Kokoomuksen Arto Satonen esittää, että Suomessa pitäisi viikkotyöaikaa pidentää nykyisestä 37,5 tunnista 40 tuntiin eli 6,7 prosentilla. Päivä pitenisi siis puolella tunnilla. Satosen mukaan näin torjuttaisiin työttömyyttä.
Ensikuulemasta voisi ajatella, että työajan pidennys lisää työttömyyttä, kun saman työmäärän pystyy tekemään pienempi määrä ihmisiä. Satonen tähtää tuntipakan alentamiseen 6,7 prosentilla, minkä hän uskoo parantavan kilpailukykyä niin paljon, että työllisyys kuitenkin paranisi.
Usein vedotaan globaalin kilpailukykyyn, kun halutaan pidentää työaikaa tai lyhentää lomia. Tämä on aivan kukkua. Läntisessä Euroopassa pisimmät työajat ovat Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa ja pyhimmät Saksassa, Alankomaissa ja Norjassa. Tästä ei voi sentään päätellä, että pitkä työaika vaarantaa luottoluokituksen, mutta sen se osoittaa, ettei työajan pituudella ole positiivista vaikutusta kilpailukykyyn. Mikä vaikuttaa, on työtunnin hinta. Jos työtunnin hinta on vakio, voisi ajatella, että lyhyt työaika jopa parantaa kilpailukykyä, sillä juokseehan mailerikin nopeammin kuin maratoonari.
Satosen mukaan on parempi alentaa palkkaa työaikaa pidentämällä kuin suoraan kuukausipalkkaa laskemalla. Pitää kuitenkin miettiä, mihin tällainen kehitys johtaa. Kun robotit tekevät yhä suuremman osan työstämme, on yksinkertasisesti järkevää ottaa osa tuottavuuden noususta vapaa-aikana kuin kohonneina reaalipalkkoina. Suunta on kohti lyhempää työaikaa, ja hyvä niin.
Paljon parempi ratkaisu esitetään Soininvaaran ja Vartiaisen raportissa lisää matalapalkkatyötä.
Suositus 23: Sopimus työttömyystavoitteesta. Työmarkkinajärjestöt asettavat itselleen työttömyystavoitteen ja sitoutuvat solmimaan nollatason tulosopimuksia tai pelkästään hintojen nousun kompensoivia työehtosopimuksia aina, kun Tilastokeskuksen mittaama työttömyys ylittää tämän tavoitteen. Esitämme, että valtio valta tämän tavoitteenasettelun vastapainoksi sitoutuu aina työttömyystavoitteen ylittyessä esittämään suunnitelman siitä, miten tavoitetasolle päästään takaisin ekspansiivisen budjettipolitiikan avulla.
Satosen ajatus toimisi toisenlaisessa tilanteessa. Sveitsissä sovittiin eurokriisin alkuaikoina joissain tapauksissa työaikojen pidentämisestä, koska maan vientikilpailukyky syöksyi frangin noustessa. Siellä se toimi, koska työllisyys oli käytännössä tapissa, ja valmistavan teollisuuden työvoimaa tarvittiin.
Suomessa pitää vain saada samalla rahalla tehtyä enemmän töitä. Työtuntien nimellinen lisääminen on sikäli vitsi, että meillä ei ole kovin paljon sellaista työtä, johon tuolla voisi vaikuttaa. Markkinatalouden luulisi olevan Satosellekin tuttu juttu. Viikkotyöaika lukee sopimuksessa vain hyvin rajoitetulla työntekijäjoukolla, lopuilla kyse on lähinnä sopimuksista.
Siinä Satonen on oikeassa, että työtä pitäisi tehdä enemmän. Se työ löytynee kuitenkin helpommin työttömiltä, varhain eläköityneiltä, vanhempainvapaalaisilta, jne. kuin pienenevältä duunarijoukolta.
Lienee aika sama onko muodollinen työaika 7 tuntia vai 9 tuntia, luultavasti pidempi on epämotivoivampi. Keskimääräisen päivän aikana ihminen tekee huomattavasti vähemmän oikeasti tuottavaa työtä kuin mitä hänen odotetaan viettävän työpaikalla.
OS:”Kokoomuksen Arto Satonen esittää, että Suomessa pitäisi viikkotyöaikaa pidentää nykyisestä 37,5 tunnista 40 tuntiin eli 6,7 prosentilla. Päivä pitenisi siis puolella tunnilla. Satosen mukaan näin torjuttaisiin työttömyyttä.”
Työtunnin hinnalla on yllättävän paljon vaikutusta yritysten tarjouslaskennassa. Kauppaneuvotteluihin pääsee tarjousten perusteella tai sitten ei. Kyllä työajan pidentäminen saattaisi lyhyellä tähtäimellä auttaa.
Pitkä tähtäin on sitten asia erikseen.
Tämä on enemmänkin tai lähes pelkästään valkokaulusporukan johtamisen haaste.
En tiedä onko väite, että pidemmät työajat parantaisivat globaalia kilpailukykyä totta. Sillä ei minusta ole juurikaan väliä. Millä on väliä on ihmisten onnellisuudella ja hyvinvoinnilla ja siihen työaikojen yleinen pidentäminen vaikuttaa varmasti negatiivisesti.
Kummallista miten teknologia on parantanut tuottavuutta monikertaisesti ihan viime vuosikymmenienkin aikana, mutta silti pitäisi muka tehdä enemmän ja enemmän töitä jotta olisi varaa edes pitää yllä vanhaa elintasoa.
Ylempänä toimihenkilönä olisi kiva voida laskuttaa työnantajaa niistä ideoista, joita syntyy työajan ulkopuolella.
Ei työpaikan kuutiota ole tehty ajatustyötä varten vaan rutiinitoimia, joiden arvo on vähäisempi.
Työpaikalla voi toki juoda kahvia ja seurustella muiden kanssa.. 🙂
Duunarityössä työajan pidennys kuitenkin varmaan lisäisi tuotannon määrää.
Satonen puhui juuri läpiä päähänsä Ylen uutisissa. Työajan pidentäminen mahdollistaisi hänen mukaansa palkkoihin inflaatiotarkistuksen. Mites inflaatiolle käy, kun palkat nousee?
Ainakin itse olisin mieluummin valmis alentamaan palkkaa _ja_ työaikaa. Tämä voisi muutenkin olla hyvä ratkaisu nykyisessä taantumassa, kun yrityksillä ei ole varaa palkankorotuksiin ja samalla niiden tuotteiden kysyntä on heikkoa.
Eli vinkki Hakaniemeen, jos työnantajat eivät suostu palkankorotukseen, ehdottakaa työajan lyhennystä!
Ehdotus koskee tietysti vain Kokoomuksen jäseniä, Satosella ei ole valtuuksia puhua muiden puolesta.
… silloin, kun myydään tietynlaisia projekteja. Esimerkiksi laivanrakennuksessa näin voisi kuvitella olevan. Toisaalta hyvin suuri osa viennistä on jotain ihan muuta kuin työtunteja sisältäviä projekteja.
Projekteissa on lisäksi se ikävyys, että niissä myytävä työaika ei suinkaan yleensä ole tessin minimipalkkalaisten työaikaa.
Työn hinnalla on kyllä ilman muuta paljon vaikutusta moneen asiaan. Satosen ajatus on sikäli oikein. Ongelma vain on se, ettei yhteiskunnalla ole mitään yleisruuvia, jolla työntekijälle maksettavaa tuntihintaa halvennetaan.
Asiaan saa tietysti konkretiaa kertomalla, millä ammattiryhmillä tämä toimisi. Jos sieltä alkaa löytyä kovin merkittäviä ammattiryhmiä palkkasumman tai viennin kannalta, sitten asiaa kannattaa harkita uudelleen.
(Jos työajan pidennyksiin mentäisiin, aloittaisin vuosilomista erityisesti siellä, missä ne ovat kovin pitkiä. Tämä olisi työtehon kannalta paljon parempi ajatus kuin työpäivien pidentäminen. Kellokortilla ihminen saadaan tekemään vaikka 20 tuntia päivässä, mutta ei todellinen tehdyn työn määrä välttämättä mihinkään lisäänny.)
Hyvä idea.
Mielenkiintoinen juttu on kuitenkin se, että työntekijät eivät välttämättä suhtaudu tähän kovin ihastuneesti. Jonkun kerran olen ollut tarjoamassa työntekijöille lomarahojen vaihtamista vapaaseen. Esimiehet tekevät sen velvollisuudentunnosta, muut eivät.
Yrityksille tuo olisi usein hyvä jousto.
Lapintie ei näköjään ole ainoa, jolle prosenttilasku tuottaa ongelmia :-). Tuntipalkka laskee kuvatussa skenaariossa 6,25% eikä 6,7%. Itse asiasta olen kuitenkin Osmon kanssa samaa mieltä.
Olin tietoinen tuosta erosta laskettaessa prosentuaalista kasvua tai laskua, mutta en viitsinyt laittaa sitä tähän oikein, koska lukijat jäävät ihmettelemään, mistä tuo nyt tuli. Euroa kohden työpanosta tulee 6,7 % enemmän
Mitä jos puolitettaisiin työaika ja jaettaisiin työ useammalle?
Elämänlaatu nousisi työllisillä ja työttömät saisivat töitä.
Satonen voi painua…
Työjanan lyhentäminen ei paranna työllisyyttä juuri lainkaan. On kokeiltu Ranskassa. Työttömien ammattijakauma on kovinerilainen kuin työllistenh, joten jakaminen ei vain onnistu.
