Helsin­ki käyt­tää huo­mat­ta­van paljon rahaa sosi­aaliseen sekoit­tamiseen, lähin­nä siihen, että hyväo­sais­ten asuinalueil­la on asun­to­ja myös vähä­varaisille. Tämä ei näy menona kaupun­gin bud­jetis­sa, vaan tulo­jen piene­misenä puut­teena tulopuolella.

Ekon­o­misti ajat­telee yksilöä, sosi­olo­gi yhteisöä

Ekon­o­mis­teista mon­et pitävät tätä rahan haaskauk­se­na, kun taas sosi­olog­it erit­täin kan­natet­ta­vana asiana. Kol­man­nen ryh­män muo­dosta­vat ne, joiden kyky tulki­ta tilas­to­ja on vajavainen. Ajatel­laan, että yksilöi­den väliset tulo­erot oli­si­vat jotenkin pienen­tyneet, jos aluei­den väliset tulo­erot pienenevät.

Aloite­taan ekon­o­mistien ajat­te­lu­tavas­ta. Moni kysyy, että kun val­i­taan sat­tuman­varais­es­ti joitain onnekkai­ta pien­i­t­u­loisia asumaan kalli­il­la asuinalueil­la, eikö voitaisi yhtä hyvin jakaa lot­tokuponke­ja. Edelleen kysytään, että jos ollaan valmi­ita uhraa­maan 500 €/kk siihen, että Lahti­nen siir­retään Mel­lun­mäestä asumaan Jätkäsaa­reen, eikö voitaisi tar­jo­ta Lah­tiselle vai­h­toe­htona 500 € puh­taana käteen kuus­sa. Sit­ten Lahti­nen saa vali­ta, käyt­tääkö sen asun­toon Jätkäsaa­res­sa vai johonkin muuhun.

Ekon­o­misti ajat­telee asioi­ta yksilön kannal­ta. Niin ajatellen tässä sosi­aalises­sa sekoit­tamises­sa ei todel­la ole mitään järkeä. Yksilö­ta­son oikeu­den­mukaisu­ut­ta ajatellen asum­is­tu­keen käyte­tyt rahat ovat paljon tehokkaampia kuin ARA-asun­toi­hin käyte­tyt, koske ne menevät pienu­it­u­loisille ja vain heille, kun taas ARA-asun­nois­sa asuu kaiken­tu­loisia, toki suh­teessa enem­män pien­i­t­u­loisia kuin suurituloisia.

Sosi­olo­gi taas ajat­telee yhteisön kannal­ta. Asi­at ovat parem­min, kun eri tulolu­okki­in kuu­lu­via ihmisiä asuu samoil­la alueil­la sekaisin. Näin päin kat­soen päädytään aivan eri tulokseen

Sosi­olo­geil­la on osoit­taa, mitä voi tapah­tuu, jos yhteisö­ta­son asioi­ta ei ote­ta huomioon. Koke­muk­set huono-osais­ten eristämis­es­tä omi­in eril­lisi­in kaupungi­nosi­in­sa ovat todel­la huono­ja niin Ruot­sis­sa kuin Pari­i­sis­sakin. Sik­si kan­nat­taa rak­en­taa ARA-asun­to­ja myös Jätkäsaa­reen. Vai kannattaako?

ARA-poli­ti­ikkaa puo­lus­te­taan juuri sosi­aalisel­la sekoit­tamisel­la, ARA-asun­to­ja voidaan sijoit­taa kohden­netusti esimerkik­si Jätkäsaa­reen, kun taas asum­is­tukea saa­va Lahti­nen voi ajatel­la, ettei hänen asum­istues­ta huoli­mat­ta kan­na­ta mak­saa asun­nos­ta Jätkäsaa­res­sa, kos­ka voi asua halvem­mal­la Mel­lun­mäessä ja käyt­tää säästyneet rahat johonkin muuhun.

