Sosialidemokraateilla on hieno historia takanaan. Pohjoismainen, oikeastaan eurooppalainen hyvinvointivaltio on heidän luomuksensa.
Kun aloittelin politiikassa, pidin demareita ehdottomana ykköspuolueena. Meillä oli joskus 80-luvulla pienen piirin neuvonpito vihreän liikkeen (ei silloin vielä puolue) strategiasta. Totesimme, että yhteiskuntaan vaikutetaan demareihin vaikuttamalla, koska demarit määräävät yhteiskunnalle suunnan. Kysymys on vain siitä, onko tehokkaampaa toimia demareiden sisällä vai sen ulkopuolella. Totesimme, että meitä on niin vähän, että on parempi vaikuttaa ulkopuolelta. Sinne me olisimme muuten jääneet Etelä-Helsingin sosdem-yhdistykseen kirjoittamaan eriäviä mielipiteitä puolueen päätöksiin.
Paavo Lipponen ehdotti minulle parikymmentä vuotta sitten, että minun pitäisi loikata demareihin. En harkinnut hetkeäkään, koska en voinut tehdä sellaista vihreille, mutta muuta estettä siihen ei olisi ollut. Kun Stubb pyysi Juhana Vartiaisen loikkauksesta ilahtuneena minua 2015 kokoomuksen ehdokkaaksi Uudellemaalle, siinä oli kaksi muutakin ongelmaa: kokoomus ja Espoo. Rinteelle tuskin tulisi enää edes mieleen pyytää minua demareihin.
Demareilla meni kaikki hyvin vielä 1980-luvulla. Hyvinvointiyhteiskunta toimi todella hyvin, työväenluokka vaurastui nopeasti. Koko yhteiskunta oli menossa kohti demariunelmaa.
Kaikki muuttui 1990-luvun lamassa. Tai luulimme siis, että se johtui lamasta. Se johtui automaatiosta ja digitalisaatiosta, joka tuhosi sosiaalidemokraattisen työväenluokan työmarkkina-aseman.
Lipposen johdolla maa vielä nousi lamasta. Minä opin arvostamaan häntä todella paljon, vaikka olinkin monesta asiasta eri mieltä. Se oli viimeinen toimiva hallitus tässä maassa. (Minua risoo vieläkin, että vihreät lähtivät siitä ydinvoiman takia pois, mutta siitä myöhemmin.)
Sen jälkeen kaikki on ollut alamäkeä.
1980-luvulla naureskeltiin maisterisosialisteille. Keskeiset yhteiskuntatieteilijät ja myös kansantaloustieteilijät olivat silloin demareita. Demarien johto on sen jälkeen työväenluokkaistunut ja samalla menettänyt nuo yhteiskunnalliset suunnannäyttäjät. Kukaan ei enää voi väittää vakavissaan, että demarit näyttäisivät suuntaan yhtään millekään. He ovat keskittyneet muutoksen estämiseen.
Demarien perusongelma on talouden muutoksessa. Keinot, joita he käyttivät sekatalousjärjestelmää luodessaan, eivät toimi enää. Toimivat siis ennen, mutta eivät enää. Opinkappaleet pitäisi tehdä tavoitteista, ei keinoista, mutta demarien opinkappaleet on kiinnitetty vanhentuneisiin keinoihin.
Puolueen keskeinen ongelma on suhtautumisessa markkinatalouteen. Yhteiskuntaa voidaan ohjata tehokkaasti ja vähäeleisesti markkinoiden kautta, mutta demarit haluavat ohjata työmarkkinasopimusten, normien ja valtionyhtiöiden kautta niin kuin Kekkosen aikaan.
Kun tehtaita alettiin sulkea ja väkeä joutui työttömäksi, moni demari vaihtoi Matti Putkosen tavoin perussuomalaisiin. Pettyneet työläiset toimivat Suomessa samoin kuin Yhdysvaltojen ruostevyöhykkeelläkin, jossa he äänestivät joukolla Trumpia.
Välttääkseen vuotoa perussuomalaisiin, demarien piti alkaa lähentyä perussuomalaisia henkisesti. Samalla puolue tietysti menetti ääniä toiselta laidalta vihreille. Helsingin kaupunginvaltuustossa äänestettiin syksyllä paperittomien terveydenhuollosta. Demarit joutuivat jakamaan äänensä, koska asettuminen toiselle tai toiselle kannalle olisi loukannut osaa heidän äänestäjistään. Näin menetellen voi tosin menettää molempien ryhmien luottamuksen.
Rinteen valitseminen puheenjohtajaksi hyvin pienellä äänierolla oli iso vedenjakaja. Puolue on aina puheenjohtajansa näköinen. Äijä-demarius syrjäytti muunlaisen sosialidemokratian. Puolueella on aina ollut erityssuhde SAK:hon, mutta nyt näiden kahden välille voi vetää yhtäläisyysmerkin. Vihreiden kannatuksen kannalta Rinne on paras mahdollinen puheenjohtaja demareille.
Kirjoitin kokoomuksen osalta, että kokoomus otti ministerien poliittiset avustajat ja valtiosihteerit etujärjestöistä, jolloin lobbarit pääsivät suoraan vallan ytimeen. Joku huomautti, että entä sitten demarit. Muodollisesti kyllä, jos SAK:ta ja demareita pidetään eri järjestöinä, mutta demari ovat aina käyttäneet SAK:ta osana organisaatiotaan tai päinvastoin. Siksi SAK:n väki on myös tottuneempi käyttämään poliittista valtaa verrattuna nyt vaikka Veronmaksajien keskusliittoon. Eihän kukaan ihmettele sitäkään, jos Keskusta tukeutuu MTK:n asiantuntemukseen.
Demografia on demareille hankala juttu. Demarit ovat alle 50 vuotiaiden keskuudessa pikkupuolue, mutta yli 50-vuotiaiden keskuudessa maan suurin puolue. Vaalikauden aikana noin 60 000 demarien äänestäjää poistuu vaaliluetteloista. Asiasta tarkemmin demokraatti.fi Rinne ei tätä asiaa pysty korjaamaan.
Demareille tuli pelastaja yllättävältä suunnalta. Jussi Halla-aho pelasti demarit. Twiittasin runsas vuosi sitten, että jos Halla-aho valitaan perussuomalaisten ´puheenjohtajaksi, demarien puoluetoimistoon ostetaan niin paljon kuohuviiniä, että koko väki on kaksi viikkoa tillin tallin. Demarit on saanut ainakin satatuhatta äänestäjää takaisin perussuomalaisilta. Kun Halla-aho vetää persut osaksi eurooppalaista äärioikeistoa, demarit voivat taas hengähtää helpotuksesta. Samalla puolueen kannattajakunta äijäityy entisestään ja puolue loittonee arvoliberaalista vasemmistosta.
Unelma on kuollut
Puolueelta on mennyt unelma ja kun unelmaa ei ole, ei ole mitään. Se ei johdu politiikasta, vaan teknologiasta.
On helppoa ilkkua demareille siitä, ettei näillä ole toimivia keinoja ajaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, mutta ongelma koskee kyllä meitä kaikkia. Jos kokoomus ei löydä keinoja toteuttaa sosiaalista tasa-arvoa, sitä ei pidetä niin suurena ongelmana kuin jos demarit eivät sellaista löydä.
Talouspolitiikassa änkyrädemarien ohjelma voidaan kirjoitta lyhyestä näin: Neuvostoliitto takaisin, robotit pois tehtaista ja sellun keitto eukalyptuksesta kiellettävä. Mutta historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata.
Suomen demarit eivät ole neuvottomuudessaan yksin. Sama koskee sosdem-liikettä koko Euroopassa. Demarien äänet valuvat oikeistopopulisteille.