Lyhyin kokopäiväisen työn vuosityöaika on kunnan hommissa. Jossain vaiheessa siihen on kai puututtava ja työaika pidennettävä lähemmäs yksityisen puolen työaikaa. Enää ei mielestäni kelpaa se selitys, että lyhyellä työajalla kompensoidaan huonompaa palkkaa, kun julkisen puolen palkat ovat usein kilpailukykyisiä. Ja työttömyys ja työttömyyden uhkakin on mitä on yksityisellä vs. julkisella puolella. Mutta toki palkkoja voi nostaa, jos muuten ei työntekijöitä löydy.
Että, joo, työaikaa voi hyvin pidentää, siis vuosityöaikaa, jos se on selvästi lyhyempi kuin työn raskaan raatajilla.
Veronmaksajan kannalta voi toki palkkojakin laskea. Ihan sama, kunhan kansantalouteen saadaan enemmän ryhtiä.
Bundesbank suosittelee Saksan työntekijäliitoille reippaiden palkankorotusten pyytämistä/vaatimista. Tuosta tätä talouden tukkoisuutta kannattaa Euroopassa lähteä purkamaan. Palkankorotusten myötä Saksan kasvanut kulutuskysyntä sitten kasvattaisi Saksan tuontia muista Euromaista ja näiden työttömyysasteet lähtisivät sulamaan nopeammin.
Vaihtoehtoisesti, tai rinnalla jos saksalaiset eivät erityisesti halua kasvattaa omaa kulutuskysyntäänsä, niin EKP voi elvyttää euromaiden valtionlainoja ostamalla niinkuin USA ja Englanti selättivät omat taantumansa ja jota myös Japani yrittää.
Miksei työajoista voisi sopia enemmän alakohtaisesti? Niillä aloilla, joilla työvoimasta on pulaa palkkoja korotettaisiin ja niillä aloilla joilla työttömyys on ongelma työaikaa lyhennettäisiin.
Tällä blogilla suositeltiin ajat sitten palkankorotuksia Saksaan epätasapainon poistamiseksi Euroopan taloudesta. Se on paljon parempi keino kuin rahataloudellinen elvytys valtion lainoja ostamalla.
Eri maissa ja myös osin eri ammattiryhmissä työtunnit lasketaan eri tavoin. Ovatko esim. lounaat osa työaikaa vai eivät? Ja kuinka pitkiä ne ovat? Olen itse ollut sekä sellaisissa töissä, joissa lounas on ollut osa työaikaa, että töissä, joissa sitä ei työaikaan lasketa. Välimeren lämpimien alueiden ”siesta-kulttuureissa” lounasajan laskentatavan vaikutus on aika iso, kun siihen aikaan niissä pidetään aika pitkiä taukoja työnteosta.
Espanjan työtunnit ovat muuten OECD:n tilastoissa olleet aika lailla samaa tasoa kuin Suomen. Viime tilastossa vuonna 2013 ne olivat yhden vuosityötunnin Suomen alapuolella (mikä mennee virhemarginaalien sisään). OECD:n tilastoja voi katsella tästä:
http://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=ANHRS
Palkansaajien tehdyt todelliset työtunnit v. 2012
Saksa 1317
Hollanti 1334
Suomi 1575
Espanja 1645
(OECD Economic outlook)
Myös Suomi kuuluu pitkän työajan maihin.
Siinähän se koko ehdotuksen juju mielestäni onkin, että palkkaa ei laskettaisi keneltäkään, mutta tuntikustannuksia pienennettäisiin jokaisen osalta. Viikkotyöaika ei tietenkään ole oleellinen, ainoastaan vuosityötunnit.
Tottakai kuvattu toimenpide johtaisi liukumiin, mutta olisi siinä tiettyä viivettä.
No, eiväthän ammattijärjestöt tätä tule Suomessa hyväksymään, joten ei huolta.
Ei siinä mitään kummallista ole. Teknologia ei enää ole pelkästään lännen hallussa.
Entäpä valtion virkamiesten lomien lyhentäminen?
Hyvän palkan vastapainona on pikät lomat.
Ranskassa kokeilu vesittyi lähes täydelliseti, sillä se ulottui koskemaan vain hyvin pientä joukkoa.Kysessä oli enemmän poliittinen propagandajuttu kuin todellinen työajan lyhentäminen
http://www.palkkatyolainen.fi/pt2005/pt0506/p050705-u2.html
”Soininvaara :Kokoomuksen Arto Satonen esittää, että Suomessa pitäisi viikkotyöaikaa pidentää nykyisestä 37,5 tunnista 40 tuntiin eli 6,7 prosentilla. Päivä pitenisi siis puolella tunnilla. Satosen mukaan näin torjuttaisiin työttömyyttä.
Ensikuulemasta voisi ajatella, että työajan pidennys lisää työttömyyttä, kun saman työmäärän pystyy tekemään pienempi määrä ihmisiä. Satonen tähtää tuntipakan alentamiseen 6,7 prosentilla, minkä hän uskoo parantavan kilpailukykyä niin paljon, että työllisyys kuitenkin paranisi.”
Se voi ajan kuluessa parantaa vientiteollisuuden työllisyyttä, mutta kotimarkkinoilla ajatus jää hämäräksi.
Esim jos call centeriin tulee 10000 puhelua kuukaudessa niin työajan pidentämisen jälkeenkin sinne tulee sama määrä ja tarvitaan 6,7 % vähemmän henkilökuntaa kuin ennen pidennystä
Tai virastoon tulee 10000 hakemusta niin niitä tulee varmaan työajan pidennyksenkin jälkeen 10000 ja tarvitaan 6,7 % vähemmän virkamiehiä niiden käsittelyyn
Julkiselle sektorille se toisi kyllä terveellisen saneerauksen,nyt julkislela sektorilla on valtavasti läskiä organisaatiossa. Tekeviä käsiä puuttuu,mutta kaikenmaailman asiantuntijaa ja heimopäällikköä löytyy, jotka riitelevät keskenään ja palvelu seisoo.
Järkevää mielessä ”miellyttävämpää/inhimillisempää” (eli koska automaatio mahdollistaa sen) vai mielessä ”jotta töitä riittää kaikille” (eli koska automaatio pakottaa siihen) – ilmeisesti ei jälkimmäistä, kun mainitsit Ranskan esimerkkinä? Jos ensimmäistä, olisin nousukaudella varmaankin samaa mieltä, mutta tällä hetkellä roboteista huolimatta tuottavuus EI kasva ja tehdyt työtunnit osoittaa kaakkoon, aka BKT-kasvu on miinuksella.
Tuottavuutta ei mahtikäskyillä kasvateta, joten (mikäli talous halutaan kasvu-uralle) ainoaksi keinoksi jää työn lisääminen. Olen toki mm. Viherinssin ja monen muun kanssa samaa mieltä, että ehdotusta parempia lääkkeitä olisi vaikkapa yleisen eläkeiän nosto tai kotiäitien patistaminen töihin, mutta kun ei paremmat keinot kolmikannalle, medialle sun muille tässä maassa valtaapitäville kelpaa niin pakko kai jonkun on sitten ruveta tarjoamaan niitä astetta huonompia (jossa on silti ihan hyviä puolia, ml. tuo työn yksikkökustannusten lasku).
Meidän elintasommehan on ihan toista luokkaa kuin esimerkiksi 80-luvulla! Jos olisimme valmiita palaamaan siihen aikaan, yhtälö olisikin helpompi ratkaista.
Meillä ei tosin ole ”paluu vanhaan hyvään aikaan” -nappia käytössämme, koska huoltosuhde on muuttunut. Tekemistä on sote-puolella väestörakenteen vuoksi koko ajan enemmän, ja rahoittajia on samasta syystä koko ajan vähemmän.
Teknologia ei välttämättä ole tehostanut sote-alan töitä samassa mitassa kuin muuta työtä. Moni muukin ala on jäänyt osin ulkopuolelle teknologian tehostavasta vaikutuksesta. Tällaisia aloja ovat vaikkapa opetusala, ravintola-ala tai vaikka siivoaminen.
Teknologia on lisäksi monessa tapauksessa vain parantanut laatua, ei määrää. Otan esimerkiksi korkeakoulukurssia pitävän luennoitsija.
Aikaisemmin luennoitsija näytti käsin kirjoitettuja kalvoja. Nyt luennoitsija näyttää paljon siistimpiä tietokoneella tehtyjä kuvia. Laatu on parantunut, mutta luennoitsija käyttää nyt ainakin yhtä paljon aikaa asian tekemiseen, eikä laadun parannus välttämättä näy oppimistuloksissa.
Sama laadun paraneminen näkyy siinä, että vaikkapa tämän päivän televisio on aivan toinen kapistus kuin televisio parikymmentä vuotta sitten. Töllötin kuitenkin täyttää tasan saman tarpeen kuin aiemminkin, joten sen paraneminen ei ilahduta kansantaloutta.
” Kun robotit tekevät yhä suuremman osan työstämme, on yksinkertasisesti järkevää ottaa osa tuottavuuden noususta vapaa-aikana kuin kohonneina reaalipalkkoina. Suunta on kohti lyhempää työaikaa, ja hyvä niin.”
Yleistä työaikaa lyhennettiin 80-luvulle saakka ja näin pidettiin työttömyyttä kurissa.Vuonna 1989 oli työttömiä 80000 , mutta nyt heitä on jo 480000 .
Nykyään työaikaa jaetaan työttömyyden kautta
Pidempi työaika tarkoittaa käytännössä myös lyhyempää toimitusaikaa kaikille niille asioille, jotka hankitaan Suomesta.