https://vatt.fi/fi/who-benefits-from-public-housing-

Kuu­lostaa jär­keenkäyvältä, mut­ta kaupunki­talousti­eteen pro­fes­sori Tuuk­ka Saari­maa on yhdessä VATT:in tutkimusjo­hta­ja Essi Eerolan kanssa havain­nut, että näin se ei ole. He ovat julk­ista­neet tulok­set tutkimuk­ses­sa Who Ben­e­fits from Pub­lic Hous­ing?, VATT work­ing papers 68. Tutkimuk­sen kiusal­lisimpia tulok­sia on, että sosi­aalisen asun­tokan­nan sisäl­lä köy­him­mät keskit­tyvät sosi­aalis­es­ti leimau­tuneim­mille alueille jopa jyrkem­min kuin vapaara­hoit­teises­sa asun­tokan­nas­sa. Kun ver­rataan alimpaan tulovi­iden­nek­seen kuu­lu­via asukkai­ta ARA-asun­nois­sa ja vapaara­hoit­teisil­la vuokra­markki­noil­la, ARA-kan­nan asukkaat asu­vat toden­näköisem­min alueil­la, joil­la tulota­so on mata­la koulu­tus­ta­so heikko ja työt­tömyys korkea. Asia on siis päin­vas­toin kuin väitetään. ARA-asun­not edis­tävät aluei­den välistä segregaatiota.

Tämä havain­to on vai­et­tu kuo­li­aak­si. Ei siitä kuitenkaan pääse sil­lä, että sanoo Tuuk­ka Saari­maan nyt vain ole­van pahis, joten hänen sanomi­sis­taan ei pidä välit­tää. Hänen saa­mansa tulos pitäisi jotenkin kumo­ta tai selit­tää pätemättömäksi.

Voi tätä kyl­lä yrit­tää selit­tää tyhjäk­si. Havain­to saat­taa selit­tyä van­hoil­la syn­neil­lä. Ennen ARA-asun­not keskitet­ti­in Helsingis­säkin kaupungi­nosi­in. Kun uudet ARA-asun­not sijoite­taan tasais­es­ti ympäri kaupunkia, efek­ti heikke­nee. Ehkä se on jo heiken­tynyt. Tuo tutkimus on julka­istu viisi vuot­ta sit­ten ja aineis­to kerät­ty noin kahdek­san vuot­ta sitten.

Mut­ta ei tämä täl­lä ole tyh­jen­net­ty. Ara-asun­nois­sa, jot­ka ovat kalli­il­la alueil­la, asuu selvästi hyvä­tu­loisem­pia kuin ARA-asun­nois­sa, jot­ka ovat halvoil­la alueil­la. Kun asun­toon liit­tyvä vuokran alen­nus on sitä suurem­pi, mitä kalli­im­mas­ta asuinalueesta on kyse, tämä menee aivan väärin päin. Eniten tue­taan ylituloisia.

Mis­tä tämä valikoi­tu­mi­nen johtuu? En tiedä tätä tutk­i­tun, mut­ta löy­dän kolme poten­ti­aal­ista selitystä.

1. Huono-osaiset eivät hae asun­to­ja hyväo­sais­ten aluei­ta, kos­ka hei­dän kaverin­sa ja maan­miehen­sä asu­vat siel­lä mis­sä asuvat.
2. Hyväo­saisel­la hak­i­jal­la on varaa odot­taa sopi­vaa asun­toa, eikä hän sik­si joudu hyväksymän ensim­mäistä tarjottua.
3. Jos enti­nen pien­i­t­u­loinen vauras­tuu, hän muut­taa pois ARA-asun­nos­ta, jos se on hal­val­la asuinalueel­la, mut­ta ei muu­ta, jos se on kalli­il­la asuinalueelle.

Ajan kulues­sa tämä kol­mas tek­i­jä voimis­tuu. Sitä vahvis­taa se, että ARA-asun­nos­ta muut­ta­va voi siirtää vuokraoikeu­den lähisuku­laiselleen, esimerkik­si lapselleen. En päässyt viime val­tu­us­ton kok­ouk­seen, mut­ta jos olisi päässyt, olisi kan­nat­tanut Otto Meren (kok) aloitet­ta siitä, että oikeus siirtää vuokra-oikeut­ta per­il­lisille pois­tet­taisi­in lain­säädän­nöstä ARA-asun­to­jen osalta. Olen huonos­ti motivoitunut varaa­maan tont­te­ja ARA-asun­noille kalli­il­la alueil­la, jos ne tosi­asi­as­sa pää­tyvät ylituloisille.

