Oppisisällöistä maksaminen

Kysy­mys oppi­kir­jo­jen kier­rät­tä­mi­ses­tä kir­voit­ti niin moni­puo­li­sia kom­ment­te­ja, että pää­tin esit­tää point­ti­ni vähän syväl­li­sem­min. Olen kir­joit­ta­nut tosin samas­ta aihees­ta jo vii­si vuot­ta sit­ten otsi­kol­la oppi­kir­ja­pe­li.

Oppi­kir­jo­jen kier­rät­tä­mi­ses­sä ei ole mitään jär­keä. Kir­jan pai­na­mi­nen mak­saa noin euron, min­kä siis kan­san­ta­lous sääs­tää, jos kir­jaa kier­rä­te­tään. Mii­nus­puo­lel­le jää, ettei kir­jaa enää ole käy­tet­tä­vis­sä seu­raa­va­na vuon­na eikä esi­mer­kik­si val­mis­tau­dut­taes­sa yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin. Täs­tä koi­tu­va hait­ta on niin suu­ri, että se euro kir­jaa koh­den kan­nat­taa kyl­lä mak­saa. Koko kysy­mys kir­jo­jen kier­rät­tä­mi­ses­tä läh­tee sii­tä, että näin voi­daan vält­tää mak­sa­mas­ta oppi­ma­te­ri­aa­lin tuottamisesta.

Vas­taa­vas­ti taas oppi­kir­jo­jen teki­jät teke­vät kir­joi­hin vuo­sit­tain tar­peet­to­mia muu­tok­sia, joi­den tar­koi­tuk­se­na on teh­dä van­ho­jen kir­jo­jen käyt­tö han­ka­lak­si. Täs­sä­kään ei ole mitään jär­keä. Oppi­kir­jo­jen osal­ta peli­sään­nöt ovat tyh­miä ja nii­tä on muutettava.

On tun­nus­tet­ta­va, että oppi­kir­jo­jen teke­mi­ses­tä on teki­jöil­le jotain kor­vat­ta­va. Toki kir­jo­ja voi­daan teh­dä myös isol­la poru­kal­la ilmai­sek­si. Jos täs­tä syn­tyy kan­san­lii­ke, ei sisäl­löis­tä tie­ten­kään tar­vit­se mitään maksaa.

En pidä hyvä­nä teh­tyä ehdo­tus­ta, että val­tio ottai­si vas­tuul­leen oppi­kir­jo­jen tuot­ta­mi­sen niin, että nii­tä on kou­lu­jen valit­ta­va­na tasan yhden­lai­sia. Oppi­ma­te­ri­aa­lin vai­ku­tus oppi­mis­tu­lok­siin on niin rat­kai­se­va, että tähän kan­nat­taa voi­ma­va­ro­ja vähän käyt­tää­kin. On hyvä että sisäl­tö­jen kehit­tä­mi­ses­sä kil­pail­laan. Kil­pai­luun kuu­luu se, että parem­mas­ta kir­jas­ta saa tulo­ja enem­män kuin huonommasta.

Kou­lu­jen ei tuli­si mak­saa kor­vaus­ta oppi­ma­te­ri­aa­lien tuot­ta­jil­le sen perus­teel­la, kuin­ka mon­ta kir­jaa oste­taan, vaan kuin­ka mon­ta oppi­las­ta käyt­tää opin­nois­saan tätä kir­jaa. Kir­jo­jen kus­tan­ta­jat tar­jot­koon oppi­ma­te­ri­aa­le­ja kou­luil­le niin, että tar­jouk­seen kuu­luu joko kir­jo­jen toi­mit­ta­mi­nen ilmoi­te­tul­le mää­räl­lä oppi­lai­ta ilmai­sek­si tai vaih­toeh­toi­ses­ti sitä noin euron pai­no­kus­tan­nus­ta vas­taan. Täl­lä ei lie­ne käy­tän­nön mer­ki­tys­tä. Kil­pai­lu käy­täi­siin siis sekä laa­dul­la että hinnalla.

Toi­nen vaih­toeh­to on, että val­tio mää­rää kir­joil­le kiin­teän oppi­las­koh­tai­sen hin­nan, ja tätä kiin­te­ää hin­taa vas­taan oppi­kir­jan teki­jät saa­vat kir­jo­jaan tar­jo­ta.  Täl­lä kiin­teäl­lä hin­nal­la oli­si pal­jon hyviä puo­lia, mut­ta aja­tus ei oikein istu nykyi­siin mark­ki­na­dokt­rii­nei­hin. Täl­löin kil­pai­lu käy­täi­siin vain laadulla.

Kir­jo­ja ei kier­rä­tet­täi­si, kos­ka tuo noin euron suu­ru­nen kir­ja­koh­tai­nen hin­ta ei sii­hen kan­nus­tai­si, eikä kir­joi­hin toi­saal­ta tar­vit­si­si teh­dä nii­tä kier­rät­tä­mis­tä hait­taa­via muu­tok­sia.  Aito­ja paran­nuk­sia sen sijaan kan­nat­tai­si teh­dä, kos­ka sil­lä voi­si lisä­tä omaa mark­ki­nao­suut­taan ja tulojaan.

Kir­jois­sa, joi­ta lukee koko ikä­luok­ka (perus­kou­lun mate­ma­tiik­ka) hin­ta­kil­pai­lu var­maan­kin oli­si kova ja oppi­las­koh­tai­nen kor­vaus oli­si var­sin pie­ni, kun taas lukion espan­jan kir­jas­ta kor­vaus oli­si koh­ta­lai­sen iso oppi­las­ta koh­den, kos­ka poten­ti­aa­li­sia luki­joi­ta on vähän. Ymmär­täi­sin, että aito kil­pai­lu joh­tai­si sii­hen, ettei epä­oi­keu­den­mu­kai­sen suu­riin tuloi­hin voi­si pääs­tä ja kui­ten­kin oli­si riit­tä­vä kan­nus­tin teh­dä parem­pi kir­ja kuin mihin kil­pai­li­ja pystyy.

 

 

49 vastausta artikkeliin “Oppisisällöistä maksaminen”

  1. Mitä oppi­kir­jat kes­ki­mää­rin mak­sa­vat kou­luil­le per kappale?

  2. Ote­taan muu­ta­ma mil­jar­di elä­ke­po­tis­ta ja rahas­toi­daan se koko val­ta­kun­nan oppi­lai­tos­ten oppi­ma­te­ri­aa­lien hankintaan.

  3. Osmo:

    Oppi­ma­te­ri­aa­lin vai­ku­tus oppi­mis­tu­lok­siin on niin rat­kai­se­va, että tähän kan­nat­taa voi­ma­va­ro­ja vähän käyttääkin

    Onko­han noin? Siis eli että suht sää­dyl­lis­ten oppi­kir­jo­jen väli­set mar­gi­naa­li­set erot oikeas­ti tuot­tais mer­kit­tä­viä ero­ja oppi­mis­tu­lok­siin opet­ta­jat, kou­lun resurs­sit, oppi­las­ma­te­ri­aa­li ym. vakioi­tu­na? Oma mutu­fii­lis olis mel­kein päinvastainen. 

    Perus­kou­lus­sa ja lukios­sa sosi­aa­lis­tu­taan ja opi­taan yleis­si­vis­tä­viä perus­asioi­ta ja toi­vo­taan että joku­nen lupaa­va tie­tei­li­jä­nal­ku kiin­nos­tuis jos­tain aihees­ta riit­tä­väs­ti, jot­ta innos­tuis jat­ka­maan ja tuot­ta­maan jos­kus jotain uut­ta ja hyö­dyl­lis­tä tie­toa. En usko että pie­nil­lä eroil­la oppi­kir­jo­jen yksi­tyis­koh­dis­sa olis oleel­li­sia vai­ku­tuk­sia min­kään näi­den tavoit­tei­den osalta.

  4. Pari kymp­piä
    esim. http://www.otava.fi/oppimateriaalit/hinnastot/

    Nii­tä kun ala­kou­lus­sa käy­te­tään 3–5 vuot­ta hin­ta on 3–7 euroa käyt­tö­ker­ta. Eihän sii­nä kau­heas­ti jär­keä ole käyt­tää nuh­juis­ta ja sur­ke­aa, mut­ta nyky­sään­nöil­lä se on pak­ko. Säh­köi­set lisens­sit oste­taan vuo­dek­si ker­ral­laan, mikä onkin sisäl­lön teki­jän kan­nal­ta jär­ke­vää. Lisens­sit ovat muu­ta­man euron kap­pa­le + pääl­le lai­te­ku­lut, jot­ka ovat­kin pal­jon enemmän.

  5. Soi­nin­vaa­ra voi­si vähän ava­ta tuo­ta “oppi­kir­jan pai­na­mi­nen mak­saa kan­san­ta­lou­del­le noin euron” ‑aja­tus­taan. Taval­li­sen lukio­lai­sen näkö­kul­mas­ta kan­san­ta­lous ei eri­tyi­ses­ti kiin­nos­ta kun kurs­si­kir­ja mak­saa 20–40 € ja kurs­se­ja on yhdes­sä lukio­pe­rio­dis­sa viisi.

    Kier­rä­tys­tä har­ras­te­taan myy­mäl­lä käy­tet­ty­nä nii­den kurs­sien kir­jat joi­ta ei aiko­nut kir­joit­taa yo-kokees­sa. (Aina­kin omas­sa lukios­sa­ni pari vuot­ta sitten.)

  6. On tuo­hon vie­lä sel­lai­nen lisä­vaih­toeh­to, että niil­le opet­ta­jil­le, jot­ka käyt­tä­vät (ja kehit­tä­vät) avoi­mia (vaa­ti­muk­set täyt­tä­viä) oppi­ma­te­ri­aa­le­ja, mak­se­taan esi­mer­kik­si 25% sii­tä, mitä meni­si nor­maa­lis­ti ostet­tui­hin oppikirjoihin.

  7. Soi­nin­vaa­ra :Kou­lu­jen ei tuli­si mak­saa kor­vaus­ta oppi­ma­te­ri­aa­lien tuot­ta­jil­le sen perus­teel­la, kuin­ka mon­ta kir­jaa oste­taan, vaan kuin­ka mon­ta oppi­las­ta käyt­tää opin­nois­saan tätä kirjaa”

    Ei kai nii­tä kir­jo­ja repun pai­nok­si oste­ta ? Kyl­lä minä huo­ma­sin aina­kin omien las­ten koh­dal­la, että jos kir­ja ostet­tiin niin sitä myös käy­tet­tiin opis­ke­lun tukena ???

