Suomen puolueiden tila (3) Demarit

Sosialidemokraateil­la on hieno his­to­ria takanaan. Pohjo­is­mainen, oikeas­t­aan euroop­palainen hyv­in­voin­ti­val­tio on hei­dän luomuksensa.

Kun aloit­telin poli­ti­ikas­sa, pidin demare­i­ta ehdot­tomana ykköspuolueena. Meil­lä oli joskus 80-luvul­la pienen piirin neu­von­pito vihreän liik­keen (ei sil­loin vielä puolue) strate­gias­ta. Totes­imme, että yhteiskun­taan vaikute­taan demarei­hin vaikut­ta­mal­la, kos­ka demar­it määräävät yhteiskun­nalle suun­nan. Kysymys on vain siitä, onko tehokkaam­paa toimia demarei­den sisäl­lä vai sen ulkop­uolel­la. Totes­imme, että meitä on niin vähän, että on parem­pi vaikut­taa ulkop­uolelta. Sinne me olisimme muuten jääneet Etelä-Helsin­gin sos­dem-yhdis­tyk­seen kir­joit­ta­maan eriäviä mielip­iteitä puolueen päätöksiin.

Paa­vo Lip­po­nen ehdot­ti min­ulle parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, että min­un pitäisi loika­ta demarei­hin. En harkin­nut het­keäkään, kos­ka en voin­ut tehdä sel­l­aista vihreille, mut­ta muu­ta estet­tä siihen ei olisi ollut. Kun Stubb pyysi Juhana Var­ti­aisen loikkauk­ses­ta ilah­tuneena min­ua 2015 kokoomuk­sen ehdokkaak­si Uudelle­maalle, siinä oli kak­si muu­takin ongel­maa: kokoomus ja Espoo. Rin­teelle tuskin tulisi enää edes mieleen pyytää min­ua demareihin.

Demareil­la meni kaik­ki hyvin vielä 1980-luvul­la. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta toi­mi todel­la hyvin, työväen­lu­ok­ka vauras­tui nopeasti. Koko yhteiskun­ta oli menos­sa kohti demar­i­unel­maa. Jat­ka lukemista “Suomen puoluei­den tila (3) Demarit”

Suomen puolueiden tila (2) Keskusta

Kun maal­ta­pako alkoi 1950-luvul­la, Maalais­li­itolle ennusteti­in pikaista lop­pua. Nyt maat­alous on supis­tunut pääelinkeinos­ta muu­ta­man pros­entin elinkeinok­si, mut­ta niin on vain päämin­is­ter­inä keskustalainen.

Tähän san­o­taan, että puolue luopui nimestään maalais­li­it­to jo 50 vuot­ta sit­ten. Niin luopui, mut­ta yhä on kansane­dus­ta­jista yli kol­mannes maanvil­jelystaus­taisia (entisiä tai nyky­isiä vil­jeli­jöitä tai alan koulu­tus) Tilo­ja on Suomes­sa 50 000, joten yksi 3000:sta vil­jeli­jästä on keskusta­lainen kansane­dus­ta­ja tai tämän puoliso.

Puolueen käsit­tämätön men­estys johtuu minus­ta siitä, että puolue on hoi­tanut asiansa tavat­toman hyvin. Puolue koulut­taa poli­itikko­jaan hyvin ja val­it­see esimerkik­si min­is­terin­sä pääasi­as­sa mer­i­tokraat­tisin perustein. Sik­si keskus­tan poli­itikot ovat kil­pail­i­joi­hin ver­rat­tuna usein ylivoimaisia. Eri­tyis­es­ti keskusta­laiset naiskansane­dus­ta­jis­sa on huo­mat­ta­van vahvo­ja persoonia.

Monipuolue­hal­li­tuk­sis­sa käy­dään paljon neu­vot­telu­ja pienis­sä porukois­sa. Niis­sä pär­jää se, joka osaa asiansa parhaiten.

On keskustal­lakin jokin huti­val­in­ta tul­lut, kun on halut­tu ääni­har­a­van tuo­maa gloo­ri­aa puolueelle.

