Työllistymistodennäköisyys: kumpaa käyrää uskoa?

Julk­isu­u­teen tuli alku­vi­ikos­ta oheinen punainen käyrä. Se ker­too, mil­lä toden­näköisyy­del­lä työt­tömyys lop­puu viikon sisäl­lä, kun työt­tömyys on jatkunut ansiosi­don­naista on jäl­jel­lä 50 – 1 viikkoa. Kuvas­ta näkee, että toden­näköisyys nousee selvästi, kun 50 viikkoa on tulos­sa täy­teen. Tätä käytet­ti­in perustelu­na sille, että Suomen poikkeuk­sel­lisen pitkää työt­tömyyspäivära­han mak­samista pitäisi lyhen­tää tai ainakin porrastaa.

Jos työt­tömyys lip­sah­taa yli 50 viikon työl­listymisen toden­näköisyys näyt­tää rom­ah­ta­van olemat­tomak­si. On päädyt­ty työt­tömyy­den kovaan ytimeen. Kyse näyt­tää ole­van niistä, joille on todel­la vaikea löytää työ­paikkaa. He ainakaan eivät lusmuile.

Punainen vii­va kuvaa sitä, kuin­ka monel­la niistä, joiden työt­tömyys oli kestänyt tähän asti, työt­tömyys päät­tyi viikon aikana.

Tulk­it­sen kuvaa niin, että niiden kohdal­la, jot­ka ovat nos­ta­neet työt­tömyysko­r­vaus­ta 46 viikon ajan, noin kuu­den­nek­sel­la työt­tömyys päät­tyy lop­pukirin aikana, mut­ta en ole var­ma, tulk­it­senko kuvaa oikein. Niistä, jot­ka nos­ta­vat työt­tömyysko­r­vaus­ta 40 viikkoa näyt­tää noin 28% työl­listyvän viimeisen kymme­nen viikon aikana.

(Olen tulkin­nut kuvaa silmämääräis­es­ti. Olisin kiitolli­nen, jos joku ker­toisi, mis­tä tuon kuvan saa taulukkona)

Sini­nen vii­va on Tuo­mo Oikaraisen piirtämä, tai ainakin hän julka­isi sen twit­ter-tilil­lään. Siinä las­ke­taan, kuin­ka suuri osu­us alka­v­ista työt­tömyys­jak­soista päät­tyy mil­läkin viikol­la. Tässä päät­tyvien työt­tömyys­jak­so­jen määrät ovat samat, mut­ta Oikaraiselle on jaka­jana kaik­ki alka­neet työt­tömyys­jak­sot ja punaises­sa viivas­sa viikon alus­sa jäl­jel­lä ole­vat työt­tömät. Sini­nen vii­va on olen­nais­es­ti vähem­män dra­maat­ti­nen kuin punainen.

Kumpikaan vii­va ei vale­htele, mut­ta kumpi johtaa enem­män harhaan? Jat­ka lukemista “Työl­listymis­to­den­näköisyys: kumpaa käyrää uskoa?”

Työehtosopimusten tarpeellisuudesta

Jouduin twit­teris­sä kiis­taan työe­htosopimusten yksi­tyisko­htaisu­ud­es­ta ja jäykkyy­destä. Kos­ka 280 merkki­in ei mah­du kun­non perustelu­ja, kir­joi­tan vähän perustellummin. 

Jut­telin erään kesätöitä tehneen nuoren miehen kanssa hänen koke­muk­sis­taan. Hän oli ollut töis­sä rav­in­to­las­sa tehden aika sat­un­naisia työvuoro­ja. Kun hänelle eräänä iltana oli san­ot­tu, että tänään on niin vähän asi­akkai­ta, että voit lähteä pois, hän etsi tomerasti netistä työe­htosopimuk­sen ja tote­si aivan oikein, ettei näin voi tehdä.

Nämä sopimusjär­jeste­lyt ovat vält­tämät­tömiä heikolle osa­puolelle, kos­ka työ­nan­ta­jan on neu­vot­teluis­sa vahvem­mas­sa asemassa.