Koska taloudellisen kehityksen eriarvoistavasta suunnasta on niin moni eri puolilla teollista maailmaa huolissaan, aina jostain löytyy demarimessias, joka valitaan suurella riemulla johtoon. Kun lupauksia ei pystytä lunastamaan, tuloksena on seuraavissa vaaleissa katastrofaalinen tappio. (Esimerkiksi Hollande/Ranskalla)
Meissä kaikissa asuu pieni eikä edes ihan pieni demari. Jos joku osaisi formuloida toimivan sosialidemokraattisen ohjelman, menestys olisi valtava. Sosialidemokratialle olisi valtaisia tilaus.
Samalla kun aikamme huutaa vasemmistolaisempaa politiikkaa, vasemmistolaista strategiaa ei osata formuloida. Vasemmiston pitäisi ottaa aivan toinen asento suhteessa markkinatalouteen. Esimerkiksi hyväksyä sen olemassaolo tosiasiana. Ratkaisu on vasemmistolaisessa markkinaliberalismissa, kuten olen kirjoittanut aiemminkin. (Katso tästä) Tämän tueksi vaadittaisiin paljon talousteoreettista työtä, mutta se kannattaisi. Nyt vahvimmat aseet on annattu oikeiston yksinoikeueksi.
Aivan neuvoton suhtautuminen markkinatalouteen on saanut sekä Juhana Vartiaisen että entisen puoluesihteeri Mikael Jungnerin eroamaan puolueesta. Timo Harakka (entinen vihreän langan päätoimittaja) vielä on ja Ville Skinnari sekä joitakin muita. Tätä joukkoa on niin vähän, etteivät he pystyisi ottamaan puoluetta haltuunsa vaikka puoluekokous sitä heille hopeatarjottimella tarjoaisi.
Demareiden kohtalosta olisi helppo olla vahingoniloinen, mutta ongelma tässä vain on, että me tarvitsemme demareita. Maa tarvitsee vasemmistolaisempaa politiikkaa, mutta toimivaa sellaista. Jos Keskusta alkaa väyrystellä tulevan vaalikatastrofin jälkeen, maahan on aika vaikea muodostaa hallitusta ilman demareita.
Toivoisin, että kokoomuksesta tulisi parempi ja uudenaikaisempi oikeistopuolue, mutta toivoisin myös, että sen vastapainona demarit pääsisivät jotenkin jaloilleen.
“Meissä kaikissa asuu pieni eikä edes ihan pieni demari. Jos joku osaisi formuloida toimivan sosialidemokraattisen ohjelman, menestys olisi valtava.”
Mielestäni Kataisen johdolla Kokoomus oli lähellä tuota toimivaa ns. markkina-demaria. Kokoomus tuli Stubb:n johdolla enemmän oikealle, mutta on nyt taas liukunut lähelle tuota markkina-demaria ja on oikeastaan ainoa työväenpuolue.
Nykyinen SDP on neliraaja-jarrutuksessa kaikkia uudistuksia kohtaan.
Seuraavien vaalien jälkeen tulee mielenkiintoiset Hallitusneuvottelut. Kaksi suurta puoluetta eivät voi muodostaa Hallitusta, edes pienpuolueiden avulla. Tarvitaan kolme suurta. SDP on luvannut perua nykyisen hallituksen päätöksiä ja muutenkin kuun taivaalta eli saako Rinteen johdolla Hallituskumppaneita.
Nämä kirjoitetukset ovat kyllä nautittavia analyysejä.
Demarien osalta olisin mielelläni lukenut pohdintaa demariudesta sukupolvikysymyksenä. Suuret ikäluokat äänestävät vielä demareita, ehkä siksi, että he kannattavat jonkinlaista solidaarisuutta, mutta nykydemarit eivät sitä enää juuri toteuta. Suurin kuilu on sanojen ja tekojen välillä sukupolvipolitiikassa. Demarit puolustavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa, vastustavat perustuloa ja monella muullakin tavalla kuten suhtautumisessa indekseihin, eläkeikään ja etuuksiin ja muihin sosiaaliturvan muotoihin tekevät nuorten ikäluokkien kannalta huonoa politiikkaa. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan yksi tragedia.
Niin ovat, ja tämä on ollut niistä toistaiseksi nautittavin. Hienoa pohdintaa, osuvia huomioita.
Koskelan Jussi palkkasi Oton muurariksi markalla per päivä. Tästä alkoi kehitys, jonka päässä on nykyaika, jossa ei kannata työllistää tai työllistyä. Nykyinen hallitus on kehittänyt 9 euroa per päivä mallin, edistystä?
“Kaikki muuttui 1990-luvun lamassa. Tai luulimme siis, että se johtui lamasta. Se johtui automaatiosta ja digitalisaatiosta, joka tuhosi sosiaalidemokraattisen työväenluokan työmarkkina-aseman.”
Ei kai sentään automaatiosta ja digitalisaatiosta, vaan siitä, että (1) Neuvostoliitto lakkasi olemasta, ja sitä myöten clearing-kauppa, jossa voitiin valmistaa mitä tahansa millä hinnalla tahansa, ja aina se kävi kaupaksi; (2) EY/EU, jolloin tuontitulleilla ei voinutkaan enää hankaloittaa tuontia, joten kuluttaja saattoi ostaa mieluummin italialaisen kuin suomalaisen hameen, ja (3) kehitysmaat menivät ja kehittyivät niin, että ne yhtäkkiä kykenivät tekemään sen saman yksinkertaisen teollisuusduunin, mutta murto-osalla suomalaisen työn hinnasta.
Suomi todellakin ansaisi hyvän SDP:n, joka painottaisi pieni- ja keskituloisten palkansaajien ongelmia. Siis muidenkin kuin kunnanhommissa olevien ja suurten työpaikkojen seulotun kaartin murheita. Kaikki eivät voi olla kunnalla töissä.
Samoin tarvittaisiin Keskustapuoluetta, jolla olisi maaseudusta jotain muitakin ajatuksia kuin tukien lisääminen. Kumpaakaan ei ole näkyvissä.
SDP on nykyisin suurten ikäluokkien etujärjestö ja sen suurin kannattajakunta on samalla puoluen uudistumisen este. Vuosikymmenen ajan on vielä innokaita eläkeläisiä hoitamaan puolueen hommia. Sitten se on loppu.
Demarien kyvykkyys politiikassa näkyy lähinnä taitona sementoida omia kiintiöpaikkoja ihan kaikkialle. Jäsenyys kannattaa, koska paikkoja avautuu, aatteesta ei niin väliä.
Kun oikeistolaiset siniset ja perust vetävät mukaansa perinteidet äijädemarit, Vasemmistolliiton nuoret radikaalit vievät mukanaan nuoret. Ei siinä paljoa sanottavaa jää kuin ‘synnytystalkoot’.
Euroopassa SDP:n viiteryhmällä menee huonosti: osa on korrptoitunut, osa muuten vain halvaantunut. Saksan SPD löytää viimeinen oljenkortsi löytämään jotain uutta eurooppalaisuutta.
Valtionhoitajana SDP on olut osaavampi kuin Kokoomus, koska asioita on tehty edes pragmaattisesti. Kokoomukselle omaisuuden myyminen halvalla on ollut ideologisesti tärkeä tavoite.
Keskustan erikoisuus on, että siellä ulkopuolitiikasta kiinnostuneita on varsin vähän. Vanhanen tuli pääministeriksi, koska oli silloin ainoa tarjolla oleva. SDP:ssä Rinne ei kv-kuvioita ilmeisesti ymmrää lainkaan ja Tuomioja on varsin ikääntynyt. Vuoden 2030 merkittävät poliitikot ovat jo joukossamme. SDP:n riveissä heitä on kovin vähän.