Puheet siitä että esimerkiksi asiantuntijatyössä lyhyempi työaika tarkoittaisi vain sitä että työtä tehtäiisiinkin tehokkaammin ja suoriteita syntyisi yhtä paljon, ovat aika lailla toiveajattelua, koska asiantuntijatyön työteho ei laske lineeaarisesti aamusta iltaa kohden vaan vaihtelee päivän mittaann vireystilan ja fiiliksen mukaan, jopa sillä perusteella kuinka mielenkiintoisia artikkeleita jollekin asuantuntijan lukemalle verkkosivulle on ilmestynyt. Esimerkiksi eilen koko päiväni tehokkain työtunti sattui olemaan kello 15-17 kun motivaatiokärpänen sattui puraisemaan iltapäivän kahvitauon jälkeen. Aamupäivä oli mennyt todellisessa maanantaifiiliksissä ja horroksessa.
Keskimääräistä työaikaa saataisiin paljon alaspäin, jos vaikkapa puolet nykyisistä työttömistä tekisi muutaman tunnin viikossa. Se ei kumminkaan nyt ihan hirveästi lisäisi vapaa-aikaa, päinvastoin, vähentäisi.
Niinpä. Ihmiset eivät yleensä myöskään pompi innosta, mikäli he joutuvat osa-aikaisesti lomautetuiksi eli vaikkapa kolmipäiväiselle työviikolle tai vaikkapa vain pari viikkoa kestävälle pakkolomalle. Puhumattakaan lomarahojen vaihdosta, ei tule kuulonkaan.
Jos haluaa vakituisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden vähentävän työaikaa, se tapahtuu pakottamalla. No siihenhän on Suomessa pitkät perinteet, kolmikanta ja yleissitovat työehtosopimukset, joten sen suhten ei olisi kyllä mitään uutta auringon alla…
Kyllä, mutta sekä Saksassa että Hollannissa työllisyysaste on n. 5 %-yksikköä Suomea suurempi, mikä selittynee osa-aikaisilla työtekijöillä ja nuo tietysti vievät keskiarvoa alaspäin. Kuten sanottua, kelpaisi minulle Suomeenkin, mutta niin kauan kun ei onnistuta mahdollistamaan tuota voimme valita Saksan/Hollannin elintason joko tulotasossa tai (työntekijöiden) vapaa-ajan määrässä, emme välttämättä molemmissa. Koko kansalle vapaa-aika jakautunee kuitenkin tasaisemmin muutenkin, kun Suomessa käytetään pitemmät ajat opiskeluun jne, minulla ei nyt vaan ole pääsyä kyseisten kansantalouksien tehtyihin kokonaistyötuntimääriin.
Muuten, kun luin lauseesi
oletin että tyrmäät sen seuraavassa sivulauseessa, mutta kun sitä ei tullutkaan alan tulkita tuota kritiikkinä Satosen ehdotusta vastaan. Voisitko selventää kantaasi lump of labour -teorioihin, kun kuitenkin aiemmin olet ne melkoisen selväsanaisesti tyrmännyt? Eli onko työn määrä kansantaloudessa vakio (lyhyttä pitemmällä aikavälillä)?
Työajan pidennys ei lisää työttömyyyttä, vaikka niin voisi ensin ajatella. Pidin sitä niin itsestään selvänä, etten ryhtynyt toistamaan.
Pitkästä aikaa Osmo onnistui kirjoittamaan oikeaa asiaa. Kiitoksia.
Yhdyn täysin siihen, että työn siirtyminen robottien tehtäväksi ja koneellistuminen yleisestikin pienentää tarvetta tehdä työtä. Maapallon resurssien rajallisuus esttää haaveita lisätä työn tekemistä rajattomasti. Tälläkin hetkellä maailmassa on lähes rajaton työvoimareservi, jonka hartain tavoite on löytää työtä. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Kaikki puheet työajan pidentämisestä tavalla tai toisella ovat vain lyhytnäköistä pinnojen kalastelua rahaa toisten työnteolla ansaitsevilta. Oikeampaa olisi kehittää menetelmiä, jolla nykyinen ja näköpiirissämme oleva työvoiman tarve voitaisiin jakaa tasapuolisesti kaikkien työtä halajavien kesken.
Osaltaan tätä ongelmaa helpottaisi, mikäli ihmisille aikaansaataisiin käsitys vapaa-ajan hyödyllisyydestä sekä jarjestettäisiin mahdollisuus elämiseen ilman pakollista työn tekoa. Tämä pienentäisi, kenties ratkaisevasti työtä halajavien määrää.
Osmo
”Tällä blogilla suositeltiin ajat sitten palkankorotuksia Saksaan epätasapainon poistamiseksi Euroopan taloudesta. Se on paljon parempi keino kuin rahataloudellinen elvytys valtion lainoja ostamalla.”
Vaikka tämä merkittävä poliittinen blogi onkin, asialle on kuitenkin eduksi, että Bundesbank on tullut samalle kannalle;-)Ja kertaus on opintojen äiti. Vaikka monet ovat asian sisäistäneet kaikki kuitenkaan eivät.
Ja ei työ ole kiinteän kokoinen kakku joka huolellisesti pitäisi jakaa. Kun joku tekee työtä syntyy siitä – toivottavasti – jotain vaihtokelpoist ja se kakku kasvaa. Tekemällä enemmän työtä syntyy lisää työtä. Kunhan se työ on yksityisellä sektorilla eikä julkisella.
Suomessa on pulaa työstä koska verotus on niin järjettömällä tasolla että vaikea keksiä niin kannattavaa toimintaa että siitä voi palkkaa maksaa. Voihan sitä työ tunnin hintaa laskea laskemalla tuntipalkkaa, helpompi olisi laskea verorasitusta, mutta leikkaamalla julkista sektoria ei taida voittaa vaaleja
Ei ole Arto Satosen keino vedenpitävä, mutta ei kyllä suositus 23:kaan. Suositus 23 näyttää perustuvan oletukseen ikuisesta vaurastumisesta, talouskasvusta ja kulutuksen kasvusta, joka kuittaa aina (poliitikoille kaikkein helpoimman) velkavtoisen taloudenpidon.
Oletetaan että jonkun maan talous on jäämässä kilpailussa jälkeen, vaikkapa jonkun Kiinan kaltaisen kehittyvän maan talouden nousun seurauksena. Työmarkkinajärjestöjen nollaratkaisut eivät ole riittäviä, jos kilpailukyky ei (jatkuvan talouskasvun ja siitä seuraavan lisäkulutuksen ja lisäkysynnän seurauksena) palaudukaan, vaan muut maat pysyvät edelleen kilpailukykyisempinä. Sääntö 23 näyttää ehdottavan, että velkaa otetaan tällaisessa tilanteessa ikuisesti ja loputtomiin.
Panee miettimään, onko hallituksen politiikka todella tämä. Olemme ottaneet lisävelkaa jo vuosia. Vaikka korot ovat alhaalla, kai jossain menee raja. Vai otammeko lisävelkaa ikuisuuksiin asti? Perustuko hallituksen politiikka siihen toiveeseen, että jokin kulman takaa saapuva nousukausi ja maailman kulutustason kasvaminen entisestään tuo kysyntää myös (nyt kalliiseen ja kilpailukyvyttömään) Suomeen, pelastaa kaiken ja kuittaa velat pois?
Minä käyttäisin elvytystä/velanottoa vain _tilapäisten_ notkahdusten tasaamiseen, en pysyvän kilpailutilanteen heikentymisen korjaamiseen. Pelkkä syömävelka (= velka jolla ei tehdä ratkaisevia toimintaa parantavia investointeja) ei korjaa pysyvää kilpailutilanteen muutosta, vaan vain siirtää maksut ja talouden korjaustarpeet tulevaisuuden veronmaksajille ja seuraaville hallituksille.
Toimiakseen kunnolla sääntö 23 vaatisi rinnalleen markka-ajan devalvaatiot / devalvoitumiset. Vakaan euron tilanteeseen se ei sovi, kun ei ole devalvoitumisen kaltaista talouden liikaa ilmaa pois päästävää mekanismia. Sääntö 23 toimisi vähän paremmin, jos vakaa euro muuttuisi jatkuvasti arvoaan menettäväksi euroksi. Tosin tämäkään systeemi ei toimi, jos ja kun jotkut euromaat ovat tosia huonompia, eikä (kelluvan) euron arvo putoa niitä tyydyttävällä vauhdilla, koska euroalueen vahvimpien ja kurinalaisimpien maiden hyvin toimiva talous, pitävää euron arvoa ylhäällä.
Minusta sääntö 23 on enemmän talouspopulismia tai optimistista pään pensaaseen laittamista kuin järkevää taloudenpitoa silloin, kun kyse ei ole vain hetkellisestä talouden notkahtamisesta. Nollaratkaisut eivät riitä silloin, kun kaivattaisiin miinusmerkkisiä ratkaisuja, tilanteessa jossa globaali talouskasvu ei nosta kysyntää takaisin (kallista) Suomeakin peliin mukaan vetävälle tasolle.
1:
6,7%:n työajan pidennys eli realistisen tuntipalkan alennus ei kovin kauan riittäisi. Kilpailukyky vaatisi aina uuden alennuksen kunnes palkkataso olisi sama kuin Kiinassa ja Aasiassa.
2:
Pääomapuolueelta on epäeettistä ehdottaa tällaista, kun samaan aikaan varakkaiden varallisuus on kasvanut entisestään. Syynä nykyiseen kriisiin on voiton siirtyminen sijoitusyhtiöiden kautta muualle tai harvoille, eikä suomalaista työntekijää ja yritystä hyödyntämään.