Mut­ta mitä TES tar­joaa ratkaisuk­si iltaan, jos­sa rav­in­to­la on tyhjä? Ain­oa vai­h­toe­hto on, että pyöritetään peukaloi­ta tyhjässä rav­in­to­las­sa. Teo­ri­as­sa omis­ta­ja saisi päästää henkilökun­nan koti­in, mut­ta mik­si hän tek­isi niin, kos­ka aina­han voi tul­la asi­akas ja täysi palk­ka pitää kuitenkin maksaa.

Järkevät ihmiset oli­si­vat sopi­neet vaik­ka, että mak­saa puo­let palka­s­ta tai mitä oli­si­vatkin sopi­neet. Jokin arvo vapaa-ajal­lakin on. Tässä tapauk­ses­sa kaik­ki paikalli­nen sopimi­nen oli kuitenkin kiel­let­tyä. Peri­aat­teessa tes­siä piti nou­dat­taa sen viimeistä pain­ovirhet­tä myöten. Jat­ka lukemista “Työe­htosopimusten tarpeellisuudesta”

Tekoäly ja työn tulevaisuus

Olen toimin­ut syksys­tä alka­en TEM:n tekoä­ly­työryh­män Työn tule­vaisu­us ja yhteiskun­nal­liset vaiku­tuk­set ‑jaos­ton puheen­jo­hta­jana. Kävin ker­tomas­sa jaos­tomme työstä pienelle kiin­nos­tunei­den porukalle. Lai­tan pääko­h­dat esi­tyk­ses­täni tähän.

McK­in­seyn Suomelle räätälöi­dyn raportin mukaan nyky­i­sistä työte­htävistä katoaa vuo­teen 2035 men­nessä kokon­aan 15 % ja noin kol­mannes työte­htävistä muut­taa muo­toaan. Nuo 15 pros­ent­tia katoa­vat, vaik­ka tekoä­lyä ei otet­taisi käyt­töön Suomes­sa, kos­ka muualle se kyl­lä ote­taan käyt­töön ja on otet­tukin jo.

Uut­ta työtä tulee tilalle, mut­ta uudet työte­htävät ovat voit­top­uolis­es­ti vaa­ti­vampia kuin menete­tyt. En ole tästä töi­den muut­tumis­es­ta vaa­ti­vam­mik­si täysin var­ma, kos­ka jotkut työt saat­ta­vat myös helpot­tua, mut­ta kai se on uskot­ta­va, kun min­ua viisaam­mat niin sanovat.

Osaamisvi­nouma siis pahe­nee entis­es­tään – se että osaa­jista on pulaa ja huonos­ti koulutet­tu­jen on vaikea päästä töi­hin. Jos mitään ei tehdä, rak­en­teelli­nen työt­tömyys uhkaa nous­ta edelleen.

Paine palkkaeroi­hin kas­vaa. Palkkaero­jen vai­h­toe­htona on kas­va­va työt­tömyys, kun huono-osaisin työvoima hin­noitel­laan ulos markkinoilta.

Sosi­aa­li­nen koheesio on uhat­tuna. Pohjo­is­maid­en tilanne on kuitenkin paljon parem­pi tilanne kuin vaikka­pa Yhdys­val­to­jen, jos­sa yhteiskun­nan tur­vaverkko on paljon hatarampi.

Työ­markki­noiden toimin­nan paran­t­a­mi­nen Jat­ka lukemista “Tekoä­ly ja työn tulevaisuus”

Suomen työmarkkinat eivät toimi.

Suomen työ­markki­nat eivät toi­mi. Sik­si meil­lä on työt­tömiä enem­män kuin oli talvi­so­dan aikana miehiä rintamalla.

Melkein har­mit­taa, että kir­joitin ikävästi akti­ivi­mallista. Pidän sitä edelleen huonona ja köm­pelönä, mut­ta mon­et sitä vas­taan esite­tyt argu­men­tit ovat aivan pöljiä, enkä halu­aisi tul­la rin­naste­tuk­si niihin.

Eri­tyis­es­ti ihme­tyt­tää, että ne, jot­ka raivoisas­ti vas­tus­ta­vat vastik­kee­ton­ta perus­tu­loa ”kos­ka se suosii pum­me­ja”, halu­a­vat, että työt­tömyys­tur­va toimisi kuin perustulo.