“Jussi Halla-aho pelasti demarit.” ?
‑Oikeastaan kannatus siirtyi jo Soinin alkaessa “hillotella”. Rinteen “äijä-linja” toimi.
Harmi vaan, että SDP:n feministisiipi vuoti samalla Vihreisiin. Demareille saldo oli nolla.
Siis oikeastaan Vihreillä oli aihetta kilistellä!
Muistot vuosien 2011–2015 hallitustyöstä ovat sen verran karuja, että Kokoomusta ja Demareita ei haluaisi nähdä samassa hallituksessa vähään aikaan.
Parempi olisi saada edes jollain tavalla yhtenäinen hallitus ja sitä vastaan oleva oppositio, kuin saada itseään vastustava hallitus ja neljän vuoden aikalisä kaikkiin hankkeisiin.
Totta! SDP on yliomaksunut oppositioroolin. SDP olisi hallituksessakin “oppositiossa”. SDP näkee hallitusroolin lähinnä hyvänä tilaisuutena yhteenottoon muiden kanssa. Tilaisuutensa, jota media seuraa ja jonka takia se on hyvä paikka näyttää omille äänestäjilleen. Muttakun hallituksessa pitäisi keskittyä maan asioiden edistämiseen, eikä populistiseen teatteriin.
Jos jaetaan nyt isoja puolueita, minusta ne voisi jakaa seuraavasti:
Kokoomus:
Markkinamyönteinen ja arvoliberaali
Perussuomalaiset:
Markkinamyönteinen ja muukalaisvihamielinen
Demarit:
Markkinoita rajoittava eikä osaa päättää arvoistaan.
Vihreät:
Markkinoita rajoittava ja arvoliberaali
Keskusta:
Aluepoliittinen ja arvokonservatiivinen.
Vasemmistoliitto:
Markkinoita voimakkaasti rajoittava ja arvoiltaan sekava.
En kyllä ole ihan vakuuttunut, että Perussuomalaiset olisivat kovinkaan markkinamyönteisiä keskimäärin.
“Pohjoismainen, oikeastaan eurooppalainen hyvinvointivaltio on heidän luomuksensa.”
Niin, hyvinvointivaltiohan on fasistien rakennelma! Siitä on kait lähinnä kiittäminen Ruotsin demareita. Aatu kun otti heistä mallia rakentaessaan omaa kansallissosialismiaan. Oli sillä kai Amerikan Demokraatitkin esikuvana. Liberaali vasemmisto voisi jo antaa Aautlle sille kuuluvan kunnian aatteensa takana :-).
Minua ainakin nolottaisi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mikäli en tietäisi (kollektiivisen) vasemmiston ja (kollektiivisen) oikeiston välistä eroa.
Hyvää analyysiä. Ajatuspajassa (Sorsa-säätiö) demarit kyllä yrittävät, esimerkiksi Kaisa Penny: “Tulonsiirroista tuotonjakoon, uudelleenjaosta ensijakoon”, Impulsseja 9/2016. Suosittelen lämpimästi luettavaksi.
Antti Rinne on ollut minulle viimeinen pisara demareiden johtajana. Hänen moraalistaan ja ajatusmaailmastaan kertoo ihan riittävästi se, että hän Toimihenkilöunionissa järjesti lakonuhkan pakottaakseen työmarkkinapöydässä työnantajan siirtämään toisen ammattiliiton (YTN Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestön Akavalaiset jäsenliitot, tässä tapauksessa erityisesti Insinööriliitto ja TEK) jäseniä oman liittonsa edustettavaksi. YTN:n oli tehtävä itsekin lakkovaroitus (olin mukana päättämässä tästä), jottei päätöksiä voitu tehdä sen yli. Kyse TU:lla oli siitä, että hyväpalkkainen insinööri tai DI maksaessaan prosenttipohjaista jäsenmaksua olisi ollut hyvä kaappaus järjestölle. Samoihin aikoihin AKT kävi lakkoja savustaakseen osa-aikaiset (esim. opiskelijat) pois paikallisliikenteen bussien ratista.
Demareiden ongelma on se, että koko työväenpuolueen identiteetti on rakennettu työnteon kautta. (Mielellään vielä hyväpalkkaisen elinikäisen “yhdeksästä viiteen”-työn).
Kun nyt vasemmiston 21. vuosisadan “uuden Forssan ohjelman” keskeinen tavoite tulisi olla täystyöttömyys, niin se on niin suuressa kognitiivisessa dissonanssissa demari-identiteetin kanssa, että demarit mieluummin sulkevat silmänsä maailman muutoksilta.
Mitä muuta vihreä voisi toivoakaan kuin lisää vasemmistolaista politiikka eli käydään kiinni lujasti kansalaisen lompakkoon ja korotetaan veroja.
Sosialidemokratian ongelma on näköalattomuus, joka johtuu siitä, demarit ovat toteuttaneet Kuusen kirjan ”60-luvun sosiaalipolitiikka” kannesta kanteen. Niin kauan kuin oli rahaa, voitiin tehdä mittavia uudistuksia siinä määrin, että lähimain kaikki ihmiset ja yritykset on tehty riippuvaisiksi valtiosta ja kunnista.
Kun ei ole rahaa, pitää uudistaa. Se tarkoittaa lyhyesti sitä, että kansalaiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta terveydestään, koulutuksestaan, elämästään, läheisistä ja ympäristöstä. Liberalismi ei ole mikään vastaus vaan ongelma.
Jotenkin vaikea uskoa, että Sampo Terho olisi kyennyt estämään äänestäjien paluun persuista demareihin.
Tässä kohdassa olen Keskustan osalta eri mieltä. Kolmi..nelikymppiset kepulaiset ovat hyvin kiinnostuneita ulkopolitiikasta, mutta he jättävät sen vanhojen sotaratsujen käsiin. Kun heitä vähän rapsuttaa, Kekkonen on kunniassa, mutta NATO on kauhistus. Poikkeuksiakin onneksi löytyy.
Saksan demarien kaikkien aikojen merkittävin poliitikko Willy Brandt ei tainnut tietää tätä, kun pakeni natseja henkensä kaupalla nimenomaan Ruotsiin.
Brandt kyllä taisi ensi paeta Norjaan, jossa valtaan tullut työväenpuolue myös toteutti hyvinvointipolitiikkaa. Hän osallistu Norjan vatarintaliikeeseen ja yleni maan armeijassa majuriksi. En tähän hätään muista tarkemmin Brandtin henkilöhistoriaa, Tietä Berliiniin.
Kyllä minua ihmetyttää tämä haikailu vasemmistolaisuuden perään.
Minulle vasemmistolaisuus tarkoittaa Marxin ajatuksista lähtevää maailmankuvaa, joka perustuu pääosin täysin vääriin oletuksiin.
Marxin pääajatus oli se, että rikkaat kapitalistit muodostavat omistavan luokan, joka tulee aina vaan rikkaammaksi ja samalla heidän lukumääränsä pienenee. Toisaalta köyhälistö, eli proletariaattiluokka jatkuvasti kurjistuu ja sen koko vain kasvaa.
Teollisuusmaissa tästä seuraa vääjäämättömästi näiden luokkien välinen konflikti, joka lopulta johtaa spontaaniin vallankumoukseen.
Tässä kaikessa on vasemmistolle annettu jonkinlainen jumalallinen rooli pahan kapitalistiluokan nujertajana ja proletariaattiluokan oikeutettujen vaatimusten toteuttajana.
Kuten tiedämme, mitään edellä kuvattua ei tapahtunut. Marx oli siis täysin väärässä.