3:
Työajan pidentämiskeino perustuu tehdas- ja palvelutyöhön,jossa mittari on aika, teknisen kehityksen vaikutusta ei ole huomioitu, eikä tietotekniikka-ajan työntekoa, jossa työajan merkitys mittarina ei ole enää relevantti. Miten työntekijöiden luovuus saadaan vauhtiin? Siinä olennainen tuottavuuskysymys.
4:
Sopimus 23 on kyllä niin vaikeaselkoinen jo käsitteiltään, että vaikea ottaa kantaa sen toimivuuteen.
5:
Tämä unohtuu: Ihminen ei elä talouskasvua varten vaan voidakseen hyvin yhdessä muiden ihmisten kanssa. Siihen riittää nollatalous ja luovan yrittämisen esteiden poistaminen. Vapaa-ajan lisääminen kaikille ihmisille pitäisi olla perusarvo.
6:
Hyvinvointiyhteiskunnan ohjaus yhdessä teknisen kehityksen ja globalisaation kanssa on tuottanut tilanteen, jossa pitäisi alkaa purkaa väärään suuntaan vievää valtion säätelyviidakkoa sen lisäämisen sijaan. Sieltä voisi löytyä myös isoja säästöjä. Tutkikaapa!
Köyhimpien tuloluokkien elintaso ei ole merkittävästi noussut 1980-luvulta. Rikkaimpien tuloluokkien elintaso on suorastaan räjähtänyt.
Pääomatulo progressiiviseksi ja jossain miljoonan kieppeillä tulo voisi olla sata prosenttia. Ihan solidaarisuuden nimissä.
Niin ja unohtui että jos nyt kumminkin haluttaisiin pidentää työaikaa, niin se kannattaisi kyllä tehdä höpönlöpön-vapaapäiviä eli arkipyhiä vähentämällä, ei viikkotyöaikaa pidentämällä.
Tähän passaa myös tuo työajanvähentäjien perusargumentti: työtehon nosto. Jos vaikkapa helatorstai poistettaisiin, niin työteho nousisi koska perjantaina ei oltaisi töissä kahden päivän krapulassa…
😉
Kielletään kauhakuormaajat ja kappas, on lapiomiehille töitä.
Kielletään metsätraktorit ja kappas kun on metsureille töitä.
Ei. Ei missään nimessä. Pitää nostaa kustannuskilpailukykyä. Kustannuskilpailukyky, muuten maailmanloppu! Globaalikilpailu!
Me elämme yhteiskunnassa, jossa työ määrittelee kaiken. Kultalusikka suussa syntyneet siniveriset eivät ymmärrä köyhyydestä mitään. Heidän on helppo perustaa shampanjabaareja ja downshiftata painuen surffailemaan päiväntasaajalle, kun isukki hövelisiti maksaa sen.
Kun automaatio ja robotit korvavaat ihmisiä, niin nämä korvatut ihmiset muodostuvat täysin hyödyttömiksi nykyiselle yhteiskunnalle. He eivät voi tuottaa, eikä myöskään kuluttaa.
Kustannuskilpailukyky eli suomeksi voittojen maksimointi kyllä toki kasvaa. Entistä pienempi osa kykenee tuottamaan kaiken tarvittavan ja entistä pienempi osa kykenee jakamaan kaiken tulon.
Koko ihmiskunta on valjastettu tuottamaan voittoja pikkuruiselle eliitille ja kohta suurin osa ihmiskunnasta on käynyt turhaksi tälle eliitille (Muutama ihminen saa yhtä paljon kuin kolme miljardia ihmistä).
Ebolan kaltainen tauti on kuin taivaanlahja tälle eliitille. Linkolalaiset viheroikeistolaiset tanssivat sambaa.
Suomalaisten syntyvyys laskee mm. sen vuoksi, ettei suomalaisilla nuorilla pariskunnilla ole varaa hankkia lasta. Nainen on töissä, mies työtön. Se on tätä päivää. Kun vaimo jää äitiyslomalle, tulee konkurssi. Kaikki eivät halua elättää lasta sossunluukulla.
Tarkoitus on kuitenkin se, että Suomeen muodostuu siniveristen suomalaisten uljas luokka, jota robotit palvelevat. Maahanmuuttajat ja köyhät tappelevat rippeistä slummeissa.
En malta odottaa sitä uljasta uutta dystopiaa, jonka seuraava viheroikeistolainen hallitus luo. Ehkäpä keksitään itsepalvelukaasukammiot turhille köyhille.
Työn tuottavuuserot ovat monilla aloilla aivan ufoja. Huono heinämies tekee heinää ehkä 75% siitä, mitä hyvä, huono metsuri tekee ehkä puolet siitä mitä hyvä metsuri, mutta huono koodaaja tekee tasan nollan arvoista työtä kun hyvän koodaajan työ on mittaamattoman arvokasta.
Meidän työaikalainsäädäntömme ja suhtautumisemme työajan korvaamiseen ovat peräisin ajalta jolloin ihmiset olivat heinämiehiä tai metsureita. Kirjataan tunteja tai jopa minuutteja laskuihin työstä, jonka arvo vaihtelee haitallisen ja miljoonan välillä. Kaikkien pitää tehdä samassa tuntiraamissa töitä, niin lapiomiesten kuin koodarienkin. Pitää istua avokonttorissa pyörittelemässä peukaloita ja palavereissä juomassa kahvia, tuottava osa työstä tehdään junassa tai viikonloppuna mökillä. Palkankorotuksen yläraja määräytyy siitä, minkä värinen kravatti miellyttää pomoa ja alaraja siitä mitä AY-jyrät onnistuvat lakkouhkalla kiristämään.
Tällaisessa maailmassa ”40 tuntia contra 37.5 tuntia viikossa”-keskustelu tuntuu täysin absurdilta. Mitä jos annettaisiin ihmisten edes vähän enemmän päättää itse? Ettei kaikkia pitäisi istuttaa siellä saman vertaa vaan esimerkiksi, tiedättehän, edellytettäisiin se työtehtävien hoitaminen ja siihen menee se mitä siihen menee.
Ajatelitko että Suomen pitäisi tuottaa yhtä paljon kuin Kiina tuottaa teollisuustuotteista ja vielä t-paidatkin päälle? Siihenhän tuollainen Kiinan palkkataso tähtäisi, kiinalaisten nykyisten töiden viemiseen.
Rakennusteollisuudessa riittäisi aivan hyvin Viron palkkataso ja sen jälkeen virolaisia ei rakennuksillamme enää näkyisi.
Koneenrakennusteollisuudessa riittäisi taas Puolan palkkataso. Tämän jälkeen puolalaisten työt tulisivat Suomeen. Puola on sen verran iso maa, että heidän työt ryöstämällä työllistyisi koko Suomi ja muutama palkan perässä muuttanut venäläinen siirtotyöntekijäkin (riskaabeli strategia, ottaen huomioon Venäjän imperiumin tarpeen suojella kansalaisiaan…).
En tiennytkään että jo 80-luvun köyhillä oli älykännyköitä, internet-yhteys, 40-tuumainen taulutelevisiot ja tietokoneet.
Kaikkea sitä oppii.
Kesäkuun loppuun mennessä Suomessa oli 47 000 akateemista työtöntä työvoimatoimiston listoilla.
Sen lisäksi on 400 000 ei-akateemista työtöntä.
Vieläkö tarvitaan lisää valinnanvaraa työmarkkinoille???
Jo keskipitkälläkin tähtäimellä saataisiin lisää työttömiä eli 180° väärä vaikutus. Loppuunpalamiset eivät työnantajia haittaa, koska reserviä riittää.
Olet siis optimisti.
Outoahan se on, mutta syy on se, ettei työnteon maksuhalukkuus kasva samaa tahtia tehonlisäyksen aiheuttaman työttömyyden kanssa. Itse työtähän löytyisi tehtäväksi aivan loputtomiin, vaikka kuinka tehostettaisiin. Esim. roskia voi poimia melko määrättömästi, jne.
Jaa, onko tähän kommenttia?
Minun muistini mukaan Suomessa on lakisääteinen 40 tunnin työviikko, mutta se on alennettu työehto- ja virkaehtosopimuksilla 37,5 tuntiin.
Työmarkkinasopimusten ronkkiminen ei kuulu poliitikkojen toimivaltaan, joten kansaned. Satonen (kok.) on ampunut viikon hutikudin.
Ei tätä nyt niin kärkkäästi kannata ampua alas. Voisi vaikka pilotoida valtion ja kunnan virkamiehillä, puolet vuosilomakertymästä pois?
Jos ei väkeä voi vähentää, niin ”tuottavuutta” lisätä?
Kun palkat ovat nousseet ja työajat lyhentyneet, entistä tarmokkaammin yritysten on kannattanut etsiä uusia innovaatioita paitsi työntekijöiden avuksi ennen kaikkea korvaamaan työntekijöitä. Palkkakulujen nousu on siis yllyke innovaatioiden etsintään.
Kilpailukyky ja talouden kasvu perustuu onnistuneisiin innovaatioihin, joiden ansiosta entisellä tai pienemmällä työmäärällä tuotetaan aikaisempaa enemmän tai parempaa. Se tosin heikentää työllisyyttä, mutta tuo varallisuutta, jolla uusien innovaatioiden lisäksi nämä työttömätkin pystyttäisiin elättämääm paremmin kuin keinotekoisesti työllistämällä.
Sekö on elintason nousua, että halpiskuvaputkitöllö on vaihtunut halpistaulutöllöön?