Krug­manin mielestä pohjo­is­mainen malli ei voi toimia

Sosi­aal­i­sista syistä työt­tömyys­tur­van taso on halut­tu riit­tävän korkeak­si ja taloudel­li­sista syistä mata­lat palkat ovat Suomes­sa huono­ja. Näin syn­tyy yhdis­telmä, joka tekee työt­tömyy­destä houkut­tel­e­van pienel­lä pal­ka­lla raatamiseen ver­rat­tuna. Talousjär­jestelmämme man­neki­i­ni Homo Eco­nom­i­cus siis ainakaan ei vai­h­taisi työt­tömyyspäivära­haa ja vapaa-aikaa pieni­palkkaiseen työhön. Amerikkalais­ten talousti­eteil­i­jöi­den mielestä – myös niiden hyvis­ten kuten Paul Krug­manin mielestä ­– pohjo­is­mainen malli ei ker­ta kaikki­aan voi toimia. Jat­ka lukemista “Suomen työ­markki­nat eivät toimi.”

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 30.1.2018

Toim­inta­su­un­nitel­ma ja tulos­bud­jet­ti vuodelle 2018

Fokus taitaa olla siinä, sisäl­lytetäänkö tähän velvoita myy­dä maa­ta sadal­la miljoon­al­la vai säi­lyykö vuokraami­nen tasa-arvoise­na vaihtoehtona.

Huo­mat­takoon muuten, että kaupun­gin maan­vuokrat­u­lot ovat 210 miljoon­aa euroa. Tästä voi päätel­lä, että vuokrat­tavien tont­tien arvo on viiden mil­jardin euron luokkaa. Tämä siis vain niitä varten, jot­ka epäilevät kaupun­gin luottokelpoisuutta.

Pat­ter­imäen asemakaava

Pöy­dältä. Minus­ta tämä on kunnossa.

Ratikkalin­ja Nihti – Pasi­la Vallilan­laak­son läpi 

Vuosia sit­ten Vallilan laak­son läpi suun­nitelti­in bus­sikat­ua, tosin kokoomuk­sen paikallisy­hdis­tys halusi ava­ta tämä kadun myös autoli­iken­teelle. Tämä kaa­tui täpärästi, muis­taak­seni paheen­jo­hta­jan äänel­lä. Sitä oli edeltänyt tak­tikoin­ti, joka päät­tyi kaikkien tap­piok­si. Vihreät esit­tivät bus­sikadun sijas­ta ratikkaa, siis tätä, joka on nyt esil­lä. Lisäk­si oli hylkäävä vai­h­toe­hto. Väliäänestyk­sis­sä ratikkavai­h­toe­hto tak­tikoiti­in pois ja jäl­jelle jäi bus­sikatu ja hylkäämi­nen, ja hylkäämi­nen siis voit­ti. Nyt lop­ul­takin on esil­lä ratikkavaihtoehto.

Tämä ratikkalin­ja on hyvin tärkeä. Sil­lä las­ke­taan ole­van aikanaan jopa 50 000 matkus­ta­jaa päivässä. Sik­si on myös tärkeätä, että lin­ja on nopea.

Tämä on nyt vain saata­va läpi.

Anni Sin­nemäen vähän perus­teel­lisem­pi postaus asiasta.

https://www.facebook.com/annisinnemaki/posts/10156034760982974

Ase­makaa­va Mau­nun­nevantie 3

Kak­si huonokun­toista ker­rostaloa pure­taan ja tilalle raken­netaan viisi. Ker­rosneliömetrimäärä yli tuplaan­tuu. Noin sata uut­ta asukasta

Kah­den talon korot­ta­mi­nen Särkiniementiellä 

Talo­jen korot­ta­mi­nen osit­tain ker­roksel­la hatut­taa naa­pure­i­ta: näköala, var­jos­tus (!) ja muu harmi.