Sen sijaan syntyi rajat ylittävä globaali markkinatalous, joka toi miljardeille ihmisille ennennäkemätöntä hyvinvointia ja vaurautta.
Kannattaa vielä muistaa, että Maxin teoriassa ei ole ihmis-käsitettä ollenkaan, saati sitten ihmisoikeuksia tai demokratiaa.
Tästä syystä en ymmärrä ollenkaan OSn haikailemaa ”vasemmistolaista markkinaliberalismia”. Siinä ei ole ihmistä, ei markkinoita, ei liberalismia eikä demokratiaa? Täysin falski idea siis?
Vasemmistolla ei ole mitään jumalallista roolia, päinvastoin!
Eipä ihme, että SDPllä ja koko vasemmistolla on aate toivottomasti hukassa.
Kehtaavat vielä väittää olevansa ihmisen asialla, vaikka heidän aatteensa perustasta puuttuu ihminen kokonaan, mikä näkyy ja tuntuu esimerkiksi 400 000 työttömän ihmisen kohtelussa.
Kun marxilaisuudella pelotellaan kannattaa lukea jokin tiivistelmä vaikka Engelsin pääosin kirjoittamasta Kommunistisesta manifestista ja Marxin omista ajatuksista.
Käytännössä Kommunistinen manifesti tiivisti ne uudistukset, jota oli tehtävä 1800-luvun teollisen vallankumouksen saatettua maat vallankumopuksen partaalle. Marx taas tiiviisti savupiipputeoloisuuden toimintalogiikkaa ja sen aiheuttamia ongelmia.
Berliinin muurin murtumisesta on kulunut 28 vuotta, joten reaalisosialismin haamu ei enää edes kummittele kuin eläkeläisten mielessä.
Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikan jälkeen ei ole syntynyt kantavaa tulevaisuuten suuntautunutta Suomen ideaa. Yrityksiä on ollut, mutta ne ovat jääneet siltarumpujen varjoon. Suuret ikäluokatkaan eivät ole enää kiinostuneet kuin omasta eläkkeestään.
Suomi 2030 projekti olisi syytä aloittaa nopeasti — tulevaisuusvalikokunta?
Markkinataloutta on monenlaista, nykyisen markkinatalouden suurin ongelma on spekulaatioon perustuva rahajärjestelmä joka on jo aiheuttanut useita vakavia romahduksia. Esim. johdannaiset ja futuurit tulisi kieltää — ja vielä parempi olisi jos rahasta tulisi taas vaihdon väline, eikä tuote, jota talous palvelee — sen sijaan että talous palvelisi ihmisiä.
Tämähän oli ihan oikea ajatus — siitä vain puuttui se, että sosialismi on myös yksi kapitalismin muoto. Myös valtioiden varallisuus jatkuvasti paisuu ja se osuus ihmisistä, jotka tästä varallisuuden paisumisesta rikastuvat myös hyvin todennäköisesti kapenee (en ole tästä valtion vain tiettyjä tahoja rikastuttavasta roolista tosin täysin varma, mutta intuitiivisesti oletan että näin saattaa olla)
Ajatus siitä, että kapita itsessään on paha on väärä — se on tarvittava muutosvoima, vipuvoima joka vaaditaan kehitykseen, jonka vaatima energia on suuri. Jos olisi vain yksi muutoksentekijä, nimittäin Valtio, kehitys jähmettyisi. Mutta Valtion rooli on kuitenkin tärkeä, koska kapita ei itsessään ota kantaa juurikaan näihin sosiaalisiin asioihin — ja tällöin suuri osa ihmisistä olisi vaarassa pudota täysin pois kehityksestä.
Ajatuksesi siis perustuu mielestäni hieman rusinoiden poimimiseen pullasta — nykyinen hyvinvointi on yhdistelmä sekä hallittua kapitaa (Valtio, Kaupunki, Kunta) että lakien säätelemää, melko tarkasti kontrolloitua markkinataloutta.
Marx ei ollut väärässä siinäkään, että ennusti vallankumouksia liittyen varallisuuden jakutumiseen. Katsotaan nyt vaikka Suomen tai Euroopan tilannetta 100 vuotta sitten. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Marxin ajattelu olisi ollut kauttaaltaan oikeaa, mutta eivät nuo esittämäsi argumentit ainakaan vähennä Marxin arvostusta, jos se alkuperäinen tarkoituksesi siis oli.
Marx ei ollut väärässä, vaan yhteiskunnat reagoivat etenkin demarien ajamana juuri tuohon kuvaamaasi kehitykseen, minkä vuoksi ei ajauduttu kapitalistiluokan monopoleihin ja kartelleihin, vaan valtiovalta piti sen säätelyssä ja tuloksena pohjoismainen hyvinvointivaltio anarkokapitalismin sijaan.
Marxin väärässä olemisen väittäminen olisi samanlaista kuin jos nyt ryhtyisimme voimakkaisiin kasvihuonepäästörajoituksiin ilmastomuutosta osoittavien projektioiden vuoksi ja sitten 2100 ihmiset toteaisivat, että ilmastotieteilijät silloin 100 vuotta sitten olivat väärässä, kun ei tässä mitään ilmastomuutosta tullutkaan. Se, missä Marx ehkä oli väärässä, oli se, ettei hän 1800-luvun puolivälissä pystynyt aavistamaan, että demokraattisesti pystyttäisiin toteuttamaan ilman vallankumousta suuri osa niistä työväen vaatimuksista. Eivät ne automaattisesti tai markkinoiden ajamana kuitenkaan syntyneet, vaan demokraattisen prosessin kautta.
Mutta itse asiaan. Maailman ehkä tunnetuin sosiaalidemokraatti tällä hetkellä on Bernie Sanders, jolla on valtava suosio USA:ssa. Samaan aikaan, kun demarien suosio on Euroopassa hiipunut, Sandersin demokraattinen sosialismi on ollut valtavassa nousussa rapakon takana. Ilman demokraattipuolueen sisäisiä ketkuiluja esivaalissa tästä vielä pari vuotta sitten lähes tuntemattomasta poliitikosta olisi todennäköisesti tullut USA:n presidentti. Hänessä olisi esimerkki suomalaisillekin demareille. Ehkä suurin ongelma on se, että hän koittaa saada USA:ssa läpi asioita, jotka Suomessa on toteutettu jo aikoja sitten ja joita pidetään itsestäänselvyyksinä (julkinen terveydenhuolto, ilmainen yliopisto-opetus), eikä niistä siten ole kovin helppo enää mitään iskulauseita Suomen politiikkaan tuottaa.
Vasemmistoliikehdintä pakotti toteuttamaan uudistuksia, jolloin yhteiskuntarakenne ei jämähtänyt 1800-luvulle. Lisäksi kaksi maailmansotaa ja etenkin yksi pörssiromahdus hävittivät pääomia, jolloin työvoiman osuus tuotannosta kasvoi. Nyt kuitenkin ollaan taas tilanteessa, jossa pääoma lyö kansalaisia korville.
Näitä analyysejä on kyllä mielenkiintoista lukea. Odotan innolla persuista ja sinisistä kertovia postauksia.
Miltä mahtaisi eduskunta näyttää, jos Suomessa olisi äänestyspakko? Suurimmat puolueet Ps, Vihr ja Vas?
Vasemmistolaisuus ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus, reiluus, tehokkuus, kekseliäisyys, solidaarisuus jne. Vasemmistolle ei vain yksinkertaisesti ole enää tarvetta. Ei sen perään tarvitse itkeä. Vasemmistolaisuus tekee kuolemaa (ihan kirjaimellisesti) ja hyvä niin.