  8. Idea voi­si olla hyvä, jos kaik­ki oli­si­vat itseo­pis­ke­li­joi­ta. Mut­ta kun opis­kel­laan luo­kas­sa, pitää kai­kil­la olla toki sama kir­ja. Ja mie­lui­ten sel­lai­nen, jon­ka opet­ta­ja tun­tee. Har­va opet­ta­ja halu­aa opet­taa mones­ta eri­lai­ses­ta kir­jas­ta samaan aikaan, vaan perin­tei­ses­ti nime­no­maan opet­ta­ja on valin­nut kir­jan, ja sen sisäl­lön perus­teel­la teh­dään myös kurs­sin kokeet. Yo-kir­joi­tuk­sis­sa sit­ten saa ja pitää­kin vas­ta­ta min­kä kir­jan perus­teel­la vaan. Mut­ta esim. mate­ma­tii­kas­sa on vai­kea teh­dä luo­kas­sa tai koto­na teh­tä­vä 89, jos se on omas­sa kir­jas­sa kovin eri­lai­nen kuin sii­nä kir­ja­sar­jas­sa, jota opet­ta­ja käyt­tää, eikä vie­rais­sa kie­lis­sä­kään ole help­poa seu­ra­ta ääni­nau­haa kap­pa­leis­ta, jos­sa lue­taan eri tari­nat kuin sii­nä kir­jas­sa, jota itse käyttää…

    eli siis käy­tän­nös­sä tuo kil­pai­lu­tus ei toi­mi­si kuin itseo­pis­kel­ta­vis­sa aineis­sa. Ehkä jos­sain maan­tie­dos­sa voi­si käyt­tää eri kir­ja­sar­jaa, jos vain kir­jat sisäl­tä­vät edes suun­nil­leen samat asiat. Mut­ta sel­lai­sis­sa aineis­sa, jois­sa on jotain teh­tä­viä (esim. mate­ma­tii­ka, fysiik­ka, kemia) tai yhdes­sä luet­ta­vaa (esim. äidin­kie­li ja vie­raat kie­let) eri kir­ja­vaih­toeh­dot eivät oikein onnis­tu. Ja lopuis­sa­kin opet­ta­jan oli­si mah­do­ton teh­dä sel­lai­sia koe­teh­tä­viä, joi­hin kaik­kien kir­jat anta­vat val­mis­tau­tu­mis­ma­te­ri­aa­li­na yhtä­läi­set eväät vastata.

  9. Kan­na­tan!

    Jos vie­lä siir­täi­sit­te kes­kias­teen­kou­lu­tuk­sen (ja AMK) sote-alueil­le, niin voi­sit­te kun­nol­la kil­pai­lut­taa kirjoja.

    Yksi yhi­tö toi­mit­ta­ja­na on huo­nos­ta. Mitä jos sopi­sit­te, että tilaa­jat voi­vat tila­ta kai­kil­ta niil­tä, jot­ka ovat pääs­seet kol­men par­haan jouk­koon? Näin laa­tu ja hin­ta jäi­si­vät käyt­tä­jien todet­ta­vak­si — eivät­kä vain lautakunnallille.

  10. Oppi­kir­jo­jen kier­rät­tä­mi­ses­sä ei ole mitään järkeä 

    Voi­daan kes­kus­tel­la hyvin monen asian kier­rät­tä­mi­sen jär­ke­vyy­des­tä, var­sin­kin kun teh­das tekee tuo­tet­ta liu­ku­hih­nal­la tehok­kaas­ti, edul­li­ses­ti ja pie­nel­lä työpanoksella.

    Mut­ta vih­reil­tä roh­kea avaus.

  11. Ei. Oppi­las­koh­tais­ta hin­taa ei pidä läh­teä mak­sa­maan, kos­ka se on yksin­ker­tai­ses­ti väärin. 

    Kir­jan laa­dus­ta toki mää­rä voi olla joten­kin indi­kaat­to­ri, mut­ta jos oppi­kir­jaa A käyt­tää 10 000 oppi­las­ta ja oppi­kir­jaa B käyt­tää 15 000 oppi­las­ta, niin ei tämä miten­kään tar­koi­ta että oppi­kir­ja B on “parem­pi”.

    Jos jos­tain halu­taan mak­saa, niin mak­se­taan oppi­kir­jaa käyt­tä­nei­den oppi­me­nes­tyk­sen perus­teel­la. Ja jot­ta opet­ta­jat eivät pää­si­si ruk­kaa­maan sys­tee­miä, jär­jes­te­tään kokei­ta pis­to­ko­kein ker­ran vuo­des­sa siel­lä tääl­lä sopi­vi­na otoksina.

    Siis tois­te­taan vie­lä: Oppi­las­mää­riin perus­tu­va mak­su­jär­jes­tel­mä ei pal­kit­se laa­dus­ta vaan mää­räs­tä, ja kos­ka kus­tan­nus­kaan ei rii­pu mää­räs­tä, ei mää­räs­tä sil­loin pidä mak­saa. Jos se oppi­kir­ja oikeas­ti on niin rat­kai­se­vas­sa roo­lis­sa, niin mak­se­taan kir­jan­te­ki­jäl­le PISA-tulos­ten mukaan. 

    Kou­lu­jen­vä­li­set erot suo­dat­tu­vat pois kyl­lä kun teh­dään sopi­va otanta.

  12. Lisäk­si: En ymmär­rä mik­si tahal­la­si tul­kit­sit ehdo­tuk­se­ni vää­rin. Minus­ta opet­ta­jien pitäi­si voi­da vali­ta itse oppi­kir­jat. Kos­ka nyt jo oppi­kir­jo­ja vali­taan “joten­kin”, niin se, että kat­so­taan mitä opet­ta­jat pre­fe­roi­vat ja lai­te­taan neu­vo­tel­ta­vak­si dii­li vaik­ka vii­des­tä suo­si­tum­mas­ta (ja anne­taan kun­nan päät­tää ja mak­saa jos halua­vat jon­kun muun), ei tämän pitäi­si aiheut­taa yhtään mitään ongel­maa valinnanvaralla. 

    Vie­lä tois­toa tois­ton perään: Kos­ka teki­jäl­le ei aiheu­du kus­tan­nus­ta käyt­tä­jä­mää­räs­tä, ja kos­ka käyt­tä­jä­mää­rä ei ole kun­nol­li­nen indi­kaa­tio laa­dus­ta eikä edes aidos­ta kysyn­näs­tä, ei käyt­tä­jä­mää­räs­tä mak­sa­mi­ses­sa ole mitään mieltä. 

    Tie­ten­kin pal­jon parem­pi vaih­toeh­to oli­si vain lak­kaut­taa teki­jä­noi­keu­det, mut­ta täs­sä on se ongel­ma että äkkiä jäi­si Suo­mi kai­ken­lais­ten kan­sain­vä­lis­ten kaup­pa­so­pi­mus­ten ulkopuolelle. 

    Teki­jäl­le ei kuu­lu kor­vaus­ta sii­tä että joku kopioi, kos­ka sii­tä ei ole teki­jäl­le kustannusta.

  13. Table­teil­la tape­taan loput­kin Suo­men nuor­ten tulevaisuudesta.

    1) Lait­teet ovat kal­lii­ta, hal­voil­la ei tee mitään

    2) Teho­käy­tös­sä lai­te on ladat­ta­va joka iki­nen päi­vä ja akku kuo­lee n. puo­les­sa vuo­des­sa myös kal­leim­mas­ta ipa­dis­ta ja notes­ta. Sen jäl­keen pitää lyö­dä uudet 500‑1000 euroa tiskiin.

    3) Kuun­te­le, kir­joi­ta ja lue. Täl­lä resep­til­lä Suo­mi on ollut maa­il­man hui­pul­la ja heti kun sii­tä on tie­to­ko­nei­den aika­kau­del­la lip­sut­tu, niin tulok­set las­ke­vat kuin leh­män hän­tä. Sym­bo­li­set las­ki­met romah­dut­ti­vat yli­op­pi­lai­den las­ku­tai­don, kun kah­den alkion yhteen­las­kut­kin syö­te­tään laskimelle.

    4) Kir­joit­taa table­teil­la ei voi. Näy­töl­le läväh­tä­vä näp­päi­mis­tö vie suu­rim­man osan näy­tös­tä ja kos­ke­tus­ky­nien tun­tu­ma ja tark­kuus ei rii­tä kirjoittamiseen.

    5) Pape­ri­nen kir­ja on luet­ta­vis­sa vie­lä tuhan­sien vuo­sien kulut­tua pai­na­mi­ses­ta ja ei tar­vi­ta tip­paa­kaan ener­gi­aa sen yllä­pi­tä­mi­seen toimintakuntoisena.

    6) Tablet­tei­hin saa sato­ja­tu­han­sia pdf tie­dos­to­ja. Mut­ta yhtä­ai­kaa opis­ke­li­ja voi kes­kit­tyä vain yhteen. Samoin sovel­luk­sis­ta voi kes­kit­tyä vain yhteen ker­ral­laan. Suo­ma­lai­nen kou­lu­lai­tos tuho­taan ker­ta­lau­kauk­sel­la, kun tavoi­tel­laan sääs­tö­jä verk­ko­kurs­sien ja tablet­tien muo­dos­sa. Verk­ko­kurs­sit ovat sur­kei­ta, kos­ka nii­den rat­kai­sut ilmes­ty­vät verk­koon joka tapauk­ses­sa ja oppi­laat ovat lais­ko­ja. Säh­köi­sil­lä lait­teil­la opi­taan kopioi­maan, ei ajattelemaan.

    7) Omil­la lait­teill­ta pela­taan pele­jä ja roi­ku­taan somes­sa. Opet­ta­jat ovat täy­sin voi­mat­to­mia sen edes­sä, kun oppi­las­lau­ma tekee täy­sin eri asi­aa, hyp­pien sovel­luk­sien välil­lä opet­ta­jan tul­les­sa kohdalle.

    8) Pape­ri on uusiu­tu­va luon­non­va­ra. Tablet­tei­hin tar­vit­ta­vat yli sata eri­lais­ta metal­lia eivät ole. Tablet­ti­teol­li­suu­den vaa­ti­ma raa­ka-aine­lis­ta on hyvin muh­kea ja sen jäl­jet pla­neet­tam­me pin­nal­la mit­ta­vat. Kai­vok­sia tar­vi­taan tuhan­sit­tain vuo­tuis­ten yli 250 mil­joo­nan table­tin val­mis­ta­mi­seen. Lopul­ta kun akku kuo­lee, niin tablet­ti pää­tyy Afrik­kaan pol­tet­ta­vak­si muun ongel­ma­jät­teen sekaan.

    9) 10 kg kir­jo­ja repus­sa pitää hyväs­sä fyy­si­ses­sä kun­nos­sa. Nykyi­set lap­su­kai­set eivät pää­se har­ras­ta­maan lii­kun­taa kou­lus­sa­kaan ja tulok­set näky­vät. Vihe­roi­keis­to­lai­ses­sa unel­ma­höt­tö­suo­mes­sa amis­ka­lai­set eivät enää jak­sa vään­tää ruu­ve­ja, eivät­kä sei­soa koko päi­vää keittiössä!