Ton­tin myymi­nen Hen­ri Borgströmin tiellä

Se, että tämä menee ilman tar­jouskil­pailua, johtuu siitä, että tätä yritet­ti­in ensin toiselle, uudelle taholle, mut­ta tämä vetäy­tyi han­kkeesta, kos­ka liian vaikea toteut­taa.  Menköön siis tämän ker­ran. Asun­noil­la on kiire.

= = =

Listal­la on yhteen­sä 22 kohtaa. Olen poimin­ut tähän hark­in­tani mukaan kiin­nos­tavim­mat. Nämä toimi­alalau­takun­nat ovat aika työteliäitä.

Kaupunkiympäristölautakunta 23.1.2018

Koja­mon ton­tin myymiselle “tiskin alta” saatin hyvä seli­tys. Kaik­ki muut asi­at menivät esi­tyk­sen mukaan pait­si kolme, jot­ka jäivät pöydälle.

Toimi­alan toim­inta­su­un­nitel­ma ja tulosbudjetti

Pöy­dälle viikok­si. Keskustelua herät­ti bud­jetis­sa ole­va sito­va tavoite myy­dä maa­ta sadal­la miljoon­al­la. Kaupun­gin strate­gias­ta tämä oli pois­tet­tu. Ajatuk­se­na on, että vuokraamisen ja myymisen välil­lä valit­taisi­in sen mukaan, kumpi on edullisem­paa. Vuokraamisen luulisi melkein aina ole­van edullisem­paa ihan vain, kos­ka raha mak­saa kaupungille vähem­män kuin ostajilla.

Strate­gias­sa on toisaal­ta aivan hölmö kir­jaus, jon­ka mukaan kaupun­gin brut­tovel­ka ei saa nous­ta asukaslukua nopeam­min. Tämä vähän niin kuin pakot­taa myymään vuokraamisen sijas­ta. Lainaa voi kuitenkin hyväl­lä oma­l­latun­nol­la ottaa, jos sen vastapain­ona taseessa on tont­ti, jon­ka vuokra on pait­si suurem­pi kuin lainan korko myös sidot­tu indeksiin.

Pat­ter­imäen kaava

Pöy­dälle. Lau­takun­nas­sa esiteti­in huol­ta siitä, vaaran­taako tämä kaa­va lähel­lä ole­vien teol­lisu­usyri­tys­ten toimintaa.

Ton­tin myymi­nen Kojamolle (omaa sukua VVO) Jat­ka lukemista “Kaupunkiym­päristölau­takun­ta 23.1.2018”

Miksi presidentin vaali ei välttämättä ratkea ensimmäisellä kierroksella

Pres­i­dentin­vaali­gallupit näyt­tävät kaik­ki samaa: Niin­istön kan­na­tus las­kee nopeasti, mut­ta vaali näyt­täisi silti ratkea­van ensim­mäisel­lä kier­roksel­la. Viimeisin, HS-gallup  lupasi Niin­istölle 58 %. Yleen­sä peli olisi täl­lä selvä, mut­ta on kolme syytä, mik­si näin ei vält­tämät­tä ole.

Tren­di. Niin­istöl­lä on nopeasti laske­va tren­di. Tämä ei yksin riitä toiseen kier­rokseen, kos­ka puo­let äänistä on jo annet­tu. Niin­istön kan­natuk­sen pitäisi olla vaalipäivänä alle 42 %, jos ennakkoäänistä olisi tulos­sa tuo mitat­tu 58 %, mut­ta se myötä­vaikut­taa asiaan.

Mit­taamisen vaikeus. Eduskun­tavaal­i­t­u­losta osa­taan mita­ta aika tarkasti, mut­ta pres­i­dentin vaali on eri asia. Puolue­gallup­pia ei tehdä niin, että kysytään tuhan­nelta ihmiseltä ja jos näistä 250 kan­nat­taa kokoomus­ta, ennuste­taan kokoomuk­selle 25 pros­entin kan­na­tus­ta. Sel­l­ainen johtaisi aivan met­sään, kos­ka ihmisiä saadaan kiin­ni vai­htel­ev­asti niin, että otok­ses­sa voi olla aivan liikaa tai aivan liian vähän kokoomus­laisia. Otos tas­apain­ote­taan kysymyk­sel­lä, ketä äänestit viimek­si. Jos viimek­si kokoomus­ta äänestäneitä on enem­män kuin kokoomus­ta äänestäneitä oli vaaleis­sa, arvio­ta ruu­vataan alaspäin ja päin­vas­toin. Jat­ka lukemista “Mik­si pres­i­dentin vaali ei vält­tämät­tä ratkea ensim­mäisel­lä kierroksella”

