Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 2.9.2014

(Lis­taan tästä)

Liikenne pois Kalasatamankadulta

Kalasa­ta­man liiken­nejär­jeste­lyjä muute­taan niin, että alueen keskeltä bus­sit siir­tyvät Kalasa­ta­mankadul­ta Her­man­nin rantatielle. Kalasa­ta­mankatu kape­nee 25 metristä 14 metri­in ja varataan jalankulk­i­joille sekä pyöräil­i­jöille. Näin saadaan alueelle kau­pal­lista tilaa pari hehtaaria lisää. Vaikut­taa kan­nat­taval­ta, mut­ta jotenkin tässä suun­nit­telus­sa luot­ta­mus­miehelle on vähän ulkop­uo­li­nen olo. Suun­nit­telu on kovin toteut­ta­jalähtöistä, mil­lä on hyvät ja huonot puolensa.

Eniten kuitenkin huolestut­taa, toteu­tuuko koko han­ke lainkaan. Pitäisikö tehdä plan B?

Gunil­lantien alueen tiivistyskaava

Lau­takun­ta käsit­teli asi­aa viime lokaku­us­sa 1. ja 8 päivä. Van­haa väljästi raken­net­tua aluet­ta tiivis­tetään niin, että asukkai­ta mah­tuu 650 aiem­paa enem­män. Jos lähiöt per­at­taisi kaik­ki täl­lä tyylil­lä, saisimme kaavail­lut neljän­nesmiljoona uut­ta asukas­ta viher­alueisi­in kajoamatta.

Kaava­muu­tok­ses­ta on tul­lut yksi tiivistämistä vas­tus­ta­va kir­je. Kaavaan on asiantun­ti­javi­ras­to­jen lausun­to­jen poh­jal­ta tehty vähäisiä tark­istuk­sia. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 2.9.2014”

Kansalliskiihko saa aikaan pelkkää pahaa

Venäjän tosi­asialli­nen hyökkäys Ukrainaan on tietysti mitä tuomit­tavin asia. Se voi var­jostaa koko Euroop­paa pitkään, sil­lä kon­flik­tis­sa on vaikea löytää kom­pro­mis­sia, kos­ka osa­puolten tavoit­teet eivät ole yhteis­mi­tallisia. Venäjän tavoit­teet ovat val­tapoli­it­tisia ja Ukrainan ja EU:n peri­aat­teel­lisia, val­tioiden välisi­in pelisään­töi­hin liit­tyviä. Toisen maan aluei­den val­loit­ta­mi­nen ei ole hyväksyt­tävää.  Näi­den välil­lä on vaikea tehdä kom­pro­mis­sia. Toisen aluet­ta saa val­loit­taa vähän? Jat­ka lukemista “Kansal­liski­ihko saa aikaan pelkkää pahaa”

Miksi en pidä Soklin radasta

Van­hasen hal­li­tus myi vuon­na 2007 Sok­lin fos­faat­tiesi­in­tymät nor­jalaiselle Yara Inter­na­tion­al Oy:lle. Kaup­paa on pidet­ty jopa lahjoituk­se­na, kos­ka aika hal­val­la meni. Toisaal­ta näil­lä fos­faatin hin­noil­la kaivos­toim­inta ei ole kan­nat­tavaa. Ainakin nor­jalaiset vaa­ti­vat, että val­tio avus­taa heitä kai­vok­sen avaamises­sa neljän­nesmil­jardil­la eurol­la rak­en­ta­mal­la radan, jota vain kaivosy­htiö käyt­tää. Hal­li­tuk­sen pöy­däl­lä on nyt rautatie- tai tiey­htey­den avaami­nen Sok­li­in. Han­kkeen järkevyyt­tä perustel­laan tietysti työ­paikoil­la. Laskel­mat, joil­la radan rak­en­tamista pide­tään julkisen talouden kannal­ta järkevänä, eivät kestä mitään kri­it­tistä tarkastelua. Plus­sa­puolel­la on las­ket­tu jopa työn­tek­i­jöi­den palkois­taan mak­samat tuloverot. Näin voisi minkä tuotan­non sub­ven­toimista hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Mik­si en pidä Sok­lin radasta”

Oppisisällöistä maksaminen

Kysymys oppikir­jo­jen kier­rät­tämis­es­tä kir­voit­ti niin monipuolisia kom­ment­te­ja, että päätin esit­tää point­ti­ni vähän syväl­lisem­min. Olen kir­joit­tanut tosin samas­ta aiheesta jo viisi vuot­ta sit­ten otsikol­la oppikir­japeli.