1980-luvulla ei myöskään saanut samaan tapaan vakuudetonta luottoa, kuin tänä päivänä saadaan. Se tauluteevee ja tietokone ostetaan osamaksuilla.
Ja sekö tarkoittaa, että kaikki on hyvin, kun köyhällä on internetyhteys, kännykkä ja tauluteevee?
Keskustaoikeiston johdolla säätelyviidakko on tihentynyt sadoilla säädöksillä vuosien 2003-2014 välisenä aikana.
Tiedemies,
vaarana tuossa on se että teen entisen tuotoksen pienemmällä palkalla kun johto väittää että sain lisää vapaa-aikaa. Harmi kun sillä lisääntyneellä vapaa-ajalla ei ruoki kotitalouttaan.. 🙂
Halvinkin taulu-tv hakkaa mennen tullet 80-lukulaisen halvimman töllön (joka oli varmaan neuvostovalmisteista eli ihan täyttä skeidaa).
Äkkiäpäs ne maalitolpat siirtyivät, kun huomattiin että köyhän elintaso on kuin onkin noussut 😉
En oikein keksi mikä 80-lukulaisella köyhällä olisi paremmin kuin tänään. Silloin ei työttömyys, eikä varsinkaan sossutukien nostelu taikka vaikkapa yksinhuoltajuus olleet sosiaalisesti niin hyväksyttyjä kuin nyt.
Näin on aina käynyt.
Tuo on tosiaan sellaista elintason nousua, joka ei näy reaalituloja tuijottamalla. Nykyinen taulu-tv maksaa reaalisesti suunnilleen saman tai jopa vähemmän kuin putkitöllö 1980-luvulla. Se on kuitenkin laadukkaampi vehje. Jos 1980-luvun ihmiselle olisi ollut tarjolla taulu-tv, hän olisi maksanut siitä enemmän kuin putki-tv:stään. Tämä erotus on sitä elintason nousua, joka ei näy reaalituloja katsottaessa.
Älypuhelimet ja internet ovat sitä vielä enemmän, koska niille ei ollut edes vertailukohtaa 1980-luvulla.
Nyt vaihdat aihetta. Alkuperäinen väitteesi oli, ettei köyhillä mene nyt paremmin kuin 1980-luvulla. Minusta heillä menee. Heidän reaalitulonsa ovat korkeampia kuin 1980-luvulla:
http://tilastokeskus.fi/til/tjt/2011/05/tjt_2011_05_2013-05-22_kat_002_fi.html ja tuon päälle siis heillä on käytössään asioita (internet ja älypuhelimet), joita ei edes ollut olemassa 1980-luvulla.
Milloin köyhällä sitten menee hyvin? Tässä pitää erottaa monta asiaa toisistaan. Suhteellinen elintaso on eri asia kuin absoluuttinen elintaso, ja mahdollisuudet ja valinnat ovat eri asioita.
Ei nyt kyllä äkkiä tule mieleen kovin paljon sellaisia asioita, joihin alimmalla tulodesiilillä olisi ollut mahdollisuuksia 80-luvulla mutta ei enää. Päinvastaisia esimerkkejä on paljonkin, ts. absoluuttinen elintaso on kasvanut ja mahdollisuudet ovat lisääntyneet.
Tai jos otetaan Suomen alin tulodesiili ja verrataan sitä muiden maiden alimpaan tulodesiiliin, niin onko suomalaisten köyhien asiat huonommin kuin muualla? Jälleen taitaa olla niin, että suomalaisilla köyhillä menee kohtuullisen hyvin kansainvälisessä vertailussa.
Suhteellisen köyhyyden kohdalla aikakausien vertailu voi tuottaa erilaisia tuloksia. Väitteelläni ei ole tilastopohjaa, mutta näppituntumalta vaikuttaa siltä, että todellisen elintason ja mahdollisuuksien ero alimman tulodesiilin ja vaikka alimman kvartiilin rajan välillä on revennyt. Tuntuu myös siltä, että köyhyydestä keskiluokkaan ponnistaminen on nyt harvinaisempaa kuin aikaisemmin.
Itse pidän tuota viimeistä köyhyyden suurimpana ongelmana. Köyhyys tai työttömyys eivät ole suuria ongelmia, jos yksilöllä on realistinen mahdollisuus omilla ponnisteluillaan halutessaan päästä eteenpäin. Jos tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, näköalattomuus nakertaa elämänlaatua huomattavasti.
Tässä työ on avainasemassa. Yhteiskunta pitää saada sellaiseen asentoon, jossa kaikille halukkaille on töitä, ja jossa työnteolla voi parantaa omaa toimeentuloaan.
Jos olet elänyt 80-luvulla nuorena tai aikuisena, väitteesi on outo.
Varsinkin laadullinen kehitys on ollut huimaa, myös monissa kaikkien saatavilla olevissa halvoissa tai ilmaisissa hyödykkeissä. Paras esimerkki lienee julkinen teveydenhoito. Tänä päivänä moni potilas selviää sellaisista sairauksista, jotka 80-luvulla tappoivat lähes vääjäämättä.
Elintaso taitaa sinulla olla kovasti suhteellinen käsite.
Valtion virkamiehenä joskus tulee miettineeksi, että meillä 6-7 viikon vuosilomat ja USA:ssa, niillä, joilla yleensä on lomaa, on maksimissaan 3 viikkoa. Vuosityöaika voisi olla oikeampi lähestymiskulma, kuin työpäivän pituus.
Arkipyhiä on laskujeni mukaan tällä hetkellä vuodessa 11 päivää (uusi vuosi, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäismaanantai, vappupäivä, helatorstai, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä).
Näistä neljä sijoittuu kiinteille viikonpäiville (pitkäperjantai, pääsiäismaanantai, helatorstai, juhannusaatto). Loput kiertävät eri viikonpäivinä, eli ne osuvat välillä viikonlopuille.
Poliittisella tahdolla noista varmaankin loppiainen ja helatorstai olisivat muutettavissa työpäiviksi – molemmat ovat arkivapaina melko uusia ja ilman kovin suuria perinteitä. Tosin tästä kokonaistyöaikaan tuleva lisäys taitaisi olla hiukan alle 1% luokkaa.
Ketjussa ei ole lainkaan mainittu suoriteperusteista/urakkapalkkausta, jossa työntekijä saa palkkansa suoritteiden mukaan.
Urakkahommissa jos on hyvä urakka, niin tunteja voidaan tehdä niin paljon kuin lakisääteiset sallii, kuten olen aikoinani kesätöissä tehnyt.
Tunteekohan julkisen puolen toimijat, käytännöt tai työehtosopimukset urakkapalkkausta lainkaan?
Ilman minkäänlaista lähdeviitettä ja täysin tiedostaen, että saatan olla vasemmistopropagandan uhri, veikkaisin, että 80-luvun köyhän oli halutessaan helpompi päästä tittelistään kuin tämän päivän köyhän. (Jos tarkastellaan materiaalista hyvinvointia, en myöskään usko, että löytyy mittaria, jolla nykyisellä köyhällä menisi huonommin kuin 80-luvulla.)
Tuloerot. Köyhien ja rikkaiden tuloerot ovat räjähtäneet käsiin. Siitä vain vertailemaan 1980-luvun köyhän ja 2010-luvun köyhän ostovoimaa.
2010-luvulla on kyllä uusia hoitomuotoja, mutta kuolet jonoon ennen kuin pääset hoitoon. Ellei sitten satu olemaan sitä ostovoimaa yksityiselle ja sitähän ei köyhällä ole.
Eikä julkisenkaan puolen laskuihin ole varaa. Mutta eihän sellaista tämän blogin kommentaattorit ole nähneet tai kuulleet.
Käsi ylös, kuinka monella teillä arvon kommentaattoreilla on alle 1000 euron bruttotulot kuukaudessa?
Se on realismia sadoille tuhansille suomalaisille työikäisille ja määrä kasvaa jatkuvasti. Itseasiassa jokainen työtön, jolla on puoliso, saa alle 1000 euroa bruttona kuukaudessa pois lukien ansiosidonnaiset.
Täällä sitä besserwisserit kommentoi täysin todellisuudesta irrallaan. Lisää tarjontaa työmarkkinoille, eikä sitten läskejä tai rumia!
Evert,
kyllä toimihenkilön ja ylemmän toimihenkilön töitä työnantaja olisi muuttanut urakkapalkatuiksi jos sen suoritteen arvon mittaaminen olisi niin helppoa.
Minulle kai voisi joinain päivinä sanoa että tänään et ole saanut aikaan mitään, mutta eiliseltä tienasit kolmen päivän edestä. Entäs sitten loman jälkeiset viikot heinä-elokuussa? Merkittävä osa yhtiön väestä on vielä lomilla ja mitään muiden työpanoksesta riippuvaa ei saa aikaan.
Jostain syystä yleismaailmallinen palkitsemismalli toimihenkilöille on kuukausipalkka + mahdollinen tulospalkkio. Tulospalkkiokin voi olla kollektiivinen.
Jos myisin sijoitustuotteita Alexandrian tai Elinan laskuun niin olisi lienee aika selvää että saisin palkkaa vain silloin jos onnistun saamaan ihmiset tekemään merkintöjä erilaisiin rahastoihin ja vakuutustuotteisiin!
Voisiko, mainitsemastasi syystä, ihmistyötä kategorisesti suosia fossiilisten energialähteiden suoman työn sijaan? Esimerkiksi, urbaani metsänhoito pääosin käsitöin? Turistit ensin ihmettelisivät, sitten nauraisivat (köyhille! ja takapajuisille suomalaisille), sitten ihastuisivat lopuksi iäkseen. Se maksaisi jotain. Se ei maksaisi jotain (tuontienergia). Se tuottaisi jotain.