On muuten veikeätä, kuin­ka rin­ta­ma­l­in­jat ARA-asun­to­jen yli­t­u­loisu­u­songel­man kanssa ovat kum­mallis­es­ti väärin päin. Yleen­sähän kokoomus on ajanut sitä, että kaupungis­sa tehdään tilaa rikkaille ja vasem­mis­to on halun­nut puo­lus­taa köy­hiä. Luulisi siis kokoomuk­sen ole­van sitä tyy­tyväisem­pi, mitä enem­män ARA-asunois­sa asuu”hyviä veron­mak­sajia” ja vasem­mis­ton puo­lus­ta­van edes näitä asun­to­ja köy­hille kuu­luvina. Vasem­mis­to kuitenkin puo­lus­taa rikkaiden oikeut­ta asua ARA-asun­nois­sa ja kokoomus vastustaa.

Seg­re­gaa­tion tor­ju­mises­sa ARA-poli­ti­ikan keinoin on toinenkin ongel­ma. Pahin­ta seg­re­gaa­tios­sa on huono-osais­ten asuinaluei­den, eri­lais­ten köy­hyys­tasku­jen syn­ty. Tam­misa­lon kaltaiset rikkaiden ghetot eivät ole yhtä haitallisia, vaik­ka yhteiskun­nal­lisen koherenssin kannal­ta olisi hyvä, ettei sel­l­aisia syn­ty­isi. Kalleim­mat seg­re­gaa­tion tor­ju­miseen suun­natut keinot tähtäävät kuitenkin varakkaiden keskit­tymien hajot­tamiseen. Köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä ne tor­ju­vat huonos­ti, kos­ka ei ole tapaa ohja­ta hyväo­saisia huono-osais­ten asuinalueille.

Voimme säädel­lä vain sitä, ketkä muut­ta­vat millekin alueelle ensim­mäisenä, mut­ta emme sitä, keille he luovut­ta­vat asun­ton­sa pois muut­taes­saan. Hitas-asun­non avul­la keski­t­u­loinenkin voi ostaa asun­non Jätkäsaares­ta, mut­ta kun hin­tasään­te­ly 30 vuo­den päästä lop­puu, rikkaat val­taa­vat alueen, jos alueen hype jatkuu nykyisenä. Siihen men­nessä myös ARA-asukkaiden suh­teelli­nen tulota­so on nous­sut melkois­es­ti, jos nykyiset sään­nöt saa­vat jatkua.

Hyvistä alueista tup­paa tul­la kaal­li­ita ja sik­si rikkaiden aluei­ta, kun taas huonoille alueille valikoitu­vat ennen pitkää vain köyhimmät.

Jos Jätkäsaaren kaltaiselle alueelle raken­net­taisi­in Hitas-asun­to­jen ja ARA-asun­to­jen sijas­ta edel­lisessä postauk­ses­sa mainit­tu­ja kaupun­gin omis­tamia kovan rahan vuokra-asun­to­ja, pien­i­t­u­loinen voisi asua niis­sä asum­istuen avul­la yhtä edullis­es­ti kuin nyt ARA-vuokra-asun­nois­sa, mut­ta suu­rit­u­loinen mak­saisi niistä markki­navuokraa. Tähän siis liit­ty­isi asum­istuen sään­tö­jen uud­is­t­a­mi­nen niin, että se kor­vaisi Helsingis­sä mak­set­tavia keskivuokria. Näi­den asun­to­jen sosi­aa­li­nen kohtaan­to pysy­isi samana vielä senkin jäl­keen, kun Hitas-asun­to­jen hin­tasään­nöste­ly päät­tyy. Itse asi­as­sa nuo asun­not voisi­vat antaa kaupungille monipuoliset keinot sään­nel­lä asuinaluei­den sosi­aal­ista jakaumaa.

Köy­hyys­tasku­jen torjunta

Narul­la ei kuitenkaan voi työn­tää. Hyväo­saisia ei voi pakot­taa muut­ta­maan huono-osais­ten alueille.

Ain­oa keino estää köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä on pitää huol­ta siitä, ettei huono­ja aluei­ta raken­neta ja jos on raken­net­tu, niitä niitä tulee kohen­taa.