Oppikir­jo­jen kier­rät­tämisessä ei ole mitään järkeä. Kir­jan painami­nen mak­saa noin euron, minkä siis kansan­talous säästää, jos kir­jaa kier­rätetään. Mii­nus­puolelle jää, ettei kir­jaa enää ole käytet­tävis­sä seu­raa­vana vuon­na eikä esimerkik­si valmis­taudut­taes­sa yliop­pi­laskir­joituk­si­in. Tästä koitu­va hait­ta on niin suuri, että se euro kir­jaa kohden kan­nat­taa kyl­lä mak­saa. Koko kysymys kir­jo­jen kier­rät­tämis­es­tä läh­tee siitä, että näin voidaan vält­tää mak­samas­ta oppi­ma­te­ri­aalin tuot­tamis­es­ta. Jat­ka lukemista “Oppi­sisäl­löistä maksaminen”

Paljonko oppimateriaalin kierrätys säästää?

Yksi bud­jetin kiis­takysymyk­siä on oppivelvol­lisu­usiän nos­t­a­mi­nen 17 vuo­teen, jot­ta syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­vat nuoret jou­tu­isi­vat jatka­maan vaik­ka sakon uhal­la opiskelu­aan. Kaik­ki var­maankin ovat samaa mieltä siitä, että nämä perusk­oulu­un opiskelun­sa lopet­ta­vat pitäisi jotenkin saa­da opin­tielle. Oppivelvol­lisu­usiän nos­tamisen suurin kus­tan­nus syn­tyy kuitenkin siitä, että kaikkien opiske­li­joiden oppi­ma­te­ri­aalit on annet­ta­va heille ilmaisek­si. Näin san­o­taan perus­tus­lais­sa. Jat­ka lukemista “Paljonko oppi­ma­te­ri­aalin kier­rä­tys säästää?”

Työajan pidentäminen on huono keino

Työ­janan piden­nys on huono keino paran­taa kil­pailukykyä, kos­ka jatkos­sa ratio­naal­ista on pyrk­iä kohti lyhyem­pää työaikaa. Sopimus työt­tömyys­tavoit­teesta on parempi.

Kokoomuk­sen Arto Sato­nen esit­tää, että Suomes­sa pitäisi viikko­työaikaa piden­tää nykyis­es­tä 37,5 tun­nista 40 tun­ti­in eli 6,7 pros­en­til­la. Päivä pitenisi siis puolel­la tun­nil­la. Satosen mukaan näin tor­jut­taisi­in työttömyyttä.

Ensiku­ule­mas­ta voisi ajatel­la, että työa­jan piden­nys lisää työt­tömyyt­tä, kun saman työmäärän pystyy tekemään pienem­pi määrä ihmisiä. Sato­nen tähtää tun­tipakan alen­tamiseen 6,7 pros­en­til­la, minkä hän uskoo paran­ta­van kil­pailukykyä niin paljon, että työl­lisyys kuitenkin paranisi. Jat­ka lukemista “Työa­jan piden­tämi­nen on huono keino”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 19.8.2014

Se alkaa taas. En kuitenkaan mene itse kok­ouk­seen, kos­ka olen eduskun­taryh­män kok­ouk­ses­sa Joen­su­us­sa. Mikko Särelä menee.

Lis­tan näkee tästä.

Lähiöpro­jek­tin toimintakertomus

Lähiöpro­jek­tin tehtävänä on paran­taa asum­isolo­suhtei­ta ja julkisen tilan laat­ua lähiöis­sä. Tämän pitäisi olla kaupun­gin strate­gias­sa aika korkeal­la tasol­la, kos­ka lähiöi­den houkut­tele­vu­ud­es­ta asuinalueena kan­nat­taa huole­htia. Jos ker­ran pääsee slum­mi­u­tu­maan, on kier­ret­tä vaikea katkaista. Van­hoi­hin lähiöi­hin voi tul­la run­saasti uut­ta potkua, kuten on tul­lut esimerkik­si Roi­hu­vuoreen. Myös Vuosaa­res­sa on selviä merkke­jä alueen imagon nousus­ta. Nousu ei siis koske vain Kallio­ta ja Vallilaa.