Kun vuoden 2013 1000 euroa muutetaan vuoden 1985 markoiksi, tuloksena on n. 3100 mk. Se oli aivan kohtuullinen, jopa hyvä palkka nuorelle maisterille ja DI:lle.
No, töitä silloin ole paremmin tarjolla loppututkinnon suorittaneille.
Se on hankalampaa. Monissa nykytöissä ei työn teolla ole niin väliä, vaan hakijan on tuotava esteettis-persoonallinen kokonaisuus työpaikalle ”tekemään työtä”. Täytyy siis olla kohtuullisen esteettisen näköinen ja persoonana mukava(ja persoona arvioidaan vahvasti ulkonäön perusteella). Plastiikkakirurgia ehkä auttaisi joitain työsketelemään, mutta siinäkin on terveydelliset ja psyykkiset riskinsä.
Tuossa on mielenkiintoinne tilasto, siinä ovat mukana viikkotyöaika, vuosityöaika ja lomien ja vapaapäivien vaikutus työaikaan.
http://www.eurofound.europa.eu/eiro/studies/tn1106010s/tn1106010s.htm#hd7
Suomessa noita vapaapäiviä on kolmanneksi vähiten . Loman pituus on EU keskairvoa ja lopputulema on, että vaikka viikkotyöaika on tuo 37,5 tuntia niin lomien vähyys kompensoi viikkotyöaikaa.
Sairaslomia ei ole huomioitu tässä laskelmassa
Tuo tilasto koskee kokoaikaista työtä. Kansantalouden käytössä olevaan työpanokseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka suuri osa tekee osa-aikatyötä. Todellisen keskimääräisen työajan tilasto näyttää aivan toiselta.
yllä olevaan vielä. SDP:n surkeus johtuu y pitkälle siitä, että se keskittyy puhumaan aivan väärästä eriarvoisuudesta. SDP puhuu suomalaisista mökin omistajista ja omakotitalo-omistajista etuoikeutettuna luokkana, vaikka eriarvoisuus on lahjakkuudessa. SDP pitäisi pistää sinkkiarkussa multiin.
No, minä juuri postasin linkin Tilastokeskuksen tilastoon, jossa oli vertailtu reaalisen tulon kehitystä. Ja oli se noussut sillä alimmallakin desiilillä verrattuna 1980-lukuun. Toki vähemmän kuin ylimmällä, mutta sitähän väitteesi ei koskenut, vaan ainoastaan sitä, että köyhillä menee nyt huonommin kuin 1980-luvulla. Muutenkin tuloeroista on aika vaikea sanoa mitään yhtä konkreettista kuin absoluuttisesta hyvinvoinnnista. Olisiko köyhillä asiat paremmin, jos rikkaiden tulojen kehitys olisi ollut samanlaista kuin heidän omansa. Jos olisi, niin saisivatko he siis elämäntilanteeseensa parannusta sillä, että rikkaiden omaisuutta tuhottaisiin?
Ja kuten täällä on jo todettu, tuo reaalitulon tarkastelu ei edes huomioi sitä, että on tullut käyttöön elintasoa parantavia asioita, joita ei edes ollut olemassa 1980-luvulla.
Reaalituloihin tuijottaminen ei tietenkään kerro siitä mitään, mitä julkisille palveluille, kuten terveydenhuollolle on tapahtunut. Sinä nyt esität väitteen, että nykyisin kuollaan enemmän jonoihin asioihin, jotka hoidettiin 1980-luvulla. Näytäpä sille jokin todiste.
Mitä kommentaattorien omat tulot tähän liittyvät? Olisin varsin yllättynyt, jos kommentaattorien joukossa olisi joku, joka olisi ollut köyhä sekä 1980-luvulla että nyt. Ja vaikka olisi, niin eipä sekään tässä juuri auttaisi. Yleensä ihmisillä aika kultaa muistot, eli henkilökohtainen muistelu ei minusta ole mikään erityisen pitävä todiste oikein mihinkään. Toiseksi tällaisessa subjektiivisessa muistelussa sekoittuu helposti suhteellinen ja absoluuttinen köyhyys.
Mihin tämä väitteesi perustuu? Voitko näyttää jonkun tilaston alle 1000 euroa tienaavien määrän vaihtelusta? Kuinka suuri tuo joukko oli 1980-luvulla (1000 euroa voit inflaatiokorjata)?
Köyhät eivät sijoitu alimpaan tulodesiiliin vaan toiseksi alimpaan. Alimmassa ovat opiskelijat.
Liittyy aiheeseen:
Voiko O.Soininvaara ”vanhana” valtiomiehenä esittää ratkaisua valtion ja kuntien ylivarojen elämiseen?
ja pelkästään veroja korottamalla se ei onnistune vaan pitää myös leikata; NIIN TULONSIIRROISTA KUIN JULKISHALLINNON TYÖNTEKIJÖISTÄ.
siis jonkin sortin oma varjobudjetti.
Mistä leikataan ja mitä veroja korotettaan, että edes joskus Suomi pystyisi edes lyhentämään velkojaan.
Tarkoitatko, etteivät opiskelijat ole köyhiä? Ainakin oman elämäni ehdottomasti köyhin vaihe sijoittui juuri opiskeluaikaan.
Voisiko joku nyt määritellä mitä on ”köyhä”, niin pääsemme keskustelussa eteenpäin.
Onko opiskelija köyhä, kun hänellä on hyvin alhaiset tulot, eikä yleensä vielä juuri mitään omaisuutta, mutta toisaalta hänellä on parin vuoden kituutuksen jälkeen odotettavissa huima tulojen nousu?
Onko omistusasunnossa asuva eläkeläinen köyhä? Hänen tulonsa voivat olla varsin vaatimattomat, mutta toisaalta hänen kulutuksensakin on alhainen.
Onko pienipalkkaisten vanhempien lapsiperhe köyhä? He ovat päinvastaisessa tilanteessa tuohon eläkeläiseen. Tulot voivat olla kohtuulliset, mutta toisaalta menot ovat sitten paljon korkeammat.
Onko työtön köyhä? Jos kyse on lyhytaikaisesta työttömyydestä, hänen tulonsa voivat olla hetkellisesti alhaiset, mutta päästessään taas töihin ne voivat sitten nousta matalapalkkaisempaa työtä tekevien yläpuolelle.
Opiskelija saattaa olla tilapäisesti köyhä, mutta ei elinkaaritarkastelussa. Ja aika moni elää vanhempiensa siivellä.
Se on tietysti kokonaistyöaika, mutta suurin osa tekee ns normaalia työaikaa .Vaihtelua osa-aikatyössä toki on maitten välillä , mutta sehän tarkoittaa, että mitä enemmän osa-aikatyötä, sitä enemmän köyhiä.
Osa-aikatyö vaikuttaa kyllä työllisyysasteeseen, sillä työtä ei tarvitse tehdä kuin tunti kahden viikon aikana päästäkseen luetuksi työlliseksi.
Mutta se on enemmän neukkuajan tapaista tilaston vääristelyä kuin todellista työllisyyttä.
Eikä se välttämättä lisää kokonaistyöpanosta, Suomessakin osa-aikatyö on yleistynyt mutta lopputulema on, että kokonaistyötunnit ovat vähentyneet Osa-aikaisia oli 1997 115000 ja 2013 215000 mutta työtunnit ovat vaipuneet vähän yli 4 ,iljardista alle 4 miljardin.
Korrelaatio osa-aikatyön ja köyhyyden kanssa taitaa mennä vaikkapa Hollannissa toisin päin. Varakkaissa perheissä on varaa, että vaimo on kotona tai osa-aikatyössä ja matalapalkka-aloilla on pakko tehdä kokoaikatyötä.
Samalla tavoin moni kotiäiti elää rahatalouden mielessä aviomiehensä ”siivellä”. Näin etenkin, jos pari ei virallisesti ole edes avio- vaan avoliitossa.
Ongelmana on siis se, että köyhää määriteltäessä ei riitä ihmisten henkilökohtaisen tulon tarkastelu, vaan se, minkälaiseen käytännön elintasoon pääsee käsiksi riippumatta siitä, mitä kautta se elintason kustantaminen tulee. Onko tästä minkäänlaista hyvää tietoa missään saatavilla?
Mitä tuohon elinkaaritarkasteluun tulee, niin siinäkin on omat ongelmansa. Joku yrittäjä voi tehdä vuosikausia hyvää tiliä, kunnes jostain syystä firma meneekin konkkaan. Elinkaaritarkastelussa hän voi näyttää keskituloiselta, vaikka voikin olla joutunut konkan jälkeen kärsinyt vuosikausia oikeasta köyhyydestä. Hänellä voi olla esim. asunto, mutta tuilla eläessä tällä ei ole juurikaan merkitystä käteen jääviin tuloihin, koska vuokrat maksaisi sossu, jos hänellä ei sitä asuntoa olisi.
Muutenkin elinkaaren yli integroitua köyhyyttä on hyvin vaikea tilastoida, koska tietenkin siitä tilastot millä hetkellä tahansa ovat valmiit vain niiden osalta, jotka ovat äskettäin kuolleet. Nämä tilastot taas kuvaavat tilannetta vuosikausia sitten.
Joka tapauksessa edelleen jäi auki se, mitä köyhällä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.