  14. Nykyi­sel­lään ongel­ma on pal­jol­ti se, että teki­jöil­le ei kovin pal­jon kir­jan teke­mi­ses­tä jää käteen. Poik­keuk­sia­kin on, mut­ta oppi­ma­te­ri­aa­lin teke­mi­nen ei ole raha­kas­ta hommaa.

    Esi­tän täs­sä väit­teen, että hyvän oppi­ma­te­ri­aa­lin teke­mi­sen pitäi­si olla hyvin pal­kit­tua hom­maa, jos­sa laa­dus­ta mak­se­taan, ja joka kiin­nos­taa nime­no­maan huip­puo­pet­ta­jia. Vaik­ka oppi­ma­te­ri­aa­lin vai­ku­tus oppi­mis­tu­lok­siin oli­si pie­ni­kin, niin koko ikä­luo­kis­ta puhut­taes­sa vipu on pitkä.

    En tie­dä, moni­ko kom­men­toi­jis­ta on oikeas­ti ollut muka­na teke­mäs­sä oppi­ma­te­ri­aa­lia. Minä­kään en sitä kos­kaan ole työk­se­ni (enkä eri­tyi­ses­ti perus­kou­luun) teh­nyt, mut­ta olen ollut kui­ten­kin sivu­toi­mi­ses­ti muka­na kai­kis­sa vai­heis­sa ideoin­nis­ta pai­na­mi­seen, kuvit­ta­mi­seen, tait­ta­mi­seen ja multimedian/esitysmateriaalien tuottamiseen.

    Hom­maan palaa pal­jon aikaa. Vaik­ka­pa mul­ti­me­dia­ma­te­ri­aa­lis­ta refe­rens­si­nä voi­sin pyy­tää kan­sa­lai­sia miet­ti­mään jotain oikein hyvää näke­mään­sä tie­de- tai his­to­ria­do­ku­ment­tia. Pal­jon­ko sen teke­mi­nen on mak­sa­nut per minuut­ti? Vaik­ka oppi­ma­te­ri­aa­lis­sa tai oppi­tun­neil­la on vähem­män bling-blin­giä, iso osa asiois­ta on samaa.

    Kou­luas­teil­la on toki eroa, jos­sain pitää raken­taa lähin­nä moti­vaa­tio­ta ja vään­tää rau­ta­lan­kaa, toi­saal­la taas pitää selit­tää vai­kei­ta asioi­ta yksin­ker­tai­ses­ti. Kum­pi­kaan ei ole ihan niin help­poa kuin mil­tä pääl­le­päin näyttää.

    Kou­lun eri­tyis­piir­tei­siin kuu­luu vie­lä se, että samaa­kin oppi­mää­rää var­ten tar­vi­taan eri koh­de­ryh­mil­le vähän eri­lais­ta materiaalia. 

    Segre­gaa­tios­ta ei tie­ten­kään ole muo­di­kas­ta puhua, mut­ta on epä­rei­lua hei­kom­pia koh­taan koros­taa haas­ta­vuut­ta ja lisä­teh­tä­viä. Samal­la taval­la on epä­rei­lua par­hai­ta koh­taan syöt­tää lusi­kal­la perus­asioi­ta ja ohit­taa ne mie­len­kiin­toi­set jutut mai­nin­nat­ta. Oppi­kir­ja on syy­tä vali­ta siten, että se pal­ve­lee ope­tet­ta­via ryh­miä par­haal­la mah­dol­li­sel­la tavalla.

  15. Mun mie­les­tä­ni oppi­kir­jat voi­vat mak­saa mut­ta nii­den sisäl­töä ei pidä men­nä muut­ta­maan joka vuo­si että edel­li­sen vuo­den kir­jat muut­tu­vat käyt­tö­kel­vot­to­mik­si sel­lai­sil­le jot­ka halua­vat ostaa kierrätyskirjoja.

    Toi­saal­ta van­ho­ja (hyviä) oppi­kir­jo­ja moni säi­lyt­tää mie­lel­län muis­toi­na kou­lua­joil­ta tai niis­tä voi ola muu­ten­kin hyötyä.

  16. Entä­pä jos oppi­lail­le han­kit­tai­siin e‑kirjat ja kier­rä­tet­täi­siin niitä.

  17. Tun­tuu sil­tä, että täs­sä kes­kus­te­lus­sa on koko­naan unoh­det­tu se, että oppi­ma­te­ri­aa­lien teke­mi­nen on vaa­ti­vaa asian­tun­ti­ja­työ­tä. Pari­sa­taa sivua käsit­tä­vää oppi­kir­jaa saat­taa teki­jä tai työ­ryh­mä työs­tää usei­ta kuu­kausia, jos­kus jopa vuosia.
    Kus­tan­ta­jal­le pai­no­ku­lut ovat pie­nin menoe­rä kir­jaa teh­täes­sä. Hyvän oppi­kir­jan sisäl­tö saat­taa koos­tua monen­lai­sis­ta teki­jä­noi­keu­den alai­sis­ta aineis­tois­ta, kuten valo­ku­vis­ta, teks­ti­lai­nauk­sis­ta, musii­kis­ta yms. Näis­tä kai­kis­ta kus­tan­ta­ja jou­tuu useim­mi­ten mak­sa­maan uudel­leen uuden pai­nok­sen yhteydessä.
    Teki­jän­palk­kiot mak­se­taan luon­nol­li­ses­ti­kin teki­jöil­le ja teki­jä­ryh­mil­le vuo­sit­tain. Ja kiin­tei­nä kului­na tule­vat pääl­le kus­tan­ta­mon oman hen­ki­lö­kun­nan palkkakulut.
    Mis­tä kus­tan­ta­jat sai­si­vat sel­lai­sia apu­ra­ho­ja että voi­si­vat jakaa ilmai­sek­si oppikirjoja?

  18. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    Tiedemies.
    Miten sinus­ta oppi­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­jil­le pitäi­si mak­saa vai pitäi­si­kö mak­saa lainkaan?

    Tie­tys­ti vir­ka­työ­nä teh­ty­nä mak­se­taan vir­ka­mie­hen nor­maa­li kuu­kausi­palk­ka. Esim. kie­liop­pi­kir­jois­sa ja mate­ma­tii­kas­sa, fysii­kas­sa ja kemias­sa sisäl­tö nyt vain ei muu­tu vuo­sit­tain tai edes vuo­si­kym­me­nis­sä. Näi­tä voi­tai­siin aivan hyvin tuot­taa val­tion pai­na­mi­na ja levit­tä­mi­nä sekä tuottamina.

  19. Ikään­ty­mi­nen on teh­nyt minus­ta rea­lis­tin jos­kin nuo­rem­pa­na usein hai­hat­te­lin. Nyt rea­lis­ti­na näen, että jos oppi­mi­nen siir­re­tään säh­köi­sel­le alus­tal­le, niin oppi­ma­te­ri­aa­lin pitää olla ver­kos­sa ja ilmai­sek­si. Mate­ri­aa­lin tuot­ta­jil­le kuu­luu ker­ta­kor­vaus samoin kuin sen ylläpitäjille/kehittäjille, jot­ka eivät vält­tä­mät­tä ole sama hen­ki­lö. Copyleft:n oli puhet­ta. Tie­ten­kin samas­ta aihees­ta on valit­ta­vis­sa eri­lai­sia osia — opet­ta­ja tutus­tuu mate­ri­aa­liin ja koko­aa luo­kal­la käy­tet­tä­vän aineis­ton. On mer­kil­lis­tä, että Yhdys­val­to­jen huip­pu­yli­opis­tot ovat valin­neet tämän tien vuo­sia sit­ten, mut­ta Suo­mes­sa hai­hat­te­li­jat poh­ti­vat miten mate­ri­aa­li pitäi­si hin­noi­tel­la. Jos ”ilmai­nen verk­ko­ma­te­ri­aa­li”- kan­taa ei nyt saa­da päät­tä­jien pöy­däl­le, niin vahin­ko on todel­la suuri.

    Sit­ten pie­ni ske­naa­rio hai­hat­te­li­joil­le mitä todel­la tapah­tuu ja jos­ta on jo merk­ke­jä ilmas­sa: ”Osa X vaa­tii käyt­tö­jär­jes­tel­män X, jon­ka lisens­si täy­tyy olla mak­set­tu­na. Osaa ei saa siir­tää muu­al­le. Per­heen bonus­kor­til­la lisä­alen­nus. Osta­mal­la lisä­osan XX, olet muka­na tuo­tear­von­nas­sa XXX. Lisäk­si saat 100€ alen­nuk­sen kus­tan­ta­jan jär­jes­tä­mil­le yli­opis­tonprep­paus­kurs­seil­le. Lisens­sin vas­tai­nen käyt­tö joh­taa oikeu­del­li­siin toimiin.”

  20. Osmo Soi­nin­vaa­ra: Miten sinus­ta oppi­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­jil­le pitäi­si mak­saa vai pitäi­si­kö mak­saa lainkaan?

    Kos­ka jul­ki­nen val­ta ei voi alkaa rik­ko­maan lakia, niin mak­saa pitää jos käy­te­tään kir­jo­ja jot­ka on jo pai­net­tu. Se, mitä minä ehdo­tin oli, että käy­te­tyim­pien kir­jo­jen koh­dal­la ilmoi­te­taan että seu­raa­vis­ta pai­nok­sis­ta ei enää mak­se­ta kap­pa­le­mää­rien mukaan kus­tan­ta­mon kaut­ta, vaan neu­vo­tel­laan teki­jän kans­sa könt­tä­kor­vaus kir­jas­ta. Jos kir­jas­ta tulee hyvä, niin teh­dään sopi­mus että teki­jäl­le mak­se­taan palk­kaa mää­rä­ajan uuden pai­nok­sen tuot­ta­mi­ses­ta. Sopi­mus jat­kuu vaik­ka pari­vuo­ti­si­na pät­ki­nä, niin­kau­an kun kou­lut riit­tä­väs­ti käyt­tä­vät kir­jaa. Jos joku kir­ja osoit­tau­tuu huo­nok­si, neu­vo­tel­laan uuden teki­jän kanssa. 

    Jos täs­sä put­kes­sa on koko ajan muu­ta­ma kir­ja — alku­pe­räi­ses­sä ehdo­tuk­ses­sa­ni nii­tä oli vii­si per oppiai­ne, mut­ta luku voi olla vaik­ka kol­me — jois­ta huo­noim­man tilal­le neu­vo­tel­laan aina parin vuo­den välein uusi. “Huo­noin” voi­daan mita­ta joko opet­ta­jien tyy­ty­väi­syy­den tai vaik­ka­pa opin­to­me­nes­tyk­sen avul­la. Ei tämä kovin vai­ke­aa tai kal­lis­ta oli­si, kos­ka tähän ei mon­taa ihmis­tä tar­vi­ta. Kun­nat käyt­tä­vät ymmär­tääk­se­ni deka­de­ja enem­män rahaa nyt kou­lu­kir­jo­jen hank­ki­mi­seen. Toki jos olen vää­räs­sä ja val­ta­kun­nan tasol­la yhden vuo­den oppi­kir­jat mak­sa­vat vähem­män kuin vii­si mil­joo­naa, niin sit­ten olen väärässä.