Se, ettei meil­lä ole saatu aikaan kun­non kun­tau­ud­is­tus­ta, johtuu ennen kaikkea siitä, että pien­ten kun­tien kun­nan­val­tu­us­tot ovat tärkeä osa keskus­tan koneis­toa ja rekrytointipohjaa.

Ei todel­lakaan pro mar­ket ‑puolue

Keskus­taa ei kukaan voi syyt­tää siitä, ettei se ole mikään pro mar­ket ‑puolue. Ei sitä nimit­täin kukaan edes ole­ta. Jat­ka lukemista “Suomen puoluei­den tila (2) Keskusta”

Suomen puolueiden tila (1) Kokoomus

Kir­joi­tan sar­jan Suomen suurim­mista puolueista, niiden heikkouk­sista ja vahvuuk­sista. Ydi­na­jatuk­se­nani on, että demokra­tia voi sitä parem­min, mitä parem­mas­sa kun­nos­sa ovat puolueet. Vaik­ka kuu­lun vihreisi­in, min­un silmis­säni ei ole ole­mas­sa objek­ti­ivis­es­ti oikeaa poli­ti­ikkaa. Paras tulos saavute­taan sil­lä, että eri näke­myk­siä edus­ta­vat puolueet ovat jonkin­laises­sa tas­apain­os­sa keskenään ja hoita­vat oman tont­tin­sa. Se on vähän sama asia kuin, että oikeudessa syyt­täjä ja puo­lus­tusasiana­ja­ja panevat molem­mat paras­taan edus­taak­seen omaa näkemystään. 

Se, että meil­lä menee mon­es­sa asi­as­sa huonom­min kuin Ruot­sis­sa, johtuu paljolti siitä, että päätök­sen­tekokyky ei ole meil­lä yhtä hyvä kuin Ruot­sis­sa. Suure­na syynä tähän on, että puolueet toimi­vat meil­lä huonosti.

Kokoomus

Olen sanonut aikaisem­minkin, että kokoomus on Suomes­sa paha alisuo­ri­u­tu­ja. (Kat­so tästä) Jos se hoitaisi asiansa kun­nol­la, sen kan­na­tus alka­isi kol­mosel­la. Onhan jotenkin outoa, että suurin por­var­illi­nen puolue on pitkään ollut enti­nen maalaisliitto.

Kokoomuk­sen vaikeuk­sien syyt juon­ta­vat Kekkosen aikaan. Kekko­nen oli päät­tänyt pitää kokoomuk­sen oppo­si­tios­sa. Pitkä oppo­si­tiokausi rapaut­ti puolueen sisäisen koneis­ton. Hal­li­tuk­sen ulkop­uolel­la valmis­telukoneis­tolle ei ollut käyt­töä, ja sik­si se pääsi hiipumaan. Sen rak­en­t­a­mi­nen uud­estaan kesti pitkään, jos on valmis vieläkään.

Joku toinen sanoi tämän parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, ettei kokoomus ole puolue, se on vaalior­gan­isaa­tio. Vas­ta puolue­si­h­teeri Taru Tujunen rak­en­si kokoomuk­ses­ta jotenkin puoluet­ta muis­tut­ta­van organ­isaa­tion. Jat­ka lukemista “Suomen puoluei­den tila (1) Kokoomus”

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 13.2.2018

Täl­lä ker­taa aika help­po lista.

Hotel­li Jätkäsaa­reen Välimerenkadulle.

Strate­giset mitat: yhdek­sän ker­rosta, 5 400 k‑m2.

Bule­var­di 14 asuinkäyttöön

Van­ha asuin­ta­lo palaute­taan asuinkäyt­töön kuitenkin niin, että kak­si alin­ta ker­rosta jäävät toimitilakäyttöön.

Fil­lari- ja jalankulku­tun­neli Kansalais­to­ril­ta Kaisaniemen puistoon

Tämä menee ilmeis­es­ti vielä ker­ran pöy­dälle. Mikko Särelä on huo­maut­tanut aivan oikein, että kan­nat­taisi saman tien tehdä kevyen liiken­teen sil­ta Kaisaniemestä Sil­tasaa­reen. Paran­taisi ranto­jen käve­ly-yhteyk­siä ja ratkai­sisi myös kysymyk­sen, miten fil­lar­it jatka­vat Hämeen­tieltä kohti keskustaa.