Jos Suomi julistettaisiin huomenna “proletariaatin diktatuuriksi”, niin ei se parantaisi kenenkään elintasoa tai lisäisi kenenkään onnellisuutta tai turvallisuutta.
Soininvaarahan aikoinaan halusi tulla demariksi ja hyvä demari hänestä tulikin.
Hieno ja täysin nappiin osunut kirjoitus!
Olin 20–30 vuotiaana kauppakorkeakoulu opiskelijana vannoutunut demari (sieltä nyt jo kuolleesta oikeasta laidasta eli Lipposen linjalta). Sitten tuli Persut ja jytky ja demarien surullinen populismiin kääntyminen. Tällöin ei ollut vaikeaa löytää uutta kotia Kataisen vasemmalle viedystä kokoomuksesta tai Soininvaaran edustamasta laidasta Vihreissä. Mutta edelleen haikailen pragmaattisen demarilinjan perään ja syvästi ihmettelen miksi sen esiinnostaminen on niin hankalaa.
Kyllä tuo omistus keskittyy yhä enemmän.
Kasvusta 80 % päätyy 1 % eli pienelle joukolle
Ja kun poimitaan 62 rikkainta niin he omistavat yhtä paljon kuin maailman köyhempi puolisko
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/maailman-rikkain-prosentti-omistaa-nyt-enemman-kuin-muut-yhteensa/5694400#gs.fD0qJzc
Eikä rikkaiden määrä muutenkaan ole suuri, miljardöörejä on n 1500 ja miljonäärejä n 15 miljoonaa
Kyllä tuo Marxin teoria toteutuu aikan hyvin
Eikä ongelmia kyetä ratkaisemaan markkinatalouden ehdoilla, sillä tuo rikas eliitti hallitsee hajoita ja hallitse tekniikan eikä markkinataloutta oikeasti ole vaan pääomilla ohjaillaan valintoja
Ja tuskinpa sekään kovin hyvä malli on, että kun ruumiita syntyy tarpeeksi niin huonot lääkärit karsiutuvat markkinoilta ?
Eikä ihminen ole mitenkään rationaalinen toimija, joka osaisi valita oikein edes osittain
Tästä epärationaalisuudesta on jaettu muutama Nobel-palkintokin .Muutama vuosi sitten sai työttömyyden tutkija palkinnon havainnoista, ettei ihminen osaa valita oikein, jos hänet pakotetaan valintaan
Ja viime vuonna palkinnon sai Thaler, joka on tutkinut ihmisten taloudellista päätöksentekoa
Johtopäätös oli, ettei ihminen ole rationaalinen toimija , eli taloudelliset kannusteet ohjaavat huonosti ihmistä
On ällistyttävää, ettei demareiden gallupkannatus ole sen suurempi kuin mitä se nyt on. Kannatusta kun luulisi tukevan niin monen tekijän: oppositioasema vaikeina aikoina, muiden puolueiden vaikeudet, aktiivimalli. Antti Rinnekin vaikuttaa ihan säälliseltä mieheltä. Menneisyyden mieheltä, kyllä, mutta ei huonolta sellaiselta.
Ihmettelin taannoin suuresti, kun Sdp vaihtoi Urpilaisen Rinteeseen. Se perustui käsittääkseni virheelliseen tilannearvioon. Puolueen ongelmien kuviteltiin johtuvan siitä, ettei se katsonut riittävästi menneeseen, vaikka kyse oli siitä ettei se katsonut riittävästi tulevaisuuteen. Nyt sitten vastustetaan yhteiskunnan muutosvoimia, sen sijaan että yritettäisiin elää niiden kanssa. Säädellä niitä yhteiskunnan hyväksi.
Mikään ei viittaa siihen, että tuulen suunta puolueessa kääntyisi. Toivottavasti puolue ei sorru, ainakaan nykyistä enempää, flirttailemaan populismin kanssa.
Julkisuudessa on niin kauan paneteltu demareita, että jopa pienipalkkainen julkisen puolen sairaanhoitaja on saatu harhautettua tukemaan Kokoomusta. Moni syyttää nykyään demareita päätöksistä silloinkin, kun he eivät ole hallituksessa. Lipponen ei myöskään oikeistolaisella politiikallaan juurikaan tehnyt puolueelleen palvelusta vaan suututti sen kannattajat. Saman virheenhän teki esimerkiksi Labour ja Yhdysvaltain demokraatit ja nyt sitten niiden kannatus on pienempi ja löytyy paljon vihaisia ihmisiä oikeistopopulistien hyväksikäytettäväksi.
Ylen kannatusmittauksessa perussuomalaisten kannatus oli 9.0% toukokuussa 2017. Tämä siis ennen kesäkuun puheenjohtajavaaleja. Tammikuussa 2018 kannatus oli Ylen mittauksessa 9.6%.
Mutta kannattajat ovat suurelta osin vaihtuneet.
Automaatio, digitalisaatio mainittu tässä. Neuvostoliitto, EU ja Kiina lisätty kommenteissa. Kaikki merkityksellisiä.
Vaan minusta aivan keskeinen asia puuttuu — eli 80-luvun väestörakenne joka oli hetkellisesti poikkeuksellisen edullinen keskiluokan vaurastumisille ja suhteellisen korkeille (työikäisten vanhemmilleen) maksamille eläkkeille. Oli paljon työikäisiä ja vähän eläkeläisiä, lisäksi alaikäisiä huollettavia aikaisempaa vähemmän.
Demarien keinot, organisaatio ja tavoitteet sopivat erityisen hyvin tuohon tilanteeseen, ja näistä vanhoista hyvistä ajoista poisoppiminen on osoittautunut mahdottomaksi. Puolue pystyy lähinnä sementoimaan kannatustaan eläkeläisissä. Esimerkkinä vaikka Kimmo Kiljunen, josta on nähtävissä kuinka miehen koko toimintarmo keskittyy tähän.
Kuten Osmo kirjoittaa, niin nuoremmissa ikäpolvissa on vaikeaa. Minusta se johtuu toki osin kiistattoman jakomielisestä suhteesta markkinatalouteen, mutta vielä enemmän kyvyttömyydestä vastata huoltosuhteen muutokseen.
Nuorista niille jotka lukevat näitä “hyvinvointiyhteiskunta toimi 80-luvulla todella hyvin” ‑juttuja on tarjolla Demarien ohi muita tässä hengessä Rapalaa uittavia. Vasemmistoliiton mielestä tarvitaan lisää hukattua sosialismia (väärä lääke) ja Perussuomalaisten “Suomi takaisin” ‑retoriikan alaviitteenä taas on se että 80-luvulla vääränvärisiä ei ollut kansallisvarallisuuden jako-osingoilla (väärä syyllinen, eikä lääke ollenkaan).
Lauseisiin 80-luvun sosiaaliturvan erinomaisuudesta tarvittaisiin aina mukaan muistutus, että helppoahan se oli verotusvivulla saada hyviä asioita aikaan kun lähtötilanne oli köyhä ja eläkeläisiä per työikäinen ei juuri ollut.
Ihan hyvää tekstiä. Toivottavasti saamme myös neljännestä suurpuolueesta realistisen arvion. Miksi Vihreät eivät todellisuudessa aja ensi sijassa hiilidioksidipäästöjen laskua vaan puuhastelevat “uusiutuvaa energiaa” ja vastustavat ydinvoimaa. Miksi Vihreät haluavat pitää Suomen vailla turvatakuita? Miksi Vihreät ei ole onnistuneet oikein antamaan sitä kuvaa että ne olisivat valmiita valtakunnan tasolla vastuunottoon muiden puolueiden kanssa, vaan sen sijaat paetaan hallituksesta kun “Kokoomus kiusaa”? Miksi Vihreät ovat niin kärkkäitä pitämään itseään muita paremina ihmisinä?
