver­ran kuin on vuo­den maataloustuki.

Mis­tä sähkö?

Yhtiön nimi viit­taa siihen, että sähkö tehtäisi­in aurinkoen­er­gial­la. Tämä olisi maankäyt­tönä kymme­nen ker­taa tehokkaam­paa kuin pel­tovil­je­ly. Jos siis satatuhat­ta hehtaaria pel­tovil­je­lyä kor­vat­taisi­in tehdaspro­tei­inil­la, sähkön tuot­ta­mi­nen siihen aurinkosähköl­lä veisi kymme­nen­tuhat­ta hehtaaria maa-alaa. Yhdek­sänkym­men­tä­tuhat­ta hehtaaria voisi metsittää.

En usko ajatuk­seen kor­vamerk­i­tys­tä sähköstä, vaik­ka se olisi aurinkosähköä. Sähkö tulee pohjo­is­maisil­ta sähkö­markki­noil­ta eli sähköpörssistä. Mie­lenki­in­toista on, voiko sähköte­ho vai­hdel­la. Luulisi voivan, kos­ka merkit­tävä osa ener­gias­ta kuluu vedyn tuot­tamiseen elek­trolyysil­lä ja vetyä voi varas­toi­da. Tämä voisi tuo­da sähkö­markki­noille hin­nan mukaan jous­tavaa kysyn­tää, mikä ter­ve­hdyt­täisi mukavasti sään mukaan vai­htele­via sähkömarkkinoita.

Ei tämä tietenkään koko maat­alout­ta kor­vaisi, ainakaan min­un eli­naikanani, mut­ta voi kor­va­ta merkit­tävän osan bulkkituotannosta.