Asian tärkey­teen näh­den aika vähän rahaa tähän käytetään. Pro­jek­tin rahan käyt­tö oli 0,5 k€. Tosin jokin lähiöra­has­to käyt­ti enem­män ja ARA:lta saati­in run­sas miljoona joi­hinkin asum­ista suo­raan palvele­vi­in han­kkeisin. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 19.8.2014”

Oden vaaliohjelma: kielletään asunnon ja autopaikan kytkykauppa

Kiel­letään kytkykaup­pa, jos­sa uus­tuotan­toalueil­la autopaikko­jen kus­tan­nuk­set on sälytet­ty osak­si asun­non hin­taa. Kytken­tä nos­taa asun­to­jen hin­to­ja, lisää autopaikko­jen kysyn­tää ja siirtää autoilun kus­tan­nuk­sia autot­tomien mak­set­tavak­si. Lakia asun­to-osakey­htiöistä täs­men­netään siten, että van­hois­sa asun­to-osakey­htiöis­sä, jois­sa yhtiö omis­taa autopaikat, paikko­jen vuokraoikeus on huu­tokau­pat­ta­va ker­ran vuodessa, jot­ta asukkai­ta ei saatet­taisi eri­ar­voiseen ase­maan keskenään. Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma: kiel­letään asun­non ja autopaikan kytkykauppa”

Kombinatorinen huutokauppa

Mikko Särelä kir­joit­taa blo­gis­saan siitä, miten Helsin­gin kaupun­gin kan­nat­taisi kil­pailut­taa tont­te­jaan. On vaa­dit­tu kil­pailut­tamista pienemp­inä tont­teina, että pienetkin raken­nus­li­ik­keet voisiv­fat tar­jo­ta ja on san­ot­tu, että koko kort­teli ker­ral­laan toisi ratio­naal­isu­ut­ta rakent5amiseen. Särelä esit­tää asi­aan yksinker­taista ratkaisua, jota olen joskus näh­nyt sovel­let­ta­vankin. Voi tehdä tar­jouk­sen yhdestä tai use­am­mas­ta ton­tista ja sit­ten tutk­i­taan, mikä kom­bi­naa­tio tuot­taisi parhaan tuloksen.

Särelä suosit­taa samaa myös HSL:lle reit­tien kil­pailut­tamiseen. Hyvä ajatus.

Helsingin seudun asuntopula ei ole määrällinen vaan laadullinen

Hal­li­tus on huolis­saan kohoav­ista asun­to­jen hin­noista ja asun­top­u­las­ta Helsin­gin seudul­la. Näinä päiv­inä val­tio ja seudun kun­nat solmi­vat sopimuk­sen pani­iki­no­mais­es­ta kaavoituk­sen nopeut­tamis­es­ta, joka esimerkik­si Helsin­gin osalta merk­it­sisi sitou­tu­mista kaavavaran­toon, joka on läh­es kah­den Vuosaaren suu­ru­inen. Lääke taitaa olla väärä, sil­lä Helsin­gin seudul­la ei ole määräl­listä asun­top­u­laa vaan laadulli­nen, sijain­ti­in liittyvä.

Oheises­sa kuvas­sa on van­ho­jen ker­rostaloa­sun­to­jen hin­take­hi­tys suh­teessa maan keskimääräisi­in asun­non hin­toi­hin. Huo­mataan, että muual­la Helsin­gin seudul­la ei ole mitään huikea­ta hin­to­jen nousua pait­si eteläisessä ja län­tisessä Helsingis­sä, Helsin­ki 1:ssä ja Helsin­ki 2:ssa. Kehyskun­nis­sa ker­rostaloa­su­to­jen hin­nat ovat jopa hal­ven­tuneet suh­teessa koko maan hin­tata­soon. Jos ei ole nir­so asun­non sijain­nin suh­teen, asun­non saa aivan kohtu­ullisel­la hin­nal­la. Ihmiset ovat kuitenkin ryhtyneet nir­soik­si. Jat­ka lukemista “Helsin­gin seudun asun­top­u­la ei ole määrälli­nen vaan laadullinen”