..ja miksi Vihreät ei yritä puuttua kaikkien maailman ympäristöongelmien perussyyhyn eli ylikansoitukseen? Korrektiussyistä? Se heille tietysti suotakoon — kaikki muutkin työntävät päänsä hiekkaan — mutta Vihreät nimenä ei oikein toimi. Samaa loputtoman kasvun tavoittelua kuin muillakin puolueilla. Oden vastaus on tietysti “syntyvyys laskee jo”, mutta väkimäärä kasvaa edelleen ja matalan kulutuksen maista pyritään Eurooppaan. Tai “suomalaisen hiilijalanjälki on hirmuinen” (totta sinänsä) mutta uskallan väittää että Suomi kestää 6 miljoonaa suomalaista paremmin kuin Intia 1,3 miljardia intialaista. Tai Haiti 10 miljoonaa haitilaista. Karmeinta on tietysti suuri nuppiluku yhdistettynä suureen kulutukseen, vaikkapa Saksa ja USA. Mut hei, taloudessa menee lujaa. — Jaa, puhe oli SDPsta? Duunaripuolueesta tuli kukkahattupuolue, joka tulee katoamaan suurten ikäluokkien mukana. Valitettavasti.
Vihreille on kannatuslukujen kasvusta huolimatta jäänyt päälle pikkupuolueille tyypillinen populismi (työskennellään ennekaikkea äänestäjäkunnan vakuuttamiseksi/kasvattamiseksi, ei niinkään yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi). Populismi on mielestäni vastaus kysymyksiisi 1–3:
1) vihreiden energia/hiilidioksidiagenda ei niinkään perustu tutkimuksiin/laskelmiin vaan uusiutuvien merkittävään imagoetuun suhteessa ydinvoimaan.
2) suomen turvallisuus on pidetty kunnossa “tolkun liittoutumattomuudella”. Kansa toivoo, että sama toimii jatkossakin. Kannatuksensa pönkittämiseen keskittyvän populistin ei kannata esittää irtiottoja, jotka saattavat närkästyttää nykyisiä tai potentiaalisia tulevia kannattajia. Sama ongelma turvallisuuspolitiikassa monella muullakin puolueella. Parempi olla keikuttamatta venettä ja toivoa, että hissukseen oleminen jotenkin toimii jatkossakin. Jos ei toimi, niin et ainakaan ollut ainoa joka oli tekemättä mitään. Jos ajat liittoutumista ja sen takia tulee vaikeita tilanteita, niin oletkin ainoa syyllinen -> poliitikon on viisaampaa lakaista asia maton alle ja toivoa parasta. Politiikan huipulla vain muutama kaikkein rohkein suostuu tästä keskustelemaan.
3) Hallituksen edesottamuksia seurataan tiiviisti mediassa: hallitus on paras mahdollinen paikka näyttävän yhteenoton järjestämiseen “porvarien” kanssa. Isoon hallitukseen päätyy tuollaisia puolueita, jotka tulevat hallitukseen yhteenottamisen takia. Nykyinen pikkuhallitus on pystynyt paremmin keskittymään asiakysymyksiin.
Viimeinen kysymys: olisiko se niin, että kaikki korkeakoulutetut akateemiset pitävät itseään parempina? Jos akateeminen urasi roikkuu yksityisestä sektorista, sinusta tulee kokoomuslainen itseäsi parempana pitävä. Jos urasi roikkuu verovaroista niin sellaisesta akateemisesta tulee vasemmistolainen itseään parempana pitävä. Harva tälläinen haluaa SAK puolueeseen tai äärivasemmistoon -> Vihreät on looginen puoluevalinta.
Ihan hyvä analyysi. Minua harmittaa kanssa että demarit tukevat pääasiassa SAK:laisia duunareita eikä valkokaulusköyhälistöä. Oikeastaan koulutettuja ihmisiä joilla on mennyt elämässä huonosti esim sairauden takia ei nyt tue mikään puolue.
Harmittaa myös se että demarit suhtautuvat jyrkän kielteisesti kaikkeen turavallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Naton, EU:n ja jopa Ruotsin kanssa. Poikkeuksia on mutta heidät on työnnetty sivuraiteelle. Aitoja Pohjoismaisia demareita ei Suomesta enää tahdo löytyä. Venäjämielisyydessä he kulkevat käsi kädessä keskustalaisten kanssa!
Demarit tekevät hidasta kuolemaa, koska duunareiden määrä vähenee koko ajan. Entiset duunarit eivät oikein tunnu demareita kiinnostavan, vaikka heidän joukkonsa kasvaa koko ajan. Myöskään ne entiset duunarit, joista ei oikeastaan koskaan ehtinyt tulla duunareita, eivät kiinnosta demareita.
Perussuomalaiset ovat olemassa kahta jälkimmäistä ryhmää varten, mutta aika moni jättää äänestämättäkin.
Naton pelko on istutettu suomalaisiin YYA-aikana syvälle ja se kulkee perheessä perintönä, ellei joku jälkikasvusta satu ajautumaan turvallisuus- tai sotilasuralle. Nato-pelon istutus suomalaisiin on ollut eräs Neuvostoliiton upeimmista hybridisodankäynnin saavutuksista — jo ennen sanan hybridisodankäynti-sanan keksimistä.
Kunpa joku auktoriteetti saataisiin pohtimaan julkisesti sitä, mikä olisi sellaisen Suomen tilanne nykyaikana, joka ei haluaisi kuulua itään eikä länteen eli puolueeton Suomi. Mielestäni se on käsitteenä mahdoton ja konfliktin sattuessa taattu väylä kaskinauriiden viljelyyn ja korkean teknologian päreiden tuotantoon.
Mikä hyvänsä vakavampi ja pitkittyneempi konflikti tuo meille nauriit ja pärevalon. Näin se vaan on. En näe mitään mekanismia, jolla Nato-jäsenyys tämän estäisi. Yhteiskuntamme on käsittämättömän haavoittuva.
- Liittoumien tärkein tarkoitus on olla ennaltaehkäisevä, ettei kannata ruveta konfliktiin sellaisen kanssa.
— Tilanteissa jossa jokin liittouman jäsen tai osa-alue joutuu vihollisen saartamaksi, pyritään järjestämään huminaaarista apua, esimerkinä Berliinin Ilmasilta
— Jos joku liittouma lopulta joutuu antamaan periksi niin se ainakin yrittää evakuoida pois siviilit kriisialueelta ennenkuin vihollinen miehittää sen.
— Jos alueita menetetään ne pyritään valtaamaan takaisin.
— Liittoumaan kuulumaton joutuu pärjäämään yksin kaikissa näissä tapauksissa.
Suomen puolustusvoima on kytketty Natoon kaikilla tasoilla. Se on täysin natoyhteensopiva ja sen kieltäminen on samanlaista liturgiaa kuin menneiden vuosien “aktiivinen ja rauhantahtoinen” puolueettomuuspolitiikka. Ilmeisesti liittymissopimuskin on jossain laatikossa odottamassa allekirjoituksia ja ratifiointia. Samassa kansiossa on myös lakiesitys eduskunnalle Natoon liittymisestä. Liittymisessä on vain riski, että kaasu- ja sähkötoimitukset katkeavat “teknisiin vaikeuksiin” ja muita taloudellisia juttuja, jotka ohjaavat päätöksentekoa enemmän kuin poliittinen eliitti haluaa uskoa.