Lausun­not Tuo­mas Rantasen ja Emma Karin Var­tiosaaren käytöstä ja siltayhteydestä

Nämä ovat tulleet vähän toiseen val­oon sen jäl­keen kun hallinto-oikeus kumosi Var­tiosaaren osayleiskaavan

Jus­si Chy­de­nuk­sen aloite fris­bee­gol­frato­jen lisäämisestä.

Lausun­to puoltaa asi­aa, mut­ta  läh­tee siitä, että täl­laisen alueen pitäisi olla sul­jet­tu muul­ta käytöstä tap­atur­mariskin vuoksi (?)

Harvinaisten tautien kalliit lääkkeet

Helsin­gin Sanomat teki syysku­us­sa jutun geenivirheestä johtu­vaa SMA-tau­tia sairas­tavas­ta Lucas-pojas­ta. Tau­ti vie voimat lihak­sista ja johtaa lop­ul­ta kuole­maan. Per­he pai­ni toivon­sa uuteen lääk­keeseen, nusin­erseeni­in, joka oli alku­vuodes­ta hyväksyt­ty käyt­töön EU:ssa.

Jouluku­us­sa ter­vey­den­huol­lon palvelu­va­likoima­neu­vos­to PALKO päät­ti suositel­la, ettei nusin­ersee­nia mak­se­ta Suomes­sa julkisen ter­vey­den­huol­lon varoista.

Lääke on todel­la kallis. Ensim­mäisen vuo­den hoito mak­saa puoli miljoon­aa euroa ja seu­raa­vat vuodet neljän­nesmiljoo­nan. SMA-poti­lai­ta on suomes­sa joitakin kym­meniä. Hei­dän lääke­hoiton­sa mak­saisi yli kymme­nen miljoon­aa euroa vuodessa.

Jul­ma mut­ta perustel­tu päätös. Jos raha otet­taisi­in muus­ta ter­vey­den­huol­losta, säästöt tuot­taisi­vat paljon enem­män hait­taa ter­vey­delle kuin nusin­erseeni tuot­taa hyö­tyä. Jos ter­vey­den­hoito­bud­jet­tia korotet­taisi­in, löy­ty­isi tällekin rahalle parem­pia kohtei­ta. Jat­ka lukemista “Harv­inais­ten tau­tien kalli­it lääkkeet”

Kaupunkiympäristölautakunta 6.2.2018

Sito­vat tavoitteet
Keskustelti­in jonkin ver­ran siiä ongel­mas­ta, että nousukau­den aikana urakkahin­nat nou­se­vat niin, että ARA ei hyväksy niitä ja rak­en­t­a­mi­nen viivästyy.

Kaik­ista ajateltavista ratkaisu­ista on huonoin vai­h­toe­hto jät­tää vain ton­tit odot­ta­maan. Pien­i­t­u­loiset kär­sivät eniten siitä, että rak­en­tamisen määrää alen­netaan, kos­ka se nos­taa asumisen hin­taa ja iskee hei­hin pahiten.

Kalasa­ta­man ratikka
Hyväksyt­ti­in yksimielis­es­ti Kaisa Hern­ber­gin esit­tämä pon­si pysäkkien sijain­nista ja sen hark­it­semis­es­ta vielä. Jat­ka lukemista “Kaupunkiym­päristölau­takun­ta 6.2.2018”

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 6.2.2018

Toteu­tu­mat­tomat sito­vat tavoitteet

Kaupun­ki on jäänyt jäl­keen tavoit­teis­taan luovut­taa tont­te­ja asun­to­tuotan­toon. Olisi pitänyt luovut­taa noin 9 500 asukkaan ver­ran, mut­ta on saatu luovute­tuk­si vain 6 500 asukkaan ver­ran. Jonkin ver­ran asun­to­tuotan­toa on myös muiden maan­omis­ta­jien mailla.