  21. Oppi­kir­joil­la tus­kin on kysyn­tää kou­lu­lai­tok­sen ulkopuolella.

    Se, että kir­ja mak­sai­si euron tai pari jul­ki­ses­sa myyn­nis­sä ja tulot tuli­si­vat kir­jan käyt­tä­jien pää­lu­vun mukaan tai jopa suo­raan kir­ja­myyn­nin mukaan, tus­kin aiheut­tai­si kir­jo­jen vää­rin­käyt­töä. Se mikä kou­lu­jen ulko­puo­lel­le myy­dään lopul­ta­kin vain sivis­tää kansaa.

  22. Mie­les­tä­ni Osmon ehdo­tus on erin­omai­nen. Mark­ki­na­me­ka­nis­mi yhteis­kun­nan apu­na on parem­pi kuin kir­ja­kus­tan­ta­jien lob­baus. Suo­mi­kin kan­sain­vä­lis­tyy tavois­saan Kek­ko­sen ajois­ta askel kerrallaan.

    Osmon aja­tus, että mak­se­taan vain kir­jan käyt­tä­jien mää­rän perus­teel­la kustantajille/oppimateriaalin kehit­tä­jil­le, on oikein.

    Toki maa­il­ma muut­tuu ja eri oppiai­nei­den kir­jo­ja tulee toki päi­vit­tää, mut­ta kus­tan­ta­jan tuli­si aina osoit­taa päi­vi­tyk­sen tar­peel­li­suus ja mil­lä perus­teel­la sii­tä pitäi­si maksaa.

    Isaac New­to­nin jäl­keen (1642–1727) ei mate­ma­tii­kan lai­na­lai­suu­det ole juu­ri muut­tu­neet, jos aja­tel­laan perus­kou­lun ja lukion mate­ma­tii­kan oppi­si­säl­töä. Toki kvant­ti­me­ka­niik­ka hiuk­kas­kiih­dyt­ti­mi­neen päi­vit­tyy lähes joka viik­ko, mut­ta yhteis­kun­nan mak­sa­miin perus­o­pe­tuk­sen oppi­kir­joi­hin se ei aiheut­ta­ne päivitystarpeita.

    Yksi vaih­toeh­to oli­si ostaa kustantajilta/oppimateriaalin teki­jöil­tä oikeu­det vali­tun oppi­kir­jan koko sisäl­töön ja pai­nat­taa näi­tä kir­jo­ja vuo­sit­tain euron kus­tan­nuk­sel­la. Jos eivät kus­tan­ta­jat suos­tui­si tähän vaih­toeh­toon, voi­tai­siin tätä pitää kil­pai­lun rajoit­ta­mi­se­na, johon löy­ty­nee oma lainsäädäntönsä.

    Uudet päi­vi­tyk­set oppi­ma­te­ri­aa­lei­hin syn­nyt­täi­si­vät juu­ri tämän tar­peel­li­sen kil­pai­lun, jol­loin kukin kir­jan työs­tä­jä yrit­täi­si teh­dä mah­dol­lism­man hyvän uuden pai­nok­sen ja pyr­ki­si perus­te­le­maan, mik­si juu­ri nyt kan­nat­tai­si ostaa uusi päi­vi­tet­ty sisäl­tö oppi­kir­joi­hin. Täs­sä­kin vain par­haat pär­jäi­si­vät ja lisäi­si­vät tulo­jaan samal­la kun ope­tuk­ses­sa käy­tet­tä­vät kir­jat aut­tai­si­vat aina vain parem­piin oppi­mis­tu­lok­siin oppilaissa.

  23. Uto­pia: netis­sä on kou­lu­jen vapaas­sa käy­tös­sä pal­jon mate­ri­aa­lia, jos­ta kukin opet­ta­ja voi jär­jel­li­sen kokoi­ses­ta vali­kos­ta etsiä itsel­leen ja oppi­lail­leen sopi­vat koko­nai­suu­det, joi­ta voi myös vapaas­ti tulos­taa ja jakaa oppi­lail­le sähköisesti.

    Dys­to­pia: lyhyt­nä­köi­sen sääs­töi­dean perus­teel­la dema­ri­mi­nis­te­ri run­noo kokoon “kan­sal­li­sen eKir­ja-hank­keen”, johon kun­nat sitou­te­taan vähen­tä­mäl­lä kou­luil­le suun­nat­tu­ja val­tio­no­suuk­sia ja van­no­mal­la muu­ten­kin inno­va­tii­vi­sen ja säh­köi­sen mate­ri­aa­lin nimiin.

    Nyky­het­ki: muu­ten aika lähel­lä uto­pia-vaih­toeh­toa, pait­si että valin­nan­va­raa on lii­kaa ja käyt­tö­oi­keu­det ovat vähin­tään­kin kysee­na­lai­set. Eli ahke­ra ja sään­nök­sis­tä piit­taa­ma­ton opet­ta­ja saa kyl­lä ePuo­lel­la­kin aikaan ihan hyvää jälkeä.

    Mut­ta kun polii­ti­kot eivät osaa ostaa! Koti­kau­pun­gis­sa­ni oli muu­ta­man vuo­den käy­tös­sä erään täh­ti­si­ker­män mukaan nime­tyn kus­tan­ta­mon koh­ta­lai­sen inno­va­tii­vi­nen oppi­mi­sa­lus­ta. Kun tuli aika ostaa uusi, eräs kak­sois­veel­lä alka­va kus­tan­ta­ja haa­li kasaan kaik­ki pas­kat tie­to­ko­neel­le teh­dyt har­joi­tuk­sen­sa ja nime­si sen oppi­mi­sa­lus­tak­si — ja pis­ti hin­nak­si sel­lai­sen sum­man, että asi­aa esi­tel­lyt vir­ka­mies­kään ei vaan voi­nut muu­ta ehdot­taa kuin että oste­taan nyt se nel­jän kir­jai­men pas­ka sit­ten, kun se on niin halpa.

    JOs tuo osto­pää­tös siis anne­taan asias­ta kiin­nos­tu­neel­le dile­tan­til­le: ope­tus­lau­ta­kun­nan jäsen tai esim. val­tao­sa tämän blo­gin kom­men­toi­jis­ta, käy niin, että mui­ta kri­tee­rei­tä kuin hin­ta ei mil­lään osa­ta käyttää.

    Erik­seen vie­lä Tie­de­mie­hel­le. Arvos­tan kyl­lä pal­jon sinun auko­ton­ta päät­te­ly­ket­jua ja joh­don­mu­kai­suut­ta, mut­ta minus­ta sinä har­voin osaat ehdot­taa sitä, kuin­ka nyky­ti­lan­tees­ta ede­tään sinun toi­vo­maa­si asian­ti­laan. Eli esi­mer­kik­si se, että ehdo­tat, että nykyi­sien hyvien oppi­kir­jo­jen teki­jöil­tä ostet­tai­siin oikeu­det pai­naa uusia kir­jo­ja. Oikeu­det ovat toki osin kir­joit­ta­jil­la, mut­ta heil­lä on var­sin sito­vat sopi­muk­set kus­tan­ta­jien­sa kans­sa — jopa niin, että he eivät saa osal­lis­tua kil­pai­le­van oppi­ma­te­ri­aa­lin tekoon. 

    Tou­ko Mettinen
    kir­jo­ja­kin tehnyt

  24. Idea, että opet­ta­jat tuot­ta­vat tai etsi­vät ver­kos­ta lähes kai­ken oppi­ma­te­ri­aa­lin itse, on uto­pis­ti­nen. Ope­tuk­sen taso alkai­si väki­sin vaih­del­la eri kou­lu­jen välil­lä, jol­loin hyvät ja huo­not kou­lut eriy­tyi­si­vät. Ei jokai­ses­ta opet­ta­jas­ta oli­si oman oppi­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­jak­si ja mah­tai­si­ko olla kovin teho­kas­ta ajan­käyt­töä teh­dä “tuha­sia eri­lai­sia oppi­ma­te­ri­aa­le­ja”. Opet­ta­jat var­mas­ti vaa­ti­si­vat täs­tä lisä­työs­tä myös lisää palk­kaa ja var­sin­kin nuo­ril­le opet­ta­jil­le työ­mää­rä oli­si aluk­si kohtuuton.

    Oppi­ma­te­ri­aa­lien koh­dal­la kysees­sä on talous­tie­teel­li­nen ongel­ma hin­nan ja laa­dun opti­maa­li­ses­ta suh­tees­ta. Osa uusis­ta säh­köi­sis­tä oppi­ma­te­ri­aa­leis­ta on tuo­tet­tu nopeas­ti ja hal­val­la. Osta­jal­le hin­ta on hal­vem­pi ja laa­tu aina­kin hiu­kan perin­teis­tä hei­kom­pi. Ovat­ko nykyi­set oppi­ma­te­ri­aa­lit siis tur­han laa­duk­kai­ta eli onko nii­den laa­dus­ta varaa tin­kiä? Vai onko talou­del­li­sen sääs­tön mer­ki­tys laa­dun heik­ke­ne­mis­tä suurempi? 

    Itse uskon, että vii­den vuo­den kulut­tua kus­tan­ta­jil­la ei ole enää varaa sat­sa­ta uusien oppi­kir­jo­jen sisäl­töön yhtä pal­jon kuin tänä päi­vä­nä. Kuin­ka pal­jon se vai­kut­taa Pisa-Suo­meen tule­vai­suu­des­sa, jää nähtäväksi.

  25. Osmon ehdo­tus kuu­los­taa mie­les­tä­ni hyväl­tä. Peri­aat­tees­sa tuol­lai­sen jär­jes­te­lyn ongel­ma­na on, kuin­ka estää kir­jo­jen jäl­leen­myyn­ti — kou­lut­han voi­si­vat myy­dä käy­te­tyt kir­jat pilk­ka­hin­taan eteen­päin ja kus­tan­ta­jat menet­täi­si­vät taas asiak­kai­ta. Mut­ta kos­ka asiak­kaat ovat kaik­ki kou­lu­ja jot­ka eivät käy­tän­nös­sä voi mois­ta por­saan­rei­kää hyö­dyn­tää, sys­tee­mi voi­si toimia.

    Has­sua miten kom­men­teis­sa koros­te­taan että kir­jo­jen kir­joit­ta­jil­le pitää mak­saa hyvin ja toi­saal­ta halu­taan että kou­lut mak­sai­si­vat kir­jois­ta mah­dol­li­sim­man vähän. Nämä tavoit­teet tai­ta­vat olla hie­man ris­ti­rii­das­sa? Tär­kein­tä on että kus­tan­ta­jat kil­pai­le­vat kes­ke­nään (ettei­vät pää­se vetä­mään lii­kaa välis­tä) ja kil­pai­le­vat hin­nan lisäk­si laadulla.