Jos Saksa, Puola, Baltian maat, Tsekki, Unkari ja Slovalia saavat ostaa kaasua, öljyä ja sähköä Venäjältä niin miksi Suomi ei saisi? Vai pitäisikö niiden maiden erota Natosta?
Tämän tornihuhun elossa pitäminen ja sen todeksi väittäminen on paitsi typerää myös todella vaarallista, koska sen seurauksena NATO-jäsenyyshakemuksen tekeminen ei tunnu siihen uskovilta niin kiireiseltä. Miksi mikään puolustusliitto suostuisi tekemään sopimuksen jonkun tahon kanssa niin, että se tarjoaa kaiken suojansa tälle valtiolle, mutta ei saa siltä valtiolta minkäänlaisia takeita? Minä ainakin haluaisin ottaa semmoisen palovakuutuksen, jossa en maksa vakuutusyhtiölle mitään, mutta he suostuvat silti siihen, että palon tullessa voin kaivaa sopimusluonnoksen esiin ja he mukisematta korvaavat kaiken.
Tämä täysin valheellinen ja vaarallinen huhupuhe on täysin käänteinen tilanne todellisuuteen, jossa me tosiaan teemme kaikesta kalustosta NATO-yhteensopivaa, mutta emme kuitenkaan suostu ottamaan heidän turvatakuitaan vastaan.
Berliinin ilmasilta toimi rauhantilan vallitessa, jolloin kaikki resurssit voitiin keskittää noin miljoonan ihmisen huoltamiseen _pienellä maantieteellisellä alueella. Kuka uskoo tulevan konfliktin olevan rajoittuvan näi pienelle alueelle?
Evakuoida? _Miten_? _Minne?_ _Miksi_? Ajatus ei ole realistinen, ja täältä landelta ei moni halua lähteäkään ymmärrettävistä syistä.
Berliinin saarto 1948–49 oli Neuvostoliton yritys pakottaa Länsi-Berliini antautumaan ja liittää se osaksi Neuvostovyöhykettä, mutta se epäonnistui koska länsiliittoutuneet mursivat saarron ilmasillan avulla, Neuvostoliitto ei uskaltanut silloin ryhtyä todelliseen sotaan koska länsiliittoutuneilla oli vahvemmat sotavoimat siihen aikaan, mm atomipommi käytössä mitä Neuvostoliitolla ei vielä siihen aikaan ollut. Natolla on nytkin vahvemmat ja kehittyneemmät sotavoimat kuin Venäjällä.
Jos Venäjä aloittaisi salamasodan Suomea kohtaan niin päämäärä olisi vallata Helsinki ja etelärannikko ja siihen Venäjä myös pystyisi eikä siihen menisi kuin mutama viikko, koska sotilaallinen ylivoima on musertava, jos Suomella ei ole liittolaisia.
Minä en halua jäädä tänne venäläisten potkittavaksi. Minulla ei ole paikkaa landella jonne paeta, en ole niin nuori enää että kelpaisin reserviin ja näkö niin huono että aseistettuna olisin vaaraksi omille joukoille. Hurri ja Nato-jäsenyyden avoin kannattaja kun olen niin miehittäjä potkisi vielä kovempaa eli ottaisi kaikki kansalaisoikeudet pois ja lähettäisi Siperiaan.
Perhesyistä ja työni takia asun täällä Suomessa ja pk-seudulla, vaikka välillä tuntuu että minunkaltaisiani täällä ei kaivata. Suomi on kahtiajakautunut landen ja pk-seudun välillä.
Tästä ajattelusta jää nyt sellainen pikkujuttu pois, että Venäjällä ei toisaalta ole suurempaa syytä oikeasti pelailla Suomen kanssa. Jos sille vedetään uusi pisin Nato-raja toiseksi suurimman kaupungin läheisyyteen, alkaa se toimia aivan eri tavalla ja eri intensiteetillä ja eri syistä. Lisäksi Nato-jäsenyys sotkee Suomen mukaan Yhdysvaltain ulkopoliittisiin operaatioihin ja altistaa terrorismille.
Mihin varmuutesi perustuu? Etelä-Suomi ja eritoten Ahvenanmaa kiinnostavat sekä Natoa että Venäjää, ja vain ihan puolustustarkoituksessa. Nato puolustaa Balttiaa ja Venäjä Kaliningradia. Varsinkin Venäjä on ollut näissä puolustusasioissa proaktiivinen jo vuosisatoja. Liittoutuminen jompaan kumpaan suuntaan nostaisi miehityskynnystä.
Ajattelin ensin jättää kommentoimatta, koska Nato-asia tuntui kovin ulkopuoliselta aiheeseen nähden, mutta eihän se sitä ole. Vasemmalla ja Keskustassa luotetaan Venäjään kuin pukki sarviinsa, oikealla taas aika yleisesti haikaillaan Natoon. Vihreissä ja PerSuissa tuntuu olevan kumpaakin mieltä.
OS: “Demarien perusongelma on talouden muutoksessa.”
Nykyinen talousjärjestelmä tuottaa muitakin ongelmia kuin demareiden eksymisen. Nim. Liian vanha kuvaa niitä edellä hyvin. Nuo ongelmat eivät korjaannu demareiden ohjelman päivityksellä. Se korjaantuu vain muuttamalla globaalia talousjärjestelmää oikeudenmukaisemmaksi. Rauhanomaisesti se tapahtuu siten, että kansanvalta ottaa uudestaan talouden kehittymisen kontrolliinsa. Jos niin ei tapahdu, seurauksena on vallankumous.
Mitä tuokin tarkoittaa? Että kansanvalta päättää markan virallisesta vaihtokurssista? Ja kansalaiset vaihtavat valuutan torilla katukurssilla? Kansanvalta päättää että vapusta pääsiäiseen ei saa appelsiineja tuoda maahan että kotimaiset omenat käyvät kaupaksi? Kansanvalta päättää tuntipalkoista ja maitolitran hinnasta? Minusta kansanvallan saavutukset talouden kehittämisessä eivät ole kovin kaksisia olleet, en todellakaan kaipaa niitä aikoja takaisin.
No, siitähän itsekin nautit. Ei tämä vapaa markkinatalous ole vielä kovin kauaa meidän talouteen vaikuttanut. Onneksi. Vapaassa markkinataloudessa tuppaa vahvin osapuoli markkinoilla vetämään koko arvonlisän itselleen. Sen takia esim. Bangla Deshissä rättitehtaalla pitää lastenkin työskennellä 18 tuntia vuorokaudessa, koska palkka ei muuten riitä perheen elämiseen.
Jos saa kommentoida aiheen ohi, niin tätä blogin uutta versiota on hankala käyttää. Kommenttien lainaukset tulevat miten sattuu varsinaisen kommentin jälkeen eikä eteen kuten ennen, niin että ei erota lainauksia varsinaisesta kommentista.
Kännykällä tämä uusi leiska on ihan käyttökelvoton. Linkit seuraavaan ja edelliseen postaukseen sivun lopussa, eli saavuttamattomissa sormella skrollatessa. Viimeisimpään kommenttiin ei linkkiä. Kommenttien määrää ei näy otsikossa eikä niihin ole suoraa linkkiä. Löytyykö jostain linkki joka pakottaa desktop-version?
Eikä desktop versio sen parempi, uudet kommentit vanhojen seassa, ei Liian Vanhoja kommentteja jaksa kelata uudestaan ja uudestaan että joku mahdollinen uudempi löytyisi seasta.
Nyt kun olemme saaneet naulattua Marxin arkun kannen niin tiukasti kiinni, että hän ei enää pääse häiritsemään kunniallisten ihmisten rauhaa, pitäis kai keksiä tilalle jotain uutta.