Tämän takia Helsin­ki on aloit­tanut kaupunki­u­ud­is­tus­pro­jek­tin. Juuri nyt lau­takun­nan pöy­däl­lä on tiivistys­su­un­nitel­mat Mel­lun­mäen, Kon­tu­lan ja Vesalan alueille. Se on osa tätä pro­jek­tia. Samal­la on tarkoi­tus edis­tää vähän gen­tri­fikaa­tio­ta alueilla.

Se tiede­tään, että jos halu­taan edis­tää keskilu­okan muut­tamista pien­i­t­u­loisu­u­den ja työt­tömyy­den vaivaami­in kaupungi­nosi­in, on pidet­tävä huol­ta kouluista. Koulute­tut van­hem­mat eivät ei halua lap­silleen huonoa koulua. Mikko Sil­li­man on osoit­tanut tutkimuk­ses­saan, että posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio on jopa yllät­tävän tulok­sel­lista. Siihen siis lisää rahaa. https://vatt.fi/-/helsinkilaisnuoret-hyotyvat-positiivisen-diskriminaation-rahoituksesta.

Seg­re­gaa­tion tor­ju­mi­nen on kallista, tehdään se sit­ten rikkait­ten ghet­to­jen hajot­tamise­na tai köy­hien asuinaluei­den kohen­tamise­na. Jos molem­pi­in on rahaa niin hyvä. Jos vain toiseen on, kan­nat­taa kohen­taa köy­hien asuinaluei­ta. Tämä on min­un mutu-arvioni asi­as­ta. En voi tietää eikävoi kukaan muukaan.

Tarvi­taan tutkimusta

Yleis­tun­tu­mani tästä ongel­mas­ta on val­ta­va epä­var­muus. Me yksinker­tais­es­ti tiedämme tästä asi­as­ta aivan liian vähän ja luulemme aivan liian paljon. Tämä on asiana val­ta­van tärkeä. Sik­si sitä pitäisi tutkia. Mis­sä ovat sosi­olog­it, kun heitä tarvit­taisi­in?

= = = =

Koko tätä argu­men­toin­tia vas­taan on san­ot­tu, että vaik­ka ARA-vuokra alit­taa Jätkäsaa­res­sa markki­navuokran 500 euroal­la kuus­sa, kaupun­gin tap­pio ARA-asun­noista on olen­nais­es­ti pienem­pi. Se ei saa kovan rahan asun­to­ton­tista vuokraa niin paljon enem­män kuin markki­navuokrien poh­jal­ta näyt­täisi saa­van. Ei saakaan.

Mik­si ei saa, on ongel­ma erik­seen. Mik­si kaupun­gin ton­teil­la Koja­mon kaltaiset vuokrat­aloy­htiöt saa­vat niin käsit­tämät­tömiä voit­to­ja. Ei pitäisi saa­da. Hypo-pankin Ari Pau­nan mukaan Kojamo saa vuokra-asun­nois­taan liikevoit­toa kuukaudessa 600 euroa. Sille ei voi mitään, että asun­top­u­la nos­taa asumisen hin­taa, mut­ta kaupun­gin maal­la tehtävä voit­to menee nyt aivan vääri­in taskui­hin. Jo sik­sikin kaupun­gin pitäisi alkaa tuot­taa kovan rahan vuokra-asun­to­ja itse. (Liikevoit­to on voit­to ennen muun muas­sa korko­ja. Reaa­liko­rot ovat nyt negati­ivisia, mut­ta eivät tietysti loputtomiin.)

Moni haikailee kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen puoles­ta ja kaipaa Helsinki­in vuokrasään­nöste­lyä. “Sil­loin minäkin pää­sisin asumaan halvem­mal­la”. Ei pää­sisi, vaan pää­sisi jonoon. Tukhol­mas­sa jono on yli kymme­nen vuot­ta. Jonon ohi pääsee vain pimeille markki­noille. Onnek­si pääsee, kos­ka kaupun­ki ei voisi toimia, jos asumaan pääsee vas­ta seu­raaval­la vuosikymmenel­lä. On siis hyväksyt­tävä, että kun asun­to­ja on vähän, ne ovat kalli­ita. Sitä sen sijaan ei pidä hyväksyä, että tästä syn­tyvät rahavir­rat menevät aivan vääri­in taskui­hin taval­la, joka ei syn­nytä lisää asun­to­ja.