  26. Olen ehkä itse eri­lai­nen oppi­ja. Luu­len kui­ten­kin, että en ole miten­kään ainut­laa­tui­nen. Veik­kaan, että oma oppi­mis­tyy­li­ni aut­tai­si monia mui­ta­kin oppi­maan. Minun pitäi­si vain saa­da jäsen­nel­tyä oppi­mis­tyy­li­ni sel­lai­seen muo­toon, että se oli­si ymmärrettävää.

    Joku kas­va­tus­tie­tei­tä luke­maan aloit­ta­va voi poi­mia elä­män­työk­seen sen asian poh­ti­mi­sen, mik­si osa oppi­jois­ta on sur­kei­ta perus­kou­lus­sa ja menes­ty­viä yli­opis­tos­sa. Pidem­mäl­le kas­va­tus­tie­tei­tä luke­nut on jo lii­an oppi­nut, että pys­tyi­si käsit­te­le­mään aihet­ta. Itse ajau­duin yli­opis­toon ensin vahin­gon kaut­ta ja myö­hem­min alan sel­vit­tyä tarkoituksella. 

    Kään­täi­sin jo vii­meis­tään ylä-asteel­la ope­tus­ma­te­ri­aa­lin perus­a­ja­tuk­sen koko­naan pää­lael­leen, kuten se myö­hem­min kään­tyy. Eli hyvä ope­tus­ma­te­ri­aa­li on huo­noa eikä ope­ta mitään. Huo­no ope­tus­ma­te­ri­aa­li, jos­sa on ris­ti­rii­tais­ta tie­toa ja suo­ra­nai­sia vir­hei­tä tuo opis­ke­li­joil­le vir­hei­den ja ongel­mien rat­kai­suun täh­tää­vän opis­ke­lu­mal­lin. Mal­li muut­taa ihmi­sen käyt­täy­ty­mis­tä eikä ainoas­taan ope­ta hänel­le fraa­se­ja, joi­ta ei osa­ta käyttää. 

    Aikoi­naan vai­kut­ti sil­tä, että pit­kän mate­ma­tii­kan osaa­jan tulee muis­taa toi­sen asteen yhtä­lön rat­kai­su­kaa­va ja pys­tyä deri­voi­maan suju­vas­ti. Par­haim­mil­laan joku ammat­ti­kou­lun lin­ja antoi eväi­tä sil­le, että osa­si käyt­tää näi­tä taitoja.

    Käy­tän­nös­sä vai­kut­taa, että perin­tei­set ommis­tyy­lit tuot­ta­vat hyvin stres­saan­tu­nei­ta ja vir­ka­mies­mäi­siä ihmi­siä. Eri­lai­sel­la läh­hes­ty­mis­tyy­lil­lä saa naut­tia teke­mi­ses­tään, osaa­mi­ses­taan ja oppi­mi­ses­taan. Pie­nem­mäl­lä vai­val­la ja ajan­käy­töl­lä tun­tuu saa­van yli­ops­tos­sa myös parem­pia nume­roi­ta, kun jät­tää luke­mi­sen vähem­mäl­le ja ajat­te­lee enemmän.

  27. Onko hyvä oppi­kir­jan teki­jä yhtä kuin hyvä opet­ta­ja? Mie­les­tä­ni tämän­kal­tais­ta, suo­ra­vii­vais­ta joh­to­pää­tös­tä ei ehkä tuli­si esit­tää. Oppi­mi­nen on täs­sä var­maan­kin pää­asia, mut­ta sii­hen vai­kut­taa myös se, miten hyvään lop­pu­tu­lok­seen pääs­tään. Vaik­ka oppi­las oppii, pitäi­si jat­koa aja­tel­len (miten pit­käl­le sitä sit­ten tar­vi­taan­kaan) myös oppi­mis­pro­ses­sin olla sitä läpi­käy­väl­le ja sen läpi­käy­neel­le posi­tii­vi­nen kokemus.

    Hyvään lop­pu­tu­lok­seen vai­kut­taa käsit­tääk­se­ni opet­ta­jan ja käy­te­tyn oppi­kir­jan laa­dun lisäk­si aika moni asia, mm. oppi­las itse, oppi­las­ryh­mä, ryh­mä­ko­ko ja ‑dyna­miik­ka, moti­vaa­tio jne.
    Ei sii­hen pelk­kä hyvä oppi­kir­ja rii­tä, vaik­ka tär­keä osa koko­nai­suut­ta onkin!

    Jos joku onnis­tuu teke­mään hyvän oppi­kir­jan, on hän mie­les­tä­ni oike­tet­tu saa­maan sii­tä parem­man kor­vauk­sen kuin toi­nen, jon­ka tuo­tos jää hei­kom­mak­si. Hei­kon kir­jan jat­ku­vat, vuo­sit­tai­set kor­jauk­set ja päi­vi­tyk­set, mm. teh­tä­vien nume­roin­nis­sa, saat­taa antaa vai­ku­tel­man kus­tan­ta­jan har­joit­ta­mas­ta rahas­tuk­ses­ta, mis­tä tosin voi jos­kus ehkä kyse ollakin. 

    Moni van­ha kir­ja voi olla parem­pi kuin pus­sil­li­nen uusia. Muis­te­len jos­kus näh­nee­ni jon­kin kou­lu­kir­jan yltä­neen jopa 30. pai­nok­seen. Ennä­tyk­ses­tä ei minul­la ole tie­toa, oli­si­ko­han jokin E. Elon “Las­kuo­pin” kal­tai­nen opus. Sel­lai­seen menes­tyk­seen tus­kin kukaan oppi­kir­jan teki­jä voi nyky­ään yltää. Mik­si oppi­kir­jat ovat nykyi­sin teh­ty mel­kein­pä “ker­ta­käyt­tö­ta­va­rak­si”. Se ei ole kes­tä­vän kehi­tyk­sen mukais­ta. Jos­kus tosin voi yksi uusi kir­ja nous­ta laa­duk­kuu­del­laan sel­väs­ti parem­paan ase­maan van­hem­piin kir­joi­hin verrattuna.

  28. Jos kou­lu­lai­tok­sen halu­taan siir­ty­vän Inter­net maa­il­maan ja läp­pä­rei­hin, niin suu­ret kun­nat käyt­tä­vät omia kau­pal­li­sia ohjel­man toi­mit­ta­jia ja mak­sa­vat suu­rem­pia lisens­si­mak­su­ja. Pie­net kun­nat tar­vit­se­vat val­tio­na­pua tai innok­kaan tie­to­tek­niik­kaa har­ras­ta­van opet­ta­jan, joka sit­tem­min uupuu paris­sa vuo­des­sa. Olen yrit­tä­nyt hahmotella(laskea?) mikä on kau­pal­li­sen ja avoi­meen läh­de­koo­diin perus­tu­vien jär­jes­tel­mien hin­nan ero ja päät­te­lyt, että ker­roin menee yli sadan. Voi siis olet­taa, että oppi­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­jat, kus­tan­ta­jat, jake­li­jat liit­ty­vät yhteen kau­pal­lis­ten ohjel­mis­to­tuot­ta­jien kans­sa ja pyr­ki­vät säi­lyt­tä­mään sta­tus quon. Tämä tulee Suo­mel­le erit­täin kal­liik­si ja näin laman olois­sa siir­ty­mä vii­väs­tyy, var­sin­kin köy­his­sä kun­nis­sa. Kiusal­li­sek­si asian tekee se, että OKM (ja muut) pii­lou­tu­vat ”avoi­men raja­pin­nan” taak­se, siis tar­joam­me avoi­men raja­pin­nan, jota voi käyt­tää halua­mal­laan taval­la. Monet poliit­ti­set puhu­jat kai­paa­vat ”luo­vaa tuhoa” elin­kei­noe­lä­mään, mut­ta ovat kyke­ne­mät­tö­miä kat­so­maan omiin jalkoihinsa.

  29. Tou­ko Met­ti­nen:
    Oikeu­det ovat toki osin kir­joit­ta­jil­la, mut­ta heil­lä on var­sin sito­vat sopi­muk­set kus­tan­ta­jien­sa kans­sa – jopa niin, että he eivät saa osal­lis­tua kil­pai­le­van oppi­ma­te­ri­aa­lin tekoon. 

    Kus­tan­ta­jis­ta täy­tyy pääs­tä eroon ja net­ti ja net­ti on teh­nyt sen mah­dol­li­sek­si. Kus­tan­ta­jat (ja musii­kin koh­dal­la levy-yhtiöt) ovat nykyi­sin täy­sin tar­peet­to­mia ja ovat sen itse­kin jo tajun­neet, mut­ta yrit­tä­vät pitää kui­ten­kin raha­puus­taan kiin­ni vii­mei­seen asti; piraat­ti­jah­dit ovat pelk­kiä kuolinkouristuksia.

  30. Auto­di­dak­ti: Kus­tan­ta­jis­ta täy­tyy pääs­tä eroon ja net­ti ja net­ti on teh­nyt sen mah­dol­li­sek­si. Kus­tan­ta­jat (ja musii­kin koh­dal­la levy-yhtiöt) ovat nykyi­sin täy­sin tar­peet­to­mia ja ovat sen itse­kin jo tajun­neet, mut­ta yrit­tä­vät pitää kui­ten­kin raha­puus­taan kiin­ni vii­mei­seen asti; piraat­ti­jah­dit ovat pelk­kiä kuolinkouristuksia.

    Kir­jan­kus­tan­ta­jil­la on kyl­lä tar­jo­ta aika hyvä palet­ti kus­tan­nus­toi­mit­ta­jis­ta graa­fi­koi­hin ja tait­ta­jiin. Aika har­va peda­go­gi on riit­tä­vän kom­pe­tent­ti näis­sä asiois­sa, eikä toki tar­vit­se­kaan olla.

    Täs­sä suh­tees­sa musii­kin teke­mi­ses­sä tar­vi­taan jon­kin ver­ran vähem­män sitä poruk­kaa. Tuot­ta­ja ja äänit­tä­jä pitää löy­tää jos­tain, mut­ta ne voi löy­tää free­lance­ri­na (tai sit­ten joku musiik­kia teke­väs­tä poru­kas­ta on niin kom­pe­tent­ti, että tuot­ta­mi­nen onnistuu). 

    Tek­ni­se­nä suo­ri­tuk­se­na musii­kin tuot­ta­mi­nen on kapea-alai­sem­paa hom­maa kuin oppi­kir­jo­jen teke­mi­nen. Kone­musii­kin koh­dal­la jää vie­lä mon­ta palik­kaa välis­tä, sin­fo­niaor­kes­te­ri ei kyl­lä tuo­ta äänit­tei­tään ihan hel­pos­ti itse.

