Demarit ja maahanmuutto

Tanskan demarit saivat suurvoiton ja maahanmuuttovastainset oikeistopopulistit romahtivat. Tätä ennen demarit olivat omaksuneet oikeistopopulistien ohjelman maahanmuuttoon – ei aivan sellaisenaan, mutta pääosin.

Tulos varmaankin huomattiin demaripuolueissa ympäri Eurooppaa. En pitäisi yllättävänä, jos muut eurooppalaiset demarit seuraisivat tanskalaisten esimerkkiä.

Se muuttaisi tilaneet aivan toisenlaiseksi. Toisenlaiseksi, osittain huonommaksi mutta osittain myös paremmaksi.

Demarit ovat sentään voittopuolisesti sivistyneitä ihmisiä. Maahanmuuttopolitiikasta voisi keskustella analyyttisemmin, jos maahanmuuttokriittistä osapuolta edustaisivat demarit eivätkä kaiken maailman hörhöt.

Maahanmuutto on niin iso kysymys – ja siitä on Afrikan vaikeutuvan tilanteen vuoksi tulossa vielä suurempi ­– että asiassa pitäisi pyrkiä yhteiskunnalliseen optimiin sen sijaan, että tehdään kulmikkaita ideologisesti oikeaoppisia ratkaisuja.

On syytä hyväksyä, että yhteiskunnan kyky/halu käyttää voimavaroja maahanmuuttoon on rajallinen.

Esitän ajatuksen tueksi mallin, että asetamme pakolaispolitiikalle kiinteän budjetin, jonka puitteissa on toimittava. Optimaalinen maahanmuuttopolitiikka on sellainen, joka tämä rajan puitteissa tuottaa suurimman humanitäärisen hyödyn. Voi sen tehdä toisinkin päinkin, etsiä politiikka, joka tuottaa annetun suuruisen hyödyn pienimmin kustannuksin, mutta tarklastelen tätä ensimmäistä, pakolaismyönteisempää vaihtoehtoa.

Kiinteää budjettia ei voi todellisuudessa löydä kiinni, koska aina voi tapahtua jotain yllättävää, vaikka verinen sisällissota Venäjällä. Ajatellaan kuitenkin, m,iten budjettirajoitus toimisi.

Nykyinen politiikka on kaukana optimaalisesta. Politiikka on yhtä aikaa kallista ja tuloksetonta.

Minsuta ei esimerkiksi ole kovin järkevää antaa maahanmuuttajien valinta ihmissalakuljettajien tehtäväksi. Ne, joilla on varaa tästä maksaa, eivät ehkä kuitenkaan ole suurimmassa hädässä olevia. Heitä löytyy pakolaisleireiltä.

Jokin epäsuhta on siinäkin, että jokainen, joka on saanut jalkansa Suomen maaperälle, on kyllä oikeus korkeatasoiseen oikeusturvaan, mutta ampumista lukuun ottamatta voidaan tehdä mitä tahansa, jotta estettäisiin Suomen maaperälle pääsy. Lentoyhtiöt esimerkiksi joutuvat maksamaan todella isot sakot, jos tuovat Suomeen paperittoman.  Missä siinä on turvaa tarvitsevan oikeusturva?

Tähän suuntaan näköjään hallitusohjelmassa edetään. Pakolaiskiintiötä kasvatetaan ja yhdeksi pakolaisten valintakriteeriksi valitaan edellytykset sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä loukkaa monen oikeudentuntoa, koska jotkut pääsevät toisten edelle. Kuitenkin kaikissa ratkaisuissa pakolaiset valitaan jollakin kriteerillä, joka rajaa muut ulos. Mikään tapa ei ole tasapuolinen.

Jos meillä olisi tuo kiinteä budjetti, yhden vaikeasti kotoutettavan hinnalla voitaisiin ottaa kolme helposti kotoutettavaa.

Muuten olen sitä mieltä, että spontaalipakolaisista pitäisi päästää maahan kaikki sellaiset, jotka voisivat tulla Suomeen työperäisinä maahanmuuttajina olettaen, että he suostuvat vaihtamaan pakolaishakemuksensa työlupaan. Tuossa kiinteän budjetin pakolaispolitiikassa tämä ei maksaisi mitään, eikä syrjäyttäisi jonosta ketään, koska työperäinen maahanmuutto ei maksa mitään vaan tuottaa voittoa.

Kotouttamisessa hempeämielisyytemme on tehnyt meitä huonoja

Menen seuraavassa Sri Lankalaisen maahanmuuttajan,  Rajkumar Sabanadesanin selän taakse. Ylen kolumnissaa 4.6.2019 https://yle.fi/uutiset/3-10809979 hän sanoi, että Suomi kotouttaa sossuun, vaikka vaihtoehtoja olisi.