Asun­to-ohjel­man mukaan ARA-asun­to­ja, eri­ty­is­ryh­mien asun­not kuten opiske­li­ja-asun­not mukaan luet­tuna olisi 25 %, ARA-rahoit­teisia asum­isoikeusasun­to­ja 10 % ja jonkin ver­ran lyhy­ta­iais­es­ti (10 ja 20 vuot­ta) hin­tasään­nel­tyjä vuokra-asun­to­ja yhdessä Hitasasun­to­jen kanssa 20 %.

Suh­taudun hyvin epäillen asum­isoikeusasun­toi­hin.. Vuokra-asun­to, johon pääsee kyn­nys­ra­hal­la ja jos­sa vuokralaiset mak­sa­vat lainan lyhen­nyk­set vuokris­saan ja kar­tut­ta­vat omis­ta­jan var­al­lisu­ut­ta. En kir­joi­ta tästä enem­pää, kos­ka tähän asi­aan pitää var­maankin tutus­tua lisää. Ties vaik­ka Verde-lehti paneu­tu­isi asiaan.

Nuo lyhy­taikaises­ti säädel­lyt vuokra-asun­not ovat vähän hölmö asia Helsingis­sä. Vähän aikaa kohtu­uhin­tauinen vuolkra ja sen jäl­keen  raken­nut­ta­ja pääsee rahas­ta­maan mielin määrin. On kuitenkin saanut ton­tin sop­uhin­taan, kos­ka ARA. Mik­si ei annet­taisi näitä pitkäaikaiseen ARAan mielu­um­min tai suo­raan kovan­ra­han vuokra-asun­noik­si, jol­loin edes ton­tista menisi käypä hinta/vuokra.

Keski­tys tässä varsi­naisi­in ARA-asuntoihin.

Olen saanut viime vuosi­na erään­laisen ekon­o­misti­tar­tun­nan, onhan min­ul­la työpöytä Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen­laitok­sel­la. Ekon­o­mistit eivät pidä ARA-asun­noista vaan kan­nat­ta­vat sen sijaan asum­is­tukea. Jos laskemme yhteen­sä sen tuen, jon­ka ARA-asun­nois­sa asu­vat saa­vat markki­navuokraa halvem­mista vuokrista ja asum­istuen saa­vat asum­is­tuke­na, nämä ovat Helsingis­sä suu­ru­us­lu­okaltaan suun­nilleen samaa kokoa, mut­ta jakau­tu­vat eri lail­la. Asum­is­tu­ki menee kokon­aan pien­i­t­u­loisille, kos­ka se on tulosi­don­nainen, kun taas ARA:n vuokratukea val­uu kaikki­in tulolu­okki­in. Kun on ker­ran elämässään onnis­tunut pääsemään ARA-asun­toon, voi naut­tia hal­vas­ta vuokras­ta hamaan ikuisu­u­teen, vaik­ka tulot nousi­si­vat, ja siirtää edun vielä lap­silleenkin, jos halu­aa itse muut­taa isoon  omakotitaloon.

Mut­ta eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Kaik­ki tavat tehdä pien­i­t­u­loisille tilaa asun­tomarkki­noil­la merk­it­sevät, että muiden väestöryh­mien kil­pail­tavak­si jää vähem­män asun­to­ja, mikä nos­taa vuokria. Ara-asun­not nos­ta­vat mui­ta vuokria itse asi­as­sa vähän enem­män kuin asum­is­tu­ki kahdes­ta syys­tä. (1) Kun tukea val­uu myös kes­ki- ja suu­rit­u­loisille, se syr­jäyt­tää mui­ta asun­tomarkki­noil­ta enem­män, jos tarkoi­tus on tukea yhtä suur­ta määrää pien­i­t­u­loisia. (2) ARA-poli­ti­ikan yht­enä tavoit­teena on paran­taa asum­is­ta­soa eli mah­dol­lis­taa väl­jem­pi asum­i­nen, jol­loin sama määrä asukkai­ta varaa suurem­man määrän asuntopinta-alaa.

On san­ot­tu, etteivät yli­t­u­loiset ole iso ongel­ma, kos­ka heitä on kaupun­gin asun­nois­sa vain viisi pros­ent­tia. Tuo yli­t­u­loisu­us­ra­ja on kuitenkin niin korkea, että yli 80 pros­ent­tia kaupun­gin ruokakun­nista mah­tuu sen sisälle. Lisäk­si nuo yli­t­u­loiset naut­ti­vat mui­ta suurem­paa vuokratukea, kos­ka he asu­vat kalli­il­la asuinalueil­la. Palaan tähän seu­raavas­sa kirjoituksessani.