Kaupunkiympäristölautakunta 23.1.2018

Toimi­alan toim­inta­su­un­nitel­ma ja tulos­bud­jet­ti vuodelle 2018

Tähän pitää vielä tutus­tua ajatuk­sen kanssa tarkem­min. Teen tästä eril­lisen postauk­sen, jos aihet­ta ilmenee.

Pat­ter­imäen asemakaava

Jok­eri­radan var­relle Pajamäen piskuisen asun­toalueen kainaloon 900 uut­ta asukas­ta. Toiv­ot­tavasti Pajamäen palve­lu­ta­so tästä kohe­nee. Jok­eri pus­kee tässä kohdin läpi har­maan kallion. Alueelle tulee myös Staran varikko. Jat­ka lukemista “Kaupunkiym­päristölau­takun­ta 23.1.2018”

Eikö koulutus kannatakaan?

Julka­is­us­samme Lisää mata­la­palkkatyötä on tämä Juhana Var­ti­aisen kuva palkkata­sos­ta ja työl­lisyysas­teesta koulu­tuk­sen mukaan. Se osoit­taa, että asteikon yläpäässä parem­pi koulu­tus tuot­taa parem­man ansion, mut­ta ei paljon suurem­paa työl­lisyyt­tä kuin vähän alem­pi koulu­tus, kun taas asteikon alapäässä keski­as­teen ja vain perusas­teen suorit­tanei­den välil­lä ei ole juuri lainkaan eroa palkkata­sos­sa, mut­ta sitä suurem­pi ero työllisyysasteessa.

Halusin erästä tarkoi­tus­ta varten päivit­tää tämän kuvan kir­joit­taak­seni palkkain­flaa­tios­ta. Jos Val­in­tat­alon kas­sal­la merkonomille ja pelkän perusk­oulun suorit­ta­neelle mak­se­taan samaa palkkaa, merkono­mi vie paikan. Näin koulute­tut ihmiset vievät koulut­ta­mat­tomien nenän edestä nekin työ­paikat, joi­hin pelkän perusk­oulun pitäisi riit­tää. Jat­ka lukemista “Eikö koulu­tus kannatakaan?”

Kauanko yksiöiden ylikysyntä jatkuu?

Helsin­ki päät­ti 15 vuot­ta sit­ten, että tavoit­telemme uud­is­tuotan­nos­sa 75 neliön keskikokoa. Olin tekemässä tätä päätöstä. Espoos­sa keskikoko oli 91 neliötä, joten tavoite ei ollut kovin radikaali.

Lap­siper­hei­den asia on ollut asun­topoli­ti­ikan keskiössä kaut­ta aiko­jen. Emme pitäneet hyvänä, että nuorten per­hei­den on muutet­ta­va pois, kun lap­sia tulee.

Kaupunginkanslian virkamiehet muut­ti­vat asian aivan toisek­si päät­tämäl­lä, että keskikoko kos­keekin saman­laise­na jokaista tont­tia, kun alku­peräi­nen tavoite kos­ki koko kaupunkia keskimäärin isot omakoti­talot mukaan luettuina.

Koko kaupunkia ajatellen 75 neliötä oli järkevä tavoite, mut­ta tont­tiko­htaise­na normi­na hölmö. Asun­to­ja sai olla 1500 neliön ker­rostalos­sa korkein­taan 20. Jos niihin olisi raken­net­tu kymme­nen 25 neliön yksiötä, muiden asun­to­jen olisi olla pitänyt kooltaan keskimäärin 125 neliötä. Ei siis voitu tehdä yksiöitä. Jat­ka lukemista “Kauanko yksiöi­den ylikysyn­tä jatkuu?”