    Kan­nat­taa vie­lä muis­taa, että jopa kau­no­kir­jai­li­jat yleen­sä käyt­tä­vät kus­tan­ta­mo­ja ja kus­tan­nus­toi­mit­ta­jia. Monet vie­lä­pä kehu­vat hyvien kus­tan­nus­toi­mit­ta­jien tuo­van pal­jon lisä­ar­voa ja paran­ta­van teos­ten laatua.

    Sel­lai­nen mal­li on kyl­lä mah­dol­li­nen, jos­sa kus­tan­ta­mon tar­joa­mat pal­ve­lut han­ki­taan free­lance­reil­ta, mut­ta ei se kir­jan­te­ki­jäl­le ihan help­poa ole.

  31. Tuuk­ka: Has­sua miten kom­men­teis­sa koros­te­taan että kir­jo­jen kir­joit­ta­jil­le pitää mak­saa hyvin ja toi­saal­ta halu­taan että kou­lut mak­sai­si­vat kir­jois­ta mah­dol­li­sim­man vähän. Nämä tavoit­teet tai­ta­vat olla hie­man ristiriidassa?

    Eivät ne oikeas­taan ole kovin pahas­ti ris­ti­rii­das­sa sikä­li, että kus­tan­nus­ra­ken­tees­ta ei kovin­kaan suu­ri osa mene kir­jo­ja teke­vil­le peda­go­geil­le tai painotyöhön. 

    Kus­tan­ta­ja halu­aa osan­sa, logis­tiik­ka mak­saa, kir­jan teke­mi­seen osal­lis­tuu mon­ta tahoa, eikä alvi ole noil­la nol­la. Aika iso osa rahas­ta pai­nuu saman tien takai­sin yhteis­kun­nan kas­saan. Oli­si kyl­lä mie­len­kiin­tois­ta ensin pur­kaa oppi­kir­jan kus­tan­nus­ra­ken­ne ja sit­ten miet­tiä sitä rationalisointia.

  32. XXX: Aikoi­naan vai­kut­ti sil­tä, että pit­kän mate­ma­tii­kan osaa­jan tulee muis­taa toi­sen asteen yhtä­lön ratkaisukaava

    Vää­rin ymmär­ret­ty. Ei muis­taa vaan, osa­ta joh­taa se kaa­va. Nii­tä toi­sen asteen yhtä­löi­tä tulee käy­tän­nön elä­mäs­sä sil­loin täl­löin vas­taan, jos vain osaa ja halu­aa yhtä­lön muodostaa.

  33. Tapio: Vää­rin ymmär­ret­ty. Ei muis­taa vaan, osa­ta joh­taa se kaa­va. Nii­tä toi­sen asteen yhtä­löi­tä tulee käy­tän­nön elä­mäs­sä sil­loin täl­löin vas­taan, jos vain osaa ja halu­aa yhtä­lön muodostaa.

    Voi olla, että olen ymmär­tä­nyt vää­rin, kun en ole lukio­ta käy­nyt. Muo­dos­tin mie­li­ku­va­ni tkk:n mate­ma­tii­kan ja fysii­kan kurs­seil­la näh­des­sä­ni, miten lukion käy­neet kans­sa opis­ke­li­jat kär­vis­te­le­vät oppi­man­sa sovel­ta­mi­sen kans­sa. Sil­loin ihmet­te­lin, että mihin ihmee­seen lukion pit­kä mate­ma­tiik­ka val­men­taa. Ei aina­kaan ana­ly­soi­maan ongel­maa ja etsi­mään rat­kai­su­kei­no­ja. On aivan yhden­te­ke­vää osaa­vat­ko oppi­laat joh­taa kaa­van jos­tain, jos eivät havait­se tilan­net­ta jos­sa pitäi­si rat­kai­sua näin etsiä.

  34. Täs­mäl­leen samaa miel­tä kuin Osmo. Minis­te­ri Kris­ta Kiu­run aja­tuk­set oppi­kir­jo­jen kier­rät­tä­mi­ses­tä lukios­sa ovat masentavia.

  35. Aikoi­naan Kou­lu­hal­li­tus tar­kas­ti ja hyväk­syi oppi­kir­jat. Esim ammat­ti­kou­luun hyväk­syt­ty kir­ja ei ollut lukioon hyväk­syt­ty. Sit­tem­min täs­tä on koko­naan luovuttu.

    Jon­kin­moi­sia epä­koh­tia on kus­tan­ta­jien hää­rä­tes­sä. Tie­ten­kin lii­ke­toi­min­ta on heil­le etusi­jal­la. Aikai­sem­min oli tii­viim­pi yhteis­työ kus­tan­ta­jien, opet­ta­jien ja teki­jöi­den välil­lä. Aja­tel­tiin muu­ta­kin kuin lii­ke­voit­toa. Alal­la saat­toi olla usei­ta kan­nat­ta­mat­to­mia osia. Riit­ti, kun­han oli muu­ta­ma Hir­vi­saa­ri tai Pää­ta­lo, jot­ka tuottivat.

    Nyt­hän on useim­mat kus­tan­ta­mot ulko­maa­lais­ten omis­tuk­ses­sa. Val­tion aikai­sem­min omis­ta­ma Edi­ta on kai sekin men­nyt ruotsalaisille. 

    Tehos­ta­mi­sen seu­rauk­se­na kus­tan­ta­jat ovat jopa ilmoit­ta­neet kir­jan uudis­ta­mis­pai­nok­sen syn­ty­vän hei­dän omien toi­mit­ta­jien­sa avul­la. opet­ta­jia­han nekin yleen­sä ovat.

    Usein on käy­nyt niin­kin, että kir­jan kan­si­ku­van teki­jä net­to­aa enem­män kuin sisäl­lön teki­jät. Kun ver­taa suo­ma­lai­sia opuk­sia johon­kin suu­ren maa­il­man vas­taa­vaan, huo­maa sel­väs­ti laa­tue­ron tai­tos­sa, lay­ou­tis­sa ja kuvituksessa. 

    Kai­kes­sa sääs­tä­mis­tä kuvaa sekin, ettei nyky­ään aina tar­kas­te­ta ja kor­ja­ta pai­no­vir­hei­tä­kään. Suo­ra­nais­ta riis­toa voi näh­dä yli­opis­to­jen kar­sin­ta­kurs­seil­le tar­koi­te­tuis­sa kir­jois­sa. Sii­vo­ton hin­ta eikä sisäl­lön laa­dus­ta tar­vit­se vas­ta­ta. Joka vuo­si vaan uusi pai­nos ja pak­ko hank­kia kun edel­li­nen pai­nos ei ole ajantasalla.Liiketulos vain maksimoidaan.

  36. Onko kukaan las­ke­nut, mil­lai­set vai­ku­tuk­set käsil­lä ole­val­la häs­sä­käl­lä on kirjakaupoille?

  37. XXX: Voi olla, että olen ymmär­tä­nyt vää­rin, kun en ole lukio­ta käy­nyt. Muo­dos­tin mie­li­ku­va­ni tkk:n mate­ma­tii­kan ja fysii­kan kurs­seil­la näh­des­sä­ni, miten lukion käy­neet kans­sa opis­ke­li­jat kär­vis­te­le­vät oppi­man­sa sovel­ta­mi­sen kans­sa. Sil­loin ihmet­te­lin, että mihin ihmee­seen lukion pit­kä mate­ma­tiik­ka val­men­taa. Ei aina­kaan ana­ly­soi­maan ongel­maa ja etsi­mään rat­kai­su­kei­no­ja. On aivan yhden­te­ke­vää osaa­vat­ko oppi­laat joh­taa kaa­van jos­tain, jos eivät havait­se tilan­net­ta jos­sa pitäi­si rat­kai­sua näin etsiä.

    Huo­noa ope­tus­ta — ja ehkä myös huo­noa oppilasainesta.

  38. > Onko kukaan las­ke­nut, mil­lai­set vaikutukset
    > käsil­lä ole­val­la häs­sä­käl­lä on
    > kirjakaupoille?

    Monen maa­seu­tu­kir­ja­kau­pan ole­mas­sao­lo on täy­sin riip­pu­vai­nen kun­nan ostois­ta. Kou­lut, kir­jas­tot ja kun­nan toi­mis­to­tar­vik­keet pitä­vät nii­tä pystyssä.

    Pitää­kö sit­ten van­hen­tu­nei­ta raken­tei­ta pitää pys­tys­sä kus­tan­nuk­sis­ta välit­tä­mät­tä, onkin jo toi­nen kysy­mys. Lain­sää­dän­nöl­lä pako­te­taan val­tion tuke­mat ja yksi­tyi­set lai­tok­set, kou­lut, kir­jas­tot, yli­opis­tot, jne pitä­mään yllä kir­jas­to­ja vaik­ka kysyn­tä koh­dis­tuu ene­ne­väs­sä mää­rin digi­taa­li­seen sisältöön.

    Mikä on yhden iPa­din hin­ta ver­rat­tu­na koko luku­vuo­den oppi­kir­joi­hin; ja iPad on sen­tään kier­rä­tet­tä­vis­sä saman oppi­laan käy­tös­sä vuo­des­ta toiseen.

  39. Rogue: Perus­kou­lus­sa ja lukios­sa sosi­aa­lis­tu­taan ja opi­taan yleis­si­vis­tä­viä perus­asioi­ta ja toi­vo­taan että joku­nen lupaa­va tie­tei­li­jä­nal­ku kiin­nos­tuis jos­tain aihees­ta riit­tä­väs­ti, jot­ta innos­tuis jat­ka­maan ja tuot­ta­maan jos­kus jotain uut­ta ja hyö­dyl­lis­tä tietoa. 

    Osaa­mi­nen vai­kut­taa kiin­nos­tuk­seen ja osaa­mi­sen syväl­li­syy­teen taas vai­kut­taa oppi­kir­jan taso. “Osal­lis­ta­va” ja lii­kaa pin­nal­li­ses­ti kon­teks­til­lis­ta­va ope­tus ei esi­mer­kik­si vält­tä­mät­tä lain­kaan vetoa asias­ta todel­li­ses­ti kiin­nos­tu­vaan (vaik­ka ken­ties har­haut­taa kiin­nos­tu­mat­to­mia tar­peek­si kau­an, jot­ta pää­hän jää edes jotain).

    Vihe­rins­si: Vaik­ka­pa mul­ti­me­dia­ma­te­ri­aa­lis­ta refe­rens­si­nä voi­sin pyy­tää kan­sa­lai­sia miet­ti­mään jotain oikein hyvää näke­mään­sä tie­de- tai his­to­ria­do­ku­ment­tia. Pal­jon­ko sen teke­mi­nen on mak­sa­nut per minuutti? 