Hän on oikeassa. Maahanmuuttajien sosiaaliturvaksi on valittu malli, joka on Suomessa kehitetty pitkäaikaistyöttömiä varten. Pitkäaikaistyöttömiä taas ei paljon työhön patisteta, koska se on havaittu tuloksettomaksi. Pitäisikö maahanmuuttajille olla ainakin ensimmäisinä vuosina oma heille räätälöity sosiaaliturva, koska pitkäaikaistyöttömiä varten räätälöity malli sopii pitkäaikaistyöttömille.

Rajkumar vertaa Suomen ja Yhdysvaltain Minnesotan tuloksia somalien kotouttamisessa. Minnesotassa he perustavat menestyviä yrityksiä ja työttömyys on harvinaista. Suomessa taas somalien työllisyyys on jäänyt kovin matalaksi.

Rajkumar Sabanadesan ottaa esille toisenkin tabun:

”Jos ihminen ei osaa vielä suomea eikä ole koulutettu, ei ole realistista olettaa, että hänelle kukaan haluaisi maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa. Joustamattomat työmarkkinat ja pelko halpatyövoiman tulosta estävät nykyisellään kaikki järkiratkaisut.”

En halua maahanmuuttajista nälkäpalkalla työtä tekevää joukkoa jo senkään vuoksi, että voidakseen rakentaa elämänsä Suomessa, he tarvitsevat rahaa kodin hankintoihin. Jokin automaattinen palkkatuen muoto voisi olla hyvä, koska Rajkumar on täysin oikeassa siinä, että samaa palkkaa ei kannata maksaa koulutetulle ja lukutaidottomalle.

Perussuomalaiset ovat tehneet keskustelun maahanmuutosta mahdottomaksi

Koska ensi vuosikymmenellä pakolaisten muuttopaine Eurooppaan kasvaa Afrikan väestöräjähdyksen ja ilmastonmuutoksen vuoksi, olisi aika aloittaa keskustelun tabuista. Nykyiset pelisäännöt eivät toimi lainkaan järkevästi, jos Euroopan rajoille ilmaantuu kymmeniä miljoonia pakolaisia.
Perussuomalaiset ovat ilmatilan hallinnallaan tehneet rationaalisen keskustelun tyystin mahdottomaksi. Joka nostaa päätään juoksuhaudasta, leimaa itsensä rasistiksi ja samastuu julkisuudessa niihin, jotka yllyttävät ihmisiä raiskaamaan suvakkihuoria.

= = =

Olen välttänyt keskustelua maahanmuutosta blogillani, koska aihe on täyttänyt kommenttipalksta törkykirjoituksilla.Se tekee blogi-isännän elmän ikäväksi.

Tämän kirjoituksen osalta tulen noudattamaan tiukkaa linjaa ja hylkäämään kaikki kommentit, joissa kirjoittaja ei pysty ilmaisemaan mielipidettään sivistyneesti. Käytössäni on myös nappi, jolla pystyn sulkemaan kommentoijan tältä blogilta pysyvästi.

 

 

 

Suomen puolueiden tila (3) Demarit

Sosialidemokraateilla on hieno historia takanaan. Pohjoismainen, oikeastaan eurooppalainen hyvinvointivaltio on heidän luomuksensa.

Kun aloittelin politiikassa, pidin demareita ehdottomana ykköspuolueena. Meillä oli joskus 80-luvulla pienen piirin neuvonpito vihreän liikkeen (ei silloin vielä puolue) strategiasta. Totesimme, että yhteiskuntaan vaikutetaan demareihin vaikuttamalla, koska demarit määräävät yhteiskunnalle suunnan. Kysymys on vain siitä, onko tehokkaampaa toimia demareiden sisällä vai sen ulkopuolella. Totesimme, että meitä on niin vähän, että on parempi vaikuttaa ulkopuolelta. Sinne me olisimme muuten jääneet Etelä-Helsingin sosdem-yhdistykseen kirjoittamaan eriäviä mielipiteitä puolueen päätöksiin.

Paavo Lipponen ehdotti minulle parikymmentä vuotta sitten, että minun pitäisi loikata demareihin. En harkinnut hetkeäkään, koska en voinut tehdä sellaista vihreille, mutta muuta estettä siihen ei olisi ollut. Kun Stubb pyysi Juhana Vartiaisen loikkauksesta ilahtuneena minua 2015 kokoomuksen ehdokkaaksi Uudellemaalle, siinä oli kaksi muutakin ongelmaa: kokoomus ja Espoo. Rinteelle tuskin tulisi enää edes mieleen pyytää minua demareihin.

Demareilla meni kaikki hyvin vielä 1980-luvulla. Hyvinvointiyhteiskunta toimi todella hyvin, työväenluokka vaurastui nopeasti. Koko yhteiskunta oli menossa kohti demariunelmaa. Jatka lukemista ”Suomen puolueiden tila (3) Demarit”