Niitä on kyl­lä kaavoitet­tu riit­tävästi, mut­ta tont­te­ja ei ole saatu myy­dyk­si tai vuokratuk­si. Kaavavaran­to jopa ylit­tää tavoit­teen. Osasyynä tähän on, että ARA-tuotan­toa ei saa­da käyn­ti­in, kos­ka suh­dan­tei­den kuumen­e­m­i­nen ja työvoima­pu­la ovat nos­ta­neet urakkatar­jouk­sia, ja taloista tulisi liian kalli­it­ta ARA:n normien mukaan. Noin tuhan­nen ihmisen asun­not seiso­vat, kos­ka ton­tin­lu­ovu­tuk­sista on valitettu.

Poikit­tais­li­iken­teessä julkisen liiken­teen matkus­ta­jao­su­us ei ole kas­vanut tavoitel­lul­la taval­la, vaan on jopa laskenut. Raide­jok­e­ria odotel­lessa näin. Jat­ka lukemista “Kaupunkiym­päristölau­takun­nan lista 6.2.2018”

Työllistymistodennäköisyys: kumpaa käyrää uskoa?

Julk­isu­u­teen tuli alku­vi­ikos­ta oheinen punainen käyrä. Se ker­too, mil­lä toden­näköisyy­del­lä työt­tömyys lop­puu viikon sisäl­lä, kun työt­tömyys on jatkunut ansiosi­don­naista on jäl­jel­lä 50 – 1 viikkoa. Kuvas­ta näkee, että toden­näköisyys nousee selvästi, kun 50 viikkoa on tulos­sa täy­teen. Tätä käytet­ti­in perustelu­na sille, että Suomen poikkeuk­sel­lisen pitkää työt­tömyyspäivära­han mak­samista pitäisi lyhen­tää tai ainakin porrastaa.

Jos työt­tömyys lip­sah­taa yli 50 viikon työl­listymisen toden­näköisyys näyt­tää rom­ah­ta­van olemat­tomak­si. On päädyt­ty työt­tömyy­den kovaan ytimeen. Kyse näyt­tää ole­van niistä, joille on todel­la vaikea löytää työ­paikkaa. He ainakaan eivät lusmuile.

Punainen vii­va kuvaa sitä, kuin­ka monel­la niistä, joiden työt­tömyys oli kestänyt tähän asti, työt­tömyys päät­tyi viikon aikana.

Tulk­it­sen kuvaa niin, että niiden kohdal­la, jot­ka ovat nos­ta­neet työt­tömyysko­r­vaus­ta 46 viikon ajan, noin kuu­den­nek­sel­la työt­tömyys päät­tyy lop­pukirin aikana, mut­ta en ole var­ma, tulk­it­senko kuvaa oikein. Niistä, jot­ka nos­ta­vat työt­tömyysko­r­vaus­ta 40 viikkoa näyt­tää noin 28% työl­listyvän viimeisen kymme­nen viikon aikana.

(Olen tulkin­nut kuvaa silmämääräis­es­ti. Olisin kiitolli­nen, jos joku ker­toisi, mis­tä tuon kuvan saa taulukkona)

Sini­nen vii­va on Tuo­mo Oikaraisen piirtämä, tai ainakin hän julka­isi sen twit­ter-tilil­lään. Siinä las­ke­taan, kuin­ka suuri osu­us alka­v­ista työt­tömyys­jak­soista päät­tyy mil­läkin viikol­la. Tässä päät­tyvien työt­tömyys­jak­so­jen määrät ovat samat, mut­ta Oikaraiselle on jaka­jana kaik­ki alka­neet työt­tömyys­jak­sot ja punaises­sa viivas­sa viikon alus­sa jäl­jel­lä ole­vat työt­tömät. Sini­nen vii­va on olen­nais­es­ti vähem­män dra­maat­ti­nen kuin punainen.

Kumpikaan vii­va ei vale­htele, mut­ta kumpi johtaa enem­män harhaan? Jat­ka lukemista “Työl­listymis­to­den­näköisyys: kumpaa käyrää uskoa?”

Työehtosopimusten tarpeellisuudesta

Jouduin twit­teris­sä kiis­taan työe­htosopimusten yksi­tyisko­htaisu­ud­es­ta ja jäykkyy­destä. Kos­ka 280 merkki­in ei mah­du kun­non perustelu­ja, kir­joi­tan vähän perustellummin. 