    Minul­le ei tule mie­leen kuin huo­no­ja esi­merk­ke­jä. Jos­sain oli aivan lii­kaa innos­tut­tu sii­nä käy­te­tys­tä dra­maat­ti­ses­ta musii­kis­ta. Oli var­maan­kin ostet­tu lisens­si ja sitä oli sit­ten soi­tet­ta­va pal­jon ja suu­rel­la äänen­voi­mak­kuu­del­la. Sit­ten tulee mie­leen myös muu­ta­ma TV:stäkin näy­tet­ty sota­do­ku­ment­ti, jos­sa ei edes van­haa, digi­toi­tua kuva­ma­te­ri­aa­lia vai­vau­dut­tu muun­ta­maan oike­aan kuva­suh­tee­seen. Sii­nä sit­ten kat­sel­tiin eri tavoin veny­tel­ty­jä kuvia. Oli­si­vat mie­luum­min jät­tä­neet ne näyttämättä.Tarkoituksellisesti mak­si­mi­voi­tol­la teh­tyä hal­pa­tuo­tan­toa var­maan­kin, kos­ka ei nii­tä kuvia kau­aa venyt­te­le tai täy­te­reu­no­ja lisäile.

    Tou­ko Met­ti­nen: Uto­pia: netis­sä on kou­lu­jen vapaas­sa käy­tös­sä pal­jon mate­ri­aa­lia, jos­ta kukin opet­ta­ja voi jär­jel­li­sen kokoi­ses­ta vali­kos­ta etsiä itsel­leen ja oppi­lail­leen sopi­vat koko­nai­suu­det, joi­ta voi myös vapaas­ti tulos­taa ja jakaa oppi­lail­le sähköisesti. 

    Ei ole käsit­tääk­se­ni kau­hean lähel­lä. En tosin ole asi­aa tut­ki­nut, mut­ta usein kysees­sä ovat joko pin­ta­raa­pai­se­vat koko­nai­suu­det tai yksit­täi­set asiat, jot­ka eivät edes mui­den vas­taa­vien kans­sa muo­dos­ta lähel­le­kään yhte­näis­tä tai auko­ton­ta koko­nai­suut­ta vaan jät­tä­vät oikeas­taan mel­kein puo­let oleel­li­ses­ta asias­ta käsit­te­le­mät­tä vaik­ka nimel­li­ses­ti kaik­ki tuli­si­kin käsi­tel­tyä. Sii­nä jää aika pal­jon oppi­laan oman aja­tuk­sen varaan.

  40. K‑Veikko:
    Pitää­kö sit­ten van­hen­tu­nei­ta raken­tei­ta pitää pys­tys­sä kus­tan­nuk­sis­ta välit­tä­mät­tä, onkin jo toi­nen kysy­mys. Lain­sää­dän­nöl­lä pako­te­taan val­tion tuke­mat ja yksi­tyi­set lai­tok­set, kou­lut, kir­jas­tot, yli­opis­tot, jne pitä­mään yllä kir­jas­to­ja vaik­ka kysyn­tä koh­dis­tuu ene­ne­väs­sä mää­rin digi­taa­li­seen sisältöön.

    Mikä on yhden iPa­din hin­ta ver­rat­tu­na koko luku­vuo­den oppi­kir­joi­hin; ja iPad on sen­tään kier­rä­tet­tä­vis­sä saman oppi­laan käy­tös­sä vuo­des­ta toiseen.

    Ipad ei todel­la­kaan ole kier­rä­tet­tä­vis­sä, kos­ka akkua ei voi vaih­taa. Applen stra­te­gia on myy­dä uusi lai­te, kun akku heik­ke­nee takuu­ajan umpeutuessa.

    Mark­ki­noil­la on kak­si tablet­tia, jois­sa on vaih­det­ta­va akku. Molem­mat yri­tys­mal­le­ja, hin­nat alka­vat 1000 euron parem­mal­ta puo­lel­ta ja käyt­tö­jär­jes­tel­mä­nä on W8.1.

    Hal­vois­sa lait­teis­sa on hal­pa akku. Kun on kulu­nut 350 sykliä, niin perus­a­kun kapa­si­tee­tis­tä on noin 85 % pois. Vuo­den takuu, nip­pa nap­pa vuo­den kes­tä­vä akku. Hyvää bis­nes­tä, huo­no jut­tu Maapallolle.

    Pil­vi­pal­ve­lut tar­vit­se­vat val­ta­via data­kes­kuk­sia, jot­ka syö­vät hel­pos­ti pie­nen kau­pun­gin ver­ran ener­gi­aa. Data­kes­kuk­sien ole­mas­sa oloa var­ten täy­tyy kään­tää kuu­tio­ki­lo­met­reit­täin maa­ta, jot­ta nii­hin saa­daan lou­hit­tua raaka-aineet. 

    Sano­taan, että yhteen gram­maan kul­taa täy­tyy lou­hia ton­ni kiveä. Se on vie­lä hyvä pitoi­suus, ver­rat­tu­na nk. har­vi­nais­ten maa­me­tal­lien pitoi­suuk­siin verrattuna.

    Table­tit ja kan­net­ta­vat aset­ta­vat oppi­laat eriar­voi­seen ase­maan, kos­ka köy­hil­lä ei ole varaa hank­kia lait­tei­ta lap­sil­le. Lait­teet täy­tyy uusia vuo­sit­tain, tai useam­min­kin, jos vaik­ka lai­te puto­aa lattialle.

    Kos­ka näil­lä lait­teil­la ei voi teh­dä oikei­ta töi­tä, tar­vi­taan sil­ti PC-luo­kat, jois­sa teh­dään oikei­ta opiskelutöitä.

    Sii­hen sit­ten lisens­si­mak­sut pääl­le ja ollaan taas teh­ty sääs­tö­jä oikeis­to­lai­seen malliin.

    Yksi DDoS lopet­taa opis­ke­lu­päi­vän sii­hen paik­kaan, kun mate­ri­aa­lit eivät ole saa­ta­vis­sa pilvipalveluista. 

    Pape­ri on ja pysyy high techinä.

  41. Lukio­as­teel­la on jo pitem­män aikaa ollut mah­dol­lis­ta ns. itse­näi­ses­ti suo­rit­taa kurs­se­ja. Toi­sin sanoen ilman oppi­tun­neil­la oloa. Fiksuimmat,joilla yleen­sä päi­vä on jo muu­ten­kin täyn­nä tii­viin luku­jär­jes­tyk­sen ynnä har­ras­tus­ten vuok­si, tätä mah­dol­li­suut­ta hyö­dyn­tä­vät. Lukuai­neis­sa tämä toteu­te­taan itse­näi­ses­ti suo­ri­tet­ta­vil­la har­joi­tus­teh­tä­vil­lä ja tut­kiel­mil­la. Opet­ta­ja siis toteut­taa tämän ilman kor­vaus­ta yli­mää­räi­se­nä työnään.

    Toi­nen uutuus jota on yri­tet­ty masi­noi­da, on net­ti­kurs­sit, jois­sa opis­ke­li­jat ja opet­ta­ja pitä­vät yhteyt­tä netis­sä. Opet­ta­jien odo­tet­tiin val­mis­te­le­van net­ti­kurs­sien aineis­ton ilman mitään kor­vauk­sia. Myös illat oli­si men­nyt rat­toi­sas­ti yhtey­den­pi­dos­sa. Kysyt­täes­sä miten tätä kor­vat­tai­siin, oli vas­taus erit­täin sel­vä: EI MITENKÄÄN. Pape­ri­teol­li­suu­den työ­vä­ki oli­si kyl­lä mars­si­nut heti ulos, jos täl­lais­ta oli­si työ­nan­ta­ja edes ehdottanut.

    Yksin­ker­tai­nen joh­to­pää­tös on, että niuk­kuus ja nuu­kai­lu val­lit­see kai­kes­sa. Tie­de-leh­ti teh­dään vaa­ti­mat­to­mil­la resurs­seil­la. Kir­jas­to­jen mää­rä­ra­ho­ja kar­si­taan. Toi­saal­ta aika­kaus­leh­tien mää­rä on aivan häkel­lyt­tä­vää. Kai nii­tä myös joku lukeekin. 

    Veik­kaan­pa, että lähi­tu­le­vai­suus muut­taa opis­ke­lun puit­teet aivan jok­si­kin uudek­si. Tie­to­ko­ne ei ole sel­lai­se­naan rat­kai­su, aina­kaan ilman perus­teel­lis­ta sisäl­tö­re­mont­tia. Ilman rahaa ei kyl­lä kun­nol­lis­ta saa­da aikaan.

  42. Aikuis­lu­kios­sa englan­tia opis­kel­les­sa on hupai­saa, kun jää har­joi­tuk­sia ajan puut­tes­ta joth­tuen teke­mät­tä, niin opet­ta­ja ei voi antaa vas­tauk­sia teks­ti­tie­dos­ton muo­dos­sa teke­mät­tä jää­nei­siin teh­tä­viin. Se teki­jän oikeus on kuu­lem­ma sel­lai­nen, että oppi­laal­la ei ole oikeut­ta saa­da em. taval­la vas­tauk­sia osta­miin­sa kir­jo­jen tehtäviin.

  43. K‑Veikko:
    > Onko kukaan las­ke­nut, mil­lai­set vaikutukset
    > käsil­lä ole­val­la häs­sä­käl­lä on
    > kirjakaupoille?

    Monen maa­seu­tu­kir­ja­kau­pan ole­mas­sao­lo on täy­sin riip­pu­vai­nen kun­nan ostois­ta. Kou­lut, kir­jas­tot ja kun­nan toi­mis­to­tar­vik­keet pitä­vät nii­tä pystyssä.

    Pitää­kö sit­ten van­hen­tu­nei­ta raken­tei­ta pitää pys­tys­sä kus­tan­nuk­sis­ta välit­tä­mät­tä, onkin jo toi­nen kysy­mys. Lain­sää­dän­nöl­lä pako­te­taan val­tion tuke­mat ja yksi­tyi­set lai­tok­set, kou­lut, kir­jas­tot, yli­opis­tot, jne pitä­mään yllä kir­jas­to­ja vaik­ka kysyn­tä koh­dis­tuu ene­ne­väs­sä mää­rin digi­taa­li­seen sisältöön.

    Mikä on yhden iPa­din hin­ta ver­rat­tu­na koko luku­vuo­den oppi­kir­joi­hin; ja iPad on sen­tään kier­rä­tet­tä­vis­sä saman oppi­laan käy­tös­sä vuo­des­ta toiseen.

    En nyt ihan alle­kir­joit­tai­si tätä kir­joi­tus­ta. Kysyn­tä yli­opis­tois­sa pai­not­tuu ene­ne­väs­sä mää­rin digi­taa­li­seen sisäl­töön? Kir­jas­tot van­hen­tu­nut rakenne?