Ei voisi. Ihmisen tekemä ruumiillinen työ on energiassakin mitattuna paljon kalliimpaa kuin koneen tekemä. 1900-luvun alun metsuri tarvitsi kolminkertaisen määrän energiaa ravinnostaan verrattuna nykyiseen mediaaniin (luku on hatusta vedetty mutta oikeaa suuruusluokkaa). Ja saman työmäärän tekemiseen tarvittiin moninkertainen määrä työmiehiä. Lopputulema on, että nykyisellä fossiilisen energian hinnalla ihmistyö ei vain mitenkään ole kilpailukykyistä. Jo pelkästään tuohon kasvaneeseen ravinnontarpeeseen tarvitaan enemmän fossiilisia resursseja kuin mitä työn tekeminen koneellisesti vaatisi.
Osmo,
ei missään tulonjakotilastossa tehdä mitään elinkaaritarkastelua. Havainnot otetaan analyysiin sellaisenaan..
Kyllä tehdään tulonjakotilastoja myös elinkaarta ajatellen. Tai siis tutkimuksia asiasta. Jos otamme tarfkastelujaksoksi viakkapa päivän, tulonjao tulisi hyvin epätasaiseksi, koska tuloja on vain niillä, joiden palkkapäivä osuus iihen päivään. Oikea käsitys tulotilanteesta vaatii aina pidempää tarkasteluaikaa.
Elinkaarivaurauden eteiseen mahtuvat vain suuren finanssivarallisuuden omaavat. Kaikilla muilla on elinkaaren mitassa suurena mahdollisuutena köyhyys. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei ole on jotain outoja subventioita. Jotain sopeutumisvarhaiseläkkeitä tai muuta hämärää.
Minä luin 80-luvulla paperikirjoista huippukirjailijoiden syvällisiä ajatuksia. Nyt luen tietokoneen ruudulta Syltyn kommentteja. Se on merkki elintason noususta?
”ihmistyötä kategorisesti suosia fossiilisten energialähteiden suoman työn sijaan?”
Et ilmeisesti ymmärrä mistä puhut, joten harjoitustyönä määräänkin sinut nyt lukemaan koko esiteollisen ajan historian läpi ja kiinnittämään erityistä huomiota mm. tavallisen rahvaan elinaikaodotteeseen, sairastuvuuteen, yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja ostovoimaan.
PS. Huonoa se olisi sinunkin niillä pellonkuokkijan liksoilla sitä ylihintaista lattea siellä hipsteripaikoissa litkiä. Vai oletko varma, että olisit syntynyt aatelissäätyyn?
Olet omilla valinnoillasi osoittant arvostavasti kommenttejani niin paljon, että käytät aikasi mielummin niiden kuin huppukirjailijoiden parissa. Elintasosi on siis noussut 😉
Ainakin siinä mielessä elintasosi on noussut että, jos haluat, voit varmaankin edelleen lukea huippukirjailijoiden syvällisiä ajatuksia. Tämän lisäksi voit tutustua mm. Syltyn kommentteihin intternetissä. Valinta on sinun.
Jatkan muistikuvia. Metsätyömiehen, valimontyöntekijän tai balettitanssijan ravinnontarve oli jotain 6 – 8.000 kcal/ päivä.
Muistanko oikein? Pokasahallaja kirveellää metsätyömies pystyi päivässä tekemän montin halkoja. Ja se motti oli vielä metsässä.
Tiedot haluaks voi tarkistaa Luston metsämuseosta.
Tämä ei koske vain varakkaita perheitä, vaan jokseenkin suurinta osaa väestöstä.Holalnti onkin varuras maa, ollut pitkään.
Samoin Ruotsisa suurin soa naisista, tai ainakin pienten lasten äideistä tekee osa-aikatyötä.
Norjassa on pula siaraanhoitajista, ja suomalsetkin kelpaavat, koska norjalaissairanahoitajat tekevät puolta päivää.
Ilmeisesti suuri osa ihmisistä ajattelee käsitteitä köyhyys ja rikkaus vain akselilla, jolta löytyvät mm. kohdat ”kovin niukasti rahaa” ja ”rahaa kuin roskaa”. Tämä on kuitenkin kovin yksiulotteista ajattelua. Jonkin vähimmäiselintason ja -tulon jälkeen elämä voi olla hieman ongelmattomampaa.
Köyhyys ja rikkaus ovat moniulotteisia käsitteitä ja rahalla mitaten ”köyhä” voi olla rikas monin eri tavoin. Itsestään selvää tuo ei tietenkään ole.
Varmaankin löytyy useassa suhteessa rikkaita, kuten myös voi löytyä joka suhteessa köyhiä, samoin kuin useita mahdollisia kombinaatioita näiden väliltä. Rikkaus tai köyhyys voi olla oma valinta, oman toiminnan, tai joskus sen puutteen seurausta, tai sitten jopa kahdesta jälkimmäisestä riippumatonta.
Oma aika, eli aika, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla, on myös eräs rikkauden laji. Esim. hyvässä työssä ja työilmapiirissä aika ja ajankäyttö saattaa jopa menettää merkityksensä (paitsi ehkä perheen, puolison, lasten ja muiden lähiomaisten mielestä).
Aika on kuitenkin arvo, ja mielestäni osa elintasoa, ihan siinä missä rahakin. Molempia tarvitaan! Kerran sairaslomalla ollessani hämmästyin havaitessani, mitä kaikkea runsaiden ylitöiden takia olin menettänyt. Se menetys ei ollut niin vähäinen kuin olin aiemmin ehkä ajatellut.
Osmo,
ei Arvauskeskuksella ole mitään elinkaarta koskevaa tilastoa, ainoastaan yksittäisen vuoden tulotietoja.
Ei kun nyt sinä ja oliko se Tapio ymmärsitte väärin. Oletin nimenomaan, että fossiilisten käyttö on tuottavampaa. Tässä ideassa olikin tarkoitus, sanotaan sitä sitten, vaikkapa taiteeksi. Eli Helsingin metsiä hoidettaisiin pikemmin taiteen keinoin ei talousmetsän kontekstissa. Jos ajattelette noin(kin) kankeasti niin taidettakin syntyy koneilla huimasti nopeammin eikä välttämättä aina huomaisi edes eroa. Taideteollinen metsänhoito maksaisi, mutta lukekaa uudelleen viherinssin teksti työn merkityksestä ihmiselle.
Entinen työkaverini kertoi, että kun hän oli nuori 80-luvulla, hänellä ja kavereillaan oli kaikilla suunnitelmia, mitä aikoo tehdä, kokeilla ja miten elää elämänsä. Omilla 16-20-vuotiailla lapsillaan ja kavereillaan on nykyisin jopa ”oliko elämä tässä”-olo. Kenties ei ole opiskelupaikkaa tai työt ovat vain sattumanvaraisia pätkiä, eli jos elämässä ei ole mitään pysyvää, on vaikeaa suunnitella sitä yhtään pitemmälle.
Aihetta melkein sivuten kannatta huomata, että meillä saattaa olla syntymässä sukupolvi, joka elää lyhyemmän ja sairaamman elämän kuin vanhempansa (Lihavan lapsen pelätään elävän jopa viisi vuotta vanhempiaan lyhemmän elämän; Lasten koulumatkapyöräilyä rajoitetaan). Nuo ihanat plasma-tv:eet ja tietokoneet laajakaistoineen ovat aiheuttaneet myös aivan uuden terveysongelman (Liiallinen istuminen haitallista liikuntaharrastuksesta huolimatta), joka jakautunee jopa melko demokraattisesti niin työttömien kuin työssäkäyvienkin kesken.
Ja sitä pitäisi vähentää, jotta työ saataisiin jaettua tasaisemmin.
Kansantaloudellisesti kannattavaa. Kuitenkin kaksi yleistä edellytystä:
– työn jakajia löytyy
– tuntipalkka säilyy
Nämä valitettavasti täyttyvät suhteellisen harvoin. Korkean työllisyyden aloilla palkat ovat korkeita, mutta työn jakajia ei löydy. Matalan työllisyyden aloilla työn jakajia löytyisi, mutta alhaisen palkkatason vuoksi kukaan työssä oleva ei halua vähentää työmääräänsä.
Yhtälön saa laajemmin toimimaan vain sillä, että yhteiskunta saa nykyistä matalapalkkaisemman työn tekemisen kannattamaan.
Tai voihan sitä vaikka ay-liikkeeltä kysyä, mitä pitäisivät, jos firma X palkkaisi kolmanneksen lisää työntekijöitä ja alentaisi neljänneksellä töissä nyt olevien työaikaa ja palkkoja.
Yritykset ottaisivat riemuiten vastaan joustavan mahdollisuuden teettää vaihtelevan määrän tunteja. Ei sen tarvitsisi olla edes mikään 0-40 h/vko, jos vaikka saisi 30-40 h/vko, niin työllisyys ja tuottavuus paranisivat. (Vaikka siis yllämainituista syistä kuitenkin aika rajallisesti.)
Taas tässäkin keskustelussa sitä olleelisinta asiaa, miksei minun työni eikä osaamiseni mene kaupaksi, kierretään kuin kissa kuumaa puuroa.
Se ei mene kaupaksi, jos työn teettäjä ei saa sitä myytyä vaaditulla hinnalla omille asiakkailleen.
Äärimmäisen pelkistettynä: Työn teettäjää ei ollenkaan kiinnosta työntekijän käteen jäävä palkka, vaan ainoastaan se, mitä hän saa työssän aikaan ja mitä se minulle maksaa.
Minusta idea on kannatettava, koska käytännössä 37 ja risat työaika koskee suoritusporrasta, jonka palkat ovat Suomessa kovat kilpailijamaihin verrattuna. Asiantuntijat ja johtajathan ovat Suomessa halpatyövoimaa. Ehdotuksella saadaan palkkahaitaria vähän kuntoon.