Jut­telin erään kesätöitä tehneen nuoren miehen kanssa hänen koke­muk­sis­taan. Hän oli ollut töis­sä rav­in­to­las­sa tehden aika sat­un­naisia työvuoro­ja. Kun hänelle eräänä iltana oli san­ot­tu, että tänään on niin vähän asi­akkai­ta, että voit lähteä pois, hän etsi tomerasti netistä työe­htosopimuk­sen ja tote­si aivan oikein, ettei näin voi tehdä.

Nämä sopimusjär­jeste­lyt ovat vält­tämät­tömiä heikolle osa­puolelle, kos­ka työ­nan­ta­jan on neu­vot­teluis­sa vahvem­mas­sa asemassa.

Mut­ta mitä TES tar­joaa ratkaisuk­si iltaan, jos­sa rav­in­to­la on tyhjä? Ain­oa vai­h­toe­hto on, että pyöritetään peukaloi­ta tyhjässä rav­in­to­las­sa. Teo­ri­as­sa omis­ta­ja saisi päästää henkilökun­nan koti­in, mut­ta mik­si hän tek­isi niin, kos­ka aina­han voi tul­la asi­akas ja täysi palk­ka pitää kuitenkin maksaa.

Järkevät ihmiset oli­si­vat sopi­neet vaik­ka, että mak­saa puo­let palka­s­ta tai mitä oli­si­vatkin sopi­neet. Jokin arvo vapaa-ajal­lakin on. Tässä tapauk­ses­sa kaik­ki paikalli­nen sopimi­nen oli kuitenkin kiel­let­tyä. Peri­aat­teessa tes­siä piti nou­dat­taa sen viimeistä pain­ovirhet­tä myöten. Jat­ka lukemista “Työe­htosopimusten tarpeellisuudesta”

Tekoäly ja työn tulevaisuus

Olen toimin­ut syksys­tä alka­en TEM:n tekoä­ly­työryh­män Työn tule­vaisu­us ja yhteiskun­nal­liset vaiku­tuk­set ‑jaos­ton puheen­jo­hta­jana. Kävin ker­tomas­sa jaos­tomme työstä pienelle kiin­nos­tunei­den porukalle. Lai­tan pääko­h­dat esi­tyk­ses­täni tähän.

McK­in­seyn Suomelle räätälöi­dyn raportin mukaan nyky­i­sistä työte­htävistä katoaa vuo­teen 2035 men­nessä kokon­aan 15 % ja noin kol­mannes työte­htävistä muut­taa muo­toaan. Nuo 15 pros­ent­tia katoa­vat, vaik­ka tekoä­lyä ei otet­taisi käyt­töön Suomes­sa, kos­ka muualle se kyl­lä ote­taan käyt­töön ja on otet­tukin jo.

Uut­ta työtä tulee tilalle, mut­ta uudet työte­htävät ovat voit­top­uolis­es­ti vaa­ti­vampia kuin menete­tyt. En ole tästä töi­den muut­tumis­es­ta vaa­ti­vam­mik­si täysin var­ma, kos­ka jotkut työt saat­ta­vat myös helpot­tua, mut­ta kai se on uskot­ta­va, kun min­ua viisaam­mat niin sanovat.

Osaamisvi­nouma siis pahe­nee entis­es­tään – se että osaa­jista on pulaa ja huonos­ti koulutet­tu­jen on vaikea päästä töi­hin. Jos mitään ei tehdä, rak­en­teelli­nen työt­tömyys uhkaa nous­ta edelleen.

Paine palkkaeroi­hin kas­vaa. Palkkaero­jen vai­h­toe­htona on kas­va­va työt­tömyys, kun huono-osaisin työvoima hin­noitel­laan ulos markkinoilta.

Sosi­aa­li­nen koheesio on uhat­tuna. Pohjo­is­maid­en tilanne on kuitenkin paljon parem­pi tilanne kuin vaikka­pa Yhdys­val­to­jen, jos­sa yhteiskun­nan tur­vaverkko on paljon hatarampi.

Työ­markki­noiden toimin­nan paran­t­a­mi­nen Jat­ka lukemista “Tekoä­ly ja työn tulevaisuus”