Homo sapiens on laumaeläin. Se tarvitsee johtaja-gurun, joka on kaikkitietävä ja hänellä on maagisia voimia, suora yhteys johonkin salaiseen jumalaan.
Jeesus Kristus ja Paavit hoitivat tätä hommaa ihan hyvin pari tuhatta vuotta, jonka jälkeen Marx-guru jatkoi apupappiensa voimin yli sata vuotta, mutta siten tuokin huijaus paljastui.
Siksi nyt pitää keksiä jotain uutta ja rajumpaa!
Kokemuksesta tiedämme, että jotta pääsisi johtaja-guruksi pitäisi pystyä pelottelemaan ihmisiä oikein kunnolla.
Miten olis uudeksi guruksi toinen partasuu, Marxin aikalainen, Charles Darwin? Hän keksi sen evoluutio-teorian…
Darwinin mielestä homo sapiens on apinoitten sukua. Sieltä olemme perineet tärkeimmän osan aivoistamme, eli lisko-aivon.
Miksi lisko-aivo on tärkeä? Tietenkin siksi, että se tiedostamattomasti kontrolloi meidän kaikkein tärkeimpiä toimiamme. Siis sitä, että pitäisikö meidän paniikinomaisesti juosta karkuun vai hyökätä, vai jäykistyä kauhistuneina paikoillemme. Vai pitäisikö ruvetakin syömään tai ehkäpä naimaan.
Jostain syystä Darwin ei kuitenkaan kelpaa Marxin jatkajaksi kansan villitsijä-guruna.
Siksi pitää keksiä jotain muuta raflaavaa, joka saisi lisko-aivomme hyrräämään oikein ylikierroksilla, saisi meidät pelkäämään henkemme edestä.
Tarjolla on CO2-uskonto, jonka gurut ovat kaikkitietäviä ja pystyvät uhkaamaan meitä maailmanlopulla, vedenpaisumuksella, ruoan loppumisella ja ennen kaikkea paistumisella hirvittävässä helvetin lämpöuunissa.
CO2-uskovaiset ovat saaneet valaistuksen ja he tietävät aivan varmasti, että homo sapiens on syyllinen ilmaston lämpenemiseen ja jos ei heti lopeteta CO2-syntien tekemistä, joudumme pian helvetin pätsiin käristymään. Vain CO2-gurut voivat pelastaa meidät tästä.
Meneeköhän tämä läpi?
Minä puolestani uskon mieluummin siihen, että fiksujen insinöörien uudet keksinnöt ratkaisevat ongelmat, niin kuin aina ennenkin. Tämä tapahtuu markkinatalouden ohjaamana, evoluutioteorian “Survival of the fittest”- mukaan.
Siis kumminkin Darwin sekä taloudellisen että teknisen kilpailun kautta. 🙂
Hahaha. Markkinatalouden logiikalla ensin tehdään pikavoittoja ja ummistetaan silmät niin kauan kuin voidaan ja sitten kun alkaa tulla pakottava tarve saada haitat loppumaan, ajetaan riittämätöntä sääntelyä, josta siitäkin saa koko ajan riidellä taloudellisten toimijoiden ja lobbareiden kanssa, ja lopulta sitten ehkä saadaan kauhean väännön tuloksena riittävät toimenpiteet aikaan myöhässä ja vain toivotaan, että homma jotenkin lutviutuu. Tuloksena aiheutetaan kaikille paljon pahaa vain siksi, että varakkuutta saadaan keskitettyä vähän enemmän.
Vaikea ymmärtää mihin me tarvitsimme vasemmistolaisuutta, mutta jos tuo outo ajatus hyväksytään.…
— vasemmistolaisuus ja markkinatalous ovat aina vastakkain,oli se sitten demari vasemmistolaisuutta tai viher vasemmistolaituutta. Molemmilla on sellainen yhteiskunnan vastuuta kasvattava agenda joka on pitkän päälle mahdoton.
— Meillähän on jo moderni versio vasemmistosta. Vihreät on täyttänyt sen lokeron aikahyvin. En oiken tiedä miten demarit onnistuisivat muuttumaan riittävän nopeasti, että pystyisivät vastaamaan haasteseen. Vihreillä on tietty se ongelma, että jostain pitäis saada miesäänestäjiäkin, mutta sekin lienee ongelma joka vaatii vain 10–20v aikaa
Eihän se nyt aivan näin ole. Vasemmistolainen markkinatalous tarkoittaa vain enemmän ulkoisvaikutuksiin kohdistuvaa sääntelyä ja suurempaa tulontasausta.
Aivan samoin voitaisiin sanoa, että oikeistolainen markkinatalous tarkoittaa yleensä yritysten tukemista markkinoiden sijaan ja sitä, että ulkoisvaikutukset hoidetaan kuitenkin verovaroin sen sijaan, että säätelyllä kohdistettaisiin kulut yrityksille jotka niitä aiheuttavat.
Tässä tullaan taas perinteisen vasemmisto/oikeisto ‑jaon ongelmiin ja kysymyksiin siitä, mitä markkinatalous oikeastaan on.
Näyttääpä siltä että me vaan yksinkertaisesti tarvitsemme sen sosialistisen vallankumouksen aina noin sadan vuoden välein.
Riistokapitalistit ja plutokraatit ammutaan, kansalta ryöstetty omaisuus palautetaan sille, ja sitten jatketaan matkaa.
Kyllä porvarilla vaan näköjään pitää olla se terveellinen pelko siellä persuksessa.
Jos joku demari näkee tämän: Tämä on hätähuuto isänmaan puolesta. Vaihtakaa hyvät ihmiset se Rinne hyvissä ajoin ennen vaaleja. Jotta oikeistohelvetti ei jatku, teidän pitää saada kunnon vaalitulos ek-vaaleissa ja Rinteen kanssa se ei onnistu, kaikki tietävät sen. Tilalle ei myöskään tarvita piilouusliberalisteja eikä miss vapaakauppaa.
Kuten kommenteista ja Soininvaaran ansiokkaasta kirjoituksesta käy ilmi, on demareilla yksi keskeinen ongelma. Kannattajakunta.
Alle 50-vuotiaita demareita on murto-osa kannattajista, ja nuorissa on kovin vähän valovoimaisia politiikan lupauksia. Kannattajakunnan ikääntyessä ääneen pääsevät kimmokiljuset, jotka karkottavat loputkin nuoret vihreisiin.
Demariaatteelle olisi varmasti tilausta, jos se saataisiin uudistettua puhuttelemaan nykyajan (akateemisia) pätkätyöläisiä ja työttömyyttä pelkääviä duunareita. Epävakaina aikoina kysyntää olisi, mutta helpot iskupaikat tunnutaan hukkaavan toisensa jälkeen. Esimerkiksi rahoitusleikkauksista suivaantunutta pienipalkkaista, kokoomusta äänestävää yliopistoväkeä olisi ollut helppo kosiskella lipposlaisiin demareihin, mutta tilaisuus jätettiin vihreiden hyödynnettäväksi.
Kun demareiden kannatuksen kova ydin sulaa, saavat oudot viestit ja yhden asian edustajat liian paljon tilaa. Viime presidentinvaalit olivat hyvä esimerkki: avoin feminismi palkittiin reippaalla kolmen prosentin kannatuksella. Perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla äänestettiin Niinistöä.
Onkohan todennäköisin tulevaisuusskenaario sellainen, että kannattajakunta ikääntyy, nuoret siirtyvät vihreisiin, teollisuusdemarit perussuomalaisiin tai nukkuviin/liikkuviin ja akateemiset demarit kokoomuksen vasemmistosiipeen. 2020-luvulla demareiden kannatusluvut pyörivät ruokakaupoista saatavien alkoholijuomien tasolla.