    Kyl­lä kir­joil­la tai­taa vie­lä pit­kään olla mer­ki­tys­tä opis­ke­lus­sa, ja taval­li­set ihmi­set halua­vat lukea kir­jo­ja. Eivät yli­opis­to­jen kir­jas­tot tai ylei­set kir­jas­tot kir­jo­ja tur­haan osta. K‑Veikko ei nii­tä ehkä lue, mut­ta omaa koke­mus­ta ei kan­na­ta yleistää.

  44. Vihe­rins­si: Kir­jan­kus­tan­ta­jil­la on kyl­lä tar­jo­ta aika hyvä palet­ti kus­tan­nus­toi­mit­ta­jis­ta graa­fi­koi­hin ja tait­ta­jiin. Aika har­va peda­go­gi on riit­tä­vän kom­pe­tent­ti näis­sä asiois­sa, eikä toki tar­vit­se­kaan olla.

    Täs­sä suh­tees­sa musii­kin teke­mi­ses­sä tar­vi­taan jon­kin ver­ran vähem­män sitä poruk­kaa. Tuot­ta­ja ja äänit­tä­jä pitää löy­tää jos­tain, mut­ta ne voi löy­tää free­lance­ri­na (tai sit­ten joku musiik­kia teke­väs­tä poru­kas­ta on niin kom­pe­tent­ti, että tuot­ta­mi­nen onnistuu). 

    Tek­ni­se­nä suo­ri­tuk­se­na musii­kin tuot­ta­mi­nen on kapea-alai­sem­paa hom­maa kuin oppi­kir­jo­jen teke­mi­nen. Kone­musii­kin koh­dal­la jää vie­lä mon­ta palik­kaa välis­tä, sin­fo­niaor­kes­te­ri ei kyl­lä tuo­ta äänit­tei­tään ihan hel­pos­ti itse.

    Kan­nat­taa vie­lä muis­taa, että jopa kau­no­kir­jai­li­jat yleen­sä käyt­tä­vät kus­tan­ta­mo­ja ja kus­tan­nus­toi­mit­ta­jia. Monet vie­lä­pä kehu­vat hyvien kus­tan­nus­toi­mit­ta­jien tuo­van pal­jon lisä­ar­voa ja paran­ta­van teos­ten laatua.

    Sel­lai­nen mal­li on kyl­lä mah­dol­li­nen, jos­sa kus­tan­ta­mon tar­joa­mat pal­ve­lut han­ki­taan free­lance­reil­ta, mut­ta ei se kir­jan­te­ki­jäl­le ihan help­poa ole. 

    Päi­vän kum­mal­li­sin kommentti.
    Kir­jan teke­mi­nen on moni­mut­kai­sem­paa kuin kuin musii­kin, kos­ka kir­jan teke­mi­seen tar­vi­taan tait­ta­ja ja graa­fik­ko, kun taas musii­kin teke­mi­seen tar­vi­taan äänit­tä­jä ja tuottaja?
    2=2 ?
    Free­lancer-graa­fik­ko on joten­kin vai­keam­pi löy­tää kuin freelancer-tuottaja?

    Oikees­ti, kysy­mys­hän on hyvin saman­ta­pai­sis­ta tuot­teis­ta, jos­kin toi­nen yrit­tää usein vedo­ta tun­tei­siin ja toi­nen tie­toon. Sekoit­ta­mal­la molem­mis­ta tulee tiet­ty parempia.

    Jäl­leen ker­ran ollaan imma­te­ri­aa­lis­ten tuot­tei­den äärel­lä, eikä kukaan osaa ehdot­taa, että miten se kak­ku pitäi­si jakaa. Kai­ken pitäi­si olla ilmais­ta ja vapaa­eh­toi­ses­ti voi sit­ten tes­ta­men­ta­ta omai­suut­taan teki­jäl­le, jos sii­tä kokee elä­män­sä aika­na hyö­ty­neen enem­män kuin sii­tä mikä jäi “käyt­tä­mät­tä”.

    Joten­kin se kom­pen­saa­tio teki­jäl­le pitäi­si saa­da tai seu­raa­vak­si olem­me “har­ras­ta­ja­maa­il­mas­sa”, jos­sa var­mas­ti tuo­tan­non laa­tu las­kee, kos­ka sil­lä ei voi tul­la toimeen.

    Pie­nen kie­lia­lu­een mark­ki­na­ta­lous ei sel­väs­ti­kään pidä oppi­kir­jo­jen teke­mis­tä hyvin kilpailutettuna.

    Jos jenk­ki­läi­sil­lä yli­opis­toil­la on varaa tuot­taa “ilmais­ta oppi­ma­te­ri­aa­lia”, pitäi­si­kö mei­dän­kin odot­taa, että tuloe­rot kas­va­vat tääl­lä­kin niin suu­rik­si, että kou­lu­lai­tos on yksi­tyis­tet­tä­vä ja toi­mii lahjoitusvaroilla?

    Voi­si­ko Oden ehdot­ta­ma kiin­teä oppi­kir­ja­li­sens­si per opis­ke­li­ja per vuo­si lail­lis­ta täs­sä vapaan kil­pai­lun maailmassa?
    Sinän­sä en näki­si mitään ongel­maa sii­nä, että vähem­män käy­tet­ty­jä oppi­kir­jo­ja jou­dut­tai­siin uudis­ta­maan har­vem­min, mut­ta jon­kin­lai­nen momi­mut­kai­nen him­me­li tähän taas tar­vit­tai­siin, että nii­den ainei­den kir­jat, joi­ta pitäi­si uusia useam­min, tuli­si uusit­tua riip­pu­mat­ta käyttäjäkunnasta.

  45. Lupus Borea­lis: Ipad ei todel­la­kaan ole kier­rä­tet­tä­vis­sä, kos­ka akkua ei voi vaih­taa. Applen stra­te­gia on myy­dä uusi lai­te, kun akku heik­ke­nee takuu­ajan umpeutuessa.

    Tämä nyt on ihan detal­ji, mut­ta sat­tu­mal­ta tie­dän, että Apple las­kut­taa iPa­din akun­vaih­dos­ta 99 € plus pos­ti­ku­lut 12,40 €. Eikä sitä ihan joka vuo­si tar­vit­se teh­dä. Isom­pi mur­he se lait­teen han­kin­ta­hin­ta kui­ten­kin on.

    Muu­ten olen sitä miel­tä, ettei kou­lu­lai­tok­sen pidä mis­sään tapauk­ses­sa sitou­tua tie­tyn val­mis­ta­jan tuot­tei­siin tai tiet­tyyn kau­pal­li­seen käyttöjärjestelmään.

  46. Chrome/Android/ja muut Linux ‑läp­pä­rit mak­sa­vat tänään merk­ki­tuot­tei­na vajaa 300 dol­la­ria ja 200 dol­la­ria, jos kone oste­taan teh­taal­ta ilman merk­kiä (sisäl­tä­vät 13 tuu­man näy­tön ja hyvän näp­päi­mis­tön ja vaih­det­ta­van akun).
    Itse olen aja­tel­lut, että kou­lun tilois­sa läp­pä­rit kyt­key­ty­vät ainoas­taan kou­lun sisä­verk­koon, jota hal­lin­noi kou­lun oma tie­to­ko­ne, joka taas on yhtey­des­sä ”koko Suo­men kou­lu­ko­nee­seen”. Koos­ta voi­si antaa sen arvion, että kou­lu­ko­ne on pie­ni mat­ka­lauk­ku ja Suo­mi­ko­ne on ehkä yksi tai kak­si jääkaappipakastinta.

  47. toke: Kir­jan teke­mi­nen on moni­mut­kai­sem­paa kuin kuin musii­kin, kos­ka kir­jan teke­mi­seen tar­vi­taan tait­ta­ja ja graa­fik­ko, kun taas musii­kin teke­mi­seen tar­vi­taan äänit­tä­jä ja tuottaja?
    2=2 ?
    Free­lancer-graa­fik­ko on joten­kin vai­keam­pi löy­tää kuin freelancer-tuottaja?

    Free­lance-graa­fik­ko on suh­teel­li­sen help­po löy­tää, jos­kin esi­mer­kik­si luon­non­tie­tei­den kir­jo­jen visua­li­soin­nit vaa­ti­vat usein vie­lä vähän toi­sen­tyyp­pis­tä osaa­mis­ta. Sen sijaan päte­vä free­lance-kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja on jo han­ka­lam­pi, samoin se pro­jek­tin­ve­tä­jä, joka saa koko häs­sä­kän kasaan.

    Musii­kin puo­lel­la tilan­ne on vähän hel­pom­pi, kos­ka siel­lä useim­mi­ten muusi­koil­la itsel­lään on aika pal­jon parem­pi tat­si sii­hen, mitä sen lop­pu­tu­lok­sen pitäi­si olla. Moni muusik­ko on oppi­nut var­sin hyväk­si äänit­tä­jäk­si, ja joku tuottajaksikin.

    Hyväl­lä­kään peda­go­gil­la har­voin on kovin hyvää osaa­mis­ta kir­jan kuvi­tuk­sen, tait­ta­mi­sen ja pai­na­mi­sen osal­ta. Ja har­vas­ta peda­go­gis­ta on tul­lut oppi­kir­jo­jen taittajaa.

    Ehkä täs­sä voi­si vetää sel­lai­sen jon­kin­lai­sen ver­tauk­sen, että noin peri­aat­tees­sa aina­kaan akus­ti­sen muusi­kon kan­nal­ta live-soit­ta­mi­sen ja ääni­tyk­sen teke­mi­sen ero ei vält­tä­mät­tä ole kovin suu­ri. Sen sijaan opet­ta­jan kan­nal­ta ero hyvän oppi­tun­nin pitä­mi­sen ja hyvän oppi­kir­jan välil­lä on suu­ri. (Ja nyt ei siis puhu­ta mat­ti­ny­käs­tyy­lin auto­tu­ne-ääni­tyk­sis­tä, jois­sa mel­kein kaik­ki työ tapah­tuu mik­ro­fo­ni­piu­han toi­sel­la puolella.)

    Kau­no­kir­jal­li­suu­den koh­dal­la tilan­ne muut­tuu radi­kaa­lis­ti, siel­lä ei oikeas­ti tar­vi­ta kuin kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja. Lop­pu jen­gis­tä on kor­vat­ta­vis­sa var­sin koh­tuul­li­sel­la osaamisella.

    Lisäk­si osi­tain kyse on kult­tuu­ris­ta. Musiik­ki­puo­lel­la poruk­ka on kui­ten­kin free­lance­rei­ta mel­kein jär­jes­täen. Sil­loin on aika help­po raken­taa tii­mi. Kir­ja­puo­lel­la vas­taa­vaa kult­tuu­ria ei ole, vaik­ka voi­si olla. Yhtä­kaik­ki, tämä tekee musiik­ki­puo­len oma­kus­tan­nea­jat­te­lun siir­tä­mi­sen oppi­kir­ja­puo­lel­le var­sin työlääksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.