Jaa. Kyllä liittovaltion palveluksessa olevilla on enemmän kuin 3 viikkoa ja vielä samalla tavalla kuin meillä, 15 vuoden jälkeen lomaedut ovat suurimmillaan: http://www.federaljobs.net/benefits.htm
Ja vastoin melko yleistä luuloa, liittovaltion työpaikat ovat hyvin haluttuja erityisesti niiden parissa, joita koskevat ”erityiset suosimistoimet”.
Valinta on minun, totta. Mutta nostaako vai laskeeko nettiaddiktio elintasoa? Onko ihminen nyt onnellisempi kuin 80-luvulla? Joissakin tutkimuksissa on tutkittu, että onnellisuus määritellään suhteessa muihin ihmisiin ja nettiyhteyshän on melkein jokaisella…
Kuinkakohan hyvin tuo pätee nykyiseen vastaavaan työhön kaupungeissa esim. huonokuntoisten puiden kaatamisen suhteen? Näin ulkopuolisin silmin siinä näyttäisi olevan yksi konevoimaa käyttävä suorittaja ja kaksi vieressä katsomassa. Suurin osa ajasta ei kulu siihen, että puuhun tulisi leikkausjälkeä tai että varmistettaisiin kaatumissuuntaa. Sen sijaan aikaa kuluu, no en tiedä mihin, mutta pitkään tuntuvat työt seisovan ja veikkaanpa kokonaistyötuntien määrien olevan aika paljon lähempänä toisiaan, jos aikaa lasketaan siitä, kun auton/koneiden ilmestymisestä paikalle työn valmistumiseen asti.
Ei kai energiankulutuksessakaan niin suurta eroa ole? Paljonko eroa tulisi, jos kehonsa voimaa käyttävä työmies kulkisi bussilla eikä olisi kolmea henkeä suhaamassa kukin henkilöautoillaan ja/tai kaupungin/firman isommilla autoilla. Osalle nykyisistä työmiehistä voisi oman kehon energiankulutuksen lisääminen tehdä vain hyvää.
Mikäs muuten on maatalouden tai ruuantuotannon energiankulutuksen kerroin verrattuna tuotettuun kalorimäärään?
Pääasia on kuitenkin että se, että saataisiin enemmän ihmisiä palkkatöihin ja pois tuilta verotuloja maksamaan. Verotulot saattaisivat toki laskea, mutta tukiin kuluisi vähemmän rahaa. Kysyntäkin oletettavasti paranisi.
Jos tämän saisi ulotettua koskemaan ihan pienimpiä palkkoja lukuunottamatta kaikkia töitä, työttömyyden pitkälti pitäisi hävitä, koska moneen työhön ei lopultakaan kovin kummallista ohjausta tai koulutusta tarvita ja lopun oppii työtä tehdessä..
Tämä on aika ongelmallinen argumentti, jos ajatellaan mitään edes lievästi addiktiivistakaan asiaa.
Liittyy erittäin vahvasti aiheeseen:
https://www.youtube.com/watch?v=7Pq-S557XQU
Humans need not apply.
Suomessa onnistuisi aivan varmasti. Täällä korkeasti koulutetut tekevät niin paljon kouluttamattomien töitä, että vastaavaa tilannetta ei varmasti löydy mistään muualta maailmasta. Eduskunnassa kun teillä on avustajat, niin ette voi varmaan käsittää maailmaa, jossa tohtori käyttää yli 30 % työajastaan toimistorutiineihin tai että eu projektin paperityöt ottavat projektijohtajan työajasta noin 70%.
Linkki liittyy:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/tee-kaikki-ihan-itse/1881798
Palkat puoliksi kaikilta. Vauvasta vaariin. Kyllä hintataso seuraa tuotteilla ja palveluilla perässä. Ns. ”Big Mac”-indeksi pitää siitä huolen. Epäilijät kokeilkaa seuraavaa; Tilatkaa tuotetta ”A” ensin Suomeen, sitten Viroon. Päämiehen tarjottu hinta samasta tuotteesta riippuu siitä, missä vastaanottajapään BKT huitelee!
Tämä on totta. Kaukoidässä valmistetun ”tanskalaisen” pumpun tehdashinta oli puolet edullisempi Baltiaan kuin Suomeen.
Varsinkin valtiolla ”säästötoimet” ovat lähinnä juuri tuota. Laitetaan avustava henkilöstö pihalle ja pitkälle koulutetut hoitavat heidänkin työnsä. Ainakin meillä ero vastaaviin muuanmaalaisiin organisaatioihin järkyttävän suuri. 🙁 Muualla johtajat ja asiantuntijat saavat keskittyä omaan työhönsä ja joku muu hoitaa yksinkertaiset rutiinit.
Mutta ymmärrän hyvin syyn tähän. Ensin pienipalkkaisista tehtiin keskipalkkaisia ja sitten huomattiin, ettei heidän tuottavuutensa vastaa palkkakustannuksia. Pitää hyväksyä valtiollakin nykyistä suurempi palkkahaitari. Yhden kovapalkkaisen apuhenkilön sijasta mielummin kaksi pienipalkkaisempaa käsiparia.
Ei välttämättä. Toinen näistä pienempipalkkaisista voi olla se korkeamminkin koulutettu, jos vastapainoksi tälle voidaan ihan oikeasti tarjota hyvää työympäristöä ja pysyvää työpaikkaa. Julkisen puolen pyörittäminen tulee kalliiksi, jos ”säästötoimien” vuoksi työympäristö on yksityistä huonompi ja kiireisempi eikä työpaikkakaan ole sen turvatumpi, koska tämä huononnus pitää silloin korvata rahana.
ADRESSI – Ehdotus työttömyyden poistamiseksi työaikoja lyhentämällä:
http://www.adressit.com/ehdotus_tyottomyyden_poistamiseksi_tyoaikoja_lyhentamalla
Työttömyys ei poistu työaikaa lyhentämällä. Ranskjassa kokeiltiin, eikä onnistunut. Vain joillakin rajatuilla työmarkkinoilla tuo voi onnistua, mutta ei yleisesti. On muita syitä lyhentää työaikaa.
Jos EU-projektissa projektinjohtajan työajasta 70% menee projektin hallintoon eli paperityöhön, projektinjohtaja on tehnyt huonon budjetin. Oma vika!
Tosin hallinnon alibudjetointi on varsin yleinen vika, sillä byrokratiaa on hirvittävästi liikaa.
Joo varmaan niin. Jos duunareille ollaan maksavinaan ollaan mekin tekevinään.
Taas valtio siirtää rahaa taskusta toiseen. Ei sillä tätä suomea pelasteta.
Yrittäjyydestä pitäisi tehdä helpompaa, niin tänne kitupiikkien valtakuntaan voisi saada edes muutama kannattava yritys joita ei vielä olisi ehditty viedä ulkomaille.
Minä en ainakaan nykyisillä ehdoilla perustaisi minkäänlaista valtion lypsylehmää.
Työajan pidennys
Voin sanoa vain omasta puolestani, vaikka lienenkin melko tavallinen 58 vuotias mies. Olen ollut kevyissä sisätöissä noin 20 vuotta ja raskaissa ulkotöissä noin 10 vuotta. Tehnyt myös pari taloa – todellakin yksin. Raskaissa, kuitenkin ajattelua vaativissa töissä, kuten vaikka kirvesmies tai muu rakennusalan ammattilainen on maksimi työaika noin 6 tuntia. Sen jälkeen tekemisestä tulee haahuilua, järki ei luista eikä käsi nouse. Kevyissä sisätöissä rasittavuus riippuu ajattelun kiivaudesta ja määrästä. Jos jotain tuloksellista haluaa saada aikaan ja tehtävät ovat lähellä kykyjen rajaa, on siinäkin 4- 6 tuntia maksimi ja se lyhenee dramaattisesti, jos toiminta on aivokapasiteetin ylärajalla. Esimerkiksi vaikka Mensan testi, muu koe tai tentti koulussa. Parin tunnin kokeen jälkeen on turhaa yrittää mitään älyllisesti vaativaa samana päivänä. Edellä kertomani perusteella sanon, että työajan pidentäminen on turhaa ja typerää. Ainostaan hyvin yksinkertaisissa ja kevyissä töissä se voisi parantaa tulosta, mutta onko niitä suomessa? Ihmiset pakotetaan viipyilemään työpaikalla tuloksetta ja koti-, sekä harrastukset jäävät hoitamatta, mikä myös saattaa aiheuttaa kirteen tuloksen huononemiseen. Monissa tapauksissa työajan lyhentäminen ennemminkin parantaisi tulosta.
Varmasti hienoja laskelmia ovat tehneet palkattoman työajan pidentämisestä.
Onkohan se huomioitu laskelmissa, että työajan nostolla on musertava vaikutus työmotivaatioon. Innostus työntekoon vähenee ja puolituntia lisää muuttuu tunniksi jarruttelua ja vihamielisyys päättäjiä kohtaan lisääntyy.
Ei voi olla oikein, että ne joilla työtä on joutuvat kiristämään ruuvia äärimmilleen toisten odotellessa edes jotain.
Itse olisin valmis siirtymään nelipäiväiseen työviikkoon ja palkkaa voisi alentaa sen viidenneksen. Näin työtä voisi jakaa muillekin.
Tiedoksi: Työajan jakamisesta on nyt olemassa kansalaisaloite n:o 1392.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1392
Yst. Teemu.