Avainsana: Suomen keskusta

Kun maal­ta­pako alkoi 1950-luvul­la, Maalais­li­itolle ennusteti­in pikaista lop­pua. Nyt maat­alous on supis­tunut pääelinkeinos­ta muu­ta­man pros­entin elinkeinok­si, mut­ta niin on vain päämin­is­ter­inä keskustalainen.

Tähän san­o­taan, että puolue luopui nimestään maalais­li­it­to jo 50 vuot­ta sit­ten. Niin luopui, mut­ta yhä on kansane­dus­ta­jista yli kol­mannes maanvil­jelystaus­taisia (entisiä tai nyky­isiä vil­jeli­jöitä tai alan koulu­tus) Tilo­ja on Suomes­sa 50 000, joten yksi 3000:sta vil­jeli­jästä on keskusta­lainen kansane­dus­ta­ja tai tämän puoliso.

Puolueen käsit­tämätön men­estys johtuu minus­ta siitä, että puolue on hoi­tanut asiansa tavat­toman hyvin. Puolue koulut­taa poli­itikko­jaan hyvin ja val­it­see esimerkik­si min­is­terin­sä pääasi­as­sa mer­i­tokraat­tisin perustein. Sik­si keskus­tan poli­itikot ovat kil­pail­i­joi­hin ver­rat­tuna usein ylivoimaisia. Eri­tyis­es­ti keskusta­laiset naiskansane­dus­ta­jis­sa on huo­mat­ta­van vahvo­ja persoonia.

Monipuolue­hal­li­tuk­sis­sa käy­dään paljon neu­vot­telu­ja pienis­sä porukois­sa. Niis­sä pär­jää se, joka osaa asiansa parhaiten.

On keskustal­lakin jokin huti­val­in­ta tul­lut, kun on halut­tu ääni­har­a­van tuo­maa gloo­ri­aa puolueelle.

Se, ettei meil­lä ole saatu aikaan kun­non kun­tau­ud­is­tus­ta, johtuu ennen kaikkea siitä, että pien­ten kun­tien kun­nan­val­tu­us­tot ovat tärkeä osa keskus­tan koneis­toa ja rekrytointipohjaa.

Ei todel­lakaan pro mar­ket ‑puolue

Keskus­taa ei kukaan voi syyt­tää siitä, ettei se ole mikään pro mar­ket ‑puolue. Ei sitä nimit­täin kukaan edes ole­ta. Jat­ka lukemista “Suomen puoluei­den tila (2) Keskusta”