ARA-poli­ti­ikkaa puoltaa kuitenkin yksi näköko­h­ta: niitä voidaan kaupun­gin päätök­sel­lä rak­en­taa myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, kun taas asum­is­tu­ki ohjaa ihmisiä asumaan sinne, mis­sä heil­lä on varaa asua. Teen eril­lisen postauk­sen seg­re­gaa­tion edis­tämis­es­tä, jos­sa tarkaste­len tätä asi­aa. Sekään ei ole ihan sitä miltä se näyttää.

Van­hat asukkaat sub­ven­toi­vat uusia

Huo­mat­takoon, että uusista ARA-asun­noista saadaan Helsingis­sä edullisem­pia kuin muual­la maas­sa, kos­ka meil­lä on hyvin edullisia van­ho­ja ARA-asun­to­ja, joiden velat inflaa­tio ja lyhen­tämiset ovat hoi­ta­neet. Vuokrien tasauk­sen kaut­ta van­ho­jen ARA-asun­to­jen asukkaat sub­ven­toi­vat uusia ARA-asun­to­ja. Tämä rahavir­ta ei ole aivan pieni.

Köy­hät omi­in taloihinsa

Minä en pidä ARA-taloista myöskään sik­si, että on vähän epäsym­pa­at­tista eristää köy­hät omi­in eril­lisi­in taloi­hin­sa. Kuvitelka­amme, että köy­hät ja keski­t­u­loiset asu­isi­vat tois­tansa naa­pureina samoissa rapuis­sa ja vähä­varaisia tuet­taisi­in asum­istuel­la. Sit­ten joku, kut­su­taan hän­tä vaik­ka Nallek­si, vaatisi, että tämän on muu­tut­ta­va. Raken­netaan köy­hille omat vuokrakasar­mit, jot­ta hei­dät saataisi­in siiv­o­tuk­si pois kun­non ihmis­ten taloista. Pitäisimme Nallen esi­tys­tä todel­la törkeänä, mut­ta niin­hän me juuri olemme tehneet.

Vuokran piäisi riip­pua tuloista

Kaik­ki olisi helpom­paa, jos vuokra ARA-asun­nois­sa nousisi tulo­jen noustes­sa kohti markki­navuokraa. Sil­loin tuki kohdis­tu­isi niille, joille se on tarkoitet­tu, eikä ketään pitäisi häätää yli­t­u­loisu­u­den vuok­si kotoaan. Mut­ta tätä laki tietenkään ei sal­li. Olen saanut 20 vuot­ta elämässäni palkkaa lakien muut­tamis­es­ta, joten en pidä tätäkään ylivoimaise­na esteenä.

Olete­taan, että lait olisi muutet­tavis­sa järke­viksi. Sil­loin voisimme kor­va­ta nämä ARA-asun­not edel­lisessä postauk­ses­sa esit­tämil­läni kaupun­gin markki­nahin­taisil­la vuokra-asun­noil­la, jois­sa asukas­ta tuet­taisi­in asum­istuel­la. Sen asum­istuen pitäisi kor­va­ta selvästi korkeampia vuokria kuin Kelan mak­sama asum­is­tu­ki kor­vaa nyt, jot­ta nämä markki­nae­htoiset + asum­is­tu­ki vas­taisi­vat nyky­istä ARA-asuntoa.

Se voisi olla myös erään­lainen kun­nalli­nen asum­is­tu­ki, jota kun­ta mak­saisi vain omi­in asun­toi­hin­sa. Jot­ta yksi­ty­isille vuokranan­ta­jille ei tulisi paha mieli, sen voisi toteut­taa vas­taa­van suu­ruise­na vuokran alennuksena.

Näi­hin vuokra-asun­toi­hin voitaisi­in ottaa tas­a­puolis­es­ti kaiken tuloisia ihmisiä, jol­loin taloko­htainen seg­re­gaa­tio lievenisi merkit­tävästi. Yli­t­u­loi­sista ei tarvit­si mure­htia, kos­ka ha mak­saisi­vat markkinavuokraa.